sunnuntaina, toukokuuta 27, 2007

Poseeraamisen vaikeus!

Tässä kuvasarja poseraamisen vaikeudesta. Kuvat on ottanut Katja Sulkala. Kiitos Katja kärsivällisyydestä näiden veijareiden kuvaamisessa!

Vastakkaisia voimia

Mitä iso edellä sitä pieni perässä

Nyt mulle ainakin riittää!!
Ookko nää muistanu pestä hampaat kuvaukseen?? Hönkäseppä tänne päin


57 otto: Osataan me ollakkin

perjantaina, toukokuuta 25, 2007

Treenailemassa

Keskiviikkona treenailtiin ekaa kertaa seuramme ulkokentällä. Oma suoritukseni Kampin kanssa meni vähän niin ja näin. Oli hyviäkin pätkiä, kuten pujotteluun menot, mutta käännökset olisivat voineet olla tosi paljon tiukemmat. Jalat ei oikein itsellä kulkeneet.

Vipu seikkaili radan reunalla Pasin kanssa. Saatiin taas hyviä koira kokemuksia seurakavereiden koirista. En tiedä onko se pienen pennun tyypillistä toimintaa, mutta mielestäni Vipu osaa hyvin lukea koiraa. Heti heittäydytään selälleen isommille. Vipu sai taas mennä Pasin kanssa siivekkeiden välejä sekä putkea. Putki olikin niin kiva juttu, että sen jälkeen oli kiva vetästä hepulit.

Pasi kokeili myös pysyä Kampin vauhdissa ja meni saman radan minkä minäkin. Kampille se oli outo juttu, vaikka on joskus kisannutkin Pasin kanssa. Ennen muuria Kampi katsoi niin tarkkaan Pasin ohjausta että törmäsi pahan näköisesti muuria päin. Onneksi mitään ei sattunut ja matka jatkuin samaa vauhtia.

Eilen oltiin sitten Mikon koulutuksessa. Taas piti tehä kaikki ensin väärin, että sai tehä sitten kaiken oikein. No, eikös sitä parhaiten opi kantapään kautta. Näissä treeneissä olen huomannut, että ei ole tullut opetettua Kampille haltuunottoja oikein. Kun haltuunotot on mitä on, niin Kampi pääsee hyppäämään kauas ja väärään suuntaan. Toivottavasti Vipulle osataan opettaa oikein.

Muuten ollaan sitten nautittu hienoista keleistä. Toivotaan että viikonloppu jatkuisi samanlaisena. Tiedä vaikka päästäis metsään makkarajäljelle ja esineruudulle.

-Pia-

tiistaina, toukokuuta 22, 2007

Jännitysnäytelmää kerrakseen

Tänään oli Vipun rokotuspäivä. Jännitysmomentti tässä reissussa oli se keretäänkö perille ajoissa vai vähän myöhässä. No ajoissa kerettiin, tai meidän ajoissa, sillä olimmehan vain 3 min myöhässä. No sisälle päästiin samontein. Lääkäritäti oli oikein kiva Vipun mielestä. Taisi reissu olla muutenkin miellyttävä kokemus, sillä raksujen rouskuttelu vei kaiken huomion rokotuksesta. ELL varoitteli rokotuksen sivuvaikutuksista mm. väsymyksestä. Illalla odottelimme millonkas väsymys alkaisi näkymään, sillä virtaa riitti. Nyt tosin nukutaan jaloissa, mutta nyt onkin jo normaali nukkumaan meno aika.

Tässä sitten päivän varsinainen jännitysmomentti kuvien muodossa:

Hei, mitäs tuolla on??

Käynpäs katsomassa.

Hei jätkät, lähetäänkö seilaamaan?

Kyllä kalat tykkäävät vedestä! Nam!

Apuuvaa, voisko joku auttaa??

-Pia-

maanantaina, toukokuuta 21, 2007

Menneen viikon kuulumisia

Viikko on mennyt nopeasti ja jotain on keretty tekemäänkin.

Kampin kanssa oltiin Mikko Aaltosen kurssilla viime viikolla. Haastavia pätkiä mentiin taas. Jotenkin tunnen oloni kurssilla aina aivan tumpeloksi. Ratojen kiemurat ei meinaa mennä ollenkaan kaaleen. Kiva, kun saa koko ajan kysellä, että "mihinkäs tästä seuraavaksi", "Ai, tuolta takaako se mentiinkin" ja "Voitko vielä kerran kertoo mihin tästä mentiin"? Mikko saa sata kertaa sanoo, miten joku paikka pitäs ottaa, eikä sittenkään meinaa mennä perille... juu, enpä kehtaa edes sanoo kuinka monta vuotta tätä niin kivaa mutta haastavaa harrastusta on tullut opiskeltua... Joka tapauksessa kurssi on meille todella antoisa ja tarpeellinen. Ja Mikko niin kärsivällinen...

Eipä varmaan vaikee arvata, miksi ja mitä käytiin lauantaina hallilla harkaamassa. Aiheena kurssin kiemurat. Alkohan ne meneen perille. Päässä oli varmaan tapahtunut ajatustyötä. Vipukin pääsi juoksemaan Pasin kanssa siivekkeiden väliä. Näytti pojilla olevan tosi hauskaa.

Muuten viikko on mennyt lenkkeilessä. Vieraita on käynyt katsomassa Vipua ja me ollaan käyty vieraisilla Jenssin luona. Ihana tuo Jens, kun se osaa leikkiä niin nätisti Vipun kanssa, vaikka on jo iso jätkä. Suurimman osan leikistä Jens makaa maassa ja Vipu könyää päällä. Sitten Jens sievästi ottaa painiotteen etutassuillaan ja siirtää Vipua puolelta toiselle.



Tänään on ollut tosi hieno ilma, joten peuhasimme hieman läheisellä kentällä. Kampilla ja Vipulla on sitten aivan toisenlaiset leikit kuin Jenssillä ja Vipulla. Ääntä ei puutu! Varmaan koko tienoo tietää millon meidän lauma on lenkillä. Oikeeta äijä rähinää!

Tänne se keppi

Mä otan sen

Mä haluuuuun sen!

Mulle, mulle! ANNA!

Seuraava uhri!

Huomenna mennään ekoille rokotuksille. Voi hitsi, miten aika menee juosten eteenpäin...

-Pia-

torstaina, toukokuuta 17, 2007

Kamraatti ukkelin ikään!

Meidän ex-kuopus täyttää tänään jo 6 vuotta! Äkkiä on aika mennyt ja antoisaa on elämä Kampin kanssa ollut. Toivottavasti saamme nauttia Kampin seurasta vielä pitkään! Onnittelut myös sisaruksille!

T: Pia ja Pasi

tiistaina, toukokuuta 15, 2007

Hyvästi Hugo

26.1.1999 - 15.5.2007

Tätä hetkeä kartoin, tätä väistin, tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika

Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää, koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää

Pahat enteet hiljaisuuden kaiken täyttää
Niin tuskaisen läsnä joka hetki vaikka pään pois kääntää
Vaikka sulkisi silmät kuva säilyy eikä mee minnekään
Muttei silti tule luo vaan tuijottaa tuijottamistaan

Armo (Apulanta)

Hugo lähti paremmille agilitykentille yllättäen ja nopeasti. Mitä ilmeisimmin syynä oli mahalaukun kiertymä, syytä ei tutkittu eikä ole enää väliäkään. Hugon ei tarvinnut siirtyä eläkkeelle ja sunnuntaina saimme vielä nauttia agilityn hurmasta yhdessä.

Olkoot jalkasi ketterät ja esteesi kiiltävät siellä jossain.

Onneksi laumamme muut jäsenet, etunenässä Vipu, saa hymynkin huulillemme.

Pasi ja Pia

maanantaina, toukokuuta 14, 2007

Mitä sisko edellä sitä veli perässä.

Vipun sisko Kuje sairasti vastikään virtsatientulehduksen, josta voi lukea Touhukirjasta.
Vipu vissiin lauantaisen tapaamisen myötätunnoissa päätti ottaa osansa tulehduksesta ja aloitti tänään myös antiibootti kuurin samaan vaivaan. Huomasin aamulla Vipun pissaavan pikku liruja sinne tänne.

Ell:ssä tutkittiin kaikki paikat nurkkia myöten ja muutenkin käyttäydyttiin tosi reippaasti. Hieman piti säikkyä isoa valkoista karvapalloa eli Samojedia, joka ilmeisesti näytti epäilyttävältä karvojensa ja värinsä takia. Lääkärin tutkailujen jälkeen meidät passitettiin ulos ottamaan Vipusta pissanäytettä. Ensin etsittiin kaupungista nurmikkokaistale ja sitten alettiin metsästämään pissaa. Hieman meinasi naurattaa, kun kierrettiin pientä kaistaletta useampaan kertaan ympäri toinen remmin päässä ja toinen kuppi kädessä odottaen josko pisut tulisivat. No, eihän sieltä mitään tullut. Eli lääkärin diagnoosi jäi sanomani varaan.

Aika suurpiirteistä muuten tuo Eläinlääkäriaseman toiminta. Laskussa Vipun nimi oli muuttunut Bipuksi ja rotukin oli vaihtunut länderistä Kroatianpaimenkoiraan . No, onhan nimessä kolme viimeistä kirjainta oikein ja rodussa kolme ensimmäistä. Pitäisköhän tarkistuttaa uudelleen laskun summa?

Sitten vielä eilisistä kisoista. Pasi siis kisasi Hugolla. Eka rata oli hienoa katseltavaa. Moni asia meni nappiin, mutta yksi pikku viba kostautui ja hylly oli tulos. Toinen rata oli vähä sählinki rata. Alussa hypyn ohitusta ja pari rimaa tuli alas. Tulos siis 15 ja yliaikaa hieman. Vipu sai kisoissa paljon uusia ihmis- ja koiraystäviä. Paljon riitti kisoissakin tutkittavaa. Onneksi ilma oli lämmin (vaikka se virtsatientulehdus siitä huolimatta tulikin).

Illalla vielä käytiin äitienpäiväkaffeilla ja veljeni lapset saivat taas paapoa Vipua mielin määrin. Viisi lasta kun pyörii pennun ympärillä, niin kyllä siinä on pennulle siedätystä lapsiin kerrakseen.

Nyt Viputti nukkuu ja kerää kait voimia illan hepulikohtaukseen.


-Pia-

sunnuntaina, toukokuuta 13, 2007

Lenkkeilyä kera ländereiden

Eilen sitten pidettiin pienimuotoinen länderilenkki. Viisi koiraa marssi Rajahaudan pitkospuita pitkin. Olihan pientä extremelenkkeilyä, sillä maasto oli erittäin märkää ja pitkospuut hieman korjauksen tarpeessa. Lenkki loppuikin siihen, kun pitkospuut olivat rikki ja alla todella märkää. Siispä käännyimme takaisin.

Vipu tapasi lenkillä siskonsa Kujeen. Alkuihmettelyn jälkeen otettiin painimatsia. Vielä oli Kuje isompi kuin Vipu, mutta hyvää vauhtia kasvua oltiin kiritty kiinni. Ketyn kanssa Vipu vaihtoi myös kuulumiset... jälleennäkemisen riemulla ei ollut rajaa.


Kuje ja vipu


Vipu, Kuje ja Amanda


Vipu ja
Kuje. Paavo kurkkii kuvassa.



Kuje tarkastaa voiko pojat (Paavon ja Vipun) kelpuuttaa leikkiin.

Tänään ollaan menossa kannustamaan Hugon kisoja. Kampi joutui jättämään kisat väliin antibiootti kuurin takia, mutta toivottavasti jo seuraaviin kisoihin pääsemme mukaan.

-Pia-

perjantaina, toukokuuta 11, 2007

Kampi kursseili eilen

Aloitimme eilen Kampin kanssa Mikko Aaltosen kurssin. Kynsivalli oli parantunut niin hyvin, että uskaltauduimme mukaan. Mukana oli meidän lisäksi kaksi paria ja aikaa tunti. Rata oli rakennettu valmiiksi, joten siihenkään ei tuhlaantunut aikaa. Meille kurssi on mitä mainioin, sillä sain jo eka kerralla paljon vinkkejä, miten pienentää Kampin käännöksiä. Uusi ohjaustekniikkakin opittiin. Tai, no opittiin teoriassa, mutta käytännön toteutus jäi vielä auki. Täytyy opetella kotiläksynä Jaakko -käännöstä. Vaikeinta mulle on rytmin vaihdokset. Jotenkin en tiedä vielä milloin pitäisi olla lähellä koiraa ja milloin koira pitäisi lähettää. Toivottavasti sekin selkeytyy kurssin aikana.

Vipukin kävi kentän laidalla hurmaamassa kurssilaisia. Touhua ja tutkittavaa riitti yllin kyllin. Yhtaikaa kurssimme kanssa toisella puolella kenttää oli pentukurssi. Harmi, kun Vipulla ei vielä ole tarpeeksi ikää osallistua noihin pippaloihin. Olisi tullut kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Tänään Vipu on seurustellut veljeni lasten kanssa. Lapset saivat taluttaa Vipua, Konstaa ja Kampia. Lystiä riitti sekä koirilla että lapsilla. Vipusta oli erityisen kiinnostavaa vanhimman lapsen pitkät ja paksut hiukset. Niitä piti hamuta joka välissä. Kait ne olisivat olleet ihana vetolelu.

Huomenna Vipu tapaa sisarensa Kujeen. Oulun porukka kokoontuu länderilenkin merkeissä ja Kuje perheineen on saapunut Tampereelta Ouluun. Lenkistä tarinaa huomenissa. Nyt syvennyn elokuvan pariin. Hauskaa viikonloppua!

-Pia-

maanantaina, toukokuuta 07, 2007

Ukkosen jytinää ja pikku-ukon tapoja

Tänään saatiin niskaan kiva ukkoskuuro. Koulusta kiireellä kotiin, sillä kylään oli tulossa harvinainen vieras. Ilma oli vielä kirkas, kun lähdimme lenkille. (Jee, Vipu oli jaksanut pidättää 6 tuntia tekemättä asioitaan sisälle). Kymmenen minsan päästä alko tulemaan vettä. Vettä tuli niin paljon, että katsoin paremmaksi kaapata Vipun syliin ja kääntyä kiireesti kotiin päin. Melkein kotiovella jyrähti sitten kivasti. Kampihan ei tunnetusti ukkosesta diggaa, joten sellainen reilun tunnin tärinä ja läähätys oli tiedossa. Vipu ei moista tärinää ymmärtänyt laisinkaan. Kovasti yritettiin saada Kampia leikkiin mukaan.

Vipulle on tullut opetettua sellainen kiva "paha" tapa. Kun riehuminen menee yliväsymyksen puolelle, ei rauhoittumiselle meinaa löytyä sijaa. Kun sitten Vipun ottaa syliin, niin uni tulee nopeasti. Näin on tullut opetettua, kuin huomaamatta, kakara nukkumaan sylissä. Sinänsä tosi kiva, kun Kampi ei koskaan ole ollut "sylikoira" ja joskus olisi niin kiva paijata Kampiakin. Mikäs sen rentouttavampaa, kuin maata soffalla kaveri toisessa kainalossa ja namut toisessa. Päälle vielä joku hyvä leffa, niin avot!

naatiskelua.

-Pia-

lauantaina, toukokuuta 05, 2007

Vipu tänään 10 viikkoa.

Ältsyn nopeaa on aika mennyt. Kaksi ja puoli viikkoa tuo pikku riiviö, hirviö, kauhukakara ja suloisen ihana energiapakkaus on ollut meitä ilostuttamassa. Vaikka välillä tuntuu, että voi kun toi kasvas äkkiä isoksi, niin kyllä se on vaan niin mahtava pakkaus. Maailma on vielä niin ihmeellinen ja paljon uusia asioita opittavana. Täytyy nyt nauttia pentuajasta, kun se aika kuitenkin on niin lyhyt.

Tänään käytiin moikkaamassa ihanaista Jenssiä. Vanhat tutut painivat Jensin takapihalla tovin, kunnes Vipulle tuli väsy. Tässäpä kuvia tapaamisesta.





-Pia-

torstaina, toukokuuta 03, 2007

Epätäydellisen täydellinen päivä!

Tällainen päivä kun on saatu päätökseen, niin toivoisi ettei toista hetkeen tarvitsisi kokea. Mutta, kerronpa sen nyt sitten teillekin. Aamu alkoi rattoisasti, kun huomasin Kampin etutassun kynsivallin punoittavan. Tarkempi analyysi osoitti, että jep, tulehdushan siinä ja kynsikin näytti liikkuvan epätavallisesti. Aamutouhujen jälkeen soittoa ell:iin ja sain kuin sainkin ajan tälle päivälle. Kauhukuvissa näin, että tiedossa on piiiitkä sairasloma ja kynnen poisto.

Vipun kotiin jättäminen oli taas yhden sortin show. Ilmeisesti vaisto sanoi, että nyt taas jätetään. Pää nousi häkistä aina kun olin lähtöä tekemässä. Loppu viimein jätin taas hereillä olevan kakaran etsimään juttuja. Matkalla kouluun mietin vain kuinkahan se taas jäi huutamaan. Onneksi päivän mittaan asia unohtui. Koulusta olin myöhässä "vain" pari tuntia, eikä muutenkaan koulujutut menneet aivan putkeen. Harjoittelupaikasta tuli kielteinen vastaus, joten hakuprosessin joutuu aloittamaan taas alusta.

Onneksi sentään kotiin tulo oli positiivinen yllätys. Vipu oli aivan selvästi sekä nukkunut että touhunnut aktivointilelujen kanssa. Onnenhuuto oli kyllä yhtä dramaattinen, kuin eilenkin.

Eläinlääkäriin oli hiukan kiire, joten nopea koirien pisutus ja vastaanotolle. Kampi sai jalasta odotetun diagnoosin, eli kynsivallin tulehdus, mutta onneksi sentään ei tarvinnut kynttä poistaa. Viikon lepo on tiedossa. Toivottavasti riittää, sillä viikon päästä alkaisi Mikko Aaltosen vetämät treenit, joihin olemme ilmoittautuneet. Okk:n kisat on joka tapauksessa meidän osalta peruttu. Jalasta tehtiin komean punainen paketti. Komean ehkä mielestäni, mutta ei tosiaankaan Kampin mielestä. Aivan kamalaa, eihän jalalla voinut enää edes kävellä.

Kysyinpä vielä ell:ltä Konstan ripulista. Konstalla on yleensä pari kolme kertaa vuodessa ripuli, joka joko menee omilla rohdoilla ohi tai sitten tarvitaan järeämpiä aseita suolistotulehdukseen. Nyt ripulia oli kestänyt kolme päivää. Konstakin kerettiin ottaa samaan syssyyn ja mitä vielä. Vanhuksella on vanhuuden oireita, nimittäin laajentunut eturauhanen. Tai en mä tiedä onko se vanhuuden oire, mutta ei ole aikaisemmin ollut. Saipa Konstakin sitten rohdot siihen vaivaan.

Vipulla on sitten riittänyt virtaa koko illaksi. Onneksi Vilma ja Penni tulivat kyläilemään. Ja ihanainen Penni paini Vipun kanssa. Isot pojat painelivatkin makuuhuoneeseen nukkumaan jotta kakarat saavat leikkiä.

Penni ja Vipu painii

Jotta päivä olisi epätäydellisen täydellinen, niin tottahan Kampi osaa siitä tehdä sen. Iltalenkillä paimennettiin viittä koiraa metsässä ja jossain välissä Kampi oli kerennyt pyörähtää SIINÄ ITTESSÄÄN! Voi jessus sitä lemua ja näköä! Valjaita myöten... Yritä siinä sitten pitää muita koiria erossa Kampista saimoin kuin katsoa ettei itse sotke itseään siihen. No, suihkureissuhan siitä sitten tuli. Jotain positiivista tietysti siinäkin... onneksi se ei ollut Konsta, koska siinä olisi ollut paljon enemmän työsarkaa.

Kuivausrituaalit ja tarkkaavainen yleisö.


Nyt taidan päättää tämän epätäydellisen päivän menemällä suosiolla nukkumaan. Toivottavasti en putoo sängystä!

-Pia-

keskiviikkona, toukokuuta 02, 2007

Ekaa päivää yksin kotona.

Tänään siis koitti päivä, jolloin oli kouluun mentävä. Oli Konstan ja Kampin tehtävä jäädä hoitamaan pikku-Vipua. Heräsin hieman aikaisemmin aamulla. Vipu sai ensin käydä aamu asioilla ja sitten lähdettiin reppulenkille käyttämään isommat. Syönnin ja aamu riemujen jälkeen alkoi uni painaa silmään. Se häkkiongelmakin oli vain hetkellistä ja nykyään häkki on turva- ja nukkumapaikka. Nytkin sinne mentiin nukkumaan mielellään. Kaikki ei tietystikään mennyt tanssien, vaan Vipu heräsi kun laitoin raksuja ja muuta tekemistä lattialle. Vipun huoneena on olohuone, josta on karsittu kaikki "vaarallinen" pois, ja Konstan ja Kampin käytössä on muu osa asunnosta. Vaikeaa oli lähteä, vaikka Vipu jäi hyvillä mielin touhuamaan "puuhapakettien" kanssa.

Iltapäivällä, kun tulin kotiin, niin Vipu tietysti muiden ohella kiljui sydäntä särkevästi. Porttia oli raastettu, sillä säleitä oli lattialla. Lisäksi "puuhapaketit", kongia lukuunottamatta, olivat koskemattomia ja raksujakin oli lattialla. Siitä voikin päätellä, että aikas surkeaa on ollut. Huomenna täytyy katsoa, että varmasti ollaan unten mailla, ennen kuin lähden. Silloin ei aikaisemminkaan ole ollut mitään ongelmia.

Nyt ympärillä makaa kolme "raatoa". On tainnut isommillakin olla rankka hoitopäivä. Illalla olisi vielä agi -treenit, joten lepo on tähän hetkeen terästä!

-Pia-