tiistaina, helmikuuta 27, 2007

Konsta tänään 11 vuotta!

Niin se aika vaan vierii... muistan kun 11 vuotta sitten pääsiäisenä Konsta tuli meille 7 -viikkoisena paaperona. Se oli niin pieni ja suloinen. Muistoihin on jäänyt monta upeaa reissua lähelle ja vähän kauemmas. Reissukumppaneina meillä oli aina samanikäinen nahkacollie "Elvis" emäntineen. Oli hauskaa kun Konstalla oli samanikäinen leikkikaveri jonka kanssa tehtiin yhdessä asioita.

Konsta on perheemme filosofi ja "ihmisen ajatus". Jos jotain ei haluta tehdä, niin kaikin tavoin se pyritään estämään. Lenkillä Konsta haluaisi aina määrätä suunnan ja jos mentäisiin Konstan mukaan niin mentäisiin aina sama lenkki. Risteyksestä "väärään" suuntaan kääntyminen on kamalaa. Toisinaan autoon on mukava mennä, kun Konsta tietää, että mennään kivaan paikkaan. Toisinaan taas autoon hyppääminen on hyvin tuskallista ja hankalaa. Eteenkin silloin, kun sinne pitää jäädä odottamaan.

Kaikki aivotyöskentelyyn liittyvä on mahottoman kivaa Konstan mielestä. Agility, temput ja toko on ollut suosikkijuttuja. Niihin on lähdetty aina täysillä mukaan. Agility on ollut se ykkös harrastus Konstankin elämässä. Kun Kampi tuli talouteen, niin sairastin paljon selkääni. Siirsin silloin Pasille Konstan ohjauksen. Kun homasin miten mahtavalta meno näytti, ja miten täysillä molemmat menivät, päätin että Pasi saa ohjastaa pääasiassa Konstaa. Eikä mennyt kauankaan, kun viimeinen nolla voitto tuli parille. Niin sitten saimme valionarvosta yhteisen ilon.

Viimeiset kisat Konsta kävi toissa syksynä ollessaan 9,5 v. Radanreunalta seuratessani huomasin, että hyppyjen hyppääminen vaati erityistä ponnistamista ja se suurin palo lajiin oli hiipumassa. Piirimestaruus 5. sijaan oli hyvä päättää viralliset suoritukset ja siirtää Konsta eläkkeelle.

Eilen juhlistimme Konstan synttäreitä kakkukaffeilla. Vanhempani ja heidän "Siru" koiransa kerkesivät käydä, ennenkuin minulle nousi taas kuume. Muiden vieraiden kaffittelut jouduin siirtämään toiseen päivään. Olin nukkunut edellisen yön todella huonosti ja päivällä koulussa vointini huononi. Enpä muista milloin viimeksi olisin sairastanut kuumeen lyhyen ajan sisällä kaksi kertaa. Mutta tälläista se joskus on...

-Pia-

lauantaina, helmikuuta 24, 2007

Kisaamassa Virpparissa

Tulipa vietettyä päivä Virpiniemessä kisatunnelmissa. Ykkösluokassa Pasi starttasi Sentalla. Eka radalla pituuden ohitus ja vieressä olevan hypyn suoritus koituivat Pasin ja Sentan kohtaloksi. Muuten todella hienoa rataa. Radan videon voit nähdä täältä.

Sentan toka rata meni hyvin sujuvasti, kunnes loppua kohti rimat alkoivat kolista. Tuloksena oli 15 ja kaikki riman tiputuksia. Kisoista aina oppii jotain uutta. Niin nytkin... Sentalle hyppyjumppaa ja häiriöhyppyjä sekä "tyhjään" hyppäämistä.

Sitten eikun odottamaan Kampin kisoja. Aikaa oli ruhtinaalliset 3 tuntia, joten kerkesimme lenkkeilemään ja jopa shoppailemaankin. Tavoitteena perusradalla oli kontaktit. Melkein onnistuin... Keinulta 5, ja se oli täysin oma töppi. Mulla on luotto-ongelma Kampin kanssa kontakteilla. Käskyt tulevat aivan liian aikaisin... enkä vieläkään sitä täysin muistanut. Rataa voi katsella tästä. Hyppiksellä sitten tuli vekkuli hylky. (video löytyy täältä) Rata oli mielestäni helppo, mutta usein ne helpot radat onkin vaikeita. Kisoista jäi kuitenkin tyytyväinen mieli. Molemmat radat olivat sujuvia ja nollajahti oli unohdettu. Mitäs me sitten treenaamme? Myös "tyhjään" hyppäämistä sekä edelleen takaaleikkauksia. Ehkäpä rakennamme myös hyppiksen alun...

Sitä ennen taidan kääriytyä vällyihin ja miettiä nukkumattia.

-Pia-

torstaina, helmikuuta 22, 2007

Voittaako kevät?

Tämä viikko on kulunut lomaillessa, hallilla ja lenkkeillessä. Pia on kulkenut opintiellä ja minä olen päässyt treenaamaan Sentan kanssa parina viime päivänä jopa ihan kohtuullisessa kelissä. Alkaa olla ihan kevään merkkejä ilmassa kun aamulla mittari on näyttänyt - 25 C ja parina aamuna vähän ylikin, ja kuitenkin päivällä on ollut noin - 10 asteen verran. Vielä kun saisi sen mittarin nousemaan nollan pintaan niin jopa kelpaisi ulkoilla.

Ollaan tosiaan otettu vähän kiinni treeniohjelmaa alkuviikon pakkasten takia pitämättä jääneistä harkoista. Nyt on tartuttu tomeralla otteella ongelmakohtiin eli pituuden ja muurin ylityksiin. Pikku lisänä on yritetty päästä myös pois eka riman tippumisesta, joka on näköjään palannut kuvioihin. Tänään muurin palikat tippuivat vain kerran, pituuden kanssa ei ollut mitään ongelmia. Erityisen iloinen olin sekä eilen että tänään pujottelun onnistumisista. Pääsin sijoittumaan kepeillä huomattavan paljon koiran etupuolelle ja siitä huolimatta pujottelu sujui mainiosti.

Tänään huomasin Sentalla olevan "kilpailuhenkeä" aika paljon. Alla olevalla radalla, putken nro 11 jälkeen olevat kaksi hyppyä olivat Sentalle hankalia suorittaa jos minä olin liian kaukana koirasta. Heti kun hain koiran lähempää putkea, tilanne korjaantui eikä rimaongelmia ollut. Ihan tervetullutta oppia ajatellen ensi viikonlopun kisoja sekä myös tulevia kisoja.




Pasi

maanantaina, helmikuuta 19, 2007

Akiliitämässä

Eilen oli sen verran "lämmintä", että päästiin treenaamaan. Ekaks otettiin "oppilaille" eli Paavolle ja Vilmalle pientä treeniä. Paavon mittasi viime kisoissa tuomari epävirallisesti maxiksi, joten treenasimme maxi hyppyjä ja rengasta. Vilman kans otettiin puomin ohituksia, koska olemme jostain kumman syystä saaneet kontaktiesteistä mahottoman mukavia Vilmalle.

Kampi ja Senta treenasivat tälläisen pätkän: (Jäälleen muunneltu versio Vilanderin kirjasta)


Sentalle tuotti vaikeuksia alku siinä mielessä, että rimoja ropisi herkästi. Pujotteluun syötössä Pasin piti muistaa viedä Senta tarpeeksi pitkälle, jotta alku onnistui. Loppu rata meni hyvin. Kampin alku oli tarkoitus ottaa mahdollisimman lyhyillä kaarroksilla. Kaarrosten pienentämisen seurauksena Kampi alkaa usein myös pudottamaan rimoja. Palasin aina aloittamaan alusta, kun rima tippui. Muuten olin tyytyväinen, mutta 2. hypyn jälkeinen kaarros olisi voinut olla vieläkin tiukempi. Pujottelussa meilläkin oli tällä kertaa hieman "sössimistä". Jostain ihmeen syystä sain ohjattua niin, että Kampi pujahti selän takaa toiseen väliin, vaikka kuinka yritin ohjata "väärällä kädellä". Kontaktit olivat todella upeita... Lauantain kisoissa onkin päätavoite saada aikaiseksi treenikontaktit. Muusta viis.

Taas on pakkasukolla ollut töitä, kun on tännekin puhaltanut -20 astetta. Toivottavasti keskiviikolle saatais inhimilliset kelit ja päästäis vihdoin treenaamaan ryhmän treenivuorolla. Nyt lähdemme katsomaan pakkasukon aikaansaannoksia 1/2 lenkille.

-Pia-

lauantaina, helmikuuta 17, 2007

Vanhus köppänä kävi tokoilemassa

Melkein 6-vuotta kestänyt Konstan toko -kisa tauko on päättynyt ja aloitimme "uuden" uran AVO -luokassa hienosti tekemällä 1 -tuloksen pistein 176. Olen tosi tyytyväinen tulokseen, sillä mitään suurempia metkuja Konsta ei kehässä keksinyt. Ja täytyyhän vanhan herran ikä ottaa huomioon, joten ei voi vaatia mopolla mahottomia. Paikalla olosta lähti yksi piste pois, koska Konsta oli taas pistänyt pillin kurkkuunsa. Vinkumista oli myös liikkeitä tehdessä, mutta ei Allani hellinnyt siitä meitä rokottaa. Seuraamiset, maahanmenot, kaukokäskyt ja seisomiset menivät 10 -arvoisesti. Luoksetulo oli läpijuoksu, joten siitä 5p. Noutaminen 9, koska luovuttaa tooooodella kauas. Sain juuri ja juuri kurottamalla kapulan käteeni. Hypyssä oli havaittavissa lievää Konstan konstikkuutta. Itse hyppy meni hyvin, mutta takas päin tultaessa ei tullutkaan eteeni istumaan, vaan meni maahan. Liikkeenohjaajakin sanoi, ettei ole ennen nähnyt moista liikettä . Siitä pisteitä 8.

Nyt siis lupaus on pidetty ja ne koiralle (ja miksei itselleni ja muillekin) lupaamani kisat on käyty. Kivaa oli hössöttää välillä Konstankin kans ja saipa se aikaan jännitystä ja tutinaa jalkoihin, mitä harvemmin enään liidossa saa kokea. Nähtäväksi jää olivatko nämä viimeiset kisamme, vai vieläkö jatketaan nousujohteista uraamme. En uskalla enää luvata mitään.

Onnittelut vielä tätäkin kautta Katjalle ja Sentan "pikkusisko" -Ruskalle 200p ALO -tuloksesta. Upeeta, olitte mahtavia!

Laitanpa vielä tähän loppuun perjantaisten treenien ratapiirroksen. Rata on muunnelma Vilanderin kirjasta Agility, alkeista huipulle.

-Pia-

torstaina, helmikuuta 15, 2007

Yhyy... Ei vieläkään treenaamaan!

Eilen oli jo neljäs peräkkäinen keskiviikko niin paljon pakkasta, että emme päässeet treenaan. Tahtoo lämpimän hallin tai vastaavasti lämpimämmät kelit!! Onneksi on sentään luvattu lauhempaa viikonlopuksi.

Konstalla on ne tokot lauantaina. Vielä ei jännitä, mutta hirvittää kyllä, kun ei olla päästy treenaan kunnolla herran aikoihin. Mitä jos se keksii jotain temppuja kehässä? No, sitten keksii. Eihän tää niin totista ole. Kotona ollaan treenattu seisomista ja maahanmenoja sekä edessä istumista. Edelleenkin eteen tulemiset jää kauas. Korjaamiset olen tehnyt käden liikkeellä, muuta en ole siihen keksinyt. Huomenna olisi tarkoitus mennä hallille ja ajattelin ottaa Konstalla kaikki liikkeet.

Yks päivä keksin, että elvytän Kampin naksu opit (en ole käyttänyt naksua aikoihin). Mulla on sellainen vaappu kosketuskepille, joten idea sen hyödyntämisestä esim. agilityssä sai minut askartelemaan kosketuskepin sekä kaivelemaan laatikosta esiin naksun. Kolmena päivänä ollaan nyt otettu tätä ja hyvin on naksuttelu muistissa.

Tapanani on jostain syystä ostaa naksutteluun hieman parempia makupaloja, kuin tavallisesti, ja tänään kaupassa käydessäni silmiini sattui tarjouksessa oleva lauantaimakkara. Ajattelin, että siinäpä varmasti koirille suurta herkkua. Konsta olikin syödä sormeni, mutta Kampi sylkäisi ensimmäiset makkarat lattialle. Ajattelin, et siinäkö treenit sitten olivatkin, mutta ensimaistelujen jälkeen Kampi hyväksyi makkaran ainakin nakin veroiseksi. Että sellainen ranttu meillä asuu...

-Pia-


Pojat tylsistyneenä. Huomaa, ei koskaan toistensa kyljissä kiinni.

keskiviikkona, helmikuuta 14, 2007

Kansainvälinen päivä!

Hyvää Ystävänpäivää kaikille ystävillemme ja blogin lukijoille!

T: Pia ja Pasi

sunnuntaina, helmikuuta 11, 2007

Hugolle sm-nollat kasaan

Viikonloppu kului hyvin agilitymaisissa merkeissä. Minä menin lauantai- iltapäivänä Sentan kanssa kaksi rataa. Olin itse aika tyytyväinen suorituksiin, vaikkakin eka radalta tulokseksi tuli 15 ja toiselta hyl, koska koira pujotteli väärään suuntaan.

Tänään oli aikainen herätys. Ensin Sentan kans kisaamaan. Taas jotain pikku virheitä, täytyy sanoa sekä koiralta että ohjaajalta. Päällimmäisenä ongelmana muuri, jota ei suoritettu viikonlopun aikana yhtään kertaa onnistuneesti. Siinä tärkein treenattava kohde tulevaisuudessa. Kontaktit sujuivat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kohtuullisen hyvin, samoin putkeen menot. Toisaalta voi kysyä, kiinnostivatko putket hieman liikaakin koska lauantaina pujottelussa tuli liian kiire lähteä edessä olevaan putkeen. Joka tapauksessa, videon katselun jälkeen, olo ei ole niin masentunut kuin kisapaikalla tuntui.

Iltapäivällä menin Hugon kanssa kaksi rataa. Eka radalta meinasin myöhästyä, ehdin kuitenkin tutustua rataan kahden kierroksen verran. Sen lisäksi lähdimme kolmantena joten olo oli hieman epävarma, lähinnä syystä että muistanko radan kunnolla. Yksi rimantiputus ja sijoitus neljäs. Toiselle radalle kierrokset nousivat entisestään sekä Hugolla että minulla, niinpä oli vaikeaa saada Hugoa pysymään lähdössä paikallaan. Kontaktit selvitettiin "rimaa hipoen" ja tuloksena oli puhdas rata ja sijoitus toinen. Samalla saimme pääsylipun SM- kisoihin, tämä oli Hugon 7. nollatulos sitten viime vuoden mestaruuskisojen, joka on tämän vuotisten kisojen 0- tulosten keräilyn aloitusajankohta. Eräs tavoite ja jopa unelma tuli siis täyteen, nyt vain odottelemaan kesäkuuta.

Pasi

keskiviikkona, helmikuuta 07, 2007

Oi näitä aamuja...

Tänä aamuna pääsi Pian todellinen koheltajaluonne TAAS irti! Olin lähdössä kouluun ja ajattelin lähteä viimetippaan, jotta ei tarvis kärvistellä pysäkillä. Ja kun lähtee viimetippaan, niin siinähän tuppaa tulemaan kiire. Puolessa välissä matkaa huomasin, että mullahan taisi jäädä puhelin kotiin. Ja siinä samassa huomasin myös, että niin taisivat jäädä avaimetkin toisen takin taskuun. Jep, alkoipa aamu kivasti. No, ei siinä vielä kaikki. Bussikin oli tietysti mennyt. Mitäs lähin niin myöhään. Rangaistuksena odottelin bussia puoli tuntia... onneksi sentään olin muistanut ottaa bussikortin mukaan. Niin ja olihan mulla toppahousut jalassa, joten ei ollut aivan pingviinimäinen olo. Koulussa sitten meinasin kaataa koko koneen, kun poistelin ja asentelin yhtä ohjelmaa. Onneksi tilanne ei sitten ollutkaan niin paha kun alkujaan näytti.

No, loppu hyvin kaikki (toistaiseksi) hyvin. "Pelastava enkeli" Pasi löytyi lähempää, kuin lähin puhelin. On muuten todella orpo olo ilman puhelinta, siinä kun on mun kello jota ilman kaupungissa kulkeminen on hankalaa.

Eilen muuten postitin Konstan tokoilmoittautumisen Tornioon. Kisat ovat 17.2, eli 10 päivää ennen Konstan 11-vuotispäivää. Kyllä jänskättää!!

T: Pia the koheltaja

tiistaina, helmikuuta 06, 2007

Hyrrr, kylmää!!

On niin kaamea pakkanen, että hirvittää. Kattelin tossa just tiehallinnon sivuilta, että paljon on pakkasta treenihallillamme. Arvatkaapa?! No, -34,4. Olo on aika mäinen! Jos ei aivan ihmeitä tapahdu, niin huomenna meillä on jälleen treenitauko ryhmämme treeneistä. Jo kolmas viikko peräkkäin. Lauantaille olen lupautunut töihin kisoihin koko päiväksi. Hallissa ei tietenkään ole lämmitystä. Täytyy pitää peukkuja, että kerkee lauhtuu. Pasi kisaa Sentalla neljä kisaa ja Hugolla sunnuntaina kaksi. Me Kampin kans pidetään kisataukoa nämä kisat.

Sain ostettua eilen tarranauhaa Kampin tossuihin. Minna ystäväni teki Kampille puuttuvan tossun, kun itse olen täysin taitamaton ompelukoneen käsittelijä. Suuret kiitokset siis Minnalle!Kampi tosin voisi olla toista mieltä... Sain pienen taistelun jälkeen tungettua tossut tassuihin, mutta herra päätti muuttua liikkumattomaksi. Olisittepa nähneet ilmeen... ei ollut kovin tyytyväinen tilanteeseen. Puolessa välissä hellyin ja otin tossut pois. Eihän sitä nyt iso mies tossuja tarvi! Kyllä aina pikku tassujen kipristelyt kestää!

Pingviinimäisin terveisin! -Pia-

lauantaina, helmikuuta 03, 2007

Treenejä inhimillisissä keleissä.

Onpas ollut niin kivaa, kun kelit lämpenivät. Perjantaina oli mitä ihanteellisin keli ja siksipä suuntasimmekin nenämme treenihallia kohti. Olin suunnitellut pienehkön treenin, jonka Kampi ja Vilma tekivät. Otin treenissä kontaktiesteet erikseen ja palkkasin hurjan kiitoksen kera. Otin puomille mukaan keinulla käyttämäni "stop" käskyn, joka antaa mielestäni Kampille paikan pysähtyä. Tai pysähtyä on oikeastaan väärä sana, sillä en vaadi Kampia pysähtymään vaan jarruttamaan, josta tulee lelupalkka. Tässä treeni kokonaisuudessaan.



Vaikeita paikkoja meille olivat hypyt 3, 4 ja 5, kun menin ne kisamaisesti yhtä aikaa puomilta lähtien. Jos menin puomin oikeaa puolta, hypyt menivät hyvin, mutta kisoissa olisin mennyt puomin vasenta puolta ja ei mennyt aivan putkeen... täytyy treenata. Toinen vaikea paikka oli a:n jälkeinen tilanne, jonka myös menin kisatilanteena. Ekalla kerralla en kerennyt tekemään hyppyjen 9, 10 ja 11 väliin valsseja, mutta toisella kerralla päätin, et kerkeen ja mä kerkesin, kun pistin vipinää kinttuihin. Siinäpä siis yksi tämän treenin opetuksista. JUOKSEE!!

Näiden treenien ja jäähdyttelyjen jälkeen olimme kotona n. 22.30. Tasan 12,5 tunnin kuluttua seuraavana aamuna olimme taas kolkuttelemassa saman hallin ovea. Tällä kertaa vedimme treenit Tiinalle ja Paavo -läntsylle. Paavo on esteet osaava ja hyvin innokas akiliitäjän alku. Tässä vaiheessa onkin tarkoitus vahvistaa esteiden oikeaa suoritustapaa ja ottaa muutaman esteen ohjaustreenejä sekä oikealta että vasemmalta puolelta (Tiinalle tiedoksi )! Ehkäpä näemme Paavon jo ensi kesänä liitämässä jossain tapahtumassa?!?

-Pia-