tiistaina, heinäkuuta 31, 2007

Tiistaiturinoita

Paluu arkiseen aherrukseen on koittanut. Aina se on vaan yhtä vaikeeta palata töiden pariin. Sää ei tosin ole ollut kummoinen, joten ei niin kauheesti harmita istua toimistossa. Pasi naattii vielä viikon lomasta, mutta on sekin jo saanut tuntea paluuta arkeen, kun heräilee samoihin aikoihin kuin minäkin.

Eilen innostuttiin lähtemään hallille treenaileen. Ei oltu suunniteltu mitään sen kummempaa harjoitusta. Esteet olivat sopivasti sumpussa, joten siitä vaan harjoitusta suunnittelemaan. Kyllä oon hieman kade siitä, miten hienosti Pasi saa Kampin jarruttamaan ja kääntymään. Toivotaan, että yhteinen sävel löytyy kisarintamaltakin.

Vipusen treenikuvioihin kuului puomin kontakti, puolikas pujottelu ja kotiläksyksi saatu eteenmeno. Vielä ei taida olla kauheesti hajua mistään edellä mainituista, mutta into on kova oppia uutta.

Eilinen spostin vaihto pitkäaikaisen, koirien kautta tutuksi tulleen ystäväni kanssa sai minut miettimään Vipun koulutuksia. Paljon olen puhunut siitä, että minun heiniä on Vipun koulutuksessa tottispuoli. Tavoitteita ei vaan ole ollut minkäänlaisia. Hetken miettimisen jälkeen päätin, että tavoitteellisuutta tokopuoleenkin on tultava ja tavoitteet tähtäävät jossain vaiheessa kilpailuasteelle.

Kampin kouliminen tottispuolelle on jäänyt sivulle tuloon, viiden askeleen seuraamiseen ja muutamaan muuhun perusjuttuun. Vaikka Kampi osalta tokotus varmaan jääkin tuolle asteelle, niin yhden tottisliikkeen aion sille opettaa. Olkoot liike vielä yllätys, mutta sanotaanko että tasan kuukauden päästä (viimeistään) eli 31.8 blogissa tempun näytän (ainakin kuvana). Tuleepahan sitten mullekkin, laiskimukselle, vipinää kinttuihin.

Konsta, vanhaherra, tottistelee vain omaksi iloksi. Eilen temppuiltiin hallin pihalla. Konstalle on opetettu markka pyörähtämällä maassa selän kautta ympäri. Nyt, kun ollaan siirrytty euroaikaan, ajattelin kokeilla kuutta markkaa. Euro koki inflaation, sillä markkoja tuli 5,5. Yksi markoista oli vain puolikas Konstan pyörähtäessä selälleen ja jääden hetkeksi jalat taivasta kohti köllimään .

-Pia-

lauantaina, heinäkuuta 28, 2007

Esine- ja jälkitreenejä

Aamu alkoi herätyskellon pärinällä. Kaffittelujen jälkeen kamat ja koirat autoon ja nokka kohti Makkaraharjua. Keli oli mitä mainioin. Aurinko paistoi ja pieni tuulenvire ajoi hyttyset ja paarmat pois. Kyytiä sai myös päällä ollut huppari. T-paidalla tarkeni mainiosti. Pari kaveria koirineen tuli myös ja tarkoitus oli ottaa sekä esineruutua että jälkeä. Konsta ja Kampi pääsivät etsimään "hukkuneet tavarat". Liekö kuumuudesta johtunut vai mistä, mutta Konstan vauhti oli hiipunut edelliseen kertaan verrattuna. Kaksi esinettä nousi helposti, mutta kolmas haettiin metsästä yhteisvoimin. Kampille tuotti vaikeuksia keskellä ruutua ollut "monttu". Tuuli ilmeisesti pyöri ruudussa montusta johtuen erikoisesti, joten ensimmäisen esineen jälkeen käytiin Kampille näyttämässä seuraava esine. Sitten ei ollutkaan mitään ongelmaa, esine tuotiin iloisesti.

Vipulle ajettiin jälkeä. Jäljen salat alkavat pikkuhiljaa avautua, minulle tuottaa vain vaikeuksia olla jatkuvasti kumarassa näyttämässä jälkeä. Selkä huutaa HALLELUJAA! Jäljen päässä odotti herkullinen Ceasar -ateria, joka syötiin aamuruokana. Kun kaikki koirat olivat menneet oman hommansa, niin kuuluivat ensimmäiset jyrähdykset ja kohta tuli vettä kaatamalla. Siitä lähtien onkin satanut enemmän ja vähemmän koko päivän.

Nyt juuri ei sada, joten taitaa olla iltalenkin paikka. Saunakin on lämpiämässä ensimmäisen kerran tässä asunnossa. Ei ole kerennyt saunoa, mutta nyt päätettiin keretä.

-Pia-

perjantaina, heinäkuuta 27, 2007

Äitinsä poika ja Hugon manttelin perijä

Kyllä, Vipu on äitinsä veroinen ainakin halukkuudessa mennä uimaan kun tilaisuus tulee. Ja tänään se tilaisuus tuli ensimmäistä kertaa. Ei tarvinnut paljoa houkutella kun jo molskahdettiin veteen, ensin ihmisten perään ja sitten vesilelua noutamaan. Pia tosin sai pari kunnon naarmua ihoonsa kun Vipun into alkoi nousta hieman yli äyräiden. Siitä huolimatta meillä oli oikein mukavaa, ainoastaan retkieväät jäivät puuttumaan. Konstalla oli uintihalut tallella ja Mikikin suostui kahlailemaan lähes uintisyvyyksissä. Kampi oli ainoa, jota uiminen ei miellyttänyt. Uinnin jälkeen kävimme vielä päivälenkin ja sitten kotiin syömään ja syöttämään koirat pikapikaa.

Illansuussa lähdimme Virpiniemen liikuntaopistolle kuuntelemaan luentoa/tietopakettia Vipun ensi viikolla alkavasta agilityn alkeiskurssista. Mikko Aaltonen piti katsauksen tulevasta ohjelmasta. Mielenkiinnolla odotan tulevaa ja pientä jännitystäkin on mielessä. Onhan Vipu ensimmäinen koira, jota pääsen kouluttamaan agin saloihin pennusta saakka. Luottavaisena kuitenkin katson tulevaisuuteen, joten tulkoon ensi viikko sittenkin pian!

Luennon jälkeen oli vuorossa iltalenkki Isoniemen maastoissa. Siellä on aina yhtä mukavaa lenkkeillä, koska maastot ovat niin ihanteelliset koirien kanssa kulkemiselle. Ollapa itsellä sellaiset lähimaastot... Oikeastaan ainoa miinus on se, että uintipaikkaa ei ole lähellä. No, ei kai kaikkea voi saada.

Lopuksi muutama kuva meidän uimamaistereista.

Pasi













tiistaina, heinäkuuta 24, 2007

Vanhukset käsittelyssä

Tänään oli Konstan ja Mikin vuoro päästä osteopaatin käsittelyyn. Mikillä on jo jonkun aikaa ollut hienoisia vaikeuksia hypätä sänkyyn ja autoon, joten ajattelimme sillä olevan selän jumissa. Konstalla taas vanhuuden oireena menee takapää turraksi makoillessa. Miki oli aika kauttaaltaan jumissa, mutta lähti käsittelystä rentona jätkänä pois. Kiva oli kuulla, ettei Konstalla jumeja yhtä paikkaa lukuun ottamatta ollut. Mukanamme oli myös Paavo -länderi ja Tiina. Paavo sai myös nikamia aukovan käsittelyn.


Olen aloittanut Vipulle opettamaan naksua alusta. Muutto- ja lomahässäkässä naksun opettaminen on unohtunut, joten palasin aivan alku-opetukseen. Frolicit näyttävät maistuvan Vipulle paljon paremmin kuin nakit, vaikka ei niissäkään nirsoilla. Pitäisi muistaa ostaa kaupasta maksaa, joka varmasti maistuisi vielä paremmalta. Kokeilin myös yksi päivä pallotaktiikalla maahanmenoa. Pasin kanssa leikkiessä Vipu otti pallon ja meni aina maahan järsiessään palloa. No eipä se enään minun kanssani onnistunut. Täytyy pohtia uudelleen miten Vipun saisi menemään omaehtoisesti maahan.


Sunnuntaina käytiin hallilla treenaamassa. Ajattelin pitää itse hieman agilitytaukoa ja siirtää hetkeksi Kampin Pasin ohjaukseen. En osaa sanoa kuin pitkäksi aikaa, lopullisestiko vai vaan seuraaviin Pihtiputaan kisoihin saakka. Katsotaan nyt kuinka kaksikolla alkaa kisat sujumaan. Pasi siis treenasi Kampilla. Hyvän näköistä meno oli suurimmaksi osaksi. Tykkään Pasin asenteesta mennä agia. Täysillä ja tosissaan, muttei kuitenkaan liian vakavasti.


Vipulle otettiin ekaa kertaa kontakteja. Minä olin apuohjaajana nostamassa Vipun kontaktille ja Pasi antoi "stop" -käskyn, kun etutassut olivat maassa ja kehuja ja makupaloja perään. Puolikkaita keppejä otettiin myös... aivan kuin Vipu olisi jo bongannut idean?!? Käytämme Vipulle palkkana vain makupaloja, sillä ne ovat vielä hyvin kelvanneet. Tarkoitus on mennä makupaloilla mahdollisimman pitkälle ja vasta sitten jos kiinnostus jostain syystä agia kohtaan hiipuu niin otetaan käyttöön lelut. Ajatuksena on siis se, että on helpompi opettaa pennulle asioita, kun se ei kiihdy leluista. Taistelutahdon puutteesta ei siis ole kyse, sitä kyllä löytyy tarvittaessa. Kampillahan palkkana on aina ollut lelu, ja mielestäni se on hieman liian kiihkeä eikä osaa rauhoittua esim. kentän laidalla. Katsotaan mihin makupaloilla päästään, vai saadaanko Vipusta samanlainen kuumakalle kuin Kampi.

Vipu on sitten ilmoitettu Minnan koirakoulun pentu2 kurssille, joka pitää sisällään 6 koulutus kertaa. Kurssi alkaa 13.8. Innolla jo odotamme sitä! Pasi menee Vipun kanssa agilityn alkeiskurssille ActiveDogin oppeihin. Alkeiskurssi alkaa jo 1.8.

-Pia-

sunnuntaina, heinäkuuta 22, 2007

Blogi 1 vuotta!

Japadapaduu! Tänään tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä kun blogimme avattiin. Ei olla vielä päätetty, miten juhlistamme tapahtumaa, mutta alustavasti on suunniteltu treeni- iltapäivää sekä käyntiä veljeni luona. Käydään viemässä Saralle reissukuvat CD- muodossa, niin pääsevät sielläkin katsomaan otoksia.

Käytiin eilen katsomassa uutta koiratuttavuutta Tupoksessa. Hellu- belgi on nyt kymmenen viikkoa vanha tehopakkaus. Ensi alkuun Vipu oli sitä mieltä, että Hellu pistetään kenttään ensi töikseen, mutta eipä siinä kauaa mennyt kun kakarat touhusivat sulassa sovussa pitkin pihaa. Leikkiä riitti pitkälle illansuuhun asti ja loppujen lopuksi kummatkin olivat aika väsyneitä. Katsotaan miten mukavasti ystävyys jatkuu, oli nimittäin puhetta, että käydään useamminkin kylässä.


Mikäs typykkä se sinä olet?


Ai sä olet se Hellu. No, olisitko sitten mun hellu?


Älä karkaa, mulla on sulle sipiasiaa.

Iltalenkki tehtiin vasta noin klo 23 aikaan. Jäälin maastot ovat tulleet tutuiksi vuosien varrella ja nytkin saimme tehdä lenkin aivan omalla joukolla. Ketään ei näkynyt, eikä ihme kyllä mopojen ääniäkään kuulunut mistään päin.

Viikon aikana tavarat ovat alkaneet löytää paikkansa. Olemme loppuviikosta ehtineet jopa avata television. Hip hurraa, sillä menikinhän tuota kolmatta viikkoa ilman töllöä. Vipu on käynyt pari kertaa jälkimettässä ja yhdesti koko joukko pääsi agilityrientoloihin. Vipusta alkaa nyt näkyä, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei tule puuttumaan. Luulenpa, että Pasi tulee olemaan vahvasti "pississä" kunhan pikkujätkä tuosta kasvaa.

-Pia-

keskiviikkona, heinäkuuta 18, 2007

Kesälomareissun kuulumisia

Lauantai 7. - sunnuntai 8.7.



Vöyrillä Agirodussa. Kisat menivät vähän niin ja näin, mutta parhaana sijoituksena kuitenkin joukkueemme 2. sija medi -luokassa! Olipa muuten huippu kivaa mennä Kampilla mediesteitä.

Sunnuntai 8. - Tiistai 10.7.



Majapaikkamme upeissa Ähtärin maalaismaisemissa. Maalaistalon pirtissä olikin hyvä rentoutua agirodun rasituksista, lisäksi se oli oiva paikka suunnata retkille lähialueille.



Pitihän se käydä kattomassa julkisuudenkipeän kyläkauppiaan mestaakin. No, voi sanoa, että tulipahan nähtyä eikä heti tarvi toista kertaa mennä. Tavaraa ja väkeä enemmän kuin laki sallii. Huh huh!



Labyrinttimaailmassa käytiin kokeilemassa eksytäänkö. Ei eksytty, mutta ei kaukana ollutkaan. Pasi ja Sara taisivat vähän oikaistakin, mutta minä en ainakaan tunnusta sitä tehneeni.

Tiistai 10. - Keskiviikko 11.7.



Ja mitä on kesäloma ilman Särkänniemeä? Ihan kahtena päivänä käytiin hurvittelemassa laitteissa. Koirat olivat välillä mukana, välillä elpyivät autossa.



Majapaikassa Vipu kävi tutustumassa uusiin tuttavuuksiin. Pari sikaa oli majoittunut viereiseen läävään, eikä omammekaan täyttänyt hinta/laatusuhdetta.

Torstai 12. - perjantai 13.7.



Tänne yritettiin majoittua, mutta oli kuulemma joku rouva Halonen jo ehtinyt varata koko Kultarannan. Harmi sinällään, koska olisihan tuolla viihtynyt. No, olihan Naantalin vanha kaupunkikin katsomisen arvoinen.



Perjantaina piipahdimme Turun saariston rengasreittiä puolikkaan. Iltapäivällä suuntasimme auton nokan kohti Kipalaa.

Lauantai 14.7.



Kipalassa tavattiin Vipun sisaruksia näyttelyharjoitusten merkeissä. Kiitos Kipalle taas kerran hyvästä ohjelmasta, majoituksesta ja muonituksesta! Teille on aina mukava tulla.

Sunnuntai 15.7.

Kokkolassa kisaamassa kahden hylyn verran. Itse ohjastin agiradan ja Pasi meni Kampilla hyppiksen. Kotimatka koitti n. klo 20 ja perillä oltiin 22.30. Kyllä oli suunnattoman ihanaa tulla kotiin muuttolaatikoiden keskelle, vaikka reissu oli oikein onnistunut.

-Pia-

perjantaina, heinäkuuta 06, 2007

Kesäloma lähestyy!

Viimeinen aamu töitä on lähtenyt käyntiin ja tuntien laskeminen kesäloman alkuun alkanut. Mulla on kaksi viikkoa lomaa ja Pasi saa nauttia lomasta puolet pitempään. Viikonloppu menee vielä aikaisten herätysten parissa, mutta sitten jo toivottavasti saa nukkua hieman pitempäänkin.

Lomareissua ollaan kovasti suunniteltu ja lopulta löydettykin sopiva reitti. Eli Vöyrin viikonlopun jälkeen ajellaan Ähtäriin ja Tuuriin. Käydään siellä sukuloimassa ja tietty paikallisessa nähtävyydessä Keskisellä. Seuraava kohde on Tampere ja Särkänniemi, josta matka jatkuu Turkuun. Turussa käydään moikkaamassa ystäviä ja ihailemassa Turun saaristoa. Sieltä matka jatkuu Lohjalle Kampin ja Vipun kasvattajaa tervehtimään. Samalla otetaan sitten näytelmätreenit. Lauantaina iltapäivällä auton nokka kohti Kokkolaa, jossa kisaillaan sunnuntaina parin kisan verran. Sunnuntai-iltana olis tarkoitus olla kotona. Mukaan lähtee 10 –vuotias kummityttöni, joka onneksi on suuri koirien ystävä ja jaksaa kulkea mukana.

Pikkuhiljaa alkaa tavarat löytämään kotona paikkansa. Vielä ei kaikkia tavaroita ole voinut paikoilleen laittaa, kun ens viikolla aloittavat seinien maalauksen. Me olemmekin sopivasti reissussa, joten toivottavasti kaikki on kondiksessa kun palaamme.

Tänään on tarkoitus pestä vielä asunnon ikkunat, joita ei varmaan ole pesty ainakaan 10 vuoteen. Ovat nimittäin niin sameat, että ei taho edes läpi nähä. Onneksi vanhempani ovat tulossa auttamaan, jotta saan tänään pakattuakin reissua varten. Samalla testataan saunan toimivuus. Ovatko sähkösaunan löylyt kuivat vai kosteat, vai lämpiääkö ollenkaan.

Ihanaa, että aletaan olla muuttohässäkästä jo voiton puolella. Yöunet ovat jääneet kyllä aivan minimiin ja päikkäreistä ei ole ollut kahteen viikkoon tietoakaan. Olo on ihan sekava, joten eipä ainakaan ole mitään odotuksia Vöyrin kisoista. Heh, hokasinpa tossa senkin, että viimeksi ollaan Kampin kanssa treenattu Juhannuskisoissa. Mites se nyt menikään… vain lahjattomat treenaa? Vipu on ollut myös aika ”luomuna” pari viikkoo. Parina päivänä ollaan treenailtu sivulle tuloa ja käännöksiä, muuten virikkeet ovat liittyneet muuttoon. Tänä aamuna Vipu löysi muovipurkin kannen, jonka pienen harkinnan jälkeen annoin sille. Sitä se pyöritteli lattiaa vasten ja yritti saada suuhunsa, mutta kansi oli tiiviisti kiinni lattiassa. Ajattelin siinä, että on se helppoa ja halpaa keksiä pennulle virikkeitä. Vain mielikuvitus on rajana.

Vipu on ollut sisäsiistinä nyt kolme päivää. Ei edes työaikoina ole pissannut sisälle. Eilen pohdittiin sitä, että miksi Vipu pissasi aikaisemmin piiloon, eikä opetetulle sanomalehdelle. En siis ole pieksänyt koiraani tahikka edes ei –sanaa sanonut. Ilmeisesti Vipulle riitti, kun nostettiin se kesken pissan syliin ja kiikutettiin heti ulos. Enpä kuitenkaan nuolase ennen kuin tipahtaa, taantumaa saattaa vielä tulla. Vipu on aika koomisen näköinen, kun nostaa tomerana jalkaa. Olen sille yrittänyt sanoa, ettei sun vielä olis tarvinnut tota opetella, mutta sinnikkäästi se vaan treenaa.

Tiedossa siis reilun viikon tauko blogikirjoituksiin. Hyvää kesän jatkoa! Ehkäpä Vöyrissä nähdään.

-Pia-

tiistaina, heinäkuuta 03, 2007

Pikkumiehestä kasvaa iso mies ja sairastelua

Niin se vaan aika vierii etiäpäin. Olen sen huomannut parin päivän aikana, kun Vipu on alkanut nostamaan jalkaa. Pari viikkoa sitten näin tämän suuren tapahtuman ekaa kertaa, nyt nostetaan jalkaa enemmän kuin lorotetaan. Byääh, meidän pieni Vipunen on kasvamassa isoksi pojaksi. Eikö missään olis myytävänä kehityksenestopillereitä??

Noh, tosin tässä tavaroiden paikoilleen laitossa olen taas ajatellut, että kasvas kauhukakara äkkiä isoksi. Vaatekaappien ylähyllyjä täyttäessäni sain huomata alakaapissa olleiden vaatteiden yhtäkkiä kadonneen. Kukapa muu kuin itse remppareiska asialla. Virikkeistämistä on tullut järjestettyä Vipulle näin muuton aikana aivan tarkoittamatta. Kaikkeen pitää päästä mukaan ja kaikkea pitää tutkia ja maistella.

Yhtä kaikki, iso tahi pieni, niin aina yhtä ihana.

Isommat pojat ovat hieman sairastelleet. Torstaina Miki alkoi ulkona kauheasti kakistelemaan. Välillä ääni vaikutti siltä kuin Mikillä olisi ollut nenäpunkki ja välillä kuivan yskän köhimiseltä. Torstain ja perjantain välisen yön Miki köhi todella voimakkaasti. Perjantaina päivällä köhiminen oli hieman rauhoittunut joten Pasi ei tilannut ell:lle aikaa. Iltapäivällä näin sitten kun Mikin suusta näkyi heinän korsi. Ilmeisesti tuo melko pitkä heinä oli kutittanut kurkkua, kun köhinä loppui kokonaan. Onneksi selvittiin niin vähällä.

Konsta satutti torstaina kirsunsa pentuporttiin ja siitä lähti palanen. Konstalla on aina ollut hyvin kuiva kirsu ja nyt kirsun päästä lähti pikkurillin kokoinen palanen. Viikonloppuna se meni aika hyvin umpeen, mutta eilen päivällä Konsta oli taas aukaissut haavan. Konstalla on tapana peitellä tökkimällä kuonollaan esim. ruokaansa ja eilen se oli peitellyt ruokakuppeja koirien pedeillä. Eteisen lattia ja pedit olivat veressä, samoin jonkin verran seinää. Mennään huomenna näyttämään sitä ell:lle, jospa se osaisi antaa siihen apuja.

Muuten pojat ovat kotiutuneet aika hyvin. Kait se auttaa asiaa, kun tavarat ovat samat. Miki ehkä eniten miettii, että mitäs tää nyt on, kun on aina saanut asua samassa talossa ja vanhoilla päivillä joutuu sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Joku idiootti on ammuskellut kahtena iltana raketteja läheisessä metsässä ja säikytellyt Kampia turhan päiten. Hyvin Kampi on tilanteista palautunut jo muutaman minuutin kuluttua paukkeen loputtua, kun joskus on mennyt useampi tuntikin palautumiseen.

-Pia-

sunnuntaina, heinäkuuta 01, 2007

Muuttoa ja tittelin keruuta

Viikon hillitön kamojen pakkaus, muutto ja siivous yhdistettynä työhön takana päin. Urakka jatkuu, mutta ei enään niin kiireellisenä. Täytyy kattoo miten tavarat löytävät paikkansa kaapeista. Kolme yötä on mennyt kyläluutina ollessa. Ensin Pasin kotona, sitten vanhempieni luona ja vielä Pasin kotona. Jos seuraava yö oltais ihan kotosalla.

Muuttoon liittyen, meillä oli sellainen komea nuorimies muuttoapuna. Sillä oli upeat nappisilmät, hieman parransänkee ja hassusti ulkonevat korvat. Jos tarvitte muuttoapua, niin voin antaa hänen numeronsa, oli kyllä todella innokas ja reipas (ja komea) nuorimies. Työn jäljestä en mene takuuseen. Tässä kuvassa muuttoapuri on uuninpuhdistushommissa:



Lauantaiaamuna kello pärähti soimaan 4.30. Mahtavasti 4,5 tuntia unta takana ja edessä 15 tunnin pohjois Ruotsin reissu. Matkalta otettiin kyytiin Sanna ja portugalin vesikoira Bertta. Menomatka sujui nopeasti ja rattoisasti, sillä Sannan kanssa riitti juttua menneistä ja tulevista. Nopeasti huomattiin olevamme Hapiksen puolella. Jossain vaiheessa meinasi usko loppua oikeasta tiestä, mutta tarkistuspuhelun jälkeen jatkoimme vielä matkaa eteenpäin. Perillä oltiin hyvissä ajoin. Parkkeerasimme kamat vesikoirien kehän ympärille. Tapahtui siis sekin ihme, että seurasimme tiiviisti vesikoirakehää, Pasi merkaten tuloksia ylös ja minä kameran kanssa heiluen. Eipä olisi ihan ekana tullut mieleen. Bertasta leivottiin upeasti VSP ja S MVA. Onneksi olkoon vielä Sannalle ja Bertalle!

Sitten odottelemaan Kampin vuoroa astua kehiin. Tovi siinä vierähtikin. Puolalainen tuomari näytti olevan arvosteluissaan tarkka. Ensimmäinen kommentti Kampin astuessa kehään oli " What a lovely dog we have here", enteili siis hyvää. Kampi arvosteltiin maasta. Tuomari kysäisi, että saako tutkia hampaat ja tutkikin ne tosi tarkkaan. Takahampaatkin näkyivät kehänlaitaan asti. Sitten muutama pyörähdys ja se oli siinä. Uusi titteli, S MVA, komeilee nimen edessä!

Tässäpä arvostelu:

Medium size dog in excellent condition. White long hair, dark eyes, medium size ears, elegant neck, almost level back, well angulated front and rear, very fluent, sound movement, excellent coat and condition, nicely shown.

Mitähän lienee tarkoitanee tuo "White long hair" ???.



Jällivaaran vuoret komeilivat näyttelypaikalla. Harvemmin voi nähdä keskikesällä lunta.

Kampi ja Bertta saivat irrotella näyttelyjännitykset pois läheisellä kukkulalla. Lempi leiskui heti molemmin puolin. Toivottavasti pääsevät toistekin yhteiselle reissulle. Kiitokset Sannalle ja Bertalle matkaseurasta. Tylsää hetkeä ei matkan aikana ollut, kiitos Sannan hyvin rasvattujen leukojen :). Ok, nukahdin tulomatkalla, mutta se ei johtunut seuran tylsyydestä vaan huonosti nukutuista öistä.



Tässäpä kuva tuoreesta S MVA:sta. Nyt aloitan "tavarat paikoilleen" -projektin.



-Pia-