Kevättäkö rinnassa???

Vaiko jotain ihan muuta? Sitä me ollaan viime aikoina mietitty ton Vipun kohdalla. Vipulla on ollut taas kaksi vaihdetta lenkillä. Yleensä se on kuuliainen ihana "mammanpikkumussukka", joka tulee käskystä luo, mutta välillä se on "rasittavapikkuriiviö", joka ottaa ajokoiravaihteen päälle ja lähtee riistan perään. Erona tietty ajokoiraan, että Vipun "riistaa" on nartut.

Sunnuntaina oli jo melkein kevätkelejä, kun aurinko paistoi ihanasti ja räystäistäkin tippui jo vesi. Päätettiin lähtä nauttiimaan säästä Isoniemen maastoihin. Eipä oltu ainoita, joilla oli samat ajatukset, mutta sekaan mahduttiin vielä. No, Vipu päätti tällä kertaa olla se "rasittavapikkuriiviö", ja otti ajokoiratyylin: nokka maahan ja seilaamaan. Olisi pitänyt siinä vaiheessa tajuta laittaa nuorikko kiinni, mutta eipä vaan taas tajuttu. Hetken matkaa kaikki menikin hyvin, kunnes puolessa välissä lenkkiä Vipu sai "riistan" hajun ja katosi totaalisesti. Reilun puolen tunnin ajan Vipu oli kateissa, mutta onneksi loppu oli onnellinen ja karkulainen löytyi hyvissä sielun voimissa. Tapauksessa olisi voinut käydä huonomminkin, vaikka autotietä ei lähellä olekkaan. Saimme tästä pikku opetuksen tarkkailla Vipun käytöstä tarkemmin ja toimia ennen kuin on liian myöhäistä.


Pojat kirmailee


"ajokoira" Vipu


Kampi


Otettasko pikku matsi


Nuuh, nuuh, taisin saada juuri vainun


Nuuh, nuuh mä vaan haistelen puuta.

Tänään Vipu on ollut taas se "mammanpikkumussukka", joten metsälenkeillä on Vipukin päässyt purkamaan energiaansa. Tällaista tää tietty tollasen nuoren kaverin kanssa voi ollakkin, vaikka en kyllä muista, että Kampi olisi ollut koskaan noin narttujen perään. Vai kultaako aika muistot???

-Pia-