Myytävänä häkit

Valkoinen kaunotar ( Transporter) jätti meidät muuan viikko sitten ja muutti etelämmäs toiseen perheeseen. Kyllästyi kai vain kahden koiran ja kahden ihmisen kuskaamiseen ja päätti siirtyä järeämmän kaluston kyyditsemiseen. Melkein muutaman kyyneleen vuodatin jäähyväisten hetkellä, mutta onneksi onnistuin pidättelemään itseni. Tilalle meille toimitettiin hieman pienempi farmarimallinen komistus. Vierastin tätä uutta menopeliä hetken, sillä kaunottaren jälkeen tuntui kuin takapuoli olisi laahannut maata kun komistukseen istahti. Maailma oli yhtäkkiä TODELLA pieni. Vaan kaikkeen tottuu ja nyt menopeli tuntuu jo ihan mukavalta.

Valkoisesta kaunottaresta jäi meille vielä häkkisysteemi, josta olisi tarkoitus nyt luopua. Se kun ei mahdu tuohon komistukseen vaikka kuinka survoisi. Häkkisysteemi on siis sopiva 4 koiralle. Meillä niissä on maijaillut collie, 2 länderiä ja australianterrieri sekä lisäksi vierailevana tähtenä ainakin BC. Hyvin ovat mahtuneet. Häkeistä saa myös suuremmat poistamalla väliseinän. Kuvista löytyy häkkien tarkemmat mitat ja lisää kuvia löytyy täältä.





Jos kiinnostuit tai tiedät jonkun jota voisi kiinnostaa, niin ota yhteyttä Pasiin osoitteella peer59(ät)suomi24.fi. Pankaahan sanaa kiertämään!

-Pia-

Voe pyhä sylyvi...

Siis voiko tää olla totta... että tämä meidän pieni...


söpöläinen...


touhottelija...


puuhastelija...


naatiskelija...


keppistelijä...


harrastelija...

täyttää tänään 2-vuotta? Kyllä se vaan uskottava on, vaikkei millään uskoiskaan!



Kaikille sisaruksille paljon paljon onnea ja extra paljon rapsutuksia juhlapäivänä!

-Pia-

Kontaktitreeniä ja kompurointia

Launtaina aloitettiin Vipun kisoilla. Ensimmäinen kisa, hyppyrata, oli täynnä kaaosta. Pasilta oli jäänyt GPS kotiin, tai siltä se ainakin näytti. Pujottelun viimeisen kepin Vipu jätti kiertämättä, kun Pasi vedätti ja sen korjaamiseen meni hurjasti aikaa. Myöhemmin vielä jostain tuli kieltovirhe ja noiden päälle yliaikaa yli 8 sek.

Toinen rata oli jo paljon nätimpi. Agiradan tavoitteethan olivat pelkästään kontakteissa. Heti toisena esteenä oli A-este. Pasi jäi hieman jälkeen ja niin vaan Vipu ei malttanut pysähtyä. Palautus uudelleen esteelle ja naps, hieno kontakti. Lopussa oli puomi ja wau, mikä hieno kontakti heti kerralla! Hyvät kehut päälle ja maaliin!

Viimeiselle agiradalle lähdettiin kolmen hypyn kautta puomille. Ja niin vaan taas kaveri liukui kontaktilta alas. Palautus takaisin puomille, vähän tarvittiin himmailua ja Pasin ohjaamista kädellä oikeaan paikkaan. Loppu rata oli tosi upeaa katseltavaa. Ja mikä LOISTAVA A:n kontakti. Ei tarvinnut epäröidä yhtään.

En tiedä osaako koirat kokeilla ohjaajaa, mutta siltä se kontakteilla näyttää. Ihan varmaa tietoa on, että Vipu kyllä tietää mitä kontakteilla tehdään, maltti vaan puuttuu. Nyt on tarkoitus mennä niin kauan palautustyylillä, että ensimmäinenkin kontakti onnistuu. Toiveissa on, että jos ohjaaja on aina johdonmukainen, niin kyllä koira oppii mitä kisoissakin kontakteilta haetaan.

Sunnuntai oli Kampin päivä. Eka radalla Kampi teki jotain sellaista, etten muista sen ikinä tehneen kisoissa. Jätkä nimittäin varasti lähdössä ja senhän tietää miten siinä käy. Pasi oli vielä kävelemässä oikeaan paikkaan, kun Kampi jo tuli. No, rata meni jo siinä pieleen, mutta hyvin Pasi sai koottua itsensä ja asenteella mentiin loppuun. Täytyy sanoa, että ite en varmaan olisi pystynyt enää asenteella menemään.

Toisella radalla Pasi päätti ottaa lähempää kontaktia maneesin pohjaan. Virheitä oli jo alla, kun Pasin valssi meni hieman pitkäksi ja kun Pasi kääntyi, hyppysiiveke oli sopivasti edessä. Siitä kupperiskeikkaa rähmälleen, seurakavereiden kannustamana vauhdilla ylös ja ohjausta maaliin asti. Onneksi törmäyksessä ei käynyt pahemmin, pientä jomotusta polven seudulla.

Hyppyrata oli loistavaa Pasin ja Kampin yhteistyötä. Huippu ohjausta ja koiran osaamista, yhtä virhettä lukuunottamatta... kulmassa Pasi käänsi Kampia liian nopeasti ja rima tippui. Useimmat teistä tietävät mikä juttu oli taas NIIN lähellä, mutta kuitenkin NIIN kaukana! Vaan loisto rataan on hyvä olla tyytyväinen.

Oikeestaan aika tyytyväinen voi loppusaldoon olla. Luulen, että Vipulla jäi päähän paljon ajattelemisen aihetta kontakteilta. Ihan kakarahan se vielä on ja tarvitsee paljon toistoja. Mutta Vipu on nöyrä poika ja oppii myös kisatilanteissa toimimaan niin kuin se on opetettu. Kampilla taas oli niin hauskaa kaikilla radoilla sekoiluista huolimatta. Ja viimeinen rata oli kyllä upea!

-Pia-

Pakkasukko paukuttaa

Huh, kylläpäs saatiin "nauttia" alkuviikosta oikein kunnon pakkasista. Mittari näytti parhaimmillaan -27 astetta... pakollista treenitaukoa ollaan siis pidetty. Onneksi päivällä, ihanassa auringon paisteessa, tarkeni lenkkeillä... ei siis tarvinnu mökkihöperöksi ryhtyä. Tänään on ollut selvästi lauhempi päivä ja heti tietysti pilvinenkin.


Kampi ja Vipu kurkkii aidan raosta


"Lunta riittää" tuumii Vipu


Kampi


"Pakko vähän lämmitellä" tuumii Kampi


Vipu, kukkulan kuningas

Onneksi käytiin viikonloppuna tokoilemassa ja ottamassa vähän kontaktitreeniä, vaikka silloin tuntu ettei olis millään jaksanu lähtee. Tokoilut on menny aikalailla pers...n (edelleen ne jättävät...) ja sekös motivaatiota laskee. Ei siis yhtään huvittas treenailla. Pitäs huvittaa, sillä reilun viikon päästä on koe. Ehkä me mennään vaan hurvitteleen sinne... tiijä vaikka pistettäs nyt oikein ranttaliksi :). Ei siis mitään odotuksia kokeesta.

Kontaktit sentään taas ovat menneet Vipulla oikein loistavasti. Jopa radanpätkällä maltetaan jarruttaa oikeaan paikkaan, vaikka palkkaa ei olisi näkösällä. Saapas nähä miten menee viikonlopun kisoissa?!? Löytyykö malttia kisafiiliksissä? Pasi on asettanut kisatavoitteeksi pelkästään nuo kontaktit. Jos ei tule priimaa, niin ne otetaan uusiksi. Minusta oikein hyvä päätös.

Vipu siis kisailee lauantaina kolmen kisan verran ja Kampilla on sama urakka sunnuntaina. Että sellaista hauskanpitoa tiedossa...

-Pia-

Kuvahaasteen satoa

Kampin ja Vipun kasvattajalta, Kipazin kennelistä, saimme kivan kuvahaasteen. Haaste kuului näin: Avaa neljäs kuvakansio ja valitse sieltä neljäs kuva ja julkaise se blogissasi, kerro kuvasta jotain. Laita haaste neljälle bloggaajalle eteenpäin.

Kuvauhriksi joutui/pääsi koirakuvakansion tapahtumat 2008 - kansion neljäs kuva, joka näytti tältä:



Kuva on otettu Janakkalassa toukokuussa 2008, jolloin kisailtiin länderimestaruuksista. Tämä kuva on lauantain ns. taviskisoista, jolloin sää oli aurinkoinen (ainakin muistaakseni). Sunnuntaina mestaruuskisoissa tulikin sitten vettä ihan kiitettävästi ja ukkonenkin jyrähteli, vaan onneksi se ei Kampin menoa pahemmin haitannut, sillä maksimestaruuspokaali matkasi takaisin Ouluun :).

Haastamme mukaan seuraavat tyttövoittoiset (kas kummaa :) blogit:

Kelpie Råtan
BC:t Senta ja Ruska
Länderit Amanda ja Kuje
Länderit Bella, Duo ja Fyra

-Pia-

Treenit maistuu taas

Tossa aikaisemmin kirjoitin, ettei tokoilu ole oikein innostanut viime kisojen jälkeen. Tuudittauduin siihen uskoon, että Vipu nyt osaa liikkeet ja motivaationi katosi liikkeiden hiomiseen. Noh, putosinpa taas kerran maanpinnalle oikein rytinällä viime tiistain ryhmätreeneissä. Vipu oli hyvin kuulolla koko treenien ajan... tauko oli siinä mielessä tehnyt hyvää. Päätin kokeilla liikkeestä maahanmenoa. Otin liikkeen kokonaisena ja katsoin oikean asennon hallin seinässä olevan peilin avulla. Mitä tekee Vipu, jää seisomaan. Voih, uusi yritys ja taas. Kolmas kerta toden sanoo... mutta ei, Vipu vaan seisoa pönöttää kysymysmerkki pään päällä. "MAAHAN??? Onks se jotain syötävää??". Sitten vasta tajusin helpottaa liikettä niin, että sain Vipun paremmin maahan. Pidettiin pientä taukoa ja otettiin muuta. Lopuksi maahanmenot muistuivat pikkukaverin mieleen ja pääsin palkkaamaan hyvistä suorituksista.

Vaan tulipa noiden treenien jälkeen mun tossuihin vipinää. Ollaan nyt joka päivä treenailtu pientä treeniä läheisellä parkkiksella ja maahanmenot sujuu nyt hyvin. Ollaan me toki treenailtu muutakin, sillä eihän noi jättävät meidän ainut kompastuskivi ole. Parin viikon päästä on tokokoe, joten kiirettä pitää saada liikkeet varmoiksi.

Aksaakin Vipu on päässyt treenaileen. Keskiviikon treeneissä Vipu "sikaili" kontakteilla. Ilmeisesti kisoista oli jäänyt hyvät mielikuvat läpijuoksuun, joten sitä tehtiin treeneissäkin. Eipä muuta kuin remmitreeniä kontakteille, niin alkoi pikku-ukon mieleen muistumaan, mitä sitä pitikään tehdä. Torstaina sitten Mikon opeissa puomin kontakti oli kuin unelma ja vieläpä joka kerta. Mikko oli tekaissut radan, jossa treenailtiin backlappia, pakkovalssia/twistiä ja umpiputkia. Eka rata mentiin useammassa osassa ja lopuksi kokonaisena. Hippasen oli kaikkensa antanutta porukkaa treenien jälkeen, Pasikin tuli konttaamalla kentältä pois :)!

Näiden "hempeilykuvien" myötä toivotan kaikille oikein hyvää Ystävänpäivää!

-Pia-

Nollaputkessa

Viikonloppuun kuului ketyilyä hiki otsalla melkoisissa nietoksissa, agikisojen katselua, huipputuloksille hurraamista ja välillä kehän laidalla hytisemistä. Melkoiset kelit iski kisaviikonlopulle, kun lauantaina mittari näytti -15 ja siihen päälle lumituisku. Kyllä meinas tätä muumiotakin jo palella. Sunnuntaina keli näytti inhimillisemmältä asteiden laskiessa n. -10. Aluksi näytti tuiskukin laantuneen, mutta iltapäivällä taivaalta tuli jo sellaisia lapasen kokoisia hiutaleita.

Vaan säistä huolimatta... tai ehkäpä juuri siksi, tuloksissa oli (tällä kertaa) hurraamista. Vipu aloitti lauantaiaamuna agiradalla. Tuomarina siis koko viikonlopun Eija Berglund. Eka rata näytti helpolta ykkösen radalta ja olikin sitä. Puomi oli toisena esteenä ja A mentiin kahteen kertaan. Kontaktit olivat yhtä a:ta lukuunottamatta huonot, vaikka Pasi oli nyt sellainen kuin treeneissäkin. Vipu kyllä tulee alas asti, mutta ei pysähdy niin, että takajalat jäävät kontaktille. Rata oli muuten todella sujuva, tulos 0 ja sijoitus 1.

Toinen rata oli mielestäni paljon haastavampi kuin eka. Enemmän käännöksiä ja ohjaamista. Rata meni kontakteja lukuunottamatta Vipulta huippusujuvasti. Tulos 0 ja sijoitus 1. Vipu sai siis menolipun 2 -luokkaan!!!

Sunnuntaina oli siis Vipun ensimmäinen startti 2 -luokassa. Rataprofiilista näki, että haastetta radassa oli huomattavasti enemmän. No, eipä muuta kuin yrittämään... radalla oli pari sellaista kohtaa, että meikällä olis tehny mieli laittaa taas silmät kiinni. Keinun kontaktilta Vipu hyppäs sivuun ja Pasilta meinas mennä pasmat sekaisin. Vipu tulkitsi hetken ohjaamattomuuden luvaksi mennä edessä olevaan putkeen, mutta onneksi Pasi sai käännettyä Vipun pois. Eipä olis arvannu, että radan tulos oli 0 ja yllätys, yllätys sijoitus 1. Siis kolme rataa viikonlopulta ja kaikista nollavoitot! Ja kun siihen vielä lisätään Kemin nollavoitto, niin ei voi muuta sanoa kuin että aika hyvin on lähteny käyntiin! Kontakteissa vielä vaan on paljon tekemistä... ne pitää saada nyt kuntoon tai pian ne alkaa falskaamaan.


Tässä Vipu poseeraa kisakumppani Amandan kanssa ruusukkeineen. Amanda nousi samassa kisassa kuin Vipu 2 -luokkaan ja sai heti ensimmäisen nousunollan 2 -luokasta. Onnea Adeina ja Amanda!

Kampikin pääsi toteuttamaan itseään ja aika täpinöissään jätkä olikin. Meinasi revetä suorastaan liitoksistaan, kun hain sen autosta ja Vipu ei päässytkään mukaan. Eka rata oli hyppäri. Kampi kiiteli hyvän radan, vain yhdessä käännöksessä tippui rima. Tulos siis 5.

Toinen rata oli aika kaaottinen, kun toisena esteenä ollut pujottelu meni aloituksessa pieleen. Radalta tuli muitakin virheitä ja lopussa Kampi liiteli vielä väärän päähän putkeen. Vaan on sen menoa niin hieno kattoo, kun se painaltaa sydämensä kyllyydestä. Jos Kampilla ei ole hauskaa, niin sitten ei ole kellään :).

Pari viikkoa aikaa seuraaviin kisoihin. Se aika käytetään mahdollisimman tehokkaasti kontaktien opetteluun.

-Pia-

Niin se viikko vilahti

Aika juoksee kuin hirvi tai siltä se ainakin tuntuu. En tiedä tuntuuko siksi, kun ite olen ollut iltavuorossa ja kaikki tän viikon "rientolot" on jääneet väliin. Onneksi meitä harrastajia on kaksi ja pojat ovat päässeet kaikesta huolimatta harrastuksiinsa... paitsi Kampi joka joutui jättämään treenit väliin kuskin sairastumisen vuoksi. Pasi nimittäin sairasti flunssaa ja siinä taudissa ei paljon juoksennella.

Tokon treenaaminen on aikalailla jäissä. Viime kisojen jälkeen ollaan käyty yhesti ryhmätreeneissä, pari kertaa läheisellä parkkiksella ja muuten treenit ovat olleet olohuonetreenejä. Juu, ja seuraava koitos lähestyy uhkaavasti, joten treenata pitäis. Treeni-into vaan on kateissa. Olisko kellään tietoo mistä intoo sais lisää??

Kisoista puheenollen, viikonloppuna poijjat pääsevät liitämään. Vipulla tiedossa lauantaina kaksi starttia ja sunnuntaina yksi. Kampille kisoja kertyy sunnuntaille pari. Kiva päästä vähän fiilistelemään paikalle... niin ja alanhan mä olla jo aika hyvä ketyilyssäkin :).

Lyhyestä virsi kaunis, mukavaa viikonloppua!

-Pia-

Kevättäkö rinnassa???

Vaiko jotain ihan muuta? Sitä me ollaan viime aikoina mietitty ton Vipun kohdalla. Vipulla on ollut taas kaksi vaihdetta lenkillä. Yleensä se on kuuliainen ihana "mammanpikkumussukka", joka tulee käskystä luo, mutta välillä se on "rasittavapikkuriiviö", joka ottaa ajokoiravaihteen päälle ja lähtee riistan perään. Erona tietty ajokoiraan, että Vipun "riistaa" on nartut.

Sunnuntaina oli jo melkein kevätkelejä, kun aurinko paistoi ihanasti ja räystäistäkin tippui jo vesi. Päätettiin lähtä nauttiimaan säästä Isoniemen maastoihin. Eipä oltu ainoita, joilla oli samat ajatukset, mutta sekaan mahduttiin vielä. No, Vipu päätti tällä kertaa olla se "rasittavapikkuriiviö", ja otti ajokoiratyylin: nokka maahan ja seilaamaan. Olisi pitänyt siinä vaiheessa tajuta laittaa nuorikko kiinni, mutta eipä vaan taas tajuttu. Hetken matkaa kaikki menikin hyvin, kunnes puolessa välissä lenkkiä Vipu sai "riistan" hajun ja katosi totaalisesti. Reilun puolen tunnin ajan Vipu oli kateissa, mutta onneksi loppu oli onnellinen ja karkulainen löytyi hyvissä sielun voimissa. Tapauksessa olisi voinut käydä huonomminkin, vaikka autotietä ei lähellä olekkaan. Saimme tästä pikku opetuksen tarkkailla Vipun käytöstä tarkemmin ja toimia ennen kuin on liian myöhäistä.


Pojat kirmailee


"ajokoira" Vipu


Kampi


Otettasko pikku matsi


Nuuh, nuuh, taisin saada juuri vainun


Nuuh, nuuh mä vaan haistelen puuta.

Tänään Vipu on ollut taas se "mammanpikkumussukka", joten metsälenkeillä on Vipukin päässyt purkamaan energiaansa. Tällaista tää tietty tollasen nuoren kaverin kanssa voi ollakkin, vaikka en kyllä muista, että Kampi olisi ollut koskaan noin narttujen perään. Vai kultaako aika muistot???

-Pia-

Kuka alkaisi hippasta?

Kuka mua alkaisi?


"Mä en ainakaan sorru moisiin leikkeihin" tuumii Iitu


Vielä vähemmän mä, täällähän on luntakin melkein nilkkoihin asti!


Alkasit mua, jooko! Pliiss!


Pliiss, alkakaa mua...


Edes...


ihan vähän, jooko!


Hei, kattokaa nyt kuin kivaa mulla on!


Sait ylipuhuttua, näytän sulle kuinka hippasta leikitään!


Hei, mihin se Iitu oikein hävis?


Heh, heh, kakara lankes ansaani pahemman kerran ja meni ihan hukkaan.


Nyt kakara ei hippastella vaan mennään sisälle lämpimään.


Ääähh, tylsiä tyyppejä. Kuka mua alkaisi?!?

HIPPAsen hauskaa viikonloppua!

-Pia-

Noviisi ja konkari pakkasrallissa

Klo 7 napattiin matkalta kyytiin Adeina, Amanda ja Vipun sisko Kuje ja lähdettiin kohti Kemin Junkohallia. Perillä oltiin hyvissä ajoin (kerrankin), vietiin kamat halliin, hoidettiin ilmoittautumiset ja lähdettiin hyvälle lämmittelylenkille.

Vipu mennä humputti kolme rataa. Ensin kaksi agirataa ja viimeisenä hyppyradan. Agiradoilla tarkoituksena oli testailla, että toimiiko Vipun kontaktit myös kisoissa. No, ei toiminut silleen kuin treeneissä. Suurin syy taisi olla ohjaaja, joka tahmaili, kökki tai muuten vaan kiirehti, jota ei tietenkään treeneissä tee. Yksi A:n kontakti oli hyvä, muut kontaktit Vipu otti, mutta pysähtyi joko liian aikaisin tai liian myöhään (vasta maassa).

Mistä sitten virheitä tuli? Yllätys, yllätys kaikki Vipun ratojen virheet olivat kieltovirheitä. Syykin oli selvä, Pasin jalat vetivät enemmän puoleensa kuin ohjaava käsi ja edessä olevat esteet jäivät suorittamatta. Mukana oli tietysti ripaus molemmipuolista jännittämistä, epävarmuutta ja yhteistä kisakokemattomuutta, joten näiden yhteys toi radalle häilyvää ohjausta.

Vipun hyppyrata oli täynnä dramatiikkaa. Kentän laidalla piti melkein laittaa silmät kiinni, niin hurjan näköistä meno oli. Pasi oli ihan hukassa radalla, valsseja ja persjättöjä tuli mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Pari kuitenkin taisteli radan nollalla maaliin 7 sekunnin ihanneajan alituksella ja sijoittuivat 1. Toinen sijakin tuli meidän autokyytiin Amandalle ja Adeinalle. Onnittelut toisesta nollasta!

Kampi kisaili yhden agi- ja yhden hyppyradan verran. Molemmilta tuli hylyt. Ágirata oli ehkä vähän varovaista menoa, aivan kuin Pasille olisi jäänyt päälle Vipun ohjaaminen. Hyppyrata oli jo toisenlaista, sitä normaalia Kampin ohjaamista. Parin menoa olikin tosi kiva katsoa. Seppo Savikko oli suunnitellut kinkkisen radan, jonka lopussa moni koira hyllytti putkeen vaikka sinne ei olisi pitänyt mennä (koitan jossain välissä pirtää ainakin lopun radasta). Niin, sinne putkeenhan se Kampikin itsensä Pasin estelyistä huolimatta survoi. Tosin sitä ennen oli jo tullut ainakin yksi rima alas.

Nyt täytyy saada Vipulle paljon ratatreeniä, helppoa ykkösluokan treeniä, jossa irrotellaan ja tehdään itsenäisesti esteitä. Niin ja paljon lisää kontaktitreeniä, ehkäpä videokameran kera, jotta Pasikin pääsee näkemään mitä oikeasti itse kontakteilla tekee.

Näillä mietteillä uuteen viikkoon.

-Pia-

Rentoutusta ja revittelyä

Ihan ekaksi... SUURET KIITOKSET kaikille onnitteluista! Vipun kanssa jatketaan vielä alokasluokassa ja yritetään saada kasaan ne kolme 1. tulosta. Tarkoitus olis saada kisakokemusta (ainakin minä tarvitsen sitä :)) rutkasti lisää. Avoimeen siirtyminen on vielä pitkän matkan päässä, sillä esim. noudon opettelussa ollaan jouduttu palaamaan taaksepäin (alkoi puremaan kapulaa). Vaan mihinpä meillä olisi kiire... ei mihinkään. Treenaillaan ja kisaillaan pikkuhiljaa ja katsotaan mihin asti innostus ja taidot riittävät.

Sunnuntaina oli tiedossa Kampin hemmottelupäivä. Luottohieroja tuli pitkästä aikaa käsittelemään Kampia. Vipu oli taas rasittava... haukkui tulijan pystyyn. Onneksi rauhoittui suht nopeasti, viimeistään sen jälkeen kun vieras istui aloilleen. Ja mitä tekee Kampi, innoissaan haukahtaa pari kertaa ja sen jälkeen menee vieraan luo rapsuteltavaksi. Siinä yks suuria eroja Kampin ja Vipun käyttäytymisessä.

Kampi tapansa mukaan lösähti hierojan eteen käsittelyyn. Heti kohta silmät alkoivat luppasemaan ja kaveria sai melkein herätellä kun käsittely oli ohi. Toinen lapa oli tosi jumissa, samoin vastakkaisen puolen takaosa. Ne kun hieroja sai auki, niin olipas Kampi ihan erinäköinen liikkuessaan. Loppupäivä otettiin liikunnallisesti ihan iisisti ja samoin maanantai, jolloin Kampin vuoden ensimmäiset ryhmätreenit jäivät väliin.

Tiistaina käytiin Vilman ja Pennin kans pitkästä aikaa mukavalla mettälenkillä. Kameraakin tuli ulkoilutettua pitkästä aikaa, mutta valon puute ei suonut hääppöstä kuvan laatua. Kiitos Minna lenkkiseurasta. Kaksin aina mukavampaa!


Vipu ja Vilma kirmailevat


Pennin ja Vilman painia


Kampi kurvailee

Illalla oli sitten Vipun tokopäivä, jolloin alkoi pyörimään uusi ryhmä kolmen vetäjän voimin. Vetäjät halusivat nähdä jättävien liikkeiden ja seuraamisen suoritusta. Menin ensin näyttämään jättävät liikkeet, jotka molemmat menivät hyvin. Pienen tauon jälkeen menin seuraamispisteeseen, jossa seuraaminen ei sitten mennytkään hyvin. Vipu oli sitä mieltä, että taas treenataan jättäviä ja pysähteli aina kun kuvitteli mun antavan jonkinmoisen merkin. Treenailin sitten itsekseen seuraamista hyvin lyhyissä pätkissä, vaihdellen suuntia nopeasti.

Eilen oli Vipun litiläti ryhmätreenit. Vipulla oli oikein mukavat treenit, tuttuja tyttöjä paljon, joita pystyi treenejen välissä riiaamaan. Tytöt vaan eivät olleet kovin suotuisia :). Itse treenit menivät tosi hyvin, sillä radalla oli kaikki kontaktit, joiden suoritus meni ihan nappiin. Toivottavasti onnistuisi Kemissäkin!

Tänään pääsin purkamaan agressioitani pikkupoikiin!!! Pojat olivat nimittäin kentällä paukuttelemassa papatteja ja sain ne itseteosta kiinni. Arvatkaa tuliko muutama ärräpää ja poliiseilla uhkaus! Säikähtivät sen verran, ettei paukuttelua sen jälkeen kuulunut. Vaan kuinka kauan muistavat...

Tässäpä viikon puuhat, tänään olis vielä Vipulla treenit Mikon opeissa ja niillä eväillä sitten jännittämään Kemiin Vipun ensimmäistä agilityrataa.

-Pia-

Pieni tokokoira

Pieni tokokoira kävi nyt astelemassa ensi askeleensa tokokisarintamalla, eikä ihan pöllömmin...

Pohdintoja ennen liikkeitä ja liikkeistä:

Alokasluokan alkua odotellessa, Vipu bongas kehänlaidalta kultsunartun, joka tietysti nostatti mun sydämensykettä aikamoisesti. Yritin siis pitää Vipun visusti mahdollisimman kaukana kultsusta. Onneksi Vipu ei sitä sitten pahemmin noterannutkaan. Sirutarkastus oli Vipulle melkoinen koitos. Hirvee rimpuileminen tuomarin edessä. "Huoh" ajattelin, että mitäköhän tästäkin tulee. No siru saatiin tarkastettua ja tilanne rauhoitettua.

Vihdoin oli aika mennä kehään luoksepäästävyys- ja paikallaolo-osioon. Huomasinpa siinä, että kultsu narttu oli myös alokasluoksassa ja vain yksi koira välissä. Vipu katseli neitoa kainosti, mutta kun käskin sivulle, niin onneksi unohti nartun. Luoksepäästävyys meni ihan hyvin. Istui sivulla, mutta kun tuomari tuli rapsuttamaan, niin Vipu oli selvästi sitä mieltä, että eiköhän se lääppiminen jo riitä. Siitä siis 10 p.

Sitten se 2 min paikallaolo. Siinä vaiheessa kun irrotettiin taluttimia, niin vieressä oleva valkoinenpaimenkoira uros bongas Vipun, pääsi omistajan hallinnasta ja tuli luoksemme. Yritin husia koiraa pois ja pidellä samalla Vipua kauempana. Omistaja ei meinannut saada koiraa kiinni. Onneksi koira ei ollut vihainen, muuten meidän paikallaolo olis jäänyt siihen. En varmasti olisi uskaltanut ottaa riskiä, että monta kertaa isompi koira syö Vipun. Rauhoittelimme koirat paikallaoloon ja Vipu meni kertakäskystä maahan (itseasiassa hieman ennakoi, mutta tuomari ei huomannut sitä). Kaks minuuttia on kamalan pitkä aika seistä koiraa päin. Siinä kerkes monet kerrat katsoa Vipua ja Vipun vieruskaveria ja mittailla matkaa kuin kauan itsellä menis juosta paikalle, jos jotain sattuisi. Onneksi mitään ei sattunut ja koirat makasivat levollisesti. Vihdoin kaks minuuttia täynä, palaaminen koiran luo ja eka käskystä istumaan. Tästä liikkeestä myös 10 p.

Sitten pikku tauko, jonka aikana kerettiin käydä ulkona vähän kuumentamassa Vipua. Otin nimittäin Kampin autosta ja leekasin sen kanssa pihalla ja sekös Vipua sapetti. Sisällä tehtiin vielä niin, että Pasi piteli Vipua ja minä olin kauempana. Vähän ennen omaa vuoroamme, otin koiran ja leikitin sitä ja siitä mahdollisimman nopeasti kehään.

Seuraaminen kytkettynä: Olisi voinut olla parempaakin. Vipu oli vähän ulkona kartalta ja seurasi hyvin väljästi, mutta kuitenkin suurimman osan aikaa oikealla paikalla. Tästä 8 1/2p.

Seuraaminen taluttimetta: Sama meno jatkui, välillä ihan siedettävän näköistä, välillä väljää. Viimeiseen sivulletuloon tarvittiin toinen käsky. 8 1/2p.

Maahanmeno: Jättävät olivat ne kaikkein jänskimmät liikkeet, mutta turhaan. Maahanmeno oli hyvä... ehkä pikkuisen hidas ja vino... mutta hyvä kuitenkin :). Tästä 10 p.

Luoksetulo: Vipun bravuuri oli Vipun bravuuri. Hidasti vähän lopussa ja kävi suoristamassa itsensä ehkä hitusen liian kaukana takanani, mutta tuli suoraan sivulle. Tästä 10 p.

Seisominen: Pysähtyi hyvin käskystä, mutta palatessani alkoi haistelemaan mattoa ja otti pari askelta eteenpäin. Liekkö ollut jotain sijaistoimintoa vai mitä? Tästä pisteitä 8.

Estehyppy: Lähti eka hyppykäskyllä, mutta kopsautti jalkansa esteeseen. Jäi hyvin seisomaan toiselle puolelle, eikä liikkunut kun tulin vierelle. Tästä 9 p.

Kokonaisvaikutus: 10 p.

Yhteensä siis 185 p, 1. tulos ja sijoitus 6.

Eipä voi muuta sanoa kuin, että meni paremmin kuin olisin osannut odottaa!!! Olen siis HIRVEEN YLPEE tosta pikku, pikku tokokoirasta!!! Otus jaksoi koko karkelot alusta loppuun asti, vaikka häiriötä tuli vähän joka suunnasta. Mulla jäi kyllä noista riennoista niin hyvä mieli, että mennään varmaan toistekkin!

Itteeni olen silleen tyytyväinen, että muistin tehdä kaiken mitä pitikin, en unohtanut käskyjä, pysyin rauhallisena ja varmana, enkä edes jännittänyt kehässä.

Kiitos kaikille meitä kannustaneille! Teiltä on tullut ihanan kannustavia kommentteja! Erityiskiitokset Paulalle hyvistä ryhmätreeneistä ja Katjalle hyvistä vinkeistä ja poppaskonsteista, muistin käyttää niitä :). Sarille ISO kiitos, että yleensäkkin innostuin tästä lajista, ilman sua olisin varmasti heittänyt kinttaat tiskiin! Sarille myös kiitos kisoihin valmentamisesta, siitä oli iso apu!

SUURET KIITOKSET kasvattajalle, KIITOS Kipa tästä upean ihanasta harrastuskoirasta!


Tokokoira kerää virtaa...

-Pia-

Arkinen aherrus alkaa taas

Torstaina oli ensimmäiset Activedogin treenit joulutauon jälkeen. Pakkasta oli ulkona yli 20 astetta, mutta onneksi sisällä oli lämmintä. Kampi ei nyt ainakaan kevätkaudella pääse nauttimaan hallin fiiliksistä, sillä haimme vain Vipulle paikkaa. Ja sekös Kampia tietenkin sapettaa!!!

Vipu olikin aivan elementissään treeneissä. Kaikki ohjaajat tutustuivat ensin rataan ja menivät sitten radan kuvitteellisella koiralla. Sitten otettiin koirat kehiin ja yllätysyllätys, ei ihan mennyt Pasin suunnitelmien mukaan. Muutamalla muutoksella ja toistolla pätkä onneksi onnistui. Viimeisenä esteenä ollut keinu meni loistavasti. Yhesti Vipu ei malttanut jäädä kontaktille.

Ensi viikolla pyörähtävät käyntiin loputkin treenit. Huh, ei pitäis olla vapaa-ajan ongelmia kun joka illalle, paitsi perjantaille, olis jotakin ohjelmaa. Onneksi on kaks koiraa ja kaks ohjaajaa, niin ei tartte ihan joka ilta olla menossa.

Huomenna on sitten edessä se tosikoitos. Vielä ei ole perhosia vatsassa ja toivottavasti ei pahemmin tulekkaan. Huomasin muuten, että huomenna tulee tasan 1v11kk, kun olin Konstan kanssa saimaisessa hallissa samaisen tuomarin kokeessa avoimessa luokassa ja saatiin 1. tulos. Katsotaan miten huomenna käy.

Lopuksi vielä kuvia Kampin kynimisestä... vai oliko se nyppimisestä :).


Voi ei, taasko kotiparturilla on näppinsä pelissä


Viheltele ja hyppele vaan, en tod poseraa sulle... veit sitten viimeisetkin lämmittimet.

-Pia-

Torniossa tokoilemassa

Sunnuntaina pakattiin koirat autoon ja auton nokka kohti pohjoista. Matkaa 130 km ja määränpäänä Tornio. Oltiin varattu Torkk:n treenihallista (kuva tiloista) tunti halliaikaa tokotreenejä varten. Halli sijaitsee teollisuusalueella ja treenitilat ovat hallin toisessa kerroksessa. Ihanan lämpimät tilat ja puhdas halli.

Jaa, että miksikö me sinne asti lähdettiin treenaan ja vieläpä tokoa?!? Sitä kysyin ensin itseltänikin, että oikein tokon takia Tornioon. Jos olisi ollut agista kyse, niin ei olisi ollut mitään kyseenalaistettavaa. No, toko on nyt kuitenkin mun ykkösharrastus (agilisenssiä en vieläkään hommannut), joten miksei sitten tokonkin takia. Niin, ja tärkein syy oli se, että ensi lauantaina startataan tokoura samaisessa hallissa, joten halusin hieman totuttaa Vipua halliin.

Pidettiin Vipun kanssa hallissa hauskaa, leikittiin liikkeiden lomassa paljon, otettiin välillä tolpan kiertoja, jalkojen välistä pujottelua ja ympäripyörimistä. Liikkeissä panostin onnistuneisiin suorituksiin, joten otettiin liikkeet helpoimman kautta. Itelle jäi ainakin hyvä mieli treeneistä, toivottavasti koirallekkin.

Nyt ei sitten enää korjailla mitään liikkeitä, viikossa ei kerkee muuta kuin sotkea asioita koiran päässä. Vahvistetaan vaan muutamia juttuja ja hassutellaan. Mielikuvaharjoituksia yritän tehdä ja kaikki liikkeet ajoin käydä kisamaisesti ilman koiraa läpi. Kisan suhteen ei ole mitään odotuksia, tämä on vain taidontarkistus koe. Toiveita toki on mm. se, että pystyisin pitämään oman jännitykseni siedettävällä tasolla, enkä mokaisi mitään pahasti. Toivelistalla on myös se, että Vipu kestäisi kisatilanteen tuomat haasteet: vieraat ihmiset, toiset koirat, minun jännittämisen ja olisi reipas koira. Peukut pystyyn!

-Pia-

Lauantain kontaktitreenit

Agilityä oli vuorossa lauantaina ja aiheena kontaktit radalla. Kampi konkarina meni samaa Vipulle suunniteltua pätkää, mutta kertaus ei koskaan ole pahitteeksi. Kampin huonoin kontakti on ehdottomasti keinu, hirvee hinku hypätä pois heti kun keinu laskeutuu.

Vipu treenaili ensin yksittäisiä kontakteja remmissä, sitten irti ja lopuksi ratana. Keinu on tosi hyvä, tulee päähän asti ja odottaa keinun laskeutumista. Lopuksi vielä etutassut maahan. A oli niin vaudikas, että heikompia hirvitti. Ei tainnut hipastakkaan A:n harjalle, kun loikkas ylösnousulta suoraan alastulolle, mutta hienosti pystyi jarruttamaan niin, että takatassut jäivät kontaktille. Puomi sitten on edelleen murheenkryyni. En tiedä miten se on niin erilainen, ettei siihen meinata millään pysähtyä. Jarrutetaan kyllä, mutta pysäytys menee aina niin pitkäksi, että kaikki tassut on jo maassa. Palattiin sitten taas remmiohjaukseen puomin osalta.

Kuun lopussa on kisat Kemissä, joihin Kampi osallistuu kahden kisan verran ja Vipulle on sitten siunaantunut kolme kisaa. Ensimmäiset perusradat olis siis Vipulla edessä ja kontaktit pitäisi saada sitä ennen kuntoon. Muissa esteissä ei onneksi ongelmia olekkaan, pujottelu on jo aika varma, toki treenaamista kulmien ja irtoamisten kanssa on paljonkin. Tärkeysjärjestyksessä ensin kuitenkin nuo kontaktit.

-Pia-

Kisamaista treenaamista

Tokotreenit aloitettiin reilun puolen tunnin reippaalla lämmittelylenkillä. Meinas tulla oikeesti hiki, kun vaatetta oli saman verran kuin -20 asteen pakkasella. Nyt sentään pysyttiin kympissä. No, lenkki meni rattoisasti puhelimessa läpättäen ja hikeä pyyhkien. Eipähän palellut hallilla.

Pasi nappas meidät matkalta kyytiin ja ajeltiin hallille, jossa meillä oli treeniseurana Katja ja Ruska. Kovasti Vipua olis Ruska kiinnostanut, mutta ei onneksi häirinnyt tekemistä. Suunnitelmissa oli ottaa alokasluokan liikkeet ilman palkkauksia, mutta hieman jouduin siitä lipsumaan.

Luoksepäästävyys: hyvä, ei liiku sivulta, mutta "mulkoili" hieman Katjaa.
Paikallaolo: Paikkamakuussa kaverina Ruska. Meni maahan vinoon, mutta makasi paikallaan tapansa mukaan kuin tatti, vaikka Katjan kans lärpäteltiin :).
Seuraaminen hihnassa: Ihan kauheeta remmiohjausta multa. Treenattu aivan liian vähän.
Seuraaminen vapaana: Ihan eri tuntuista menoa. Seuras hyvin ja piti paikkansa.
Liikkeestä seisominen: Oli vähän hypähtänyt Katjan "käsky" sanalla, mutta jäi seisomaan mun käskystä. Palatessa vähän liikkumista.
Luoksetulo: Vauhdikas, mutta perusasento ei nyt ihan nappi.
Liikkeestä maahanmeno: Meni hyvin maahan, mutta palatessani nousi seisomaan. Otin liikkeen uudestaan.
Hyppy: Mokasin, kun tein valmistelevat rituaalit hyppyä varten ja vastasin liikkurin kysymykseen "valmis" ja Vipu luki sen käskyksi ja hyppäsi hypyn. Hypyssä vaihdan valmis -sanan pelkkään nyökkäykseen.

Suurin ongelma meillä näyttäs olevan nyt kokeessa palkkaamisen vähyys. Kun ei tule edes sanallista palkaa, niin Vipu on ihmeissään. Siksi jättävien liikkeiden paluussa tulee pyörimistä. Ja toinen palkaamattomuuteen liittyvä juttu on motivaation säilyttäminen kokeen ajan.

Ihan kaikkein suurin ongelma taidan kuitenkin olla minä, etten vain itse mokaisi tulevaa koetta jännittämiselläni. Lähdetään kuitenkin pitämään hauskaa... Tokokoutsin sanoin: tämähän on vain tokoa, ei sen kummempaa :).

Katjalle ISO kiitos kaikista vinkeistä. Treenaillaan vielä, kun keritään, remmiseuraamista, takapalkkaa ja etupalkkaa jättävissä... ja paljon muuta :).

-Pia-

Treenihuumaa

Paukkupakkasten jälkeen yksi lauhempi päivä sai tämän lauman treenihuumaan ja syhkästiin hallille. Laumasta puuttui vain yksi, Pasi, joka oli leipää tienaamassa. Minä siis pääsiin ohjastamaan piiiitkästä aikaa Kampia. Juu, ja sen huomasi... jalat olivat kuin olisi puupökkelöitä vetänyt perässä, eikä tuo muu kroppakaan niin hienosti kulkenut. Mutta hyvät treenit oli ja hirvittävän mukavaa... melkein olin jo unohtanut, miten mukavaa.

Vipulle sain mukavat häiriötokotreenit, kun muitakin innokkaita treenaajia ilmestyi hallille. Ja nyt sain kyllä olla oikein ekstraylpeä pikkumiehestä! Vipu oli koko ajan kuulolla, vaikka radalla meni innosta haukkuen koira ja vieläpä narttu. Niin se onni vaihtelee, viimeksi oli työ saada Vipu kuulolle ja nyt ei mitään ongelmaa. Mutta hyvä näin.

Nyt sitten vietetään ansaittua vapaailtaa ja huomenna vielä vapaapäivää. Seuraavan kerran taitaakin olla pitemmät vapaat vasta joskus pääsiäisenä, jos vaan töitä piisaa.

-Pia-

Vuosi 2009 pyörähti käyntiin

Toista päivää jo mennään vuodesta 2009. Vuosi vaihtui meille melkein kuin mikä tahansa päivä... jotenkin sitä piti kuitenkin juhlistaa, joten ostin sipsipussin ja Fantapullon. Niillä vuosi vaihtui makoisasti :). Pauketta oli varmasti samalla lailla, kuin muinakin vuosina. Myrsky ei siis pelastanut meitä. Alkuillasta, kun naapurit intoutuivat paukuttelemaan, Kampia hieman hirvitti, kampesi syliin, tärisi ja läähätti. Myöhemmin sitten rauhoittui jo makoilemaan lattialla. Vipua eivät paukkeet hetkauttaneet. Kauheesti olis tehnyt mieli leikkiä Kampin kanssa, vaan pakko oli rajoittaa, kun Kampi taas ei tajunnut leikistä mitään.

Ittellä sammui "lyhty" jo ennen vuoden vaihtumista ja kiipesin yläkertaan nukkumaan. Aamulla kun avasin silmäni, eka ajatus oli päästää pojat pissalle. Olihan Kampin edellisestä käynnistä jo reilu puolivuorokautta aikaa. Vaan hui kauhistus, miten pelottavat yläkertaan johtavat jyrkähköt puiset portaat Vipun mielestä ovatkaan... niistähän vielä näkee läpikin! Ajatus oli ottaa Vipu syliin ja kantaa alas, mutta liukas luikero kerkesi livahtaa pakoon sängyn alle. Luuli varmaan, että aion tuupata sen portaita alas, raukka! Kepulikonstein sain Vipun syliin ja vihdoin päästiin ulos asti. Vaan kyllä meinasi naurattaa, kun Vipu osaa olla niin dramaattinen :)!

Noita portaita ollaan aina välillä makupalojen avulla harjoiteltu. Lähinnä ylöspäin kiipeämistä. Paras saavutus on nyt kuusi askelmaa, eli vähän alle puolenvälin. Kampinkin kanssa aikoinaan harjoittelimme samoja portaita, mutta se oli paljon helpompi tapaus. Ja kun Kampi oppi menemään portaat ylös, se oli aina yläkerrassa ja vinkui sitten sieltä, että tulkaa hakemaan mut alas :). Nyt ISOpoika menee portaat mennen tullen ja palatessa.

Silleesti alko vuosi meillä, pelkojen kanssa ja ilman :).

-Pia-

Vuoden viimeinen päivä

Se olis sitten vuoden 2008 viimeinen päivä ja viimeiset tunnit käsillä. Me ollaan tultu juhlintaa "pakoon" Pasin kotikotiin vähän syrjemmälle suuremmista räiskeistä. Tosin ulkona on sellainen myrsky, jonka luulisi hillitsevän räiskettä missä tahansa. Yöksi on vielä luvattu pakkasen kiristymistä, joten luulisi, että olisi luvassa hieman hillitympi uusi vuosi.

Ajattelin summata hieman vuoden 2008 kulkua, mutta koska päällimmäisenä mielessäni on vain surun vuosi rakkaiden ystäviemme poismenon johdosta, niin taidan jättää summauksen tekemättä.

Katsotaan siis tulevaan vuoteen, jossa luvassa toivottavasti monenlaisia positiivisia asioita: On Vipun toko- ja agiuran käynnistyminen sekä titteleiden metsästystä molemmilla pojilla. Tulevaa vuotta ei voi ennustaa, mutta toivon tähän laumaan ja samalla kaikille teille paljon terveyttä, roppakaupalla hauskaa tekemistä ja iso pussillinen yhteisiä iloisia hetkiä ystävienne kanssa vuonna 2009!

- Pia-

Oliko pojat kilttejä?

Joulu mennä huristi jo (melkein) ohitte. Aatto vietettiin kyläluutina sanan mukaisesti, kun "luutailtiin" neljässä eri paikassa. Ollaan saatu nauttia hyvästä ruoasta, niin suolaisesta kuin makeastakin. Kilttejäkin ollaan ainakin pakettien määrästä päätellen oltu.

Pojatkin olivat olleet kilttejä, varsinkin Kampi, joka sai jo ennakkoon Back on Track -takin ja uuden pedin. Olisittepa nähneet Kampin ilmeen, kun kannoin vanhan pedin ulos ja pistin uuden tilalle. Kyllä oli nyrpeetä miestä... suorastaan haistatti pitkät koko pedille, eikä ole paljon pedissään makoillut... mielummin vaikka matolla. Paljon mieluisempia lahjoja sen sijaan molemmille olivat luut ja röhky -possu sekä vinkupallo.

Treenailtu ollaan jonkun verran. Huikeaa onnen tunnetta Vipu on järjestänyt kunnostautumalla kontakteissa. Pikkuhiljaa ne alkavat näyttämään sellaisilta kuin pitääkin. A on jo aika varma nakki, puomillakin etutassut napsahtavat nätisti maahan, vaikka Pasi juoksee puomin ohi. Ja kaikkein ihanin yllätys on ollut keinu, jossa ollaan menty hurjasti eteen päin. Parina kertana Vipu on saanut mennä keinun irti. Vipu tulee keinun päähän asti ja kun keinu laskeutuu alas, niin siirretään vielä etutassut nätisti maahan. Kova työ näyttäs nyt palkitsevan, vaikka hurjasti töitä vielä onkin.

Tokoiltukkin ollaan vähäsen. Eilen käytiin hallilla ja saatiin upeaa treeniä, sillä hallilla oli myös kaksi narttukoiraa treenailemassa agilityä. Kovasti Vipua tyttöset olisivat kiinnostaneet, mutta vaadin siltä katsekontaktia. Hirveen tyytyväinen olin siihen, että Vipu ei kaikesta kiinnostuksestaan huolimatta lähtenyt tyttöjä moikkaamaan, vaikka se oli koko ajan mulla irti. Lemppariliikkeellä, jalkojen välistä pujottelulla, sain Vipun huomion hyvin itseeni.

Neitoset ovat vieneet nyt Vipun ajatusmaailman aika lailla tyystin. Kilkuttimet jalkojen välissä taitaa painaa tuhatkunta kiloa :). Lauantaina lenkkeiltiin länderineitojen Amandan ja Kujeen sekä glenni -Onnin kanssa. Vipun silmissä leijaili sydämiä, kun se näki Amandan ja eipä se sitten muuta lenkillä nähnytkään :). Siskolikka Kuje sai välillä kyytiä, kun se yritti tulla Vipun iskuyrityksiä sekoittamaan.

Sellaiset jouluvapaat meillä. Seuraavaksi juhlistetaan Uutta Vuotta, paitsi ettei hirveesti juhlisteta. Mennään taas "maalle" pauketta pakoon.

-Pia-

HAU HAU hauskaa Joulua!

Unohtiko pukki Kampin ja Vipun joululahjat???



Se selvinnee parin päivän päästä...

Mukavaa joulun aikaa kaikille blogimme lukijoille ja heidän karvaisille ystävilleen.

T: Pia, Pasi, Kampi ja Vipu

Hajujen maailmassa

Voisipa luulla, että täällä ollaan jouluntuoksuisissa tunnelmissa, mutta ei, kyllä täällä päivät kulkee enemmänkin tyttökoirien tuoksuissa. Tai siis korjaus, Vipun päivät kulkee. Kampi on jo niin vannoutunut vanhapoika, ettei tyttöjen riiaus paljon kiinnosta ennen kuin on parhaimmat ajat kyseessä.

Mutta toi nuoriherra... jessus, se harrastaa jäljestämistä pyöräteilläkin. Nokka maassa vaan puksuttaa menemään niin kuin höyryveturi, höyryt vaan puuttuvat. Välillä tuntuu, että hermot menee kun mitään ei kuule, ei näe, haistaa vaan. Vaan mitäpä se auttaa, ei mitään. Oon sitten antanu sen höyrytä.

Mettälenkeillä huomaa, etteivät kumpikaan ainakaan mammanpoikia ole. Välillä hirvittää kun molemmat painaa jossain 50 metrin päässä menemään, tulevat onneksi molemmat käskystä, mutta hetikohta ovat taas kaukana. Eivät kyllä aina kulje noin kaukana, mutta nyt viime päivinä ovat sitä tehneet.

Viime lauantaina sain tuta tokoillessa sanonnan "kyllä se kotona osaa". Vieraan koiran paine sai Vipu -paran pään ihan sekaisin, eikä pikkumies voinut tehä osaamiaan asioita. Mietinnässä siis ankarasti tammikuun tokostartin peruminen. Treenataan nyt kovasti tokoa vieraissa paikoissa, ja katotaan miten lähtee menemään.

Lunta on vielä hitusen maassa. Viime yönä satoi pikkuisen lisää ja oli ihana käydä aamulenkillä, kun puut olivat valkoisina. Nyt lumiset puut ovat muisto vain, mutta pidetään peukkuja, että lumi säilyisi joulun yli.

-Pia-

Treenikuvioita

Tää nyt on taas tällainen treenienanalysointijuttu. Torstaina Kampi ja Vipu siis liitelivät Mikon opeissa. Pikku pakkanen pureskeli lämmittely- ja jäähdyttelylenkillä, mutta onneksi sisällä oli lämmintä ja etenkin puhdasta... Luxusta :)! Kampi sai ennakkojoululahjansa, kun Back on track -takki saapui. Kauan harkittiin ja mietittiin tuota ostosta, toivottavasti on sen arvoinen.



Kampi liiteli numeroidun pätkän kahdessa osassa: ensin nrot 1 - 20 ja lopuksi nrot 21-30. Taas kuumakalle ei meinannut millään malttaa, A:n kontaktikin meni uusintaan pari kertaa. Hyviä jarrutus- ja käännöstreenejä Kampille.

Vipu taas liiteli kirjaintreenin. A:ta ja keinua ensin kiinni ja sitten radanpätkällä A irti. Keinua ei vielä otettu irti, pitäisi senkin opetuksessa mennä jo eteenpäin. Upeasti Vipu meni A:n, vaikka palkkaa ei ollutkaan. Eka kerralla kyllä selvästi etsi, että minnes se namikuppi on piilotettu. Lopuksi rata mentiin kisafiiliksellä. Vipu meni keinun sijasta vieressä olevan hypyn. Ainut virhe tulikin tuolta hypyltä, kun rima tippui. Muuten oikein napakkaa menoa.

-Pia-

Kaamostelua

Kaamostelu ei kun vaan jatkuu, sillä moni suunniteltu juttu on jäänyt tekemättä ihan vaan laiskuutta. Ainakin puolet joululahjoista on ostamatta. Ihan on pitänyt itteäni patistaa asioille, jotta ne muutamat paketit on saanu ostettua. Paketointia odottavat kaikki muut paitsi yksi, jonka ystävällinen myyjä mulle paketoi. Tänään leivoin ekaa kertaa torttuja. Nekin olisi varmasti jäänyt leipomatta, jos vieraita ei olisi käynyt. Sentäs jouluvalot olen saanut ikkunaan ja ulos, niin ja ne matot pestyä. Paljon olis vielä tekemistä, mutta mennään periaatteella "tehdään mitä keretään, ei paniikkia".

Tokorintamallakin kaamostellaan. Paljon on mietintämyssyssä ollut ajatuksia, mutta tekoaste on uupunut. Nyt olen kuumeisesti miettinyt sitä, että koska nouto ja kaukokäskyt ovat vielä "lapsenkenkä"- asteella, niin koittaisinko kuitenkin Vipulle sitä TK1:stä. Alunperin suunnitelmissa on ollut siirtyä ensimmäisen ALO 1 tuloksen jälkeen AVOimeen, mutta ajatukset ovat hieman muuttuneet. Eihän sitä tiedä, saanko noutoa ja kaukoja sille mallille, että joskus AVOimeen edes viittis yrittää. Niin, ja mistä sitä tietää kuin kauan tahkotaan tota ALO 1 tulosta, kaikkea kun voi länderin kans tokossa sattua :). No, tammikuussa koitetaan eka kertaa kuin meittin käy.

Agia Pasi on treenannut Vipulla viimeksi maanantaina. Eka pätkä meni ihan hyvin muutamaa parannuskohtaa lukuunottamatta, mutta käänteinen pätkä oli Pasin muistille ihan liikaa. Siellä humpattiin ihan olan takaa, yhen kohdan kun Pasi sai päähänsä niin seuraava meni jo taas hukkaan :). Pitäs vissiin hommata Pasille lisää muistikapasiteettia :). Tällä viikolla on agia tiedossa molemmille lisää, sillä torstaina treenaillaan Active Dogilla ja sunnuntaina on samassa paikassa korvaavat treenit. Tiedossa siis pojille hubaa ja mulle ketyilyä.

-Pia-

Viikonlopun turinat

Viikonloppu meni aika hujauksessa. Lauantaina nukuttiin pitkään, aivan liian pitkään mielestäni, sillä kaikenlaista puuhaa riittäs näin joulun alla. Melkein heti aamupalan jälkeen siis liikenteeseen. Ensin kavereiden Eeli -pojan 1 -vuotissynttäreille. Sieltä sitten pienen lenkkeilyn kautta äidin ja isän luo mattokääröjen kanssa. Vietiin matot likoamaan seuraavan päivän pesua varten. Ja matka jatkui hallille, jossa Vipu treenaili tokoa. Seuraaminen on ihanan iloista, voisiko jopa sanoa että pikkuisen liiankin iloista, sillä välillä kaveri pompahteli vasenta kättäni vasten. En kuitenkaan puuttunut siihen... toivotaan että jää pois. Nyt liikkeestä seisomiset meni nappiin... toivo siis elää jättävien suhteen. Hauskuutena otettiin tolpankiertoja yhdistettynä vauhdikkaaseen luoksetuloon ja hyppyä joka nyt näyttää oikein hyvältä.

Tänään sitten viisastuneina heräiltiin kellon soittoon hyvissä ajoin. No, olipa meillä syytä herätäkkin, sillä matot jo odottelivat pesijöitä. Matoista tuli oikein kiiltävät ja puhtaat, kyllä ne nyt passaa laittaa jouluksi lattiaan. Ja yllätys, yllätys seuraavaksi ajeltiin hallille. Kampi treenaili sylkkärikuviota, joka osottautui Kampille vaikeaksi. Kampin ongelma sylkkärissä on se, että katse hakeutuu seuraavalle esteelle eikä ohjaavaan käteen. Sitä korjailtiin lelun avulla.

Vipu tokoili seuraamisen käännöksiä... vasemmalle kääntyminen näyttää jo aika hyvältä. Sitte kokeiltiin liikkeestä maahanmenoa ja tadaa, ei mitään ongelmia. Pohdittiin sitten, että onko häiriö ryhmätreeneissä liian suuri, koska siellä aina jättävät menee sekaisin. No, seuraavissa treeneissä näkee, onko oppi mennyt perille vai vieläkö sekoillaan. Mutta sika hyvä mieli jäi tokoilusta, kaikki mitä treenattiin meni nappiin. Hyvä Piipeli!

Lopuksi Vipu treenaili vielä puomia ja Aa:ta. Ensin vaan puomin laskuosuutta, jotta saatiin nopeita pysähdyksiä. Sitten koko puomia ja lopuksi irti, josta tuloksena kolme upeeta itsenäistä alastuloa. Vielä ei kärsi Pasin paljon liikkua kontaktilta, mutta ajan kanssa sitäkin täytyy treenailla. Aa:ta pari kertaa remmissä ja sitten pujottelun ja putken kautta irti Aa:lle ja wau! mikä kontakti. Alastulo oli niin hyvä, että oli pakko lähteä ekstrapalkan jälkeen pois. Hienon fiiliksen treenit tänään!


Mitäs tonttuja sieltä kurkkii??


Vipu ja Kampihan ne siltä lumisten oksien takaa kurkkii.


Ei me mitään tonttuilla. Me kysyttäs vaan, että onhan meillekkin muistettu ostaa paketit?

-Pia-

Tee-Se-Itse tokohyppy

Onkohan tää tokoilu menny jo liian vakavaksi?!? Hommasin töistä vähän pahvia ja lisäksi tarvittiin teippiä ja puukko ja tadaa... sain kuin sainkin aikaiseksi tokohypyn näköisen kapistuksen.



Ohjeen kapistukseen löysin täältä. Hieman liian korkea siitä tuli Vipulle, mutta hyvinpä tuo siitä yli pääsi. Nyt voidaan harkata hyppyä kotonakin, sillä ongelmana on ollut, ettei Vipu lähde hypylle kuin kaksoiskäskyllä.

Muitakin esteitä pojat on päässeet hyppimään. Eilen oli Active Dogin treenit. Itte en ollut paikalla, kun päälle pukkasi iltavuoro, joten ihan kuulopuheiden varassa kirjottelen. Kampi oli ollut ihan täpinöissään. Olihan Kampilla viikon totaalitauko treeneistä ja muutenkin Kampi on vaan saanut katsoa, kun Vipu käy treenailemassa. Eka pätkä oli siis mennyt ihan haihatteluksi, mutta sitten oli malttiakin tullut kuvioihin.

Vipu taas oli mennyt ekaa kertaa A:n radan pätkällä irti. Loistavasti oli kuulemma etutassut napsahtanut maahan. A:n kontakti näyttääkin nyt tosi hyvälle, keinukaan ei ole hassumpi, mutta puomin kanssa on vielä tekemistä. Treeniä ja malttia siis kontaktien kanssa vielä... toivotaan, että joku päivä työ palkitsee.

-Pia-