Hokasin kuvata kännykän videolla treenejä, sillä Iippahan on hulluna kännyköihin ja etenkin kuviin ja videoihin. Niillä on pelastettu monta syönti- ja pottahetkeä ja videot ja kuvat on katsottu n. miljoona kertaa, joten on paikallaan aina välillä ottaa uusia. Jep, ajattelin kiusata teitäkin niillä;). Laatu on kyllä huono, mutta jotain niistä näkee. Jos ei muuta, niin ainakin, Iipan mielestä, naurettavat kontaktit :D!
tiistaina, marraskuuta 23, 2010
Hupaisat agitreenit
Viime torstaina oltiin Iinan kanssa pitkästä pitkästä aikaa katsomassa Pasin ja Vipun treenejä. Alkuperäinen tarkoitus oli Iipan kanssa käydä treenien aikana kaupassa, mutta neitihän istui niin nätisti paikoillaan ja katseli treenejä, jotta päätettiin jäädä katsomaan treenit loppuun.
Hokasin kuvata kännykän videolla treenejä, sillä Iippahan on hulluna kännyköihin ja etenkin kuviin ja videoihin. Niillä on pelastettu monta syönti- ja pottahetkeä ja videot ja kuvat on katsottu n. miljoona kertaa, joten on paikallaan aina välillä ottaa uusia. Jep, ajattelin kiusata teitäkin niillä;). Laatu on kyllä huono, mutta jotain niistä näkee. Jos ei muuta, niin ainakin, Iipan mielestä, naurettavat kontaktit :D!
Hokasin kuvata kännykän videolla treenejä, sillä Iippahan on hulluna kännyköihin ja etenkin kuviin ja videoihin. Niillä on pelastettu monta syönti- ja pottahetkeä ja videot ja kuvat on katsottu n. miljoona kertaa, joten on paikallaan aina välillä ottaa uusia. Jep, ajattelin kiusata teitäkin niillä;). Laatu on kyllä huono, mutta jotain niistä näkee. Jos ei muuta, niin ainakin, Iipan mielestä, naurettavat kontaktit :D!
torstaina, marraskuuta 18, 2010
Vipu vetreä, Kampi kankea ja Viivi vauveli
Nyt on poijjaat sitten saaneet osteopaatin käsittelyn. Itse en päässyt kummankaan koiruuden käsittelyyn mukaan, mutta Pasin antaman palautteen perusteella käytetään samassa paikassa toistekkin. Vipussa ei ollut ollut juurikaan jumeja. Lantio oli suora, mutta lapaluiden päällä oli ollut jotain jäykkyyttä. Vipu onkin ollut pienestä pitäen sellainen "kumiukko", että kääntyy vaikka sentin päällä. En siis ihmettele, että pysyy suht hyvässä kunnossa, vaikka mettässä ja agikentillä rymyääkin. Tosi tärkeää tietysti on aika ajoin tarkistuttaa, että kaikki on kunnossa ja pitää muutenkin lihaskunnosta huolta.
Kampi taas oli, niin kuin arvata saattaa, jäykkä kuin kanki kaikkonen. Lantio oli ollut hieman vino ja oikea etunen oli oikein napsahtanut paikoilleen. Käsittelyn jälkeen Kampi oli tosi väsynyt ja nukkui omissa oloissaan koko illan. Paapasta siis näki, että käsittely tuli tarpeeseen ja siitä oli sille todellista hyötyä.
Maanantain käytiin myös pennunhakureissulla. Ei tosin meille, vaan vanhempani halusivat seuralaisen kotioloihin ja lenkille. Koko syksyn olen etsiskellyt heille sopivaa koiraa tietyillä kriteereillä, mutten vaan ole löytänyt tai sitten en ole saanut myyjään yhteyttä. Kriteereistä kun hieman tingittiin, niin löytyi ihana göötti/lapinkoira -mix pentunen. Äidin kanssa käytiin pentu hakemassa ja tuntui hassulta, kun neitonen ei inahtanutkaan automatkalla. Meidän läntsyset, kun molemmat huus ekan tunnin matkasta, kunnes sitten rauhoittuivat. Vaan niin ne on erilaisia ja siksi kait niin ihania :)!
Kampi taas oli, niin kuin arvata saattaa, jäykkä kuin kanki kaikkonen. Lantio oli ollut hieman vino ja oikea etunen oli oikein napsahtanut paikoilleen. Käsittelyn jälkeen Kampi oli tosi väsynyt ja nukkui omissa oloissaan koko illan. Paapasta siis näki, että käsittely tuli tarpeeseen ja siitä oli sille todellista hyötyä.
Maanantain käytiin myös pennunhakureissulla. Ei tosin meille, vaan vanhempani halusivat seuralaisen kotioloihin ja lenkille. Koko syksyn olen etsiskellyt heille sopivaa koiraa tietyillä kriteereillä, mutten vaan ole löytänyt tai sitten en ole saanut myyjään yhteyttä. Kriteereistä kun hieman tingittiin, niin löytyi ihana göötti/lapinkoira -mix pentunen. Äidin kanssa käytiin pentu hakemassa ja tuntui hassulta, kun neitonen ei inahtanutkaan automatkalla. Meidän läntsyset, kun molemmat huus ekan tunnin matkasta, kunnes sitten rauhoittuivat. Vaan niin ne on erilaisia ja siksi kait niin ihania :)!
-Pia-
maanantaina, marraskuuta 15, 2010
Voi, voi näitä liikkeitä
Mitäs me ollaan puuhailtu? Eipä kyllä mitään niin erikoista, että olis tullu tänne kirjoteltua... Koitetaanpa jotain kuitenkin.
Niitä voittajan liikkeitä ollaan treenailtu. Epätoivo vaan meinaa iskeä, kun olis niiiiin paljon treenattavaa jokaisen liikkeen kohalla. Saahaanko me niitä ikuna sille mallille, et ne olis kokonaisia liikkeitä. Miksei sitä oo voinu olla niin viksu, et olis opettanu niitä pennusta asti. Ehkä mä sitten seuraavan kanssa muistan... niin ehkä :)!
Ok, pahiten epätoivoa tuottaa tällä hetkellä metalli. Miten mä saan sen Vipun suuhun ilman, et mun täytyy pakottaa se siihen? Musta tuntuu, et mä saan sen pisteeseen " kosketan tätä nokalla" aika helposti, mutta että ihan suuhun asti ilman pehmuketta, niin taistelua tulee olemaan. Kokeilin eilen käyttää "huijausta" eli hypyn kautta ensin puukapulaa, jonka toi innossaan. Sitten metallia, johon sammui into välittömästi. Eli ei toiminut. En haluais lähtä suuhun laittamisen tielle sen takia, etten sitten pilais omalla taitamattomuudella koko liikettä. Mut katotaan, mitä me keksitään... taas apuja otetaan ilolla vastaan :)!
Niin moni muukin liike on asteella "epätoivo", et tuntuu hullulta ajatella, et ens kesänä kisoihin. Hah :)! Vaan eihän sitä tiedä, jos palaset vaikka loksahtais kohilleen... mulla :)!
Pasi kävi lauantaina hakemassa treeni-intoa agilityyn Janitan kurssin kuunteluoppilaana. Sieltä tulikin suht innokas mies kotiin prosyyrit kainalossa ja pää ideoita täynnä. Jospa se motivaatio palaisi agipuolellekkin. Tänään menee Vipu tsekkaamaan uuden osteopaatin ja keskiviikkona on Kampi -herran vuoro päästä käsittelyyn. Jännä nähdä, mitä poijat ovat mieltä uudesta "tyypistä".
-Pia-
Niitä voittajan liikkeitä ollaan treenailtu. Epätoivo vaan meinaa iskeä, kun olis niiiiin paljon treenattavaa jokaisen liikkeen kohalla. Saahaanko me niitä ikuna sille mallille, et ne olis kokonaisia liikkeitä. Miksei sitä oo voinu olla niin viksu, et olis opettanu niitä pennusta asti. Ehkä mä sitten seuraavan kanssa muistan... niin ehkä :)!
Ok, pahiten epätoivoa tuottaa tällä hetkellä metalli. Miten mä saan sen Vipun suuhun ilman, et mun täytyy pakottaa se siihen? Musta tuntuu, et mä saan sen pisteeseen " kosketan tätä nokalla" aika helposti, mutta että ihan suuhun asti ilman pehmuketta, niin taistelua tulee olemaan. Kokeilin eilen käyttää "huijausta" eli hypyn kautta ensin puukapulaa, jonka toi innossaan. Sitten metallia, johon sammui into välittömästi. Eli ei toiminut. En haluais lähtä suuhun laittamisen tielle sen takia, etten sitten pilais omalla taitamattomuudella koko liikettä. Mut katotaan, mitä me keksitään... taas apuja otetaan ilolla vastaan :)!
Niin moni muukin liike on asteella "epätoivo", et tuntuu hullulta ajatella, et ens kesänä kisoihin. Hah :)! Vaan eihän sitä tiedä, jos palaset vaikka loksahtais kohilleen... mulla :)!
Pasi kävi lauantaina hakemassa treeni-intoa agilityyn Janitan kurssin kuunteluoppilaana. Sieltä tulikin suht innokas mies kotiin prosyyrit kainalossa ja pää ideoita täynnä. Jospa se motivaatio palaisi agipuolellekkin. Tänään menee Vipu tsekkaamaan uuden osteopaatin ja keskiviikkona on Kampi -herran vuoro päästä käsittelyyn. Jännä nähdä, mitä poijat ovat mieltä uudesta "tyypistä".
-Pia-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)