perjantaina, lokakuuta 31, 2008

Lunta tupaan

No ei nyt sentäs ihan tupaan asti, mut hurjasti on tullut. Puoli 3 aikaan käytiin poikien kans lenkillä ja silloin tuprutus pääsi vauhtiin. Ihan sama miten päin käveli ja mihin suuntaan, aina piiskasi naamalle.


Takapihalla n. klo 16


Miki naatiskelee lumikylvyistä


Etupiha n. klo 18

Tän päivän tokotreenitkin jäivät väliin... kesärenkailla ei paljon näillä keleillä ajella. Pasin työmatkakin kotiinpäin oli ollut sellaista extreme urheilua, etten edes harkinnut lähtöä treeneihin. Korvasin sitten tokot treenaamalla Vipulle tassun antamista :). Niin, sitä huisin tärkeää ja hyödyllistä liikettä :)! Konsta oli ainoo tästä porukasta, joka osasi antaa tassua, joten ajattelin jatkaa perinnettä. Ei vaiskaan, oikeestaan tassun antaminen tuli siitä, kun Vipu käyttää paljon tassujaan "kaapimiseen" eli huomion hakuun. Joskus jopa ärsyttävyyteen asti, ainakin silloin kun tassu lävähtää naamalle! No, eipä mennyt kauaa, kun Vipunen sen tajus, heti ekalla kerralla oppi. Nyt kun vielä sais sen tajuamaan, että tassu annetaan vain käskystä :).

Torstaina oltiin Mikon treeneissä. Aiheena välistävedot ja sylkkärit. Mielenkiintoisia syheröitä ja koukeroita näin radan reunalla. Pasi sai hyvin onnistumaan sylkkärit, Vipulla jo oikein hienosti. Pujottelun aloitukset Vipu on kyllä hiffannu upeesti, pitäs saada vaan toi Pasi luottamaan niihin. Aa:ta hinkattiin lopuksi ja muutaman jarrutusmuistutuksen jälkeen pysähty jo hienosti ite. Pitkä on tie vielä kontaktiradoille, mut täytyy luottaa, et joku päivä työ palkitsee.


Kampin treenit kokonaisuudessaan

-Pia-

tiistaina, lokakuuta 28, 2008

No nyt niitä flippejä

Alkuviikko on ollut kaikenlaista touhua täynnä. Maanantaina aamusta käytiin Sarin ja Jenssin kanssa hallilla treenailemassa. Innostuinpa minäkin astumaan Kampin puikkoihin ja pääsin treenaileen flippejä (ei siis twistejä :)). Hirvittävän hauskaa oli ja Kampi oli niiiin innoissaan (vaikka millonpa se ei olis). Aika hyvin flipit onnistu jopa multa, ottaen huomioon millon viimeksi oon edes treenannu. Ihan käyttökelpoinen liike, kunhan uskaltas joskus jossain kisoissa sitä käyttää. Lisäksi keksittiin Sarin kans jaakotukselle uusia käyttötapoja, huisin kivaa kun onnistui :).

Vipun kans tokoilin ja uskallauduinpa kokeilemaan eka kertaa seuraamista ilman leluapua. Aluksi Vipu oli hämmentynyt siitä, että mihin lelu oikein katosi, mutta hoksas pian idean. Sekoitettiin tottisteluihin vähän putkee ja hyppyjä, jottei hommasta tulis ihan tylsää. Illalla oli vielä Vipun agitreenit, aiheena välistävedot.

Tänään aamusta sitten tokoilua lisää, seurana Sari ja Jens. Kampi hömpötti ensin temppuja. Välissä meni tokotaitaja Jens ja vikaksi pääsi kierroksia autossa kerännyt Vipu kehiin.
Sari liikkuiroi meille seuraamista, jossa oli paljon meille vaikeeta vasemmalle kääntymistä. Saatiinkin siihen hyviä vinkkejä... aletaan kiertään tötsiä :). Uutena asiana opiskeltiin ruutua. Käytin ruudussa Vipulle tuttua pintaa, johon kaveri hyvin kävi läppäämässä tassuansa. Törpötkin tarkistettiin, toivottavasti autto ruudun hahmottamisessa :). Tätä treenaillaan lisää. Sarille kiitos tarkkailevista silmistä ja uusista vinkeistä! Jatkamme harjoituksisa.

Iltapäivällä Pasi kävi vielä ottaan Vipulle kontaktitreeniä. Pikku hiljaa edistymistäkin havaittavissa. No, pääasia et on hauskaa!

Taidanpa antaa koneen ohjakset Pasille, kisailmoittautumisia kuulemma ohjelmassa.

-Pia-

sunnuntaina, lokakuuta 26, 2008

Tokokisoissa turistina ja metsässä

Lauantaina kerettiin kuin kerettiinkin alokasluokan tokoja katsomaan. Ihan väkisinkin pohdiskelin kehänlaidalla miten toi ja toi liike meillä menis. Pääni päällä keikkui varmaan haavekupla... mukana ehkä hitusen todellisuuttakin. Toisaalta taas, nyt kun kävin kisoja katsomassa niin kynnys kisoihin menoon pieneni huomattavasti. Ei siksi, että kisaajat olisivat olleet huonoja, vaan siksi, että tuomari oli alokkaille ihanan anteeksiantavainen.

Hallilta auton nokka kohti metsätietä. Oltiin nimittäin sovittu pienellä porukalla jälkitreenejä. Mukavasti mettässä saa ajan kulumaan juoruillen, piirrellen suunnitelmia tiehen, tehden jälkiä, ajaen jälkiä ja mikä tärkeintä kaffitellen :). Reipas 3 tuntia hurahti ihan huomaamatta.

Kampille tehtiin pikku ylläri, nimittäin ainakin 3 vuoden tauon jälkeen otettiin hakutreenit. Ajattelin jo, ettei se muista enää mitä piti tehdä. Saatiin lainaksi pari rullaa, sillä ties minne olen Kampin rullat jo heittänyt (Kampi on opetettu rullakoiraksi, ei haukkuvaksi). Maalimies eka vähän leikitti rullalla ja hienosti Kampi tarttuikin rullaan. Sitten ukko pakenevana metsään ja kohta Kampi perään. Hyvin Kampi löysi ukon, tarttui rullaan ja lähti heti tuomaan sitä mulle. Jess, hyvin meni! Näytölle tarvittin vähän apuja, ennen kuin Kampi tajusi lähtä näyttämään mulle ukkoa. Palkaksi hirveet revitykset ja pois mettästä. Sama toiseen kertaan ja yhtä hienosti meni. Kyllä Kampi oli polleeta poikaa, kun pääsi näyttämään mulle, ettei vanhat taidot ole mihinkään ruostuneet. Mulla itellä oli unohtunut kaikki toiminta keskilinjalla, mutta hauskaa oli!

Vipun jälki oli sillä aikaa vanhentunut reilun tunnin. Yritin ensin käyttää Vipua pikku pissalenkillä, mutta eihän se kaveri joutanut muuta kuin nokka maassa ettimään jälkeä. Mentiin sitten jäljen alkuun ja hyvin lähdettiin liikkeelle. Ensimmäinen kulma meni tosi hyvin ja ensimmäinen keppi löytyi hienosti. Kepiltä lähdettiin hyvin jatkamaan matkaa, mutta sitten en tiedä mitä tapahtui. Hetkellistä pyörimistä metsässä ja Vipu lähti takaisin päin. Kohta oltiin jo tiellä... mitäs nyt? Pasi kehotti aloittamaan jäljen uudestaan alusta ja lähti meidän mukaan. Alku vähän kangerteli, koska oltiin siitä jo kerran menty. Sitten kuitenkin lähti rullaamaan, mentiin uudelleen sama kulma, toinen kulma, toinen keppi löytyi... jees, ollaan oikeella suunnalla, kolmas keppi löytyi ja loppupalkka! Jess, kaveri pystyi toimimaan, vaikka eka kerralla ei palkkaa saanutkaan. En tiedä mitä eka kerralla tapahtui. Mä sain kuitenkin hyvän opetuksen taas siitä, etten saa vaan roikkua liinan päässä, sillä silloin Vipulla on mahdollisuus hökeltää ja oikoa jäljellä. Pitäis muistaa hieman pidätellä liinasta, jotta Vipukin tarkentas ajoa.

Hyvä keikka oli, kotona oltiin vasta kun jo oli pimeää. Kolme raatoa makas pitkin kämppää, joten hyvillä mielin saatiin kattoa telkkua ja maata soffalla loppuillan.

-Pia-

lauantaina, lokakuuta 25, 2008

Twister sister

Torstain treeneissä poijjat harjoittelivat twistejä. Näytti hauskalta kun Pasikin pyörähteli kuin parkettien partaveitsi konsanaan :).

Rata oli sama sekä Kampin että Vipun treeneissä: Twistit piti tehdä 5 hypyllä putkeen vientiin ja B-C hyppyjen välissä, jotta koiran sai ohi putken suun.



Kampi: Ongelmia oli 5 hypyllä, kun Kampi haki joko "ansahypyn" tai meni putken ohi. Loppuviimein kuitenkin onnistui. 7 hypyltä putkeen vienti onnistui mainiosti. Toisessa pätkässä (A-H) ongelmia tuotti pujotteluun syöttö, kun Kampi haki 4 ansahyppyä ahnaasti.

Vipu: 5 hypyltä putkeen vienti onnistui tosi hyvin, mutta ongelmat tulivatkin suoran putken jälkeen, kun Pasilla tuli "pikkasen" kiiruus :). Kyllä siinä sai pistää tossua toisen eteen, että kerkesi putken toiseen päähän ohjaaman Viput hypylle 7 ja siitä putkeen 8. Toisessa pätkässä (A-H) harjoiteltiin irtoamista pujottelussa, sillä pikkukaveri ei vielä oikein kestä sellasta. Lopuksi kerettiin ottaan vielä monet puomit remmissä ja saatiin Mikolta kullanarvoisia vinkkejä. Välillä nimittäin meinaa usko loppua noiden kontaktien kanssa, kun ei Vipu oo vielä(kään) niitä oikein hiffannu. A:lla on havaittavissa jo ideaa, mutta vaikeeta se on. Työtä toi tyyli vaatii ihan älyttömästä ja myöskin uskoa siihen mitä tekee. Toivotaan, että se joskus palkitsee.

Tänään olis ohjelmassa tokokisojen katselua ja pitkästä pitkästä aikaa jälkeä. Tokossa kiinnostaa lähinnä alokkaat, miten siellä koirakot menevät. Toivottavasti saan vinkkiä omaan treenaamiseen. Sieltä suoraan sitten jälkimetsään.

-Pia-

keskiviikkona, lokakuuta 22, 2008

Päivä kerrallaan

Pasi oli tilannut Mikille eläinlääkäriajan jo useita viikkoja aikaisemmin ja eilen sitten oli se päivä. Mikin suun tilanne ei ole näyttänyt hetkeen kovin hyvältä ja ollaan mietitty monia vaikeitakin asioita. Välillä on toki hyviäkin päiviä, Miki on pirtee oma itsensä. Syöminen ja lenkkeily ovat koko ajan olleet Mikin mieleen.

Automatka taittui hyvin hiljaisissa tunnelmissa, sillä oltiin varauduttu kaikkein pahimpaan... Miki ei tulisi enää kotiin. Odotushuoneessa odottelimme piinaavan pitkän ajan. Miki makoili soffalla keskellämme ja yhtäkkiä mieleeni tuli ajatus, että kyllä Miki lähtee vielä kotiin. En tiedä mistä ajatus tuli, kait tunsin, etten ollut vielä valmis tähän.

Vihdoin päästiin ell- vastaanotolle. Eläinlääkäri oli todella miellyttävä, oikein rauhallinen ja empaatinen. Kerrottiin ensin Mikin kuulumisia. Yöllä Miki on levoton, kaveri joka ei normaalisti nuku sängyssä hakeutuu yöllä jopa jalkojen väliin nukkumaan... kertoo varmasti kiputilasta jotain. Kerrotiin myös, että ruoka ja ulkoilu maistuvat. Ell tarkisti Mikin suun ja kasvanuthan kasvain oli. Se oli kiinteää massaa, joten edes sen pienentäminen ei ollut järkevää. Ell ehdotti kuitenkin antibiootin vaihtoa, sillä voisi saada suussa olevan tulehduksen kuriin. Saatiin miettiä asiaa hetki ja päätettiin kokeilla sitä. Katsotaan tilannetta viikko pari, saadaanko siitä apu. Lopuksi vielä ell halasi Pasia ja käski laittaa hännän pystyyn.

Parannahan lääkkeet ei Mikiä, mutta lisäaikaa voidaan saada. Vaikea päätös on edessä, mutta ensi kerralla tiedetään että kaikki on kokeiltu. Päivä kerrallaan...

-Pia-

maanantaina, lokakuuta 20, 2008

Hyl, hyl, hyl

Lauantain agikisat olivat tuloksellisesti hyvin tasaista menoa. 3 x hyl napsahti plakkariin. Vipu meni hyppyradan. Hylkäys tuli vähän samantapaisesti kuin viimekertainenkin. Vipu ajautui hypyn ohi ja suoritti sen väärin päin. Ollaan kelattu tuota hylkypaikkaa videolta eessun taas ja näyttäs siltä, että Vipu katsoo Pasin jalkoja, jotka hieman jarruttelevat käännökseen ja epävarmuuttaan Vipu kääntyy ennen hyppyä pois. Positiivista radalla oli tosi hieno pujotteluun lähetys, joka onnistui aivan upeesti.

Kampin molemmat hyllyradat olivat paikka paikoin nättiä menoa. Hyppyradalla hylky tuli aivan loppumetreillä, kun olisi pitänyt kääntää koiraa oikealle, niin Kampi pyörähtikin vasemmalle ja nappasi juuri hypätyn hypyn uudelleen. Mutta tällaista tää on... tästä tulostasosta on helppo ponnistaa ylöspäin :).

Sunnuntaina pojat olivat niin naatteja hoitolaisen viihdyttämisestä, että koisivat koko illan. Oli kyllä tosi mukavaa, kun kaverit tulivat niin hyvin toimeen keskenään ja alkuhuumakin rauhoittui loppua kohden lähes normaaliksi elämäksi.

-Pia-

lauantaina, lokakuuta 18, 2008

Treeninkiä ryhmissä, koiravahtina ja kisajännitystä

Torstaina oli taas tehotreenit Mikon opeissa. Rata oli aika kinkkinen sisältäen kolmen ei -linjassa olevan hypyn vastaanoton, pakkovalssia, twistiä ja pujotteluun syöttöä. Eniten Kampille tuotti vaikeuksia twisti, kun Pasin liike loppui ja koira pääsi sujahtamaan milloin mistäkin väärin hypylle. Vipun rata oli vähän erilainen, mutta sisälsi samoja juttuja. Vipulta nähtiin hyviä irtoamisia hypyn taakse ja pujotteluun menoja, rytmiä tosin pujotteluun saisi tulla lisää. Keinua otettiin lopuksi remmissä ja hyvin Vipunen tulee kontaktille asti ennen kuin pysähtyy. Tätä voisi jo kokeilla irti.

Perjantaina oli Vipun tokotreenit. Ryhmätreenit on kyllä silleesti hyvät, kun aina tulee jotain uutta mitä ei ole edes muistanut treenata. Nyt treenailtiin uutena seuraamisen eri variaatioita, hidasta seuraamista ja juoksua. Vetäjä oli tuonut omien koiriensa lelukokoelman halliin ja saatiin kokeilla niillä noutoa. Vipu haisteli eka kaikki lelut läpi ja valitsi sitten mielestään kivoimman ja toi sen. Seuraavat lelut tulikin jo paljon reippaammin. Kotona ollaan treenailtu noutoa noin paljonkin ja Vipu tuo niin lelunsa kuin kynät, kännyt ja kaukosäätimetkin mulle, joten siinä mielessä tehtävä ei ollut vaikea. Mutta ainahan vieraissa esineissä ja uudessa paikassa on omat haasteensa.

Tänään ollaan saatu laumaan hoitolainen. Iitu kultsu joutui poikien ihailun kohteeksi. Lenkkeily sujui perävaunu meiningillä, mutta onneksi neitonen osaa komentaa haaremiaan. Sisällä onneksi pojatkin rauhoittuivat ja nyt jokainen koisii jossain. Iitu taitaa nukkua eteisen oven edessä, jos vaikka emäntä sieltä kohta tulisi :).

Jotain erikoista taitaa olla tänään tiedossa. Pasi kävelee tuossa hermostuneena edes takaisin, mumisee ja puree kynsiään... kun siltä kysyy jotain, niin en saa vastauksesta mitään selvää. Onko se sitä kisajännitystä?!? Juu, nyt kun mun jutut alkaa meneen reilusti ohi todellisuuden, niin on aika lopettaa.

-Pia-

keskiviikkona, lokakuuta 15, 2008

Keikkea kivaa ja sitä vähemmän kivaa

Poikkeukselliset työkuviot on sekoittaneet mun arkea. Pukkasipa sitten yöviikon päälle ja mulle henk.koht aika rankka viikko. Yöllä nukuttas kovasti, mutta päivällä sitten ei = univelka painaa päälle. Hyvää yöviikossa ja vähissä unissa on se, että aikaa on enemmän koirille. Ollaan tokoiltu reippaasti. Kampi saa aina ensin hömpötellä kivoja temppuja, Miki ottaa rauhallisia liikkeitä ja Vipu viimeiseksi totisempia tokojuttuja. Eipä noita kyllä totisiksi voi oikein sanoo, kun kaverilla on VÄHÄN virtaa kintuissa :). Seuraaminen näyttää jo oikein kivalta. Välillä katse laskee alas, kuin seuratakseen mun jalan liikkeitä, mutta liike on kuitenkin koko ajan hyvin tiivis. Vasemmalle kääntyminen ja täyskäännös tuntuu huippu hyvältä (en sitten tiedä miltä näyttää :)).

Yöllä on myös ollut aikaa pohtia "tokouraa". Mitä vielä pitää treenata alokasluokkaa varten ja milloin sitten eka kisoihin uskaltaudutaan. Jättävät liikkeet, eli liikkeestä maahanmeno ja seisominen ovat ainakin vielä vajavaiset. Muissakin liikkeissä on toki vielä viilaamista. Tavoitteitakin olen mielessäni asetellut, mutta niistäpä ehkä sitten lähempänä H-hetkeä.

Tiistaina käytiin liitelemässä ulkokentällä, nyt hyvissä ajoin ennen pimeän tuloa. Molemmille Pasi otti eteenmenemisiä. Kampikin tarvitsi lelun suoran päähän, ennen kuin irtosi eteenpäin. Saatiin Kampille hyvät mielikuvatreenit, kun lopuksi irtosi empimättä ilman leluakin. Vipulle samaa treeniä samalla tekniikalla. Lisäksi pujottelun alotusta umpikulmasta ja hienosti osasi alottaa itse. Lopuksi vielä A:n kontaktia ensin remmillä ja sitten kokeiltiin irti. Takajalat ei meinaa sitten millään pysyä kontaktilla, vaan pysähtyy vasta maassa. Remmitreeniä siis lisää.

Sunnuntaina lenkkeiltiin shelttityttöjen, Vilman ja Pennin, kanssa. Mikillä oli onnen päivät, kaksi hemaisevaa typykkää, eikä oikein tiennyt kumman perässä kulkisi. Teki mieli laulaa "vanhakin nyt nuortuu" biisiä, mutta siitä ei olis tainnut tulla muuta kuin sanomista :). Kuvatuksia lenkiltä:


Miki perävaunu jahtaa Penniä ja Vilmaa.


Välillä Mikillä oli vaikeuksia pysyä vauhdikkaan Pennin perässä.


Vipu ja Penni jahtaavat keppiä


Hups, eihän tämä este tässä viimeksi ollut...


Söpöstelyä, ennen kuin kameran akku loppui.

-Pia-

perjantaina, lokakuuta 10, 2008

Viikko vilahti

Maanantai: Vipulla kakaratreenit hallilla. Aiheena oli tällä kertaa kellotettu rataharjoitus. Kisailtiin vähän niin kuin episten muodossa. Jee, sain kokeilla tuomarina olemista ja täytyy kyllä sanoo, ettei olis meitsin hommaa. Virhe... eikäkö kielto eikäkö hylky. Huh huh. Pasi oli Vipun kanssa ihan pississä...Ei tietoakaan siitä tasaisesta ja varmasta ohjauksesta. Tai Pasin ohjaus oli tasaista, mutta Vipu kävi melkoisilla kierroksilla ja kerkesi kysyä tuhat ja sata kertaa, ennen kuin Pasin vastaus tuli. Huomaa, että Vipu on treenannut paljon lyhyttä ja tekniikkapainoitteista pätkää. Helpot ykkösluokan radat tuottavat vaikeuksia.

Tiistai: Käytiin ottaan ulkokentällä kontakteja illankähmässä. Voisko sanoo, et oli melkosta extreme liitelyä. Uhkaavasti alkoi hämärtää, kun Vipu pääsi kentälle. Kontaktit menevät remmissä ihan kohtuudella. Pienen jarrutuksen Vipu vielä tarvii. Pujottelun aloitukset näyttävät tosi hyvälle. Vaikka mietittiin, että näkeeköhän Vipu edes koko pujottelua, niin joka kerta aloitti pujottelun oikein. Pasin ei siis tartte mennä sössimään aloitukseen, Vipu kyllä osaa. Tarkoitus oli ottaa vielä treeniä Kampillakin, mutta kentällä ei paljon enää esteitä nähny. Hei, mut voitas valaista kenttä autonvaloilla ja pääsihän se Kampikin liiteleen. Tosin piti vähän kattoo mille esteille sen päästää, ettei vahinkoa pääsis syntymään.

Torstai: Oli Kampin ja Vipun Active Dogin treenit. Aiheena pakkovalssit ja twisti (onpas hienoja nimiä käännöksille :)). Pasi pääsi eka testaan Kampilla pätkää. Ainakin pakkovalssit tuottivat Pasille vaikeuksia, jalat eivät meinanneet millään kulkea oikeaan suuntaan. Mukavaa, kun saan arvostella ja naureskella radan reunalta. Ei tartte lähtä ite radalle sekoileen koipieni kanssa. Vaihtoehtona sitten ketyily... lämmittelen ja jäähdyttelen vesisateessa ja tuulessa koiria, kuskaan koiria halliin ja hallista autoon jne. jne. Molempi parempi?!?! Luxusta kuitenkin lämmin halli, josta löytyy penkki ketyllekkin :). Vipulla näytti menevän paremmin sekä pakkovassit että twistit. Rengasta piti ottaa muutamaan kertaan uudestaan, kun kovassa vauhdissa unohtu, mistä sitä pitikään mennä.

Tänään olis vielä Vipun tokotreenit. Ihanaa mennä tokoileen ryhmään kolmen viikon tauon jälkeen. Saapa nähä onko Vipusta yhtä ihanaa :). Hyvää viikonloppua kaikille!

-Pia-

maanantaina, lokakuuta 06, 2008

Miki järjestää tylsään päivään actionia

Lauantaina iltapäivällä pakattiin koirat autoon ja syhkästiin hallille. Janita oli tullut Turusta seuralaisiamme viikonlopuksi kouluttamaan ja Kampi siis pääsi liitelemään Pasi kanssa. Paljon ajattelemisen aihetta, hyviä vinkkejä ja haastavia ratoja tuli kurssilta saaliiksi. Älyttömän hyödyllistä aina välillä, kun joku ulkopuolinen katselee menoa. Mieltä erityisesti lämmitti Janitan kehut Kampista :)!

Miki oli ilmeisesti loputtoman tylsistynyt odottamiseen, sillä järjestipä vanhus meille illaksi sydämentykytyksiä. Suoraan hallilta jotain n. puol ysin aikoihin ajeltiin vielä metsään lenkille. Tuohon aikaanhan on jo ihan pilkkopimeää ja meillä oli mukana vain yksi otsalamppu. Vajaa 50 m. oltiin kuljettu autolta, kun ihmeteltiin että mihinkä se Miki taas jäi. Yleensä Miki haistelee omiaan ja kulkee vähän meidän takana. Kun Mikiä ei odottelusta ja huhuiluista huolimatta kuulunut, lähti Pasi lampun kanssa takaisin päin. Pojilla oli heijastintakit päällä, joten valossa Miki olisi pitänyt näkyä. Vaan eipä vanhusta näkynyt. Miki on joskus ennenkin kadonnut, aina kylläkin valoisaan aikaan, ja mitä enemmän Mikiä huutaa sen lujempaa köpötti juoksee toiseen suuntaan. Kuulo siis tekee välillä tepposia.

Ei auttanut muu kuin tehdä nopeita ratkaisuja, sillä lähellä kulkee autotie ja pelotti, että Miki on lähtenyt sinne päin. Pasi hyppäsi autoon ja minä otin lampun ja lähdin Kampin ja Vipun kans metsään. Pasi ajoi hiekkatietä molempiin suuntiin ja minä huhuilin metsässä. Kumma miten niin lyhyessä ajassa kerkeää kalvaa mieleensä monenmoisia kauhutarinoita. Kamalin ajatus taisi olla, että Miki joutui pedon kynsiin. Kun olin harhaillut mettässä jotain 15 min, soi puhelin ja Pasi soittaa, että kaveri on löytynyt. Pasi oli ajanut parkkiin paikkaan josta lähdettiinkin, antanut auton olla käynnissä ja mennyt ulos. Kohta Miki oli tullut selän takaa aivan eri suunnasta, mihin oltiin lähdetty. Mutta hyvä että vanhus löytyi, olo oli hyvin huojentunut. Osaa se vanhuskin järjestää meidän kinttuihin vipinää.

-Pia-

perjantaina, lokakuuta 03, 2008

Tuliaisia reissusta ja muuta puuhaa

Toinpa sitten tuliaisia itsellenikin reissusta ja ihan ilmatteeksi. Hirvee flunssa ilmestyi heti maanantaina. Ei taida sopia meille tuo etelän ilmasto, Pasi kun sai flunssan heti kun päästiin Helsinkiin. Onneksi ollaan sentään selvitty nuhalla ja yskällä. Kuume nyt tästä vielä puuttuisi.

Tiistaina oli vielä jokseenkin siedettävä olo. Niinpä sitten hypättiin Vipun kans Sarin ja Jensin kyytiin ja mentiin tokoilemaan. Vipu oli kyllä ihan täpinöissään. Seuraaminen meni hienosti, ilme oli innokasta ja paikka hyvä. Luoksetulot olivat hirmu vauhdikkaat ja tulee kivasti sivulle. Maahanmenot on sisäistetty vähän liiankin hyvin, Vipusta on hirveen kiva mennä maahan jo ennen kuin annan edes käskyä. Tähän mietittiin uusia juttuja, jotta saatas ennakointi pois.

Ohjattua noutoakin kokeiltiin jo kapulalla. Olemme opetelleet sitä vain lelulla. Suunnat menee tosi hyvin, mutta Jensin ohjattu kapula tuotti Vipulle ihmetystä. Ongelma kuitenkin ratkesi hetkellisen mietinnän jälkeen ja kapula kelpasi tuotavaksi.

Treeneistä jäi kyllä tosi hyvä mieli. Enpä olisi vielä vähän aikaa sitten uskonut, että toko voi olla hauskaa. Olen pitänyt sitä aina vähän sellaisena tosikkona touhuna. Nyt Vipun kanssa, kun on joutunut käyttämään motivointiin kaikenlaisia konsteja ja huomannut, että ne toimii, niin tokosta on tullut tosi kiva harrastus. Tärkeintä tietenkin, että koira nauttii hommasta. Kiitos Sari taas avusta!

Eilen Kampilla ja Vipulla oli peräkkäiset treenit pienen tauon jälkeen Active Dogilla. Kampin treenit olivat ensin ja aiheena sivukäännökset ja jaakotukset. Hirveen opettavaista seurata sivusta Kampin menemistä ja huomata miten se kääntyy ja toimii parhaiten. Vastainen käsi näyttäs olevan Kampin juttu. Jaakotuksissa Kampi lähti aluksi ihan väärään suuntaan, mutta korjaantuipa sekin oikeanlaiseksi. Viimeistä pätkää en nähny, kun lähin lämmitteleen Vipua, mutta se oli menny tosi hienosti.

Vipulla oli onnen päivät, kun Råtta -kelpie tuli pienen tauon jälkeen samaan ryhmään. Vipu kun on NIIIN rakastunut Råttaan, että. Pihalla Vipu sai flirttailla ja liehistellä ennen treenejä. Kun Råtan emäntä laittaa agitennarit jalkaan, niin sittenpä ei enää riiustellakkaan, silloin Råtta on työmoodissa. Onneksi Vipukin on sen verran työnarkomaani, että hoitaa hommansa tytskistä huolimatta. Ja hyvin treenit menivätkin, todella tiukkoja käännöksiä sekä sivuviennillä, että jaakotuksella.

Vipu muisti kyllä vinkata Råtalle silmää radallakin. Aina kun Pasi laitto Vipun lähtöön istumaan, Vipu vilkas taakseen tyyliin "näetkös kaunis neito, täällä mä nyt menen". Pikkasen meinas naurattaa :)!

Viikonloppuna Kampilla on Leinosen Janitan kurssi. Tiedossa siis litilätiä muuan tunti.

-Pia-