torstaina, elokuuta 31, 2006

Koirahistoriaa

Aikaisemmin jossain kommentissani kerroin, että olen harrastanut agilitya jo 12 vuotta. Ajattelin hieman kiusata teitä kertomalla miten olen päässyt/joutunut tähän pisteeseen.

Ensimmäinen koirani tuli meille vähän vahingossa, koska siskoni antoi meille 1/2 vuotiaan koiransa. Tämä tapahtui vuonna -92 ja koira oli pitkäkarvainen collie "Roope". Roope oli minun opettajani tähän koiramaailmaan. Täytyy sanoa, että olen joutunut opettelemaan koirien kieltä aivan täysin kantapään kautta. Onneksi Roopella oli lehmän hermot. Roopen kanssa tutustuin agilityyn ja kilpailimme siinä aina 3-luokkaan asti. N. 2 vuotiaana Roope sairastui epilepsiaan ja 3,5 vuotiaana me jouduimme luopumaan siitä.

Koiramaailma oli tempaissut minut mukaansa ja toinen koira täytyi saada paikkaamaan Roopen jättämää tyhjää aukkoa. Niin sitten pääsiäisenä -96 pit.collie Konsta tuli meille. Konstan kanssa ollaan kokeiltu mm. agilitya, tokoa, hakua, Pepaa, PH-koetta. Agilitya jopa AVA -titteliin asti. Konsta on sellainen toiminnan koira. Kaikkeen valmiina kuin "melperi sotaan". Nopeus ja halu oppia ovat Konstan valttikortteja. Hyvä ja huono puoli on sellainen "yliviisaus". Konsta osaa joskus ajatella asiat niiiin monimutkaisesti ja vaikeasti, että ei pysy perässä! Agilitysta Konsta on jäänyt eläkkeelle n. vuosi sitten. Nyt ikää on jo 10,5, mutta ei pahemmin menoa haittaa.

No sitten toi Kamppari. Iloinen jäppinen tuli järjestämään elämäämme toimintaa -01. Sitä on sitten riittänytkin sen jälkeen. Kampin motto onkin "Vain nopeat elävät". Siksi kait se agility onkin niin kivaa. Kokeiltu ollaan myös näytelmiä, tokoa ja hakua sekä esineruutua. Näytelmistä Kampi on napannut Pasin ohjastamana MVA -tittelin. Toko ei ole Kampin laji, sillä HERMOT ei kestä ajatustyötä vaativia juttuja (pitäisi olla sitä vauhtia), eikä emännän kärsivällisyys tahdo riittää määrätietoiseen harjoitteluun. Kampi on luonteeltaan aika yksinkertainen ja mutkaton heppu, joka esittää mielellään kovista, mutta on tosipaikan tullen oikea mamman poika.

Ihannoin Konstassa sen rauhallisuutta, vakautta ja miellyttämisen halua ja Kampissa sen vauhdikkuutta, elämän myönteisyyttä, tempperamenttisuutta ja omistaja keskeisyyttä. Minulla on siis kaksi aika erillaista koiraa, mutta ah, molemmat niin suuria persoonia!!


-Pia-

P.S Toivottavasti Pasi kiusaa teitä joskus lisää kertomalla oman koirahistoriansa.
P.P.S Olinpa aivan unohtaa, että lisää kuvia Paavon synttäreistä voi käydä katselemassa osoitteesta http://personal.inet.fi/koti/pia.soronen/album/index.html

tiistaina, elokuuta 29, 2006

Länderi Paavon 1-vuotis synttäreillä

Paavo toivotaa meidät tervetulleeksi synttäreilleen




















Kampin onnittelupuhe














Ohjelmassa erillaisia leikkejä, joihin Muusa -länderikin osallistui...


















Sekä tanssia naapurin koiran säestyksellä




















Tarjoiluna oli kaffit suklaakakun kera sekä koirille rahkalla kuorutettua lihamureketta. Namskis ja maiskis! Eipä tarvinnut houkutella. Kiitos Paavon emännälle hienoista kemuista! Itse sankari oli ihana tapaus! Ja mikä kaikkein yllättävintä, pojat tulivat mainiosti toimeen, mutta kukapa sitä toisen synttäreillä viitsisi riitaa haastaa.

-pia-

maanantaina, elokuuta 28, 2006

Pihtiputaalla kisaamassa

Eilen klo 10.30 lähti Golffin nokka kohti Pihtipudasta. Kerrankin oltiin perillä hyvissä ajoin ja kerettiin kahvitella, lenkittää koirat ja turista muiden kisatuttujen kanssa ennen omaa vuoroamme. Kentällä oli turkasen kuuma ja eipä tietenkään kummallakaan shortseja mukana. Siinä sitten ensin tuskailimme kuumuudessa ja lopulta käärimme pitkien housujen lahkeet niin ylös kuin voimme.

Ensin kisattiin agility -rata. Hugon osalta kisa meni upeasti. Tuloksena 0 ja sijoitus 4. Hassua, kun Pasi on "uhkaillut" laittaa Hugon eläkkeelle, niin koira alkaakin kerätä nollia ihan urakalla. Ei vissiin tykkää eläke ajatuksesta ollenkaan.

Muutamia pyörimisiä lukuunottamatta Kampikin meni hyvin. Pyörimisethän tarkoittaa vain sitä että ohjaaja on armotta myöhässä sekä ohjauksen että käskytyksen kanssa. Jokin kirous kuitenkin minussa on, sillä suhteellisen varma pujottelija teki radalla pujotteluvirheen syöksyen suoraan toiseen väliin. Tuloksena siis 5 ja sijoitus taisi olla 7.

Hyppy -radalla mokattiin sitten molemmat samassa paikassa. Pasi teki hylkyyn asti ja sen jälkeen upean radan, vain se pieni moka siinä keskellä rataa... Pasi vielä varoitteli minua paikasta ennen kuin starttasin Kampin kanssa, mutta ei, samaan ansaan menin. Paikassa oli kaksi hyppyä rinnakkain toinen hieman kauempana toisesta. Paikassa piti ottaa ns. "takaa" toinen hyppy. Niin vain molemmat otimme kauniit välistävedot. Positiivista Kampin radassa oli se, että nyt oli hieno pujottelun aloitus avokulmaan.

Golffin nokka kohti Oulua ja kotona olin klo 21.05. Äkkiä koirat iltapissille ja pää tyynyyn, sillä kello soi tänä aamuna 4.00. Nyt siis kirjoitan tänä juttua työnantajan piikkiin.

-Pia-

perjantaina, elokuuta 25, 2006

Sama pää kesät talvet

Olisi se niin kätevää, kun voisi vaihtaa aivoja, kun edellisestä on patterit loppu. Mutta ei, samojen kanssa on koitettava pärjätä hamaan loppuun asti.

Tämä tuli mieleeni eilisestä, kun koirille piti olla osteopaatin käsittely klo 18. Paikalle mentiin n. 3 min myöhässä ja ajateltiin, että koska osteopaattiakaan ei näy, niin hänkin on myöhässä. Hetken odoteltuamme, soitin ovikelloa. Oven tuli avaamaan hänen poikansa, joka sanoi, että käsittelijä on mökillä. Asia selvisi, kun kaivelin lompakosta käyntikorttia ja kurkkasin sen taakse, että juu aika olisi ollut eilen. Puhelu osteopaatille vahvisti asian... oli kuulemma kovasti odotellut. Siinä sitten muutamat ärräpäät pääsivät oman muistamattomuuden takia, mutta minkäs teet, kun on sama pää kesät talvet.

Oman kokohieronta-ajan sentään muistin ja muistinpa vielä mennä oikeaan paikkaankin. Sunnuntaina olemme menossa Pihtiputaalle (200 km Oulusta Jyväskylään päin) kisaamaan, joten jos siitä olisi edes apua, että ohjaajalla on jalat hieman vetreämmät. Täytynee hieman itse hieroskella Kampia.

Tänään pääsivät Kampi ja Senta reenaamaan agia. Sentalla otettiin "valssi" harjoituksia ja hyvin menisi, jos tuo Pasi osaisi liikkua nopeasti, mutta rauhallisesti. Ei siis mahdoton tehtävä ollenkaan. Kampilla taas harjoittelin saman reenin, mutta takaaleikkauksilla. Konstalla otin lopuksi tokoa ja harjoittelimme kaukokäskyjä agipöydällä. (kiitos vinkistä Intopallero!) Muuten meni hyvin, mutta nyt maasta seisomaan nousu tapahtuu istumisen kautta. Siinäpä on taas yksi pulma ratkottavana.

Ohhoh, vuorokausi vaihtunut kirjoittaessa. Siispä kaikki jotka tapahtuivat eilen ovat tapahtuneet toissapäivänä ja jotka ovat tapahtuneet tänään tapahtuivat eilen. Nytpä meni sekavaksi... aika siis mennä nukkumaan!

-Pia-

keskiviikkona, elokuuta 23, 2006

Kapulat suussa

Tässä kuva eilisestä tokoilusta. Tavoitteena on tietysti seuraavaksi saada kuva, jossa myös Kampilla on kapula suussa.



-Pia-

tiistaina, elokuuta 22, 2006

Vähän eilistä ja tämänpäiväistä

Niinkuin Pasi tuossa aiemmin mainitsi, niin eilisen päivän ohjelma oli lenkkeilyä ja työtä. Iltavuoroon kun menee töihin ja heräilee sopivan myöhään, niin eipä sitä paljon muuta aamupäivällä kerkeä tehdä kuin kuskata koiria ulos. Aamulenkki oli siksi aika pitkä, koska tarvitsin käteistä rahaa ja lähin pankkiautomaatti sijaitsee 3 km päässä. Samalla iskulla tuli myös kauppa reissu. Reppu siis selkään ja menoksi. Painaa muuten yllättävän paljon selässä pienetkin ostokset. Kotona reppua purkaessani huomasin, että yksi jugurttipurkki oli tyhjentynyt repun pohjalle! Yes, siispä ensimmäiseksi pesemään ostokset jugurtista ja seuraavaksi itse reppu.

Tänään käytiin tokoilemassa. Tässä vuosien varrella on tullut huomattua, että Kampin turkki ei kestä oikein kuumaa eikä kylmää. Nytkin 5 min jälkeen raasu oli aivan läkähdyksissä. Konsta taas paksulla turkillaan jaksaisi vaikka kuinka. Hassua, vaikka tietysti Konstan pohjavilla suojaa kuumuudelta ja Kampilla tuota suojakerrosta ei ole. Kampille on ostettu uusi noutokapula, jota tänään kokeiltiin. Kampin mielestä se oli ihana uusi leikkikalu jota olisi ollut kiva äristen vetää, jos olisin antanut. Sain Kampin pitämään kapulaa sekunnin suussaan. Positiivista tietysti, että ylipäätänsä otti suuhun. Tuota siis täytyy harjoitella...

Konstan kompastuskivi tokossa on kaukokäskyt. En voi ottaa koiraan yhtään välimatkaa jottei se liikkuisi. Lähellä ollessani se teke maahan - seiso - maahan liikkeen tosi hyvin, mutta jos menen askeleenkin kauemmas niin liikkuu. Jos jollakin on hyvä keino tähän ongelmaan, niin avatkoon salaisen arkkunsa!

Työn äärestä! -Pia-

maanantaina, elokuuta 21, 2006

Unta vai treeniä?

Jep. olipa taas tänään sellainen päivä, että olisi tehnyt mieli heti ruokailun jälkeen asettua parin tunnin päiväunille ja jatkaa samoissa merkeissä heti töiden jälkeen. Vaan miten kävikään: Sentan omistaja Katja kyseli tekstarilla tämän viikon treenisuunnitelmia ja ex tempore- ajatuksena halusin ottaa treeniä myös tänään.

Tämän päivän treeninä oli takaleikkausharjoitus eri variaatioina ja lisäksi harjoiteltiin pujottelua sekä A- esteen kontaktia sekä kontaktilta poistumista. Jännä juttu tuo Sentan tyyli porhaltaa sata lasissa treenin alussa: nytkin rimat tippuivat kolmen hypyn harkassa useita kertoja, mutta kun pidimme pienen juomatauon, koira oli kuin vanha tekijä! Rimat pysyivät ylhäällä ja harjoitus onnistui kuten olin suunnitellutkin.

Kentällä oli myös seurakaverimme uuden pennun kanssa. Kelpie- Sisu tuntui olevan varsin pirteä pakkaus, joka ei pahemmin ujostellut vieraita ihmisiä. Ainoa asia mikä vaivasi pentua, oli minun viikset jotka ilmeisesti kutittivat herkkää kuonoa ;- ) Mikähän siinä on, että ihmisten pitää tahallaan härnätä viattomia seurakavereita hankkimalla pentuja ja tuomalla niitä näytille ihan kiusallaan...

Pian osa tänään oli tyytyä iltavuorolaisena koirien lenkittämiseen ja ruokkimiseen ja lenkittämiseen ja vuoron päätyttyä vaihteeksi lenkittämiseen. Tahtoo olla useasti niin, että työ haittaa vakavasti harrastusta ja eläkeikäänkin on turhan pitkä aika ...

Tänään olikin vuorossa hieman kevyempää sanomaa kansalle, joka innokkaasti lukee näitäkin juttuja(onko heitä?). Josko Pia saisi huomenna aukaistua kirjallista arkkuaan ja minä saisin antaa aivojen levätä??

-Pasi-

sunnuntaina, elokuuta 20, 2006

Hiljaista eloa ja ajatustyötä

Mietittiin tänään päivällä tätä blogiin kirjoittamista ja sitä, pitääkö kirjoittaa jos ei ole oikein kunnolla mitään asiaa. Nyt on nimittäin ollut aika hiljainen loppuviikko koirarintamalla, keskiviikon jälkeen on käyty vain kerran treenaamassa ja silloinkin lähinnä muistuteltiin mieliin vanhoja juttuja yhtälailla koirille kuin itsellekin.

Eilen sitten iltalenkillä pohdittiin, millaisen "ihannekoiran" saisi meidän lauman koirista, kasaamalla jokaisesta koirasta parhaat puolet ja ne yhdistäen. Tulisi muuten sellainen otus, että olisipa ilo harrastaa ja omistaa ;- ) . Samalla mietimme myös, mikä ja millainen on seuraava koiramme, iäisyyskysymys joka odottaa edelleen projektiluonteisena tapahtumistaan.

Ajatustyöstä tulikin mieleen, että on ollut hauska huomata kuinka omat ajatukseni ovat kulkeneet hieman ylikierroksilla lainakoirani bordercollie- Sentan kanssa. Toisaalta sen takia, että tähänastiset kolme virallista kisaa ovat päättyneet kaikki hylkäyksiin(omia ohjausvirheitä kaikki tyynni), toisaalta sen takia, että mieleni tekisi kisata aina vain enemmän ja enemmän Sentan kanssa. Olisihan se opettavaista omalla tavallaan se kisaaminenkin, mutta onneksi meillä on aikaa kehittyä myös treenamisen kautta ja saada yhteistyötä jalostettua aina vain parempaan suuntaan. Ajatellen sitä, että olemme treenanneet vasta vajaan vuoden, ollaan kyllä edetty mukavasti. On ollut monta kertaa sellainen selittämätön hyvän olon tunne, kun on käyty joko treenaamassa tai kisaamassa ja on taas huomannut edistystä yhteistyössämme.

Menipäs juhlavaksi tämänkertainen raapustelu, mutta koittakaa kestää: ei näitä hetkiä kovin usein tule ;- P

-Pasi-

keskiviikkona, elokuuta 16, 2006

Jahuu, VETTÄ!

Ikuisuudelta tuntuneen kuivan jakson jälkeen täälläkin satoi vettä. Jos luonto osaisi puhua, niin olisimme voineet kuulla sen sanovan "AAAH, ihanaa!". Kyllähän tuo tuntui itsestäkin mukavalta. Sitä vaan tuossa ihmettelimme, että aina kun auton pesee, niin viimeistään seuraavana päivänä sataa vettä. Eipä siis ole tullut tänä kesänä montaa kertaa pestyä :).

Tänään treenattiin agia. Rakennettiin sunnuntain kisarata ja harjoiteltiin siitä vaikeat paikat. Taas tuli tehtyä hylky samassa paikassa, mitä kisoissakin. Onneksi treeneissä voi uusia.

Illalla oli tarkoitus mennä vielä treenamaan tokoa, mutta alkoi sataa. Olen siis sokerista :)... tai ainakin Kampi on. Vaihdettiin sadetreenit huomattavasti mukavampaan kahvitteluun ja yleiseen "juoruiluun" kaverin kotona.

-Pia

maanantaina, elokuuta 14, 2006

Ostetaan nopeammat jalat...

Tai notkemapi vartalo tai vaihtoehtoisesti kokonaan uusi ohjaaja! Kirjoittaja on siis vaipunut epätoivoon eilisten kisojen johdosta.

ok, mutta aloitetaanpa aivan alusta... Pasi aloitti urheilemalla lainakoira Sentalla 1-luokassa. Pari haki kisoista rutkasti kokemusta ja uutta harjoiteltavaa. Suurimmaksi osaksi radat sujuivat mallikkaasti vain muutama virhe ja tuloksena 2 x hyl.

2-luokkien aikana kävimme tankkaamassa kotona, sillä aikaa oli parisen tuntia ennen 3-luokan alkua. Hugo meni Pasin kanssa loistokkaasti ensimmäisen radan! Rimat pysyivät paikoillaan ja pujotteluunkin mentiin vauhdilla. Tuloksena komea 0 ja sijoitus 3. Toinen ratakin meni hienosti, vain yksi riman pudotus käännöksessä ja tulos siis 5.

Niin, ettäs sitten Kampi? Ensimmäiseltä radalta hyl, koska kiirehdin itse liikaa. Tietysti ennen hylkyä ja sen jälkeen jatkettiin nollalla maaliin... vain se pikku moka! Toinen rata lähti menemään alusta asti pieleen, koska olin armotta jäljessä. Niinhän siinä kävi, että kun sain selvitettyä jotenkuten mielestäni radan vaikeimman paikan, niin sen jälkeen ohjasin sen väärälle esteelle.

Pitkästä aikaa harmitti oikein tosissaan omat töpit. Olin siis asettanut itselleni tavoitteita ja kun ne eivät toteutuneet, niin olisi tehnyt mieli hakata päätä seinään. Nyt harmi on laantunut ja matkaamme kohti uusia koitoksia... samoilla hitailla ja kankeilla jaloilla.

P.s Ilouutisia: tänään sain tietää, että opparini on hyväksytty ja vielä kiitettävällä arvosanalla!

-Pia-

lauantaina, elokuuta 12, 2006

Valmistautumista tuleviin koitoksiin

Eilen Kampi ja Hugo kävivät osteopaatin käsittelyssä. Osteopaattihan ei hiero vaan "aukoo" nikamia (tai jotain sinne päin). Hugon jumi oli kohtalaisen helposti aukaistavissa ja mies sanoikin, että nyt ei rimojen pitäisi tippua. Kampi olikin sitten hieman hankalampi tapaus. Koko selkä toiselta puolen (en muista enään kummalta) oli aivan jumissa ja toiseltakin puolen jonkun verran. Lihaksia ensin pehmiteltiin selkärangan molemmin puolin ja sitten käytiin nikamat läpi. Enpä ihmettele yhtään että oli niin jumissa, kun aina sinkoilee johonkin suuntaan. Koirat selvästikkin nauttivat käsittelystä ja Kampikin makoili silmät puoliummessa lattialla. Nyt koirien pitäisi olla vetreämmässä kunnossa. Käsittely uusitaan parin viikon päästä.

Valmistauduimme huomisiin kisoihin käymällä vakoilemassa tämän päivän ratoja kisapaikalla. Vaikeilta näyttivät jo 1- ja 2-luokkienkin radat. Hui, mitenkähän huomenna??? Meillä oli myös treeniryhmän palaveri. Harjoittelemme itseohjautuvassa rymässä, mikä tarkoittaa sitä, että ryhmässä ei ole vetäjää vaan jokainen ryhmäläinen kommentoi toisten suorituksia. Palaverissa suunnittelimme syksyn harjoituksia ja jokaisen koirakon tavoitteita.

Nyt siis olemme tosi terässä huomisiin kisoihin... tai sitten ei. :)

-Pia-

torstaina, elokuuta 10, 2006

Tukikisoissa ja helleaallon kourissa

Kuten Pia jo mainitsi eilisessä kirjoituksessaan, kävimme seurakaverin MM- kisamatkaa tukeaksemme epävirallisissa agilitykisoissa. Pitkästä aikaa myös konkarikaarti eli Miki ja Konsta pääsivät radalle ja voi sitä riemua ja räksytyksen määrää, kun pojat hoksasivat , että tässähän mennään oikeasti radalle. Menimme mölliluokan radan, jossa esteet ovat sopivan matalalla ja rataprofiili kaikin puolin mukava mennä. Mikin kanssa tuntui, että jalkoja saa käyttää ihan tosissaan ja Konstan kanssa meillä molemmilla taisi olla sama tunne: nytkö se jo päättyi?!

Kampi osallistui sekä mölli- että ykkösluokan rataan treenimielessä( ne kontaktit) ja Hugo ykkösluokkaan eräänlaisessa testimielessä( viime viikonlopun kisojen rasituksista palautumiskoe). Lisäksi minä menin vielä borcol Sentalla mölli- ja ykkösluokan radat.

Etukäteen pelkäsimme, olisiko hallissa kuinka lämmintä, koska hallimme on peltirunkoinen ja pressukattoinen "hornankattila", mutta yllättävän mukava sisällä oli olla. Pitkälle iltaan oli mukavan lämmintä, mutta tuuli vilvoitti sisätilaa ja helpotti sekä koirien että ihmisten oloa.

Tänään on ollut taas vaihteeksi lämmin päivä, joten emme ole tehneet iltapäivällä sen jälkeen kun hain Kampin ja Konstan hoitoon, muuta kuin iltapäivälenkin ja syönnin jälkeen on etsitty viileintä nurkkaa talon sisällä. Toivottavasti illalla kymmenen aikaan on jo viileämpää ja on mukava käydä iltalenkki koko porukan kanssa, kun Piakin saa työtunnit täyteen.

-Pasi

keskiviikkona, elokuuta 09, 2006

huh hellettä

Mitä voi tehdä tällaisella helteellä, kysyn minä vaan? Meillä ainakin jo puolen tunnin lenkki saa koirat läähättämään toisen mokoman sisällä. Tänä aamuna, kun olin lenkillä klo 4.30, niin oli aivan upea ilma. Lämmintä oli sen verran, että tarkeni t-paita päällä, muttei ollut kuuma. Vaan kukapa lenkkeilee tuohon aikaan, jos ei ole aivan pakko.

Eilen illalla, ilman hieman viiletessä, kävimme tokoilemassa. Konsta harjoitteli käännöksiä vasemmalle, sekä kaukokäskyjä. Lopuksi otettiin esille noutokapula ja voi sitä riemua. Enpä muistanutkaan, kuinka paljon Konsta tykkäsi noutokapulasta. Kampilla treenasin seuraamista pienissä pätkissä, luoksetuloa ja maahanmenoa. Seuraaminen meni ihan kivasti, kun kainalossa oli lelu. Tokoilussa käy selvästi esille se, ettei läntsyllä ole samanlaista miellyttämisen halua, kuin colliella. Läntsyn opettaminen vaatii siis huomattavasti enemmän omistajaltaan.

Tänään olisi epäviralliset agility kisat hallilla. Olemme menossa treenamaan, sillä sunnuntaina kisataan viralisesti Oulussa. Eilen tuli kisakirje, josta katsoin, että Maxi 3 olisi vain 18 kilpailijaa molemmissa kisoissa. Aika vähän. Ei se mitään, ovatpahan nopeasti ohitse. Nyt siis syöttämään koirat ja valmistautumaan illan koitokseen.

P.s Kokeilinpa minäkin noita hymiöitä osoitteesta http://www.cosgan.de/smilie.php?wahl=6&ziel=konfus. Idea siis Adeinalta ja Kipalta.

-Pia-

sunnuntaina, elokuuta 06, 2006

Reissun päällä

Vapaan viikonlopun kunniaksi lähdimme kisaamaan tangokaupunkiin eli Seinäjoelle. Lauantaiaamuna aikainen herätys, vanhukset hoitopaikkoihin ja matkaan. Matka sinne meni hyvin (mitä nyt kuljettajan mielestä edessä oli aina tumpeloita) ja olimme ajoissa perillä. Sitten valimistautumaan kisoihin. Hugo lähti radalle jo toisena. Kolme riman tiputusta ja A-esteen alastulo. Tulos siis 20 ja aikavirhettä. Kampi lähti radalle n. puolessa välissä. Pari rimaa alas, yksi esteen ohitus ja A-esteen alastulo. Olin kuitenkin tyytyväinen... TULOS.

Seuraavalle radalle starttasi koiristamme vain Kampi. Rata oli hyppyrata, ja sieltä saimme kerättyä virheitä kolmen riman ja pujottelun aloituksen verran. Rimat tippuivat lähinnä ohjaajan töpeistä, mutta ajattelin kuitenkin varata Kampille ajan hierojalle.

Kisojen jälkeen ajoimme sukulaisiin Alavuurel (heikäläisittäin kirjoitettuna). Palvelu pelas, kuin hotellissa, jos ei paremminkin. Oli iltapalaa, iltailtapalaa, saunaa, hienot lenkkimaastot ja aamupalaa. Kyläpaikasta oli hyvä ponnistaa sunnuntain koitoksiin.

Kampi osallistui ensimmäiseen kisaan. Sain psyykattua itseni hyvään vireeseen, vaikka mahassa kaiversi juuri ennen rataantutustumista juotu kahvi (mitä tästä opimme?). Radalta yksi rima alas ja tulos siis 5. Oli kuin olisi maailmanmestaruuden voittanut! Millon oltas viimeksi tehty noin hyvä rata! Kyllä joskus voi ihminen olla vähästä onnellinen.

Seuraavalle radalle starttasi myös Hugo. Rata oli todella haasteellinen jo alusta lähtien. Pasi käskytti hyvin Hugoa ja puoleen väliin rataa meni hyvin, kunnes vaikeassa paikassa hyppäsi riman väärinpäin. Jännitin kovasti muutamia paikkoja radalla. Kolmannelta esteeltä rima alas, koska käskin käsiä heilauttamalla pudottamaan sen riman. Meille tuli niin erikoinen hylky radalta, että en tiedä onko kennellekkään ennen koskaan. Kampi hyppäsi kahden rinnakkaisen hypyn välistä aivan, kuin siinä välissä olisi ollut rima. Jatkoin loppuradan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja upeasti meni ne vaikeat paikat, mitä aluksi pelkäsin. Pääsin jopa kokeilemaan pujottelussa irtaantumista sivulle ja hyvin onnistui.

Kisojen loppusaldo oli hyvä ja molemmat olimme tyytyväisiä siitä, että matkaan ylipäätänsä lähdettiin. Kotimatka sujui hyvin (kuljettajan mielestä tumpelot olivat kuitenkin taas liikenteessä). Nyt onnellisesti kotona, koirat koisivat omissa paikoissaan ja itsekkin kohta kaivaudumme vällyihin.

-Pia-

torstaina, elokuuta 03, 2006

n-elikoiden elämää

Meiltä usein kysytään, että kuka on koiralaumamme pomo. Kysymykseen on vaikea vastata, sillä laumassa ei ole selkeää pomo tyyppiä, jota muut kunnioittaisivat... tai emme ainakaan sitä näe (koirat toki voivat tietää arvojärjestyksensä). Harvoin tulee mitään riitatilanteita... ainoastaan Konstan kuonossa on Hugon jättämät puumerkit parin vuoden takaisesta keppitappelusta. Muissa koirissa ei ole mitään. Miki on luonteensa puolesta kovatahtoisin kaveri laumassa. Koko ei kuitenkaan anna myöten esimerkiksi Hugon kanssa tappeluun. Olisi Hugolle pelkkä suupala. Kampin ja Konstan yhteenotot jäävät rähähtämis asteelle, sillä molemmat ovat liian pehmeitä ottaakseen yhteen kunnolla. Laumassa ainoastaan Hugo "rökittää" Konstaa esimerkiksi juostessa ohi ja Konsta väistää.

Toisaalta mitäpä sillä on väliä kuka on kukin, jos lauma elää suurimmaksi osaksi seesteistä elämää ja kukin voi olla oma itsensä.

-Pia-

tiistaina, elokuuta 01, 2006

Etsimisleikki

Piilottelen usein Konstalle ja Kampille makupaloja ympäri asuntoa ennen kuin lähden töihin. Pojat odottavat aina malttamattomana pääsyä tähän touhuun. Kesälomalla etsimisleikit jäivät vähiin, sillä pojat ovat olleet todella vähän keskenään kotona. Eilen sitten ajattelin, että eivät kai muista koko touhua enään ja jätin makupalat piilottamatta. Kotiin tullessa huomasin, että pojat olivat kehittelleet ilmeisesti omia etsimisleikkejä. Vessan ovi oli auki, sukka oli kuljetettu pöntön viereen ja päivällä lataukseen jätetty kameran akku oli pudonnut lattialle. Tänään sitten piiloteltiin makupaloja…

Pojilla on tiettyjä etsimisrituaaleja. Kun avaan jääkaapin pilkkoakseni makupaloja, Kampi aloittaa hervottoman vikinän ja asettuu eteiseen maahan. Konsta pyörii yleensä keittiössä. Piilottelen makupalat ympäri asuntoani ja pojat odottavat kiltisti lupaa. Kun laitan kengät jalkaani, Kampi jännittyy kuin jousi. Takapuoli nousee hyökkäysasentoon ja odotetaan lupaa syöksyä makupalojen kimppuun. Sitten kun ne maagiset sanat kuuluvat, kampin suusta pääsee aina se sama ölähdys ja sitten mennään. Ei lienee vaikea arvata, kumpi juoksee ympäri taloa kuin päätön kana ottaen makupalan sieltä sun täältä välillä muristen toiselle ja kumpi etsii hyvin keskittyneesti tutkien jokaisen nurkan huolellisesti ja hitaasti. Kumman tyyli sitten on tehokkaampi, sitä en tiedä.

-Pia-