Vuoden 2007 yhteenveto

Tämä, jo tavaksi muodostunut, uuden vuoden vietto "maalla" on alkanut käyntiin mainiosti. Mainiosti siksi, että kaikki koirat makoilevat kuka missäkin... ei tietoakaan Kampin läähätyksestä ja tärinästä. Viime uusi vuosi olikin Kampin ensimmäinen pelkojuhla. Sitä aijemmin ei uudessa vuodessa ole ollut mitään ihmeellistä.

Nyt varauduttiin uuteen vuoteen D.A.P pannalla, ikkunoiden pimentämisellä ja musiikilla. Toivottavasti kaikkien yhteisvaikutuksesta vältyttäisiin stressavalta vuoden vaihtumiselta. Nyt ainakin vielä näyttää hyvältä.

Vuosi 2007 oli aika tapahtumarikas vuosi. Viputti piputti pikkalainen saapui huhtikuussa talouteemme. Voisinpa sanoa, että Vipun ottaminen oli paras päätös pitkään aikaan elämässämme. Vaikka sitä niin paljon mietin ja jahkasin (monestakin syystä) niin olen hyvin onnellinen ja iloinen siitä että päätimme näin. Tästä päätöksestä täytyy lähettää suuret kiitokset Kipalle ja Adeinalle :)!

Vasta kun Vipu oli asettunut taloksi, niin sattui vuoden murheellisin tapahtuma. Hugo lähti luotamme hyvin äkkiarvaamatta ja nopeasti toukokuussa. Puolitoista tuntia Pasin heräämisestä Hugo oli kuollut. Syynä luultavasti mahalaukunkiertymä. Suru valtasi kotimme kun muistelimme tuota ikuista hassuttelijaa. Pieni länderinpentu palautti kuitenkin meidät nopeasti arkirutiineihin kiinni. Arki oli nyt helpompaa, kun meidän ei tarvinnut varoa suuren sakemannin ja pienen pennun kohtaamisia lenkillä tai kotioloissa.

Sitten tuli aika laittaa Pasin kanssa ns. hynttyyt yhteen. Meitä voisi sanoa "hitaiksi hämäläisiksi" vaikka ollaan kummatkin palijasjalakasia Oululaisia. Vielä on matkaa unelmaan punasesta talosta ja perunamaasta, mutta sitä kohti mennään. Koirat sopeutuivat nopeasti uuteen tilanteeseen. Miki muutti Pasin mukana saman katon alle Konstan, Kampin ja Vipun kanssa.

Kampi sai heinäkuussa uuden ohjastajan agiin, kun Pasi astui remmiin. Ei ole kyllä ainakaan vielä yhtään kaduttanut tämä päätös. Koira nauttii agista yhtä paljon Pasin kuin munkin kanssa (ihan sama kuka vie!). Ton parin yhteistyön kehittymistä on hienoo seurata. Koko ajan mennään parempaan suuntaan. Kampi on pienentänyt käännöksiään huomattavasti ja molemmilla on selvästi hauskaa radalla. Ite saan olla touhussa mukana lämmittelijänä, jäähdyttelijänä, kannustajana, kuvaajana ja "persiille potkijana".

Ja tuon ohjaajan vaihdon seurauksena Pasi ja Kampi nappasivat marraskuussa Oulussa ensimmäisen 0 voittonsa! Se kauan hamuttu ja odotettu on totta! AVA -titteli ei sittenkään ole Kampin kohdalla mahdoton unelma vaan toivoa siihen on.

Olen myös aloittanut uuden harrastuksen... Vipun kanssa opettellaan jälkeä. Meille molemmille se on jotain aivan uutta ja kiehtovaa. Tänään viimeksi käytiin jäljellä, ja ai että Vipu takutti hienosti jälkeä. Koskaan ei kisamaan pk -kokeisiin päästä, mutta meille jälki onkin vaan tosi kiva aktivointiharrastus. Toko on myös Vipun ja mun harrastus. Sen kiehtova maailma on napannut mut mukaani. Tavoitteena olisi päästä jossain vaiheessa kisaamaan tokossa. Katsotaan mihin asti päästään.

Siinäpä sitä olikin yhdelle vuodelle tapahtumaa. Jotain väi varmaan kertomattakin, mutta ei varmaan mitään tärkeää.

-Pia-

Onnekasta ja menestyksellistä Uutta Vuotta 2008!!!! T: n-elikot + kaksjalat

Uusi ulkoasu blogiin

Uuden vuoden kunniaksi blogi sai luvan uusiutua ulkoisesti. Katsellaan tuleeko muita muutoksia vai jääkö tähän muotoonsa.

Kotisivujen ulkoasukin kaipaisi radikaalia muutosta. Itteä kyllästyttää katella. Niiden muokkaaminen ei sitten olekaan ihan muutaman tunnin juttu... jään odottelemaan sitä luovaa inspistä...

-Pia-

Historiallisen harrastuksen aktivointia

Eilen illalla ystävämme innoittamana ajettiin hallille. Ei treenaamaan liitoa, vaan kaiveltiin esiin käyttämättömyyttään hieman ruostunut flyball -laatikko ja muisteltiin hieman vanhoja aikoja. Löysin sivun, josta löytyy tietoa flyballista ja kuva samanlaisesta laatikosta, jota käytimme. Niin, siitähän on aikaa, kun viimeksi tuota harrastusta ollaan kokeiltu. Konsta harrasti sitä nuorena poikana enemmänkin. Joskus 90 -luvun lopulla oltiin jopa Juhannuskisoissa epävirallisessa joukkuekisassa mukana.


Konsta nuorena poikana vanhan flyball -laatikon kimpussa.

No, eilen Konsta pääsi verestämään muistoja eikä vielä ollut dementia iskenyt. Hyvin vaari paukutti laatikkoa ja hyppipä vielä esteetkin edes takaisin. Hieman tosin hyppääminen on jo haparoivaa... ei kait tietysti ikä huomioon ottaen ole mikään ihmekkään.

Piti oikein tarkaan miettiä, onko Kampilla otettu kyseistä lajia. Muistelin, että pari kolme kertaa oltas treenattu joskus neljä vuotta sitten. Oikeessa olin siinä, että otettu on, sillä Kampi kyllä tiesi mitä laatikko tarkoitti. Pallon hakutekniikka vaan oli väärä. Kamalasti Kampi yritti palloa saada kolosta suullaan kaapimalla. Minä pöljä vielä kehuin väärästä toiminnasta! No, palattiin sitten ihan alkeisiin ja opetettiin Kampia nousemaan etutassuilla konetta vasten. Aika äkkiä se sen hoksas. Nyt tietty pitäs ottaa laatikon opettamista aika usein, jotta taidot ei ruostus. Harmi vaan, kun tuokin harrastus on Suomessa hiipunut olemattomiin, mutta voihan sitä tietty ottaa omaksi iloksikin.

Vipulla otin sitten hieman tokoa. On mulla vaan vahvasti syövereissä Konstan aikaiset toko-opit. Ei meinaa millään pystyä uusiutumaan... Teen lajista älyttömän vaikeeta itselleni. Ja se tärkein, että koira itse tarjoaa toimintaa ja haluaa tehä, meinaa multa välillä unohtua. Kiitos taas Sari, että muistutit noista asioista tätä tumpeloa. Jos oikein monesti taot noita mun päähän , niin joku päivä muistan ne ittekkin.

Tänään ollaan sitten käyty metsälenkki oikein kirjaimellisesti. Metsätie oli niin jäässä, että vaikka oli piikit jalassa, niin helpompi oli kävellä metsän puolella. Pojille, ja itsellekin, tuli siis hieman koordinaatioharjoituksia vaihtelevassa maastossa. Nyt sitten kaikki koisaa tyytyvaisinä, joten ehkäpä minäkin kaadun soffanpohjalle.

-Pia-

Joulu takana, uusi vuosi edessä

Tämä joulu oli mulle hieman erikoinen. Ei niinkään tavoiltaan, samat kuviot vuodesta toiseen, mutta en stressannut kauheesti mistään. Normaalisti touhotan leipomisten, lahjojen oston ja siivouksen kanssa ennen joulua. Tänä jouluna tein normi viikkosiivouksen, leipasin pari pellillistä torttuja ja ostin muutaman paketin. Oliskohan Pasi, joka ei liiemmälti kaipaa joulu hössötystä, rauhottanut muakin?!?

Koirat saivat muutaman paketin. Lähinnä syötävää ja vinkuvia pehmoja, joita ollaankin vingutettu pyhien aikaan rasittavuuteen asti. Kampi sai joululahjaksi D.A.P -pannan. Pannasta siis erittyy koiraa rauhoittavaa feromonia. Katsotaan onko pannasta apua Uuden vuoden räiskeessä... toivottavasti edes jonkinlaista helpotusta.

Mitäs me ollaan tehty? Pari päivää ennen jouluaattoa käytiin Adeinan, Amandan ja Kujeen kanssa lenkkeilemässä ja treenaamassa agia. Adeina kera tyttöjen tuli lenkin jälkeen vielä lämmittelemään meille glögin ääreen ja arvatkaapa oliko pojat vähän sekasin? Välillä ne täyty pistää makkariin jäähylle, koska varsinkin Amanda oli superhyper ihana. Ai niin, Adeina... lelu löytyi lenkkipolun varrelta :)

Tapanina, eli eilen, käytiin sitten hieman sulattelemassa kinkkua, karjalanpaistia ja suklaata. Vähän isompi porukka oli kokoontunut hallille. Itse sulattelin lämmittelijän ominaisuudessa Pasi sai juosta radalla. Mielenkiintoinen pätkä vaikeine pujottelualoituksineen meni varsin sujuvasti, ottaen huomioon ne mahassa vellovat kinkut sun muut.

Kelit on olleet karmeet. Eilen muka sateli lunta ja hetken se jopa sitoi pinnan varsin mukavaksi. Ei sitä kuitenkaan kauan kestänyt. Tänään taas luistellaan. Onneksi etsivä Pasi löysi mun piikit... jos niillä pysyisin vähän paremmin pystyssä.

Nyt sitten vaan odotellaan vuoden vaihtumista.

-Pia-

HAUskaa Joulua !

T: Pia, Pasi ja pojat

Joululoma alkoi

Eilen vietin viimeistä työpäivää. Olo on vähän haikea, kun työt päättyivät. Mutta toivotaan parasta, että ei tarvis kauaa työttömänä olla. Muutenhan tämä joutenolo olis ihan mukavaa, kerkeis koirien kans touhuta kaikenlaista, mutta tämä taloustilanne... se ei ainakaan parane tällä tyylillä.

Tällä viikolla ollaan tokoiltu ja liidetty. Tiistaina tokoiltiin vähän isommalla porukalla. Oltiin Vipun kanssa molemmat ihan "pihalla". Mikään ei oikein onnistunut ja kaikki meni vähän sinne päin. Mutta saatiinpahan monta kullan arvoista vinkkiä touhuun. Mujusen tokokirja saapui eilen ja sen kimppuun käyn joulunpyhien aikaan. Toivottavasti niistä pystyn ammentaan lisäpotkua tokoiluun.

Keskiviikkona oli liitopäivä. Kampi pääsi taas ryhmätreeneihin. Ekaa pätkää en edes nähnyt, kun "juorusin" pihalla, mutta toiseen pätkään pääsin taas "ruoskiin" Pasia. Ai että on kivaa huutaa reunalta neuvoja muka niin tietävänä . Paljon Pasi on kehittynyt Kampin ohjaajana, joten oikeesti niiden menoa on mukava kattoo. Vipun treenit olivat lähinnä hauskaa leekaamista ja valssien opettelua. Pujottelua otettiin lopuksi ja sitten lähdettiin pois.

Kosketuskeppiä ollaan Vipun kanssa opeteltu parina päivänä. Se on Vipulle entuudestaan tuttu juttu, mutta nyt olen päättänyt ottaa sen mukaan seuraamiseen. Ai, että se on Vipusta niin hauska leikki, kun kosketuskeppi saattaa olla missä vain. Kuljettelen sitä ylös ja alas ja välillä laitan piiloon jne. Ajattelin käyttää kosketuskeppiä apuna katsekontaktin saamisessa ylöspäin. Sitä en tiedä vielä miten häivytän sen pois, mutta eiköhän siihen joku keino keksitä.

Ai niin, lamppu on nyt katossa. Kahden miehen voimin olivat sen kattoon saaneet. Ei vissiin passaa tästä ihan heti muuttaa, jotta ei tarvi sitä repiä katosta irti.

-Pia-

Historiallisia projekteja ja vähän muutakin

Meille on muuttanut homppelipoika. Luulis varmaan, että kyseessä on Vipu, mutta ei, Kampi on toivottoman ihastuksissa Vipuun. Vikittelee ja liehittelee minkä kerkeää ja välillä yrittää astuakkin. Se on niin rasittavaa! Luojan kiitos meillä ei ole narttuja talossa… tulisin varmaan hulluksi, jos tuo olisi jatkuvaa.

Konsta alkaa taas näyttämään omalta itteltään. Syksyllähän Konstalle annettiin hormonihoitoa ja mieliala muuttui vähän masentuneemmaksi. Lauantaina Konsta pisti tsempalot pystyyn Vipun kanssa sitten ton hormonipiikin annon jälkeen. Jospa se mieli nyt vähän virkustuisi.

Muuten meillä on ollut aika perinteinen joulutohinainen viikonloppu. Kaupungilla käyntiä, siivousta, lahjojen paketointia jne. Saatiin ennakkojoululahjaksi olohuoneeseen uusi lamppu. Siinä on sellaiset kiskoilla kulkevat ledilampput. Ainakin 10 tuntia Pasi on sitä kattoon värkännyt, välillä ollaan molemmat roikuttu katossa ja välillä kontattu lattialla etsien jotain pientä ruuvia tai mutteria. Loppujen lopuksi piti luovuttaa, kun kädet puutuivat niin, että alkoi pyörryttää. Tänään olis taas uusi yritys kahden miehen voimin. Jos ei onnistu, niin en takaa miten kapistukselle käy…

Olen muuten tehnyt melkomoista historiaa. Sitten yläasteen pakollisten käsityötuntien en ole ompelukoneeseen koskenut. Inhosin käsitöitä niin paljon, eikä opettajakaan ollut niitä kannustavimpia. Muistan kun ompelin farkkuhametta ja sain siihenkin jollainkonstilla revittyä järkyttävän reiän. No, nyt 15 vuoden jälkeen innostuin. Eka aattelin, että koitan tehä Mikille ja Vipulle takit, mutta sitten tulin järkiini ja käytiin ne ostamassa. Luultavasti säästin tuolla päätöksellä paljon rahaa, siilä olis tullu kalliiksi ostaa eka kankaat takkeihin, pilata ne ja käydä sitten ostamassa valmiit. Jotain kuitenkin sain aikaan äidin ompelukoneella. Mulla oli sellaista joulukangasta, josta päätin tehä joulukasseja. Kaksi kappaletta niitä eilen syntyi. Eikä edes pahasti hermot menny. Karmeita ovat, saumat vähän vinksottaa ja langan värikin on väärä, mutta tunteella ne on tehty. Toivottavasti ne jotka kasseissa saavat lahjansa arvostavat tätä tunnepuolta

Tänään olisi tarkoitus lähteä kattomaan shelttien Vilman ja Pennin uutta perheenjäsentä, 10 päivän ikäistä pientä poikavauvaa.

-Pia-

Arki on taas koittanut

Mulla on ollu pari päivää kestopääkipu. Ei meinaa hellittää edes särkylääkkeillä. En tiedä johtuuko viikonlopun linja-autossa istumisesta mitä ihmeellisimmissä asennoissa vai tästä koneella istumisesta. Siitä johtuen Vipun tokot on tältä viikolta jääneet kokonaan, ei vaan oo yhtään huvittanut. Toisaalta toi Vipu on kyllä ihana, vaikka nukkuu (kait??) työpäivän niin jaksaa rauhottua nukkuun työpäivän jälkeenkin. Tilasin netistä Mujusen Salmen Tie tottelevaisuusvalioksi kirjan, joten jospa siitä sais taas uutta potkua tokoiluun.

Eilen Kampi ja Vipu kävivät liitämässä. Eka oli Kampin ryhmätreenit, jossa mentiin radanpätkää. Hyvin se kääntyilee Pasin ohjaksissa. Kaarrokset on pienentyneet huomattavasti. Vipukin sai fiilistellä pitkästä aikaa. Nyt alkaa näyttämään siltä, että ymmärtääkin jotain liidosta. Tauko näytti tekevän Vipun aivoituksille oikein hyvää sillä aina tapahtuu kehitystä. Nyt se on alkanut irtoamaan ihan kivasti esteille, eikä Pasin tarvi saattaa enää jokaiselle esteelle erikseen. Putkista on tullut lemppareita. Vipun ensimmäinen takaaleikkauskin tuli kokeiltua ja hyvin irtosi putkeen ja Pasi sai leikattua takana. Puomi mennään jo tosi vauhdilla, eikä tietoakaan alun epäröinneistä. Vielä ei ole Vipu sisäistänyt kontaktilla pysähtymistä, mutta ihmekkö tuo, kun niin harvoin ollaan käyty. Puomia jatketaan siis remmiharjoituksena. Puolikas pujottelu menee jo rytmikkäästi Pasin käsiohjauksella. Loppuhuipennus on aina huippuhauska, sillä silloin Vipu saa revitellä lelulla ja riehua oikein kunnolla.

Eilen laittelin Kampin ja Vipun näyttelyarvostelut kotisivuille. Vipu oli näköjään sitä mieltä, että arvostelu oli ihan kakka. Tietsikkapöydältä oli sen päivällä napannut ja repinyt pieniksi palasiksi. Kampin arvostelu oli näköjään parempi, kun se oli saanut jäädä kokonaiseksi, vaikka olikin lattialla.

Mulla lähti viimeinen viikko työharjoittelussa. Ens keskiviikkona on viimeinen päivä ja torstaina pari tuntia harjoittelun purkua. Vielä ei ole tietoa mitä harjoittelun jälkeen, mutta pariin paikkaan on paperit vetämässä. Toivottavasti tärppäis pitempiaikainen työpaikka, sillä ei mitenkään jaksais näitä pätkähommia.

Mutta nyt taas niitä treenejä vetämään…

-Pia-

Tulipa tehtyä...

Nimittäin Messarin reissu. Otetaanpa ihan alusta… Perjantaina linja-auto lähti klo 22 Oulusta kohti Helsinkiä. Aluksi tuntui, että matkasta ei tule mitään. Vipun viereisessä häkissä terrieri vinkui ja rappasi häkin lattiaa raivokkaasti. Vipu tietenkin siitä hämmentyi ja aloitti piipaamisen. Onneksi koira siirrettiin lähemmäs koiran ”hoitajaa” ja rauha laskeutui maahan joka häkissä.

En saanut nukutuksi vaikka mitä kokeilin. Linja-autossa oli hyvin tilaa jokaisen vallata oma penkki, joten tilanpuutteesta ei ollut kyse. Tyyny ja viltti oli varattu unta silmälläpitäen, mutta ei sitä vaan tullut. Kokeilin nukkua käytävälläkin, mutta uni pysyi poissa. Ennen Mäntsälää nukahdin hetkeksi, mutta kun siinä pysähdyttiin, niin unta en enää saanut. Pasi tietysti koisasi sitten minunkin edestä. Jokaiselle tauolle piti herättää ja Helsingissäkin täytyi sanoa, että perillä ollaan. Hyvä, kun toiselle unta riitti.

Perillä sitten kannettiin kamat ja koirat sisälle. Pistettiin leiri pystyyn aussikehän laidalle ja tutkailtiin vähän paikkoja. Ennen puoltapäivää oltiin valmista kauraa lähtemään Kipalaan. Kepo kävikin meidät hakemassa ja päästiin heti kaffittelemaan. Parin tunnit päikyt olivat kaffien jälkeen poikaa ja herätessä olin kuin uusi ihminen. Sitten vaan pikkujouluja viettämään. Yllättävän hyvin ”pennuilla” sujui vieläkin yhteisolo. Välillä vähän rähjättiin pöydän alla, mutta suurin osa ajasta oltiin sulassa sovussa. Kampi näytti tällä reissulla kyllä parhaat puolet itsestään. Ei se pentujen kanssa samassa tilassa ollut, mutta tosi kiltisti odotteli ja katseli portin toisella puolella pentujen touhuja. Olipa kiva kuulla Vipun sisarusten kuulumisia ja nähdä miten toiset ovat kasvaneet ja kehittyneet.


Kampi tarkkailee lapsosia


Arskakin osallistui pikkujoulutunnelmaan


Marsutkin saivat maistella herkkuja


Väsynyt pieni juhlija


Sunnuntaiaamu alkoikin tavaroiden pakkauksella ja valmistautumisella näytelmiin. Messariin kun päästiin, lähdin käyttämään poikia lähialueella asioilla. Jaksan aina ihmetellä sitä p..kan määrää keskellä tietä ja yleensäkin kaikkialla mihin menet. Sääli niitä siivoajia, jotka sitä aluetta siivoavat.

No joo, itse siihen näyttelyyn. Tavoite tuli täytettyä ja molemmat pojat käyttäytyivät kehässä tosi hyvin. Päätettiin lähtiessä, että se on meidän päätavoite ja loput on plussaa. Vipukin jaksoi pyörähtää kehässä useamman kerran temppuilematta ollenkaan. Siitä jäi kyllä tosi hyvä mieli! Pelkäsin Kampin kohdalla sitä, että se peitsaisi, mutta Pasi oli aivan varma, että ei peitsaa. Oikeassa Pasi oli, ei kertaakaan yrittänytkään peitsata, vaan liikkui hyvin. Plussana saatiin nämä: Vipu oli PU 3 ja sai vara sertin ja Kampi oli PU 2 ja sai Cacibin, joten ei turha reissu! Urosten voiton vei ihana junnu Toto, joka oli VSP ja kyllä tosi komee! Onnittelut Harjun porukalle! Onnittelut myös Rop -koira Ruutille ja muille menestyneille! Poikien näyttelyarvostelut tulevat joku päivä kotisivuille, kunhan toivumme tästä reissusta.


Vipu kehässä

Kotimatkalle päästiin onneksi lähtemään ajoissa ja puolenyön paikkeilla saavuttiin kotimaan kamaralle. Miten ihanaa olikaan koirien pisutuksen jälkeen kaatua omaan sänkyyn. Luulenpa, että meillä on pari päivää aika hiljasta, kun reissulaiset toipuvat matkaväsymyksestä.

-Pia-

Ketyn kisaraportti!

Jep, mut on sitten pestattu ketyksi (kenneltyttö). Kampin lämmittäminen ja jäähdyttely olivat pitkälti mun heiniä viikonlopun kisoissa. Kivaahan se on, kun saa siinä samalla hieman hyötyliikuntaa ja aikakin kuluu rattosammin. Ja tulee koira liikuttettua varmasti kunnolla ennen ja jälkeen kisan… ja ennen kaikkea ei tartte hermoilla onko rataesittely jo alkanut tai oma vuoro mennyt. Mutta kävipä mullakin siinä Kampia liikuttaessa mielessä toi Anskun liikeidea pestata "tolppa" koirien lämmittäjäksi/jäähdyttelijäksi. Keräis listaan nimet liikutettavista koirista ja sitten kunkin koiran kans kävis ennalta sovitun mittasen lenkin tekemässä. Mutta kukas huolehtis ohjaajien lämmittelystä/jäähdyttelystä?!? Ai niin, eihän sellasta tarvi tehä

Kisat menivät Pasilla ja Kampilla aikas hyvin. Neljä kisaa ja kaikissa Pasin asenne kohillaan. Viimeisellä radalla meni ehkä jopa hieman yli, mutta takaspäin on helppo tulla. Jokaiselta radalta tuli tulos… pieniä virheitä siellä täällä esti kuitenkin nollien saamisen. Eka radalla Pasi pyllähti suoran putken kohdalla, mutta sai kuin saikin Kampin ohjattua putkesta umpikulmassa lähtevään pujotteluun. Muuten rata oli hienon näköistä loppumetreille saakka, kunnes ajatuskatko ja ylimääräisen valssin tekeminen vei Kampin ohi hypyn ja siitä kielto. Toinen rata oli hyvin sujuvaa menoa, mutta rimoja tippui 10 verran.

Sunnuntain hyppyrata oli ohjauksellisesti parasta Pasia, mitä olen nähnyt. Tiukat käännökset ja nopea pujotteluun syöttö… olipas hienoa katseltavaa. Ainoana huonona puolena kolme riman tiputusta. Viimeinen rata oli myös hyvä, mutta meni jo liikayrittämisen puolelle. Ja taas ropisi rimoja alas… nyt 10 verran.

Täytyy käyttää Kampi vielä tällä viikolla osteopaatilla ja sitten katsellaan käydäänkö vielä jollakin hierojalla tms. Mielestäni suurin osa rimoista tippui Pasin ohjauksesta, Kampi katsoo hypyn päällä Pasia ja laskee samalla takajalat alas. Kohta alkaa joulutauko ja sitten lepäillään ja elvytään koko porukka.

-Pia-

Joulukalenteri

Väsäsinpäs tollasen Joulukalenterin. Tai en sitä ite tehny vaan netistä löytyi sopiva php pohjainen kalenteri jota sitten muokkailin meille sopivaksi. Tekstit yhtä lukuun ottamatta ovat Positiivareiden joulurunoja ja kuvissa seikkailevat Konsta, Miki, Kampi ja Vipu. Linkki kalenteriin löytyy oikeasta valikosta ja kotisivuiltamme.

Mukavaa Joulun odotusta! Käykäähän availemassa luukkuja.

T: Pia ja pojat

Jumit, tittelit ja lenkkeilyt

Kampi pääsi eilen osteopaatin käsittelyyn. Edelliskerrasta oli kulunut jo "liian" pitkä aika ja koira oli päässyt tosi jumiin. Lauantain näyttelytreeneissä huomattiin, että Kampihan seisoo selkä köyryssä ja peitsasi enemmän kuin ravasi. Ja kipeähän se oli, sillä koko selkä oli aivan juntturassa molemmin puolin. Parinkymmenen minuutin käsittelyn jälkeen huoneesta lähti ulos aivan toisen näköinen ja oloinen koira. Kiristys oli poissa selästä. Ensiviikolle on suunnitteella vielä uusintakäsittely, sillä nyt viikonloppuna Kampi starttaa neljän kisan verran liitoa ja sitten onkin jo messari viikonloppu.

Kampin vaivana on myös ollut takajalkojen nuoleminen. Se nuolee niitä meiltä salassa, sillä todistusaineistona on ainoastaa punertavat tassut. Viestin vaihdossa kasvattajan kanssa selvisi, että tassujen nuoleminen voi johtua mm. takapään jumeista. Tassut ovat kylmät, mikä voisi hyvinkin viitata verenkiertohäiriöihin. Nyt sitten vaan tarkkailemme, helpottaako tuokin vaiva tässä samalla vai onko kyse jostain muusta. Kiitos Kipa taas avusta ja hoito-ohjeista!

Eilen tuli Ruotsin kennelliitosta postia. Kampi on nyt sitten virallisesti S MVA. Joskus olis vielä haaveena käydä vaikka Norjan puolella näyttelyssä, mutta katotaan päästäänkö koskaan sinne asti. Vipu ilmoitettiin Kajaanin tamminäyttelyyn. Samalla kertaa Kampi kisaa yhden agikisan.

Vipun kanssa olet tokoillut nyt luvattoman vähän. Kaikki aika on mennyt johonkin muuhun muka "tärkeämpään". Virtaa Vipulla riittää enemmän kuin pienessä pitäjässä... joten olisi syytä hieman ryhdistäytyä. Lenkkeily on nyt pikku pakkasessa maistunut hyvältä. Ns. hyötylenkit on tulleet taas kuvioihin, kun kauppareissulta jään jossain kohti pois ja kävelen kotiin. Yleensä ainakin Vipu on mukana, usein joku muu kaverina. Pasi tulee vastaan kunhan on ostokset nakannut kotiin. Kampi on ihan outo noissa kohtaamistilanteissa. Luulis, että olis kiva nähä toiset (niin kuin muista koirista on) niin ei, hirvee rähinä päällä kävis koirien kimppuun. Vipu on ihana, kun se lirputtaa ja nuolee Kampia tyyliin "Terve jätkä, mitä sä nyt siinä hermoilet... ota ihan iisisti vaan!"

Mutta nyt on taas treenien vetopäivä... mitäs kivaa sitä nyt keksis?!

-Pia-

Pian kotiparturi ja Vipun hygieniahuolto

Kauan ei tuo musta jakso jatkunut, vaan lunta satoi perjantaina ihan mukavasti. Nyt on taas kiva ulkoilla.

Mun kotiparturi on ollut viikon aikana ahkerassa käytössä. Ensin käsittelyyn pääsi peikkopoika Miki. Tursake sai uuden hieman siistimmän lookin. Onneksi Mikin kasvattaja ei ollut näkemässä mun saksimisia. Olis varmaan pyörtynyt, kun leikkelin "vähän sieltä ja täältä ja vielä vähän sieltä" -tyylillä.

Vipusta olen nyppinyt vähän kerrallaan aina tilaisuuden tullen ja Kampin nypin tossa äskettäin. Kampissa ei paljon nypittävää ole, joten se on aina helppo homma. Ainut ongelma on toi mun selkä. Meinaa väsyä, kun joutuu aina jonkin verran kyyhöttään.

Vipulla taas on yritys joka pitää huolen nelijalkojen intiimihygieniasta. Aina tilaisuuden tullen on toisia putsaamassa. Asiakkaat näyttävät olevan aina hyvin tyytyväisiä. Me kaksjalat tosin ei tykätä tosta Vipun liikeideasta, joten Vipu joutuu tekemään sitä salassa.

Tänään ollaan tokoiltu ja pyörähdelty näytelmätreeneissä. Niin ja käyty vaateostoksilla... nimittäin koiranvaateostoksilla. Vipu ja Miki saivat uudet manttelit ylleen. Nyt sitten naatitaan koti-illasta saunan ja glögin kera.

-Pia-

Pimeetä ja sairastelua

Blääh, mua masentaa, kun täällä on niin mustaa, märkää ja pimeää. Kaikki lumet on melkein sulaneet. Lenkillä saa vuoroin varoa rapakoita ja vuoroin jäätä. Koirat pitää pestä lenkin jälkeen. Inhoon liukkaita kelejä kaikkein eniten, kun jalat tulee kipeeksi jännittämisestä. Viime talvena mulla oli sellaset jääpiikit, mutta mihinkäs olenkaan ne laittanut???

Oli niin ihanan valoisaa, kun lunta oli maassa ja puutkin saivat kivan lumipeitteen. Pikku pakkanenkin tuntui vaan kivalta. Sitä on heti paljon pirteempi, kun lumi tulee maahan. Mutta harvemminpa ensilumi pysyvää on, joten kait se on sitten vaan kestettävä ja odoteltava uutta lunta.

Vipu sairasteli lievästi viime sunnuntaina. Pissan mukana tuli verta ja ajattelin, että taitaa olla pissatulehdus. Veren tulo kuitenkin loppui, eikä sitä ole tullut enää sunnuntain jälkeen. Soitettiin kuitenkin ell:lle varulta, ja ohjeeksi saatiin seurata tilannetta. Arveli sen johtuvan vilkaasta hormonitoiminnasta. Olemme suihkutelleet pippeliä lämpimällä vedellä ja huuhdelleet sitä laimennetulla desinfiointi aineella. Jospa se siitä. Täytyy nyt kuitenkin varoa vähän tilanteita missä Vipu tarpeettomasti kiihtyy. Narttujen tapaamiset ovat nyt vähän aikaa pannassa. Katsellaan pysyykö pää mukana hormonien hyrräyksessä, vai otetaanko taukoa myös tokotreeneistä. Kotona varmasti tokoillaan, mutta riittääkö keskittymiskyky kun muita on ympärillä. Toistaiseksi on riittänyt.

Jahas, täytyy lähteä treenien vetoon. Pistetään porukka juoksemaan :).

-Pia-

Hyvä Pasi, Hyvä Kampi!!!

On se vaan kone toi Pasi! Tai no... dieselkone, kun alkuun piti tehä kolme heikohkoa rataa (yks 10 ja 2 x hyl) ennen kuin nappasi voittonollan!!! Jes, se kauan hamuttu ja kovasti koitettu on vihdoin totta... siis voittonolla! Monesti on käynyt mielessä, ettei Kampi ikinä saavuta sitä, mitä unelmissa siintää, mutta ehkä se sittenkin voi joku päivä joskus olla totta. Nyt ainakin ovat yhtä nollavoittoa lähempänä Ava -titteliä!

Niin monesti toi on ollut lähellä... yhen sata kertaa joku rima tai tyhmä virhe on tapahtunut radalla tai sitten joku on kiitänyt nopeempaa kuin Kampi. Tuuria oli tuolla viimeisellä radallakin. Toinen rima kopsahti, muttei tippunut, hallin toisessa päässä meinasi hypätä yhden hypyn väärään suuntaan, mutta Pasi sai hyvin pelastettua tilanteen. Ennen tuota rataa oli vielä alla surkea hylky rata, jossa Pasin ja Kampin kemiat eivät kohdanneet sitten ollenkaan. Hyvin Pasi sai nollattua eka radan ja lähti toiseen erillä asenteella.


Päivän päätähti!

Lättytaikina on turpoomassa Kampin voiton kunniaksi... jospa lähtisin paistamaan ja porukalla herkuttelemaan!


-Pia-

Kyllä sitä vähästä voi olla ihminen onnellinen.

Nimittäin perjantai päivästä ja viikonlopun alusta. Oikein hyvä mieli tuli aamulla, kun ajatteli että seuraavana aamuna saa nukkua pitkään ja ottaa rennosti. Ei hirveetä kiirettä mihinkään ja voi syödä aamupalankin pitemmän kaavan mukaan.

On sitä ohjelmaakin viikonlopuksi. Pasi ja Kampi starttaavat neljän kisan verran. Lauantaina kisat alkavat vasta 18.30 eka startilla ja sunnuntai aamuna pitäs olla paikalla 8.30 Kotona siis kerkeää käydä nukkumassa... Niin sunnuntaina sitä ei sitten pitkään nukutakkaan. Herätys suunnilleen samoihin aikoihin kuin arkenakin, mutta eiköhän sen kestetä, jos saa nukkua päikkärit.

Lyhyestä virsi kaunis... lopetan raporttini tähän.

-Pia-

Talven riemuja

Kukin nauttii lumesta tyylillään...

Oot sää vaan aika etevä

Mitäs tuumitte näistä loikista?


Tahtoo opetella kans


Tosta vois antaa jo 9 1/2!



Montako pistettä tästä liikkeestä saa? Missä on pää???


Eikö ookki aika komeet pallerot mulla?!?

Agiliitoviikko

Tää viikko on ollut agiliitoviikko. Keskiviikkona oli Kampin treenit. Kävelin osan matkasta "vanhusten" kanssa ja osan matkasta Vipun kanssa kahden hallille. Vipu epäilytti edessämme kävelevä pieni mustakaapuinen mummo kävelysauvoineen. Irokeesi pystyssä se tuijotti mummoa, mutta ei onneksi päästänyt ääntäkään. Hieman meinasi naurattaa tilanne, mutta onneksi mummo kääntyi edestämme ennen kuin saavutimme hänet ja Vipu saattoi jatkaa matkaa muina miehinä.

Pasin ja Kampin eka kierros meni hieman juoksenteluksi. Heti kun Pasia muistuttaa oikeasta asenteesta, niin alkaa pätkät kulkea huomattavasti paremmin. Hugon kanssa Pasi tottui, että voi ohjata "sinne päin" tyylillä, Hugo ei ollut niin tarkka. Kampilla se ei onnistu. Täytyy koko ajan ohjata ja käskyttää tai muuten Kampi alkaa kyselemään. Siinäpä sitä onkin opettelemista.

Vipullakin otettiin vähän liitoa. Ensin suoranpätkää parilla hypyllä ja putkella, sitten hyppyä ja käännöstä molempiin suuntiin ja lopuksi vielä A:ta, jota ei oltukkaan otettu sitten alkeiskurssin. Vipu on ihana kun se töröttää tomerana esteen takana ja odottaa lupaa tulla. Huomaa, että pikkuhiljaa alkaa näkymään radan lukutaitoa, vaikka edellisistä liitotreeneistä on aikaa.

Torstaina Kampi sai epävirallisissa mennä yhden radan, jota sitten perjantaina heti töitten jälkeen käytiin treenaamassa. Kokeiltiin muutamiin kohtiin eri variaatioita miten kannattaisi Kampilla mennä ja löydettiin sopivimmat ratkaisut.

Vipun treenien teemana oli harvemmin otetut esteet (ja muutama jo tutumpikin). Muuri ja pussi menivät ok. Rengaskin menee yksittäisenä esteenä hyvin, mutta kun lisättiin rengas hyppyjen väliin, niin Vipu tuli välistä. Eka kun helpotettiin harjoitusta, niin saatiin se sitten menemäänkin ihan ok.

Nyt jätetään liidot hautumaan hetkeksi. Huomenna treenataan tokoa ja nätöä, joten eiköhän siinä ole toimintaa vähäksi aikaa. Rentouttavaa viikonloppua kaikille.

-Pia-

Jäljen ja lasten kielen opiskelua

Viikonloppu meni aika rennoissa meiningeissä. Normien kotihommien ja veljenpojan synttäreitä lukuun ottamatta ei kummempaa ohjelmaa. Nukuttiin pitkään ja lenkkeiltiin kirpsakassa pakkassäässä. Eilen keksittiin ottaa Vipulle jälkitreenit. Hmm, mitäs laitettas jäljen loppupalkaksi?! Pakkasessa ei ollut enään jauhelihaa joten ei kun kauppaan miettimään sopivaa palkaa. Ja löytyi, nimittäin broilerin paistettua rintafilettä! Miten niin koiralla paremmat eväät kuin meillä?!? No, Vipu sai paketista yhden fileen ja kaksjalat söivät töissä eväänä loput. Ei siis ihan ilman jääty.

Pasi teki jäljen, jossa oli yksi tien ylityskin. Annettiin jäljen vanheta reipas tunti ja käytiin sillä välin lenkillä. Sitten vaan ajamaan. Alku meni tosi hienosti. Välillä näin kuinka Vipu poikkesi jäljeltä, koska Pasin jalanjäljet näkyivät kohmeisessa kangasmetsässä, mutta aina se palasi takaisin jäljelle. Välillä mentiin sellaista kyytiä, että sain juoksun kanssa tulla perässä. Tiellä Vipu tuumaili hetken, haisteli ja kulki etsien jälkeä, kunnes sai hajun lelusta. Kävi hyvin merkkaamassa lelun ja nyt kerkesin jopa kehaista hienosta suorituksesta. Taas jatkettiin matkaa. Nyt näin itse loppupalkan, mutta Vipu olisi kovasti painaltanut vaan eteenpäin. Hetken oltiin paikoillaan ja Vipu palasi takaisin päin ja löysi itse loppupalkan. Kylläpä maistuivat fileet hyviltä! Jäljen ajaminen on kyllä siinä mielessä tosi kiva juttu, että koira joutuu miettimään ratkaisuja itse, eikä ohjaaja pääse härppimään sekaan. Toivottavasti jälki opettaa koiralle itsenäistä työskentelyä ja ongelmanratkaisutaitoja muussakin elämässä.

Iltapäivällä lähdettiin veljenpojan synttäreille ja Vipu sai kunnian lähteä taas mukaan opiskelemaan lasten kieltä. Tällä kertaa kaikki sujui paljon paremmin, kuin edelliskerralla. Pikku Eetu -kani ei ollut enää yhtään pelottava. Vipu vain katteli, kun Eetu istui häkissään. Lasten kanssa revittiin pehmolelua ja taidettiinpa syödä kädestä muutama naksukin. Loppujen lopuksi Vipu nauratti lapsia nuolemalla korvia samalla kun minä kutitin kainaloita.

Kaiken kaikkiaan aika Vipu painotteinen viikonloppu. Toiset on vaan lenkkeilleet. Niin se vaan tuo kakaran kouliminen vie toisilta aikaa, vaikka pitäs tietty "vanhustenkin" kanssa jotain tehä. *potee huonoa omatuntoa*. Pitäs olla vapaata 24h/vrk niin sitten vois keretä kaikkien kanssa jotain touhuamaan. Työ siis haittaa rankasti harrastuksia.

-Pia-

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Otsikon sanonta sopii moniin meidän tekemisiin kuin nenä päähän. Niin myös Kampin Ruotsin valioanomukseen. Tänään saatiin se postiin. Anomuksen löytäminen Ruotsin kennelliiton sivuilta, sen tulostaminen ja täyttäminen, kirjekuoren etsiminen, osoitteen kirjoittaminen, postimerkin osto ja kirjeen laittaminen postiin kesti siis yhteensä vaivaiset 4kk . Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan.

Panikko nää nyt siihen varmasti oikian osotteen?

Viime viikolla käytiin naapurikunnassa, Kiimingissä, lenkillä ja kaupassa. Kassajonossa meidän takana oli 90% varmuudella ländereiden messarituomari Marjatta Pylvänäinen-Suorsa. Tiedettiin, että tuomari asuu Kiimingissä. Naurettiin vaan autossa, että olisko pitänyt pitää tuomarille ennakko esittely Kampista ja Vipusta.

Tänään jäi Vipun tokotreenit väliin. Ohjelmassa oli talvirenkaiden vaihtoa, auton pesua sekä edesmenneiden neli- ja kaksjalkojen muistamista haudoilla käyden. Käytiin myös pitkä metsälenkki ja varsinkin Vipu ja Kampi päästelivät sydämensä kyllyydestä. Iltapäivällä, ennen pimeän tuloa otin Vipulla tokoa, joten en ihan laistanut siitäkään hommasta. Maahanmeno onnistuu jo ihan kivasti, samoin sivulle tulo pelkällä käsimerkillä. Meidän kompastuskivi on seuraaminen, joka tuottaa mulle harmaitahiuksia. Täytyy vaan malttaa, ehkäpä se joku päivä joskus alkaa sujumaan.

Tuliko nyt kaikki, mitä oli mielessä?!? Kait ne tuli...

-Pia-

Sitä sun tätä treeniä

Lauantaina oli ensin Vipun tokot. Oli hurja osanotto treeneihin, kun kolme koirakkoa pyöri hallissa. Saatiin ainakin hyvää yksilöopetusta. Otettiin liikkeestä maahanmenoa, seuraamispätkää, paikallaoloa ja hyppyä. Seuraaminen meillä on vielä niin alkutekijöissä, että otetaan Vipun kanssa aina omat kuviot. Ihan kivasti se kuitenkin alkaa sujumaan, kunhan saan palkattua sen aina oikeasta asiasta.

Lopetetaan Vipun kanssa tokot aina vähän aikaisemmin kun muut, sillä heti tokojen jälkeen on nätötreenit. Otettiin Kampi kans mukaan nätötreeneihin. Kampi tietty oli ihan täpinöissään menossa liitämään. Tarkoitus oli vähän treenata molempia yhtä aikaa kehässä, sillä luultavasti sellainen tilanne tulee joskus, että munkin on PAKKO kehään astua jommankumman kanssa. Otin ensin Kampin esitettäväkseni. Mutta eihän siitä tullut mitään, kun en osaa kattoa millon se peitsaa. Vaihdettiin sitten Pasin kanssa koiria. Kampi oli kyllä ihan pihalla koko treenien ajan. Peitsasi, katseli katossa olevia lintuja ja omaa kuvaansa seinillä olevista peileistä. Oli vissiin niin pettynyt kun kierrettiin vaan kehää näyttelyremmi kaulassa, eikä päässyt esteille. Ei ehkä ole Kampille paras paikka treenata näyttelyitä samassa hallissa missä treenataan agiakin. Kuumuu liikaa.

Vipu meni tosi hyvin minunkin ohjaksissa. Ravasi kivasti, seisoi nätisti ja antoi kopeloida itsensä sekä pöydällä että maassa. Oli kyllä tipahtaa pöydältä, mutta ei ollut siitä onneksi moksiskaan.

Sunnuntai oli sitten metsäpäivä. Aamulla kamat kassiin, kaffit pulloon, pasteijat pussiin ja tienpäälle. Hetkellisten harhailujen jälkeen löydettiin oikeaan paikkaan vähän myöhässä. Oltiin samalla porukalla liikkeellä, kuin viimeksikin, kun pidettiin vähän pitempi jälki-, haku- ja esinepäivä. Nyt ei aikaa mennyt kuin 4,5 tuntia, vaikka kaffitteluja nautittiin sama määrä kuin viimeksikin. Edistystä!

Vipun jälki sai vanheta n.50 min ennen kuin lähdimme ajamaan sen. Alku lähti tosi hyvin liikkeelle, mennä posmotti hyvällä vauhdilla eteenpäin. Puolessa välissä pysähty ja haisteli maata tovin ja kappas, merkkasi maasta lelun. Vipu jatkoi matkaa niin nopeasti, että en kerennyt muuta kuin napata lelun taskuuni ja mennä perässä. Jäi siis kehut sanomatta. Hakkuuaukealla Vipu alkoi pyörimään ja etsimään jälkeä. Tuli itselle tosi orpo olo, kun en yhtään tiennyt mihin jälki päättyy. Mulla ei siis ollut tietoo, oltiinko jo menty loppupalkan ohi vai ei. Ei siis auttanut muuta kuin luottaa koiraan ja hyvin se tilanteen selvitti ja lähti jatkaan matkaa. Loppupalkkakin löytyi turppaaseen piilotettuna ja nälkäinen koira sai herkkupalkan. Olin kyllä tyytyväinen Vipun työskentelyyn. Osasi taas handlata vaikean tilanteen ihan itse. Kivaa olla metsässä ihan koiran armoilla.


Lokakuun luonnonoikkuja???

Välissä jäljestivät kokeneemmat (tai ainakin vanhemmat) tapaukset ja lopuksi otettiin esineruutua. Konsta -raasun hajuaistiin oli tainneet antibiootit vaikuttaa, sillä köppänä vaan juoksenteli alueella. Enkä ite etes tajunnut ottaa sellaista asiaa huomioon. No käytiin sitten näyttämässä Konstalle yksi esine, jonka se iloisesti sai hakea.

Kampi päästeli vähän höyryjä pihalle ruudussa juoksemalla pari kierrosta tyhjää ja vasta sitten tekemällä töitä. Pari esinettä kuitenkin löytyi pienellä avustuksella. Harmittelin siinä Kampin höyryämistä ja joku vaan nakkas, että onko tuo nyt ihme, kun pari kertaa kesässä treenaatte esineitä. MITÄ, eikö se riitä?!?! No joo, olis syytä treenata vähän useemmin, jos haluais jotain koiralta vaatiakkin.

Lopuksi Vipukin sai hakea hanskaa ruudusta. Nyt tajusi heti jujun, kun Pasi kävi hanskan viemässä metsään. Vipu sai jopa vähän etsiä esinettä, jotta löysi sen.

Kuviakin tuli jonkun verran otettua, mutta suurin osa joutui roskakoriin huonon laadun vuoksi. Kuvia löytyy täältä. Kiitos taas treeniporukalle hyvistä treeneistä, otetaan taas jossain vaiheessa joskus uusiksi.

-Pia-

Lisää lääkäriä ja pikkuvieraita

Torstaina oli Vipun vuoro "joutua" lääkäriin. Keskiviikko aamuna verta oli makuuhuoneen ja eteisen lattialla, silleen tippoja siellä täällä. Tarkempi tarkastelu osoitti, että Vipun pippelistä sitä oli tullut. Heti tietty arveltiin, että Vipulla on pissatulehdus. Muut oireet eivät kuitenkaan viitanneet siihen, sillä pissaaminen oli aivan normaalia, eikä verta tullut pissan mukana.

Saatiin sitten ell aika torstaille. Pikatesti pissasta ei osoittanut mitään tulehdusta. Lekuri otti vielä pissasta virtsakivi- ja kuona-ainetestit, joiden tulokset saadaan maanantaina. Ilmeisesti Vipu oli hangannut pippelinpäätä johonkin ja se oli auennut. Luulenpa, että oma peti oli taas saanut yöllä kyytiä.

Mitään hoito-ohjeita ei saatu lääkäriltä vaivaan, mutta onneksi on kasvattaja joka antoi hoito-ohjeet, ettei mitään tulehdusta pääsisi tulemaan. Kiitti Kipa ohjeista, ollaan niitä noudatettu!

Eilen meillä kävi kolme pikkuvierasta. Ensin Vipun piti hieman pelkohaukkua vieraita, mutta kun saatiin hieman ohjeistettua naperoiden käytöstä koiraystävällisempään suuntaan, niin Vipukin rentoutui. Lopulta istuttiin kaikki lattialla ja rapsuteltiin koiria.


Vipu ja Meri


Konsta ja Mari


Miki ja Ari

Nyt kiirehdin hakemaan pyykit koneesta ja sitten Vipun kanssa tokotreeneihin ja sen jälkeen Kampin ja Vipun kanssa näytelmätreeneihin.

-Pia-

Koirakuvat-viikkohaaste: Pieni

Nyt taas mukana viikkohaaseteessa, jonka aiheena on Pieni.



Australianterrieri Miki, pieni töppöjalkamme, saa matkata sylissä silloin, kun joudutaan kahlaamaan hangessa. Mutta onneksi Miki on niin pieni.



Kyllä hätä keinot keksii. Kampi -länderi ja jo edesmennyt Hugo -sakemanni vetoleikeissä. Hugo oli omasta mielestään hyvinkin pieni, sillä se viihtyi hyvin sylissä. Kuva otettu vuonna 2001.



Viimeinen kuva on meidän pikku Vipu -länderistä. Miten koirat voisi säilyttää noin pienenä?!? Onko taikaa siihen vielä keksitty?!

Tokotusta ja lekuria

Vipun kanssa olen nyt yrittänyt joka päivä jonkun verran tokoilla. Ollaan harjoteltu uutena juttuna pintaan koskemista. Pinnan virkaa toimittaa vanha hiirimatto. Tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, että nenällä kosketetaan pintaa. Seuraavaksi pitäisi saada kosketus tassulla. Maahanmenosta on nyt tullut niin kiva juttu, että sitä tarjotaan joka hetki ja joka paikassa. Näin ne jutut menee ääripäästä toiseen...

Kampin noutoharjoitukset ovat olleet nyt tauolla. Tänään, kun surffailin naksuaiheisia sivuja, niin mulla syttyi lamppu . Miksen käytä Kampilla noudon opettamiseen naksua. Kampi nimittäin "rakastaa" naksuttelua ja tarjoaa aina jotain, jotta saisi palkan. Siis mullahan ei ole mikään kiire opettaa Kampille tota noutoa, kun en koskaan ole sen kanssa tokokokeisiin menossa. Opetan sen lähinnä omaksi huviksi ja koska olen niin päättänyt tehdä. No, parempi, että hoksasin myöhään kuin en milloinkaan.

Konsta kävi tänään lekurilla. Vaivana taas eturauhasen tulehdus. Jännä, että Konstalla ei ole muuta oireilua, kuin ripuli. Tosin, eipä tuolla pimeässä ja märässä maastossa paljon näe tuleeko esim. pissan mukana verta. No, hormonipiikki on taas saatu ja lääkkeet siihen päälle. Toivottavasti auttavat. Vuoden lopussa tai ensi vuoden alussa saa vanhaherra luopua kalleuksistaan. Kun vielä terveyttä on, niin noiden vaivojen takia se on tehtävä. Tosin eipä noita kalleuksia ole koskaan mihinkään tarvittu eikä tulla kyllä tarvimaankaan, joten mitäpä niitä koipien välissä kilkuttamaan.

Ai niin, Vipun mittasi viime kisoissa tuomari epävirallisesti ja sai tulokseksi 41 cm. Nyt pitäs lopettaa hetimiten kasvaminen tai menee tiukaksi ton medi/maxi rajan kanssa (43 cm). Toisaalta ihan sama, mutta jos kiikkuu rajoilla, niin sitten mieluummin medi kuin maxi. Jotenkin ollaan koko ajan ajateltu, että Vipu olis medi, kun se on kuitenkin niin paljon pienempi kuin Kampi. Niin se silmä hämää...

-Pia-

Lähellä ja silti niin kaukana

Kisasin Kampin kanssa viikonloppuna neljä kisaa. Eilinen päivä meni hieman niin ja näin, tuloksena eka radalta riman pudotus ja kielto esteen ohituksesta. Siinä mielessä oli mieluinen virhe tuo ohitus, että Kampi "tarttui" hyvin käteen ennen hyppyä. Ajatus ja harjoittelu on tähdännyt siihen, että saisin ohjattua Kampia ns. ennakoivasti käännöksissä. Tuloksena siis 10 radalta ja 2,5 sekuntia yliaikaa.

Toinen rata meni sitten ihan höpöksi ennen kuin huomasinkaan. Taskusta tippui Kampin vetolelu kesken radan ja seurauksena hylkäys. Varmistin tilanteen vielä kahdesti radalla ohjaamalla koiraa lievästi sanottuna surkeasti. Parin askeleen säästö ohjauskuviossa tuotti vajaan linjan koiran menossa ja seurauksena oli hypyn suoritus väärinpäin.

Tänään rataprofiilit olivat hieman erilaiset ja suoritukset myös. Päivän eka rata oli sujuvaa menoa aina toiseksi viimeiselle esteelle asti. Siinä rima tippui ja voiton sijaan tuloksena 3. sija. Pienenä lohtuna voi pitää sitä, että kontaktit menivät tälläkin radalla aika nappiin ja lisäksi meillä oli nopein aika.

Toinen rata oli aloitukseltaan meille takkuinen ja sen takia hyppy nro 4:n rima tippui. Lisäksi jouduin muuttamaan hieman ohjausta esteille 6 ja 7. Kepit( este 7) sujui kuitenkin hyvin ja muukin osa radasta joten kuten. Ainoastaan loppusuora oli kuin humalaisen kulkemista esteeltä toiselle ;- ). Maaliin kuitenkin päästiin, sijoitus oli luultavasti kuudes tuloksella 5.

Viikonlopun tuloksena saatiin taas uusia asioita opeteltavaksi. Miten käy, se selviää seuraavien kuukausien aikana ja välissä käydään testaamassa paikallisia kisoja.

Pasi

Pohdintaa tokoilemisen vaikeudesta

Vipu sai tänään rautaisen annoksen tokoa ja minä pään täyteen mietittäviä asioita. Kyllä vetää tokoilu mut aika avuttomaksi tyypiksi. En tiedä miksi mulla ei ole mielikuvitusta, kun on kyse tokosta. En osaa mennä eteenpäin asioissa, vaan jankkaan ja jankkaan liikkeitä samalla lailla kuukaudesta toiseen. En myöskään osaa käyttää mielikuvitusta uusien liikkeiden opetuksessa. Tuntuu että olen aivan avuton näissä asioissa. Voi vaan ihmetellä miten olen saanut joskus Konstan koulittua noinkin hyvälle mallille?!? Miltä näyttää avuton ohjastaja koiran silmissä... niin, kyllä, avuttomalta.

Tykkään, että koirassa on paloa ja omaa halua tehdä liikkeitä ja haluan, että se innokkuus näkyy ulospäin. Mielummin vaikka vähän yli-innokas kuin konemainen suorittaja. Vaikeus onkin siinä, että miten tehdä itsestä niin kiinnostava ja mielenkiintoinen, että Vipu oikeesti haluaa tuijottaa mua ja on valmis tekemään kanssani töitä. Länderillehän toi ei välttämättä ole mikään itsestään selvyys, mutta kaikkeni teen, että siinä onnistuisin. Täytyy nyt vaan ajatella ja pistää asioita ylös, mitä treenaa ja miten.

Yks asia kans mihin pitää kiinnittää huomiota on palkkaus. Mistä palkkaan ja miten. Jos treenaan maahanmenoa, täytyy myös palkata maahan MENOSTA. Pahasta tavastani, lelun "tyrkkäämisestä" koiran suuhun, on päästävä eroon. Palkasta on tehtävä kiinnostava monipuolisuudella... palkka voi tulla eri aikoihin eri asioista. Vipu saa "saalistaa" palkkaa, eikä sitä anneta sille tarjottimella.

Onneksi on kaveri, joka syynää mun kaikki virheet esille ja opastaa meitä eteenpäin. Kiitos Sari "kädettömän" opastuksesta! Sain tänään oikean virtapiikin tähän tokoiluun, toivottavasti kans kestää. Vipu oli oikein innokkaana mukana ja sainpa huomata että joitain asioita se osasi paremmin kuin olin tajunnutkaan. Kyllä siitä vielä toko koira leivotaan... kunhan vaan tää emäntä kehittää ensin itselleen jostain mielikuvituksen.

-Pia-

Vieraita ja agikurssia

Kampi ja Pasi olivat viikonloppuna Rauno Virran agility -kurssilla. Itse en ollut mukana kumpanakaan päivänä, joten paljon en tiedä kurssista sanoa. Kuitenkin Pasi oli saanut paljon hyviä vinkkejä ohjaukseensa ja oli tyytyväinen kurssin antiin.

Sillä aikaa kun Pasi ja Kampi lauantaina kursseilivat me muut kestitsimme vieraita. Vieraina oli Vipulle niin tuttuja kuin hieman oudompiakin tyyppejä. Ensimmäinen vieras piti puoleksi haukkua puoleksi pusutella, taisi vähän jänskättää. Toisista koirista Vipu ottaa hirveesti mallia, miten toimitaan. Ketään ei kuitenkaan haukuttu totaalisen pystyyn. Tutut tervehdittiin iloisesti hyppien ja pomppien.


Vipu ja Kampi lähdössä iltalenkille

Sunnuntaina, kun Pasi ja Kampi menivät kurssille, minä ja Vipu mentiin kummityttöni 11 -vuotis synttäreille. Onnea vielä kerran Saralle! Heti ensiksi 2 km matka kummitytön kotiin oli Vipulle koettelemus. Yhdellä kertaa oli vesisade, tuuli, outo tienoo ja yksin ainoana koirana liikenteessä. Eka kerran Vipu kulki lenkillä jalkojeni takana surkea ilme naamalla. Oli näköjään kova paikka, kun ei saanut kavereista turvaa... vai oliko syynä kuitenkin koiranilma? Ehkäpä olisi kuitenkin syytä harjoitella hieman yksin lenkkeilyä, sillä yleensä käytän koiria parettain tai sitten olemme koko lauman voimin lenkillä. Täytyy heittää laiskuus nurkkaan ja ottaa Vipun lenkittäminen asiaksi.

Eipä reissun koettelemukset siihen loppuneet. Viisi lasta oli odottamassa kummityttöni luona, jotka olivat Vipusta pelottavia äkkinäisine liikkeineen ja ojentuvine käsineen. Ei Vipu murissut lapsille tai käyttäytynyt mitenkään uhkaavasti, väisti vaan lasten ulottumattomiin. Ja se pieni musta Eetu kani häkissä, hurja miten pelotti pientä miestä! Hetken kun Vipu sai loikoilla ja miettiä asioita pöydän alla yksikseen, niin kummasti rohkaistui jo kävelemään häkin ohi muina miehinä. Ja kohta rentouduttiin aivan itsekseen lasten rapsuteltaviksikin. Vipu sai kyläilystä monta uutta asiaa, toivottavasti päästään pikapuolin ottamaan vierailu uusiksi.

Kotiin kun päästiin, niin Vipu kerkesi hieman hengähtää ennen uusia vieraita. Nyt tulikin tuttuja ja Vipun suosikki vieraita, joten ne otettiin vastaan iloisesti häntä heiluen. Penni -sheltin kanssa sai pitkästä aikaa painia oikein kunnolla ja Jensin emäntää ja isäntää sai liehistellä häntä heiluen. Vipu kiittääkin Saria & co ihanasta lahjasta, jota on vingutettu koko ilta ja josta meinasi tulla poikien kesken tappelu. Nyt nukkuu koko kööri autuaan väsyneenä viikonlopun hulinasta ja niin aijon tehdä minäkin.


Vipu ja uusi lelu

-Pia-

Liitoa, tokoa ja jälkeä

Keskiviikkona innostuin kävelemään 2/3 osaa treenihallillemme. Ei matka ole kauheen pitkä (9 km). Ennen tuli käveltyä osa tai koko matka paljon useimmin, nykyään tuo hyötyliikuntamuoto on jäänyt, kun auto seisoo kotipihassa. Täytyy alkaa tsemppaamaan. Vipulle tuolla reissulla tuli jotain uuttakin nähtävää. Hämärässä päristelevät mopot piti varmuuden vuoksi kiertää pientareen puolelta ja jänskättäviä tummia hahmoja näkyi siellä täällä.

Kampin ryhmätreeneissä ei ollut kuin kolme koirakkoa. Rata oli vauhdikas, jossa ohjaajan piti tosissaan liikkua. Hyvinhän tuolla Pasilla näytti kintut kipittävän. Raahasin Viputin halliin tokoilemaan, kun muut menivät rataa. Aika hyvin se jaksoi keskittyä, vaikka rataa mentiin yhtäaikaa. Belkkarin vokina oli hieman liian kova pala keskittymiselle, joten pidettiin siinä kohden tauko. Kun kaikki olivat menneet, treenattiin vielä Vipun kans tokoa. Lopuksi otettiin rengastreeniä, sillä sitä Vipu on mennyt viimeksi alkeiskurssilla. No ei siinä mitään ongelmaa ollut, jätkä oli sitä mieltä, että kyllä mä tän homman osaan. Niin, no mitenkäs sitä jo opittua asiaa voisi unohtaa.

Tänään tehtiin Vipulle n. 50 m. pitkä jälki. Annettiin sen vanheta 50 min ja sillä välin tokoilin vähän kaikkien kanssa. Kampi noutoharjoittelu on edennyt jo siihen vaiheeseen, että voin nousta ylös Kampin edestä ja laskeutua taas kyykkyyn. Voin sanoa, että olen maailman onnellisin ihminen, kun Kampi ensimmäisen kerran suorittaa kokonaisen noudon.

Vipu jäljesti taas tosi varmasti. Ei ole kyllä ton jäljen ajamisen kanssa mitään ongelmia. Ongelmia on lähinnä jäljen päättymisen kanssa. Huomasin loppupalkan vasta kohdallani ja Vipu oli mennyt jo liinan mitan ohi. Kun pysähdyin, niin Vipu alkoi riuhtoon ja kiskoon, että päästä mut jatkamaan. Kun sain Vipun vihdoin takaisin, niin ei se huomannu palkkaa vaan katsoi koko ajan jälkeä eteenpäin. Vasta kun se astui vahingossa makupalakipon päälle, niin pääsin sen palkkaamaan. Vipu on ainakin motivoitunut tohon jälkeen, toivottavasti pysyykin motivoituneena. Tultiin siihen tulokseen, että jälki saa olla seuraavalla kerralla ainakin 100 m pitkä ja laitetaan jo jokin esine matkanvarrelle.

Viikonlopulle on tiedossa Rauno Virran agility -kurssi Kampilla ja vieraiden kohtaamista muulle poppoolle. Näistä jutuista raporttia sunnuntaina. Nyt mukavaa viikonloppua kaikille.

-Pia-

Koirakuvat viikkohaaste: Hauska

Koirakuvat viikkohaasteen aiheena oli tällä kertaa Hauska. Kuvien tähtenä on vanha herra Miki, jonka tempaukset eivät voi olla naurattamatta. Miki hauskuttaa ja ihmetyttää aina vieraitamme tällä kerjäysasennolla.


Minäkö hau-hau-hauska, nyt en ymmärrä?!?


Miki-punkkari

-Pia-

Näyttelypäivä takana

Vipun ensimmäinen näyttely on siis onnellisesti takanapäin. Aamulla suoritettiin epämiellyttävät operaatiot eli parran pesu ja korvateippien irrotus. Vipun mielestä ne ovat aivan turhia naisten juttuja, joita hänen hipiälle ei tarvitsisi ollenkaan tehdä. Sitten vaan koiran ja tavaroiden pakkaus autoon ja menoksi kohti näyttelypaikkaa.

Ei pistänyt poika ranttaliksi, vaikka niin epäilinkin. Ei siis keksinyt minkäänlaista hauskuttelua yleisölle vaan kulki kuin aikamies. Itse asiassa Vipu ravasi tosi nätisti, seisoi pöydällä kuin tatti ja antoi kiltisti kopeloida itsensä. Maassa seisoessa piti muutaman kerran kurottautua nappaamaan makupalaa Pasin kädestä, mutta malttoi sitten seisoa siinäkin nätisti.

Tuomari Juha Kares tykkäsi kovasti Vipusta ja antoikin kp:n. Myös siskolikka Kuje sai Kp:n (Onnea Adeina ja Kuje!) ja sisarukset pyörähtivätkin paras pentu kehään. Kares valitsi Vipun paremmaksi, joten Vipu oli Rop -pentu.

Tässäpä voisko sanoa erinomainen arvostelu luettavaksi:

Todella erinomainen, puhutteleva urospentu. Reipas luonne. Erinomainen koko ja hienot mittasuhteet. Erinomainen pää ja ilme, hyvät korvat . Erinomainen rintakehä ja luusto. Hyvin kulmautunut takaosa, hyvä häntä, erinomainen karvapeite. Liikkuu erinomaisesti kantaen itsensä hyvin. Todella hieno ja lupaava urospentu!!!

Eniten arvostelussa mieltä lämmitti luonteen kehuminen ja toi viimeinen lause kolmen huutomerkin kera. Tuomarin kommentit hyvistä korvista ja hyvästä hännästä lähinnä hymyilyttivät



-Pia-

Hörökorvakippurahäntä menee näyttelyyn

Vipun ensimmäinen pentunäyttely lähestyy päivä päivältä. Oulun näyttelyyn on ilmoitettu 3 länderiä: Vipu, Kuje –sisko ja Paavo. Jännitystä ei ainakaan vielä ole ilmassa. Mielessäni olen vaan miettinyt, että mitä jos nuorimies pistää ihan ranttaliksi. No, luultavasti vaan mua naurattaa kehän laidalla (kiitän siis onneani, että en esitä sitä) ja aletaan sitten treenaamaan entistä tehokkaammin.

Parina iltana olen yrittänyt nyppiä Vipua. Voih, sen karva on niin erilaista kuin Kampin. Kampin karva on hyvin karkeaa ja lähtee nätisti irti milloin tahansa. Vähän liiankin nätisti, sillä Kampin karvaa on kaikki paikat täynnä. Vipun karva on hieman pehmeämpää, eikä ainakaan vielä ole kypsää irrotakseen. Pehmeän vaikutelman saa siitä, kun Vipulla on pohjavillaa ja Kampilla ei. Kampin karvan läpi kuultaa iho, joten ei ihme, jos talvella hiukkasen palelee. Niin, takaisin siihen nyppimiseen… Kipeäähän se Vipulle kävi, kun yritin sitä nyhtää. Mikin turkkiin tarkoitetun veitsenkin yritin turkkiin upottaa, mutta sepäs vasta Vipun mielestä pelottavaa oli. Kamala raastava ääni veti mielen järkyttyneeksi. Pantiin sitten veitsi pois ja kaikki muutkin vermeet. Eipä tuo karva onneksi kauhean pitkä ole.

Aamulla kun herättiin, Vipun teipit roikkuivat toisessa korvassa. On sillä mahtanut olla kivaa, kun on rapannut korviaan ja huomannut, että teippi roikkuukin vaan toisessa korvassa. Yleensä juoksee päättömänä pitkin huushollia teippi lepattaen. Niin varmaan on tehnyt nytkin, mutta ei vaan olla herätty. Otin sitten teipin pois ja ihanaa, korvat nousivat heti höröasentoon. Eipä taida auttaa muu, kuin vetästä taas korvat kiinni, jotta pysyisivät edes kehän ajan nätisti.

Messariinkin tuli ilmoitettua nuorimmaiset. Siitä onkin aikaa, kun viimeksi ollaan niissä pippaloissa käyty. Piti oikein tarkistaa näyttelytuloksista, että 2004 vuonna ollaan viimeksi Kampin kanssa oltu voittajanäyttelyssä. Siinä mielessä on kiva lähteä, että näkee Kampin ja Vipun kasvattajaa ja toivottavasti paljon länderi-ihmisiä. Pasin sanoja lainaten: Helsinki vaan on niin syrjässä täältä katottuna, joten matka tulee usein esteeksi. Omalla autolla ei ainakaan viitti lähteä ajamaan talvikelillä, mutta onneksi ainakin yksi bussi on Oulusta lähdössä. Toivottavasti mahdutaan siihen.

-Pia-

Jos metsään haluat mennä nyt …

Niin takuulla yllätyt ainakin siitä, miten kauan aikaa siellä voi vierähtää. Eilinen päivä meni, jos ei nyt ihan kokonaan, niin melkein metsässä. Puoli 12 aikaan lähettiin ajelemaan jälki-, haku- ja esinetreeneihin. Oltiin sovittu aijemmin treenaavamme isommalla porukalla oikein kaffien ja lisukkeiden kera.

Laitettiin ensin vanhenemaan kolme jälkeä ja juotiin sitten aamupäiväkaffit. Kaffittelujen jälkeen ajettiin Vipulle jälki. Jälki oli aika lyhyt, johon oli sinne tänne ripoteltu jauhelihanpaloja ja lopussa odotti jauhelihapalkka. No Vipun mielestä jälki oli ihan iisipiisi. Mennä puksutti nokka maassa. Ainoastaan jauhelihanökäreet hieman häiritsivät etenemistä, kun piti niitä jäädä mussuttamaan. Palkkakin oli tällä kertaa superihana! Hirven- ja sika-naudanlihan sekoitus maistui makoisalta. Koska Vipun meno oli niin helpon näköistä, päätettiin tehdä vielä toinenkin hieman vaikeampi jälki.

Seuraavaksi otettiin yhdelle koiralle hieman hakuilmaisuja. Oli kiva päästä maalimieheksi metsään. Pääsi verestämään vanhoja muistoja Konstan nuoruudesta, kun sen kanssa rämmittiin hakuporukoissa.

Sitten olikin jo päiväkaffien aika. Kun kaffit oli juotu ja Vipun toinen jälki oli vanhentunut n. 40 min, ajettiin se. Aluksi Vipu oli hieman hämmentynyt, katseli taakseen tiellä seisovaa porukkaa ja mietti että mitähän tekis. Alusta kun selvittiin, matka jatkui hyvin. Puksutti omaan tyyliinsä hyvin keskittyneesti eteenpäin. Tällä kertaa jäljellä ei ollut makupaloja haittaamassa etenemistä. Taas löytyi hyvin jäljen pää, mutta makkarat taisivat olla pienoinen pettymys. Jauheliha kun oltiin jo syöty edellisellä jäljellä. Olin oikein tyytyväinen Vipun työskentelyyn, se osasi ratkaista alun ongelman ihan itse, löysi jäljen uudelleen ja jatkoi loppuun asti.

Jälkimies Vipu! Kuva: Sari Heiskala

Sitten olikin jo osaavampien koirakoiden vuoro päästä jälkitöihin. On se hienoo katsella kuinka kokeneemmat koirat tekevät töitä pitkillä jäljillä ja kuinka ne nauttii siitä hommasta. Siinä on meilläkin tavoiteltavaa.

Kovin vakavahenkiseksi tätä porukkaa ei voi sanoo, sillä seuraavaksi oli vuorossa, yllätys yllätys, iltapäiväkaffit. Turistiin koirajuttuja tovi ja hörpittiin jo ties kuinka monetta kaffikupposta tälle päivälle, kunnes innostuttiin vielä tekemään esineruutu. Tehtiin oikein kisasääntöjen ja mittojen mukainen ruutu. Vipu korkkas esineruutu-uransa hakemalla hanskan. Nakattiin eka yrittämällä hanska selkäni takaa ruutuun. Se meni hieman plörinäksi, kun Vipun jälkivaihde oli jäänyt päälle. Puksutti nokka maassa pitkin ruutua, kuin kokenutkin jälkimies. Otettiin toisella yrittämällä niin, että Pasi vei hanskan metsään ja johan Vipukin sai ideasta kiinni. Jätettiin esineruutu hautumaan iloisella kokemuksella.

Konsta haki taas konkarin elkein pari esinettä maastosta. Laitoin sille oikein hakuliivit päälle, jotta näyttäisi ”katu-uskottavammalta” vieraampien ihmisten edessä. Olikin kiva kuulla kommentteja hyväkuntoisesta vanhuksesta. Täytyy kyllä ollakin kiitollinen, että Konsta liikkuu vielä niin hyvin 11,5 vuotiaaksi.

Kampilla meni esineruutu huomattavasti paremmin kuin edellisellä kerralla. Ensimmäinen esine löytyi hyvin. Toiselle lähetin hieman huolimattomasti, eikä koira meinannut lähteä ollenkaan. Kun keskityin oikeanlaiseen lähettämiseen, pinkaisi metsään kuin ei mitään ja toi tavaratkin ihan hyvin.

Lopulta saatiin päätökseen koko porukan treenit. Pisutuslenkin ja kaupassa käynnin jälkeen oltiin kotona klo 18. Onneksi ilma oli hyvä ja porukka oikein mukavaa, niin mikäs siellä metsässä oli ollessa. Otetaan treenit uusiksi vielä ennen lumentuloja.

-Pia-

Mitä me ollaan tehty?

Onpas tämä viikko mennyt nopeasti. Jotain ollaan keretty touhuilemaankin. Tiistaina otettiin kotitottista vähän jokaisella koiralla. Konsta lähinnä hömpötti siivoten lelujaan omaan koriinsa. Että sitten jonkun mielestä voi siivoominenkin olla hauskaa!!! Kampi jatkoi noudon opettelua naksun avulla ja Vipskalle otin rauhallisia sivulle tuloja. Yritän siis itse tehdä käsi liikkeen rauhallisesti, jotta Vipu pysyy perässä eikä tarvi pomppia.

Keskiviikkona käytiin liitämässä. Vipulle otettiin U:n muotoista treeniä. Tavoitteena oli siis eteneminen ja sivukäännöt. Hyvin se jo taitaa noita pikkujuttuja. Paikalla olo on jo tosi hyvä ja lähtee vasta tule -käskyllä. Makupalakippoa ollaan käytetty pätkän päässä, mikä välillä näyttää olevan Vipulla hukassa. Lisäksi otettiin vielä puolikasta pujottelua, jossa myös on kivasti jo rytmi löytynyt. Nämä jutut jätettiin sitten Vipun osalta hautumaan ja otettiin Kampi kehiin.

Rakennettiin hyppyrata, jossa oli kivan haastava alku ja pitkät estevälit. Ensimmäinen pätkä meni Pasilla ja Kampilla hieman harjoitteluksi, mutta jo toisella yrittämällä palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Koko ajan meno näyttää paremmalta ja paremmalta. Kait se on myönnettävä, että harjoittelu tuottaa tulosta eikä vain lahjattomat treenaa.

Treenien jälkeen iltalenkin aikaan Kampi vingahti noustessaan ylös. Toinen etusista oli kipeä ja Kampi ontui selvästi. Mitään paikkaa ei kuitenkaan aristanut kun tassua vääntelin. Tehtiin sitten tavallista lyhyempi lenkki ja jalka sai kaipaamaansa lepoa yöllä. Aamulla ontuminen oli jo huomattavasti lievempää ja iltapäivällä ontumisesta ei ollut tietoakaan. En tiedä mistä tuo johtui, mutta onneksi selvittiin noinkin vähällä.

Eilen käytiin treenaamassa pikaisesti tokoa. Sain kullanarvoista vinkkiä Vipun seuraamiseen. En ole tuntenut tuota makkaralla imuttamista oikein meidän jutuksi ja sen on tekemisistäni huomannut epävarmuutena. Nyt aloitetaan seuraaminen hieman eritavoin lelun avulla ja tuntuu, että tää on meidän juttu. Toivotaan parasta!

Jaahas, taitaa perjantaisauna olla lämmennyt. Taidanpa lähteä sinne lämmittelemään. Hauskaa viikonloppua kaikille!

-Pia-

Kesämuistelot

Ihan pakko laittaa vielä yksi kuvasarja tulemaan... löysin nämä otokset kuvia peratessani. Vaikka syksy on jo täysillä päällä, ainakin täällä pohjoisessa, niin muistellaan vielä hieman viime kesää. -Pia-


Jes, sain napattua tämän suuren lelun pojilta.


Upsista, jalkani tarttui kiinni!


Kupperiskeikkaa, nyt mennään!


Doing, onneksi oli pehmeä alusta!


Oi voi tuota kakaraa. Kasvahan vielä hieman, niin ehkä se sitten luonnistuu!

Kuva-aiheinen viikonloppu

Tää viikonloppu on sitten tällainen kuva-aiheinen. Saryn galleriasta löytyi kuvia Okk:n viime viikonlopun kisoista. Tässäpä pieni annos teillekin katseltavaksi. Kiitos Sarille taas upean vauhdikkaista otoksista! -Pia-

Koirakuvat viikkohaaste: uni

Löysinpäs Pirkon ja Nucan blogin kautta Koirakuvat-viikkohaaste blogin, johon innostuin osallistumaan. Aiheena oli uni. Konstasta ja Mikistä ei valitettavasti tähän hätään löytynyt yhtään uneliasta kuvaa, joten Vipu ja Kampi poseeraavat tässä.



Vipu (10vk) ottaa unoset "äipän" sylissä




Kampi, väsynyt, mutta onnellinen agirotu karkeloiden jälkeen.

-Pia-

Viimeiset pentutreenit

Niin se vaan 6 viikkoa vierähti nopeasti ja eilen päätettiin pentukurssi. Nyyh, kouluttajakin sanoi, että tulee ikävä meitä kurssilaisia. Vielä ei ilmoittauduttu uudelle kurssille, katotaan sitten ensivuoden puolella josko jotain mielenkiintoista kurssia olisi tulossa. Mutta ei meidän tokoilut nyt tähän jääneet. Päästiin puikahtamaan kesken kauden seuramme möllitokoihin. Ei taideta ihan vielä olla möllitasoisia, mutta otetaan tavoitteeksi ryhmässä tekeminen. Jos jotain juttua ei osata, niin tehdään se sitten oman tason mukaan.

Pentukurssilla tehtiin jo TOSI vaativia juttuja. Piti osata seurata hallin mittainen pätkä ilman makupalaa eikä käsi saanut olla nokassa kiinni. Ihan kivasti se meni, tosin Vipu taisi luulla, että makupala on kuitenkin mulla jemmassa. Toisella kierroksella piti tehdä itsestä kiinnostava pyörimällä ja tekemällä siksakkia. Vipu oli ihan äimän käkenä, että mikäs tolle emännälle nyt tuli. "Pitäskö soittaa piipaa-auto??"

Otettiin häiriönalaisena istumista, seisomista ja maahanmenoa sekä erilaisia juttuja hyppyesteen kanssa. Lopuksi iloiteltiin agiesteiden parissa. Otettiin pussia, hyppyä ja puomia. Meidän agihirmu päätti puomilla, että tää este on aivan hirvee, mua ette kyllä laita tota menemään!! Ensin alko sydäntäsärkevä huuto ja sitten yritettiin kaikin tavoin kammeta pois nousu-osuudelta. Tasanen ja alastulo oli sitten tosi vauhdikas, jopa niin, että täyty jarruttaa valjaista. Oliskohan ollut syynä uusi puomi (oli kyllä ihan tukeva) vai liekö ollut vaan murkkuiän ketkutuksia, sillä ollaanhan me menty puomia jo useampi kerta???

Tänään on ollut ihan lunkkipäivä. Ollaan vaan lenkkeilty ja vötkistelty kotona. Aika hyvin jo Vipukin osaa rauhoittua kotona. Jos mitään ei tapahdu, niin loikoilee jossain lähettyvillä. Välillä toki täytyy kokeilla lähtisikö Konsta tai Kampi käyntiin, jos vähän härnäisi.

-Pia-

Vuoden viimeiset ulkokisat

Viikonloppu meni agilityn merkeissä. Kisattiin ihan kotikulmilla naapuriseuran kisoissa. Kisat tuomaroi Johanna Nyberg. Radat olivat kivan jouhevia, jopa helpohkoja. Mukavaa, että välillä saa mennä loogisia ratoja vailla ylettömiä ansoja.

Lauantain eka radalta Pasi ja Kampi ottivat työvoittonollan. Miksi työvoitto? No ohjaus oli hieman hapuilevaa, käännökset laajahkoja ja Kampi kyseli paljon johtuen myöhäisistä käskyistä. Mutta nolla mikä nolla. Tyytyväinen mieli siitä! Voiton tällä radalla vei meidän kultapoika! Onnittelut vielä tätäkin kautta ohjastajalle ja Jensille!

Toinen rata oli Pasilta ja Kampilta tosi hieno. Ei riman tiputuksia eikä laajoja kaarroksiakaan. Harmittavasti vaan pujottelun jälkeen Pasi unohti koiran käännöksessä ja Kampi livahti selän takaa väärälle hypylle. Heh, kuinkahan monta kertaa mä olen tehnyt tollasen virheen.

Sunnuntain eka kisan alku oli haastava. Pasin ohjauksessa näkyi alun vaikeus epävarmuutena ja siinä Kampi pyörähteli kysellen mihin mennään. Yhdellä riman pudotuksella selvittiin tästä alusta ja lisäksi tuli vielä toinen rima myöhemmin alas. Siis 10 tulokseksi.

Toinen kisa oli sellainen rata, jossa ajattelin Kampin pudottavan paljon rimoja. Radalla oli paljon hyppypyörityksiä. No, väärin ajattelin. Pasi ohjasti Kampia oikein mallikkaasti. Kampin ei tarvinnu turhaan kysellä, suunta oli selvillä jokaisella esteellä. Upeasti radalta nolla ja sijoitus oli 3.

Tyytyväinen voi siis olla viikonlopun saldoon. Kampilla jo nyt enemmän SM -nollia kasassa, kuin viime vuonna yhteensä. Kauaksi ei jäänyt tuplanollakaan tältä viikonlopulta (mikä siis tarvitaan SM -kisoihin osallistumiseen). Kaatui siis yhteen mokaan lauantaina. Tästä on hyvä jatkaa... seuraavaksi kisataankin jo sisäkisoissa lokakuussa.

-Pia-

Käytöskoulua!

Ei opittu eilen koulusa matikkaa eikä äikkää, vaikka Pia niin luppaili. Aiheena oli opastus hyvvään käytökseen sekä mallikäytöksen alakeet. Niin, siis jankattiin niitä samoja juttuja mitä aijemminkin. Piti osata kävellä makkara nokassa ja hyvinhän mää sen osasin. Välillä makkaraa nostettiin ylemmäs ja mun piti hypätä ylettyäkseni siihen. Simppeli juttu. Sit meidän piti käyä moikkaamassa toiset kurssilaiset. Siellä on yks sellanen ärhäkkä kaveri, jonka kans ois kivvaa ottaa pikku painit. Mut painit ei kuulemma kuulu hyvvään käytökseen, joten jätettiin sitten välliin. Välillä mua alako niin sapettaan toi samojen juttujen jankkaaminen, joten pistin ihan ranttaliksi. Miks muka makkoilusta pitäs nousta istumaan? Emmää jaksanu, kun just olin päässy hyvvään lepoasentoon. Enkä mää ollenkaan tajunnut miksi se nyt käski mun mennä istumisesta makkoiluun??? Pia on ite sanonu, et paras tapa mennä makkoiluun on mennä suoraan seisomisesta. Ei siis mittään lokkiikkaa tässä jutussa!

No sitten päästiin mallikouluun ja mun handleri kutsuttiin paikalle. Siinä me sitten pyöräheltiin muijen katteltavina muutama kerta. Katottiin mun upian valakonen hammaskalusto, kauniin ulukonevat korvat ja komia selänpäälle kaartuva häntä. Siinä emännät kehuivat mua kilivan ja mikäs siinä oli ollessa. Kommee kyllä oonkin! Ja just kun pääsin oikeeseen rytmiin catwalkissa, niin aika loppu! No, onneksi on vielä kerta opiskelua, jospa jatkettas vielä vaikka mallikoulua.

Nyt mää lähen lenkkeileen, sillä täytyyhän virriilin nuoren miehen pitää kunnostaan huolta.

Moikka! T: A. Vipunen

Kaikenlaista toimintaa mahtuu viikonlopulle

Taas se viikonloppu niin sanotusti suhahti ohitse. Ihan liian nopeesti se aina menee. Koiraihmisellä pitäisi ehdottomasti olla viisi päivää vapaata ja kaksi töitä, ja palkka tuplasti parempi. Samaa mieltä???

Perjantaina töiden jälkeen hurautettiin oikein PK –kentälle tokoilemaan. Vipun idoli Jens oli jo meitä odottamassa. Vipun fanitus oli taas tosi kova, suorastaan tunkeileva. Tällä kertaa Vipun nokka oli enemmän maata kohden kuin minua kohden, joten oli työ ja tuska saada pidettyä Vipun nokka irti maasta. No onneksi makupalat kuitenkin hieman irrottivat viestien luvusta ja sain tehtyäkin jotakin. Maahanmeno sujuu muuten jo tosi kivasti, mutta jollain konstilla pitäisi saada Vipun nokka irti kädestäni. Siinä asiassa on siis mentävä seuraavaksi eteenpäin. Sivulletulo menee jalan ja käden auttamisen kanssa myös hienosti, mutta apuja on tästäkin vähennettävä. Siispä harjoittelemme seinänvierus sivulletuloja ja ylempää palkkaamista. Seuraamista ollaan otettu tähän asti makupalan ”imuttamisella”, mutta jos otan makupalaa irti koirasta, niin vieterikone on valmis käyntiin. Mitenkähän siinä etenesin??? Täytyy kysyä pentukurssilla ohjeita.

-Tänne se makupala

- Anna jo

Konsta myös tokoili, tai paremminkin hömpötti kanssani hetken tekemällä vuoroin tottista vuoroin temppuja. Kampi treenasi vielä tätä meidän pitkäksi käynyttä nouto –projektia. Elokuun 23. päivä 2006 olin asettanut tavoitteeksi, että saisin kuvan Kampista kapula suussa. Tässä se nyt on! Konsta vaan puuttuu kuvasta.

- ota jo, ota äkkiä.

Ei nyt sentään vuotta olla noutoa treenattu, vaan vasta nyt reilun kuukauden. Nyt ollaan edistytty tossa kapulan pitämisessä alun sekunnin pitämisestä jo 30 s. pitämiseen. Enpä olisi ihan arvannut, että noudon opettaminen voi olla näin vaikeaa. Paljon se on vaatinut hermoja, ja kokeiluja siitä mikä toimii ja mikä ei. Kampin mielestä kapulan pitäminen on kyllä huippu kivaa, mutta sen antaminen käteeni tai kapula suussa tekeminen ei onnistu. Pitkä matka on vielä täydelliseen noutoon, mutta asetetaan se tavoitteeksi, että joskus se vielä onnistuu.

Lauantaina napattiin kyytiin Tiina ja Paavo –länderi ja mentiin näytelmätreeneihin. Tällä kertaa meidän poppoosta vain Vipu pääsi näytelmiin. Pasin aamuinen selkäkipu vain paheni treenatessa, mutta sinnillä näytelmät mentiin loppuun asti. Agitreeneihin Pasista ei ollut, joten käytin tilaisuuteni hyväksi ja treenasin Vipun kanssa. Otin vähän pujottelua ja eteen menoja. Kampi pääsi lopuksi hyppelemään aivan huvin vuoksi. Tiedän, että ei saisi koskaan lähteä asenteella ”huvin vuoksi” treenaamaan, mutta hallin hiostava ilma veti kyllä minut aivan ventiksi.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa esineruutua ja Vipulle jälkeä. Esineruutumaasto oli hieman hankalaa hakkuumetsää, jossa oli oksia kasassa siellä täällä. Mutta eipä se Konstaa haitannut, kolme esinettä löytyi kolmella lähetyksellä. Ainakin Konstalla hajuaisti pelaa mainiosti. Kampilla taas oli huonompi päivä, sillä en muista milloin olisi näin kauheasti takkuillut. Ensimmäinen löytyi hyvin, mutta toiseen tarvittiin pari sijaistoiminto pissaa ja pari – kolme uusinta lähetystä. Olisi pitänyt lopettaa tähän, mutta kun kolmas esine oli keskellä ruutua ja suht lähellä, päätin lähettää vielä sillekkin. Sepä olikin sitten virhetikki. Yhdesti Kampi jopa merkkasi esineen, mutta ei tuonut. Kävimme sen sitten yhdessä metsästä hakemassa ja Kampi kyllä toi sen mielellään. Esine ei siis ollut liian vaikea. Jäin miettimään, että oliko risukkoinen maasto Kampin kauhistus? Herkkähipiäinen kun on. No mene ja tiedä, toivottavasti seuraava kerta on parempi.

Vipu jäljesti n. 30 m. jäljen, jossa oli n. 5 makupalaa ja lopussa makupalakuppi. Autolta asti nenä maassa mentiin ja heti löytyikin oikea jäljen paikka. Pari kertaa jäljen aikana pyörähti taaksepäin etsien jälkeä, mutta muuten eteni hienosti. Ja jäljen päänkin löysi tällä kertaa ihan itse, mutta ei ne makupalat olleet kovin kiinnostavia. Syötiin lähinnä asenteella ”no, jos on ihan pakko”.

Jotain muutakin kerettiin viikonloppuna tekemään, mutta jätänpä ne nyt kertomatta. Vipu lähtee taas mun kanssa opiskelemaan. Onkohan tänään vuorossa matikkaa vaikko äidinkieltä?

-Pia-