sunnuntaina, joulukuuta 31, 2006

Hyvää Uutta Vuotta!

Kampilla ei aivan mennyt nappiin vanhan vuoden loppu. Viime tiistaina kävimme sulattelemassa kinkkuja agitreeneissä ja menin Kampin kanssa yhden pätkän. Treenin lopussa Kampi vinkas ja alkoi nilkuttaan. Loppu päivän nilkutti vasenta etusta, mutten löytänyt siitä mitään erikoista. Kampi oli levossa kolme päivää, ja kaikki näytti hyvältä. Naapuriseuralla oli epäviralliset eilen ja päätimme lähteä kokeilemaan uuden hallin pohjaa. Menin Kampilla aloittelevien radan, jossa ei ollut kontakteja eikä pujottelua ja hypyt olivat matalalla. Kaikki meni hyvin, kunnes jäähyttelyn jälkeen huomasin Kampin taas nilkuttavan. Jätimme toisen radan väliin. Nilkutus paheni kotiin tultaessa ja vieläkin nilkuttaa ajoittain. Vaiva näyttäs olevan etusessa jossain lapaluun kohdilla, mutta on vaikee sanoo, kun ei arista mitään. Yritän saada ajan osteopaatille, mutta jos ei sekään auta niin tilaan sitten ajan lekurille.

Eikä tähän Kampin epäonni loppunut. Tämä on Kampin 5. uusivuosi ja ensimmäisen kerran pelkää ihan tosissaan raketteja. Ei auttanut vaikka olemme 15 km päässä Oulun keskustasta aivan maalaismaisemissa. Pauketta on kuulunut klo 18 lähtien, mutta hyvin vaimeasti. Aikaisempina vuosina ei ole reagoinut mitenkään paukkeeseen ja nyt läähättää sängyn alla. Harmittaa, kun en ole mitenkään varautunut tilanteeseen ja nyt koira joutuu kärsimään.

Kaikesta tästä murheesta huolimatta toivotamme teille kaikille oikein riemukasta Uutta Vuotta ja onnea tuleviin koitoksiin!

-Pia ja Pasi

perjantaina, joulukuuta 29, 2006

Paukkuja ja papatteja

Uuden vuoden bileet tuo mukanaan tietysti kaiken maailman papatitkin. Kampi, jolla on ollut jo pitempään ukkosenpelkoa (vuosi vuodelta pahempi), on alkanut vanhemmuuteen myös regoimaan paukkuihin. Reagoiminen on ollut kuuntelemista ja hännänlaskemista alas, toimintakyky on kuuitenkin säilynyt tilanteissa. Eilen, kun tulimme kotiin, niin koulunpihalla kakarat paukuttelivat papatteja ja vähän kovempia jytkyjä. Ensimmäisen kerran näin Kampin reagoivan myös läähättämällä näihin ääniin.

Toi paikkuarkuus on tosi harmittava juttu, mutta en voi syyttää sitä muuta kuin itseäni. Kampin pentu- ja nuoruusaikana on sattunut pari sellaista juttua, joiden luulen olevan syypää paukkuarkuuteen. Pentuna jouduimme tilanteeseen, jossa poliisinäytöksessä ammuttiin pistoolilla emmekä kerenneet kovinkaan kauas näytöksestä. Nuorena treenihallin peltikatolta tulivat lumet automme konepellille, jota Kampi säikähti kovasti.

Onneksi voimme vietää uudenvuoden "maalla" poissa pahimmasta paukkeesta. Kampi voi olla stressaamatta ja me voimme olla stressaamatta Kampin stressiä.

-Pia-

maanantaina, joulukuuta 25, 2006

Maha täynnä makiaa

Huh, kylläpä taas tuli saatua monta suklaista ja marmelaadista pakettia. Niistä on syöty jo kolme . Jotenka nyt loppu syöminen (uskokoon ken haluaa)! Koirat eivät ole voineet paljon herkutella, sillä Konstalla ei ole vielä maha aivan kunnossa. Joululahjaksi saadut luut on laitettu hyllylle odottelemaan ja pojat saa avata paketit sitten kun maha on parantunut. Olen toki aina antanut jotain herkkuja muille koirille, kun Konsta ei ole ollut lähettyvillä. Miki varsinkin on ollut kärppänä paikalla heti kun jotain rapisee.


Vielä muutama päivä nautitaan vapaasta ja joulufiiliksestä ja sitten istahdan taas koulun penkille. Pasi jatkaa lomailua ja palaa töihin vasta ensivuonna. Rökäle!!

-Pia-

lauantaina, joulukuuta 23, 2006

Hyvää Joulua !

Aika on mennyt kuin siivillä joulua valmistellen, viikko sitten on viimeksi kirjoiteltu tänne. Nyt kaikki on ihan viimeistä silausta vaille valmista ja joulun vietto on valmista alkamaan.

Keskiviikkona agilityryhmämme piti vuoden viimeisen yhteistreenin ja samalla "pikkujoulun" eli harjoituksia glögin, pipareiden, torttujen ja muun syötävän ohessa. Tunnelmaa riitti ja neuvoja saatiin muutamissa ongelmakohdissa. Oli myös hauska huomata seuraavan ryhmän tullessa hallille, että heillä oli ollut sama ajatus mielessään eli syömiset ja juomiset kasattiin pöydälle odottamaan.

Perjantai oli siivouspäivä, laumamme pääsi kuitenkin ensin lenkille ja syömään. Sitten käärittiin hihat ylös ja imuri, luutu ja pölyhuiska asettuivat omiin tehtäviinsä kiltisti. Illan kuluessa homma tuli tehtyä ja tänään lienee vuorossa joulukoristeiden laitto ja kuusen koristelu. Huominen kuluu varmaan pukkia odotellessa ja miettiessä, onko tullut oltua kilttinä...

N-elikot toivottaa blogivierailleen ja ystävilleen Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2007!



lauantaina, joulukuuta 16, 2006

Etsivä löytää ja ahneudesta sakotetaan!!

Näin joulun lähestyessä ja lahjoja kääriessä mieli palaa vuoden takaiseen joulunalusaikaan. Pia ja minä olimme olleet lähes koko päivän agilitykisoissa toimitsijoina ja koirat olivat olleet kotona. Miki oli löytänyt muovikassissa olleet suklaarasiat ja päättänyt pistää bileet pystyyn. Kaksi laatikkoa Fazerin suklaata à 350 g kääreineen oli löytänyt tiensä Mikin suuhun. Lähes 10 prosenttia koiran painosta suklaata ei todellakaan ole terveellistä, niinpä ja onneksi Miki oli oksentanut suurimman osan pois. Varmistin olotilan käyttämällä koiran päivystävällä eläinlääkärillä, joka antoi ruiskeen jolla saatiin loputkin karkit ja kääreet ulos mahasta. Eikä siinä mennytkään kuin pari tuntia kun Miki rapinaa kuullessaan ryntäsi paikalle uteliaana, josko hänellekin olisi jotain syötävää!

Älkää siis tehkö kuten meille kävi vaan pistelkää jouluherkut omaan suuhunne!

Pasi


torstaina, joulukuuta 14, 2006

Viikonlopun kisat oli ja meni...

Ajat sitten. Eihän sitä enään edes muista miten meni. Koitan kaivella aivonystyröitäni ja kirjoittaa lyhyen koosteen viikonlopun kisoista.

Kampilla lauantaina ihan kohtalaiset radat. eka radalla jankattiin pariin kertaan pujottelua ja siitä tuli yliaikaa. Mutta sitten teimme "uramme" parhaan puomin kontaktin, kun pääsin juoksemaan puomin ohi ja koira pysähty just oikeaan paikkaan. Toiselta radalta tuli 10. Sunnuntaina ohjaaja oli pihalla kuin lumiukko. Eka rata tuotti vaikeuksia edes muistaa. Mitä siitäkin tulee, kun koko matkan miettii, että mihinkä mentiin seuraavaksi??? Toisella radalla mietin alkua, että miten menis ja menin sitten sillä huonomalla vaihtoehdolla. Siispä hylky siltäkin radalta.

Pasi ja Senta kipittivät neljä rataa. Taisi mennä niin, että molempien päivien eka radat olivat hieman kehnot, mutta toiset radat ihan hyvät. Hugo kisasi vain sunnuntaina tehden kaksi hyvää rataa. Eka radalla Pasi vain hukkasi hetkeksi esteen ja koiran ja siitä "rangaistuksena" hyl. Toisella radalla Pasi sitten kunnostautui tehden nollan sijoituksen ollessa 3. Pasilla ja Hugolla tällähetkellä kasassa 5 SM- nollaa ja meillä hurrrrjat 2.

Konstalle jouduin tänään tilaamaan ajan eläinlääkärille, koska on ripuloinut jo viikon. Maha reistaille aina joskus (onneksi ei hirveen usein) ja ei sitten mene ohi muuta kuin ell -käynnillä. Huomenna mennään sitten ottamaan pari mahaa rauhoittavaa piikkiä.

Kampi aloittaa nyt reilun 3 viikon agilityn totaalisen tauon. Hengähdetään tästä lajista ja aloitetaan ensivuoden puolla uudella innolla. Itse istahdaan ensiviikolla taas koulun penkille vuodeksi. Tuleekohan minusta ikuinen opiskelija??? Toivottavasti ei. Mutta nyt lähen äitin kanssa shoppaamaan.

-Pia-

keskiviikkona, joulukuuta 13, 2006

Länderi Kapun muistoa kunnioittaen!

Aina ei voi ymmärtää elämän tarkoitusta... nuori koira, jolla elämää näkemättä ja kokematta, haasteet ja menestykset edessä, joutuu lähtemään vihreille laitumille. Mieleemme tulvivat ne yhteiset agility- ja länderitapahtumat, joissa koiran tapasimme ja sekä omistajaa että koiraa jututimme.

Aina tälläinen tapaus pysäyttää miettimään sitä, miten kaikki voi muuttua yhdessä hetkessä. Mitä vaan voi tapahtua milloin vaan. Eletään siis hetkessä ja pidetään huolta ystävistämme!

Voimia tätäkin kautta Kapun omistajille ja kasvattajille. Suruviestin voi lukea Länderifoorumista.

T: Pia ja Pasi

torstaina, joulukuuta 07, 2006

Lähes MM -tasoa :-D

Eilen vietimme itsenäisyyspäivää epävirallisten merkeissä. Olin ensimmäiset radat töissä, koska oli meidän ryhmämme vuoro järjestää kisat. Pasi meni Sentalla ja Hugolla 1-luokan radan, jotka meni molemmilla muuten hyvin, mutta taisi molemmat karata A:n kontaktilta.

2-3 -luokan radalle osallistuin Kampilla ja Pasi meni radan Sentalla. Rata oli haastava... kuulemma alku maxien mm -radasta, jossa suomalaiset olivat tehneet virheitä.


Jännitin itsekkin tuota alkua, että miten saan koiran putken (nro 4) kauimpaan päähän, enkä vie sitä puomille tai putken väärään päähän. Ihan hyvinhän se meni ja oikeestaan koko rata meni tosi hienosti. Olis ollut virheetön rata, mutta otin reenin kannalta ja palkkasin Kampin puomille. Lähdettiin muuten toisena ja näyttäs siltä, että lähtö alkupäässä on Kampille tosi hyvä.

Pasille ja Sentalle rata oli todella haastava. 2. ja 3. hypyn välillä oli pyörimistä, eikä Pasi meinannnut saada Sentaa millään 3. hypylle. Okseri meni loistavasti ja siitä pujotteluun asti hienosti. Pujotteluun meni väärin sisään, mutta loppu meni hienosti.

Viikonloppuna kisataan taas. Kampi menee 4 kisaa, samoin Senta ja Hugolle startteja kertyy 2 kpl. Tiedossa on hulina viikonloppu, kun Senta liittyy n-elikot -lauman jatkeeksi, koska "pikkusisko" Ruska lähtee Messariin. Onnea Katjalle ja Ruskalle näytelmiin ja kaikille muillekkin, jotka sinne on menossa.

-Pia-

keskiviikkona, joulukuuta 06, 2006

Hyvää Itseppäisyyspäivää!

Tänään saa olla itseppäinen!

sunnuntaina, joulukuuta 03, 2006

Tonttuilua ja jotain muutakin

Eilen olimme viettämässä pikkujoulua seurakavereiden kanssa. Siitä onkin useampi vuosi kun viimeksi on noissa pippaloissa tullut käytyä. Paljon oli ihmisiä joita en tuntenut ollenkaan, ja sitten oli niitä kasvotuttuja, joiden koirat tietää, mutta joiden kanssa ei kuitenkaan ole koskaan tullut juteltua. Sainpa pikkujouluista yhden uuden tuttavankin, sillä Tokon MM -2 istui samassa pöytäseurueessa ja jatkoi iltaa kanssamme. Terveisiä siis Päiville, oli mukava tutustua! Niinhän siinä kävi, että ajauduin jostain kumman syystä viettämään jatkoja läheiseen bailu paikkaan. Ja voitte varmaan arvatakkin miksi tämä päivä on mennyt suurimmaksi osaksi lepäillen . En kyllä tiedä miksi myös Pasin päivä on ollut jopa vaisumpaa kuin minun, sillä Pasi oli kuskina... tauti on kait tarttuvaa.

No mutta sitten koira-asioihin. Lauantaina kerrettiin käymään myös treenaamassa. Ensin vedettiin Vilmalle ja Minnalle treenit. Pasi otti pitkästä aikaa myös Hugolle treeniä. Hugo kävikin aivan kuumana, ja siitä johtuen rimat kolisi. Kontaktit kuitenkin menivät hyvin.

Harjoittelin Kampilla persjättöjä sekä pujottelun sisäänmenoja umpikulmasta. Sisäänmenoihin olin tyytyväinen, sillä putken suu oli TODELLA lähellä pujottelun aloitusta, eikä koira mennyt kertaakaan putkeen. Persjätötkin meni ihan hyvin, siihen nähden etteivät ne ole minun parhaita puoliani.

Jäämme odottelemaan viikon alkua ja uutisia siitä, tuoko posti kuoren, josta selviää tuleeko arkeeni uutta sisältöä pikapuolin. Virkistävää viikon alkua!

-Pia-

tiistaina, marraskuuta 28, 2006

Aurinko paistaa sittenkin

Tänään paistoi aurinko sitten herra ties kuinka pitkään aikaan. Tarkoitus oli lähteä kuvaamaan koiria, mutta myöhästyin. Ruokaa laittaessa aika kuluikin yllättävän nopeaa ja seuraavan kerran kun katsoin ulos oli jo hämärää.

Tänään on ollut sellainen koirien hoitopäivä. Konstaa on taas rapattu ja kynsiä leikelty sekä Kampi nypitty. On se kiva kun Kampin turkki on niin lyhyt luonnostaan. Olisko mennyt 10 min, kun karva oli kotitrimmissä. Jos oltas esim. messariin menossa olisi mennyt max. toiset 10 min.

Eilen kävimme Vilman ja Pennin luona kylässä. Penni oli kasvanut tosi paljon. Onhan ikääkin jo 12 vk. Kyllä meinas nauraattaa, kun Konsta -vanhus "pelkäsi" Penniä. Konsta pakeni aina kun Penni tuli kohti ja se kun pikku neidin kiinnostuksen herätti. Kun otin Pennin syliin, niin Konsta katso mua tyyliin "Ja meillehän ei sitten tollasta oteta!" Kampi tapansa mukaan päästeli läntsymäisiä ääniä muka ärräten pennille tyyliin "oleppas nyt kakara kunnolla!". Kampi oikein nautti Pennin huomiosta ja siitä kun sai jonkun selälleen pelkällä äänellä. Hieman tosikkoja noi meikän pojat, kun kumpikaan ei halunnut leikkiä Pennin kanssa.

Huomenna on taas harkkapäivä, tai oikeestaan mulla taitaa olla tiedossa kahdet reenit huomiselle. Pitäsköhän hommata hallille makuupussi ja muuttaa sinne????

-Pia-

sunnuntaina, marraskuuta 26, 2006

Epävirallisesti tokoilemassa

Konsta, vanhus köppänä, pääsi sitten tänään näyttämään nuoremmilleen taitojaan. Samalla kävimme vaikoilemassa naapuriseuran uutta hallia ja tammikuun agi- kisoja ajatellen testaamassa hallin pohjan. Halli oli hieno kuplahalli, ei niin suuri kuin olin kuvitellut, mutta aivan sopivan kokoinen kisoja ajatellen. Pohja oli tekonurmea, joka näytti ja tuntui hyvältä.

Tokoilijoita oli mölli- ja alo- luokissa aika paljon, joten mulla oli aikaa valmistautua Konstan kanssa. Otin Konstan halliin jo möllien aikaan, jotta koira saisi puhaltaa pahimmat höyryt ennen kehään menoa. Pilli piipasikin aluksi aika paljon, mutta laantui loppua kohti kiitettävästi. Oman vuoron aikaan kuulin vain kaksi kimeää haukahdusta ja muuten piipaus oli poissa. Olin kyllä tosi tyytyväinen muutenkin Konstan suorituksiin. Paikallaolo 10, seuraaminen 9,5, maahanmeno 9, luoksetulo 7,5, seisominen 10, nouto 8, kaukokäskyt 10, hyppy 8 ja yleisvaikutelma 9,5. yht. 181p. Löytyi sieltä kuitenkin jotain korjattavaakin. Eteen tulemiset luoksetulossa, noudossa, ja hypyssä ovat huonot. Konsta istuu kauas ja vinoon. Vaihtoehtona on joko kiertää ongelma ja opettaa koira tulemaan suoraan sivulle tai yrittää korjata eteen tulemista. Täytyy miettiä ja pähkäillä asiaa.

Nyt talossa makaa neljä reporankaa, sillä kävimme tokojen jälkeen lenkillä Isonniemen upeilla mäkimaastoilla. Ulkona sataa kaatamalla vettä, joten taidan minäkin alkaa reporangaksi.

-Pia-

perjantaina, marraskuuta 24, 2006

Lumi sai kyytiä

Niin siinä sitten vaan kävi, että antaumuksella tullut lumi sai kyytiä ja nyt maa on musta. Kerkesin jo aikaisemmin huokaista helpotuksesta ettei liukkaita kelejä tullutkaan. Taisin nuolaista ennen kuin tipahti. Alkuviikosta sai etsiä tosissaan lenkkeilymaastoja, kun jokapaikassa oli TODELLA liukasta! Tänä aamuna oli jo melkein sulaa metsässäkin.

Keskiviikkona luistelimme hallilla tai paremminkin hallin pihalla. Treenasimme pätkää, jossa oli sekä lyhyitä että pitkiä estevälejä. Välillä piti todella keretä tiettyihin paikkoihin. Senta ja Pasi menivät todella loistavasti ensimmäisen yrittämän jälkeen ja meilläkin harjoitus onnistui toisella yrittämällä. Harjoitus opetti sen, että olisi syytä harjoitella "koposet" (yliolan otot, persjätöt) kuntoon, jotta liike säilyisi.

Konsta pääsi treenaamaan tokoa torstaina. Täysiaikainen paikallaolo meni mainiosti, saimoin liikkeestä seisominen ja maahanmeno. Seuraaminenkin menee ihan hyvin, korjaamista vain vasempaan kääntymisessä. Luoksetulossa pitäisi saada oma vasen jalka pysymään paikoillaan, se kun tahtoo antaa vauhtia pallon heitolle. Pahin ongelma taitaa olla vinkuminen. Olisko mitään vinkkiä millä saisi kohta 11-vuotiaalta koiralta pillin pois kurkusta ilman, että motivaatio kärsii? Sunnuntaina meillä on epäviralliset tokot ja katotaan mitä tuomari siellä sanoo vinkumisesta.

Tässäpä tarkeimmät kuulumiset.... jäädään odottelemaan lumentuloa.

-Pia-

maanantaina, marraskuuta 20, 2006

Raitisilmamyrkytyksen oireet?

Viikonloppu meni ihan kokonaan raittiissa ulkoilmassa oleskellessa. Oli minun vuoroni tehdä koulutusryhmää varten toimitsijapisteet ja niinpä lauantain osalta vierähti hallilla klo 12-20 välinen aika. Hommia riitti: esteet halliin, ratamestarina 1- luokissa, ajanottajana 2:ssa ja kuuluttajana sekä ratamestarina 3:ssa.

Pia kisasi lauantaina 2 kisaa. Eka kisassa alku näytti hyvältä, välissä 3 virhettä ja tuloksena siis 15 virhepistettä. Toisessa kisassa meno näytti taas hyvältä, mutta sitten tuli pieni herpaantuminen ja seurauksena hylkäys.

Yllätys lauantain osalta oli se, että kakkosluokkien aikana halliin saapui tuttuja naamoja useampi kappale. Länderi- ihmisiä etelästä oli saapunut kisaamaan Ouluun viikonlopuksi. Olikin mukavaa vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa ja useampi ihminen kyseli Pialta, oliko kyseessä ennalta sovittu länderitapaaminen.

Sunnuntai alkoi käynnillä Kempeleessä, josta haimme Sentan kyytiin Katjan ollessa Ruskan kanssa näytelmissä Jyväskylässä. Kisat alkoivat meidän osaltamme 10.30 ja eka rata meni kohtuullisen mukavasti. Tuloksena 10 virhepistettä, ongelmana oli yhdistelmä pituus- muuri- putki. Toinen rata oli sitten aika karmeata katsottavaa, ainakin videolla. Ongelmat alkoivat pujottelusta, esteellä nro 7 ja jatkuivat takaleikkausten takia niin pitkälle, että seurauksena oli hylkäys. Tiedetäänpä ainakin, mitä pitää treenata...

Pia jatkoi sunnuntaina vielä kahden radan verran kisaamista. Eka rata oli todella hienoa katsottavaa ja jännitys jatkui ihan viimeisille esteille saakka. Tuloksena kuitenkin hieno nolla ja sijoitus toinen. Parin hieman pidemmän kaarroksen takia ensimmäinen 0- voitto jäi vielä odottamaan, mutta eiköhän se sieltä.

Toinen rata oli aika vaikean näköinen reunalta katsottuna ja niin siinä sitten kävi, että kolmanneksi viimeisen esteen jälkeen Kampi sujahti putkesta ulos tullessaan väärälle hypylle ja tuloksena hylky.

Kisapaikkana toiminut uudenkarhea maneesi oman harjoitushallimme vieressä tuotti mukavan yllätyksen. Vastoin ennakkoon kuuluneita huhuja, pohja oli mainiossa kunnossa ja ikkunatkin oli laitettu paikoilleen. Kisojen aikana ja sen jälkeen on kuulunut myönteisiä lausuntoja kisapaikasta ja toivottavasti hallin omistaja saa pääsisäänkäynnin ison liukuoven paikalleen ennen joulukuun kisoja. Toinen vaihtoehto on sitten se, että kasvihuoneilmiö pitää pohjoisen talven leutona.

Loppujen lopuksi, viikonlopun saldo kuuden kisasuorituksen lisäksi on se, että unen määrä ei taida olla riittävä ennen ensi viikonloppua jolloin ei ainakaan vielä ole mitään menoja tiedossa...

Pasi

keskiviikkona, marraskuuta 15, 2006

Ei taida toiveeni toteutua

nimittäin lumen pysymistoive. Täällä ainakin on nolla kelit ja loppuviikoksi on luvattu plussaa. Jos jotain hyvää haluaa keleistä hakea, niin viikonlopun kisoja aatellen on hyvä, että on lämmintä. Kisat nimittäin pidetään uudessa maneesissa, missä ei vielä ole ikkunoitakaan paikoillaan. Aika kiva olis varmaan olla, jos olis -30 astetta pakkasta. Onneksi en ole ilmoittautunut töihin... Pasi on. Maneesissa on kuulemma niin pehmeä pohja, että paikkapaikoin hevosillakin on vaikea kulkea (saatika sitten meikäläisellä). Kuulinpa tuossa vielä, että vessaakaan ei meinattu antaa kilpailijoiden käyttöön, mutta on sitten kuitenkin saatu. Juu, ja parkkipaikkojakaan ei ole tarpeeksi. Saapa nähä kuin paljon kisojen jälkeen tulee seuralle valituksia paikasta ja järjestetäänkö seuraavatkin kisat samassa paikassa.

No, mutta sitten muihin juttuihin. Maanantaina kävimme epävirallisissa reenaamassa kontakteja. Pasi meni Sentalla ja minä Kampilla. Porukkaa oli yllättävän paljon, ei meinannut halliin sopia. Sentan osalta rata sujui muuten mainiosti, mutta yhdessä kohtaa Pasin ohjaus oli hieman vajavaista, jonka seurauksena Senta jäi pyörimään hypyn eteen. Kontaktit sujuivat mainiosti ja meno oli mukavan irtonaista. Kampin kontaktit olivat myös hyvät, puomi tosin edelleen hieman hidas.

Tänään aamun kähmässä hiippailin hallille Konstan ja Kampin kanssa. Kampille otin pujottelun aloituksia ja kontakteja. Konstan kanssa tokoiltiin. Harjoittelimme ensin hyppyä laittamalla makupalan hypyn taakse. Se meni ok, mutta kun makupalaa ei ollut hypyn takana, Konsta ei halunnut hypätä. Toinen ongelmamme oli liikkeestä seisominen tai oikeammin se kun palasin koiran taakse niin Konsta käänty mukanani. Korjasin sitä niin, että laitoin koiran eteen makupalan ja menin sitten koiran taakse. Ei enään sitten liikkunut. Luoksetulo ja seuraaminen meni hyvin, ainut on se vinkuminen!

Tässäpä nämä tärkeimmät, seuraavaksi tulee varmaan taas kisaraporttia.
-Pia-

maanantaina, marraskuuta 13, 2006

Ei nollakerholaisia

Eilen aamunkähmässä lastasimme auton täyteen kamaa ja koiria ja käänsimme nokan kohti Kemiä koukaten ensin hakemassa Sentan ja Katjan kyytiin. Junkohallissa meitä odotti kaksi agilityrataa, joissa oli yhteensä kolme kilpailua. Tarkkana piti siis olla, kummalla radalla kisasi ja mihin aikaan. Taas menasi tulla ensimmäiselle radalle hieman kiirus. Olin vaihtamassa lenkkareita jalkaan, kun kuulutettiin rataesittelyyn. Juu, ja tietysti lähdimme Kampin kanssa ensimmäisenä. Onneksi olin kuitenkin kerennyt lämmittää koiran hyvissä ajoin. Pasilla se vasta kiirus olikin, sillä Pasi ja Senta menivät yhtäaikka toisella radalla, kun toisella alkoi 3-luokan rataesittely. Hyvin kuitenkin Pasikin kerkesi tutustua rataan.

Mutta sitten niihin tuloksiin... aloitetaan vaikka niistä parhaista tuloksista. Pasi ja Senta aloittivat lämmittelemällä tuloksella 15 (aita, muuri ja pujottelun aloitus) , mutta kunnostautuivat seuraavaksi kahdella loistavalla vitosen (toisessa rima ja toisessa aidan ohitus) tuloksella. Sijoituksetkin olivat 3. ja 2.! Sitten niitä seuraavaksi parhaita tuloksia: Hugo meni Pasin ohjaksissa 2 rataa, joista molemmista 5. Toinen oli loppusuoralla tapahtunut esteen ohitus ja toinen riman tiputus.

Okke, kirjataan nyt vielä ne Kampin ja minunkin suoritukset. Kolme rataa mentiin ja tulokset eivät päätä huimaa. Kirous siis jatkuu... Eka rata oli suurimmaksi osaksi oikein hyvä, mutta sitten keskivälillä ohjaus lipsahdus, joka kostautui heti hylyllä. Toinen rata oli ihan kohtuullinen, alussa vaan laaja kaarros, ja tulos 5 (rima). Kolmas rata nolla neljänneksi viimeiselle esteelle. Suoraan Kampin edessä oli pussi, josta koira meni ohi niin että humina kävi ja hyppäsi seuraavan esteen. En tiedä miksi niin tapahtui, koska pussin vieressä ei ollut mitään houkutin esteitä ja pussiin oli suora meno. Tuli vaan mieleen, että olisko kaihilla osuutta asiaan. Jos vaikka Kampi ei näe pussista valoon tullessaan mitään, eikä siksi halua mennä sinne. Toisella kerralla kyllä meni aivan hyvin.

Kotimatkalle lähti hyvin väsynyttä ja nuutunutta porukkaa, toiset onnellisia toiset vähemmän.

lauantaina, marraskuuta 11, 2006

Viikon kuulumiset

Ehtipä siinä muutama päivä vierähtää ettemme saaneet tänne mitään kirjoitettua. Tässä siis koosteena viikon kuulumiset.

Keskiviikkona pääsimme treenaamaan eka kertaa kahteen viikkoon pakkasten hellitettyä. Otettiinkin sitten oikein tehotreenit pienemmällä porukalla. Torstaiaamuna oltiin sitten oikein porukalla osteopaatin käsittelyssä... tai ei nyt ihan koko porukalla, mutta puolikkaalla kuitenkin. Ensin Miki pääsi eka kertaa osteopaatin käsittelyyn. Oli mukava seurata, kun alkujäykkyyden jälkeen Miki lopulta makasi lattialla reporankana vaatien lisää käsittelyä. Hugo oli tapansa mukaan vauhdissa alusta loppuun ja singahti heti ylös kun lupa annettiin. Viimeisenä käsittelyvuorossa olin minä. Täytyy sanoa, että kyllä koirat ovat oikeassa. Käsittelyn jälkeen olo oli mukavan kevyt ja mitään paikkaa ei kolottanut. Sanalla sanoen, rentoutunut.

Perjantaina pakkanen kiri -13 asteeseen ja itätuuli puhalsi kylmästi. Silti uskaltauduimme viimeistelemään sunnuntain kisoja varten. Treenit olivat hyvin lyhyet, sisältäen muutamia ongelmakohtia. Kampin kontaktit näyttävät päivä päivältä paremmilta. Saisin vielä saman rentouden kisoihinkin, niin eiköhan ne ala suttaantua.

Pidetään peukkuja, että huomenna Kemissä ei olisi kovin kylmä. Ikävä yrittää lämmittää itseään ja koiraa, jos kokoajan palelee.

-Pia-

tiistaina, marraskuuta 07, 2006

karvakasa

Talven tulo tuo tullessaan aina myös Konstan karvanlähdön. "Mitä kovempi pakkanen, sen vähemmän karvaa" näyttäs olevan Konstan motto. Jos jollakkin on tarvista koiran pohjavillalle, niin multa löytys pussillinen. Kohta menee roskiin.
















Eilen sain käsiini läppärin. Muuten oikein hyvä, muttä on hieman kömpelö olo kun ei ole hiirtä. En ole muutenkaan kovin paljon läppäreitä käsitellyt ja jotenkin kaikki näppäimet on väärässä paikoissa. Kohta riennän kauppaan shoppaamaan sen hiiren. Omat vaikeutensa se tuo tämä uuden koneen hankintakin. Olen päivän asennellut erilaisia enemmän tai vähemmän tärkeitä ohjelmia niin netistä kuin omilta CD-iltäkin. Mutta eiköhän tämä tästä suttaannu... kunhan muistaa aina välillä ottaa varmuuskopiot.

-Pia-

sunnuntaina, marraskuuta 05, 2006

Kotisivujen väsäämistä

Olen tässä muutaman päivän väsäillyt tietoja kotisivuille, jotta saataisiin ne julkaisukelpoisiksi. Yllättävän kova homma keräillä tietoja ja tuloksia koirista eri lähteistä, kun en ole tuloksia kerännyt vuosien saatossa itselleni ylös. Ja erityisen rankaksi homman tekee se, että koiria on neljä ja kaksi jo eläkeikäistä. Vieläkin sivuilta puuttuu sitä sun tätä esim. Kampin näyttelytulokset, mutta ajan kanssa rakennellaan.

Niin, minunkin pitäisi väkertää koneella työhakemuksia ja CV:tä (katosivat muuten kovalevyn rikkouduttua koneestani) eikä näitä kotisivuja, mutta aina vaan kotisivujen osoite aukeaa ja mielessä pyörii erilaisia kehitysideoita.

Ainiin, sivuja voi katsella osoitteesta www.n-elikot.net . Jos jollain selaimella on ongelmia tai löydät sivuilta muita epäkohtia / kehitysehdotuksia niin laita viestiä vieraskirjaan tai osoitteeseen pia(at)n-elikot.net.

Tuhannet kiitokset vielä kotisivujen kokoonpanijalle Minnalle, jota ilman en olisi varmaan koskaan saanut sivuja aikaiseksi. Olen päässyt itse helpolla, kun ei ole tarvinnut kuin lisätä tiedot sivuille.

Mukavia lukuhetkiä!

-Pia-

lauantaina, marraskuuta 04, 2006

50. juttu eli juhlakirjoitus

Huomattiin tuossa juuri, että tämä on meidän blogin juhlakirjoitus. 50 erilaista raapustusta on nyt tehty, katsotaan mihin asti päästään.

Muuten loppuviikkoa voisi kuvailla sanoilla kylmä ja kiireinen. Tämän talven ensimmäiset kunnon pakkaset on koettu, aamulla oli - 22 C. Eipä hirveesti innostanu lähtee ulos mutta pakkohan se loppujen lopuksi oli.

Pialla hajosi tietsikka aika lailla lopullisesti, mutta onneksi toinen kone on osoittanut yllättäviä piristymisen merkkejä, ainakin mitä toimintanopeuteen tulee. Pia on hankkimassa itselleen läppäriä, toivottavasti saa sen jo alkuviikosta. Tämä nykyteknologia on niin ihmeellistä, että minä en ainakaan ole pysynyt yhtään mukana kun olen seuraillut Pian tekemisiä koneella. Niinpä olen yrittänyt hieroa autokauppoja, kehnolla menestyksellä tosin.

Että saataisiin edes vähän arvokkuutta tähän juhlajulkaisuun, todetaan että kävimme torstaina seurakaverimme MM- mitalikahveilla. Mukavaa oli ja ainoa harmituksen aihe oli, että emme voineet katsoa videota kisoista ja Marin suorituksista. Pitänee hankkia kisoista tehty DVD, oho, tulipa julkistettua Pian joululahja jo etukäteen...

Pasi

sunnuntaina, lokakuuta 29, 2006

Talvi tuli

Perjantain ja lauantai yön aikana tuli Ouluun sitten kerralla talvi. Lunta pyrytti kerralla n. 25 cm. Siinä oltiin vähän aikaa ihmeissään. Kahlailtiin melkoisissa lumikinoksissa ja kaiveltiin varastosta autoharjaa ja lumikolaa, jotta päästiin liikenteeseen. Tänään oli upea ilma. Pakkasta pari astetta ja lumi narsku mukavasti kenkien alla, kun lenkkeiltiin koirien kanssa metsässä.















Perjantai iltainen kahlailumme kinoksessa muistutti taas minua Mikin trimmaamisesta. Raukka ei töppöjaloillaan päässyt viittä metriä eteenpäin ettei kainaloissa olisi ollut nyrkin kokoisia lumipaakkuja. Tänään sitten Pasin avustuksella leikkasin Mikin turkin. Kaunis siitä ei todellakaan tullut, mutta jospa nyt olisi helpompi kulkea.

Saapa nähdä pysyykö vuorokaudessa tullut lumi maassa, vai sulaako yhtä nopeasti kuin tulikin. Olen ehdottomasti lumen pysymisen kannalla.

-Pia-

lauantaina, lokakuuta 28, 2006

Merkkiuskollinen koira

Haglöfs on palkannut Hugon testaamaan omien fleecejen purukestävyyttä. Vielä on suunnittelijoilla paljon tekemistä sillä Hugon purukalusto sai aikaan aika mukavaa jälkeä. Kuvassa oleva fleece on jo toinen saman merkkinen Hugon testauksessa eikä suunnittelijat ole päässeet paljon kehityksessä eteenpäin.

































Testaaja väsyneenä mutta onnellisena "hyvästä ja arvokkaasta" työstään.

perjantaina, lokakuuta 27, 2006

Metsästyskausi on taas alkanut

Kampin suuri huvi pääsi tänään irti oikein todenteolla, kun taivaalta satoi (saata vieläkin) isoja lumihiutaleita. Ensin ihmettelin, että miksi Kampi makoilee sängyllä pää ylhäällä ja katselee ulos. Ja kas, luntahan siellä satoi. Taisi siis laskeskella menetettyä metsästysaikaa. Pistin hyntteet niskaan, otin kameran mukaan ja ikuistamaan metsästystekniikkaa. Tässä tuloksia:


















Kampilla on siis metsästyskausi aina kesällä, jolloin metsästetään sääskiä, kärpäsiä ja muita hörhiläisiä ja talvella on sitten noi hiutaleet. Isompiakin luonnoneläimiä on kokeiltu mm. jänistä, oravaa ja kerran jopa hirveä (onneksi ei saanut kiinni)!

Itselläni on ollut keskiviikosta lähtien aika kädetön olo, koska koneeni tilttasi. Kone aloitti käynnistämään windowsia, mutta sammui ennen kuin pääsi loppuun käynnistyksessä. Ja taas alusta käynnistyminen jne. Eilen asensimme siihen uuden käyttiksen ja alkoi pelittään. Mutta ei ongelmat siihen loppuneet. Modeemin ryökäle ei asentautunut ja sitä sitten tulee tänään serkkupoika katsomaan. Kyllä sitä on aika uutispimennossa jos ei pääse nettiin. Mulla on ollut vasta n. vuoden netti kotona ja tuntuu ettei voi enään olla ilman. Riippuvainen... minäkö??? En kai?!?!

-Pia-

maanantaina, lokakuuta 23, 2006

lunta tulvillaan...

on raikas talvi sää... tekisi mieleni teille laulaa, muttette kuitenkaan haluais.


Ouluun satoi eilen ensilumi.

Tänään käytiin katsomassa Vilman uutta pikkusiskoa, 8 viikkoista Penniä. Pentukuume sen kuin vain kasvaa....


-Pia

lauantaina, lokakuuta 21, 2006

Länderilenkillä

Tänään on ollut muuten lunkki päivä, mutta kävimme Kampin kanssa länderilenkillä Auranmajan maastoissa. Haimme kyytiin Tiinan ja Paavon. Mukana lenkillä oli myös Noita-, Suti- ja Pimu- läntsyt sekä kolme nelijalkaista epä-länderiä omistajineen. Maasto oli mukavan vaihteleva ja polkuja oli ristiinrastiin. Lenkin päätteeksi vaihdettiin kuulumisia ja juteltiin mm. koiran steriloinnista, luonnetesteistä ja seuraavasta lenkistä. Kun muut olivat lähteneet päästimme vielä Kampin ja Paavon "leikkimään". Enään ei meno ollut samanmoista. Paavo oli kasvanut 1 -vuotissynttäreistään isoksi pojaksi, joka olisi ollut valmis ottamaan pientä matsia Kampin kanssa. Kampi oli myös todennut, että Paavo onkin jätkä, mutta ei viitsinyt lähteä mukaan "pikkujätkän" uhitteluun. "Leikki" siis tyrehtyi alkumetreille ja päätimme mekin lähteä kotiin.

Selkä alkaa jo olla parempi. Huomenna olisi tarkoitus kokeilla miten selkä kestää reenausta. Kaipuu reeneihin onkin jo kova viikon tauon jälkeen.

-Pia-

torstaina, lokakuuta 19, 2006

Pakollista taukoa netistä ja reeneistä

Alkuviikon mun oleilut on rajoittuneet makoiluun ja hyvin hyvin lyhyisiin lenkkeihin. Loukkaisin nimittäin selkäni maanantaiaamuna pienessä välikohtauksessa Kampin kanssa. Selkä oli ollut jo pitempään vähän kipeä ja nyt sitten meni alaselkä totaallisen jumiin. Kävin lääkärissä ja hänen arvionsa oli lihasrevähdys. Luultavasti myös vanhat vaivat alkavat taas näkyä, sillä joskus selkä on kuvattu ja siellä on ollut välilevyn rappeutumaa.

Koirat ovat tietysti olleet tarmoa täynä, kun en ole kyennyt niiden kanssa mitään tekemään. Autossa istuminen on ollut selälleni yhtä tuskaa ja olenkin sitä vältellyt parhaani mukaan. Eilen kuitenkin mittani täyttyi neljän seinän sisällä oleilusta ja lähdin katsomaan reenejä. Halliin oli rakennut haastava radan pätkä, jossa oli kuljetuksia esteiden ohi sekä vaikea pujotteluun vienti. Pasi meni Santalla. Putkiin viennit onnistuivat hyvin, mutta muuten rata taisi olla liian haastava Sentalle, joka kuitenkin on vielä 1 -luokassa. Lopuksi Kampi pääsi puhaltelemaan ylimääräiset höyryt Pasin ohjissa ja se meni oikein hyvin. Oli kiva katsoa kun joku toinen menee omalla koiralla.

Tänä aamuna tein ensimmäisen pitemmän lenkin koirien kanssa. Oli ihana ilma. Maa vähän kuurassa ja pakkasta 4 astetta. Selkä kestää jo jonkin verran istumista, mutta ihanne asento se ei vieläkään ole. Täytyykin lähteä verryttelemään jottei selkä mene aivan juntturaan.

-Pia-

sunnuntaina, lokakuuta 15, 2006

Ensimmäiset maneesikisat

Nyt on sitten korkattu tämän syksyn ekat maneesikisat ja täytyy tunnustaa, että eipä olisi osannut arvata miten käy. Lauantaina Pia keräsi treeniryhmäpisteensä olemalla töissä toimitsijana koko päivän. Minä puolestani menin Sentan kanssa kaksi kisaa. Ohjaaja oli lähes täysin kuutamolla, joskin muutamassa kohdassa löytyi ohjaustakin. Tulosputki jatkui, ekalta 20 ratavirheinä ja tokalta 25 ja yliaikaa. Sijoituksia en edes muista, taisi olla viimeinen tuloksen tehnyt koirakko.

Tämäkin päivä alkoi varhaisella aamuherätyksellä ja menimme Sentan kanssa taas kaksi kisaa. Nyt oli kuski jo hieman paremmin kartalla, eka radalta pari kauneusvirhettä ohjauksessa ja tuloksena 10, mutta silläkin saatiin voitto. Toisella radalla tuli harmittava renkaan ohitus, muuten puhdas rata. Tulos siis 5 ja sijoitus 3. Mielialat olivat paljon korkeammalla kuin lauantaina, mutta opeteltavaa ja kehitettävää jäi silti. Kaiken kaikkiaan hyvä viikonloppu Sentan kanssa.

Iltapäivällä pääsivät Kampi ja Hugo irti. Hugo aloitti hyvin, päästiin lähes puoliväliin yhdellä riman tiputuksella ja sitten minä poikkesin radikaalisti ratasuunnitelmasta. Sen seurauksena Hugo kääntyi minun mukana pois edessä olevalta esteeltä ja hyppäsi väärän hypyn, KÄÄK! Kampi aloitti myös hyvin, pari rimaa tuli alas, mutta kontaktit onnistuivat hyvin.

Toisella radalla Kampin meno näytti tosi hyvältä, kunnes tultiin keinun jälkeiseen kolmoishyppysarjaan. Pian ohjaus ei ihan onnistunut ja Kampi hyppäsi hypyn väärinpäin. Loppurata meni luonnollisesti virheittä, niin kuin usein tapaa hylyn jälkeen käydä. Itse olin sisuuntunut eka radan omista töppöilyistä niin paljon, että heti alusta lähtien ohjasin Hugoa "apinanraivolla". Pari pientä lipeämistä ohjaussuunnitelmasta, onneksi eivät vaikuttaneet koiran kulkuun. Nollarata ja mieli erittäin tyytyväinen. Kun saimme kisakirjat, selvisi, että Hugo oli saavuttanut ensimmäisen 0- voittonsa!! Käsittämätöntä, mutta totta.

Loppuilta kului kisavideoita katsellessa ja analysoidessa sekä ihmetellessä uutta ja miellyttävää kokemusta.

Pasi

torstaina, lokakuuta 12, 2006

Tottista ja agia

Konsta sai eilen tottistella ennen agiryhmämme alkua. Meillä oli oikein kisamaiset treenit, kun Katja (Sentan emäntä) tuli tarkkailemaan missä mennään. Vähän jopa jännittikin. Kävimme avoimen -luokan liikkeet läpi kohtakohdalta. Listaanpa tähän vielä hiottavat asiat lähinnä siksi, että itse muistaisin mitä ne olivat. Seuraamisessa täyskäännökset, liikkeestä seisominen, kaukokäskyt (lähinnä maasta istumaan nousu), luoksetulossa käsimerkki, noudossa luovutus paremmaksi ja hyppy.

Sitten olikin Kampin treenien vuoro. Olimme saaneet itseohjautuvaan ryhmäämme täksi kerraksi vetäjän, joka oli tehnyt meille mielenkiintoisia tekniikkaharjoituksia. Harjoitukset koostuivat lähinnä käännöksistä ja pujottelun aloituksista. Sainkin käännöksiimme hyviä vinkkejä jotka olin jo kerennyt unohtaa. Pujottelun avokulmissa tuli taas esille se, että koira osaa hakea oikean välin jos itse olen ns. ulkopuolella (koiran vasemmalla puolella). Jos taas olen sisäpuolella niin Kampi puskee väkisin toiseen väliin. Taas uusi harjoittelun aihe. Toisessa harjoituksessa pystyin hyvin jättämään koiran pujotteluun ja ottamaan etäisyyttä sivusuunnassa. Seuraava este tuotti kuitenkin ongelmia, koska "jarrutin" koiraa olemalla sitä vasten. Kun sain rintamasuuntani korjattua koirasta pois päin, niin tuokin kohta onnistui.

Tänään aamulenkillä otin Konstalla tokoa harjoitellen edellämainittuja ongelmakohtia. Kaukokäskyt meni hyvin, kun laitoin makupalan koiran taakse. Ei siis edistänyt ja oppi hetkessä mistä palkka tulee. Ja liikkeestä seisominen meni nyt niin, ettei tarjonnut kertaakaan maahanmenoa. Tosin harjoittelin niin, että käveleskelin rauhallisesti ja annoin aina välillä käskyn.

Kampin kans kierrettiin puita... tai siis Kampi kiersi ja minä ohjasin. Keväisen Janita Leinosen agi -kurssin jälkeen me ollaan aina välillä harjoiteltu ohjausta puiden avulla. Valkkaan aina metsästä 2 -3 puuta ja suunnittelen miten päin ne kierretään. sitten yritän ohjata koiraa suunnitelman mukaisesti. Tänään harjoittelimme itsestäni poispäin kääntymistä. Tuo puiden kiertäminen saattaa ehkä kuullosta vähän hölmöltä, mutta mielestäni sillä pystyy hyvin opettamaan koiralle joitain ohjausmetodeja, eikä tarvi aina lähteä agi -kentälle.

Nyt olis sitten vuorossa koirien lenkitys ja samalla lähden siistimään ja laittamaan syyskuntoon jo edesmenneiden koiriemme haudat.

-Pia-

tiistaina, lokakuuta 10, 2006

kiirettä pitää, kiirettä pitää

On se kumma kun nyt, kun on työttömänä niin luulisi että olisi aikaa ottaa rennosti ja loikoilla vailla mitään tekemistä. Vaan ei, päivät on sitä, että mene sinne, tule tänne, käy siellä, eiku täällä. Blogiinkaan ei kerkee kirjoittaa saatika lukea toisten blogeja. Toista se oli silloin kun oli töissä. Aina löytyi aikaa kirjoittaa jossain välissä työpäivää ja toisten blogeja kävin katselemassa keskimäärin 5 kertaa päivässä. Ja kerkesin ruikuttaa monet kerrat, että miksei kukaan jo kirjoita jotain. Työttömänä olossa on se(KIN) huono puoli, että ihmiset olettavat, että nyt se kerkee/joutaa tehä sitä ja tätä. Ja niin tunnollinen ja avulias kun on niin ei kehtaa kieltäytyä. Ja siitähän se kiire syntyy.

Toivotaan, että tilanne korjautuisi mahdollisimman pian ja pääsisin rauhoittumaan työn ääreen.



Hyvää syksyä kaikille!!!

-Pia-

maanantaina, lokakuuta 09, 2006

Näyttelyä kyllikseen

Viikkonloppu täyttyi aivan tyystin näyttelystä (no, ehkä hieman jostain muustakin). Lauantaina Pasi sai uuden rodun esittämishaaremiinsa, sillä pyörähti kehässä sheltti Vilman kanssa. Samalla kun seurasin sheltti -kehää vilkuilin vieressä olevaan collie -kehään. Ihailin ensin kauniita nahkaversioita, joilla osalla oli upeat liikkeet. Tuollaisesta olen itsekkin haaveillut ennen Kampin ottamista, mutta päädyin sitten koon vuoksi läntsyyn. Pitkis colliessa oli paljon aran oloisia koiria, jotka eivät uskaltaneet juosta liukkaalla alustalla. Oli tietysti niitä reippaitakin yksilöitä, jotka viis veisasivat alustasta. Kaikkia collieita ja shelttejä emme jaksaneet katsoa, koska niitä oli, kuten tavallista, paljon.




















Sunnuntaina menimme kannustamaan läntsykehän laidalle jo heti klo 10 jälkeen. Ländereitä oli paikalla 2, Paavo ja Amanda. Jäin ihmettelemään molempien arvostelussa sitä, kun sanottiin, että tarvisevat vielä aikaa. Haloo, toinen oli junnu ja toinen nuortenluokassa. Ei kait ne vielä voikkaan olla kovin valmiita paketteja. No joo, se oli vaan yhden ihmisen mielipide. Kehän päätteeksi suunnittelimme piknikki paikkaa. Päätimme kavuta "kielletylle alueelle" elikkä yläkerran parvelle. Siellä saimme kahvitella ja syödä ihan rauhassa. Noita -länderi perheineen tuli myös paikalle. Piknikin yhteydessä heräsi monta mielenkiintoista keskustelua niin ländereistä, agista kuin muistakin koirajutuista. Kiitos Adeinalle piknik -ideasta ja kaikille mukanaolleille seurasta ja tarjottavista. Otetaan joskus jossain uusiksi.



Ai niin, kerettiinhän me eilen vielä vetämään agi reenejä ja reenaamaan itsekkin. Agista puheen olleen, Suomi voitti MM -mestaruuden sekä yksilö että joukkue medeissä. ONNEA! Kyllä Suomalainen voittaa aina!!! Oulukin oli hyvin edustettuna! Hyvä Mari ja puli Xosmo!! Olispa ollut hienoa päästä katsomaan.

-Pia-

keskiviikkona, lokakuuta 04, 2006

Katsaus Kampin silmiin

Kampilla oli tänään rankka päivä, kun ensin ropeloitiin silmiä ja sitten otettiin verikoetta. Illalla vielä "joutui" lähtemään agilitaamaan. Nyt makaa reporankana sängyllä.

Aloitetaanpa siitä eläinlääkärikäynnistä. Olimme vastaanotolla hyvissä ajoin ennen aikaamme, jotta kerettäisiin silmätipat laittamaan. Lopulta istuimme vastaanotolla n. tunnin, ennen kuin oli meidän vuoromme. Kahden vuoden aikana kaihi oli edennyt hieman molemmissa silmissä. Mitään hälyyttävää ei kuitenkaan ollut. Silmänpohjat olivat terveet, mikä tietysti on älyttömän hyvä asia. Ell ehdotti kaihileikkausta, mikä tehdään samalla tavoin kuin ihmiselle. Mieleni kyllä tekisi leikkauttaa Kampi, mutta vastaan tulee nämä neljä kirjainta R - A - H - A. Leikkaus maksaisi vaivaiset 1000€.

Vasta-ainetestejä varten otettiin vielä pari putkiloa verta. Kampi sai kehuja ell:ltä, että onpas hyvin käyttäytyvä länderi ja kyllä se rohkea poika olikin. Kampi sai hienon passin ja vasta -aine tulosten jälkeen voimmekin alkaa suunnittelemaan vaikka Ruotsin valloitusta.

Illalla oli agireenit ja Kampi meni jotenkin erikoisen hyvin. Liekkö sitten silmätipat vielä vaikuttaneet vai mikä, mutta meni lähestulkoon aina sinne minne pitikin.

Nyt olen sitten saanut taas pariksi vuodeksi mielenrauhan Kampin silmien osalta. Luulenpa, että sitten on taas aika käydä tarkistamassa tilanne.

-Pia-

maanantaina, lokakuuta 02, 2006

Terveisiä Keminmaasta

Olimme siis eilen agilitaamassa Keminmaassa. Kolmosluokka alkoi vasta iltapäivällä, joten saatoimme nukkua aamulla pitkään. Lähdimme matkaan hyvissä ajoin ajatuksenamme lenkittää koirat vielä kilpailupaikalla. Kemissä olimme tuntia ennen kolmosluokan aikataulun mukaista alkamisaikaa. Koska aikaa oli mielestämme tosi paljon, pysähdyimme vielä läheiselle huoltoasemalle toiletti käynnille. Vielä loput 15 km kisapaikalle ja ilmoittautumaan. Matkalla vaihdoimme kisapaikalle tulleiden länderistien kuulumiset ja sitten rauhallisesti maleksen kentän laidalle. Mitä hittoa, medi 3 jo menossa!!! Siinä vaiheessa kun sain lähtölistan käteeni huomasin, että kolmanneksi viimeinen medi oli menossa ja Kampi lähtee maxeissa 2. Ou nou, äkkiä juoksun kanssa autolle samalla miettien missä lelu, onko makupaloja. Kampille puku päälle ja törkkäsin koiran ensimmäiselle vapaat kädet omaavalle vastaantulijalle. Kerkesin vielä ennen rataantustumisen alkua käydä estejärjestyksen läpi ja sitten tutustuminen jo alkoikin.

Hieman hirvitti, kun en kerennyt koiraa yhtään lämittelemään, mutta eipä auttanut muu kuin oman vuoron tultaessa astua lähtöviivalle. Alku meni loistavasti ja siitä innostuneena muistin käskyttää koiraa kunnolla. Pujottelu hyvä, puomin kontakti nopea, aa:n kontakti huono. Radalta tuli 5 virhettä (a-esteen alastulo) ja sijoitus 3. Tässä kohtaa voisin jossitella, mutta sanonpahan vain, että jos lehmällä olis rattaat, niin se olis maito-auto. Hugo teki pitkästä aikaa "huukot" ja sujahti aa:n jälkeen Pasin ohjauksesta piittaamatta edessä olevaan putkeen, vaikkei sinne olis vielä pitänyt mennä.

Toiselle radalle lähdettiin myös aika alkupäässä. No Kampi teki tällä radalla sitten ne "huukot" ja sujahti puomin jälkeen putken väärästä päästä sisään ennen kuin kerkesin kissaa sanoa. Jatkettiin matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Aa:lla päätin palkata koiran, ja aloinkin jo kaivelemaan lelua taskusta. No, eihän Kampi malttanut tulla alas asti ja otettiin vielä reenin vuoksi aa uudestaan. Sitten pääsin jo palkkaamaan hienosta suorituksesta. Hugo pisti toisen radan aivan lekkeriksi. Ensin se oli mennä samaan "ansaan" kuin Kampikin, mutta pari "ei" karjaisua pelasti sen tilanteen täpärästi. Hylky tuli kuitenkin myöhemmin Hugon ohittaessa esteen ja jatkaen seuraavalle. Hylkyjä taisi lopulta tulla jopa 3.

Kotimatkalle pääsimme hyvissä ajoin ennen pimeän tuloa. Hyvä niin, sillä hirvijahti oli alkanut ja Kemi - Oulu välinen tie on suurimaksi osaksi ilman katuvaloja.

-Pia-

perjantaina, syyskuuta 29, 2006

Arvaa rotu osa 2

Päätettiin Pian kanssa osallistua mekin kisaan, koskapa muut eivät ole vielä halunneet/jaksaneet/ehtineet/uskaltaneet/viitsineet/osanneet/tahtoneet jakaa ajatuksiaan meidän kanssa ko. rodun tiimoilta.

Meidän mielessä ovat kummitelleet kolme eri vaihtoehtoa: 1. Pateniemen paimenkoira: muuten aivan erinomainen vaihtoehto ja arvaus, mutta mieltä jäivät kaihertamaan liian pitkien korvien lisäksi ympäristö jossa kuva on otettu. Kuten ehkä jotkut tietävät, Pateniemi on Oulun pohjoinen kaupunginosa, kuulunut joskus muinoin Haukiputaan kuntaan ja on tunnettu muun muassa kirjailija Joni Skiftesvikin merihenkisistä novelleista. Kuten voidaan havaita, kuvassa ei näy pilkahdustakaan merestä. Siispä vaihtoehto 1 on hylättävä pois.

Vaihtoehto 2 on karkeakarvainen keskikaljan noutaja: erinomainen arvaus, jos ajatellaan kuvaa jossa selvästi erottuu koiran karkeahkon näköinen karva sekä noutajille tyypillinen, innokasta palvelualttiutta kuvastava riemumielinen ilme. Mutta, ja tämä on suuri mutta: valitettavasti koiraa silittäneenä totesimme kuvan valehtelevan, sillä koiran turkki oli varsin pehmeä. Toinen epäilyttävä asia liittyy vihjeeseen, jossa puhutaan koiran olevan eteläeurooppalaista alkuperää. Kaikkihan me tiedämme että sielläpäin ei juoda keskikaljaa vaan viiniä sekä muita rypäleperäisiä juomia, joten hylättävä on tämäkin vaihtoehto(voi harmi!)

Vaihtoehto 3: italianajokoira. Perusteluina voidaan mainita muutama seikka, jotka kaikki tukevat annettuja vihjeitä. Ensimmäinen peruste on jo nimen alkuosassa( Italia), toisena mainittakoon roturyhmä( ajavat koirat), kolmantena meillä oli ilo ja kunnia olla todistamassa suomalaista koira- ja agilityhistoriaa juhannuksena Rokuan kauniissa maisemissa, jossa rotu suoritti ensiesiintymisen agilitykentillä. Bonusmainintana kerrottakoon että Pian sisko perheineen omistaa tämän koiran, joten ehkä meidän arvausta ei voida pitää kilpailukykyisenä, vaan joudumme hylkäämään oman arvauksemme. Todella harmittavaa, sillä olimme varanneet oikein arvanneille kahden hengen lomamatkan Havaijille...

Pasi

torstaina, syyskuuta 28, 2006

Pientä ruikutusta

Tällä viikolla olen soittanut kolmena eri päivänä eläinlääkäriin varatakseni aikaa Kampin silmäpeilaukseen, vasta-ainetesteihin ja DNA -näytteenottoon. Ongelmia tuotti lähinnä tuo DNA -näyte. Näytettähän siis tarvittaisiin Ländereiden epilepsia -tutkimukseen. Aluksi kyseltiin virallista kaavaketta, mikä olisi pitänyt täyttää näytteenoton yhteydessä. Kun selvisi ettei sellaista tarvittu, niin ongelmaksi (minulle!) muodostui se, että näytteenotto maksoi normaalin toimenpiteen hinnan, mikä oli yli kaksi kertaa enemmän kuin toisella oululaisella ELL -asemalla toimenpiteen yhteydessä. Kun silmäpeilauksen, vasta-ainetestin ja passin yhteishinnaksi tuli yli 140€, niin alkoi tulevan työttömän lompsan nyörit kiristymään.
Jos vielä tälle vuodelle tulee asiaa ELL:iin niin tiedänpä minne koiriani kiikutan, jotta se DNA:kin saadaan otettua.

Muuten ollaan toivuttu juhlahumusta ja syksyn pimeistä, kylmistä ja märistä keleistä. Agilitya ollaan keretty tällä viikolla reenaamaan kerran ja sunnuntaina olisi mittelöt Keminmaassa. Työttömän arki koittaa ensi viikosta lähtien. Positiivista sinänsä, me päästään reenaan!

En nyt tiedä oliko tämä PIENTÄ ruikutusta, mutta ruikutusta kuitenkin.

-Pia-

maanantaina, syyskuuta 25, 2006

Arvaa rotu

Tässäpä teille aivojumppaa! Minkä rotuinen on kuvan koira? Oikein arvannut saa palkinnoksi äärettömän hyvän mielen! Vinkki 1: Kyseessä on eteläeurooppalainen rotu. Vinkki 2: Juoksee halukkaasti ja mielellään metsässä Vinkki 3: Juhannuksena Rokualla tämä rotu teki debyytin agilitykisoissa.




















Vastaukset pyydetään lähettämään tämän lehden konttuuriin syyskuun 24. mennessä.

torstaina, syyskuuta 21, 2006

Valmisteluja sekä treeniä

No nythän on niin, että Pian viikko on täyttynyt ihan tykkänään valmistujaisjuhlien alkutöistä(siivousta, siivousta ja siivousta) sekä palkallisesta työstä. Minulle sitten on langennut treenaajan osa, olen minäkin ihan pikkusen yrittänyt auttaa siivoiluissa ainakin olemalla pois tieltä mahdollisimman paljon...)

Tiistaina kävin reenaamassa Sentan kanssa heti töiden jälkeen. Otettiin hieman tekniikkaharkkoja ja kerrattiin myös vanhoja juttuja, kuten lähtöjä ja kontakteja. Katja yllätti heti treenien alkuun kaivamalla esiin kahvit lisukkeiden kera, oli nimittäin tullut kuluneeksi tasan vuosi siitä kun alotettiin eka reenit Sentan kanssa.

Keskiviikon ryhmäreeneissä olikin sitten hieman visaisempia juttuja harkan aiheena. Ideana oli testata koiria esteiden ohituksissa ja muilla meni varsin mallikkaasti, mutta meillä Sentan kanssa oli ongelmia pitkän kuljetuksen jälkeen lopulla rataa. Hugo oli mukana , mutta tällä kertaa sai tyytyä katsojan rooliin. Kampi nukkui kotona vatsa täynnä evästä Pian ollessa iltavuorossa. Ajattelin että Hugon haukkumisessa on muilla kestämistä eikä siihen enää kuorolausuntaa tarvita.

Tämä päivä on taisteltu kylmyyttä, kurjuutta ja vesisadetta vastaan. Oli kunnon syksyinen keli eikä paljon ole naurattanut kun ilta seitsemän jälkeen on niin pimeää, että lamppua tarvitaan. N-elikot katoavat pimeyden syliin iltalenkille. Elkää ihmetelkö jos ei pariin päivään kuulu mitään uutta, ollaan eksytty..

maanantaina, syyskuuta 18, 2006

Viikonlopun raportointia

Lauantaina kisailtiin agilityn merkeissä. Aamulla klo 9 kisapaikalle. Ilmoittautumiset ja lenkkeilyä lähimaastossa. Pasi aloitti seuramestaruuden jahtaamisen Sentalla. Senta kävi hieman kuumana ja karkasikin heti lähdöstä. Toinen rima alas, puomin kontaktivirhe, putken ohitus ja viimeinen rima. Radalta siis tulos 20.

Kampin seuramestaruusrata meni hieman "puihin". Hieno pujottelun aloitus avokulmaan, mutta ei sitten kestänyt minun hieman rajua puolenvaihtoa pujottelun lopussa. A -esteen jälkeisessä tilanteessa valitsi sitten väärän hypyn, koska en ollut sitä oikeassa paikassa näyttämässä.

Hugon seuramestaruusrata oli hieno. Pieni ohjaajan kämmi esti kuitenkin Hugon pääsyn pokaaleille. Pasi siis kiilasi Hugon eteen sen ollessa juuri hyppäämässä. Tästä siis riman pudotus ja tulos 5.

Toiselle radalle Senta lähti hieman rauhallisemmalla mielellä. Kuunteli kontakteilla loistavasti, eikä pudotellut rimoja. Tuloksena oli kuitenkin hylky, koska Senta kerkesi sujahtaa putken väärään päähän. Kampin ja Hugon toiset radat menivät hyvin. Molemmat 0 tuloksella maaliin Hugon ollessa 3. ja Kampin 5.

Kotona oltiin klo 19.30. Koirien syöttämisien ja iltapisuttamisien jälkeen meitsi oli valmista kauraa höyhensaarille.

Sunnuntaina sovittiin Oululaisten länderistien kanssa lenkkeilystä. Tavattiin Sanginsuun kangasmaastoissa mitä parhaimmassa syys säässä. Mukana oli 5 länderiä ja kaksi muunrotuista. Nuorin lenkkeilijä oli vasta 12 viikkoinen länderin alku "Lenni" ja arvatkaapa kenellä nousi taas kuume tästä pienestä reippaasta hurmurista?!? Ai että se tuoksuikin niin hyvälle...

Kampilla oli taas homppeli vaihe päällä. Raukka yritti iskeä Paavoa minkä ehti ja Paavo ei oikein tykännyt, koska yritti viritellä silmäpeliä Amandan kanssa. Oikea kolmio draama... Silti, mukavaa oli ja seuraavan kerran tavataan toivottavasti Piknikin merkeissä lokakuussa.

-Pia-

torstaina, syyskuuta 14, 2006

Suunnitelmissa eläinlääkärissä käyntiä

Kampi olisi tarkoitus viedä tässä lokakuun aikana silmäpeilaukseen, vasta-aine testeihin ja DNA -testeihin. Edellisestä silmäpeilauksesta on kulunut kohta 2 vuotta ja olisi syytä tarkistaa kaihin tilanne. Kampin elämään kaihi ei ole vaikuttanut mitenkään. Tuntuu, että näkee jopa paremmin kuin meidän silmäterveet koirat. Vasta-aine testeihin mentäs sen takia, että jospa vaikka innostustas ensi kesänä näyttelyihin ja agilityyn ruottin tai norjan puolelle. DNA -testi on tarkoitus ottaa, koska kromfohrländerit osallistuvat epilepsia tutkimukseen ja tutkimukseen tarvitaan myös terveitä koiria.

Aikaisemmin jossain jutussani mainitsinkin, että itselläni on epilepsiasta omakohtaisia kokemuksia ensimmäisen koirani "Roopen" kohdalta. Vieläkin puistattaa 11 vuoden jälkeen, kun ajattelen hätääntynyttä koiraa rajun kohtauksen aikana ja sen jälkimainingeissa. Mitkään lääkkeet eivät auttaneet Roopen kohdalla ja niinpä nuori koira jouduttiin päästämään pois tuskistaan. Tokihan läheskään kaikilla koirilla epilepsia ei ole näin raju ja se on lääkkeillä hoidettavissa. Tämän omakohtaisen kokemukseni jälkeen olen valmis antamaan kaiken voitavan panoksen sairauden tutkimiseen ja toivottavasti sen ennaltaehkäisyyn.

Kiitän suuresti "yläkerrassa asuvaa herraa" siitä, että n-elikko -lauma on säästynyt epilepsialta ja laitan kädet kyynerpäitä myöten ristiin, että minun ei tarvitsisi enään koskaan kokea kyseistä sairautta.

-Pia-

keskiviikkona, syyskuuta 13, 2006

Vanhan kertausta

Nyt kun kisaviikonlopusta on kulunut muutama päivä, uskaltaa jo katsella hieman taaksepäin. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua sunnuntaiaamuna, kun tulin kisapaikalle hieman ennen yhdeksää. Sentan omistaja Katja oli kuumeessa ja niinpä minä suoritin kaikki normaalit toimet eli alkulämmittelyn ja koiran viritykset yksin. Toki saimme lenkille seuraa seurakaverista, jolla on kaksi bortsua. Siinä kisaavat koirat saivat hyvän lämmittelyn kun juoksivat niityllä kilpaa.

Hieman ennen ensimmäistä starttia kun kävin rataa ajatuksissani läpi, pukkasi päälle hillittömän jännityksen. Jalat tuntuivat olevan täynnä lyijyä ja hyvä etteivät tärisseet jännityksestä. Liekö vaikuttanut itse ratasuoritukseen, koska tuntui ettei pääse yhtään eteenpäin. Parissa kohtaa olin myöhässä, jolloin ratasuunnitelma kärsi ja sen myötä myös ohjaus. Videolta asian huomasi selvästi. Olin kuitenkin tyytyväinen päästyämme eka kertaa maaliin asti ja pahin jännityskin tuntui katoavan sen myötä.

Toinen rata näytti tosi mukavalle mennä ja tunne vahvistui rataantutustumisessa. Varsin selkeä profiililtaan ilman mitään "tarpeettomia" ansoja. Myös tällä radalla eka rima pysyi ylhäällä(vakiovirheemme harkoissa) ja koira kuunteli sekä irtosi varsinkin putkiin tosi hyvin. Kontaktit olivat loistavat ja kepit menivät myös hyvin. Koska Senta irtosi putkiin hyvin, en ehtinyt lopussa aivan siihen paikkaan mihin olin suunnitellut. Sen seurauksena jouduin käskemään toiseksi viimeiselle hypylle eri tavalla kuin olisin halunnut ja puomille menoa pelätessäni Senta hyppäsi hieman liian kaukaa tiputtaen riman. Se ei kuitenkaan mieltäni haitannut vaan olin tosi riemuissani maaliin päästyämme. Videolta katsottuna ei voinut muuta kuin ihastella Sentan tyylikkään rauhallista menoa!

Tänään harkoissa oli jälleen vanha Senta mukana kuvioissa eli ei meinannut millään rauhoittua radan alussa. Muutaman "turhan" yrityksen jälkeen päätimme pitää viilenemistauon ja otimme alun uudestaan. Tällä kertaa palaset loksahtivat kohdalleen ja saimme harjoituksen onnistumaan halutulla lailla. On kyllä hienoa huomata, että lähes joka kerta reenatessamme tulee jotain uutta esille ja toisaalta huomaa aina pientä edistystäkin tapahtuneen. Vielä kun malttaisin itse ensin ajatella ja sitten toteuttaa ajatukset!!

Taas on puoli viikkoa kulunut enemmän ja vähemmän agilityn merkeissä; sanoissa, ajatuksissa ja teoissa. Siinäkin mielessä otsikko kertoo kaiken ja lauantaina homma jatkuu samoissa merkeissä seuran mestaruuskisojen osalta. Raportti niistä kisoista valmistunee alkuviikosta.

Pasi

maanantaina, syyskuuta 11, 2006

Toko kuulumisia

Syyssiivouksien lomassa kerkesin hieman tokoilemaan Konstan ja Kampin kanssa. Otin Konstan kanssa kaukokäskyjä ensimmäisen kerran niin, että laitoin makupalan koiran taakse. Ensimmäiseksi kerraksi meni ihan hyvin. Konstalle on tullut aikoinaan opetettua peruuttaminen ja se näytti tulevan voimakkaasti esille seisomaan nousussa. Avoimen luokan liikkeistä kaikki muut liikkeet paitsi kaukokäskyt ja hyppy alkaisivat olla kondiksessa. Paikallaolo on myöskin täysi arvoitus, sillä ainakin alokasluokan paikallaolo oli Konstalle aivan kamalaa. Kerran yhdessä kokeessa Konsta nousi paikallaolosta. Ja koska tiesi, että se on kiellettyä, se hiippaili muina miehinä vieressäni seisovan miehen luo vienosti häntää heiluttaen. Oli siinä naurussa pitelemistä.

Kampin seuraamisessa on tapahtunut selvästi edistymistä. Seuraamista katkeamattomalla katsekontaktilla meni varmaan 30 m. Noutokapula on edelleen tosi kiva leikkikalu, vaikka en olekkaan Kampin antanut sillä leikkiä. Herrasta on tosi hauskaa kun noutokapula otetaan esille, ottaa sen mielellään suuhun, mutta ei edelleenkään suostu pitämään sitä sekuntia kauempaa suussaan. Tarvitaan siis hurjasti paljon enemmän toistoja ja vielä enemmän kärsivällisyyttä noudon opettamiseen.

Tavoitteena siis olisi tämän vuoden puolella saada Konstan liikkeet sille mallille, että voitaisiin lähteä kisamaan. Jos vaikka katselisi jonkun "lepsun" tuomarin arvostelemaan vanhuksen "vanhanaikaisia" liikkeitä. Kampin tokotavoitteet jääkööt arvoitukseksi niin teille kuin itsellenikin.

-Pia-

sunnuntaina, syyskuuta 10, 2006

Taistelua piirimestaruuksista

Aamuni alkoi jo klo 4.30. Hullua sunnuntai aamuna, mutta kun täytyi. Nimittäin mennä töihin. Koko aamun oli mahassani pientä kutinaa, sillä jännitti Pasin ja Sentan puolesta, miten heillä kisat menisivät. En siis päässyt itse tapahtumaa todistamaan, joten oli niiiin turhauttavaa odotella töissä tuloksia. Vihdoin Pasi soitti ja kertoi tulokset. Sentalle ensimmäinen tulos 1-luokasta. Jahuu, mahtavaa! Pari rimaa oli tullut alas, sekä muurin palikat. Tästä oli hyvä jatkaa toiselle radalle. Ja kutina vaan mahassani kasvoi. Eikä olotilaani edes helpottanut se, että töissä oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Vihdoin sain tietooni toisenkin radan tulokset. Vielä upeemmin oli mennyt kuin edellinen rata, sillä vain yksi rima oli tullut alas radalta(toiseksi viimeinen).

Näiden iloisten kuulumisten jälkeen oli aika alkaa "tappamaan aikaa" töissä. Surffailua eri blogeissa, foorumeissa, kotisivuilla, kellon katselua, kaffittelua, taas surffailua samoilla sivuilla jne. Vihdoin kello löi 13.30. Äkkiä kotiin vaihtamaan vaatteet ja menoksi kisapaikalle. Aamun jännityksestä oli vielä hitunen jäänyt jäljelle omillekkin radoille, joten jonkinlainen lataus oli päällä. Eka rata oli hyppyrata. Pasi meni Hugolla ennen minua. En tiedä, eikö viime torstain osteopaatin käsittely ollut auttanut vai vedättikö Pasi, mutta rimoja tuli alas 3 kpl ja pituuden kaato. Kampilla toinen rima alas, koska yritin kääntää koiraa tiukasti, mutta tietysti onnistuin heiluttelemaan käsiä väärässä paikassa väärään aikaan. Lisäksi vielä pujottelu virhe, koska seisoin paikallani kuin puupökkelö ja yritin jollain taikasanalla saada koiran pujotteluun.

Toinen rata oli agilityrata. Pasille ja Hugolle hylky. Puomin jälkeen olisi pitänyt mennä hypyn kautta putkeen, mutta Hugo päätti oikaista ja sukelsi puomilta suoraan putkeen. Rimoja ei tältä radalta tullut alas kuin okseri. Ennen radalle menoa olin päättänyt, että nyt en yritä tehdä väkisin tiukkoja käännöksiä vaan annan koiran hypätä "luonnollisesti". Radalta yksi rima alas. Olin tähän rataan hyvin tyytyväinen. Kohtalaisen nopeat kontaktit, muutama vaikea paikka meni hyvin eikä ylimääräisiä pyörimisiä. Jalkanikin toimivat kohtuullisen hyvin.

Hieman mieltäni kaihertaa kuitenkin se, ettei vieläkään yhtään nollaa kasassa tavoitteeseemme (2007 SM). Taitaa olla tuo tavoite päässäni niin vahvana, että emme niitä nollia saakkaan. Seuraaviin kisoihin olenkin päättänyt lähteä rennoin mielin, ilman nolla -ajatusta takaraivossa. Katsotaan pystynkö.

-Pia-

keskiviikkona, syyskuuta 06, 2006

Enemmän ja vähemmän aarteita

Olen tässä pari vapaapäivääni siivoillut talon kaappeja. Eilen kävin läpi vaatekaapit heittäen roskiin 1,5 säkkiä vanhoja kauhtuneita vaatteita. Tänään oli vuorossa lipaston- ja tietokonepöydän kaapit sekä yksi hylly. Kamalaa mitä ihminen säilyttää laatikoissaan. Mä ainakin olen sellainen kaiken hamstraaja tyylillä "eihän sitä tiedä jos joskus tarvii". Nyt yritin tyhjentää kaappeja hokemalla itselleni "Tarvitko tuota OIKEESTI!"

Löytyi laatikoista aarteitakin. Mm. ensimmäisen koiran paperit ja kilpailukirja, Kampin kasvattajan antamia pennunhoito -ohjeita, kauan kadoksissa olleet ohennus- ja tassukarvasakset sekä paljon ihania valokuvia. Useita kertoja havahduin myös lukemasta vanhoja päiväkirjoja ja kirjeitä.

Ilta onkin sitten pyhitetty koirille, sillä agility reenit kutsuvat. Juu, taas, mutta ei me oikeesti näin usein reenata. Ehkä pitäisi....

-Pia-

tiistaina, syyskuuta 05, 2006

Treeniä, treeniä

Pari päivää on mennyt kirjaimellisesti agilityn merkeissä. Sunnuntaina treenailtiin. Kampille tehtiin "helppo" takaaleikkauspätkä, mikä osoittautuikin vaikeaksi. Pasilta laitettiin lantio liikkeelle harjoittelemalla Sentalla edestä ohjausta yhdellä putkella. Senta, Hugo ja seurakaverimme menivät radanpätkän, jossa oli takaaleikkauksia ja kontakti-esteitä. Konstalla lopuksi hieman tokoilin (mikä oli ehkä virhe, koska herra oli täpinöissään agi-esteistä).

Eilen olimme naapuriseuran epävirallisissa. Menimme sinne klo 18 ja kisat loppuivat klo 22. Olipa pikkasen porukkaa. Oliskohan syynä ollut ensi viikonloppuna järjestettävät piirimestaruus -kisat? Pasi meni Sentalla. Radat olivat varsin mielenkiintoisia(lue: vaikeahkoja) tämänhetkiselle taitotasolle, mutta suurimmaksi osaksi rata sujui kohtuullisesti. Ohjaajan ajatus oli joko liian nopea, jolloin Senta kääntyi liian aikaisin esteellä ja aloitti esteiden uudelleen järjestelyn tai ohjaaja oli liian myöhässä jolloin Senta ehti mm. pyörähdellä esteiden edessä tai hakea vauhtia rataankuulumattomien esteiden kautta. Kampilla harjoittelin kontakteja. Tuollaisissa tilanteissa on hyvä harjoitella, sillä koirallehan se on täysin kisatilanne. Eka radalla tuli puomin hyvin alas, nappas siellä olevan makupalan ja odotti lupaa jatkaa matkaa. A-esteellä ei ollut makupalaa, mutta tuli hyvin alas. Eka radalta olin siis tyytyväinen kontakteihin. Toisella radalla jäi sitten himmailemaan puomille, vaikka makupala odotteli alastulolla. A-este oli taas hyvä. Meille taitaa nuo kontaktit olla ikuinen ongelma. Kerran kun väärin opettaa, saa siitä sitten kärsiä!

Tänään ollaan vastapainoksi otettu rennosti. Nukuttu päikkärit ja töllötetty TV:tä. Nyt lähen kaffin keittoon

lauantaina, syyskuuta 02, 2006

Seikkailua sotilasalueella

No niin, nyt kun on historiat puitu, voidaan siirtyä ajankohtaisiin asioihin.

Tässä meidän lähellä menee Hiukkavaaran sotilasalueen raja. Hiukkavaarassa ei ole ollut sotilaita n. 10 vuoteen, mutta usein alueelta kuuluu pauke. Alueella on ampumarata, jossa soltut varmaan käyvät harjoittelemassa. Olen siellä joskus käynyt koirien kanssa lenkillä, mutta en ole uskaltautunut kovinkaan kauas, koska metsä on täynä SEIS-STOP -varoituskylttejä. Tiedän kuitenkin, että siellä kulkee paljon koiran ulkoiluttajia, lenkkeilijöitä ja crossi- ja maastopyöräilijöitä. Viime syksynä meinasimme kaverini kanssa eksyä sinne, koska alkoi hämärtää tosissaan ja emme löytäneet tietä "ulos". Alue on nimittäin niin kuin labyrintti, polkuja ja hiekkateitä ristiinrastiin.

Työkaverini kertoi käyvänsä siellä miehensä kanssa sauvalenkeillä. Kyselin uteliaana heidän kulkureittiään ja mielessäni ajattelin, että josko minäkin uskaltautuisin sinne. Niinpä sitten eilen suunnistimme kohti ampumarata-aluetta.

Ensimmäinen kyltti tuli vastaan jo heti alueelle päästyämme. Se oli sellainen info-kyltti, joka näytti missä kohti olemme ja missä on ampumarata-alue. Eteenpäin, sano mummo lumessa. Seuraava kylttissä luki ”SEIS-STOP olette ampumarata alueella”. Mielessäni toistin työkaverin sanat, ettei kylteistä tarvinnut välittää. Hieman epäröiden jatkoin matkaa. Kohta eteeni tuli toinen samanlainen kyltti. Taisipa siinä olla puhelinnumerokin, mihin voi soittaa ja tarkistaa ampuma-ajankohdat. Sitten olin saada laakin, kun Kampin kohdalta ojasta lähti sorsa lentoon. Suusta pääsi tahaton volahdus ja sydän hakkasi tuhattajasataa. Taisinpa olla aika jännittynyt. Viimeisessä kyltissä jonka minä näin, varoitettiin räjähtämättömistä kranaateista ja harha-ammuksista. Samassa näinkin ampumaradan vallit. Uskallukseni loppui siihen ja käännyimme takaisin.

Sen verran seikkailumieltä vielä löytyi, että kuljimme takaisinpäin hieman eri reittiä. Matkalla näimme upeita hiekkadyynejä ja solttujen poteroita ja juoksuhautoja. Olisipa muuten upeat hakumaastot, valmiit umpipiilot ja kaikki. Välillä kävi mielessä, että mennäänköhän oikeaan suuntaan, mutta rakenteilla olevalta asutusalueelta kantautuva kavinkoneen ääni helpotti oloani. Voi sitä helpotuksen tunnetta, kun tupsahdin tutulle pururadalle. Jännitystä elämään voi siis järjestää tälläkin tavoin.

-Pia-

perjantaina, syyskuuta 01, 2006

Koirahistoriaa, part 2

Pia edellisessä tarinassaan höynäili muakin kirjoittamaan tarinaa koiraharrastukseni syntyajoilta. Tästä tuleekin sitten pitkä juttu, uskokaa pois, sillä ensi kosketus ja varmaan alkukipinä tähän harrastukseen syntyi jo 1960- luvun alussa. Isäni hankki suomenajokoiran ja lisäksi tätini perheessä oli pitkäkarvainen collie. Siitä eteenpäin perheessämme on ollut aina koiria; pystykorvaa, ajokoiraa sekä beagleja.

Ennen kuin hankin ensimmäisen oman koiran, harrastin jonkin verran metsästystä, lähinnä pystykorvan kanssa. Suoritin jopa linnunhaukkukokeiden palkintotuomarikortinkin sekä kävin beaglen kanssa ajokokeessa. Se koe päättyi kylläkin aika kehnosti, pääsi nimittäin koira sen verran kauas tuomarista ja minusta, että koe piti keskeyttää. Koiranäyttelyt kuuluivat jo silloin elämääni, tosin enemmän katsojan roolissa.

Sen verran vielä palaan ajassa taaksepäin, että on pakko kertoa pieni tarina jolla oli ja on vieläkin ollut vaikutus harrastukseen. Olin varmaan alle kymmenvuotias kun eräs mies tuli silloisen asuinpaikkamme pihamaalle saksanpaimenkoiransa, Karhukorven Pasin(!!) kanssa kyyditsemään lapsia pulkalla. Koira oli iso mutta ystävällinen ja siitä alkoi kaiketi elämänmittainen rakkauteni rotuun. Sen jälkeen mikään muu rotu ei ollut mitään ja aloin haaveilemaan omasta sakemannista.

80- luvun puolivälissä koirakuumeeni kasvoi sellaisiin mittoihin, että ainoa keino selvitä läheskään täysijärkisenä asiasta oli hankkia oma koira. Paradoksaalista sinänsä, koska vuosien varrella olen huomannut, ettei tämä ihan viisasta touhua ole aina ollut ;- ) Joka tapauksessa, toukokuun viimeisenä päivänä vuonna 1986 minä sain ensimmäisen oman koiran kotiin. Ja tämä pitää lukea kirjaimellisesti, koska kasvattaja toi sen kotipihaan asti Nilsiästä. Siitä alkoi jakso elämässä, jota voisi kuvailla aikaa vieväksi mutta ah niin ihanaksi.

Masin kanssa harrastimme pk- jälkeä, suojelua ja näyttelyitä. Lisäksi se jalostustarkastettiin sekä Suomen että Saksan rotujärjestön vaatimusten mukaan. Kaiken hyvän päälle Masi innosti minut hiihtämään sitten armeijavuosien ja eikä tässä vielä kaikki: veljeni ex- vaimo voitti Masin kanssa SM- kultaa naisten pikamatkalla vetomestaruuskisoissa. Kaiken tämän lisäksi innostuin opettelemaan sakemannien esittämistä näyttelyissä sekä harrastamaan suojelun maalimiehenä olemista. Siitä voisi joskus kertoa ihan oman otsikon tarinoita.

Masin jäätyä eläkkeelle aloin miettimään seuraavaa koiraa ja jostain syystä halusin pienen koiran. Mielessäni oli pari vaihtoehtoa, mutta päädyin kuitenkin australianterrieriin muutamien seikkojen ansiosta. Edellä mainittu veljeni ex- vaimo oli hankkinut ensimmäisen hovawartin Ingrid "Mimmi" Salolta, joka kasvatti myös ausseja. Mimmin käydessä Oulussa hänellä oli aina mukanaan vähintään yksi aussi. Rotu ja ko. yksilöt herättivät mielenkiintoni ja lopullinen varmistus tuli kesällä -95, kun olin Tornion näyttelyssä. Sakemannikehän jälkeen menin katsomaan aussikehää, jossa oli myös Mikin kasvattaja. Samalla kun juttelin kasvattajan kanssa, kyykistyin rapsuttamaan narttua jota laitettiin kehäkuntoon. Iloinen Veera- narttu ryhtyi oitis nuolemaan huuliani ja naamaani, kääntyi poispäin ja aivasti. Sen jälkeen sama uudestaan ja hetken ihmeteltyämme asiaa, kasvattaja vilkaistuaan minua naurahti: sun viikset kutittaa koiraa. Totesin välittömästi että haluan tästä nartusta pennun!

Mikin jouduin hakemaan 10 km:n päästä kotoa! Rankkaa mutta antoisaa, kuten kuluneet vuodet ovat osoittaneet. Ajatuksena oli, että Mikin kanssa tehdään muutakin kuin käydään näyttelyissä ja niinpä aloitin erään ystäväni houkuttelemana agilityn. Koiran ollessa kaksivuotias aloitimme kisauran, jonka aikana nousimme 3- luokkaan ilman mainittavampaa menestystä. Sen ohessa kävimme näyttelyissä ja Mikistä tuli muotovalio 2,5- vuotiaana. Seuraavaksi lähdimme valloittamaan Ruotsia: minä vanha konkari ilmoitin Mikin Ruotsin näyttelyyn valioluokkaan ja sen seurauksena koira sai ensimmäisen CACIBin, mutta ei sitä himoittua Ruotsin serttiä! Toki viikkoa myöhemmin tilanne oli toinen ja kotiin palasi S MVA ;- ) Seurauksena eka reissusta oli se, että nälkä kasvoi syödessä ja maailmalle oli määränpäämme. Erään ystäväni kanssa kävimme ensimmäisen Välimeren reissun, josta tuliaisina oli sertit ja CACIBit sekä Monacosta että Ranskasta. Paria vuotta myöhemmin Piakin innostui yhdistetystä loma- ja näyttelyreissusta samalle suunnalle ja sieltä tuliaisina oli viimeinen CACIB ja Kans MVA- titteli.

Samana vuonna kun olin ensimmäistä kertaa Välimeren maisemissa, Masi kuoli. Ikävä ei ottanut laantuakseen ja niinpä taloon asteli Hugo- herra. Hugon jouduin hakemaan lähes 20 km päästä kotoa, joten rasitus oli vallan suuri. Suunnitelmat Hugon osalta olivat korkealla, samoin tavoitteet. Ikävä kyllä toispuoleinen lonkkavika latisti suunnitelmat eikä pk- ura lähtenytkään käyntiin. Harjoittelimme kyllä jälkeä, mutta siihen ei tuntunut olevan ainesta joten siirryimme hakuun. Sekä henkilö- että esinehaku olivat Hugon mielestä paljon hauskempaa, mutta kokeisiin asti emme koskaan päässeet, enemmän omaksi iloksi harrastimme. Agility sitä vastoin on osoittautunut meille sopivaksi lajiksi ja alkukankeuksien jälkeen nousimme 3- luokkaan. Olen kyllä vakavasti harkinnut Hugon siirtämistä eläkkeelle ja katsotaan josko löytyisi jokin "eläkevirka" vielä eläväiselle otukselle.

Summa summarum, 20 vuotta on kulunut koiramaailman ihmeitä ihmetellessä ja aivan valtavasti olen nähnyt, kokenut, oppinut ja huomannut etten juurikaan paljoakaan tiedä vielä. Senpä takia olen ajatellut jatkaa vielä harrastuksen parissa ainakin toistaiseksi. Nykypäivän ilmiö ainakin työelämässä kun tuntuu olevan, ettei mikään ole pysyvää. Jos nyt ainakin parikymmentä vuotta vielä lisää harrastuksen parissa ja sen jälkeen uusi välitilinpäätös?

torstaina, elokuuta 31, 2006

Koirahistoriaa

Aikaisemmin jossain kommentissani kerroin, että olen harrastanut agilitya jo 12 vuotta. Ajattelin hieman kiusata teitä kertomalla miten olen päässyt/joutunut tähän pisteeseen.

Ensimmäinen koirani tuli meille vähän vahingossa, koska siskoni antoi meille 1/2 vuotiaan koiransa. Tämä tapahtui vuonna -92 ja koira oli pitkäkarvainen collie "Roope". Roope oli minun opettajani tähän koiramaailmaan. Täytyy sanoa, että olen joutunut opettelemaan koirien kieltä aivan täysin kantapään kautta. Onneksi Roopella oli lehmän hermot. Roopen kanssa tutustuin agilityyn ja kilpailimme siinä aina 3-luokkaan asti. N. 2 vuotiaana Roope sairastui epilepsiaan ja 3,5 vuotiaana me jouduimme luopumaan siitä.

Koiramaailma oli tempaissut minut mukaansa ja toinen koira täytyi saada paikkaamaan Roopen jättämää tyhjää aukkoa. Niin sitten pääsiäisenä -96 pit.collie Konsta tuli meille. Konstan kanssa ollaan kokeiltu mm. agilitya, tokoa, hakua, Pepaa, PH-koetta. Agilitya jopa AVA -titteliin asti. Konsta on sellainen toiminnan koira. Kaikkeen valmiina kuin "melperi sotaan". Nopeus ja halu oppia ovat Konstan valttikortteja. Hyvä ja huono puoli on sellainen "yliviisaus". Konsta osaa joskus ajatella asiat niiiin monimutkaisesti ja vaikeasti, että ei pysy perässä! Agilitysta Konsta on jäänyt eläkkeelle n. vuosi sitten. Nyt ikää on jo 10,5, mutta ei pahemmin menoa haittaa.

No sitten toi Kamppari. Iloinen jäppinen tuli järjestämään elämäämme toimintaa -01. Sitä on sitten riittänytkin sen jälkeen. Kampin motto onkin "Vain nopeat elävät". Siksi kait se agility onkin niin kivaa. Kokeiltu ollaan myös näytelmiä, tokoa ja hakua sekä esineruutua. Näytelmistä Kampi on napannut Pasin ohjastamana MVA -tittelin. Toko ei ole Kampin laji, sillä HERMOT ei kestä ajatustyötä vaativia juttuja (pitäisi olla sitä vauhtia), eikä emännän kärsivällisyys tahdo riittää määrätietoiseen harjoitteluun. Kampi on luonteeltaan aika yksinkertainen ja mutkaton heppu, joka esittää mielellään kovista, mutta on tosipaikan tullen oikea mamman poika.

Ihannoin Konstassa sen rauhallisuutta, vakautta ja miellyttämisen halua ja Kampissa sen vauhdikkuutta, elämän myönteisyyttä, tempperamenttisuutta ja omistaja keskeisyyttä. Minulla on siis kaksi aika erillaista koiraa, mutta ah, molemmat niin suuria persoonia!!


-Pia-

P.S Toivottavasti Pasi kiusaa teitä joskus lisää kertomalla oman koirahistoriansa.
P.P.S Olinpa aivan unohtaa, että lisää kuvia Paavon synttäreistä voi käydä katselemassa osoitteesta http://personal.inet.fi/koti/pia.soronen/album/index.html

tiistaina, elokuuta 29, 2006

Länderi Paavon 1-vuotis synttäreillä

Paavo toivotaa meidät tervetulleeksi synttäreilleen




















Kampin onnittelupuhe














Ohjelmassa erillaisia leikkejä, joihin Muusa -länderikin osallistui...


















Sekä tanssia naapurin koiran säestyksellä




















Tarjoiluna oli kaffit suklaakakun kera sekä koirille rahkalla kuorutettua lihamureketta. Namskis ja maiskis! Eipä tarvinnut houkutella. Kiitos Paavon emännälle hienoista kemuista! Itse sankari oli ihana tapaus! Ja mikä kaikkein yllättävintä, pojat tulivat mainiosti toimeen, mutta kukapa sitä toisen synttäreillä viitsisi riitaa haastaa.

-pia-

maanantaina, elokuuta 28, 2006

Pihtiputaalla kisaamassa

Eilen klo 10.30 lähti Golffin nokka kohti Pihtipudasta. Kerrankin oltiin perillä hyvissä ajoin ja kerettiin kahvitella, lenkittää koirat ja turista muiden kisatuttujen kanssa ennen omaa vuoroamme. Kentällä oli turkasen kuuma ja eipä tietenkään kummallakaan shortseja mukana. Siinä sitten ensin tuskailimme kuumuudessa ja lopulta käärimme pitkien housujen lahkeet niin ylös kuin voimme.

Ensin kisattiin agility -rata. Hugon osalta kisa meni upeasti. Tuloksena 0 ja sijoitus 4. Hassua, kun Pasi on "uhkaillut" laittaa Hugon eläkkeelle, niin koira alkaakin kerätä nollia ihan urakalla. Ei vissiin tykkää eläke ajatuksesta ollenkaan.

Muutamia pyörimisiä lukuunottamatta Kampikin meni hyvin. Pyörimisethän tarkoittaa vain sitä että ohjaaja on armotta myöhässä sekä ohjauksen että käskytyksen kanssa. Jokin kirous kuitenkin minussa on, sillä suhteellisen varma pujottelija teki radalla pujotteluvirheen syöksyen suoraan toiseen väliin. Tuloksena siis 5 ja sijoitus taisi olla 7.

Hyppy -radalla mokattiin sitten molemmat samassa paikassa. Pasi teki hylkyyn asti ja sen jälkeen upean radan, vain se pieni moka siinä keskellä rataa... Pasi vielä varoitteli minua paikasta ennen kuin starttasin Kampin kanssa, mutta ei, samaan ansaan menin. Paikassa oli kaksi hyppyä rinnakkain toinen hieman kauempana toisesta. Paikassa piti ottaa ns. "takaa" toinen hyppy. Niin vain molemmat otimme kauniit välistävedot. Positiivista Kampin radassa oli se, että nyt oli hieno pujottelun aloitus avokulmaan.

Golffin nokka kohti Oulua ja kotona olin klo 21.05. Äkkiä koirat iltapissille ja pää tyynyyn, sillä kello soi tänä aamuna 4.00. Nyt siis kirjoitan tänä juttua työnantajan piikkiin.

-Pia-

perjantaina, elokuuta 25, 2006

Sama pää kesät talvet

Olisi se niin kätevää, kun voisi vaihtaa aivoja, kun edellisestä on patterit loppu. Mutta ei, samojen kanssa on koitettava pärjätä hamaan loppuun asti.

Tämä tuli mieleeni eilisestä, kun koirille piti olla osteopaatin käsittely klo 18. Paikalle mentiin n. 3 min myöhässä ja ajateltiin, että koska osteopaattiakaan ei näy, niin hänkin on myöhässä. Hetken odoteltuamme, soitin ovikelloa. Oven tuli avaamaan hänen poikansa, joka sanoi, että käsittelijä on mökillä. Asia selvisi, kun kaivelin lompakosta käyntikorttia ja kurkkasin sen taakse, että juu aika olisi ollut eilen. Puhelu osteopaatille vahvisti asian... oli kuulemma kovasti odotellut. Siinä sitten muutamat ärräpäät pääsivät oman muistamattomuuden takia, mutta minkäs teet, kun on sama pää kesät talvet.

Oman kokohieronta-ajan sentään muistin ja muistinpa vielä mennä oikeaan paikkaankin. Sunnuntaina olemme menossa Pihtiputaalle (200 km Oulusta Jyväskylään päin) kisaamaan, joten jos siitä olisi edes apua, että ohjaajalla on jalat hieman vetreämmät. Täytynee hieman itse hieroskella Kampia.

Tänään pääsivät Kampi ja Senta reenaamaan agia. Sentalla otettiin "valssi" harjoituksia ja hyvin menisi, jos tuo Pasi osaisi liikkua nopeasti, mutta rauhallisesti. Ei siis mahdoton tehtävä ollenkaan. Kampilla taas harjoittelin saman reenin, mutta takaaleikkauksilla. Konstalla otin lopuksi tokoa ja harjoittelimme kaukokäskyjä agipöydällä. (kiitos vinkistä Intopallero!) Muuten meni hyvin, mutta nyt maasta seisomaan nousu tapahtuu istumisen kautta. Siinäpä on taas yksi pulma ratkottavana.

Ohhoh, vuorokausi vaihtunut kirjoittaessa. Siispä kaikki jotka tapahtuivat eilen ovat tapahtuneet toissapäivänä ja jotka ovat tapahtuneet tänään tapahtuivat eilen. Nytpä meni sekavaksi... aika siis mennä nukkumaan!

-Pia-

keskiviikkona, elokuuta 23, 2006

Kapulat suussa

Tässä kuva eilisestä tokoilusta. Tavoitteena on tietysti seuraavaksi saada kuva, jossa myös Kampilla on kapula suussa.



-Pia-

tiistaina, elokuuta 22, 2006

Vähän eilistä ja tämänpäiväistä

Niinkuin Pasi tuossa aiemmin mainitsi, niin eilisen päivän ohjelma oli lenkkeilyä ja työtä. Iltavuoroon kun menee töihin ja heräilee sopivan myöhään, niin eipä sitä paljon muuta aamupäivällä kerkeä tehdä kuin kuskata koiria ulos. Aamulenkki oli siksi aika pitkä, koska tarvitsin käteistä rahaa ja lähin pankkiautomaatti sijaitsee 3 km päässä. Samalla iskulla tuli myös kauppa reissu. Reppu siis selkään ja menoksi. Painaa muuten yllättävän paljon selässä pienetkin ostokset. Kotona reppua purkaessani huomasin, että yksi jugurttipurkki oli tyhjentynyt repun pohjalle! Yes, siispä ensimmäiseksi pesemään ostokset jugurtista ja seuraavaksi itse reppu.

Tänään käytiin tokoilemassa. Tässä vuosien varrella on tullut huomattua, että Kampin turkki ei kestä oikein kuumaa eikä kylmää. Nytkin 5 min jälkeen raasu oli aivan läkähdyksissä. Konsta taas paksulla turkillaan jaksaisi vaikka kuinka. Hassua, vaikka tietysti Konstan pohjavilla suojaa kuumuudelta ja Kampilla tuota suojakerrosta ei ole. Kampille on ostettu uusi noutokapula, jota tänään kokeiltiin. Kampin mielestä se oli ihana uusi leikkikalu jota olisi ollut kiva äristen vetää, jos olisin antanut. Sain Kampin pitämään kapulaa sekunnin suussaan. Positiivista tietysti, että ylipäätänsä otti suuhun. Tuota siis täytyy harjoitella...

Konstan kompastuskivi tokossa on kaukokäskyt. En voi ottaa koiraan yhtään välimatkaa jottei se liikkuisi. Lähellä ollessani se teke maahan - seiso - maahan liikkeen tosi hyvin, mutta jos menen askeleenkin kauemmas niin liikkuu. Jos jollakin on hyvä keino tähän ongelmaan, niin avatkoon salaisen arkkunsa!

Työn äärestä! -Pia-

maanantaina, elokuuta 21, 2006

Unta vai treeniä?

Jep. olipa taas tänään sellainen päivä, että olisi tehnyt mieli heti ruokailun jälkeen asettua parin tunnin päiväunille ja jatkaa samoissa merkeissä heti töiden jälkeen. Vaan miten kävikään: Sentan omistaja Katja kyseli tekstarilla tämän viikon treenisuunnitelmia ja ex tempore- ajatuksena halusin ottaa treeniä myös tänään.

Tämän päivän treeninä oli takaleikkausharjoitus eri variaatioina ja lisäksi harjoiteltiin pujottelua sekä A- esteen kontaktia sekä kontaktilta poistumista. Jännä juttu tuo Sentan tyyli porhaltaa sata lasissa treenin alussa: nytkin rimat tippuivat kolmen hypyn harkassa useita kertoja, mutta kun pidimme pienen juomatauon, koira oli kuin vanha tekijä! Rimat pysyivät ylhäällä ja harjoitus onnistui kuten olin suunnitellutkin.

Kentällä oli myös seurakaverimme uuden pennun kanssa. Kelpie- Sisu tuntui olevan varsin pirteä pakkaus, joka ei pahemmin ujostellut vieraita ihmisiä. Ainoa asia mikä vaivasi pentua, oli minun viikset jotka ilmeisesti kutittivat herkkää kuonoa ;- ) Mikähän siinä on, että ihmisten pitää tahallaan härnätä viattomia seurakavereita hankkimalla pentuja ja tuomalla niitä näytille ihan kiusallaan...

Pian osa tänään oli tyytyä iltavuorolaisena koirien lenkittämiseen ja ruokkimiseen ja lenkittämiseen ja vuoron päätyttyä vaihteeksi lenkittämiseen. Tahtoo olla useasti niin, että työ haittaa vakavasti harrastusta ja eläkeikäänkin on turhan pitkä aika ...

Tänään olikin vuorossa hieman kevyempää sanomaa kansalle, joka innokkaasti lukee näitäkin juttuja(onko heitä?). Josko Pia saisi huomenna aukaistua kirjallista arkkuaan ja minä saisin antaa aivojen levätä??

-Pasi-

sunnuntaina, elokuuta 20, 2006

Hiljaista eloa ja ajatustyötä

Mietittiin tänään päivällä tätä blogiin kirjoittamista ja sitä, pitääkö kirjoittaa jos ei ole oikein kunnolla mitään asiaa. Nyt on nimittäin ollut aika hiljainen loppuviikko koirarintamalla, keskiviikon jälkeen on käyty vain kerran treenaamassa ja silloinkin lähinnä muistuteltiin mieliin vanhoja juttuja yhtälailla koirille kuin itsellekin.

Eilen sitten iltalenkillä pohdittiin, millaisen "ihannekoiran" saisi meidän lauman koirista, kasaamalla jokaisesta koirasta parhaat puolet ja ne yhdistäen. Tulisi muuten sellainen otus, että olisipa ilo harrastaa ja omistaa ;- ) . Samalla mietimme myös, mikä ja millainen on seuraava koiramme, iäisyyskysymys joka odottaa edelleen projektiluonteisena tapahtumistaan.

Ajatustyöstä tulikin mieleen, että on ollut hauska huomata kuinka omat ajatukseni ovat kulkeneet hieman ylikierroksilla lainakoirani bordercollie- Sentan kanssa. Toisaalta sen takia, että tähänastiset kolme virallista kisaa ovat päättyneet kaikki hylkäyksiin(omia ohjausvirheitä kaikki tyynni), toisaalta sen takia, että mieleni tekisi kisata aina vain enemmän ja enemmän Sentan kanssa. Olisihan se opettavaista omalla tavallaan se kisaaminenkin, mutta onneksi meillä on aikaa kehittyä myös treenamisen kautta ja saada yhteistyötä jalostettua aina vain parempaan suuntaan. Ajatellen sitä, että olemme treenanneet vasta vajaan vuoden, ollaan kyllä edetty mukavasti. On ollut monta kertaa sellainen selittämätön hyvän olon tunne, kun on käyty joko treenaamassa tai kisaamassa ja on taas huomannut edistystä yhteistyössämme.

Menipäs juhlavaksi tämänkertainen raapustelu, mutta koittakaa kestää: ei näitä hetkiä kovin usein tule ;- P

-Pasi-

keskiviikkona, elokuuta 16, 2006

Jahuu, VETTÄ!

Ikuisuudelta tuntuneen kuivan jakson jälkeen täälläkin satoi vettä. Jos luonto osaisi puhua, niin olisimme voineet kuulla sen sanovan "AAAH, ihanaa!". Kyllähän tuo tuntui itsestäkin mukavalta. Sitä vaan tuossa ihmettelimme, että aina kun auton pesee, niin viimeistään seuraavana päivänä sataa vettä. Eipä siis ole tullut tänä kesänä montaa kertaa pestyä :).

Tänään treenattiin agia. Rakennettiin sunnuntain kisarata ja harjoiteltiin siitä vaikeat paikat. Taas tuli tehtyä hylky samassa paikassa, mitä kisoissakin. Onneksi treeneissä voi uusia.

Illalla oli tarkoitus mennä vielä treenamaan tokoa, mutta alkoi sataa. Olen siis sokerista :)... tai ainakin Kampi on. Vaihdettiin sadetreenit huomattavasti mukavampaan kahvitteluun ja yleiseen "juoruiluun" kaverin kotona.

-Pia

maanantaina, elokuuta 14, 2006

Ostetaan nopeammat jalat...

Tai notkemapi vartalo tai vaihtoehtoisesti kokonaan uusi ohjaaja! Kirjoittaja on siis vaipunut epätoivoon eilisten kisojen johdosta.

ok, mutta aloitetaanpa aivan alusta... Pasi aloitti urheilemalla lainakoira Sentalla 1-luokassa. Pari haki kisoista rutkasti kokemusta ja uutta harjoiteltavaa. Suurimmaksi osaksi radat sujuivat mallikkaasti vain muutama virhe ja tuloksena 2 x hyl.

2-luokkien aikana kävimme tankkaamassa kotona, sillä aikaa oli parisen tuntia ennen 3-luokan alkua. Hugo meni Pasin kanssa loistokkaasti ensimmäisen radan! Rimat pysyivät paikoillaan ja pujotteluunkin mentiin vauhdilla. Tuloksena komea 0 ja sijoitus 3. Toinen ratakin meni hienosti, vain yksi riman pudotus käännöksessä ja tulos siis 5.

Niin, ettäs sitten Kampi? Ensimmäiseltä radalta hyl, koska kiirehdin itse liikaa. Tietysti ennen hylkyä ja sen jälkeen jatkettiin nollalla maaliin... vain se pikku moka! Toinen rata lähti menemään alusta asti pieleen, koska olin armotta jäljessä. Niinhän siinä kävi, että kun sain selvitettyä jotenkuten mielestäni radan vaikeimman paikan, niin sen jälkeen ohjasin sen väärälle esteelle.

Pitkästä aikaa harmitti oikein tosissaan omat töpit. Olin siis asettanut itselleni tavoitteita ja kun ne eivät toteutuneet, niin olisi tehnyt mieli hakata päätä seinään. Nyt harmi on laantunut ja matkaamme kohti uusia koitoksia... samoilla hitailla ja kankeilla jaloilla.

P.s Ilouutisia: tänään sain tietää, että opparini on hyväksytty ja vielä kiitettävällä arvosanalla!

-Pia-