Kesää odotellessa treenaillaan

Viikko taas mennä vilahti hirveetä kyytiä. Agiliito on kuulunut viikko-ohjelmaan tiiviisti. Tiistaina Vipu liiteli Mikon opeissa. Kontaktit olivat vielä silloin hukassa ja taisipa Pasillakin olla käskytys ja kehut vähän missä sattuu. Pientä onnettomuuden tynkääkin pääsi sattumaan, kun kontaktin jälkeisessä tilanteessa Vipu törmäsi Pasiin. Hirveä vinkaisu, eikä sen jälkeen Vipu suostunut laittamaan takajalkaansa enää maahan. Pienen kävelyttämisen ja tauon jälkeen Vipu kuitenkin käveli ihan normaalisti, eikä sen jälkeen ontumista ole näkynyt. Taisi pikkukaveri vaan säikähtää.

Keskiviikkona treenailtiin hallissa kontakteja ja Kampikin pääsi hömpöttelemään esteille. Eikä tältäkään reissulta selvitty ihan ilman säikähdystä. Hurjapää Kampi lipesi puomilta ja tuli alas mukkelis makkelis. Kaveri vähän ravisteli itseään ja oli heti valmis uuteen yritykseen. Onneksi tuossakaan tilanteessa ei käynyt sen kummemmin.

Vipun kontaktit näyttää jo ihan hyvältä. Tosin tänään selvisi, että jos minä olen kentällä palkaamassa, niin tietää kyllä mitä pitää tehdä. Jos taas olen kentän reunalla ja joku muu palkkaa, niin ei meinaa sitten millään malttaa!!! Tarvitaan siis vielä paljon häiriötreeniä.

Kuuma päivä vaatii ehdottomasti viilentävät huvitukset. Käytiin siis meren rannalla hieman juoksemassa. Vipu kaahaili sydämensä kyllyydestä kepin perässä, mutta intoutuipa Kampikin vilvoittelemaan itseään.


Hiio hoi! Laiva näkyvissä!


Rannallakin voi spurttailla, tuumii Kampi.


Kampi kirmailee kuivalla maalla


Vaan joutuipa sittenkin kastelemaan itsensä.


Vipu the uimapeto


Sinne molskahti, ja eikun perään!


Vipu nauttii!


Rantahepuleita!


Kumpi vai Kampi voittaa... vai onko se sittenkin Vipu?!?

-Pia-

Opintomatkaa pukkaa

Viikko päättyikin aikalailla totaalisesti siihen A:han.

Perjantaina Vipu treenaili ActiveDogilla korvaavissa treeneissä. Tällä kertaa vetäjänä oli Mari Kaplas. Vettä oli juuri satanut ja saatiin erinomaista lätäkkötreeniä. Vaikka Vipu onkin melkoinen vesipeto (ei kuitenkaan äitinsä veroinen:)), niin jopas oli kaameeta pujotella lätäkössä. Noh, menihän sekin sitten, kun tarpeeksi jankkas. Vipu sai paljon kehuja taidostaan lukea Pasin ohjausta ja aika moni muukin asia oli kohdallaan. Vaan mistäpä sitten tuli NOOTTIA?!? No, kontakteistapa tietty. Niiden treenaaminen on Pasilla jäänyt puolitiehen ja sen huomaa kyllä lipsumisena. Kiitos Mari, että piiskasit tota Pasia, jospa se nyt ottais itteensä niskasta kiinni ja pistäs kontaktit ojennukseen. Lupaushan täytyy pitää!!!

Lauantaina oli vain Vipun päivä kisata. Lee Gibsonin radat olivat sujuvan oloisia, jopa helpohkoja, ainakin näin radan reunalta katsottuna. Eka radan putki puomin alla -hässäkästä kun pari selvisi, niin loppurata oli tosi sujuvan näköistä menoa. Kontaktitkin olivat vielä tällä radalla kohtuu hyvännäköiset. Radalta 0 ja sij. 2./15. Toinen rata oli myös melkoista menoa. Kontakteilla pysähtymisestä ei ollut tietoakaan, vaikka virheitä niistä ei tullutkaan. Radalta 0 ja sij. 1./14. Puuttuva tuplanolla oli siis kasassa, vielä puuttui SM -opintomatkaa varten yksi nolla.

En kyllä koskaan varmaan lakkaa ihmettelemästä tota Vipun tyyliä olla eri koira radan reunalla kuin radalla. Vipu kulkee ennen omaa vuoroaan nokka maassa aivan muissa maailmoissa. Vielä lähtöportillakin Vipu saattaa nuuskutella ja Pasin on vaikeuksia saada kaveri sivulle. Vaan radalle Vipu sitten lähtee kuin tykin suusta säestäen menoaan haukkumisella. Radan jälkeen lelupalkka ei välttämättä kelpaa ja taas mennään nuuskuttelu -moodiin. Ihme kaveri :)!

Sunnuntaina pääsivät sitten molemmat nauttimaan liitelyn fiiliksistä. Eka rata oli hyppyrata. Vipu liiteli oikein mallikelpoisen radan erinomaisilla kurveilla ja nappasi viikonlopun kolmannen nolla -tuloksen. Sijoitus oli 1./16. Opintomatka oli siis tienattu!

Ja Kampi pääsi elementtiinsä! Oi, kuinka sen silmät aina loistaa, kun se kohta tietää pääsevänsä :)! Kampi liiteli oikein kelporadan. Harmiksi vaan pujottelun jälkeen Kampi luki Pasin vekkiohjauksen ohittamalla hypyn Pasin selän takaa ja siitä kielto. Muuten radalta löytyi pari tosi mallikasta käännöstä Kampiksi ja niistä voi olla erittäin tyytyväinen. Tulos siis 5.


"Joko mä pääsen radalle?!" tuumii Kampi


" Ja entäs sitten, mihin päin seuraavaksi?"


"Täältä tullaan!"


"Vähänkö oli siistiä!"

Kiitos Kampin upeista kuvista Juha Lehtikankaalle!

Viikonlopun viimeinen rata oli tiedossa ja tässä oli ehkä eniten sitä haastetta. Vipun kontaktit olivat taas aika karmeeta katseltavaa, vaikka alas asti Vipu tulikin ne. Ei vaan pysähdy! Yhdessä takaakierrossa Vipu meinasi tulla Pasin syliin, mutta siitä ei tullut virhettä. Neljäs nollatulos siis viikonlopulle... jotenkin niin uskomatonta! Kaupan päälle vielä sijoitus 1./17!

Kampin toinen rata oli myös ihan hyvä. Kampille tyypillisesti jotain radalla on aina keksittävä ja nyt kaveri päätti loikata puomin alastulon. Tulos siis 5. Vaan siitä voi olla erittäin tyytyväinen, että Kampi hyppäsi hyvin, eikä ensimmäistäkään rimaa tippunut. Taitaa kaverin kroppa olla vetreessä kunnossa!

Do dih, kisojen saldo ei siis ollut hassumpi! 4 0 -tulosta, joista 3 x 1. ja 1 x 2. ja 2 x 5 -tulos. Opintomatka SM -kisoihin taitaa olla Pasilla edessä, sillä kerrankin matkakin on niin lyhyt, että voi yöpyä vaikka kotona :)! Mutta sitä ennen otetaan kontaktien tehotreenit, sillä eihän noilla viiti mihinkään lähtä.

-Pia-

Viikko alkoi A:lla

Siis agilityllä...

Maanantaina Kampi liiteli pitkästä aikaa seuran ryhmätreeneissä. Treenit olivat kevään toiseksi viimeiset. Ensimmäinen kierros rataa meni puhtaasti viimeiselle hypylle asti, josta rima alas. Pitkiä kaarroksia korjailtiin eri vaihtoehdoilla, joista parhaimmaksi osoittautui suhinan kanssa jarrutus.

Vipun treenit olivat eilen Mikon opeissa. Nyt ennen SM -kisoja treenaillaan kunnolla rataharjoituksia ja nimen omaan niin, että saataisiin 0 aikaiseksi. Eilen ei Vipulla oikein onnistanut, vaikka viimeinen kierros oli "lähellä". Pituuden suorittaminen "tyhjään" osottautui Vipun ja Pasin kompastuskiveksi ja viimeisellä kierroksellakin Vipu hyppäs pituuden vinottain, vaikka rata muuten oli tosi hyvä. Selvennykseksi vielä, että Vipulla ei ole SM -nollat kasassa, ei edes tuplanollaa (ainakaan vielä :)), mutta monilla ryhmäläisillä SM -kisat on edessä ja siksi treenataan niitä silmällä pitäen. Ja ns. nolla -treenit on aina hyväksi... kasvattaa ohjaajille tsemppi -asennetta.

Viikonloppuna on taas agin täyteinen viikonloppu, sillä Vipulle on kaavailtu neljä starttia ja Kampi pääsee kahteen starttiin. Mielenkiintoinen kisarupeama edessä, sillä tuomarina toimii englantilainen Lee Gibson. Huhujen mukaan engelsmanni testailee mielellään suomalaisten takaaleikkaus- ja irtoamistaitoja. Uuhh!

-Pia-

Vetreä veteraani

Miten haluaa vetreä veteraani aloittaa syntymäpäivänsä? Parhaiten päivä alkaa lämmittelyllä aurinkoisessa säässä ja sitten jatketaan oikein hikijumpalla tähän malliin:







Välissä otetaan vähän leukojen vetoja tähän tyyliin:







Veteraani tietää myöskin oikean tankkaussysteemin ja muistaa juoda nestettä.



Vielä jaksaa muutaman kierroksen, vai jaksasko?!?



Seuraavaksi vetreän veteraanin toivelistalla on herkkukakku, jonka valmistumista Kampi joutuu odottelemaan iltapäivään! Oikein paljon onnea kaikille 8 -vuotiaille sisaruksille ja monia, monia vetreitä vuosia lisää!

SE viimeinen

Tokokisat tältä keväältä/kesältä on nyt sitten takanapäin. Jaa, että mitenkäkö meni? Selventääkö, jos sanon että hyvin ja huonosti ;)! No, ei vaiskaan, jos käyn taas liikkeet läpi.

Koe oli Oulun Palveluskoirayhdistyksen järjestämä iltakoe, jossa tuomarina toimi Marja-Leena Hituri.

Luoksepäästävyys: Meni tosi hienosti 10p.

Paikalla makaaminen: Alku meni nyt ihan hyvin ja ensimmäisestä käskystä maahan. Piinaavat 2 min, jotka myös menivät ihan hyvin, mutta kun lähdin palaamaan koiran luo, niin Vipu nousi istumaan. 9p.

Seuraamiset: Molemmissa seuraamisissa ongelmana oli perusasennot. En meinannut saada Vipua lähtöasemiin millään istumaan. Itelläkin meinasi jo tulla hätä, vaikka tuomari oli ihana kun sanoi, ettei ole mitään kiirettä ota ihan rauhallisesti vaan koira sivulle. Pätkiä seuraamisesta meni ihan hyvin, mutta välillä Vipu haahuili. Vasemmalle kääntymiset oli ihan karmeita, kuin olis purjekonetta kääntänyt :)! Molemmista seuraamisista 8,5p.

Maahanmeno: Viime kirjoituksessa tuskailin, että Vipu menee koko ajan ja joka tilanteessa maahan. Ylläri pylläri, eipä mennytkään vaan jäi seisomaan. 0p.

Luoksetulo: Hyvä ja iloinen suoritus. 10p.

Seisominen: Tää sitten taas meni nappiin. 10p.

Estehyppy: Hyppäs ekalla käskyllä, mutta jäi esteen sivulle. 9p.

Kokonaisvaikutus: 9p.

Yhteensä 165 p. ja koulari: TK1!!!

Kehästä poistuttua päällimmäinen olo oli tyhjä fiilis. Koiraan en ollut ollenkaan pettynyt, vaan itseeni. Miksi en tehnyt ennen koetta enemmän töitä Vipun kanssa, Miksi ei käyty kisakentällä kuin yhdesti treenaamassa, miksi kokeessa hätäilin ja sain aikaan jopa luovuttajafiiliksen? Miksi lähdin kentälle tuuriasentella? Vipu oli kyllä tosi loistava, vaikka sitä jänskätti, niin se teki kuitenkin työnsä just niin kuin se siinä tilanteessa pystyi!!! Olen siitä ylpeä!

Yön yli nukkuttuani on jo paljon paremmat fiilikset! Nyt saadaan jättää Alo -luokan hinkkaamiset taakse, keskittyä meidän heikkoihin kohtiin ja opetella pussillinen uusia kivoja juttuja! Mutta ensin otetaan vähän irtiottoa tokoon!


TK1 Kipazin Mentha Viridis

-Pia-

Kuulumisia menneeltä viikolta

Aikalailla toko- ja loikoilupainotteinen viikko on ollu. Eilen kävin vähän humputtelemassa agiesteilläkin poikien kanssa ja tänään Vipu pääsee tositoimiin Mikon oppeihin.

Viikon sana on siis ollut TOKO ja sen kimurantit kiemurat. Eikö luulis, että sen minkä kerran oppii niin sen taitaa aina?!? Mutta eipä se välttämättä niin olekaan... olen siis taas tuskaillut jättävien kanssa. Maahanmeno on nyt Vipun mielestä IN! Maahan mennään mielellään aina jättävissä, oli käsky mikä tahansa tai välttämättä käskyä ei tarvita ollenkaan. Toisaalta taas välillä seisominen onnistuu kuin unelma ja olenkin nyt yrittänyt miettiä pääni puhki mitä teen erilailla liikkeissä. Maahanmenon ja seisomisen käskyt Vipu erottaa hyvin, sillä peruuttaessani ja Vipun kulkiessa edessäni liikkeet onnistuvat lähes 100%.

Seuraaminen oli välillä niin tiivistä, etten pystynyt kävelemään kunnolla, vaan jouduin työntämään vasemmalla jalalla Vipua kauemmas. Nyt taas näyttäs siltä, että väljyyttä piisaa... ehkäpä jo liikaakin. Mitähän taas olen tehnyt?!?

Eilen illalla käytiin katsastamassa huomisten tokojen kisapaikka. Ja kuinka ollakkaan sattumalta alokasluokan kaverimme, rotikka narttu, oli treenailemassa samalla kentällä. Otettiin sitten yhteinen paikallaolo, joka meni suht hyvin... tosin pientä nuuskuttelua oli kyllä ilmassa. Liikkeissä keskittyminen oli hieman haparoivaa. Jokaisessa tilaisuudessa, minkä vain annoin, nokka oli maassa!

Hirveesti en heitä toiveita kokeeseen näiden treenien perusteella, vaikka eipä olisi ensimmäinen kerta kun Vipu yllättää. Tietysti pitäisi luottaa koiraan, mutta tällä hetkellä se on vähän vaikeaa. Meni siis syteen taikka saveen, nämä ovat kevään ja kesän viimeiset kokeemme. Tilanteen mukaan katsotaan syksyllä uudestaan. Tarkoitus olisi saada seuraavaksi nouto kuntoon, jotta voitaisiin haaveilla AVO:n liikkeistä.

Tänään kuitenkin Vipu keskittyy pelkästään agiin ja Mikon kiemuroihin. Huomenna tokoillaan.

-Pia-

Reissussa rähjääntyneet?

Vihdoin ja viimein pääsin näppiksen ääreen kirjoittamaan reissuraporttia...

Perjantai

Matkattiin Seinäjoelle kisaamaan. Molemmille koirille oli luvassa kaksi starttia. Kampin eka startti oli viikonlopun kisasaaliista sen ehdottomasti paras. Radalta nolla ja muutaman ylimääräisen pyörähdyksen ja kaarroksen "ansiosta" sijoitus vasta 10. Toiselta radalla tuli pari kappaletta rimoja alas. Vipun päivä ei ollut Seinäjoella... vai pitäisikö sanoa Pasin päivä ei ollut. Tsemppi ja skarppi puuttuivat ohjauksesta, joten mistäpä se koirakaan olisi tiennyt minne pitää mennä. Vipun tuloksina oli 2 x 10, joista kolme kieltovirhettä ja yksi rima. Seinäjoelta matkattiin Kampin ja Vipun kasvattajan luokse Nummelaan, jossa meitä odotti iltapala ja vilpoinen mökki, jossa uni maittoi erinomaisesti.

Lauantai

Vietettiin ihanan rentouttava päivä Kipalassa. Nautittiin auringosta, koirien temmellyksestä, hyvästä ruoasta ja erityisesti hyvästä seurasta. Kiitos Kipa & co taas meidän majoittamisesta ja muonituksesta!


Sisäkumin venytystä


Sisäkumin venytystä a' la Totoro ja Cello (Vipun veli ja isä)


Totoro tukka silmillä


Huilitauko Totorolla

Sunnuntai

Matkattiin länderimestaruuskisoihin Janakkalaan. Kenttä on kyllä upealla paikalla montun pohjalla, josta nousee rinteet ylös. Ylhäältä löytyy lenkkeilymaastoja ristiin rastiin. Mestaruudet ratkottiin kahden radan yhteistuloksella. Tuomareina toimivat Huittisen pariskunta. Noh, eipä ollut asiaa tänä vuonna tavoitella mestaruuksia, kon molemmille tuli heti eka radoilta hylyt. Vipun radalla hylky tuli heti alkumetrien välistävedossa, kun Pasi kökköili ohjauksessa ja selvästi ohjasi paikan takaakiertona.


Vipu kiitää

Kampin rata näytti hyvältä puoleen väliin saakka, kunnes sattui jotain kummaa. Kampi tuli putkesta, hyppäsi edessä olevan hypyn, vaikka Pasi oli ihan toisella suunnalla ohjaamassa koiraa pujotteluun. Kampi kierteli hetken radalla etsien Pasia, moikkasi tuomarin ja vihdoin löysi etsimänsä. Herää siis epäilykset, että näkö teki tepposet. Ilmeisesti putkesta ulos tullessa valo sokaisi tai jotain. Nyt täytyy seurata seuraavia kisoja/treenejä tarkasti.

Toiselle radalle Pasi sitten kunnostautui kunnon ohjaukseen ja käskytykseen. Vipu nappasi upean nollaradan ja yllätykseksi myöskin voiton! Eipä yhtään hassummin tuolta kakaralta, kun plakkarissa on jo kaksi nollavoittoa, toinen hyppäriltä, toinen agiradalta. Kampin toinen rata ei ollut hassumpi, pari ohjausvirhettä Pasilta ja tulos oli 15.

Länderimestaruuden medeissä vei Anu ja Viima ja maxeissa Maarianna ja Taco! Paljon onnea!!! Onnittelut myös muille sijoittuneille!

Vipu sai kunnian tavata vielä tulevan morsiamensa lenkkeilyn merkeissä. Enni oli tullut haistelemaan mestaruustunnelmia Turengin näyttelyn kautta, jossa Ennistä oli tullut Fin Mva! Onneksi olkoon!


Kyyhkyläiset Vipu ja Enni (Jazzmo Flamenco)


Saisikos namia?!?

Sitten oli aika päättää reissu ja lähteä kotimatkalle. Kotimatkaan tuli vielä yksi muutos, kun saatiin mahdollisuus yöpyä matkalla. Se olikin viisas päätös, sillä kotona oltais oltu vasta puolen yön jälkeen. Kiitos asianosaisille yöpaikasta... aamulla oli huomattavasti mukavampaa ajella pirteinä kotiin!

-Pia-

P.S Kuvia länderimestaruuksista löyty täältä. Kuvia saa käyttää omiin tarkoituksiin (kotisivuille / blogiin) vapaasti kunhan kuvaajan puumerkit näkyvät.