perjantaina, joulukuuta 31, 2010

Saavutuksia ja tavoitteita

Niin se tämäkin vuosi lähenee uhkaavasti loppuaan. Vuosi oli aika seesteinen, ainakin jos vertaa vuoteen 2009, joka oli erittäin tapahtumarikas. Tuskinpa elämääni enää toista yhtä hienoa vuotta tulee kuin 2009.

Tavoitteita saavutettiin v. 2010 koirarintamalla:

Agilityssä Vipu sai tittelit FI AVA, AVA -H ja karsintanollatkin tulivat kasaan ihan viime tippaan. SM -kisoissa ei menestyksellä loistettu, kun eka radalta napsahti 15 rimoista.
Tokossa saavutettiin tavoitteeksi asetettu Tk2. Työn ja tuskan takana oli kuitenkin tuo koulari! Ikuisesti mieleeni jäi se kauhun kisa, jossa jätkä vaan nuuskutteli!
Kampi jäi eläkkeelle agista. Menohaluja olis ollut, mutta näköä ei. Niin jäi Kampi yhtä nollavoittoa vaille Avasta, vaan terveys on tärkein, titteleillä ei väliä.
Molemmat jäppiset pääsivät näytelmäareenallekkin ja sieltä Vipu nappasi sijoituksen PU2

Tavoitteita vuodelle 2011:

Agissa Vipulle karsintanollat kasaan. Tällä hetkellä niitä on kasassa 3 kpl.
Tokossa tavoitteena on saada liikkeet sille mallille, että voitaisiin ajatella kisaamista kesällä.
Molemmat on kovia tavotteita ja vaativat paljon treenaamista, mutta ei kuitenkaan mahottomia saavuttaa. Katsotaan kuin meille käy :)!

Kaikille lukijoille oikein ihanaa ja menestyksellistä Vuotta 2011!

tiistaina, joulukuuta 28, 2010

Kateus ja viekkaus...

...siinä kaksi kovaa sanaa metallin opetuksessa :)! Sunnuntain tokotreenien "kaffittelupalaverissa" mietittiin ideoita Vipun metallin nostoon. Vipu on ottanut tässäkin asiassa aimo harppauksia ja on pitänyt metallikapulaa suussaan omaehtoisesti jo pitemmän aikaa. Itseasiassa kapulan pito onnistui 9 päivää uuden alumiinikapulan oston jälkeen. Entinen oli painavahko rautakapula. Pito siis on onnistunut, mutta metallin nostot ei, eikä kantaminen.
Metallin pitoharjoituksia

Palaverissa keksittiin, että kateus voisi toimia tässä(kin) asiassa. Olenhan Vipulle opettanut normaali noudonkin edesmenneen Konsta -collien avustuksella. Kampi ei kuitenkaan ota minkään moista kapulaa suuhunsa ja kaikkein vähiten metallista, joten asia on jäänyt kateusosastosta. Idea käyttää Jens koiraa, jonka kanssa Vipu on tokoillut pennusta asti ja jonka tekemisiä Vipu apinoi, tuli sattumalta. Tarkoitus on siis käyttää kateutta hyväksi: kuumentaa Vipu, kun Jens noutaa ja viedä sitten pois.

KeVe treenaa myös noutoa :)


Kotona vielä mietin tuota asiaa ja päätinpä sitten extempore kokeilla Kampin avulla. Ensin muita temppuja vuorotellen ja lopuksi Vipulle metallin nostoja lattialta: Ei toiminut. Kampin kanssa portin taakse, hulluna leikkiä ja Vipu sai katsoa ja huutaa portin takana. Toinen yritys: Kovasti oli haluja, vaan ei vieläkään pystynyt ottamaan kapulaa. Kampin kans otin taas hirveet ärripurripainit portin takana ja sen jälkeen kolmas yritys Vipun kanssa. Ja tadaa, se TOIMI :), kapula nousi maasta!!! Ja vieläpä kolme kertaa aivan omaehtoisesti leikin lomassa :DDD! Kyllä ihminen voi olla onnellinen tuosta koirasta, joka jaksaa yrittää vaikka maailman tappiin asti :)! Kyllä tästä on hyvä jatkaa!

-Pia-

keskiviikkona, joulukuuta 22, 2010

Hyvää Joulua ja Menestyksellistä Uutta Vuotta 2011!

Joulukuu on mennä huristanut kohti loppuaan. Kohta on aatto ja vuodenvaihde ja sen jälkeen tässä perheessä muuttuu arki. Äippä lähtee töihin ja tytär päiväkotiin :)! Hyvästi siis rauhalliset aamuhetket ja kotoisat päivätreenit, tervetuloa uudet haasteet elämässä!


-Pia-

perjantaina, joulukuuta 10, 2010

Kohti Joulua!

Jos taas yrittäis keretä tännekkin kirjottaa. Joulu painaa kivasti päälle, joten blogi ei oo ollut nyt ekana mielessä :)!

Kemissä oli marraskuun lopussa kisat ja olimme Junkohallissa koko perheen voimin. Pakkasta oli ulkona -17 eikä hallissakaan mikään hirmu lämmin ollut. Onneksi Iippa piti huolen sinkoilemalla sinne sun tänne, et äiti pysyi lämpimänä. Kisoissa ei tuloksilla juhlittu. Eka radalta Pasi otti hylyn, kun Vipu liukui A:lta alas ja uusi kontaktin. Siihen asti oli oikein kivan näköistä menoa. Toinen rata oli kroatilaistuomari Alen Marekovic:n käsialaa. Melkoista kiemuraa näytti olevan radan reunalta katottuna ja eikä se toteutuskaan helppoa ollut. Pasille ja Vipulle hyl heti alun kiemuroista.



Mitäs muuta? Kertoisinko meidän karkulaisen reissusta? Naapurustossa asustelee paljon narttuja ja tietysti aika ajoin juoksuilevat. Vipun pää on ollut aika sekaisin ulkona... korvat katoaa ja jalat vie vain sinne minne herran nenä sanoo :(! Normi tilanteissa Vipu kyllä pysyy lauman lähellä, eikä karkaamisia satu, mutta jos joku narttu on vasta mennyt samaa reittiä, niin avot! Olen niin vastuuntunnoton ihminen, että kaikesta huolimatta päästän Vipun usein mettässä irti. Siis meidän lenkit menee aina lähimetsään, jossa ei aivan lähellä ole asutusta eikä tietä. Noh, yks marraskuinen pirtsakka pakkaspäivä se sitten sattui, Vipu katosi multa OIKEESTI! Etsin joka paikasta ja kyselin vastaantulijoilta. Annoin jopa numeroni miehelle, joka lupasi ajaa alueen autolla läpi. Itse olin jo niin jäässä, että oli pakko mennä kotiin lisäämään vaatetta ja lataamaan puhelinta. Pasi soitti löytöeläinkotiin ja jätti yhteystiedot, jos koira tuotaisiin sinne. Kun olin lähdössä uusintaetsintään ja avasin oven, niin siellähän se karkulainen oli kylmissään oven takana. Loppu siis, luojan kiitos, hyvin!

Pallienpoistouhkailut ja hormoonipiikkiaikomukset ovat vissiin tehonneet, kun Viputti on taas kulkenut kuin "herran pikku enkeli" lenkeillä. Kuuntelee ja tottelee käskyt ja vahtii missä kuljen. Joka tapauksessa 16. päivä on Vipulla silmäpeilaus ja samalla saa luultavasti hormoonipiikin.



Sit viime viikonloppuna olin koiran luonnollinen ruokinta -luennolla ja sain sieltä roppakaupalla ideoita. Aiemminhan Kampi ja Vipu on syöneet pääasiassa raksuja ja lisukkeina puuroa. Nyt on aloitettu varovasti mahalla ja Neulla. Ens viikolla pääsen tuhlaamaan arpajaisvoittoni ruokiin :)!

Tokorintamalla ollaan edistytty jonkun verran. Ruudun hahmottaminen näyttää hyvältä, tunnari -hajuharjoitukset edistyy mainiosti, kakejen seiso-maahan ja seiso-istu vaihdot edistyy hitaasti, mutta varmasti ja muissakin liikkeissä on edistystä tapahtunut. Kaikkein iloisin olen kuitenkin siitä, että metallikapulaan kolahtaa jo etuhampaat omaehtoisesti :D!

-Pia-