Mitäs me ollaan puuhailtu? Eipä kyllä mitään niin erikoista, että olis tullu tänne kirjoteltua... Koitetaanpa jotain kuitenkin.
Niitä voittajan liikkeitä ollaan treenailtu. Epätoivo vaan meinaa iskeä, kun olis niiiiin paljon treenattavaa jokaisen liikkeen kohalla. Saahaanko me niitä ikuna sille mallille, et ne olis kokonaisia liikkeitä. Miksei sitä oo voinu olla niin viksu, et olis opettanu niitä pennusta asti. Ehkä mä sitten seuraavan kanssa muistan... niin ehkä :)!
Ok, pahiten epätoivoa tuottaa tällä hetkellä metalli. Miten mä saan sen Vipun suuhun ilman, et mun täytyy pakottaa se siihen? Musta tuntuu, et mä saan sen pisteeseen " kosketan tätä nokalla" aika helposti, mutta että ihan suuhun asti ilman pehmuketta, niin taistelua tulee olemaan. Kokeilin eilen käyttää "huijausta" eli hypyn kautta ensin puukapulaa, jonka toi innossaan. Sitten metallia, johon sammui into välittömästi. Eli ei toiminut. En haluais lähtä suuhun laittamisen tielle sen takia, etten sitten pilais omalla taitamattomuudella koko liikettä. Mut katotaan, mitä me keksitään... taas apuja otetaan ilolla vastaan :)!
Niin moni muukin liike on asteella "epätoivo", et tuntuu hullulta ajatella, et ens kesänä kisoihin. Hah :)! Vaan eihän sitä tiedä, jos palaset vaikka loksahtais kohilleen... mulla :)!
Pasi kävi lauantaina hakemassa treeni-intoa agilityyn Janitan kurssin kuunteluoppilaana. Sieltä tulikin suht innokas mies kotiin prosyyrit kainalossa ja pää ideoita täynnä. Jospa se motivaatio palaisi agipuolellekkin. Tänään menee Vipu tsekkaamaan uuden osteopaatin ja keskiviikkona on Kampi -herran vuoro päästä käsittelyyn. Jännä nähdä, mitä poijat ovat mieltä uudesta "tyypistä".
-Pia-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti