Tänään oli ainakin nopeet kisat, sillä Kampi on saikulla ja Vipu kisasi vaan hyppyradalla. Aamuhämärissä lähettiin kisapaikalle ja perillä käytiin Vipun suosikkitytön Råtan ja mummo Mantan kanssa lämmittelylenkillä. Vipu ja Kampi ihastuivat oitis melkein 15 -vuotiaaseen Mantaan ja taisipa Mantakin iskeä silmänsä nuoriin miehiin. Siinä touhussa Råtta jäi rannalle ruikuttaan. Kiitos Minna hyvästä lenkistä ja meille uudesta reitistä.
Sitten odoteltiin hyppyradan alkua ja taisipa jännitys hieman kohota kuvaajalla mitä lähemäs Vipun vuoro koitti. Ja hyvinhän se rata meni. Ainut virhe tuli renkaalta, kun Vipu kokemattomuuttaan meni renkaan ja kehikon välistä. Videolta näki, kuinka Pasi käskyttää ennen rengasta "tänne" ja Vipu kuuliaisesti tottelee kattomatta seuraavaa estettä. Mutta paras tulos tähän mennessä ja sijoituskin 3.
Arvatkaapa oliko Kampi harmissaan, kun lähettiin kisapaikalta ajelemaan kotiin? Vastalausetta kuului melkein koko matkan. Harmi, ettei sille voi selittää mistä johtui, ettei se päässyt radalle. Kampi on siis jo nyt aivan kunnossa. Rimadyliä ollaan vielä sille annettu ja tietysti silmätippoja ohjeen mukaan, mutta oksennuksen estolääkkeen olen jättänyt suosiolla pois... mitä sitä turhia antamaan, kun ei oksetakkaan.
-Pia-
sunnuntaina, marraskuuta 30, 2008
perjantaina, marraskuuta 28, 2008
Koettelemuksia kerrakseen
Tämän tositarinan opetus on, että älä koskaan edes mielessäsi manaa elämän tylsyyttä. Voi nimittäin alkaa tapahtumaan ja ei välttämättä niin kovin mukavia asioita.
Meille siis kävi näin. Mietin alkuviikosta, että mitä sitä tänne blogiinkaan kirjottas, kun ei viitti aina samoja toko- tai agijuttuja kirjottaa. Päivät siis toistivat aika pitkälle toisiaan. No, tiistaina soitti äiti ja kertoi että heidän 12 -vuotias ikiterve Siru -koiransa on sairastunut. Ei syö, oksentaa vedetkin ja pissaa verta. No, enpä osannut muuta neuvoa antaa, kuin vientiä ell:iin. Siinä sitten äidin hätään ja omaanikin lupasin lähteä lääkäriin mukaan. Seuraavalle päivälle saatiin aika, porukat jo huolestuneina melkein hyvästelivät Sirun viimeiselle matkalle ja minä mielessäni "manasin", että ei, miten saatoin taas itseni tähän tilanteeseen! Olenko taas saattelemassa ystävää viimeistä kertaa?
No, ell:llä tutkittiin ja hutkittiin Sirua ja oireet viittasivat haimatulehdukseen. Siru sai oireiden mukaista hoitoa ja on nyt onneksi paljon parempana. Sirulle siis pikaista paranemista!
Mutta.... mutta, aivan kuin tuossa reissussa ei vielä olisi ollut tarpeeksi koettelemusta. Ei ilmeisesti ollut... Torstaina ajeltiin hallille tarkoituksena ottaa vielä viime hetken treeniä viikonlopun kisoja varten. Kampi ensin kehiin. Tarkoituksena hieman treenailla kontakteja ja keppejä. Paljon ei keretty ottamaan, kun Pasi vei Kampin keinulle ja palkaksi suorituksesta Kampi sai lemppari narulelun. Narulelu on siis matonkuteista punottu lelu, jossa on solmut molemmissa päissä. Kampilla on tapana pyöriä lelu suussa itsensä ympäri ja tapporavistaa lelua. Tapporavistuksen voiman tietää vain se, joka on siitä osakseen joskus iskun saanut (kokemuksen syvällä rintaäänellä). Tämä tapporavistus osottautui kohtalokkaaksi, sillä lelun solmupää osui Kampia silmään ja Kampi ulahti. Aluksi Kampi siristi silmää ja yritti sitä tassullaan rapata. Odoteltiin ja katsottiin tilannetta ja hetken päästä silmä näytti normaalilta. Pasi siis vei Kampin vielä pujotteluun ja muutamille esteille, eikä niissä ollut ongelmaa. Autossa huomasin, että silmän vilkkuluomi on esillä ja silmä ikäänkuin karsasti. Sitten alkoi oksennus, Kampi oksensi autoon ja kotiin useasti. Pelkäsin, että Kampi on saanut aivotäräyksen ja soittoa nopeasti ell:iin. Onneksi saatiin vielä pika-aika ja lähdettiin liikkeelle samantien.
Ell:ssä silmää tutkittiin ja sarveiskalvosta löytyi pieni haava. Haaverisilmän pupilli oli vain n. nuppineulan pään kokoinen toisen ollessa ihan normaali. Oire viittaa hermostollisiin vaurioihin. Tätä on nyt seurattu ja nyt pupilli on jo lähes toisen kokoinen. Lääkkeeksi saatiin Rimadyliä, oksennuksen estolääkettä ja silmätippoja. Aloin antamaan Rimadyliä jo vastaanotolla, mutta olinkin jäädä oksennuksen alle. Sovittiin, että Kampi saa suosiolla ensilääkkeet piikkeinä. Jotain Kampin järkyttävän huonosta olosta kertoo myös se, että Kampi myös ripuloi huoneeseen.
Ilta meni Kampilla nukkuessa. Selvästi näki kuinka kipu helpotti ja Kampi pystyi rentoutumaan. Tänään kaveri on ollut jo aivan oma itsensä. Leikkii Vipun kanssa ja painaltaa lenkillä normaalisti.
Hippasen tapahtuma on jo naurattunut. Että sitä kaikkee voi sattuakkin... vetää nyt ittensä tyrmäyskuntoon lelulla. Jotenkin niin Kampia, niin Kampia :). Nyt pistetään narulelut pannaan ja keksitään sellaset palkat, ettei Kampi pysty niitä ravisteleen tai ainakaan loukkaa niillä itteensä.
Nyt toivutaan näistä koettelemuksista, toivottavasti uusia ei hetkeen tule. Olen aivan tyytyväinen tähän tylsään ja tasaiseen elämään :).
-Pia-
Meille siis kävi näin. Mietin alkuviikosta, että mitä sitä tänne blogiinkaan kirjottas, kun ei viitti aina samoja toko- tai agijuttuja kirjottaa. Päivät siis toistivat aika pitkälle toisiaan. No, tiistaina soitti äiti ja kertoi että heidän 12 -vuotias ikiterve Siru -koiransa on sairastunut. Ei syö, oksentaa vedetkin ja pissaa verta. No, enpä osannut muuta neuvoa antaa, kuin vientiä ell:iin. Siinä sitten äidin hätään ja omaanikin lupasin lähteä lääkäriin mukaan. Seuraavalle päivälle saatiin aika, porukat jo huolestuneina melkein hyvästelivät Sirun viimeiselle matkalle ja minä mielessäni "manasin", että ei, miten saatoin taas itseni tähän tilanteeseen! Olenko taas saattelemassa ystävää viimeistä kertaa?
No, ell:llä tutkittiin ja hutkittiin Sirua ja oireet viittasivat haimatulehdukseen. Siru sai oireiden mukaista hoitoa ja on nyt onneksi paljon parempana. Sirulle siis pikaista paranemista!
Mutta.... mutta, aivan kuin tuossa reissussa ei vielä olisi ollut tarpeeksi koettelemusta. Ei ilmeisesti ollut... Torstaina ajeltiin hallille tarkoituksena ottaa vielä viime hetken treeniä viikonlopun kisoja varten. Kampi ensin kehiin. Tarkoituksena hieman treenailla kontakteja ja keppejä. Paljon ei keretty ottamaan, kun Pasi vei Kampin keinulle ja palkaksi suorituksesta Kampi sai lemppari narulelun. Narulelu on siis matonkuteista punottu lelu, jossa on solmut molemmissa päissä. Kampilla on tapana pyöriä lelu suussa itsensä ympäri ja tapporavistaa lelua. Tapporavistuksen voiman tietää vain se, joka on siitä osakseen joskus iskun saanut (kokemuksen syvällä rintaäänellä). Tämä tapporavistus osottautui kohtalokkaaksi, sillä lelun solmupää osui Kampia silmään ja Kampi ulahti. Aluksi Kampi siristi silmää ja yritti sitä tassullaan rapata. Odoteltiin ja katsottiin tilannetta ja hetken päästä silmä näytti normaalilta. Pasi siis vei Kampin vielä pujotteluun ja muutamille esteille, eikä niissä ollut ongelmaa. Autossa huomasin, että silmän vilkkuluomi on esillä ja silmä ikäänkuin karsasti. Sitten alkoi oksennus, Kampi oksensi autoon ja kotiin useasti. Pelkäsin, että Kampi on saanut aivotäräyksen ja soittoa nopeasti ell:iin. Onneksi saatiin vielä pika-aika ja lähdettiin liikkeelle samantien.
Ell:ssä silmää tutkittiin ja sarveiskalvosta löytyi pieni haava. Haaverisilmän pupilli oli vain n. nuppineulan pään kokoinen toisen ollessa ihan normaali. Oire viittaa hermostollisiin vaurioihin. Tätä on nyt seurattu ja nyt pupilli on jo lähes toisen kokoinen. Lääkkeeksi saatiin Rimadyliä, oksennuksen estolääkettä ja silmätippoja. Aloin antamaan Rimadyliä jo vastaanotolla, mutta olinkin jäädä oksennuksen alle. Sovittiin, että Kampi saa suosiolla ensilääkkeet piikkeinä. Jotain Kampin järkyttävän huonosta olosta kertoo myös se, että Kampi myös ripuloi huoneeseen.
Ilta meni Kampilla nukkuessa. Selvästi näki kuinka kipu helpotti ja Kampi pystyi rentoutumaan. Tänään kaveri on ollut jo aivan oma itsensä. Leikkii Vipun kanssa ja painaltaa lenkillä normaalisti.
Hippasen tapahtuma on jo naurattunut. Että sitä kaikkee voi sattuakkin... vetää nyt ittensä tyrmäyskuntoon lelulla. Jotenkin niin Kampia, niin Kampia :). Nyt pistetään narulelut pannaan ja keksitään sellaset palkat, ettei Kampi pysty niitä ravisteleen tai ainakaan loukkaa niillä itteensä.
Nyt toivutaan näistä koettelemuksista, toivottavasti uusia ei hetkeen tule. Olen aivan tyytyväinen tähän tylsään ja tasaiseen elämään :).
-Pia-
lauantaina, marraskuuta 22, 2008
Patterit lopussa???
Kaamos vai mikä lie on saanut ainakin mun patterit latausvaihteelle. Alkuviikko meni totaalisen harakoille vain elpyessä, juuri ja juuri jaksoin lenkille vääntäytyä. Loppuviikko on ollut hieman parempi. Piristysruiskeen huumassa vissiin innostuin ja ilmoitin Vipun ensimmäiseen viralliseen tokokokeeseenkin ens vuoden alkupuolelle. Ja heti seuraavana päivänä alko kaduttaan... ku jättävät liikkeet menee pers...lleen. Maahan on seiso ja seiso on maahan... tai jotain sinne päin. Arghh... on tää tokoilu niin vaikeeta. No, onneksi on pari kuukautta aikaa yrittää korjata tilanne, katotaan kuin pahaa jälkeä saan siinä ajassa aikaiseksi.
Perjantaina tokoiltiin tokoryhmässä. Treenailtiin mm.
luoksepäästävyyttä, joka menee Vipulla tosi hyvin.
hyppyä, joka menee silloin hyvin, kun muistan ensin vaatia katsekontaktin.
luoksetuloa, Vipun bravuuri!
käännöksiä, vasemmalle käännöksessä on jo jotain ideaa, kunhan muistan ite mitä pitää tehä.
ruutua, Vipu tykkää tästä tosi paljon.
liikkeestä seisomista, jossa Vipu meni koko ajan maahan. Piti antaa käsiapuja, jotta tajusi. Positiivista kuitenkin, että kestää nyt hyvin mun taakse palaamisen ja vierelle tulemisen.
Akiliitoakin poijjat on päässeet treenaileen. Torstain Mikon treeneissä taas kimurantteja kiemuroita, joita sitten käytiin tänä aamuna pienellä porukalla kertaamassa.
Siinäpä viikon touhuja, taidan lähtä lataamaan pattereita saunan puolelle :). Mukavaa lauantai-iltaa.
-Pia-
Perjantaina tokoiltiin tokoryhmässä. Treenailtiin mm.
luoksepäästävyyttä, joka menee Vipulla tosi hyvin.
hyppyä, joka menee silloin hyvin, kun muistan ensin vaatia katsekontaktin.
luoksetuloa, Vipun bravuuri!
käännöksiä, vasemmalle käännöksessä on jo jotain ideaa, kunhan muistan ite mitä pitää tehä.
ruutua, Vipu tykkää tästä tosi paljon.
liikkeestä seisomista, jossa Vipu meni koko ajan maahan. Piti antaa käsiapuja, jotta tajusi. Positiivista kuitenkin, että kestää nyt hyvin mun taakse palaamisen ja vierelle tulemisen.
Akiliitoakin poijjat on päässeet treenaileen. Torstain Mikon treeneissä taas kimurantteja kiemuroita, joita sitten käytiin tänä aamuna pienellä porukalla kertaamassa.
Siinäpä viikon touhuja, taidan lähtä lataamaan pattereita saunan puolelle :). Mukavaa lauantai-iltaa.
-Pia-
sunnuntaina, marraskuuta 16, 2008
Tulokselliset kisat
Viikonloppuna kisailtiin seuramme kisoissa. Vipu starttasi lauantaina hyppyradalla ja sai ensimmäisen virallisen tuloksensa. Rata meni hienosti melkein loppuun saakka, kunnes pujottelun lopussa loppui joko koiralla tai ohjaajalla maltti ja Vipu tuli toiseksi viimeisestä välistä ulos. Toiseksi viimeinen rima vielä tipahti, kun Pasi ohjasi Viput tiukkaan paikkaan hyppäämään. Mutta eka tulos, eikä ihan pöllömpi rata.
Sunnuntaina oli Kampin vuoro startata parin kisan verran. Eka rata näytti minusta kinkkiseltä, varsinkin loppu jossa ensin kiihdytettiin suoralla täyteen vauhtiin ja sitten käännettiin tiukka vasen. Radan alussa meinasi tulla paha kämmi, kun Kampi viittä vaille meni A:lle, vaikka piti mennä sen ohi keinulle. Siitä pari selvisi kuitenkin virheittä ja niin myös koko radasta. Pelottava loppukin sujui oikein mallikkaasti. Tuloksena siis nolla ja sijoitus 3.
Toinen rata ei ollut ihan niin sujuvaa menoa. Parit rimat ropsahteli alas ja pujottelun alotuksesta tuli kielto. Mutta eihän sitä nyt kahta hyvää rataa samalle päivälle :).
Kaiken kaikkiaan ihan jees -fiilis jäi kisoista. Parin viikon päästä seuraavat.
-Pia
Sunnuntaina oli Kampin vuoro startata parin kisan verran. Eka rata näytti minusta kinkkiseltä, varsinkin loppu jossa ensin kiihdytettiin suoralla täyteen vauhtiin ja sitten käännettiin tiukka vasen. Radan alussa meinasi tulla paha kämmi, kun Kampi viittä vaille meni A:lle, vaikka piti mennä sen ohi keinulle. Siitä pari selvisi kuitenkin virheittä ja niin myös koko radasta. Pelottava loppukin sujui oikein mallikkaasti. Tuloksena siis nolla ja sijoitus 3.
Toinen rata ei ollut ihan niin sujuvaa menoa. Parit rimat ropsahteli alas ja pujottelun alotuksesta tuli kielto. Mutta eihän sitä nyt kahta hyvää rataa samalle päivälle :).
Kaiken kaikkiaan ihan jees -fiilis jäi kisoista. Parin viikon päästä seuraavat.
-Pia
perjantaina, marraskuuta 14, 2008
Parasta lääkettä
Kaiken tämän surun ja murheen keskellä on ehottomasti parhaimmaksi piristyskeinoksi ja lääkkeeksi muodostunut puuhailut koirien kanssa. Silloin on aika unohtaa murheet hetkeksi ja keskittyä iloisiin asioihin. Pistää väkisinkin hymyn huulille, kun näkee, että nuo kaksi kaverusta nauttii ja iloitsee tekemisestä, eikä niillä ole huolen häivää.
Keskiviikkona aamutuimaan otettiin yhteistreeniä Sarin ja Jenssin kanssa. Kampille otin helppoa takaleikkaus treeniä, joka aluksi tökki pahasti, mutta kun lelu laitettiin harkan päähän, niin alkoi sujumaan. Nyt muistiin palautui meidän tai oikeestaan mun ongelma, "tänne" käskyllä yritän hallita koiran menoa ja Kampihan kääntyy käskyn kuullessaan. Mun sanavarastosta pitäs poistaa "tänne" -käsky tai pistää tiks lukkoon koko suu suorituksen ajaksi. Kampille otettiin vielä kolmois-sarjaa lopuksi. Eka meni ihan hyvin ilman vauhtia, mutta menipä hankalaksi vauhdin kanssa. Eka hyppy yli hirveellä loikalla, toinen paikaltaan suoraan ylöspäin ja kolmas joten kuten räpistellen. Uusinnassa Kampia alko hirvittään niin paljon, että mentiin jo rimojen ali. Lopuksi helpotettiin niin paljon, että saatiin treeni onnistuun.
Vipulle uskaltauduin kokeilemaan kaikki alokasluokan liikkeet. Halusin tietää missä mennään ja mitä vielä pitää treenailla. No treenattavia asioita löytyi pitkä lista: Sivulla maahanmeno ja maahanmenosta istumaan nousu varmemmiksi, seuraamisessa vasemmalle kääntyminen paremmaksi, liikkeestä maahanmenon ja seisomisen paluu niin, että koira pysyy siinä asennossa eikä ennakoi istumista ja hypyssä sama juttu. Iteltä on korjattava remmiseuraamisessa nykiminen ja irti seuraamisessa vasemman käden käyttö (vispaa ylöspäin). Hyviäkin juttuja löyty: itse paikallaolo on hyvä ja rauhallinen vaikka takana kolisteltas, oikealle kääntyminen ja täyskäännös seuraamisessa hyvät ja tiiviit, luoksetulo täysi 10 :), itse jättävät liikkeet ja hyppy ovat hyvät, paluussa vain korjattavaa.
Kiitos Sari tuomaroinnista ja liikkuroinnista, me aletaan kihisemään :)!
Torstaina pojat pääsivät Pasin kans liitelemään. Olihan taas kimurantti rata ja porukalla mukavasti hiki virtas :). Treenin aiheena mm. takaakierrot ja poispäin käännökset. Kampin treeneissä mentiin rataa eka kahessa osassa ja lopuksi 27 esteen rata kilpailunomaisesti. Kyllä Kampin kääntyminen on kuin rautakankea vääntäs verrattuna Vipun kääntymiseen.
Vipun treeneissä oli vain kaksi koirakkoa ja siis hurjasti aikaa tehdä pätkää. Ensin Vipun treenissä tehtiin myös rataa pienemmissä osissa ja sitten koko harkkaa. Hurja miten hienosti pikku-ukolla onnistu poispäin käännökset, tosi loistavasti. Koko radankin Pasi pystyi menemään Vipulla hyvin keskittyneesti ja puhtaasti loppuun asti. Onnistuispa noin hyvin viikonlopun kisoissakin. Lopuksi Vipu treenasi vielä puomia. Viimeinen kerta oli kyllä huippu hyvä kontakti, ei tarvinnut Pasilta jarrutusapua remmistä. Siihenpä oli hyvä lopettaa treenit.
Nyt lähen poikien kans nauttimaan aurinkoisesta pikkupakkasesta ulos.
-Pia-
Keskiviikkona aamutuimaan otettiin yhteistreeniä Sarin ja Jenssin kanssa. Kampille otin helppoa takaleikkaus treeniä, joka aluksi tökki pahasti, mutta kun lelu laitettiin harkan päähän, niin alkoi sujumaan. Nyt muistiin palautui meidän tai oikeestaan mun ongelma, "tänne" käskyllä yritän hallita koiran menoa ja Kampihan kääntyy käskyn kuullessaan. Mun sanavarastosta pitäs poistaa "tänne" -käsky tai pistää tiks lukkoon koko suu suorituksen ajaksi. Kampille otettiin vielä kolmois-sarjaa lopuksi. Eka meni ihan hyvin ilman vauhtia, mutta menipä hankalaksi vauhdin kanssa. Eka hyppy yli hirveellä loikalla, toinen paikaltaan suoraan ylöspäin ja kolmas joten kuten räpistellen. Uusinnassa Kampia alko hirvittään niin paljon, että mentiin jo rimojen ali. Lopuksi helpotettiin niin paljon, että saatiin treeni onnistuun.
Vipulle uskaltauduin kokeilemaan kaikki alokasluokan liikkeet. Halusin tietää missä mennään ja mitä vielä pitää treenailla. No treenattavia asioita löytyi pitkä lista: Sivulla maahanmeno ja maahanmenosta istumaan nousu varmemmiksi, seuraamisessa vasemmalle kääntyminen paremmaksi, liikkeestä maahanmenon ja seisomisen paluu niin, että koira pysyy siinä asennossa eikä ennakoi istumista ja hypyssä sama juttu. Iteltä on korjattava remmiseuraamisessa nykiminen ja irti seuraamisessa vasemman käden käyttö (vispaa ylöspäin). Hyviäkin juttuja löyty: itse paikallaolo on hyvä ja rauhallinen vaikka takana kolisteltas, oikealle kääntyminen ja täyskäännös seuraamisessa hyvät ja tiiviit, luoksetulo täysi 10 :), itse jättävät liikkeet ja hyppy ovat hyvät, paluussa vain korjattavaa.
Kiitos Sari tuomaroinnista ja liikkuroinnista, me aletaan kihisemään :)!
Torstaina pojat pääsivät Pasin kans liitelemään. Olihan taas kimurantti rata ja porukalla mukavasti hiki virtas :). Treenin aiheena mm. takaakierrot ja poispäin käännökset. Kampin treeneissä mentiin rataa eka kahessa osassa ja lopuksi 27 esteen rata kilpailunomaisesti. Kyllä Kampin kääntyminen on kuin rautakankea vääntäs verrattuna Vipun kääntymiseen.
Vipun treeneissä oli vain kaksi koirakkoa ja siis hurjasti aikaa tehdä pätkää. Ensin Vipun treenissä tehtiin myös rataa pienemmissä osissa ja sitten koko harkkaa. Hurja miten hienosti pikku-ukolla onnistu poispäin käännökset, tosi loistavasti. Koko radankin Pasi pystyi menemään Vipulla hyvin keskittyneesti ja puhtaasti loppuun asti. Onnistuispa noin hyvin viikonlopun kisoissakin. Lopuksi Vipu treenasi vielä puomia. Viimeinen kerta oli kyllä huippu hyvä kontakti, ei tarvinnut Pasilta jarrutusapua remmistä. Siihenpä oli hyvä lopettaa treenit.
Nyt lähen poikien kans nauttimaan aurinkoisesta pikkupakkasesta ulos.
-Pia-
keskiviikkona, marraskuuta 12, 2008
Kiitos
Kiitos kaikille meitä muistaneita kauniista sanoistanne!
Ikävä on kova Mikiä. Sitä tekee tahtomattaankin tekoja niin kuin Miki olisi siinä. Lenkillä käännyn odottamaan milloin Smaikkeli köpöttelee jostain, ruoka-aikana käsi haparoi kolmatta kuppia, johon voisi ruoan laittaa. Kakki Mikin tavarat ovat vielä koskemattomina paikoillaan. Panta roikkuu naulakossa, puvut odottavat pesuaan samoin kuin Mikin peitteet häkissä. En vaan ole vielä pystynyt siihen.
Tämä on ollut hirvittävän rankkaa aikaa, nämä lähiviikot sekä kokonainen 1 1/2 vuotta. Viiden koiran laumasta kolme ollaan menetetty tuossa ajassa. Kaikki se ilo minkä olemme saaneet viettää noiden kavereiden kanssa on nyt talletettu sydämiimme muistoiksi. Toivottavasti tässä on nyt meidän surut vähäksi aikaa... ja saataisiin nauttia noista kahdesta vielä pitkään.
Onneksi on nuo kaksi partasuuta vielä. Ei ole päässyt arkirutiinit unohtumaan. Vipusta on tullut taitava lohduttaja. Se tulee lähelle, nuolee suolaiset kyyneleet kasvoiltani ja tökkää märällä kuonollaan korvaani. Eipä siinä voi olla hymyilemättä. Seuraavaksi pikku kaveri tuo lelua ja katsoo kysyvästi "Piristyisitkö, jos vähän leikittäis?". Leikkituokion jälkeen kaveri käpertyy ihan lähelle nukkumaan. Pieni lohduttaja...
Kampikin on ehkä hieman muuttunut. Ennen aina kotona omissa oloissa pysyttelevä Kamppuri on tullut paljon läheisyyden hakuisemmaksi. Varsinkin Pasilta Kampi hakee paljon rapsutuksia ja minulta lähinnä vain silloin kuin touhuan Vipun kanssa. Kampilla onkin kova urakka ottaa nyt Mikin paikka ja pistää kakara ojennukseen.
-Pia-
Ikävä on kova Mikiä. Sitä tekee tahtomattaankin tekoja niin kuin Miki olisi siinä. Lenkillä käännyn odottamaan milloin Smaikkeli köpöttelee jostain, ruoka-aikana käsi haparoi kolmatta kuppia, johon voisi ruoan laittaa. Kakki Mikin tavarat ovat vielä koskemattomina paikoillaan. Panta roikkuu naulakossa, puvut odottavat pesuaan samoin kuin Mikin peitteet häkissä. En vaan ole vielä pystynyt siihen.
Tämä on ollut hirvittävän rankkaa aikaa, nämä lähiviikot sekä kokonainen 1 1/2 vuotta. Viiden koiran laumasta kolme ollaan menetetty tuossa ajassa. Kaikki se ilo minkä olemme saaneet viettää noiden kavereiden kanssa on nyt talletettu sydämiimme muistoiksi. Toivottavasti tässä on nyt meidän surut vähäksi aikaa... ja saataisiin nauttia noista kahdesta vielä pitkään.
Onneksi on nuo kaksi partasuuta vielä. Ei ole päässyt arkirutiinit unohtumaan. Vipusta on tullut taitava lohduttaja. Se tulee lähelle, nuolee suolaiset kyyneleet kasvoiltani ja tökkää märällä kuonollaan korvaani. Eipä siinä voi olla hymyilemättä. Seuraavaksi pikku kaveri tuo lelua ja katsoo kysyvästi "Piristyisitkö, jos vähän leikittäis?". Leikkituokion jälkeen kaveri käpertyy ihan lähelle nukkumaan. Pieni lohduttaja...
Kampikin on ehkä hieman muuttunut. Ennen aina kotona omissa oloissa pysyttelevä Kamppuri on tullut paljon läheisyyden hakuisemmaksi. Varsinkin Pasilta Kampi hakee paljon rapsutuksia ja minulta lähinnä vain silloin kuin touhuan Vipun kanssa. Kampilla onkin kova urakka ottaa nyt Mikin paikka ja pistää kakara ojennukseen.
-Pia-
lauantaina, marraskuuta 08, 2008
Mikin muistolle
"Mä seuraan suuntaa kirkkaan johtotähden,
pyörät pyörii, päivät vierähtää.
Ei tärkeää se ole, mä miksi lähden,
on tärkeää vain se mä miks en jää"
(Juice Leskinen - Per Vers, Runoilija)
Miki jätti laumamme perjantai- iltana. Luonteelleen uskollisena Miki asettui rauhallisesti ja tyynenä odottamaan toimenpiteitä, meidän viereemme makaamaan. Päätös oli erittäin vaikea, mutta emme voineet antaa ystävämme kärsiä yhtään enempää. Kasvain suussa otti voiton Mikin iloisesta ja avoimesta olemuksesta. Muutaman kuukauden ajan oli ollut nähtävissä, ettei se tuttu silmien loiste ollut ennallaan. Toki välissä oli hyviäkin päiviä, mutta ...pyörät pyörii, päivät vierähtää.
Ei tärkeää se ole, mä miksi lähden,
on tärkeää vain se mä miks en jää"
(Juice Leskinen - Per Vers, Runoilija)
On merkillistä, miten niin pieni koira voi jättää jälkeensä niin ison aukon elämäämme. Jäämme kaipaamaan hännän heilutuksiasi, vähintään yhtä kenkää suussasi kotiin tullessamme, tyytyväisen urinan kera sekä lukemattomia muita "räyh- koiramme" tempauksia.
Toivomme hartaasti, että olosi on nyt rauhaisa eivätkä kivut enää vaivaa. Meille jää valtava ikävä ja surumme on suuri. Paljon jäi muistoja, paljon on muisteltavaa. Lepää rauhassa, pikkuinen.
Pasi ja Pia
maanantaina, marraskuuta 03, 2008
Ensilumesta riemuissaan
Ensilumi säilyi kuin säilyikin viikonlopun yli. Nyt tosin näyttää jo, että taitaa sulaa olemattomiin. Olispa ollut niin hienoo, kun oltas saatu nauttia valkoisesta vähän pitempäänkin.
Viikonloppuna otettiin kuitenkin ilo irti lumesta. Pojat saivat mm. urheilla lumipallojen perässä. Käytiinpä sunnuntaina ottaan Vipulla lumijälkeä, harjoituksen aiheena lähinnä mun toiminta liinan päässä. Ja kun jotain muistaa tehä oikein niin toinen sitten unohtuu. Valjaat jäivät kotiin, joten Vipu joutui menemmään pannalla. Saiskos mistään ostettua muistikapasiteettia lisää aivoituksiin??? No, hyvin Vipu pystyi kaikesta huolimatta käyttämään nokkaansa, joten ei pannasta sitten niin paljon haittaa ollutkaan.
Riemumielisiä kuviakin tuli otettua, tosin kuvaaja oli pahasti myöhässä/hukassa välillä.
Lissäää....
Paleltaa.
-Pia-
Viikonloppuna otettiin kuitenkin ilo irti lumesta. Pojat saivat mm. urheilla lumipallojen perässä. Käytiinpä sunnuntaina ottaan Vipulla lumijälkeä, harjoituksen aiheena lähinnä mun toiminta liinan päässä. Ja kun jotain muistaa tehä oikein niin toinen sitten unohtuu. Valjaat jäivät kotiin, joten Vipu joutui menemmään pannalla. Saiskos mistään ostettua muistikapasiteettia lisää aivoituksiin??? No, hyvin Vipu pystyi kaikesta huolimatta käyttämään nokkaansa, joten ei pannasta sitten niin paljon haittaa ollutkaan.
Riemumielisiä kuviakin tuli otettua, tosin kuvaaja oli pahasti myöhässä/hukassa välillä.
Lissäää....
Paleltaa.
-Pia-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)