perjantaina, helmikuuta 25, 2011

Päivänsankari ja toipilas

Tänään on ollut juhlan päivä, sekä huolen päivä. Aloitetaan siitä juhlasta!

Viputti Piputti Pikkalainen, meidän touhupoika täyttää tänään kokonaiset 4 vuotta! Ja edelleen vaan jäppisen eleet on niin kakaramaiset, että vois luulla sen olevan 1 vee :)! Hassun hauska tyyppi sai lahjaksi aksaillan (olis tietty saanu ilman juhlapäivääkin) ja herkkukakun. Katsotaan mitä muuta keksitään jälkitoimituksena.


Kampilla taas oli tänään luopumisen päivä. Lisääntymiskyvystä siis luopui hän. Kampi lähti aamulla kyytiin ja Vipu jäi elämänsä ensimmäistä kertaa yksin kotiin. Hyvin nuorimies jäi ettimään makupaloja ja luultavasti kaikki oli mennyt hyvin, kun vastassa oli iloinen koira. Mutta takaisin Kampiin... hieman hirvitti jättää Kampi aamulla eläinlääkärin hoiviin ja lähteä itse töihin. Iltapäivällä Pasi haki hieman tötteröisen koiran kotiin. Kastrointi oli mennyt hyvin ja haava on siistin näköinen. Pari viikkoa kun jaksetaan ottaa rauhallisesti, niin eiköhän Kampi sitten ole entistä ehompi :).


maanantaina, helmikuuta 21, 2011

Triplahylky

Montako hylkyä sitä pitikään olla SM -kisoja varten? Kaikki taitaa olla jo kasassa ja viime viikonlopulta tuli jopa triplahylky :D! Noh, pääasia, et oli kivaa ja hyvät järjestelyt :). Ja ylpeä saa olla viikonlopun kontakteista (huomaa missä niitä on treenattu) ja pujottelukin onnistui joka radalla.

Tässäpä kaikkien arvosteltaviksi radat sen kummempia selittelemättä:

A3 video
Ratapiirros

B3 video
Ratapiirros

C3 video
Ratapiirros

Pirkolle kiitos videoista!

torstaina, helmikuuta 17, 2011

Kylymää kylymää!

Kylmää on piisanut ihan riittämiin. Tiistaina kun ajeltiin tokotreeneistä kotiin, niin auton mittari näytti -32 astetta. Vaan luojan kiitos, treenataan lämpimässä hallissa :). Kyllä sitä monesti muistelee niitä aikoja, kun näpit ja varpaat oli agitreeneissä niin jäässä, että sattui. Pakkasta saatto olla siis -15, et ei me koskaan sen kylmemmässä olla treenattu. On siis TOSI luxusta treenata lämpimässä ja puhtaassa hallissa :)!

Lekkeily on aika vähäistä. Kolme kertaa päivässä pojat käy pakkasmittarin lukemista riippuen 10 - 30 min lenkin. Tosi lyhyitä pätkiä siis. Viime viikonloppuna oli ihanat kelit päivällä, vain n. -15, ja voitiin ulkoilla pitempääkin lenkkiä. Kuvasaalistakin sain pitkästä aikaa:















Lauantaina on Vipulla kolme agistarttia AD:n kisoissa. Sääennuste lupailee n -20 astetta, joten vielä riittää haastetta lämmittelyssä ja jäähdyttelyssä. Hallissa ei sisällä mahu liikuttaan. Mut eiköhän sitä jotain aina keksi :). Tsemppiä kaikille kisóihin menijöille ja toivotaan, et edes vähän lämpenis!

-Pia-

perjantaina, helmikuuta 11, 2011

Hyvä opettamaan vääriä asioita

Oon harmaahiuksinen mummeli ennemmin kuin uskoiskaan näiden voittaja -luokan liikkeiden kans. Onneksi on luottokampaaja, joka värjää piiloon harmaat, eikä kukaan tiedä meidän vaikeuksista ;)!

Tunnari näytti vähän aikaa TOSI hyvältä. Vipu aivan selvästi teki töitä nenullaan ja etsi omaa piilosta. Haisteli myös vääriä, muttei ottanut niitä. Liike oli niin sanotusti "varma nakki" ja olin niin onnessaan kun kaikki meni "suit sait". Sanonta "elä nuolase ennen kuin tipahtaa" piti tässä(kin) tapauksessa paikkansa. Kun tein testin, että ymmärtääkö Vipu oikeasti mistä on kysymys, niin totuus tuli ilmi. Sieltä tuli sekä oikeat että väärät ja vielä epävarmuutena kapuloiden pureminenkin. Olin siis opettanut Vipun haistelemaan piilotetun kapulan enkä omaa :(. Palattiinpa tässä asiassa siis alkupisteeseen ja aloitettiin toisella tyylillä. Katsotaan, jos se tois paremmin tuloksen.

Toinen murheen kryyni on ruutu. Senkin piti olla piis of kake. Vipu hahmottaa ruudun kaukaa hyvin jo ilman näyttöä. Ruudussa olen käyttänyt pintaa johon on läpätty tassua. Nyt Vipu on sekoittanut pinnan nopeissa maahan  menoissa käyttämääni mattoon, joka on huomattavasti isompi kuin pinta. Pinnalla siis mennään nyt suoraan maahan ja se oli juurtunut Vipun mieleen niin syvästi, että meinasin jo vaipua epätoivoon asian kanssa. Onneksi nyt pikku hiljaa Vipu alkaa tajuamaan, ettei pikkulätkällä mennäkkään maahan vaan seisotaan. Alusta ollaan siis tässäkin asiassa aloitettu.

Tätähän tämä tokoilu on... ylämäkee, alamäkee ja koskaan ei oo valmista :)!

-Pia-