keskiviikkona, heinäkuuta 30, 2008

Mikin kuulumiset

Mikin sairaus on nyt mennyt askeleen eteenpäin. Niin, Mikillähän on kasvain oikean takahampaan ympärillä, siis sellaisessa paikassa, ettei sitä voi leikata.

Ilmeisesti nyt kasvain on alkanut painamaan sylkirauhasia, koska suusta valuu paksua ruskehtavaa limaa ja välillä verensekaistakin. Suussa on siis jonkinmoinen tulehdus... ainakin haju viittaa siihen. Eilen huuhdeltiin suuta vedellä ja leikkasin suuhun menevät partakarvat pois. Heti tuntui auttavan, sillä ainakaan tänään ei verta ole tullut.

Muuten Miki on iloinen oma itsensä. Töpseli heiluu samaan tahtiin kuin ennenkin ja ruoka maistuu paremmin kuin hyvin. Samat lenkit Smaikkeli kulkee kuin "junnut". Siksi kait tää kaikki tuntuu niin uskomattomalta. Piru, kun tuo pikku sintti ei nyt vaan... kun ei vielä ole edellisestäkään toipunut.

Kyllä elämä osaa nyt potkia päähän.

-Pia-

Muut kuulumiset

Arkinen aherrus on alkanut... tai siis mulla arki on ollut koko ajan, mutta Pasin loman loppuminen muuttaa munkin olemista ja elämistä. Ts. koirien ulkoiluttaminen on astunut taas vahvasti kuvioihin. Hyvä niin, loppuu toivottavasti tämä kilojen kerääminen :).

Viime viikonloppuna käytiin jälkeilemässä. Vipu sai löytää jäljeltä lasten kenkää ja silmälasikoteloa. Kenkä löytyi, mutta kotelo jäi metsään. Muuten jälki meni hyvin, kuumuus vaan verotti vauhtia. Onneksi mukana oli myös vanha esineenlöytäjä Kampi, joka etsi silmälasikotelon metsästä. Kaupan päälle Kampi sai nuuhkutella oman jäljen. Huomaa, että Kampille on joskus otettu hakua, kun nokka niin mieluusti nousee maasta ylös. Pari mietintätaukoa pidettiin Kampin kanssa metsässä ja johan muistui mieleen jäljenajokin. Ensimmäinen kaareva jälki meni voisko sanoa ihan kivasti, loppupalkasta Kampilla ei tosin ollut hajuakaan. Paineli ohi vaan. Ensi kerralla suunniteltiin loppupalkalle jotain vähän enemmän tuoksuvaa.

Tokoilun merkeissä ollaan aloiteltu tämä viikko, vaikka tokoiluhetket ovat olleet lyhyitä kuumuden takia. Kaivelin esiin hiekkaämpärit, joista on tarkoitus tulla ruudun merkkejä ja pysäytysmerkki. Kampille tosin käytin näitä merkkejä aivan toiseen tarkoitukseen. Harjoiteltiin nimittäin takaakiertoja ja poispäinkäännöksiä, ja hauskaa oli! Vipulle sitten vähän "virallisemmin" merkin kiertoa, ja pikkujätkä osaa jo kiertää merkin suullisella käskyllä. Hyvä, hyvä! Kotiläksyjäkin ollaan treenailtu, eli sivulletuloa ja maahanmenoja. Sivulletuloon käytän vielä käsiapua ja olen saanut sillä liikkeeseen vauhtia ja suoruutta. Maahanmenja ollaan treenailtu niin, että peruutan ja Vipu kulkee edessäni. Olen ainakin yrittänyt muistaa olla huitomatta käsilläni ja katsoa koiran yli. Maahanmenot on nyt n. 90% suoria maahanmenoa, välillä kaveri yrittää kyllä istumisen kauttakin :).

Mutta se niistä... ens viikolla se vasta arkinen aherrus alkaakin, kun agiryhmät alkavat pyörimään. Laskeskeltiin, että jos hyvin sattuu, niin ehkä perjantai on vapaailta, muina päivinä huserataan aina jossain päin. Tulis vaan ne agiryhmät äkkiä julki, että vois vähän varautua...

-Pia-

lauantaina, heinäkuuta 26, 2008

Mitä kaikkee voi tehdä aurinkoisena kesäpäivänä?

Voi polskutella vedessä...





tai istuskella rannalla sotkematta itseään.



Voi kuivatella rannalla...



tai antaa lelulle kyytiä.



Voi nauttia auringon lämmöstä...



tai ottaa pikku tirsat varjossa.



Tai sitten voi mulkoilla kuvaajaa jo lopettamaan sen räpsimisen.



Lisää aurinkoisia kesäpäiviä, KIITOS!

-Pia-

perjantaina, heinäkuuta 25, 2008

Agiliitoa ja polskuttelua

Käytiinpä eilen pikkuporukalla treenailemassa liitoa. "Isot pojat" treenailivat tämän näköisen pätkän:



Vaikeinta Kampille oli rimojen pysyminen käännöksissä, varsinkin kakkosrima tippui monesti. Toinen vaikea väli oli esteet 14 - 18. Kaarrokset meinasivat heittäytyä ihan mahottomiksi taikka sitten kolisi kivasti rimat. No, onneksi löytyi kultainen keskitiekin ja pätkä saatiin onnistumaan. Pujotteluun syöttä esteeltä 17 oli Kampille tosi paha. Aina se kerkesi napata oikealta puoleltaan hypyn. Heh, Kampi varma pujottelija!

Pikku koirat liisivät sitten vähän helpomman radan:



Aluksi Vipu kävi niin ärtsyn kuumana, ettei malttanut ollenkaan keskittyä menemiseen. Hyppi, loikki ja pomppi vähän samaan tyyliin kuin agirodussa eka joukkueessa. Kierroksia oli siis kerätty autossa odotellessa. Toiselle pätkälle maltettiin jo hieman rauhoittua ja kolmas pätkä oli jo oikein bueno. Keppeissä on vielä paljon tekemistä, ei meinaa millään malttaa kiertää loppuun asti. Eipä kyllä ole vielä mitään kiirettäkään, luultavasti ainakin 10 vuotta aikaa treenata ja kisata.

Tänään oli oikein hieno keli... suorastaan kuuma ja siis aivan selvä uintikeli. Ei paljon pikku mies vettä pelkää taikka epäröi. Uusi Dummy sai kyytiä niin vedessä kuin maallakin. Kovin kauas sitä ei vielä uskalla heittää, sillä välillä uiminen on aika pelottavan näköistä... vesi vaan roiskuu, kun Vipu ui pystyssä. Välillä taas polskutellaan ihan oikein. Oli meillä mukana pari rantaleijonaakin sanan mukaisesti. Kampi ja Miki kun eivät vapaaehtoisesti mahanalusiaan kastele, tassut saatetaan liottaa. Kuviakin tuli otettua, mutta niitä en nyt tähän hätään jaksa käsitellä. Ehkäpä sitten myöhemmin.

-Pia-

sunnuntaina, heinäkuuta 20, 2008

Koskien kohinaa ja kauhun lenkki

Aurinkoinen lauantaipäivä sai meidät vihdoinkin liikkeelle katselemaan lähialueen nähtävyyttä. Matkasimme siis eväsreppuinemme Kiimingin Koiteliin koskia katselemaan. Yli 9 vuotta olen asunut n. 15 kilsan päässä noista koskista, enkä koskaan ole paikassa käynyt. No, paikka oli niin vaikuttava, että käyn varmasti toistekkin. Hienoja koskia, joskaan ei näin kesällä kovinkaan suuria, meni ristiin rastiin alueella. Kaksi siltaa kulki saariin. Toinen hieno riippusilta, joka keinahteli mukavasti kulkiessa. Vipua vähän jänskätti, mutta kulki kuitenkin ihan omin jaloin sillan päästä päähän.




Kallioilla oli hyvä juoda eväskaffit, katsella maisemia ja antaa auringon lämmittää. Siinä kallioilla istuessa tuli mieleen, että täällä saa hyvin ladattua kiireellisen ihmisen akut ja rauhoittua vaan kuuntelemaan koskien kohinaa.











Reilu pari tuntia vierähti Koitelilla ja päätettiin lähteä vielä vakkarilenkille Jääliin, jotta pojat saa tehä isommat asiansa. Kuten otsikosta voi lukea, niin aika jännityspainoitteinen oli tämä lenkki ihan kotikonnuille asti. Heti lenkin alussa varikset säikyttelivät meitä (lue: mua) lentämällä yläpuolellamme ja raakkumalla isoäänisesti. Liekö niillä ollut pesä lähellä vai joku raato mettässä, mutta olen kyllä oppinut pelkäämään pesiään vartioivia lintuja. Ja siitä hetken matkaa kuljettuamme, huomasin sahalaidan silmäkulmassani. Rääkäisin niin isolla äänellä ja hyppäsin taaksepäin, että Pasikin "lensi" ilmaan puolimetriä. Iso kyy oli jähmettynyt hiekkatielle ja Vipu melkein kulki sen päältä... muuten koirat eivät edes huomanneet sitä. Sydän tietty hakkasi tuhatta ja sataa ja silmissä vilisi kaikki se mahdollisuus miten olisi voinut käydä. Onneksi selvittiin säikähdyksellä.

Ennen kuin kerettiin tuosta kunnolla selvitä niin, huomattiin vastaan tulevan naisen kahden koiran kanssa. Laitettiin koirat kiinni, mutta nainenpa ei saanut toista tolleriansa kiinni, vaan se jölkytteli suoraan kohti meitä. Heti huomasin sen olevat uros, ja käskin Pasin ajaa sen pois. Ite olin kauempana Kampin kanssa ja Pasilla oli Vipu ja Miki. Onneksi tolleri oli kiltti, ennemminkin sitä kiinnosti mörisevä Vipu, mutta ainahan tuollaiset tilanteet on inhottavia omille koirille. Saavat helposti kimmokkeita ärisemiseen.

Loppulenkistä selvittiin autolle asti ilman sen enempiä kauhunhetkiä, mutta kotimatkalla yhtäkkiä orava juoksi auton alle. Onneksi oli sen verran hitaampi vauhti ja leveempi auto, että orava selvisi tilanteesta, ainakin se juoksi metsään. Loppuillaksi suunniteltiin pysyvämme neljän seinän sisällä ja toivovamme ettei katto tipahda tai seinät kaadu päällemme. Iltalenkkikin tehtiin aivan toisissa maisemissa.

-Pia-

P.S Koitelinkosken kuvia lisää galleriassa

perjantaina, heinäkuuta 18, 2008

Vesisadetokoja ja iltaliidot

Kylläpä me osataan aika valita aina noille porukkatokoille. Viimeksi kun käytiin satoi rankasti vettä ja eilen ei ainakaan yhtään sen vähempää. Kiva tietysti huomata, että Vipu toimii samalla lailla sateessa kuin poutakelissäkin. Mistä sitä tietää millon tokokokeissakin sataa vettä, (siis ensi kesänä) eikä tarvi säitä pelätä.

Meillä oli oikein kahdet tarkkaavaiset, plus lisänä Pasin vähemmän tarkkaavaiset :), silmäparit syynäämässä treenejä. Saatiin taas hirveesti hyödyllisiä kommentteja. Ei sitä vaan ite näe omia virheitään, eikä oikeestaan pidä edes niitä virheinään, ennen kuin joku niistä sanoo. Suuret kiitokset tarkkaavaisille silmäpareille! Kotiläksyksi saatiin maahanmenon jatkotreenejä, niin että siitä joskus tulisi liikkeestä maahanmeno. Lisäksi samanlaisia treenejä istumiselle ja seisomiselle. Ja sivulletulotreenejä, joka meillä onkin mennyt takapakkia ihan huomaamatta. Palataan siis apuihin makupalan avulla. Peilikin täytyy ottaa eteisen seinästä, jotta voidaan sen edessä treenata.

Vesisateen lakattua olikin hyvä siirtyä hallille, katon suojiin, liitämään. Vajaa pari viikkoa taukoa oli tehnyt hyvää ainakin meille kaksjaloille. Kampi voisi olla eri mieltä :). Otettiin pikkutreeniä ex tempore -tyyliin. Puomin kontaktille palkkausta ja lopuksi putken vääränpäähän ohjausta. Vipu pääsi treenaamaan pujottelua joka meni jo putken ja hypyn kautta hyvin!! Puomille taas remmitreenit ja naksuteltiin oikeaa paikkaa kontaktilla. Hyvin meni sekin.

Siinäpä oli pitkästä aikaa oikein toiminnan iltapäivä. Hauskaa oli vesisateesta huolimatta.

-Pia-

tiistaina, heinäkuuta 15, 2008

Temppuja ja tokoa kuvina

Hauskaa temppuilua ja tokoilua kuvina. Kameran takana hääri Pasi.


Mikin bravuuri, toteemipaaluasento


Kasiharjoituksia by Miki


Makupala karkaamassa


Saako kiinni


Kampi, innokas peruuttaja


Joko nyt on hyvä?


Marssiharjoituksia ääniefektillä


Päästäskö mukaan paraatiin?





Vipu seuraa tarkkana kuin porkkana




Joko voisi pyrkiä kohti lelua?


Välillä jotain tosi vauhdikasta ja hauskaa




Jarrut vaan kirskuu, kun Vipu noutaa


Pysähtyihän se viimein


Pystykorvainen höndennoutaja??


Niin herkkua, ettei malttas millään odottaa.


Jami, jami

-Pia-

sunnuntaina, heinäkuuta 13, 2008

Menestyksen makua

Nyyh, viikonloppu kohta takana ja työviikko edessä. Mutta sitähän sanotaan, että aika rientää kun on kivaa. Ja tosi mahtava viikonloppu kyllä olikin. Sai parantaa maailmaa hyvässä seurassa.

Perjantaina odoteltiin Kipalan porukkaa saapuvaksi ja puol 10 aikaan auto sitten kaarsikin pihaan. Ilta meni kaffitellessa ja jutustellessa. Itse olin väsynyt aikaisesta aamuherätyksestä ja matkalaiset olivat myös väsyneitä, joten päät taisivat painua tyynyihin puolen yön paikkeilla.

Lauantai valkeni oikein lupaavassa säässä. Aurinko paistoi ja näytti tulevan pitkästä aikaa poutakeli. Aamupäivästä kamat kassiin ja autot kohti Äimärautiota. Kehät oli laitettu raviradan keskinurmelle, joka tietty oli mutavelliä viikon sateiden jäliltä. Siellä lampsiessani kirosin, kun en laittanut goretex kenkiä jalkaani. Vihdoin viimein kehäkin löyty ja löysimme hyvän kuivan paikan odotteluun. Koomista oli, kun ihmiset kantoivat isoja karvaisia koiriaan kehään ja pois, etteivät karvat kastuisi. Ihanaa olla läntsyn omistaja :).


Kehän reunaa

Vihdoin viimein 56 collieta oli arvosteltu ja oli meittin vuoro. Hieman jänskätti, että miten Vipu märässä kehässä ravaisi, mutta kohtalaisen hyvin se liikkui. Vähän hyppelyä sinne tänne. Tuomari oli todella miellyttävä, hymyili koko ajan ja käsitteli koiria kauniisti. Serti ja Cacib taskussa jäätiin odottelemaan Kipan ja Viivin kehää. Hyvin liikkui Viivikin ja jaksoi kärsivällisesti seisoa paikoillaan, kun tuomari arvosteli pitkään. Jee, serti ja Cacib napsahti Viivillekkin ja Viivistä tuli Fin MVA!! Vipusta leivottiin vielä ROPpi ja Viivi oli sitten VSP. Upea päivä ja aurinkokin hymyili kanssamme!


Roppi poika


ROP Vipu ja VSP Viivi kera tuomarin

Jäätiin odottelemaan vielä loppukehiä. No tietäähän sen, että eihän se tuomari edes katsonut Vipua. Nappasi vaan villakoiran edestä jatkoon ja sano heipat läntsylle. Hyvä kokemus tuo tietysti Vipulle oli.


Vipu keskellä "puudeleita"


Turisti Totoro

Illalla juotiin sitten kuoharimaljat Viivin valioitumisen kunniaksi. Taisipa mennä sen verran, että aamulla oli vähän huono elämä. Vieraat lähtivät aamusta vielä toisen päivän näytelmiin pyörähtämään ja sitten kotimatkalle. Sunnuntain keli olikin aivan toisenlainen, vettä tihuutteli aamusta ja päivää kohti yltyi rankkasateeksi. Ei varmaan paljon naurattanut sunnuntain näyttelijöitä.

Lisää näyttelykuvia Galleriassa.

-Pia-


torstaina, heinäkuuta 10, 2008

Lepoviikko

Agirodun jälkeen tuntui, että nyt riittää vähäksi aikaa liidot. Kaivattua lepoa ollaankin toteutettu ihan kivasti. Luulenpa, että noille kaveruksillekin lepo on tehnyt pelkästään hyvää.

Kotitottiksessa Vipu on päässyt hieromaan hieman aivonystyröitään. Lähinnä ollaan treenailtu istu/maahan juttuja ilman käsimerkkejä sekä sivulletuloa ilman apuja. Istu-maahan menee välillä ihan kivasti, välillä kaikkeen tarjotaan maahanmenoa. No, eipä ressiä, kyllä se siitä alkaa suttaantuu.

Nyt sitten vaan odotellaan huomenna saapuvia etelän vieraita. Tällä alkaa kaikki, syöminkejä lukuun ottamatta, olemaan valmista vieraiden vastaanottoon. Ihanaa nähä Kampin ja Vipun kasvattajia, jotka saapuvat vastavierailulle meille. Oulun näytelmissä näyttelevät lauantaina Vipu ja Kampin siskopuoli Viivi sekä sunnuntaina pelkästään Viivi. Vipun veli Totoro tulee turistiksi mukaan, kun pikkumiehelle pukkasi karenssi. Teretulemasta, täällä jo odotellaan!

-Pia-

maanantaina, heinäkuuta 07, 2008

Agirodun tunnelmia

Viikonloppu meni sitten aika tiiviisti Teivon raviradalla sekä kisaten että katsellen muiden suorituksia. Perjantaina auton keula etelään päin, toivoen hartaasti, että kaikki tarpeellinen olisi mukana. Matka meni suht' mukavasti, tosin valitsemamme reitti Oulu- Kokkola- Seinäjoki- Ikaalinen ei ollut ainakaan minun mieleeni. Joka tapauksessa, perille majapaikkaan päästiin. Koirien ulkoilutukseen aivan mainio paikka ja nätin näköistä seutua muutenkin.

Lauantaina meillä oli ohjelmassa vain yksi kisa. Siinä tuli sössittyä oikein kunnolla, kun aloitus ei mennyt ihan niin kuin olisin halunnut. Tuloksena nätti hylky esteellä 4, mutta loppurata menikin sitten vähän paremmin. Loppupäivä ja osin iltaakin meni katsellessa muiden suorituksia ja tuttujen kanssa kuulumisia vaihtaen. Kämpille lähdettiin hieman klo 18 jälkeen ja ajatuksena oli pikaisten iltatoimien jälkeen painua pehkuihin, koska herätys oli aamulla klo 5.00 !!

Sunnuntaiaamuna päästiin matkaan kisapaikalle jo 5.40, joten meillä oli aikaa käydä aamupalalla kisapaikan lähellä olevalla huoltoasemalla. Koirat pääsivät taas kipuamaan jyrkkää rinnettä ylös ja alas, sen jälkeen hetkeksi lepäämään autoon. Pia ja minä menimme katsomaan, löytyisikö eka joukkueen eli Kromlins PetoMinussa, jäseniä. Sotasuunnitelmat tuli tehtyä ja tuota pikaa huomasin olevani Vipun kanssa starttiviivalla! Alku meni hyvin, mutta jostain syystä kepit tuottivat ongelmia. Taas pätkä eteen päin ja lisää ongelmia kolmoishypyn viimeisellä osiolla. Kahdesti korjattuani suorituksen pääsimme jatkamaan kohti loppusuoraa ja maalia. En tiedä vieläkään sen paremmin joukkueen kuin oman suorituksen tulosta, mutta kai tässä voi olla kohtalaisen tyytyväinen suoritukseemme kokonaisuutena.





Pari tuntia myöhemmin oli Kampin vuoro päästä liitämään. Rata oli mukavan tuntuinen mennä, luonnollisesti paljon sujuvamman oloinen Kampille kuin Vipulle. Päästiin melkein loppuun asti ilman virheitä, ainoastaan yksi myöhästynyt valssikäännös aiheutti riman tippumisen. Muutkin joukkueemme jäsenet(Kromlins Ferrarit) saivat tosi hyviä suorituksia aikaan ja niinpä aika pian kuulutukset kertoivat meidän voittaneen kilpailevien medien kisan. Nyt oli Kampi ansainnut laumallemme 15 kg koiranruokaa, lisäksi jokainen joukkueen jäsen sai pokaalin ja ruusukkeen sekä yhteiseksi muistoksi komean kokoisen kiertopalkinnon.


Medien voittajanelikko Kromlins Ferrarit: Kampi, Chili, Zimbo ja Hippo

Eikä taaskaan kauan kerennyt odotella, kun vuorossa oli mediluokan möllikisa. Kipazin M- pennuista oli saatu joukkue kasaan, ja meillä oli mukava "pentutapaaminen" kentän reunalla hyvissä ajoin ennen ratasuoritustamme. Kaikki suorittivat radan mainiosti ja mallikkaasti, ja riemuksemme sijoituksemme oli 4. , kahdentoista joukkueen kisassa. Vipun suoritus oli paljon tasaisempi tällä radalla, kepitkin menivät paremmin ja kokonaisuutena olin oikein tyytyväinen pikku miehen suorituksiin.


Chili-Mints sisarukset. Vasemmalta Veikko, Flii, Vipu, Kuje ja varakoira Padi

Kotimatkalle päästiin viiden aikaan iltapäivällä. Tapahtumat seurasivat totuttua kaavaa: Jyväskylään asti manattiin jonoja, Hirvaskankaalla jaloittelutauko ja kahvit ja loppumatka taisteltiin väsymystä vastaan. Kotona oltiin puolen yön maissa, pikainen auton tyhjennys, koirille viimeinen pissitys ja sitten unten maille. Kyllä oli mukava palata kotiin, vaikka reissussakaan ei pahemmin moittimista ollut!

Pasi

P.S. Lisää kuvia sunnuntain joukkueista (niistä mitä ehdittiin katsomaan) galleriassa

torstaina, heinäkuuta 03, 2008

Kyläilyä ja Punainen Ferrari

Käytiinpä tänään kylässä Vilma ja Penni shelttien luona. Olipa ihana nähä tyttöjä pitkästä aikaa! Aina niin hyväntuulinen Eeli poika vaan naureskeli päiväunilta herättyään ja katseli koiralauman menoa. Ihmeellistä miten nopeasti lapsoset kasvaa. Eelistäkin oli tullut jo iso poika, vaikka ikää on vasta 7kk. Käytiin myös koko porukalla montuilla uimassa. Tai siis Vipu oli ainut joka ui, muut hienostelivat rannalla. Vipun uintityyli on kyllä kehittynyt roimasti edellisvuodesta... siinähän oli jo uimisen meininkiä. Ja Miki koitti vissiin saada ittelleen sydäriä aikaiseksi... töppöjalka yritti sitkaasti pysyä Pennin perässä (kirjaimellisesti perässä) niin, että kieli roikkui polvissa asti.

Huomenna lähdetään kohti Ylöjärveä. Olis tiedossa sellainen agilitypainotteinen viikonloppu. Huisin jännää, sillä pääseehän Vipukin oikein kahden radan edestä liitämään. Sitä varten ollaankin käyty jokapäivä (paitsi tänään) ottamassa pientä kontaktitreeniä. Herran haltuun sitten miten siellä menee :).

Kulkupeliksi saatiin punaisen Ferrarin kopio. Ei ehkä yhtä linjakas kuin aito, eikä merkkikään ihan sama, mutta väri on oikea :). Pitäähän se punainen kulkupeli olla kun Kampi kisaa Ferrari –joukkueessa ja kyydissä istuu pikku “Ferrari”. No, sen verran vielä, ettei kulkupeli ole oma, vain vaihtokauppa viikonlopuksi.

Blogi hiljenee hetkeksi. Rentouttavaa viikonloppua!

-Pia-

Mikin kuulumiset

Miki kävi alkuviikosta suutarkastuksessa. Ihan hyvältä oli suu näyttänyt. Molemmat “posket” olivat olleet symmetriset eikä ylimääräistä turvotusta ollut. Vasemman takahampaan takana on kasvainkieleke, joka ei ole vielä kovin suuri. Kieleke saattaa alkaa painamaan sylkirauhasia ja lisätä syljeneritystä ja myöskin vaikeutta hengitystä. Vielä ei ainakaan mitään erikoista ole havaittavissa ja toivottavasti ei hetkeen tulekaan. Jatketaan edelleen samaa hoitoa, mitä Miki on saanut eli pienenä annoksena antibioottia ja Rimadyliä.
Toivottavasti saadaan pitää tuo sitkas sissi vielä pitkään. Miki tuo kyllä oman suolansa tähän länderilaumaan.

-Pia-