Sunnuntain koti- ja kisaraportti :)

Sunnuntaina Pasi ja Vipu matkasivat naapuriseuran aksakisoihin. Kampi sai liittyä "akkojen" kerhoon ja jäi kotiin. Noh, meillä olikin mukavaa, kun ensin alkulämmittelyksi tehtiin lumityöt ja sitten käytiin pitkä lenkki. Olihan pikkuisen omituista lenkkeillä vain Kampin kanssa, kun Vipu ei ollut kiskomassa joka suuntaan.

Agikisoissa eka radalta tuli ensimmäinen rima alas. Siinäpä olikin Pasilla tilaisuus varmistella ja kehua Vipua jokaisella kontaktilla, jotka menivätkin nyt tosi hyvin. Tulos siis radalta 5 ja yliaikaa. Toinen agirata oli oikein mallikkaan näköistä menoa ja tosi upeat kontaktit. Radalta siis nolla ja sijoitus 1. Hyppyrata ei sitten ollut parin rata ollenkaan. Päivän kisailut jo varmasti painoivat jaloissa ja Pasi oli pahasti myöhässä monessa paikassa, joten hylkyhän sieltä tuli tulokseksi. SM- kisoja ja MM- karsintoja varten tarvittaisiin vielä kolme nollaa, sisältäen tuplanollan. No, onneksi on aikaa vielä yrittää saada noita kasaan.

Kuulumisia viikon varrelta

Mistähän sitä alottas, kun kaikenlaista pientä puuhastelua on ollut. Alotetaanpa vaikka litiläteistä. Pasi on saanut hyvän vireen päälle ja on ajellut ahkerasti hallille monta kertaa viikossa treenailemaan kontakteja Vipulle. Hyvin kuulemma kontaktit sujuu treenitilanteissa, sitten kun vaan ne saisi siirrettyä kisoihinkin. Ratatreeniä Vipu saa treenata kerran viikossa Marin ja Mikon ohjauksessa ja sieltä pari tuleekin aina hiki päässä ja rättipoikki kotiin. Hyvä, hyvä :)!

Tokoilut on ollut myös hyvässä vauhdissa. Kampi ensin temppuilee ja Vipu sitten hioo liikkeitä. Tuntuu siltä, että nyt alkas liikkeet olla kisakunnossa. Tekis siis mieli ilmottautua kisoihin, mutta vielä pitää saada varmistusta asiaan ennen ko uskallan.


Vipu hullaantui kevätkeleistä











Kampi kävi eilen 9 -vuotis terveystarkastuksessa. Oikeestaan epäilin että Kampilla olisi vanhan herran vaivoja eli eturauhastulehdus, kun niin ylenpalttisesti nartut kiinnostivat, mutta ei vaan ollutkaan. Itseasiassa Kampi oli terve kuin pukki :)! Sydän pamppaili normaalisti ja hampaat olivat hyvässä kunnossa. Nyt on hyvä porskuttaa kun tiedetään missä mennään :)! Herra käyttäytyi vastaanotolla niin viilipyttymäisen hienosti, että oikein sai erikoismaininnan luonteestaan :). Omistajan mieltä tietysti lämmitti moinen maininta!

-Pia-

Kampin agikisat paketissa

Pasin kanssa vietimme maanantaina pitkällistä pohdintahetkeä samalla kun katsoimme viikonlopun kisavideoita. Pohdintahetken tuloksena syntyi päätös siitä, ettei Kampia enää nähdä kisaradoilla. Sen verran hapuilevan näköistä oli herran meno, hyvin kysyvää ja yhdessä kohti Kampi hyppäsi suoraan päin hyppysiivekettä. Päätös oli parasta tehdä nyt, ennen kuin sattuu jotain vakavaa. Ja Kampin terveyshän tässä on etusijalla!!! Vaikka näkö on heikko, niin kroppa toimii vielä ja halutaan myös pitää toimivana.

Joka tapauksessa mulle jäi niin kauheen surullinen mieli. Siitä syystä, kun Kampi ei voi tietenkään asiaa ymmärtää. Miksi Vipu pääsee kisaamaan ja hän itse vaan joutuu odottamaan??? Kampi, joka niin RAKASTAA litilätiä, painaa satalasissa ja nauttii sydämestään! Onneksi päätös ei tarkoita sitä, etteikö kaveri pääsisi enää koskaan esteille. Ihan varmasti pääsee humputtelemaan silloin tällöin, mutta turvallisesti matalia hyppyjä. Eikä Kampista saa soffakoiraa vielä tekemälläkään. Suunnitelmissa on erilaisia nenänkäyttöjuttuja, katsotaan mitä kesä tuo tullessaan. Lopullisen päätöksen tekeminen on nyt totta. Nyt ollaan yhdellä agiuran päätepysäkillä, mutta elämä jatkuu uusilla jutuilla ja urilla.






Kuvat (c) Juha Lehtikangas

Kevät keikkuen tulevi ja kisaraporttia

Ollaan nautittu aikas upeista keleistä. Auringon paistetta, pikku pakkasta ja lintujen viserrystä. Mikäs sen mukavampaa kovien pakkasten ja pimeiden aikojen jälkeen. Harmittaa kuitenkin, kun ei päivällä päästä metsään. Vaunujen rahtaaminen kelkkauralle on suorastaan mahdotonta. Kauheesti himottas ostaa KeVelle rinkka, jotta metsälenkitkin onnistuis sekä talvella että kesälläkin. Hyvät rinkat vaan on kovan hintaisia, joten täytyy syöttää ensin hieman possua. Ennen rinkkaa tehdään metsälenkkiä mummolassa odottamassa olevalla pulkalla.

Viikonloppuna Kampi ja Vipu kisailivat seuramme skapoissa. Kelit hieman vaihtelivat lauantaina, päivällä ihana auringon paiste ja illalla auringon laskeuduttua pakkasta -18. Kotiin tuli aika kylmissään olevaa porukkaa, mutta onneksi saunan lämmössä pystyi sulattelemaan varpaita. Kampille radoilta vitonen ja hyl. Vitonen keinun ylösmenolta, hyl rata oli ollut melkoista kaaosta. Vipulle eka radalta 10 ja yliaika, hyppyradalta vitonen riman pudotuksesta.

Tänään koko perhe pakkautui autoon ja matkasi kisapaikalle, vain Vipu starttasi. Eka radalta hyl kolmesta kiellosta ja toiselta radalta vitonen kiellosta. Edelleen Vipun kontaktit on epävarmat. Ihan liian vähän kontaktitreeniä, joten Vipu ei tiedä mihin pitäisi tulla. Raasupetteri jää varmuuden vuoksi puoleen väliin alastuloa odottamaan ohjausta oikeaan paikkaan.

Olipa kiva fiilistellä kentän laidalla, vaikka kylmä meinasi tullakkin. KeVekin harjoitteli tulevia vuosia varten katselemalla välillä kisasuorituksia. Väsymys kuitenkin voitti kannustajan ja vaunupäikkärit kutsuivat.

-Pia-

Vipu 3 vee!

En tiedä onko aivot pehmenneet kotioloissa vai vaivaako kuuluisa IMDE, mutta ei käynyt eilen mielessänikään että on jokin merkkipäivä. Ei, vaikka meillä on KeVen kanssa tapana katsoa joka päivä (Kipazin:)) kalenterista päivämäärä ja nimpparit. Pikkumiehen synttärit siis unohtuivat kokonaan, mutta onneksi kasvattaja muistutti :)!

Siispä onnea meidän pieni hömppäveikkovilliviikari! Eipä ehkä ihan aina uskois, että mittarissa on jo 3 vee, mutta mitäs tuota turhaan aikuistumaan. Ja onhan tuota tullut osoitettua, että tarpeen tullen sekin onnistuu ;)! Myöhästyneet onnittelut kaikki sisarukset ja paljon iloisia hetkiä elämäänne!

Tarkastamassa tokotilannetta

Melkosia pakkasia on taas muutaman päivän ollut. Onneksi sentäs päivällä on vähän hellittäny, niin pojat on päässeet purkamaan patoutunutta energiaa. On ne mettässä juosseetkin ku reikäpäät. Välillä meinaa tappeluksi mennä, ku kumpikin käy niin kuumana. Onneksi tuo on aina sellasta rähinää vaan ja sitten jatketaan matkaa, ku mitään ei olis tapahtunutkaan.

Perjantaina mietin, et lähtäkkö vai ei sunnuntaina oleviin tokon epävirallisiin. Meillä kun ei nykyään voi olla mistään menoista varma. Ilmotin kuitenkin meidät vähän niin kuin varalta mukaan. Lauantai- iltana KeVe alkoi niiskuttaa ja yskimään ja yö olikin sitten aika kamala, kun nuhanenä ei osannut nukkua. Kuudelta kun oltiin ylhäällä ja kun pakkasmittari näytti -32, niin olin varma etten lähtisi sinne paleltumaan. Mutta niin vain sitten kuitenkin sinne lähdin. Pakkasta oli "enää" -27 ja onneksi suht lämmin halli. Kävin ilmottautuun, koirat pissilenkille ja sitte omaa vuoroa odottelemaan. Tietysti olin viimeinen lähtijä koko kisassa.

Minkäänlaisia odotuksia mulla ei ollut. Tarkoitus oli nähä meidän tämän hetkinen taso kokonaisissa liikkeissä. Vaikka odotuksia ei ollut, niin olisi kyllä pitänyt keskittyä paremmin kisaan. Nyt olin epävarma ja en keskittynyt liikkeisiin kunnolla -> viestii tietysti koiralle epävarmuutta. Mutta siis ne liikkeet:

Paikallaolo: Ihan proo paikallaolo. Oli maannu valppaana, mutta rauhallisena koko pitkän ajan. (minä taas panikoin piilossa ja 3 min tuntui ikuisuudelta.)

Seuraaminen: Pikku mies ennakoi heti alkuun jättävät liikkeet. Ensin maahanmeno, sitten seisominen. Tuomari sanoi, että heti kun polveni osui koiraan, niin se pysähtyi. Kun vihdoin päästiin vauhtiin, niin seuraaminen oli tosi hyvän tuntoista.

Maahanmeno: Tämän Vipu osaa tosi hyvin.

Luoksetulo: Noh, Vipu tuli sata lasissa luo. Pientä empimistä oli havaittavissa pysäytysmerkin kohdalla, mutta vain hyvin pientä :). Enpä tuotakaan kauheesti ihmettele -> Ei olla otettu liikettä noin pitkällä matkalla eikä kokonaisena liikkeenä.

Seisominen: Eka kerralla pysähtyi ennen käskyä ja uusintakerralla istui.

Nouto: Nouto meni tosi tosi hienosti. Olen tosi ylpeä pätevästä pikkumiehestä. Tässä eniten harjoitusta tarvitsen minä -> kapulan heittäminen 10 metriin on niin vaikeeta :).

Kaukokäskyt: Otin hieman lyhyemmältä matkalta liikkeen. Ensimmäisellä käskyllä ei noussut, mutta sitten vaihdot sujuivat. Istuminen saisi mielestäni olla ryhdikkäämpi, mutta muuten meni hyvin.

Hyppy: Tätä on harjoiteltu niin vähän ja silti se meni tosi hyvin. Hyvä, hyvä!

Rankkaa palautetta sain kumartelusta koiran päälle. Haluan siis, että Vipu katsoo mua ennen jokaista liikettä ja sitten ongin sitä katsetta. Nyt alan opettelemaan seisomaan suorassa, niin että Vipu hakee katsekontaktin minulta.

Itseäni jäi vaivaamaan se, ettei koira välttämättä tiennyt mikä on seuraava liike. Treeneihin otan nyt mukaan sen, että sanon ennen jokaista liikettä mitä tehdään. Toivottavasti auttaa.

Olipa hyödyllistä käydä testaamassa taitotaso. Jotenkin sain uutta intoa tähän hommaan... toivottavasti tää fiilis nyt säilyy :).

-Pia-

Kampi vastaa haasteeseen

Greta haastoi Kampin tällaisella haasteella:

Etsi blogistasi kaunein talvikuva, mikä on otettu koirasi ensimmäisenä tai toisena talvena. Laita se blogiisi ja kerro tunnelmia noilta ajoilta. Heitä kuvahaaste eteenpäin seuraaville viidelle koiralle, jolla on blogi.



Tämä kuva ei kyllä ole otettu Kampin ensimmäisenä eikä toisenakaan talvena, sillä blogia ei silloin vielä ollut. Kuva on otettu blogin ensimmäisenä talvena ja Kampi on kuvassa reilu 5 vuotias. Ei kuva kyllä kovin kauniskaan ole, mutta Kampi on ainakin elementissään :). Tässä siis Kampi nappailee kiinni alkutalven lumihiutaleita ja on niin keskittynyt touhuun, ettei muista asioillaan käydä.

Haastetaan mukaan:

länderineito Amanda
velipoika Hugo
siskolikka Astra
kelpieneitonen Tiltu
hirmukoira Hippa

-Pia-

Ei hassummat kisat

Kannatti vissiin pohtia parin takapakkia oikein hartaasti, sillä heti meni viikonlopun kisat paljon paremmin. Lauantailta eka radalta hyl, toiselta nollavoitto! Eka radalla Pasi jäi armotta jälkeen keinulla, kun Vipu karkas kontaktilta ja siitä takaakierto oli tuhoontuomittu juttu. Toinen rata oli asenteeltaan ja ohjauksellisesti aivan eri luokkaa. Niin varman näköistä menoa ja tuloskin oli sen mukainen. Ainoana miinuksena hidas puomin kontakti.

Sunnuntaina meni vielä lauantaita paremmin. Eka radalta 5 riman pudotuksesta. Radalla oli kyllä pari melkoista kaarrosta, joista toisessa niin alkeellinen ohjausvirhe, että ihmettelin ääneen missä sitä oikein treenaamassa käydäänkään :)! Noh, sattuuhan sitä paremmissa piireissäkin ;)! Toisella radalla taas hyvän näköistä menoa tuloksena nolla ja 1.

Videolta katottuna Vipun liikkuminen näyttää TOSI hyvältä. Hyppää tosi hyvin ja takajalat nousevat kevyesti. Muutenkin Vipun meno näytti siltä, että se on saanut paljon itsevarmuutta radalle, lukee tarkasti ohjausta ja uskaltaa tulkita liikkeen nopeasti. Näin nyt ainakin tällä kertaa :).


"Oon mä tokoillukki :)"

-Pia-

Pohdintaa, pohdintaa

Ei siis menny pakkasralli kovinkaan hääppösesti. Nätisti sanottuna penkin alle ja parin alisuoritukseksi. Piti sitten ruveta oikein pohtimaan tätä parin alamäkeä. Mistä johtuu hapuileva meno, kun viime keväänä/kesällä meni niin loistavasti. No, eipä asiaa tarvinnu kauan pohtia kun tajusin, että suurin syy on varmasti muuttunut elämäntilanne. Mikäänhän ei enää ole niin kuin "vanhoina menestyksen aikoina". On uusi perheenjäsen, uusi asunto, uusi ympäristö, uusi päiväohjelma sekä se, etten minä enää kulje mukana treeneissä/kisoissa. Kaikki varmasti vaikuttaa sekä koiraan että ohjaajaan, vaikkei päällepäin näykään. Eikä tahmeaa menoa paranna vähäinen treenaaminen viimeaikoina.

Lääkkeeksi tälle tilanteelle löydän vain treenaamisen, positiivisen asenteen ja maltin. Ei ne taidot ole mihinkään kadonneet, kunhan pari vain taas löytää sen punaisen langan, niin oksat pois. Siitä tämä laji onkin niin kiehtovaa, kun aina on kehitettävää ja opittavaa. Just kun luulet olevasi huipulla, tipahdat pohjalle ja kun suunnittelet laittavasi hanskat tiskiin, niin alkaa sitä tulosta syntyä :)!

Viikonloppuna on tiedossa Vipulle 4 kisaa, joihin koitan minäkin päästä mukaan. Toivottavasti vaan kelit lauhtus...

-Pia-

Hippi sai vihdoin lähtöpassit

Wow, hippipoika sai vihdoin ja viimein lähteä ja tilalle tuli salskea nuorimies :). Noh, nyppiminen jäi vähän puolitiehen, mutta nyt kaverin kehtaa jo päästää ihmisten ilmoille. Voidaan siis vaihtaa metsätiet halutessamme pyöräteiksi :).

Vertailun vuoksi tällaiset (huonot) kuvat:


Hippitukka


Ja parturoinnin jälkeen

Pasi ja Vipu ovat juuri nyt matkalla kohti Kemin pakkasrallia. Pakkasralli nimensä mukaisesti, sillä ainakin meillä on -22 pakkasta. Eipä siis innostanut lähteä KeVen ja Kampin kanssa kannustamaan... mutta peukutamme täältä kotoa. Toivottavasti lauhtuisi ja pääsisimme ensi viikonloppuna sitten Okk:n kisoihin jo mukaan. Kovasti jo polttelis päästä kentän laidalle katsomaan koirakoiden menoa. Mutta ehkäpä me jaksamme odottaa kevään ja kesän tuloa, jotta sitten kaikki on helpompaa.

-Pia-

Kelit lauhtui onneksi...

Parin viikon hurrrjat pakkaset on onneksi (toistaiseksi) takanapäin. Pahimmillaan meillä laski mittari -32 asteeseen. Vipua ei kylmyys haitannut... se juoksi pahimmilla pakkasillakin ihan höyrypäänä, kun vihdoin pääsi metsään irti. Kampi -herra otti tilanteen huomattavasti rauhallisemmin. Eilen, heti kelien salliessa, lähdin ulkoiluttamaan sekä koirat että kameran pitemmällä lenkillä. Kuvasaldoa siis tässä:


Vipu ja ihana lumi



Pääseekö tästä Kiinaan?!?


Ei jaksanutkaan kaivautua...


Pölijä!!!


Kampi ja lumiset puut



Sitte vielä otoksia lenkin varrelta:













-Pia-

Katsaus viime vuoteen ja uusia tavotteita

Ihanko unohdin edelliseen viestiin laittaa Uuden Vuoden toivotukset, mutta toivotan sitten nyt kaikille Onnea ja menestystä tälle vuodelle!!! Vuosi vaihtui rauhallisesti. Olimme rakettien räiskettä paossa Pasin kotona, minne ei kyllä paljon paukkeet yltäneet. Kuuden aikaan naapurit paukuttelivat muutamat raketit ja silloin Kampin piti vähän läähättää, muuten paukkeet eivät Kampin iltaa pilanneet. Vipu ei välittänyt tuon taivaallista paukkeesta... ei edes korviaan höristellyt:)! Heti uuden vuoden alkajaisiksi Vipu voitti pelkonsa... nimittäin porraspelkonsa. Niiden kauhistuttavien yläkertaan johtavien liukkaiden portaiden pelko on nyt voitettu ja Vipu uskaltautui ensin Pasin kannustamana ne alas ja myöhemmin minun henkisellä avustuksella myös ylös... ja sitten niitä pitikin juosta ainakin kakskyt kertaa ylös alas naamalla virne "kattokaa mä uskalsin :)!". Hyvä niin, sillä enää ei tarvitse kantaa portaita kuin yksi, nimittäin KeVe!

Vuosi 2009 oli meille uskomattoman menestyksekäs ja antoisa sekä koirarintamalla, että yksityiselämässä. Tässäpä vähän koiramaisia saavutuksia:

Vipu

Agility
- nousivat 1 -luokasta 3-luokkaan
- 4 voittonollaa (2 agi ja 2 hyppy)
-SM- ja karsintanollat
-SM 10.
-Seuramestaruus hopea
-PM 5

Toko
- TK1

Näyttelyt
- FI MVA

Lisäksi Vipusta tuli neljän ihanan lapsosen isä!

Kampi

- PM 4
- Kampi saavutti monta hyvää rataa, mutta se nappisuoritus jäi puuttumaan.

Uusia tavoitteita ollaan tälle vuodelle asetettu lähinnä Vipulle. Tokossa olisi tarkoitus startata avoimessa ja agipuolella saavuttaa Ava -titteli ja saada karsintanollat kasaan. Kampi alkaa jo jäähdyttelemään eläkepäiville, mutta saa toki mennä vielä rakastamaansa lajia ja toimia Vipun motivoijana. Vipulle on suunnitelmissa uuden lajin valloitusta, mutta katsotaan riittääkö aika. Ja mitä kaikkea sitä vielä kerkeää keksiäkkään tälle vuodelle... sitä ei tiedä itsekkään!

-Pia-

Joulu oli ja meni

Ihanan rauhallinen Joulu on nyt takanapäin. Oltiin suurin osa joulusta kotosalla, vain aattona käytiin "mummolassa" avaamassa paketit. Meillä sitten kävi porukkaa katsastamassa uutta kotia, vaan mikäpä sen mukavampaa :)!


Vipu, onnellinen joululahjastaan!


Kampi tuumailee ollako vaiko eikö olla onnellinen

Välipäivänä sitten sai makoilu riittää ja innostuin lähtemään parina päivänä tokoilemaan. Täytyy kyllä sanoa, että onneksi on noita kavereita, jotka järjestelevät hieman asioita, muuten ei olis kyllä tullu lähdettyä. Kiitos siis Katja :)! Luoksetulon topit näyttää nyt aika hyvältä, vielä en ole uskaltanut kokeilla pysäytystä koko liikkeenä, mutta kohta vois. Kaukokäskyihin sain lisävinkkiä ja sekin meni heti paljon paremmaksi, joten kait kaukotkin joskus on hyvät. Nouto sitten... se on vielä sillä asteella, että harjoitellaan pitämistä sivulla ja liikkeessä. Toistoja vaan, niin eiköhän sekin siitä. Paikalla makuu näytti nyt tosi hyvältä, tosin häiriötä ei ollut. Sitäkin sitten mukaan pikkuhiljaa. Jäipäs kyllä oikein innostunut ja hyvä mieli viime tokokerrasta. Kaikki on siis mahollista...

Niin, agiesteitä poijjat ei oo nähnykkään pariin viikkoon, mutta ehkäpä lauantaina epiksiin ActiveDogin uuteen hulppeaan halliin.

-Pia-

Tonttu joulupukin asialla!

Kampi "Vipu, kato mitä mä löysin meidän terassilta! Tonttulakin!"


Kampi: "Tonttu on käynyt ikkunan takana vakoilemassa, että ollaanko oltu kilttejä ja pudottanut hiippalakkinsa."


Vipu: "Mitäs me tehdään tälle lakille?"


Vipu: " Entä jos tonttu on täällä sisällä? Mä vähän ravistan sitä!"


Vipu: " Ei se ollu, mutta kato miten hyvin se sopis mulle!"


Vipu: "Voisin olla oiva pukin apulainen, vai mitä?!"


Kampi " Kyllä meidän täytyy palauttaa lakki tontulle. Toivotaan, että se löytää lakin tuosta oksalta!" Vipu "Ok, tehdään niin! Saadaanhan me paljon lahjoja, kun me ollaan oltu näin kilttejä, saadaanhan?!?"

Tämän tarinan myötä on hyvä rauhoittua joulun viettoon!



T: Pia, Pasi, Iina, Kampi ja Vipu

Vuoden viimeiset tokot

Keskiviikkona treenailtiin tokoa vuoden viimeisen kerran. Pakkanen paukkui -24, mutta sisällä hallissa oli ihanan lämmin. Otettiin häiriön alla jättäviä liikkeitä. Eka kerralla Vipu jäi seisomaan, vaikka olis pitänyt mennä maahan. Seuraavat kerrat meni ok. Sitte katottiin hyppyä. Avoimen hypyn opettaminen onkin ollut mulle jotenkin vaikeaa, vaan nyt sain hyvät ja yksinkertaiset vinkit. Eiköhän me niillä se opita. Paikallaolo on nyt mennyt vähän huonompaan suuntaan. Viimeksi Vipu ei kestänyt häiriötä, vaan nousi ja nyt nousi jo ilman häiriötäkin kun menin piiloon. Kokeiltiin etupalkalla ja se näyttäs toimivan. Tätä nyt pitäs ottaa kotonakin häiriön alla, jotta oppii, että tapahtui mitä vaan, niin paikalla on pysyttävä.

Olipas meille hirvittävän hyvä kurssi. Sain just niihin meidän ongelmiin hyvät neuvot. Iso kiitos Marille! Keväällä yritetään jatkaa itsenäisesti ja otetaan taas "tunteja", kunhan KeVe antaa myöten.


Meillä on jo aloitettu tutustuminen koiramaailman saloihin :)

-Pia-

"Meijjän maita"

Nyt niitä lupaamiani kuvia uusista "kotimaastoista". Paljon näistä kuvista ei maastoista selvää saa, eikä kuvien laatukaan ole kehuttava. Harmaassa kelissä ei saa muuta kuin harmaita kuvia. Koirien mielialat kuitenkin selvästi välittyvät näistä otoksista...


Vipu "Kato miten hienon kepukan löysin tästä suuresta metsästä"


Kampi "Katoppa ite kuin hienon puun mä löysin. Melkein mahdun sen taakse piiloon!"


Vipu" Joo, vaan määpä löysin tällaisen risukon, jonka taakse melkein piiloudun!"


Kampi "Höh, mä nostan koipea tollasille risukoille!"


Kampi "Hei mut tossa uimamontussahan sä voit ens kesänä uida!"


Vipu "Jee, vaikka joka päivä ja sitte mä noudan näitä keppejä sieltä!"


"Vaan nyt me voidaan vetää vaikka kurvit suoriksi!"


"Tai kiihdyttää vaikka miljuunaa!"


"Nää on nyt "meijjän maita" ja me ollaan kukkulan kuninkaita!"

Linjoilla jälleen

Ei sitten riittänyt, että tehtiin inventaario muuton yhteydessä kaikille tavaroille. Inventaario piti tehdä myös läppärille. Muuton yhteydessä kone heitti toimimasta ja olin aivan varma, että kovalevy oli hajonnut. No onneksi on noita sukulaisia, jotka hallitsevat laitepuolen. Serkkupoika katseli hetken konetta ja sai sen taas toimimaan. Kiitos vaan! Siinä hetkessä mulla oli oiva tilaisuus puhdistuttaa kone kaikesta roskasta -ja nähtävästi hieman tärkeämmästäkin. Nyt sitten on hukassa parit salasanat, ei auta muuta kuin toivoa, että saan ne takaisin. Vuorossa olisi kaikkien niiden "tärkeiden" ohjelmien asennusta... kun vaan jossain välissä kerkeis.

Uusi koti alkaa olla meidän näköinen. Vielä lojuu nurkissa lähinnä sellaisia laatikoita, joille ei tahdo keksiä paikkaa. Taulut on laittamatta seinille ja Pasi on pähkäillyt monta päivää lamppujen kanssa. Tänään sanoinkin, että on parempi pyytää joku viisaampi niitä asentamaan tai sitten ollaan ilman lamppuja, sen verran vaikeeta kuulostaa olevan. Ei me täällä olla pimennossa tai kynttilän valossa oltu, korvaavat kivat lamput jäi edellisiltä asukkailta.

Ja mitkä ihanat maastot täällä on. Oon kyllä nauttinut mettälenkeistä joka päivä. KeVe vaunuissa mennään mettäteitä ja pojat saa laukkoa sydämensä kyllyydestä. Vaikka maastot onkin meille suurimmalta osalta tuttuja, sillä ajeltiin monesti vanhalta asunnolta tänne lenkkeilemään, niin paljon on paikkoja vielä katsastamatta. Otan joku päivä kameran lenkille mukaan ja laitan kuvia tänne, kunhan ensin saan asennettua ne tarvittavat ohjelmat...

Vaan nyt lähden viettämään perjantai iltaa töllön ääreen. Hauskaa viikonloppua!

Historian lehtien havinaa

Muuttoruljanssi kuumimmillaan. On se vaan niin raskasta. Vihaan sitä suorastaan! Vaikka kuinka tavaroita pakkaisi, niin tuntuu, ettei ne koskaan lopu. Nytkin ollaan jo kolme päivää muutettu ja vielä on ainakin puolet jäljellä ja siivous siihen päälle. Toki on ihanaa päästää "uuteen" kotiin ja laittaa siellä kaikki järjestykseen.

Jotain hyvääkin tässä muuttamisessa: tulee inventoitua samalla kaikki kamat läpi. Laatikoiden kätköistä löytyi hauskoja historiallisia muistoja. Kas kummaa, niiden parissa aika vierähtää nopeasti. Historiallista tosiaan, sillä joukossa oli mm. Diplomi osallistumisesta Collieyhdistyksen agileirille v. 1994 ensimmäisen koirani Roopen kanssa. Siellä meitä koulutti mm. Jämsän Jarmo ja Gumplerin Kai. Pikkasen hymyilytti, kun muistelen matkaamme 100A Datsunilla Kajaaniin. Koslalla pääsi jotain kuuttakymppiä ja bensaletku vuoti bensat matkalle. Ja me tytöt vaan ihmeteltiin, että mites tätä näin usein pitää tankata :)! Mutta tuolla reissulla syttyi mulla jonkinlainen lamppu ja matka positiivisempaan koirankoulutukseen alkoi.

Kätköistä löytyi myös ensimmäisen agikisan lähtölista (Kempele, 31.7.1994). Muistan kun tuon collieleirin jälkeen Gumpler piti meille kahden viikon "tiukan" koulutusjakson ja sitten mentiin kisoihin. Roope tuskin osasi edes kaikkia esteitä, mutta kaikkein eniten pelkäsin, että machomies lähtee kesken radan naisiin. Vaan ei lähteny ja tuloskin saatiin :). Hauska oli lukea lähtölistasta "vanhojen pierujen" nimiä, osa kadonnut harrastuksen parista ja osa vieläkin mukana. Itse lähtölista oli hieno vihko, jossa jokaisesta kilpailevasta koirakosta oli kaikki mahdolliset tiedot. Jos vielä nykyäänkin tehtäisiin samanlaisia vihkosia, ne taitaisivat olla melko paksuja kirjoja. Nykyäänhän listat lentävät suoraan roskiin.

Vuodelta 2002 löytyi päiväkirja, johon olin analysoinut erästä kisaa Konstan kanssa. Olipa iloinen yllätys huomata, että on oikeasti kehittynyt koiran ajatusmaailman lukijana. Enää ei kyllä tulisi mieleenkään syyttää koiraa "pottuilusta radalla", niin kuin vielä näköjään tuolloin olin tehnyt. Nyt kyllä menen mielummin katsomaan peiliin.

Siinäpä pieni historiapläjäys, nyt KeVe kutsuu.

-Pia-

Kemin kisailut

Sunnuntaina molemmilla koiruuksilla oli 2 rataa Kemissä. Suunniteltiin tomerasti lähtevämme koko perheen voimin Junkohalliin. Aamulla kuitenkin alettiin miettimään asiaa tarkemmin ja tultiin siihen tulokseen, että poijjat lähtee keskenään ja me tytöt jäämme pitämään kotia pystyssä. Hyvä niin, sillä päivän mittaan Keve teki sellaiset kakkosasiat, että oltas saatu tovi miettiä missä pylly pestäis. Hallissa oli myös ollut tosi kylmä, joten kerrankin voi sanoa, että tehtiin oikea ratkaisu jäädessämme kotiin.

Tosin hirveesti mua polttelis päästä jo kisoja kattoon, moikkaan kavereita ja nauttiin siitä hienosta fiiliksestä minkä voi astia radan reunalta. Ei oo yhtään sama kattoo ratoja videolta kotona... tylsää. No, onneksi voi ajatella, että jo vuoden päästä on helpompaa kulkea KeVenkin kanssa.

Kisat oli menny sitte vähän niin kuin "penkin alle". Tuuri on kadonnut vai mikä lie, mutta neljän hyllyn kanssa pojat tulivat kotia. Kampin eka rata oli ollut aika kaaosmainen, pari putkeen kieltoa ja pujottelun aloitusvirhe toivat hylyn. Vipun rata oli 5 esteen mittainen, kun A:lta Vipu otti juoksukontaktin, jolloin Pasi palautti Vipun takaisin. Hyppäri meni molemmilla paremmin. Kampi kääntyi yhdellä hypyllä väärään suuntaan ja hyppäsi saman hypyn takaisin. Vipu taas tulkitsi Pasin tiukan viennin takaa kierroksi ja hyppäsi hypyn väärään suuntaan.

Vipun kontaktit on nyt tarkoitus saada takaisin siihen kuosiin, mitä ne olivat viime keväänä ja alkukesästä. Se varmasti vaatii nyt useamman kisan pelkästään kontakteihin keskittymistä - treenitoistojen ohella - mutta toivotaan, että se palkitsee. Tämä on sitä ikuista tasapainoilemista näiden kanssa.

Mitä muuta... kauheesti muuttosuunnitelmia ja jotain toteutunuttakin. Mutta toi hippi se ei vaan meiltä muuta :).

-Pia-

Vuoden 2009 harrastajat -titteli

Tulipa tuossa pari viikkoa sitten Pasille aika yllättävä tekstari, kun länderiyhdistyksen puheenjohtaja tekstaili, että meidät on valittu yhdistyksen vuoden harrastajiksi! Hieno tunnustus, joka lämmitti kovasti mieltämme!!! Kiitos! Harmittavasti vaan emme päässeet vuosikokoukseen paikalle palkintoa vastaanottamaan :(!

Tämä vuosi on kyllä ollut ihan speciaali, niin koira- kuin kotirintamallakin. Harrastajat -tunnustus on hieno piste tämän vuoden harrastussaavutuksiin! Kotirintamallakin on tapahtunut paljon ja pisteenä iin päälle vielä tämän vuoden puolella vaihdamme asuntoa naapurikunnan puolelle. Huoh, hommaa siis riittää, kun pitäis laittaa kamoja kasaan :)!

Jaa, mitäs sitten muuta?!? Agia ja tokoa on treenailtu satunnaisen aktiivisesti, mitä se sitten tarkoittaakaan :)! Ja koska koiratkin käyvät Haukiputaalla treeneissä, niin pitihän se KeVenkin päästä... nimittäin vauvauintiin :)! Huisin hauskaa!

Edelleen talossa asustaa samainen hippi... parturi on vissiin lomalla!