maanantaina, lokakuuta 29, 2007

Sitä sun tätä treeniä

Lauantaina oli ensin Vipun tokot. Oli hurja osanotto treeneihin, kun kolme koirakkoa pyöri hallissa. Saatiin ainakin hyvää yksilöopetusta. Otettiin liikkeestä maahanmenoa, seuraamispätkää, paikallaoloa ja hyppyä. Seuraaminen meillä on vielä niin alkutekijöissä, että otetaan Vipun kanssa aina omat kuviot. Ihan kivasti se kuitenkin alkaa sujumaan, kunhan saan palkattua sen aina oikeasta asiasta.

Lopetetaan Vipun kanssa tokot aina vähän aikaisemmin kun muut, sillä heti tokojen jälkeen on nätötreenit. Otettiin Kampi kans mukaan nätötreeneihin. Kampi tietty oli ihan täpinöissään menossa liitämään. Tarkoitus oli vähän treenata molempia yhtä aikaa kehässä, sillä luultavasti sellainen tilanne tulee joskus, että munkin on PAKKO kehään astua jommankumman kanssa. Otin ensin Kampin esitettäväkseni. Mutta eihän siitä tullut mitään, kun en osaa kattoa millon se peitsaa. Vaihdettiin sitten Pasin kanssa koiria. Kampi oli kyllä ihan pihalla koko treenien ajan. Peitsasi, katseli katossa olevia lintuja ja omaa kuvaansa seinillä olevista peileistä. Oli vissiin niin pettynyt kun kierrettiin vaan kehää näyttelyremmi kaulassa, eikä päässyt esteille. Ei ehkä ole Kampille paras paikka treenata näyttelyitä samassa hallissa missä treenataan agiakin. Kuumuu liikaa.

Vipu meni tosi hyvin minunkin ohjaksissa. Ravasi kivasti, seisoi nätisti ja antoi kopeloida itsensä sekä pöydällä että maassa. Oli kyllä tipahtaa pöydältä, mutta ei ollut siitä onneksi moksiskaan.

Sunnuntai oli sitten metsäpäivä. Aamulla kamat kassiin, kaffit pulloon, pasteijat pussiin ja tienpäälle. Hetkellisten harhailujen jälkeen löydettiin oikeaan paikkaan vähän myöhässä. Oltiin samalla porukalla liikkeellä, kuin viimeksikin, kun pidettiin vähän pitempi jälki-, haku- ja esinepäivä. Nyt ei aikaa mennyt kuin 4,5 tuntia, vaikka kaffitteluja nautittiin sama määrä kuin viimeksikin. Edistystä!

Vipun jälki sai vanheta n.50 min ennen kuin lähdimme ajamaan sen. Alku lähti tosi hyvin liikkeelle, mennä posmotti hyvällä vauhdilla eteenpäin. Puolessa välissä pysähty ja haisteli maata tovin ja kappas, merkkasi maasta lelun. Vipu jatkoi matkaa niin nopeasti, että en kerennyt muuta kuin napata lelun taskuuni ja mennä perässä. Jäi siis kehut sanomatta. Hakkuuaukealla Vipu alkoi pyörimään ja etsimään jälkeä. Tuli itselle tosi orpo olo, kun en yhtään tiennyt mihin jälki päättyy. Mulla ei siis ollut tietoo, oltiinko jo menty loppupalkan ohi vai ei. Ei siis auttanut muuta kuin luottaa koiraan ja hyvin se tilanteen selvitti ja lähti jatkaan matkaa. Loppupalkkakin löytyi turppaaseen piilotettuna ja nälkäinen koira sai herkkupalkan. Olin kyllä tyytyväinen Vipun työskentelyyn. Osasi taas handlata vaikean tilanteen ihan itse. Kivaa olla metsässä ihan koiran armoilla.


Lokakuun luonnonoikkuja???

Välissä jäljestivät kokeneemmat (tai ainakin vanhemmat) tapaukset ja lopuksi otettiin esineruutua. Konsta -raasun hajuaistiin oli tainneet antibiootit vaikuttaa, sillä köppänä vaan juoksenteli alueella. Enkä ite etes tajunnut ottaa sellaista asiaa huomioon. No käytiin sitten näyttämässä Konstalle yksi esine, jonka se iloisesti sai hakea.

Kampi päästeli vähän höyryjä pihalle ruudussa juoksemalla pari kierrosta tyhjää ja vasta sitten tekemällä töitä. Pari esinettä kuitenkin löytyi pienellä avustuksella. Harmittelin siinä Kampin höyryämistä ja joku vaan nakkas, että onko tuo nyt ihme, kun pari kertaa kesässä treenaatte esineitä. MITÄ, eikö se riitä?!?! No joo, olis syytä treenata vähän useemmin, jos haluais jotain koiralta vaatiakkin.

Lopuksi Vipukin sai hakea hanskaa ruudusta. Nyt tajusi heti jujun, kun Pasi kävi hanskan viemässä metsään. Vipu sai jopa vähän etsiä esinettä, jotta löysi sen.

Kuviakin tuli jonkun verran otettua, mutta suurin osa joutui roskakoriin huonon laadun vuoksi. Kuvia löytyy täältä. Kiitos taas treeniporukalle hyvistä treeneistä, otetaan taas jossain vaiheessa joskus uusiksi.

-Pia-

lauantaina, lokakuuta 27, 2007

Lisää lääkäriä ja pikkuvieraita

Torstaina oli Vipun vuoro "joutua" lääkäriin. Keskiviikko aamuna verta oli makuuhuoneen ja eteisen lattialla, silleen tippoja siellä täällä. Tarkempi tarkastelu osoitti, että Vipun pippelistä sitä oli tullut. Heti tietty arveltiin, että Vipulla on pissatulehdus. Muut oireet eivät kuitenkaan viitanneet siihen, sillä pissaaminen oli aivan normaalia, eikä verta tullut pissan mukana.

Saatiin sitten ell aika torstaille. Pikatesti pissasta ei osoittanut mitään tulehdusta. Lekuri otti vielä pissasta virtsakivi- ja kuona-ainetestit, joiden tulokset saadaan maanantaina. Ilmeisesti Vipu oli hangannut pippelinpäätä johonkin ja se oli auennut. Luulenpa, että oma peti oli taas saanut yöllä kyytiä.

Mitään hoito-ohjeita ei saatu lääkäriltä vaivaan, mutta onneksi on kasvattaja joka antoi hoito-ohjeet, ettei mitään tulehdusta pääsisi tulemaan. Kiitti Kipa ohjeista, ollaan niitä noudatettu!

Eilen meillä kävi kolme pikkuvierasta. Ensin Vipun piti hieman pelkohaukkua vieraita, mutta kun saatiin hieman ohjeistettua naperoiden käytöstä koiraystävällisempään suuntaan, niin Vipukin rentoutui. Lopulta istuttiin kaikki lattialla ja rapsuteltiin koiria.


Vipu ja Meri


Konsta ja Mari


Miki ja Ari

Nyt kiirehdin hakemaan pyykit koneesta ja sitten Vipun kanssa tokotreeneihin ja sen jälkeen Kampin ja Vipun kanssa näytelmätreeneihin.

-Pia-

torstaina, lokakuuta 25, 2007

Koirakuvat-viikkohaaste: Pieni

Nyt taas mukana viikkohaaseteessa, jonka aiheena on Pieni.



Australianterrieri Miki, pieni töppöjalkamme, saa matkata sylissä silloin, kun joudutaan kahlaamaan hangessa. Mutta onneksi Miki on niin pieni.



Kyllä hätä keinot keksii. Kampi -länderi ja jo edesmennyt Hugo -sakemanni vetoleikeissä. Hugo oli omasta mielestään hyvinkin pieni, sillä se viihtyi hyvin sylissä. Kuva otettu vuonna 2001.



Viimeinen kuva on meidän pikku Vipu -länderistä. Miten koirat voisi säilyttää noin pienenä?!? Onko taikaa siihen vielä keksitty?!

tiistaina, lokakuuta 23, 2007

Tokotusta ja lekuria

Vipun kanssa olen nyt yrittänyt joka päivä jonkun verran tokoilla. Ollaan harjoteltu uutena juttuna pintaan koskemista. Pinnan virkaa toimittaa vanha hiirimatto. Tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, että nenällä kosketetaan pintaa. Seuraavaksi pitäisi saada kosketus tassulla. Maahanmenosta on nyt tullut niin kiva juttu, että sitä tarjotaan joka hetki ja joka paikassa. Näin ne jutut menee ääripäästä toiseen...

Kampin noutoharjoitukset ovat olleet nyt tauolla. Tänään, kun surffailin naksuaiheisia sivuja, niin mulla syttyi lamppu . Miksen käytä Kampilla noudon opettamiseen naksua. Kampi nimittäin "rakastaa" naksuttelua ja tarjoaa aina jotain, jotta saisi palkan. Siis mullahan ei ole mikään kiire opettaa Kampille tota noutoa, kun en koskaan ole sen kanssa tokokokeisiin menossa. Opetan sen lähinnä omaksi huviksi ja koska olen niin päättänyt tehdä. No, parempi, että hoksasin myöhään kuin en milloinkaan.

Konsta kävi tänään lekurilla. Vaivana taas eturauhasen tulehdus. Jännä, että Konstalla ei ole muuta oireilua, kuin ripuli. Tosin, eipä tuolla pimeässä ja märässä maastossa paljon näe tuleeko esim. pissan mukana verta. No, hormonipiikki on taas saatu ja lääkkeet siihen päälle. Toivottavasti auttavat. Vuoden lopussa tai ensi vuoden alussa saa vanhaherra luopua kalleuksistaan. Kun vielä terveyttä on, niin noiden vaivojen takia se on tehtävä. Tosin eipä noita kalleuksia ole koskaan mihinkään tarvittu eikä tulla kyllä tarvimaankaan, joten mitäpä niitä koipien välissä kilkuttamaan.

Ai niin, Vipun mittasi viime kisoissa tuomari epävirallisesti ja sai tulokseksi 41 cm. Nyt pitäs lopettaa hetimiten kasvaminen tai menee tiukaksi ton medi/maxi rajan kanssa (43 cm). Toisaalta ihan sama, mutta jos kiikkuu rajoilla, niin sitten mieluummin medi kuin maxi. Jotenkin ollaan koko ajan ajateltu, että Vipu olis medi, kun se on kuitenkin niin paljon pienempi kuin Kampi. Niin se silmä hämää...

-Pia-

sunnuntaina, lokakuuta 21, 2007

Lähellä ja silti niin kaukana

Kisasin Kampin kanssa viikonloppuna neljä kisaa. Eilinen päivä meni hieman niin ja näin, tuloksena eka radalta riman pudotus ja kielto esteen ohituksesta. Siinä mielessä oli mieluinen virhe tuo ohitus, että Kampi "tarttui" hyvin käteen ennen hyppyä. Ajatus ja harjoittelu on tähdännyt siihen, että saisin ohjattua Kampia ns. ennakoivasti käännöksissä. Tuloksena siis 10 radalta ja 2,5 sekuntia yliaikaa.

Toinen rata meni sitten ihan höpöksi ennen kuin huomasinkaan. Taskusta tippui Kampin vetolelu kesken radan ja seurauksena hylkäys. Varmistin tilanteen vielä kahdesti radalla ohjaamalla koiraa lievästi sanottuna surkeasti. Parin askeleen säästö ohjauskuviossa tuotti vajaan linjan koiran menossa ja seurauksena oli hypyn suoritus väärinpäin.

Tänään rataprofiilit olivat hieman erilaiset ja suoritukset myös. Päivän eka rata oli sujuvaa menoa aina toiseksi viimeiselle esteelle asti. Siinä rima tippui ja voiton sijaan tuloksena 3. sija. Pienenä lohtuna voi pitää sitä, että kontaktit menivät tälläkin radalla aika nappiin ja lisäksi meillä oli nopein aika.

Toinen rata oli aloitukseltaan meille takkuinen ja sen takia hyppy nro 4:n rima tippui. Lisäksi jouduin muuttamaan hieman ohjausta esteille 6 ja 7. Kepit( este 7) sujui kuitenkin hyvin ja muukin osa radasta joten kuten. Ainoastaan loppusuora oli kuin humalaisen kulkemista esteeltä toiselle ;- ). Maaliin kuitenkin päästiin, sijoitus oli luultavasti kuudes tuloksella 5.

Viikonlopun tuloksena saatiin taas uusia asioita opeteltavaksi. Miten käy, se selviää seuraavien kuukausien aikana ja välissä käydään testaamassa paikallisia kisoja.

Pasi

tiistaina, lokakuuta 16, 2007

Pohdintaa tokoilemisen vaikeudesta

Vipu sai tänään rautaisen annoksen tokoa ja minä pään täyteen mietittäviä asioita. Kyllä vetää tokoilu mut aika avuttomaksi tyypiksi. En tiedä miksi mulla ei ole mielikuvitusta, kun on kyse tokosta. En osaa mennä eteenpäin asioissa, vaan jankkaan ja jankkaan liikkeitä samalla lailla kuukaudesta toiseen. En myöskään osaa käyttää mielikuvitusta uusien liikkeiden opetuksessa. Tuntuu että olen aivan avuton näissä asioissa. Voi vaan ihmetellä miten olen saanut joskus Konstan koulittua noinkin hyvälle mallille?!? Miltä näyttää avuton ohjastaja koiran silmissä... niin, kyllä, avuttomalta.

Tykkään, että koirassa on paloa ja omaa halua tehdä liikkeitä ja haluan, että se innokkuus näkyy ulospäin. Mielummin vaikka vähän yli-innokas kuin konemainen suorittaja. Vaikeus onkin siinä, että miten tehdä itsestä niin kiinnostava ja mielenkiintoinen, että Vipu oikeesti haluaa tuijottaa mua ja on valmis tekemään kanssani töitä. Länderillehän toi ei välttämättä ole mikään itsestään selvyys, mutta kaikkeni teen, että siinä onnistuisin. Täytyy nyt vaan ajatella ja pistää asioita ylös, mitä treenaa ja miten.

Yks asia kans mihin pitää kiinnittää huomiota on palkkaus. Mistä palkkaan ja miten. Jos treenaan maahanmenoa, täytyy myös palkata maahan MENOSTA. Pahasta tavastani, lelun "tyrkkäämisestä" koiran suuhun, on päästävä eroon. Palkasta on tehtävä kiinnostava monipuolisuudella... palkka voi tulla eri aikoihin eri asioista. Vipu saa "saalistaa" palkkaa, eikä sitä anneta sille tarjottimella.

Onneksi on kaveri, joka syynää mun kaikki virheet esille ja opastaa meitä eteenpäin. Kiitos Sari "kädettömän" opastuksesta! Sain tänään oikean virtapiikin tähän tokoiluun, toivottavasti kans kestää. Vipu oli oikein innokkaana mukana ja sainpa huomata että joitain asioita se osasi paremmin kuin olin tajunnutkaan. Kyllä siitä vielä toko koira leivotaan... kunhan vaan tää emäntä kehittää ensin itselleen jostain mielikuvituksen.

-Pia-

sunnuntaina, lokakuuta 14, 2007

Vieraita ja agikurssia

Kampi ja Pasi olivat viikonloppuna Rauno Virran agility -kurssilla. Itse en ollut mukana kumpanakaan päivänä, joten paljon en tiedä kurssista sanoa. Kuitenkin Pasi oli saanut paljon hyviä vinkkejä ohjaukseensa ja oli tyytyväinen kurssin antiin.

Sillä aikaa kun Pasi ja Kampi lauantaina kursseilivat me muut kestitsimme vieraita. Vieraina oli Vipulle niin tuttuja kuin hieman oudompiakin tyyppejä. Ensimmäinen vieras piti puoleksi haukkua puoleksi pusutella, taisi vähän jänskättää. Toisista koirista Vipu ottaa hirveesti mallia, miten toimitaan. Ketään ei kuitenkaan haukuttu totaalisen pystyyn. Tutut tervehdittiin iloisesti hyppien ja pomppien.


Vipu ja Kampi lähdössä iltalenkille

Sunnuntaina, kun Pasi ja Kampi menivät kurssille, minä ja Vipu mentiin kummityttöni 11 -vuotis synttäreille. Onnea vielä kerran Saralle! Heti ensiksi 2 km matka kummitytön kotiin oli Vipulle koettelemus. Yhdellä kertaa oli vesisade, tuuli, outo tienoo ja yksin ainoana koirana liikenteessä. Eka kerran Vipu kulki lenkillä jalkojeni takana surkea ilme naamalla. Oli näköjään kova paikka, kun ei saanut kavereista turvaa... vai oliko syynä kuitenkin koiranilma? Ehkäpä olisi kuitenkin syytä harjoitella hieman yksin lenkkeilyä, sillä yleensä käytän koiria parettain tai sitten olemme koko lauman voimin lenkillä. Täytyy heittää laiskuus nurkkaan ja ottaa Vipun lenkittäminen asiaksi.

Eipä reissun koettelemukset siihen loppuneet. Viisi lasta oli odottamassa kummityttöni luona, jotka olivat Vipusta pelottavia äkkinäisine liikkeineen ja ojentuvine käsineen. Ei Vipu murissut lapsille tai käyttäytynyt mitenkään uhkaavasti, väisti vaan lasten ulottumattomiin. Ja se pieni musta Eetu kani häkissä, hurja miten pelotti pientä miestä! Hetken kun Vipu sai loikoilla ja miettiä asioita pöydän alla yksikseen, niin kummasti rohkaistui jo kävelemään häkin ohi muina miehinä. Ja kohta rentouduttiin aivan itsekseen lasten rapsuteltaviksikin. Vipu sai kyläilystä monta uutta asiaa, toivottavasti päästään pikapuolin ottamaan vierailu uusiksi.

Kotiin kun päästiin, niin Vipu kerkesi hieman hengähtää ennen uusia vieraita. Nyt tulikin tuttuja ja Vipun suosikki vieraita, joten ne otettiin vastaan iloisesti häntä heiluen. Penni -sheltin kanssa sai pitkästä aikaa painia oikein kunnolla ja Jensin emäntää ja isäntää sai liehistellä häntä heiluen. Vipu kiittääkin Saria & co ihanasta lahjasta, jota on vingutettu koko ilta ja josta meinasi tulla poikien kesken tappelu. Nyt nukkuu koko kööri autuaan väsyneenä viikonlopun hulinasta ja niin aijon tehdä minäkin.


Vipu ja uusi lelu

-Pia-

perjantaina, lokakuuta 12, 2007

Liitoa, tokoa ja jälkeä

Keskiviikkona innostuin kävelemään 2/3 osaa treenihallillemme. Ei matka ole kauheen pitkä (9 km). Ennen tuli käveltyä osa tai koko matka paljon useimmin, nykyään tuo hyötyliikuntamuoto on jäänyt, kun auto seisoo kotipihassa. Täytyy alkaa tsemppaamaan. Vipulle tuolla reissulla tuli jotain uuttakin nähtävää. Hämärässä päristelevät mopot piti varmuuden vuoksi kiertää pientareen puolelta ja jänskättäviä tummia hahmoja näkyi siellä täällä.

Kampin ryhmätreeneissä ei ollut kuin kolme koirakkoa. Rata oli vauhdikas, jossa ohjaajan piti tosissaan liikkua. Hyvinhän tuolla Pasilla näytti kintut kipittävän. Raahasin Viputin halliin tokoilemaan, kun muut menivät rataa. Aika hyvin se jaksoi keskittyä, vaikka rataa mentiin yhtäaikaa. Belkkarin vokina oli hieman liian kova pala keskittymiselle, joten pidettiin siinä kohden tauko. Kun kaikki olivat menneet, treenattiin vielä Vipun kans tokoa. Lopuksi otettiin rengastreeniä, sillä sitä Vipu on mennyt viimeksi alkeiskurssilla. No ei siinä mitään ongelmaa ollut, jätkä oli sitä mieltä, että kyllä mä tän homman osaan. Niin, no mitenkäs sitä jo opittua asiaa voisi unohtaa.

Tänään tehtiin Vipulle n. 50 m. pitkä jälki. Annettiin sen vanheta 50 min ja sillä välin tokoilin vähän kaikkien kanssa. Kampi noutoharjoittelu on edennyt jo siihen vaiheeseen, että voin nousta ylös Kampin edestä ja laskeutua taas kyykkyyn. Voin sanoa, että olen maailman onnellisin ihminen, kun Kampi ensimmäisen kerran suorittaa kokonaisen noudon.

Vipu jäljesti taas tosi varmasti. Ei ole kyllä ton jäljen ajamisen kanssa mitään ongelmia. Ongelmia on lähinnä jäljen päättymisen kanssa. Huomasin loppupalkan vasta kohdallani ja Vipu oli mennyt jo liinan mitan ohi. Kun pysähdyin, niin Vipu alkoi riuhtoon ja kiskoon, että päästä mut jatkamaan. Kun sain Vipun vihdoin takaisin, niin ei se huomannu palkkaa vaan katsoi koko ajan jälkeä eteenpäin. Vasta kun se astui vahingossa makupalakipon päälle, niin pääsin sen palkkaamaan. Vipu on ainakin motivoitunut tohon jälkeen, toivottavasti pysyykin motivoituneena. Tultiin siihen tulokseen, että jälki saa olla seuraavalla kerralla ainakin 100 m pitkä ja laitetaan jo jokin esine matkanvarrelle.

Viikonlopulle on tiedossa Rauno Virran agility -kurssi Kampilla ja vieraiden kohtaamista muulle poppoolle. Näistä jutuista raporttia sunnuntaina. Nyt mukavaa viikonloppua kaikille.

-Pia-

maanantaina, lokakuuta 08, 2007

Koirakuvat viikkohaaste: Hauska

Koirakuvat viikkohaasteen aiheena oli tällä kertaa Hauska. Kuvien tähtenä on vanha herra Miki, jonka tempaukset eivät voi olla naurattamatta. Miki hauskuttaa ja ihmetyttää aina vieraitamme tällä kerjäysasennolla.


Minäkö hau-hau-hauska, nyt en ymmärrä?!?


Miki-punkkari

-Pia-

sunnuntaina, lokakuuta 07, 2007

Näyttelypäivä takana

Vipun ensimmäinen näyttely on siis onnellisesti takanapäin. Aamulla suoritettiin epämiellyttävät operaatiot eli parran pesu ja korvateippien irrotus. Vipun mielestä ne ovat aivan turhia naisten juttuja, joita hänen hipiälle ei tarvitsisi ollenkaan tehdä. Sitten vaan koiran ja tavaroiden pakkaus autoon ja menoksi kohti näyttelypaikkaa.

Ei pistänyt poika ranttaliksi, vaikka niin epäilinkin. Ei siis keksinyt minkäänlaista hauskuttelua yleisölle vaan kulki kuin aikamies. Itse asiassa Vipu ravasi tosi nätisti, seisoi pöydällä kuin tatti ja antoi kiltisti kopeloida itsensä. Maassa seisoessa piti muutaman kerran kurottautua nappaamaan makupalaa Pasin kädestä, mutta malttoi sitten seisoa siinäkin nätisti.

Tuomari Juha Kares tykkäsi kovasti Vipusta ja antoikin kp:n. Myös siskolikka Kuje sai Kp:n (Onnea Adeina ja Kuje!) ja sisarukset pyörähtivätkin paras pentu kehään. Kares valitsi Vipun paremmaksi, joten Vipu oli Rop -pentu.

Tässäpä voisko sanoa erinomainen arvostelu luettavaksi:

Todella erinomainen, puhutteleva urospentu. Reipas luonne. Erinomainen koko ja hienot mittasuhteet. Erinomainen pää ja ilme, hyvät korvat . Erinomainen rintakehä ja luusto. Hyvin kulmautunut takaosa, hyvä häntä, erinomainen karvapeite. Liikkuu erinomaisesti kantaen itsensä hyvin. Todella hieno ja lupaava urospentu!!!

Eniten arvostelussa mieltä lämmitti luonteen kehuminen ja toi viimeinen lause kolmen huutomerkin kera. Tuomarin kommentit hyvistä korvista ja hyvästä hännästä lähinnä hymyilyttivät



-Pia-

perjantaina, lokakuuta 05, 2007

Hörökorvakippurahäntä menee näyttelyyn

Vipun ensimmäinen pentunäyttely lähestyy päivä päivältä. Oulun näyttelyyn on ilmoitettu 3 länderiä: Vipu, Kuje –sisko ja Paavo. Jännitystä ei ainakaan vielä ole ilmassa. Mielessäni olen vaan miettinyt, että mitä jos nuorimies pistää ihan ranttaliksi. No, luultavasti vaan mua naurattaa kehän laidalla (kiitän siis onneani, että en esitä sitä) ja aletaan sitten treenaamaan entistä tehokkaammin.

Parina iltana olen yrittänyt nyppiä Vipua. Voih, sen karva on niin erilaista kuin Kampin. Kampin karva on hyvin karkeaa ja lähtee nätisti irti milloin tahansa. Vähän liiankin nätisti, sillä Kampin karvaa on kaikki paikat täynnä. Vipun karva on hieman pehmeämpää, eikä ainakaan vielä ole kypsää irrotakseen. Pehmeän vaikutelman saa siitä, kun Vipulla on pohjavillaa ja Kampilla ei. Kampin karvan läpi kuultaa iho, joten ei ihme, jos talvella hiukkasen palelee. Niin, takaisin siihen nyppimiseen… Kipeäähän se Vipulle kävi, kun yritin sitä nyhtää. Mikin turkkiin tarkoitetun veitsenkin yritin turkkiin upottaa, mutta sepäs vasta Vipun mielestä pelottavaa oli. Kamala raastava ääni veti mielen järkyttyneeksi. Pantiin sitten veitsi pois ja kaikki muutkin vermeet. Eipä tuo karva onneksi kauhean pitkä ole.

Aamulla kun herättiin, Vipun teipit roikkuivat toisessa korvassa. On sillä mahtanut olla kivaa, kun on rapannut korviaan ja huomannut, että teippi roikkuukin vaan toisessa korvassa. Yleensä juoksee päättömänä pitkin huushollia teippi lepattaen. Niin varmaan on tehnyt nytkin, mutta ei vaan olla herätty. Otin sitten teipin pois ja ihanaa, korvat nousivat heti höröasentoon. Eipä taida auttaa muu, kuin vetästä taas korvat kiinni, jotta pysyisivät edes kehän ajan nätisti.

Messariinkin tuli ilmoitettua nuorimmaiset. Siitä onkin aikaa, kun viimeksi ollaan niissä pippaloissa käyty. Piti oikein tarkistaa näyttelytuloksista, että 2004 vuonna ollaan viimeksi Kampin kanssa oltu voittajanäyttelyssä. Siinä mielessä on kiva lähteä, että näkee Kampin ja Vipun kasvattajaa ja toivottavasti paljon länderi-ihmisiä. Pasin sanoja lainaten: Helsinki vaan on niin syrjässä täältä katottuna, joten matka tulee usein esteeksi. Omalla autolla ei ainakaan viitti lähteä ajamaan talvikelillä, mutta onneksi ainakin yksi bussi on Oulusta lähdössä. Toivottavasti mahdutaan siihen.

-Pia-

maanantaina, lokakuuta 01, 2007

Jos metsään haluat mennä nyt …

Niin takuulla yllätyt ainakin siitä, miten kauan aikaa siellä voi vierähtää. Eilinen päivä meni, jos ei nyt ihan kokonaan, niin melkein metsässä. Puoli 12 aikaan lähettiin ajelemaan jälki-, haku- ja esinetreeneihin. Oltiin sovittu aijemmin treenaavamme isommalla porukalla oikein kaffien ja lisukkeiden kera.

Laitettiin ensin vanhenemaan kolme jälkeä ja juotiin sitten aamupäiväkaffit. Kaffittelujen jälkeen ajettiin Vipulle jälki. Jälki oli aika lyhyt, johon oli sinne tänne ripoteltu jauhelihanpaloja ja lopussa odotti jauhelihapalkka. No Vipun mielestä jälki oli ihan iisipiisi. Mennä puksutti nokka maassa. Ainoastaan jauhelihanökäreet hieman häiritsivät etenemistä, kun piti niitä jäädä mussuttamaan. Palkkakin oli tällä kertaa superihana! Hirven- ja sika-naudanlihan sekoitus maistui makoisalta. Koska Vipun meno oli niin helpon näköistä, päätettiin tehdä vielä toinenkin hieman vaikeampi jälki.

Seuraavaksi otettiin yhdelle koiralle hieman hakuilmaisuja. Oli kiva päästä maalimieheksi metsään. Pääsi verestämään vanhoja muistoja Konstan nuoruudesta, kun sen kanssa rämmittiin hakuporukoissa.

Sitten olikin jo päiväkaffien aika. Kun kaffit oli juotu ja Vipun toinen jälki oli vanhentunut n. 40 min, ajettiin se. Aluksi Vipu oli hieman hämmentynyt, katseli taakseen tiellä seisovaa porukkaa ja mietti että mitähän tekis. Alusta kun selvittiin, matka jatkui hyvin. Puksutti omaan tyyliinsä hyvin keskittyneesti eteenpäin. Tällä kertaa jäljellä ei ollut makupaloja haittaamassa etenemistä. Taas löytyi hyvin jäljen pää, mutta makkarat taisivat olla pienoinen pettymys. Jauheliha kun oltiin jo syöty edellisellä jäljellä. Olin oikein tyytyväinen Vipun työskentelyyn, se osasi ratkaista alun ongelman ihan itse, löysi jäljen uudelleen ja jatkoi loppuun asti.

Jälkimies Vipu! Kuva: Sari Heiskala

Sitten olikin jo osaavampien koirakoiden vuoro päästä jälkitöihin. On se hienoo katsella kuinka kokeneemmat koirat tekevät töitä pitkillä jäljillä ja kuinka ne nauttii siitä hommasta. Siinä on meilläkin tavoiteltavaa.

Kovin vakavahenkiseksi tätä porukkaa ei voi sanoo, sillä seuraavaksi oli vuorossa, yllätys yllätys, iltapäiväkaffit. Turistiin koirajuttuja tovi ja hörpittiin jo ties kuinka monetta kaffikupposta tälle päivälle, kunnes innostuttiin vielä tekemään esineruutu. Tehtiin oikein kisasääntöjen ja mittojen mukainen ruutu. Vipu korkkas esineruutu-uransa hakemalla hanskan. Nakattiin eka yrittämällä hanska selkäni takaa ruutuun. Se meni hieman plörinäksi, kun Vipun jälkivaihde oli jäänyt päälle. Puksutti nokka maassa pitkin ruutua, kuin kokenutkin jälkimies. Otettiin toisella yrittämällä niin, että Pasi vei hanskan metsään ja johan Vipukin sai ideasta kiinni. Jätettiin esineruutu hautumaan iloisella kokemuksella.

Konsta haki taas konkarin elkein pari esinettä maastosta. Laitoin sille oikein hakuliivit päälle, jotta näyttäisi ”katu-uskottavammalta” vieraampien ihmisten edessä. Olikin kiva kuulla kommentteja hyväkuntoisesta vanhuksesta. Täytyy kyllä ollakin kiitollinen, että Konsta liikkuu vielä niin hyvin 11,5 vuotiaaksi.

Kampilla meni esineruutu huomattavasti paremmin kuin edellisellä kerralla. Ensimmäinen esine löytyi hyvin. Toiselle lähetin hieman huolimattomasti, eikä koira meinannut lähteä ollenkaan. Kun keskityin oikeanlaiseen lähettämiseen, pinkaisi metsään kuin ei mitään ja toi tavaratkin ihan hyvin.

Lopulta saatiin päätökseen koko porukan treenit. Pisutuslenkin ja kaupassa käynnin jälkeen oltiin kotona klo 18. Onneksi ilma oli hyvä ja porukka oikein mukavaa, niin mikäs siellä metsässä oli ollessa. Otetaan treenit uusiksi vielä ennen lumentuloja.

-Pia-