Virallisesti AVA-H

Vihdoin ja viimein, useiden sähköpostien ja selvitysten jälkeen, Vipun tittelirivistöön saa lisätä virallisesti FI AVA-H! Eihän siinä mennytkään kuin 8kk ja 1pv :)!

Huisin riemukasta Vappua kaikille :)! Me vietämme päivää metsässä (siitä juttua ehkä ensi kerralla ;))

-Pia-

Kännykän testailua ja tokoilun iloja :)!

Houkuttelin Pasin hankkimaan uuden kännykän, vanha kun oli jo aikansa elänyt. Taka-ajatuksena mulla oli tietenkin saada parempi "taskukamera & -videokamera". Aika monesti känny on ollutkin käytössä. Kiva kun saa kuvattua treenejä ja kisoja, ne on usein hyvin opettavaisia :).

Viime viikonlopun kisoista siis napsahti yksi nolla ja video siitä alla. Kisojen kohokohta oli kyllä se, et jokaisella radalla oli huiput kontaktit :)! Puomi tosin voisi olla hieman nopeampi, mutta kaikkeahan ei aina voi saada.



Ja ai että tokoilu maistuu nannalta tällä hetkellä :). Vipu on niin hyvässä vireessä ollu ainakin 8 viimeisintä kertaa. Pakko nauttia nyt, kun tiedän/pelkään, et jossain vaiheessa tulee taas takapakkia. Treenikaverit kyllä väittivät, että minä olisin jotenkin erilainen ja rennompi ja siksi koira olisi mukana. Mutta kyllä kierre on toisin päin, että koira on mukana ja siitä johtuen minä rennompi. Oli miten oli, niin nautin nyt täysin siemauksin yhteistyöstä ja ulkona treenaamisesta.

Ja lähen siis nauttimaan lenkkeilystä, kuvaamisesta ja tokotreeneistä tonne upeaan ilmaan! Ihanaa pääsiäisen jatkoa kaikille!

-Pia-

Nopsan nopea kuulumiskatsaus

Viimeaikoina tapahtunutta:
- Koko perhe on sairastanut mahatautia :(. Ei voi kyllä suositella tautia pahimmalle vihamiehellekään. Yökkk!
- Itsellä lisäksi vielä reilun viikon kestänyt kuumeilu, pääkipu ja yskä. Tänään eka kuumeeton päivä, jee!
- Viime viikolla Pasi kanto kisoista taas kotiin hyllymateriaalia. Sanoin jo, et mihin nämä kaikki hyllyt kohta mahtuu... vanha vitsi, vanha vitsi!
- Tokoilu on ollut sairaslomatauolla :(. Kentät olis sulat, mut ei oo jaksanut laahustaa kentälle asti. Kotona ollaan  olohuonetokoiltu tunnarin pitämistä, kakeja ja metallia. Hidasta on edistyminen tällä treenimäärällä :(.
- Tänään Pasi matkasi Kokkolaan kisaamaan Vipun kans. Eka radalta tulos 0 sij. 2. ja toiselta hyl. Kolmas on vielä käymättä. Jospa sitä videomateriaaliakin laittaisi tänne.

-Pia-

Äksöniä

Laahaa aika pahasti perässä nämä päivitykset... mut koitetaan ottaa vähän kiinni.

Sunnuntaina Pasi starttasi Vipun kanssa kolmen startin verran aksaa. Paljon en radoista osaa sanoa, ko en ite paikalla ollut. Huomattavaa edistystä oli havaittavissa tulospuolella, sillä hylly -putki katkesi :). Ensimmäiseltä radalta tuli hyl 10 putkeen viennissä, kun Vipu lähti Pasin ohjaukseen mukaan. Muuten rata meni kaikin puolin ok.

3A tuomari Marjo Heino

Toiselta radalta upeasti nollavoitto! Rata oli aika haastava, sillä aika vähän missään säkäluokassa tuli nolla tuloksia.

3B Tuomari Marjo Heino

Viimeiseltä radalta palattiin ns. ruotuun, kun pari nappasi sen jo yleiseksi käyneen kolmikirjaimisen pussi -putki yhdistelmästä. Tältä radalta on päivän ainut video. Pientä hipsuilua nähtävissä, mutta hienosti onnistuneita takaaleikkauksia (mitkä ei oo Pasille olleet koskaan helppoja).

Toko maistuu taas nannalta :)! Monta viikkoa on reeneissä ollut mukana ihanan intopiukee partasuu, jota ei oo tarttenu liiemmin motivoida :)! Heti vaikuttaa, et jaksaa huomattavasti paremmin itekkin treenta. Tunnari on mennyt harppauksin eteenpäin, kun jätettiin turhat apuvälineet pois ja annettiin koiran oikeesti tehdä töitä. Kiitokset kaikista vinkeistä kuuluu meidän tokoporukalle... mitä tekisinkään ilman teitä :)! Vieläkö muistaisin ite antaa koiran rauhassa tehä töitä, ilman että paineistan sitä...

Seuraaminen ja käännökset on myös menneet eteenpäin, toivottavasti nyt pysyvästi :)! Metallissa ja kakeissa meillä on vielä PALJON työtä... mutta joskus kirjotan niistäkin, et mahtavalta näyttää :)!!

Molemmat koiruudet saivat viime perjantaina hieronnan. Kampi paappa oli kokonaisuudessaan ihan jumi :(. Urheasti papparainen nautti vaan käsittelystä ja lopussa silmät jo painui kiinni rentouden merkiksi. Onneksi selkä näytti käsittelyn jälkeen huomattavasti paremmalta ja koko pappa rennommalta.Vipulla ei ollut mitään ihmeellistä, vähän etuosa jumissa, mutta sekin aukesi helposti. Onkin se sellainen kumiukko, joten en ihmettele vaikka ei jumeja ollutkaan. Molemmille tilattiin vielä uudet ajat muutaman viikon päähän.

Eipä meillä tämän kummempaa äksöniä ole ollut. Tavallisen tapahtumarikasta arkea :)! Mutta onneksi nyt on viikonloppu, siis nauttikaamme siitä!

-Pia-

Lumimiehen saalis

Lumimies etsii saalistaan syvältä kinoksesta

Lumimies raataa henkensä edestä löytääkseen saaliin

Lumimies ottaa esiin navigaattorinsa löytääkseen saaliin paremmin

Lumimies maastoutuu, jotta saalis ei huomaisi sitä

Lumimies hyökkää saaliinsa kimppuu ja puree sitä

Lumimies raahaa saaliinsa kuivalle maalle

Lumimies varmistaa vielä, että saalis on taltutettu

Vipu the Rohkea Lumimies

Paappa voi hyvin

Tarja kyseli kommenteissa, et miten Kampi voi. Huomasin, sitten et niin, eipä ole tullut Kampin voinnista kirjotettua. Korjataan siis tilanne :)!

Paappa on parantunut entiselleen kastroinnista. Haava on siisti, veden juonti on vähentynyt normaaliin, levottomuus on kaikonnut ja luonnekin on sama vanha Kamppuri. Ainoastaan ruoka maittaa entistä paremmin. Enää ei tarvitse aamuisin houkutella/käskeä syömään, kuppi on tyhjä alta aikayksikön.

Paappa oikein nuortuu :)

Selvästi Kampi tarttis nyt hierontaa. Siitä on aina selvä merkki takajalkojen "luttuuttaminen". Eli kun tassut punoittaa, niin tietää, et jossain on jumia. Laitoinkin eilen spostia hierojalle, mutta jos sitä en saa kiinni, niin katotaan ens viikolle toista.

-Pia-

Ei kerkee, vai kerkeekö sittenkin?

Totaalinen aikapula on taas iskeny koirahommiin... Vai liekö motivaatiopula sittenkin?!? Ottaa kyllä niin päästä, kun tiedän, et tarvittais muutamissa jutuissa jokapäiväistä treeniä ja illalla yheksältä huomaan, et enhän mä oo mitään muistanu tehä :(.

Ei me kuitenkaan ihan toimettomina olla oltu ja se mitä ollaan tehty on ollu ihanaa huomata, et Vipu on tosi tohkeissaan ja pätevänä ! Reipas ja motivoitunut Vipunen on palannut kuvioihin! Ei enää nuuskuttelua eikä narttujen perään haikailuja * kop* *kop*. Tiistaina oltiin AD:n tokoissa kahen viikon tauon jälkeen ja ai, että olin tyytyväinen jäppiseen! Otettiin kunnon häiriöpaikallaoloja, kun Jenni heitteli tunnarikapuloita vierestä ja rapisutteli pussia eikä Vipu suunnitellutkaan lähtevänsä (ei oo kyllä suunnitellu enää aikoihin). Sit hyppynoutoa häiriössä, kun parettain heitettiin kapuloita vierekkäisten hyppyjen yli ja vuorotellen koirat haki omat kapulat. Taas jäppinen oli pätevänä ja lähti vain omasta käskystä :)! Seuraamista ja peruuttamista otettiin epätasaisella alustalla ja hyvin meni jopa peruutukset :). Oli ihanaa lähtä treeneistä kotiin vaihteeksi pää pilvissä :)!

Agitreeneissäkin oltiin eilen koko perheen voimin. KeVellä oli pikkasen hauskaa viilettää villasukat jalassa pitkin hallia. Neiti juoksee jo niin hirveetä kyytiä, ettei mitään mahkuja saada kiinni. Pasi ja Vipu harjoitteli umpiputkea, takaakiertoja ja rytmitystä. Vika kierroksella meno näytti jo tosi hyvältä. Treenien jälkeen lämmitin vielä KeVelle puuron hallilla ja vaihettiin yövermeet päälle. Sitten olikin hyvä antaa neidin nukahtaa automatkalle, riisua kotona päälyvaatteet ja kantaa suoraan sänkyyn. Uni maitto aamuun asti :)!

-Pia-

Päivänsankari ja toipilas

Tänään on ollut juhlan päivä, sekä huolen päivä. Aloitetaan siitä juhlasta!

Viputti Piputti Pikkalainen, meidän touhupoika täyttää tänään kokonaiset 4 vuotta! Ja edelleen vaan jäppisen eleet on niin kakaramaiset, että vois luulla sen olevan 1 vee :)! Hassun hauska tyyppi sai lahjaksi aksaillan (olis tietty saanu ilman juhlapäivääkin) ja herkkukakun. Katsotaan mitä muuta keksitään jälkitoimituksena.

Kampilla taas oli tänään luopumisen päivä. Lisääntymiskyvystä siis luopui hän. Kampi lähti aamulla kyytiin ja Vipu jäi elämänsä ensimmäistä kertaa yksin kotiin. Hyvin nuorimies jäi ettimään makupaloja ja luultavasti kaikki oli mennyt hyvin, kun vastassa oli iloinen koira. Mutta takaisin Kampiin... hieman hirvitti jättää Kampi aamulla eläinlääkärin hoiviin ja lähteä itse töihin. Iltapäivällä Pasi haki hieman tötteröisen koiran kotiin. Kastrointi oli mennyt hyvin ja haava on siistin näköinen. Pari viikkoa kun jaksetaan ottaa rauhallisesti, niin eiköhän Kampi sitten ole entistä ehompi :).

Triplahylky

Montako hylkyä sitä pitikään olla SM -kisoja varten? Kaikki taitaa olla jo kasassa ja viime viikonlopulta tuli jopa triplahylky :D! Noh, pääasia, et oli kivaa ja hyvät järjestelyt :). Ja ylpeä saa olla viikonlopun kontakteista (huomaa missä niitä on treenattu) ja pujottelukin onnistui joka radalla.

Tässäpä kaikkien arvosteltaviksi radat sen kummempia selittelemättä:

A3 video
Ratapiirros

B3 video
Ratapiirros

C3 video
Ratapiirros

Pirkolle kiitos videoista!

Kylymää kylymää!

Kylmää on piisanut ihan riittämiin. Tiistaina kun ajeltiin tokotreeneistä kotiin, niin auton mittari näytti -32 astetta. Vaan luojan kiitos, treenataan lämpimässä hallissa :). Kyllä sitä monesti muistelee niitä aikoja, kun näpit ja varpaat oli agitreeneissä niin jäässä, että sattui. Pakkasta saatto olla siis -15, et ei me koskaan sen kylmemmässä olla treenattu. On siis TOSI luxusta treenata lämpimässä ja puhtaassa hallissa :)!

Lekkeily on aika vähäistä. Kolme kertaa päivässä pojat käy pakkasmittarin lukemista riippuen 10 - 30 min lenkin. Tosi lyhyitä pätkiä siis. Viime viikonloppuna oli ihanat kelit päivällä, vain n. -15, ja voitiin ulkoilla pitempääkin lenkkiä. Kuvasaalistakin sain pitkästä aikaa:

Lauantaina on Vipulla kolme agistarttia AD:n kisoissa. Sääennuste lupailee n -20 astetta, joten vielä riittää haastetta lämmittelyssä ja jäähdyttelyssä. Hallissa ei sisällä mahu liikuttaan. Mut eiköhän sitä jotain aina keksi :). Tsemppiä kaikille kisóihin menijöille ja toivotaan, et edes vähän lämpenis!

-Pia-

Hyvä opettamaan vääriä asioita

Oon harmaahiuksinen mummeli ennemmin kuin uskoiskaan näiden voittaja -luokan liikkeiden kans. Onneksi on luottokampaaja, joka värjää piiloon harmaat, eikä kukaan tiedä meidän vaikeuksista ;)!

Tunnari näytti vähän aikaa TOSI hyvältä. Vipu aivan selvästi teki töitä nenullaan ja etsi omaa piilosta. Haisteli myös vääriä, muttei ottanut niitä. Liike oli niin sanotusti "varma nakki" ja olin niin onnessaan kun kaikki meni "suit sait". Sanonta "elä nuolase ennen kuin tipahtaa" piti tässä(kin) tapauksessa paikkansa. Kun tein testin, että ymmärtääkö Vipu oikeasti mistä on kysymys, niin totuus tuli ilmi. Sieltä tuli sekä oikeat että väärät ja vielä epävarmuutena kapuloiden pureminenkin. Olin siis opettanut Vipun haistelemaan piilotetun kapulan enkä omaa :(. Palattiinpa tässä asiassa siis alkupisteeseen ja aloitettiin toisella tyylillä. Katsotaan, jos se tois paremmin tuloksen.

Toinen murheen kryyni on ruutu. Senkin piti olla piis of kake. Vipu hahmottaa ruudun kaukaa hyvin jo ilman näyttöä. Ruudussa olen käyttänyt pintaa johon on läpätty tassua. Nyt Vipu on sekoittanut pinnan nopeissa maahan  menoissa käyttämääni mattoon, joka on huomattavasti isompi kuin pinta. Pinnalla siis mennään nyt suoraan maahan ja se oli juurtunut Vipun mieleen niin syvästi, että meinasin jo vaipua epätoivoon asian kanssa. Onneksi nyt pikku hiljaa Vipu alkaa tajuamaan, ettei pikkulätkällä mennäkkään maahan vaan seisotaan. Alusta ollaan siis tässäkin asiassa aloitettu.

Tätähän tämä tokoilu on... ylämäkee, alamäkee ja koskaan ei oo valmista :)!

-Pia-

Kaikenmaailman juttuja

Taas on kertynyt kasallinen juttuja kerrottavaksi. Aloitetaanpa vaikka Kampista...

Kampi on viime aikoina sairastellut jotain. Oireina on ollut mm. runsas veden juonti, pienoinen levottomuus, nivusten nuoleminen ja veden juonnista johtuvat virtsanpidätysongelmat. Aamuisin ja aamupäivisin kaikki on ollut ok, Kampi on nukkunut rauhaisasti ja oireilu on yleensä alkanut iltasella. Eläinlääkärissä käytiin viime viikolla. Kampin pissa tutkittiin, rakko ultrattiin, anaalit tyhjennettiin, eturauhanen tutkittiin, otettiin pieni verenkuva ja kilpirauhasarvot. Eturauhanen oli hieman suurentunut ja punottaviin nivusiin Kampi sai antibiotit. Muuten kaikki arvot oli lääkärin sanoin "priimaa"! Oireista silti veden juonti ja sisälle liruuttelu on jatkunut. Kasvattajan ja lääkärin kans keskusteltuani parhaimmaksi vaihtoehdoksi jäi kastraatio. Nyt pitäis löytää sopiva aika milloin sen vois tehä.

Ja sitten muihin aiheisiin. Kemin pakkasrallissa oltiin koko porukka lauantaina.... Eka rata oli melkoista säheltämistä siellä ja täällä ja hylkyhän sieltä tuli kun takaakierto ei onnistunut. Toinen rata oli ihan toisen näköistä menoa ja parin yhteistyö oli kaunista katsottavaa. Harmittavasti vaan Pasi kiirehti hieman liikaa renkaan kohdalla ja Vipu kieltäytyi siitä. Hypäriltä siis vitonen.

Nyt ollaan saatu tuhti paketti agia, kun koko perhe oli edustettuna eilisissä tekniikkatreeneissä. Neiti ei kyllä enää pysy hetkeäkään paikoillaan, joten taitaa meidän seuraavien treenien seuraaminen siirtyä hamaan tulevaisuuteen. Treenien aiheena oli kuitenkin välistävedot ja takaakierrot-päällejuoksut. Hauskaa oli seurata kun porukan "singerit" mennä viipotti. Onneksi ei tarttenu ite mennä :)!

välistävetotreeni

takaakiertoja-päällejuoksutreeni

Tokokin mennä porskuttaa eteenpäin jotenkuten. Viimeaikainen suuri mietinnän kohteeni on ollut, miten saisin siirrettyä Vipun kotitreenien hurjan motivaation ja innokkuuden koulutuskentillekkin. Kotona kun kaikki tekeminen on niin riemastuttavan ihanaa ja Vips ei meinaa kertakaikkiaan millään pysyä housuissaan. Treenikentällä taas kaikki on hetken kivaa, mutta aika äkkiä mielenkiinto lakkaa ja alkaa nuuskuttelu. Siihen pisteeseen ei sais päästää, mutta on melkein mahotonta pitää ryhmätreeneissä virettä yllä koko ajan :(. Blääh, emmä tiijä :(!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

-Pia-

Uuden vuoden aloitusta

Tätä vuotta ollaaan kuljettu jo vaikka kuin pitkä matka, eikä tänne oo kukaan kerenny kirjoittamaan kuulumisia :P! Jep, kiirettä on pidellyt, kun nuo työt on tulleet haittaamaan harrastuksia. Ei vaiskaan, kivalta kuulostaa ja tuntuu uusi työ. Ainut vaan, et tarttisin kyllä lisätunteja vuorokauteen, jotta kerkeisi kaiken aikomansa tehdä. Olisko kellään myytävänä?!?

Meidän "tätiköörin" tokotreenit on pyörähtänyt käyntiin. On se kyllä niin ihanaa, kun on yhteen hiileen puhaltava porukka, jossa neljä silmäparia kattoo kun teet liikkeitä. Kyllä joku aina huomaa jotain korjattavaa :)! Meidän aina niin hyvä seuraaminen on mennyt pahasti takapakkia käännösten treenaamisen takia, joten siinä on nyt palattu alkupisteeseen. Mun kroppa ei vaan taivu vasemmalle käännöksiin ja koiralla palaa mielenkiinto heti, kun mä tuskastun. Kierre on siis valmis... ja siihen ei taida olla muuta apua kuin tauko!

Tiistaina pyörähtää käyntiin AD:n tokotreenit, jossa odotan mielenkiinnolla kouluttaja Jennin Ojalan oppeja. Olen aikaisemmin saanut ihailla Jennin menoa koiriensa kanssa vain kisoissa, mutta nyt on onni päästä ihan oppilaaksi :)!

Vaan tässäpä nämä kuulumiset lyhyesti, nyt nukkumaan, jotta jaksaa huomenna aloittaa uuden viikon :)!

-Pia-

Saavutuksia ja tavoitteita

Niin se tämäkin vuosi lähenee uhkaavasti loppuaan. Vuosi oli aika seesteinen, ainakin jos vertaa vuoteen 2009, joka oli erittäin tapahtumarikas. Tuskinpa elämääni enää toista yhtä hienoa vuotta tulee kuin 2009.

Tavoitteita saavutettiin v. 2010 koirarintamalla:

Agilityssä Vipu sai tittelit FI AVA, AVA -H ja karsintanollatkin tulivat kasaan ihan viime tippaan. SM -kisoissa ei menestyksellä loistettu, kun eka radalta napsahti 15 rimoista.
Tokossa saavutettiin tavoitteeksi asetettu Tk2. Työn ja tuskan takana oli kuitenkin tuo koulari! Ikuisesti mieleeni jäi se kauhun kisa, jossa jätkä vaan nuuskutteli!
Kampi jäi eläkkeelle agista. Menohaluja olis ollut, mutta näköä ei. Niin jäi Kampi yhtä nollavoittoa vaille Avasta, vaan terveys on tärkein, titteleillä ei väliä.
Molemmat jäppiset pääsivät näytelmäareenallekkin ja sieltä Vipu nappasi sijoituksen PU2

Tavoitteita vuodelle 2011:

Agissa Vipulle karsintanollat kasaan. Tällä hetkellä niitä on kasassa 3 kpl.
Tokossa tavoitteena on saada liikkeet sille mallille, että voitaisiin ajatella kisaamista kesällä.
Molemmat on kovia tavotteita ja vaativat paljon treenaamista, mutta ei kuitenkaan mahottomia saavuttaa. Katsotaan kuin meille käy :)!

Kaikille lukijoille oikein ihanaa ja menestyksellistä Vuotta 2011!

Kateus ja viekkaus...

...siinä kaksi kovaa sanaa metallin opetuksessa :)! Sunnuntain tokotreenien "kaffittelupalaverissa" mietittiin ideoita Vipun metallin nostoon. Vipu on ottanut tässäkin asiassa aimo harppauksia ja on pitänyt metallikapulaa suussaan omaehtoisesti jo pitemmän aikaa. Itseasiassa kapulan pito onnistui 9 päivää uuden alumiinikapulan oston jälkeen. Entinen oli painavahko rautakapula. Pito siis on onnistunut, mutta metallin nostot ei, eikä kantaminen.

Metallin pitoharjoituksia

Palaverissa keksittiin, että kateus voisi toimia tässä(kin) asiassa. Olenhan Vipulle opettanut normaali noudonkin edesmenneen Konsta -collien avustuksella. Kampi ei kuitenkaan ota minkään moista kapulaa suuhunsa ja kaikkein vähiten metallista, joten asia on jäänyt kateusosastosta. Idea käyttää Jens koiraa, jonka kanssa Vipu on tokoillut pennusta asti ja jonka tekemisiä Vipu apinoi, tuli sattumalta. Tarkoitus on siis käyttää kateutta hyväksi: kuumentaa Vipu, kun Jens noutaa ja viedä sitten pois.

KeVe treenaa myös noutoa :)

Kotona vielä mietin tuota asiaa ja päätinpä sitten extempore kokeilla Kampin avulla. Ensin muita temppuja vuorotellen ja lopuksi Vipulle metallin nostoja lattialta: Ei toiminut. Kampin kanssa portin taakse, hulluna leikkiä ja Vipu sai katsoa ja huutaa portin takana. Toinen yritys: Kovasti oli haluja, vaan ei vieläkään pystynyt ottamaan kapulaa. Kampin kans otin taas hirveet ärripurripainit portin takana ja sen jälkeen kolmas yritys Vipun kanssa. Ja tadaa, se TOIMI :), kapula nousi maasta!!! Ja vieläpä kolme kertaa aivan omaehtoisesti leikin lomassa :DDD! Kyllä ihminen voi olla onnellinen tuosta koirasta, joka jaksaa yrittää vaikka maailman tappiin asti :)! Kyllä tästä on hyvä jatkaa!

-Pia-

Hyvää Joulua ja Menestyksellistä Uutta Vuotta 2011!

Joulukuu on mennä huristanut kohti loppuaan. Kohta on aatto ja vuodenvaihde ja sen jälkeen tässä perheessä muuttuu arki. Äippä lähtee töihin ja tytär päiväkotiin :)! Hyvästi siis rauhalliset aamuhetket ja kotoisat päivätreenit, tervetuloa uudet haasteet elämässä!

-Pia-

Kohti Joulua!

Jos taas yrittäis keretä tännekkin kirjottaa. Joulu painaa kivasti päälle, joten blogi ei oo ollut nyt ekana mielessä :)!

Kemissä oli marraskuun lopussa kisat ja olimme Junkohallissa koko perheen voimin. Pakkasta oli ulkona -17 eikä hallissakaan mikään hirmu lämmin ollut. Onneksi Iippa piti huolen sinkoilemalla sinne sun tänne, et äiti pysyi lämpimänä. Kisoissa ei tuloksilla juhlittu. Eka radalta Pasi otti hylyn, kun Vipu liukui A:lta alas ja uusi kontaktin. Siihen asti oli oikein kivan näköistä menoa. Toinen rata oli kroatilaistuomari Alen Marekovic:n käsialaa. Melkoista kiemuraa näytti olevan radan reunalta katottuna ja eikä se toteutuskaan helppoa ollut. Pasille ja Vipulle hyl heti alun kiemuroista.

Mitäs muuta? Kertoisinko meidän karkulaisen reissusta? Naapurustossa asustelee paljon narttuja ja tietysti aika ajoin juoksuilevat. Vipun pää on ollut aika sekaisin ulkona... korvat katoaa ja jalat vie vain sinne minne herran nenä sanoo :(! Normi tilanteissa Vipu kyllä pysyy lauman lähellä, eikä karkaamisia satu, mutta jos joku narttu on vasta mennyt samaa reittiä, niin avot! Olen niin vastuuntunnoton ihminen, että kaikesta huolimatta päästän Vipun usein mettässä irti. Siis meidän lenkit menee aina lähimetsään, jossa ei aivan lähellä ole asutusta eikä tietä. Noh, yks marraskuinen pirtsakka pakkaspäivä se sitten sattui, Vipu katosi multa OIKEESTI! Etsin joka paikasta ja kyselin vastaantulijoilta. Annoin jopa numeroni miehelle, joka lupasi ajaa alueen autolla läpi. Itse olin jo niin jäässä, että oli pakko mennä kotiin lisäämään vaatetta ja lataamaan puhelinta. Pasi soitti löytöeläinkotiin ja jätti yhteystiedot, jos koira tuotaisiin sinne. Kun olin lähdössä uusintaetsintään ja avasin oven, niin siellähän se karkulainen oli kylmissään oven takana. Loppu siis, luojan kiitos, hyvin!

Pallienpoistouhkailut ja hormoonipiikkiaikomukset ovat vissiin tehonneet, kun Viputti on taas kulkenut kuin "herran pikku enkeli" lenkeillä. Kuuntelee ja tottelee käskyt ja vahtii missä kuljen. Joka tapauksessa 16. päivä on Vipulla silmäpeilaus ja samalla saa luultavasti hormoonipiikin.

Sit viime viikonloppuna olin koiran luonnollinen ruokinta -luennolla ja sain sieltä roppakaupalla ideoita. Aiemminhan Kampi ja Vipu on syöneet pääasiassa raksuja ja lisukkeina puuroa. Nyt on aloitettu varovasti mahalla ja Neulla. Ens viikolla pääsen tuhlaamaan arpajaisvoittoni ruokiin :)!

Tokorintamalla ollaan edistytty jonkun verran. Ruudun hahmottaminen näyttää hyvältä, tunnari -hajuharjoitukset edistyy mainiosti, kakejen seiso-maahan ja seiso-istu vaihdot edistyy hitaasti, mutta varmasti ja muissakin liikkeissä on edistystä tapahtunut. Kaikkein iloisin olen kuitenkin siitä, että metallikapulaan kolahtaa jo etuhampaat omaehtoisesti :D!

-Pia-

Hupaisat agitreenit

Viime torstaina oltiin Iinan kanssa pitkästä pitkästä aikaa katsomassa Pasin ja Vipun treenejä. Alkuperäinen tarkoitus oli Iipan kanssa käydä treenien aikana kaupassa, mutta neitihän istui niin nätisti paikoillaan ja katseli treenejä, jotta päätettiin jäädä katsomaan treenit loppuun.

Hokasin kuvata kännykän videolla treenejä, sillä Iippahan on hulluna kännyköihin ja etenkin kuviin ja videoihin. Niillä on pelastettu monta syönti- ja pottahetkeä ja videot ja kuvat on katsottu n. miljoona kertaa, joten on paikallaan aina välillä ottaa uusia. Jep, ajattelin kiusata teitäkin niillä;). Laatu on kyllä huono, mutta jotain niistä näkee. Jos ei muuta, niin ainakin, Iipan mielestä, naurettavat kontaktit :D!

Vipu vetreä, Kampi kankea ja Viivi vauveli

Nyt on poijjaat sitten saaneet osteopaatin käsittelyn. Itse en päässyt kummankaan koiruuden käsittelyyn mukaan, mutta Pasin antaman palautteen perusteella käytetään samassa paikassa toistekkin. Vipussa ei ollut ollut juurikaan jumeja. Lantio oli suora, mutta lapaluiden päällä oli ollut jotain jäykkyyttä. Vipu onkin ollut pienestä pitäen sellainen "kumiukko", että kääntyy vaikka sentin päällä. En siis ihmettele, että pysyy suht hyvässä kunnossa, vaikka mettässä ja agikentillä rymyääkin. Tosi tärkeää tietysti on aika ajoin tarkistuttaa, että kaikki on kunnossa ja pitää muutenkin lihaskunnosta huolta.

Kampi taas oli, niin kuin arvata saattaa, jäykkä kuin kanki kaikkonen. Lantio oli ollut hieman vino ja oikea etunen oli oikein napsahtanut paikoilleen. Käsittelyn jälkeen Kampi oli tosi väsynyt ja nukkui omissa oloissaan koko illan. Paapasta siis näki, että käsittely tuli tarpeeseen ja siitä oli sille todellista hyötyä.

Maanantain käytiin myös pennunhakureissulla. Ei tosin meille, vaan vanhempani halusivat seuralaisen kotioloihin ja lenkille. Koko syksyn olen etsiskellyt heille sopivaa koiraa tietyillä kriteereillä, mutten vaan ole löytänyt tai sitten en ole saanut myyjään yhteyttä. Kriteereistä kun hieman tingittiin, niin löytyi ihana göötti/lapinkoira -mix pentunen. Äidin kanssa käytiin pentu hakemassa ja tuntui hassulta, kun neitonen ei inahtanutkaan automatkalla. Meidän läntsyset, kun molemmat huus ekan tunnin matkasta, kunnes sitten rauhoittuivat. Vaan niin ne on erilaisia ja siksi kait niin ihania :)!

-Pia-

Voi, voi näitä liikkeitä

Mitäs me ollaan puuhailtu? Eipä kyllä mitään niin erikoista, että olis tullu tänne kirjoteltua... Koitetaanpa jotain kuitenkin.

Niitä voittajan liikkeitä ollaan treenailtu. Epätoivo vaan meinaa iskeä, kun olis niiiiin paljon treenattavaa jokaisen liikkeen kohalla. Saahaanko me niitä ikuna sille mallille, et ne olis kokonaisia liikkeitä. Miksei sitä oo voinu olla niin viksu, et olis opettanu niitä pennusta asti. Ehkä mä sitten seuraavan kanssa muistan... niin ehkä :)!

Ok, pahiten epätoivoa tuottaa tällä hetkellä metalli. Miten mä saan sen Vipun suuhun ilman, et mun täytyy pakottaa se siihen? Musta tuntuu, et mä saan sen pisteeseen " kosketan tätä nokalla" aika helposti, mutta että ihan suuhun asti ilman pehmuketta, niin taistelua tulee olemaan. Kokeilin eilen käyttää "huijausta" eli hypyn kautta ensin puukapulaa, jonka toi innossaan. Sitten metallia, johon sammui into välittömästi. Eli ei toiminut. En haluais lähtä suuhun laittamisen tielle sen takia, etten sitten pilais omalla taitamattomuudella koko liikettä. Mut katotaan, mitä me keksitään... taas apuja otetaan ilolla vastaan :)!

Niin moni muukin liike on asteella "epätoivo", et tuntuu hullulta ajatella, et ens kesänä kisoihin. Hah :)! Vaan eihän sitä tiedä, jos palaset vaikka loksahtais kohilleen... mulla :)!

Pasi kävi lauantaina hakemassa treeni-intoa agilityyn Janitan kurssin kuunteluoppilaana. Sieltä tulikin suht innokas mies kotiin prosyyrit kainalossa ja pää ideoita täynnä. Jospa se motivaatio palaisi agipuolellekkin. Tänään menee Vipu tsekkaamaan uuden osteopaatin ja keskiviikkona on Kampi -herran vuoro päästä käsittelyyn. Jännä nähdä, mitä poijat ovat mieltä uudesta "tyypistä".

-Pia-