maanantaina, huhtikuuta 28, 2008

Kampi vastaa 7 totuuden haasteeseen

Mun sisko Pipu haastoi mut kertomaan 7 totuutta itsestäni. Eiköhän ne totuudet ole jo tuo emäntä tänne laverrellut moneenkin kertaan, kun on mun tekemisistä juoruillut. Mutta olkoot, voinhan mä kertoa oman näkemykseni asioista.

1. Omistan kaikki maailman agilityesteet... tai ainakin haluaisin omistaa. Ilmoitan sen hyvin kuuluvalla ja selkeällä äänellä, niin ettei asia varmasti jää kellekkään epäselväksi. Silti siellä aina on joku niitä MUN esteitä menossa...

2. Tykkään vieraista ihmisistä. Töörään niille aina takapuolen rapsuteltavaksi. Varsinkin lapset on helppo saada nauramaan tolla tyylillä. Joskus ne vieraat ihmiset haluaa tsekata mun hammaskaluston. Ei paljon meikäläistä hetkauta vaikka laskisivat kaikki. Ja sit joku hieronta, voiko ihanampaa ollakkaan kuin joku aukoo mun jumeja. Siinä voi samalla vaikka pikku torkut ottaa.

3. Olen tarkka omasta reviiristäni. Mikä onkaan ärsyttävämpää, kun joku noista karvaisista tyypeistä yrittää samaan sänkyyn nukkuun tai tulee muuten vaan mun iholle. Kaksjalat saa tulla ihan vapaasti, emmä niille ole koskaan mörrännyt.

4. Inhoan yli kaiken vettä kaikessa muodossa. Sateella on inhottavaa, kun mun nahka kastuu ja alkaa paleleen... samoin uimassa. Kupissa oleva vesikään ei mua kiinnosta... mutta rapakko vesi on ihan jees!

5. Sanovat mua herkkähipiäiseksi. No, jos remmi menee jalkojen alle, niin alkaa kyllä tilanne ahistaa sen verran, että täytyy asia selkeästi ilmoitta hyppäämällä sivuun. Tai, käy muuten sika kipeetä, jos neulanen tai pikukivi menee anturoiden väliin. Kyllä siinä raavampikin uros älähtää. Eikö älähdäkkin?!?

6. Olen kaikkiruokainen. Olen aina voittaja lauman syöntikilpailussa. Miki oli ennen kova luu, mutta nyt sen tahti on hidastunut hampaiden poiston myötä, ettei mulla ole mitään vaikeuksia olla namper 1. Tykkään myös pupun ja apinan ruoasta. Mutta jätän kyllä kokonaisen nakin syömättä... jos eivät voi antaa pienempinä palasina niin ei sitten.

7. Parhaat leikkikalut ovat sellaisia mitä voi vetää. Ihan sama millainen se on, kunhan toisesta päästä joku vetää. Löytyy muuten meikästä sen verta poveria, että irti en hevillä päästä. Siinä samalla voi muuten napata ihmisen nahasta kiinni ja saadaan aikaan mukava vinkulelu :)

sunnuntaina, huhtikuuta 27, 2008

Jälkikausi avattu

Tänään potkaistiin käyntiin jälkikausi. Ei ollut talvi pyyhkäissyt pois Vipun jälkitaitoja. Tehtiin uun mallinen jälki ja annettiin sen vanheta n. tunti. Ekaksi Vipu lähti vastatuuleen hieman nokka pystyssä hakemaan oikeaa jälkeä. Eka lelu löytyi, mutta siitä mentiin sujuvasti ohi. Tein siinä virheen, kun taas nappasin sen ite ennen kuin vaadin koiralta sen ilmaisemista. Uu:n kääntökohdassa hieman haettiin oikeaa jälkeä, mutta hienosti se löysi sen itse. Myötätuuleen painalsi koko ajan nokka maassa. Toinen lelu löytyi hienosti ja Vipu palas nyt sen itse hakemaan. Loppupalkka oli superherkullinen meetvursti-nakki sekoitus. Mä sain pyyhkeitä jäljellä juoksemisesta! No, ku mulla oli niin kiire pysyä Vipun perässä ja enhän mä tiennyt ettei siellä saa juosta. Seli, seli... muistan ton ens kerralla. Mutta koiran työskentely oli kyllä tosi mahtavaa! Vipu on tosi motivoitunut ajamaan jälkeä. Leikkii leluilla, mutta kun leikki loppuu, niin pyörähtää heti jatkamaan jäljen ajoa. Tosi sopiva laji meille.

-Pia-



lauantaina, huhtikuuta 26, 2008

Uusi tuttavuus

Pojat saivat tutustua tänään uuteen tuttavuuteen, Iitu kultsuun. Miki ja Vipu olivat heti aivan lovena Iituun. Iitua kiinnosti kovasti taas Konsta jota ei olis voinut neitonen vähempää kiinnostaa ja Kampikin on alkanut ymmärtämään vanhanpojan osansa. Iitu kun meni sisälle jäi kaksi sulhaskandidaattia istumaan ja laulamaan serenadia oven taakse.


"Heippa typy, käytkö täällä usein?"




"Lähekkö tanssimaan?"


"Ai, et vai?!?"


"Jätä tuon kakaran puheet omaan arvoonsa... tässä olis tarjolla oikea unelmien prinssi"



"Onpas neidillä kauniit silmät"


"Menkäähään kuulkaa huis hukkaan koko haaremi siitä. Ei vois vähempää kiinnostaa."



"Eipä neiti tiedäkkään millasen uroon menetti. Tyttöjä tulee, tyttöjä menee."


"Täytyy alkaa miettimään parempia iskurepliikkejä."

torstaina, huhtikuuta 24, 2008

Lääkärissä

Eilen oli Vipun ell päivä. Ei tee kovin hyvää Vipun ell kokemukselle, kun joka kerta ultrataan. Nytkin kun mentiin, niin odotushuoneessa alkoi tärinä ja syliin kapuaminen. Edellis kertojen epämiellyttävät ultraus kokemukset olivat siis muistissa. Mutta olipa mukava tapaaminen odotushuoneessa, kun vanhempi nainen tuli kyselemään, että onko tuo länderi. Naisella oli ollut 70 -luvulla länderi nimeltä Niina Oululaiselta kasvattajalta. Kennelnimeä hän ei muistanut ja saattoipa olla, että kennelnimeä ei ollutkaan. Nainen kertoi monta hauskaa tarinaa koirastaan samalla kun katseli Vipua.

Toimenpiteenä oli taas ultraus. Eipä kovin ihme, että Vipu ei ultrauksesta tykkää. Kaks ihmistä pistää toisen selälleen pöydälle ja pitelee jaloista kiinni ja ell työntää "mönjää" mahaan ja sitten tuijotetaan ruutua. Ei ainakaan hauskaa olis itestäkään. Nyt ultrassa näkyi selvästi kiteitä, kun viimeksi se oli hyvin hiekkamaista. Hoidoksi saatiin sama mikä viimeksikin. Antibiootit ja kide -ruokaa.

Että sellainen käynti tällä kertaa... eiköhän tää taas tästä ala suttaantuu.

-Pia-

maanantaina, huhtikuuta 21, 2008

Iloa ja moninkertaista murhetta

n. 12 tunnin Jyväskylän raskas reissu takana päin, mutta voi sanoa että kannatti käydä. Treenaamattomuus ei Vipun kehäkäyttäytymisessä näkynyt. Paineli kuin vanha konkari. Isäntä sen sijaan oli kuin yli-innokas vasta-alkaja, kävi eka kerran Vipun kanssa kehässä ennen kuin edellinen rotu oli edes loppunut. No eipä siellä näkynyt tuomariakaan, joten siinä mielessä ei paha moka:). Tuomari nähtävästi tykkäs Vipusesta, kun kotiin viemisiksi tuli serti ja Rop -ruusukkeet. Ja mikä erityisesti sydäntäni lämmitti, oli siskolikka Kujeen sijoittuminen VSP:ksi!!! Onnea Hanna ja Kuje! Meinasi nimittäin käydä niin, että Pasi olisi joutunut esittämään Kujeen, Hannan ollessa samaan aikaan toisessa kehässä. Onneksi niin ei käynyt, sillä Kuje meni oman mamman kanssa tosi hienosti.

Vielä kun nautittiin tuosta näyttelyn tuomasta hyvästä mielestä, niin pudottiin sitten maan pinnalle kovaa ja korkealta. Eilen soitti ell ja kertoi Mikin kasvaimen tulokset. Kasvain on pahanlaatuinen, ja sen leikkaaminen on mahdotonta sen vaikean sijainnin vuoksi. Kyllä eilinen päivä oli kova päivä. Sitä miettii jo kaikkee sellaista, jota ei vielä edes tarvis miettiä. Luopumisen tuska on aina niin sietämätön... pikkukaveri, oikea sisupussi, jossa ikä ei paljoa paina... ei ole oikein, ei. Äskettäinkin juoksi vuoden ikäisen pinserineidon perässä kuin nuori varsa ja yritti hurmata tyttöstä. Oikea naistenmies. Ai, niin. Eilen päätettiin, ettei vielä mietitä näitä. Mietitään ja surraan sitten kun aika on lähempänä. Ehkä helpommin sanottu kuin tehty...

Ja lisää murhetta saatiin sitten tänään, kun Vipulla on taas virtsakivet vaivana. Päivälenkillä raasu tiristeli pissaansa. Koitetaan saada tälle viikolle aikaa ell:iin.


-Pia-

perjantaina, huhtikuuta 18, 2008

Elämän herkkuhetkiä, NOT!

Koettiinpa taas Jäälin iltalenkillä koiramaailman ihanuuksia. Vipu löysi metsästä ihanan haisevan apajan ja otti ja pyöri siinä. Jess, kauttaaltaan ruskea P...skalle haiseva koira oli tietty ilo ottaa autoon kotiin vietäväksi. Onneksi sentään jokaisella koiralla on autossa oma häkki, ettei sotkenu koko klaania. Ja näin näyttelyn alla oli mukavaa pestä kaveri, jotta jo valmiiksi pehmeähkö karva pehmenee entisestään.

Teille koirattomat lukijat, olen kuullut huhuja että niitäkin joukossa on :), hankkikaa ihmeessä koira, jotta saatte mahdollisuuden nauttia tästä hiihtäjän/lenkkeilijän äkillisestä mahanväännön tuotoksesta kylpyhuoneenne lattialla. On niitä elämän herkkuhetkiä!!!

-Pia-

torstaina, huhtikuuta 17, 2008

Pikku, pikku tuholainen

No, nyt voi sanoa, että meillä asuu pieni remppareiska. Tiistaina kun palasin iltavuorosta kotiin, ihmettelin pieniä puupalasia lattialla. Olivat niin pieniä, ettei Pasi ollut niitä edes huomannut. Makkarista löysin sitten vähän isomman siivun puuta, jossa oli valkoista maalia. Tein hetken salapoliisin työtä ja jäljet päätyivät makkarin ovenpieleen. Sievästi siitä olit siivuja nakerrettu. Liekö ollut asialla tuo nuorimmainen??? Ei ehkä kauheesti tarvi muita epäillä. Heti näyttää Vipuun vaikuttavan, kun päivällä ei kerkeä koirien kanssa touhuta. On muka kaikkee kotitöitä ja sellasta turhanpäivästä, ja kakara päättää alkaa omatoimiseksi. Keskiviikkona, kun kerkesin käymään pitkän lenkin aamulla ja tokoilemaan kaikkien kanssa erikseen, niin eipä ollut jälkeäkään mistään tuhoista.

En sitten tiedä pitäisikö se portti alkaa taas hommaamaan, jotta Vipu saisi puuhastella olohuoneen puolella omiaan. Voisi laittaa tekemistä sille päiväksi, kun se sitä niin näyttää kaipaavan. No, katellaan keksiikö "reiska" muuta remontoitavaa, vai tyytyikö tuohon.

Tänään ollaan kans lenkkeilty upeassa säässä. Käytiin metsässä reilun tunnin lenkki ja tokoiltiin sisätiloissa. Nyt ainakin kaikki tursottaa ympärilla hyvin tyytyväisinä.

Juväshyvän näyttely lähenee... vielä on Vipussa trimmaamista. Perspuoli pitäisi vielä siistiä, ja sitten alkaa näyttämään hyvältä. On noilla kahella vaan niin erilainen karva. Vipulla on huomattavasti pehmeempää ja tiukemmin kiinni. Siksi se ei kait liiemmin tykkääkkään trimmaamisesta. Näyttelyharjoituksissa ei olla käyty sitten Kajaanin näyttelyt. Ei vaan ole muistanu koko juttua ja Jyväskyläkin tuli eteen vähän yllättäen. Hieman jänskättää, että miten menee, mutta onneksi ei tartte olla ite kehässä :).

Vaikka ulkona paistaa komeasti aurinko, niin mun on lähettävä päiväksi sisätiloihin. Blääh! Onneksi sentään koirat saavat nauttia keleistä Pasin kanssa muutaman tunnin päästä.

-Pia-

sunnuntaina, huhtikuuta 13, 2008

Kyllä oululainen voittaa aina!

sanoo yks oululainen radiomainos ja nyt voin kyllä yhtyä siihen. Hyvä Kärpät! Oikein tuli nostalgisia muistoja eilistä peliä kotisoffalta katsoessa. Joskus 90 -luvulla nuorena tyttönä roikuttiin jokaisessa Kärppien pelissä. Nimmareita oltiin vinkumassa pelien jälkeen vielä takaovella ja tulipa joskus istuttua katsomossa kun Kärpillä oli harjoitukset. Nykyään en ole paljon pelejä seuraillut, muutama liigapeli on tullut käytyä katsomassa, mutta aina finaalipelit tulee kytättyä ja jännitettyä telkusta.

No joo, sitten näihin koira- asioihin :). Perjantaina oli Vipun tokot. Vipu oli ihan tohkeissaan, kun pääsi treenaamaan. Pysy tosi hyvin käynnissä, eikä edes mennyt sekaisin suosikkitypystään, jolla oli juuri loppunut juoksu. Maahanmenokilpailussa päästiin jopa jatkoon, mutta ei sen pidemmälle. Paljon maahanmeno onkin parantunut ja nopeutunut, mutta vielä jostain pitäs saada draivia siihen lisää. Sitten meillä oli ohjaajien kapulanheittoharjoitukset. Jee! Sain heitettyä vasurilla kapulan kymmeneen metriin ja vieläpä merkkien sisäpuolelle. Olen kyllä niin armottoman huono heittämään, kun en oikealla osaa heittää, vaikka muuten oikeakätinen olenkin. Vipu pääsi yllättäen hakemaan kapulaa ja niin se vaan nappas kapulan ja toi sen mulle ilman pureskeluja. Kateusharjoitukset ovat siis tuottaneet tulosta! Kapulan kantaminen ei kuitenkaan ole kivaa, vaan se putoaa melkein heti. Suunnitelmissa onkin, kunhan kelit paranevat, ottaa ulkona kateusharjoituksia niin, että Konsta tekee noutoja ensin ja Vipu saa katsoa. Tarkoitus olisi saada Vipulle mielikuva hauskasta noudosta.

Lauantaina käytiin katsomassa epävirallisten tokojen voittajaluokkaa. Huh, kuinka tarkkaa työtä se on. Kaiken on mentävä just eikä melkein ja tosi nopeesti. Tassukaan ei saa liikkua eri suuntaan. Ei ehkä ole kovin hyvä tällaisen suurpiirteisen ja lyhytjännitteisen ihmisen harrastus, mutta pidetään Vipun kanssa hauskaa ja katotaan mihin meidän opeilla ja metodeilla päästään. Illalla Kärppäpelin jälkeen lähdettiin vielä Vipun kanssa hallille tokoilemaan ja samalla käytiin iltalenkki. Vipun kanssa treenailtiin seuraamista, liikkeestä seisomista ja hyppyä. Lopuksi otettiin vielä keppejä. Pasilta tuli hyviä vinkkejä seuraamisen liikkeelle lähtöön, koska Vipu laskee katseen aina alas, jos lähdetään perusasennosta. Täytyy lähteä liikkeelle todella nopeasti ja jättää makupala pois alusta. Pysy heti paremmin katse minussa. Ite huomasin, että kävelen seuraamisessa kauheen nopeasti. Yritän kait pitää sillä konstin Vipun mielenkiintoa yllä. Täytyy kokeilla, onnistuuko, jos olen vähän rauhallisempi liikkeissäni.

Ja ette arvaa, mutta aamulla kymmenen jälkeen oltiin taas hallilla. Tällä kertaa mukana oli länderi Paavo ja otettiin rataharjoitusta kaikille. Kampi pudotteli kauheesti rimoja ja oli muutenkin vähän turhan kuumana. Otettiin sitten rataa pienemmissä osissa, jotta päästiin palkkaamaan. Paavo ja Tiina olivat kehittyneet viime näkemästä todella paljon. Menoa oli oikein ilo katsella. Vipu oli myös intoa täynnä kun pääsi halliin. Irtoamiset lähtivät hyvin käyntiin, kun palkka oli edessä. Takaaleikkaukset onnistuivat myös hyvin etupalkalla. Ja puolikas pujottelu sujuu jo mallikkaasti irti ilman käsiohjausta.

Vielä iltapäivällä suunnistettiin Virppariin turisteiksi kattomaan agikisoja. Jotta sellanen koiratäyteinen viikonloppu on nyt pulkassa.

-Pia-

torstaina, huhtikuuta 10, 2008

Punakuono ja jännitystä iltalenkillä

Täältä kirjoittaa melkoinen punakuono. Vuosisadan nuha iski päälle... nenä vuotaa koko ajan ja olo on aika petteripunakuono -mainen. Töissäkin olen ollut aika ykskätinen, kun toinen käsi pitää nenäliinan nokan alla ettei räkä koko ajan tippuis. Kuumetta ei siis ole ollut, joten töissä olen yrittänyt olla.

Kampilta jäi eiliset treenit väliin. Osaksi syynä maanantainen käsittely, osaksi mun flunssa ja osaksi kärppäpeli tv:ssä. Tokoiltiin sitten vaan kotona ja Kampi sai lopuksi kotihieronnan a´la Pia. Kärppäpeliä ei olis paljon kannattanut katsoa, oli se vaan sellaista kompurointia eka erän jälkeen Kärpiltä, mutta tulipa katottua alusta loppuun asti. Pelin jälkeen (n.21.30) mietittiin vielä, että käydäänkö pyörätielenkki kotikulmilla vai ajellaanko Jäälin metsiin ja annetaan koirien juosta vapaana. Helppous ja mukavuudenhaluisuus voitti ja päätettiin ajella Jääliin.

Perillä huomattiin, että talven käyttämättä ollut ajoreitti näytti hyvin ajokuntoiselta, olipa siitä auto mennytkin. Päätettiin kuitenkin ajaa sitä kautta mistä ollaan koko talvi ajettu. Minkään näköiset kellot eivät siinäkään vaiheessa kalkattaneet, kun huomattiin, että ajourat olivat todella syvät. Ei muuta kuin yrittämään... ja yritykseksi jäi. Niin vaan transu jämähti uriin, eikä hievahtanutkaan eteen eikä taakse. Jotain 15 minsaa kerettiin sadatella ja miettiä miten päästä metsästä joskus pois, kun huomattiin tiellä tukkirekan perävaunu. Mitähän apua perävaunusta voisi olla? No, ei mitään, mutta sitten saapui se "pelastava enkeli" nimittäin tukkirekan etuosa. Nuoren kuskin ilme oli hieman epäuskoinen, kun kuuli millä asioilla metsässä liikutaan. Hulluja koiraimmeisiä :). Rekasta löytyi kaikki tarpeellinen verme meidän pirssin vetämiseen ja transu lähti "suosta" kuin ei olisi koskaan kiinni ollutkaan. Tuhannet kiitokset Kaivorinteen kuskille (vaikka tuskin tätä blogia luet) avusta!!! En uskalla ajatellakkaan kuinka myöhään metsässä olisi mennyt, jos rekka ei olis sattunut paikalle. Takaisin päästiin helposti sitä tietä, mitä eka katottiin. Kotona oltiin aika tarkalleen klo 23.00, joten saatiin mennä suorilta nukkumaan. Jotta tällaisia jännitysmomentteja voi sattua aivan tavallisen tylsänä keskiviikkoiltanakin.

-Pia-

maanantaina, huhtikuuta 07, 2008

Murhetta ja jumeja

Miten tän nyt alottas... ei kovin hyviä uutisia nyt ole tiedossa. Miki kävi aamulla suuhoidossa ja kolme hammasta vielä lähti. Yhden hampaan ympäriltä löytyi kasvain, josta otettiin näytepala patologianlaitokselle tutkittavaksi. Parin viikon päästä selviää onko kasvain hyvän- vai pahanlaatuinen ja millaisia jatkotutkimuksia on tiedossa. Että tällasta... ei ole mieli kovin korkealla, mutta ei kait se auta kun ootella tuloksia ja toivoa siihen asti parasta.

Miki on kyllä sisukas sissi. Kun tulin kahen aikaan töistä kotiin, niin se oli jo ovella vastassa sen näkösenä kuin ei olisi missään käynytkään. Ei ollut vinkunut ollenkaan herätyksen aikana, mitä Konsta teki melkein koko illan. Kun aloin ruokaa laittamaan, niin kukapa muu kuin Miki oli ekana paikalla.

Kampilla oli iltapäivällä osteopaatin käsittely. Täytyy kyllä sanoa, että oli tosi hyvä käsittely. Kampi oli ihan jumissa lanteesta takajalkoihin. Takajalat vaan tärisivät jännityksestä kun kipupisteitä paineltiin. Kampi sai kehuja upeasta luonteestaan, sinnikkäästi äijä makas matolla vaikka oli niin jumissa. Läksyksi sain hieroa ite Kampin takapäätä ja kahen viikon päästä otetaan uusiksi.

Meinaspa jäädä tokot tänään väliin, sillä ulkona on karmiva räntäsade kera tuulen ja kurkkuni on raastinrautaa. Mietin kaks kertaa lähenkö, mutta sinnikkäästi vedin kamppeet niskaan ja otin vaan Vipun mukaan kentälle. Kenttä oli yllättävän hyvässä kunnossa keliin nähden. Otettiin vähän seuraamista, ja eteen menemistä kosketuskepin avulla. Uutena liikkeenä harjoiteltiin liikkeestä seisomista niin, että nakkaan palkan taakse. Vipulla on niin hassu ilme, kun pallo lentää taakse, että melkein naurattaa. Ehkäpä se siitä, kun se tajuaa paremmin mistä on kyse.

Alkaa olemaan tämä päivä pulkassa. Vielä viimeinen erä kärppämatsia kattomatta ja sitten vois lenkin kautta kaatua sänkyyn.

-Pia-

sunnuntaina, huhtikuuta 06, 2008

Ei paljon mitään ja vaikka mitä

Nyt täytyy kyllä kirjoittaa, etten ole viikkoon tehnyt koirien kanssa mitään. En siis mitään!!! Ei tokoa, ei tempun temppua, mutta kiirettä on silti pitänyt. Kaikki aika on mennyt äidin juhlia järjestäessä ja töissä. Toki aikaa olisi voinut järjestää myös koirille jos olisi jaksanut/viittinyt, mutta veto on ollut täysin pois. Nyt on kuitenkin kivat juhlat juhlittu ja univelat nukuttu pois joten lupasin koirille, että ensi viikolla otetaan kaikki tekemättömät päivät takaisin. Ilokseni huomasin, että läheinen kenttä on keskeltä jo kuiva, joten eiköhän meidän iloinen tekeminen kantaudu sieltä naapureiden iloksi/harmiksi ensi viikolla.

Vaikka ite en olekkaan koirien kanssa mitään puuhaillut, niin ei ainakaan nuoriso ole toimettomaksi jäänyt. Pasi aloitti Vipun kanssa tiistaina Active Dogin jatko3 -kurssin jota on 5 kertaa. Kampi on päässyt useammin kuin normaalisti tällä viikolla treenaamaan. Ensin keskiviikon normi treenit ja viikonloppuna vielä Juha Oreniuksen oppeihin. Sunnuntaina pääsin katsomaan näitä treenejä ja kyllä siellä porukka sai koko rahan edestä treenata. Pasiltakin löytyi kunnon tsemppi päälle, vaikka kiemurat eivät menneetkään ihan nappiin. Mistä sitä sais itellekkin sellasen auktoriteetin, että pystyis "piiskaamaan" toisen huippusuorituksiin??

Huomenna on Miki -raasun suunhoitopäivä. Saapa nähä, saako hampaat jäädä suuhun, vai viedäänkö viimeisetkin. Toivotaan taas parasta, että kaikki menisi hyvin. Kampille on tiedossa huomenna specialhoitoa, kun oikein kotiin tulee osteopaatti. Toivotaan, että siitä on apua.

Nyt tää lähtee nukkuun! Öitä!

-Pia-