perjantaina, helmikuuta 27, 2009

Myytävänä häkit

Valkoinen kaunotar ( Transporter) jätti meidät muuan viikko sitten ja muutti etelämmäs toiseen perheeseen. Kyllästyi kai vain kahden koiran ja kahden ihmisen kuskaamiseen ja päätti siirtyä järeämmän kaluston kyyditsemiseen. Melkein muutaman kyyneleen vuodatin jäähyväisten hetkellä, mutta onneksi onnistuin pidättelemään itseni. Tilalle meille toimitettiin hieman pienempi farmarimallinen komistus. Vierastin tätä uutta menopeliä hetken, sillä kaunottaren jälkeen tuntui kuin takapuoli olisi laahannut maata kun komistukseen istahti. Maailma oli yhtäkkiä TODELLA pieni. Vaan kaikkeen tottuu ja nyt menopeli tuntuu jo ihan mukavalta.

Valkoisesta kaunottaresta jäi meille vielä häkkisysteemi, josta olisi tarkoitus nyt luopua. Se kun ei mahdu tuohon komistukseen vaikka kuinka survoisi. Häkkisysteemi on siis sopiva 4 koiralle. Meillä niissä on maijaillut collie, 2 länderiä ja australianterrieri sekä lisäksi vierailevana tähtenä ainakin BC. Hyvin ovat mahtuneet. Häkeistä saa myös suuremmat poistamalla väliseinän. Kuvista löytyy häkkien tarkemmat mitat ja lisää kuvia löytyy täältä.





Jos kiinnostuit tai tiedät jonkun jota voisi kiinnostaa, niin ota yhteyttä Pasiin osoitteella peer59(ät)suomi24.fi. Pankaahan sanaa kiertämään!

-Pia-

tiistaina, helmikuuta 24, 2009

Voe pyhä sylyvi...

Siis voiko tää olla totta... että tämä meidän pieni...


söpöläinen...


touhottelija...


puuhastelija...


naatiskelija...


keppistelijä...


harrastelija...

täyttää tänään 2-vuotta? Kyllä se vaan uskottava on, vaikkei millään uskoiskaan!



Kaikille sisaruksille paljon paljon onnea ja extra paljon rapsutuksia juhlapäivänä!

-Pia-

sunnuntaina, helmikuuta 22, 2009

Kontaktitreeniä ja kompurointia

Launtaina aloitettiin Vipun kisoilla. Ensimmäinen kisa, hyppyrata, oli täynnä kaaosta. Pasilta oli jäänyt GPS kotiin, tai siltä se ainakin näytti. Pujottelun viimeisen kepin Vipu jätti kiertämättä, kun Pasi vedätti ja sen korjaamiseen meni hurjasti aikaa. Myöhemmin vielä jostain tuli kieltovirhe ja noiden päälle yliaikaa yli 8 sek.

Toinen rata oli jo paljon nätimpi. Agiradan tavoitteethan olivat pelkästään kontakteissa. Heti toisena esteenä oli A-este. Pasi jäi hieman jälkeen ja niin vaan Vipu ei malttanut pysähtyä. Palautus uudelleen esteelle ja naps, hieno kontakti. Lopussa oli puomi ja wau, mikä hieno kontakti heti kerralla! Hyvät kehut päälle ja maaliin!

Viimeiselle agiradalle lähdettiin kolmen hypyn kautta puomille. Ja niin vaan taas kaveri liukui kontaktilta alas. Palautus takaisin puomille, vähän tarvittiin himmailua ja Pasin ohjaamista kädellä oikeaan paikkaan. Loppu rata oli tosi upeaa katseltavaa. Ja mikä LOISTAVA A:n kontakti. Ei tarvinnut epäröidä yhtään.

En tiedä osaako koirat kokeilla ohjaajaa, mutta siltä se kontakteilla näyttää. Ihan varmaa tietoa on, että Vipu kyllä tietää mitä kontakteilla tehdään, maltti vaan puuttuu. Nyt on tarkoitus mennä niin kauan palautustyylillä, että ensimmäinenkin kontakti onnistuu. Toiveissa on, että jos ohjaaja on aina johdonmukainen, niin kyllä koira oppii mitä kisoissakin kontakteilta haetaan.

Sunnuntai oli Kampin päivä. Eka radalla Kampi teki jotain sellaista, etten muista sen ikinä tehneen kisoissa. Jätkä nimittäin varasti lähdössä ja senhän tietää miten siinä käy. Pasi oli vielä kävelemässä oikeaan paikkaan, kun Kampi jo tuli. No, rata meni jo siinä pieleen, mutta hyvin Pasi sai koottua itsensä ja asenteella mentiin loppuun. Täytyy sanoa, että ite en varmaan olisi pystynyt enää asenteella menemään.

Toisella radalla Pasi päätti ottaa lähempää kontaktia maneesin pohjaan. Virheitä oli jo alla, kun Pasin valssi meni hieman pitkäksi ja kun Pasi kääntyi, hyppysiiveke oli sopivasti edessä. Siitä kupperiskeikkaa rähmälleen, seurakavereiden kannustamana vauhdilla ylös ja ohjausta maaliin asti. Onneksi törmäyksessä ei käynyt pahemmin, pientä jomotusta polven seudulla.

Hyppyrata oli loistavaa Pasin ja Kampin yhteistyötä. Huippu ohjausta ja koiran osaamista, yhtä virhettä lukuunottamatta... kulmassa Pasi käänsi Kampia liian nopeasti ja rima tippui. Useimmat teistä tietävät mikä juttu oli taas NIIN lähellä, mutta kuitenkin NIIN kaukana! Vaan loisto rataan on hyvä olla tyytyväinen.

Oikeestaan aika tyytyväinen voi loppusaldoon olla. Luulen, että Vipulla jäi päähän paljon ajattelemisen aihetta kontakteilta. Ihan kakarahan se vielä on ja tarvitsee paljon toistoja. Mutta Vipu on nöyrä poika ja oppii myös kisatilanteissa toimimaan niin kuin se on opetettu. Kampilla taas oli niin hauskaa kaikilla radoilla sekoiluista huolimatta. Ja viimeinen rata oli kyllä upea!

-Pia-

torstaina, helmikuuta 19, 2009

Pakkasukko paukuttaa

Huh, kylläpäs saatiin "nauttia" alkuviikosta oikein kunnon pakkasista. Mittari näytti parhaimmillaan -27 astetta... pakollista treenitaukoa ollaan siis pidetty. Onneksi päivällä, ihanassa auringon paisteessa, tarkeni lenkkeillä... ei siis tarvinnu mökkihöperöksi ryhtyä. Tänään on ollut selvästi lauhempi päivä ja heti tietysti pilvinenkin.


Kampi ja Vipu kurkkii aidan raosta


"Lunta riittää" tuumii Vipu


Kampi


"Pakko vähän lämmitellä" tuumii Kampi


Vipu, kukkulan kuningas

Onneksi käytiin viikonloppuna tokoilemassa ja ottamassa vähän kontaktitreeniä, vaikka silloin tuntu ettei olis millään jaksanu lähtee. Tokoilut on menny aikalailla pers...n (edelleen ne jättävät...) ja sekös motivaatiota laskee. Ei siis yhtään huvittas treenailla. Pitäs huvittaa, sillä reilun viikon päästä on koe. Ehkä me mennään vaan hurvitteleen sinne... tiijä vaikka pistettäs nyt oikein ranttaliksi :). Ei siis mitään odotuksia kokeesta.

Kontaktit sentään taas ovat menneet Vipulla oikein loistavasti. Jopa radanpätkällä maltetaan jarruttaa oikeaan paikkaan, vaikka palkkaa ei olisi näkösällä. Saapas nähä miten menee viikonlopun kisoissa?!? Löytyykö malttia kisafiiliksissä? Pasi on asettanut kisatavoitteeksi pelkästään nuo kontaktit. Jos ei tule priimaa, niin ne otetaan uusiksi. Minusta oikein hyvä päätös.

Vipu siis kisailee lauantaina kolmen kisan verran ja Kampilla on sama urakka sunnuntaina. Että sellaista hauskanpitoa tiedossa...

-Pia-

keskiviikkona, helmikuuta 18, 2009

Kuvahaasteen satoa

Kampin ja Vipun kasvattajalta, Kipazin kennelistä, saimme kivan kuvahaasteen. Haaste kuului näin: Avaa neljäs kuvakansio ja valitse sieltä neljäs kuva ja julkaise se blogissasi, kerro kuvasta jotain. Laita haaste neljälle bloggaajalle eteenpäin.

Kuvauhriksi joutui/pääsi koirakuvakansion tapahtumat 2008 - kansion neljäs kuva, joka näytti tältä:



Kuva on otettu Janakkalassa toukokuussa 2008, jolloin kisailtiin länderimestaruuksista. Tämä kuva on lauantain ns. taviskisoista, jolloin sää oli aurinkoinen (ainakin muistaakseni). Sunnuntaina mestaruuskisoissa tulikin sitten vettä ihan kiitettävästi ja ukkonenkin jyrähteli, vaan onneksi se ei Kampin menoa pahemmin haitannut, sillä maksimestaruuspokaali matkasi takaisin Ouluun :).

Haastamme mukaan seuraavat tyttövoittoiset (kas kummaa :) blogit:

Kelpie Råtan
BC:t Senta ja Ruska
Länderit Amanda ja Kuje
Länderit Bella, Duo ja Fyra

-Pia-

lauantaina, helmikuuta 14, 2009

Treenit maistuu taas

Tossa aikaisemmin kirjoitin, ettei tokoilu ole oikein innostanut viime kisojen jälkeen. Tuudittauduin siihen uskoon, että Vipu nyt osaa liikkeet ja motivaationi katosi liikkeiden hiomiseen. Noh, putosinpa taas kerran maanpinnalle oikein rytinällä viime tiistain ryhmätreeneissä. Vipu oli hyvin kuulolla koko treenien ajan... tauko oli siinä mielessä tehnyt hyvää. Päätin kokeilla liikkeestä maahanmenoa. Otin liikkeen kokonaisena ja katsoin oikean asennon hallin seinässä olevan peilin avulla. Mitä tekee Vipu, jää seisomaan. Voih, uusi yritys ja taas. Kolmas kerta toden sanoo... mutta ei, Vipu vaan seisoa pönöttää kysymysmerkki pään päällä. "MAAHAN??? Onks se jotain syötävää??". Sitten vasta tajusin helpottaa liikettä niin, että sain Vipun paremmin maahan. Pidettiin pientä taukoa ja otettiin muuta. Lopuksi maahanmenot muistuivat pikkukaverin mieleen ja pääsin palkkaamaan hyvistä suorituksista.

Vaan tulipa noiden treenien jälkeen mun tossuihin vipinää. Ollaan nyt joka päivä treenailtu pientä treeniä läheisellä parkkiksella ja maahanmenot sujuu nyt hyvin. Ollaan me toki treenailtu muutakin, sillä eihän noi jättävät meidän ainut kompastuskivi ole. Parin viikon päästä on tokokoe, joten kiirettä pitää saada liikkeet varmoiksi.

Aksaakin Vipu on päässyt treenaileen. Keskiviikon treeneissä Vipu "sikaili" kontakteilla. Ilmeisesti kisoista oli jäänyt hyvät mielikuvat läpijuoksuun, joten sitä tehtiin treeneissäkin. Eipä muuta kuin remmitreeniä kontakteille, niin alkoi pikku-ukon mieleen muistumaan, mitä sitä pitikään tehdä. Torstaina sitten Mikon opeissa puomin kontakti oli kuin unelma ja vieläpä joka kerta. Mikko oli tekaissut radan, jossa treenailtiin backlappia, pakkovalssia/twistiä ja umpiputkia. Eka rata mentiin useammassa osassa ja lopuksi kokonaisena. Hippasen oli kaikkensa antanutta porukkaa treenien jälkeen, Pasikin tuli konttaamalla kentältä pois :)!

Näiden "hempeilykuvien" myötä toivotan kaikille oikein hyvää Ystävänpäivää!

-Pia-





sunnuntaina, helmikuuta 08, 2009

Nollaputkessa

Viikonloppuun kuului ketyilyä hiki otsalla melkoisissa nietoksissa, agikisojen katselua, huipputuloksille hurraamista ja välillä kehän laidalla hytisemistä. Melkoiset kelit iski kisaviikonlopulle, kun lauantaina mittari näytti -15 ja siihen päälle lumituisku. Kyllä meinas tätä muumiotakin jo palella. Sunnuntaina keli näytti inhimillisemmältä asteiden laskiessa n. -10. Aluksi näytti tuiskukin laantuneen, mutta iltapäivällä taivaalta tuli jo sellaisia lapasen kokoisia hiutaleita.

Vaan säistä huolimatta... tai ehkäpä juuri siksi, tuloksissa oli (tällä kertaa) hurraamista. Vipu aloitti lauantaiaamuna agiradalla. Tuomarina siis koko viikonlopun Eija Berglund. Eka rata näytti helpolta ykkösen radalta ja olikin sitä. Puomi oli toisena esteenä ja A mentiin kahteen kertaan. Kontaktit olivat yhtä a:ta lukuunottamatta huonot, vaikka Pasi oli nyt sellainen kuin treeneissäkin. Vipu kyllä tulee alas asti, mutta ei pysähdy niin, että takajalat jäävät kontaktille. Rata oli muuten todella sujuva, tulos 0 ja sijoitus 1.

Toinen rata oli mielestäni paljon haastavampi kuin eka. Enemmän käännöksiä ja ohjaamista. Rata meni kontakteja lukuunottamatta Vipulta huippusujuvasti. Tulos 0 ja sijoitus 1. Vipu sai siis menolipun 2 -luokkaan!!!

Sunnuntaina oli siis Vipun ensimmäinen startti 2 -luokassa. Rataprofiilista näki, että haastetta radassa oli huomattavasti enemmän. No, eipä muuta kuin yrittämään... radalla oli pari sellaista kohtaa, että meikällä olis tehny mieli laittaa taas silmät kiinni. Keinun kontaktilta Vipu hyppäs sivuun ja Pasilta meinas mennä pasmat sekaisin. Vipu tulkitsi hetken ohjaamattomuuden luvaksi mennä edessä olevaan putkeen, mutta onneksi Pasi sai käännettyä Vipun pois. Eipä olis arvannu, että radan tulos oli 0 ja yllätys, yllätys sijoitus 1. Siis kolme rataa viikonlopulta ja kaikista nollavoitot! Ja kun siihen vielä lisätään Kemin nollavoitto, niin ei voi muuta sanoa kuin että aika hyvin on lähteny käyntiin! Kontakteissa vielä vaan on paljon tekemistä... ne pitää saada nyt kuntoon tai pian ne alkaa falskaamaan.


Tässä Vipu poseeraa kisakumppani Amandan kanssa ruusukkeineen. Amanda nousi samassa kisassa kuin Vipu 2 -luokkaan ja sai heti ensimmäisen nousunollan 2 -luokasta. Onnea Adeina ja Amanda!

Kampikin pääsi toteuttamaan itseään ja aika täpinöissään jätkä olikin. Meinasi revetä suorastaan liitoksistaan, kun hain sen autosta ja Vipu ei päässytkään mukaan. Eka rata oli hyppäri. Kampi kiiteli hyvän radan, vain yhdessä käännöksessä tippui rima. Tulos siis 5.

Toinen rata oli aika kaaottinen, kun toisena esteenä ollut pujottelu meni aloituksessa pieleen. Radalta tuli muitakin virheitä ja lopussa Kampi liiteli vielä väärän päähän putkeen. Vaan on sen menoa niin hieno kattoo, kun se painaltaa sydämensä kyllyydestä. Jos Kampilla ei ole hauskaa, niin sitten ei ole kellään :).

Pari viikkoa aikaa seuraaviin kisoihin. Se aika käytetään mahdollisimman tehokkaasti kontaktien opetteluun.

-Pia-

perjantaina, helmikuuta 06, 2009

Niin se viikko vilahti

Aika juoksee kuin hirvi tai siltä se ainakin tuntuu. En tiedä tuntuuko siksi, kun ite olen ollut iltavuorossa ja kaikki tän viikon "rientolot" on jääneet väliin. Onneksi meitä harrastajia on kaksi ja pojat ovat päässeet kaikesta huolimatta harrastuksiinsa... paitsi Kampi joka joutui jättämään treenit väliin kuskin sairastumisen vuoksi. Pasi nimittäin sairasti flunssaa ja siinä taudissa ei paljon juoksennella.

Tokon treenaaminen on aikalailla jäissä. Viime kisojen jälkeen ollaan käyty yhesti ryhmätreeneissä, pari kertaa läheisellä parkkiksella ja muuten treenit ovat olleet olohuonetreenejä. Juu, ja seuraava koitos lähestyy uhkaavasti, joten treenata pitäis. Treeni-into vaan on kateissa. Olisko kellään tietoo mistä intoo sais lisää??

Kisoista puheenollen, viikonloppuna poijjat pääsevät liitämään. Vipulla tiedossa lauantaina kaksi starttia ja sunnuntaina yksi. Kampille kisoja kertyy sunnuntaille pari. Kiva päästä vähän fiilistelemään paikalle... niin ja alanhan mä olla jo aika hyvä ketyilyssäkin :).

Lyhyestä virsi kaunis, mukavaa viikonloppua!

-Pia-

maanantaina, helmikuuta 02, 2009

Kevättäkö rinnassa???

Vaiko jotain ihan muuta? Sitä me ollaan viime aikoina mietitty ton Vipun kohdalla. Vipulla on ollut taas kaksi vaihdetta lenkillä. Yleensä se on kuuliainen ihana "mammanpikkumussukka", joka tulee käskystä luo, mutta välillä se on "rasittavapikkuriiviö", joka ottaa ajokoiravaihteen päälle ja lähtee riistan perään. Erona tietty ajokoiraan, että Vipun "riistaa" on nartut.

Sunnuntaina oli jo melkein kevätkelejä, kun aurinko paistoi ihanasti ja räystäistäkin tippui jo vesi. Päätettiin lähtä nauttiimaan säästä Isoniemen maastoihin. Eipä oltu ainoita, joilla oli samat ajatukset, mutta sekaan mahduttiin vielä. No, Vipu päätti tällä kertaa olla se "rasittavapikkuriiviö", ja otti ajokoiratyylin: nokka maahan ja seilaamaan. Olisi pitänyt siinä vaiheessa tajuta laittaa nuorikko kiinni, mutta eipä vaan taas tajuttu. Hetken matkaa kaikki menikin hyvin, kunnes puolessa välissä lenkkiä Vipu sai "riistan" hajun ja katosi totaalisesti. Reilun puolen tunnin ajan Vipu oli kateissa, mutta onneksi loppu oli onnellinen ja karkulainen löytyi hyvissä sielun voimissa. Tapauksessa olisi voinut käydä huonomminkin, vaikka autotietä ei lähellä olekkaan. Saimme tästä pikku opetuksen tarkkailla Vipun käytöstä tarkemmin ja toimia ennen kuin on liian myöhäistä.


Pojat kirmailee


"ajokoira" Vipu


Kampi


Otettasko pikku matsi


Nuuh, nuuh, taisin saada juuri vainun


Nuuh, nuuh mä vaan haistelen puuta.

Tänään Vipu on ollut taas se "mammanpikkumussukka", joten metsälenkeillä on Vipukin päässyt purkamaan energiaansa. Tällaista tää tietty tollasen nuoren kaverin kanssa voi ollakkin, vaikka en kyllä muista, että Kampi olisi ollut koskaan noin narttujen perään. Vai kultaako aika muistot???

-Pia-