MM -kisatunnelmia

Niinpä niin, kauan odotettu reissu on nyt takana päin. Upeat tunnerikkaat kisat, jossa koettiin suurta jännitystä, onnen tunnetta ja pettymystäkin. Mutta sellaista agility on. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta. Kyllä kisat näyttivät sen, miten nopeatempoista ja hektistä agility on, yksi pieni virhe ja unelmat kaatuivat siihen. Onneksi MM -kisat eivät lopu näihin kisoihin. Ensi vuonna uudella rytinällä.

Medien voittaja jo toisen kerran peräkkäin sveitsiläinen Anton Zürcher & bordercollie Witch! Tippa linssissä voittaja huiskutti yleisölle.


Witch palkintojenjaossa. Ei voitto tainnut tuntua miltään :).

Suomi saalisti kisoista yhden pronssisen mitalin maxien yksilökisasta. Hienoa Jouni ja Yoko!

Yoko nauttii huomiosta!

Maxien voittaja oli USA:lainen Marcus Topps ja borcol Juice. Varsinkin perusrata oli upeaa katseltavaa.

Voittajan on helppo hymyilla :)!

Ja mikä musta oli tosi hienoa, niin norjalainen mali Cirkus ja Jan Egil Eide rikkoi bortsujen useamman vuoden mitaliputken olemalla maxien 2. Pari nousi sijalta 28 eka radan jälkeen.


Maxien palkintojenjako.


Brasialaisten juhlintaa oli myös mukava katsella, osasivat ottaa menestyksestään ilon irti. Kultaa Brasilialle tuli mini- ja maxijoukkueista.







Pojilla oli mennyt hyvin hoitopaikoissaan. Vipu oli osannut olla kiltisti... tai ainakin niin väittivät. Ruoka ei ollut ensimmäisenä päivänä maittanut kummallekkaan, mutta seuraavina päivinä jo sitten olivat vedelleet ihan normaalisti. Kampille oli kelvannut nukkumapaikaksi vain päiväpeitteen lieve, vaikka oma sänkykin oli mukana. Vipu oli nukkunut tapansa mukaan sängyssä ja lämmittänyt kuulemma mukavasti jalkoja.

Sellanen reissu se, lisää kuvia tulossa jossain vaiheessa galleriaan.

-Pia-

Hurjaa kannustamista tiedossa

Niin se vaan uhkaavasti lähestyy kauan himoittu ja odotettu viikonloppu. Liput on hankittu aikoja sitten, matkaa suunniteltu pitkä tovi ja huomenna illansuussa toteutus pyörähtää käyntiin. Ihan koirattomina lähetään reissun päälle... vaikka reissu ei koiraton olekkaan. Eipä todellakaan, sillä kolme päivää katellaan satoja ja taas satoja koirakoita kiitämässä ja liitämässä MM -kisoissa. Pers siis voi olla pikkasen kipee viikonlopun jäljiltä... ensin 10 tunnin matka määränpäähän, sitten kolme kokonaista päivää tattina katsomossa ja sitten matka kotiin päin. Mutta ei passaa valittaa, tätä on odotettu!

Mukavasti tulee mieleen muistot vuodelta 2000, kun edelliskerran kisoja katseltiin. Silloin tuli eka kerran mieleen, että miltäs kuulostais ja näyttäs meidän taloudessa tollanen ketterä ja vauhdikas kromfohrländer? Ja hyvältä on näyttänyt, eip oo tarvinnu tuota ajatusta katua.

Poijjaat menevät reissun ajaksi hoitoon. Kampi ja Vipu mun vanhemmille ja Miki Pasin kotiin. Mua jännittää kovasti, miten vanhempani pärjäävät Vipun kanssa. Sillä kun riittää tuota kekseliäisyyttä ja virtaa vaikka mihin :). Vaan jospa Viputti yllättäs ja käyttäytyis hyvin... toivotaan ainakin.

Blogi hiljenee hetkeksi. Ens viikolla ollaan luultavasti ääni käheenä, mutta toivottavasti sormet pelaa, joten raporttia reissusta tiedossa.

-Pia-

Agilityfiilistelyjä kuvina

Joko mennään?


Wau, tätä liidon hurmaa.


Tappomeininkiä


Siistiä


Siis aivan huippua


Vieläkö saa mennä?


Kyllä mä vielä jaksan, vaikka kieli tippuu suusta.


Et sä enää mitään jaksa. Kyllä nyt on jo mun vuoro.


Hurjaa ravistelua, niin ettei kuvaajakaan pysy matkassa.


Kumpi voittaa...


No Vipu tietenkin!


Kyllä tää on kivaa!


-Pia-

Pieni taskuvaras

Vipusta voisi sanoa, että se on ammattitaitoinen taskuvaras. Ei se ohikulkijoilta tai vastaantulijoilta liikenteessä lompakkoja kähvellä (ainakaan vielä), mutta mun taskut ovat olleet pienestä pitäen varkauden kohde. Jaa, no miksi just mun taskut? Noko mulla sattuu aina olemaan jotain makupaloja taskuissa ja usein myöskin jätän housuni lojumaan kotona sellaiseen paikkaan, että Vipulla on hyvä tilaisuus toteuttaa itseään. Ammattitaitoa Vipulta löytyy, taskut on nätisti putsattu putipuhtaaksi, vain märkä tasku paljastaa Vipun touhut. Ei siis niin kuin Hugo, joka repi ja raastoi useat kalliitkin fleecetakit ja housut. Vanhoissa kirjoituksissa ainakin yks merkintä Hugon taskuvarkauksista.

Aamulla kun tultiin lenkiltä ja huutelin koiria syömään, niin ihmettelin että mihis Vipu on jäänyt, kun ei odottele keittiössä ruokaansa. Sieltä se makkarista tuli suu maiskuttaen ja arvasin, että frolicit on taskuista tehnyt kauppaansa. Eivätpähän jääneet taskuun kovettumaan. Hyvä Vips!

Piristetäänpä tätäkin tekstiä viime viikonlopun kuvatuksilla.


Smaikkeli tomerana


Hullunkiilto silmissä???


Uusi rotu: Pysytykorvainen kepinnoutaja


Kanat... eikäkö elikot orrella

-Pia-

Eka askel, toinen askel...

Piirimestaruusskabat vietetty ja noh, ei ollenkaan huonoissa merkeissä. Lauantaina oli joukkuekisat ja Kampi kisasi seuramme kakkosjoukkueessa. Aivan rennolla meiningillä joukkue oli liikkeellä ja sillä irtosi 3. sija! Kampi taisi pudotella radalta parit rimat.

Sunnuntai aamuna oli Vipun aika ottaa ensimmäinen askel kohti agilityuraansa. Anne Savioja oli suunnitellut aika kinkkisen ykkösten hyppyradan ja hieman alkoi Ketylläkin radan reunalla puntit tutisemaan. Pasi otti radan hieman liian varman päälle ja ohjasi koiran hypyn ohi. Siitä siis hylky, kun Vipunen kerkesi napata jo seuraavan hypyn ennen korjausta. Mutta tosta on nyt hyvä ponnistaa ylöspäin... pää on aukaistu kohti uusia koitoksia.

Tässä vielä rata katsottavaksi. Sarille taas kiitos kuvauksesta:



Välillä käytiin kotona päikkäreillä ja syömässä, kunnes oli Kampin aika startata. Hyppiksen alku meni oikein loistavasti, kunnes pujottelun lopussa oli tiukka käännös. Pasi alkoi valmistelemaan käännöstä hieman liian aikaisin, jolloin Kampi jätti vikan keppivälin menemättä. Lopusta vielä pari rimaa alas ja tulos 15 + yliaikaa.

Toka rata oli varmaan parasta Pasia ja Kampia mitä olen ikinä nähnyt. Voi sanoa, että se oli ton parin rata isolla R:llä! Eipä siinä jäänyt enää paljon korjaillemisen varaa. Tulos upeasti nolla! Eikä siinä vielä kaikki... yllättäen kaikista nopein nolla! Wow, toinen voittonolla Kampin uralla. Toinen askel siis silläkin saralla otettu. Fiilis on aika mahtava pitkästä aikaa! Fiilistellään hetki... kyllä toi kaveri meidät pudottaa maanpinnalle :).



Onnittelut kaikille piirimestareille tai muuten vaan menestyneille!

T: iloinen Kety Pia

Hässäkkä päivä ja tokoa

Eilen oli kyllä aika paljon kaikenmoista tekemistä. Aamupäivä perinteisesti töissä. Töiden jälkeen pyörähdettiin lenkille ja hallille ottamaan kontakti- ja pujottelutreeniä. Pujottelunaloitukset sujuu Vipulla jo oikein mallikkaasti ja hip hurraa, näyttäisi siltä että aivot on raksuttaneet jotain kontaktienkin kohdallakin. Ainakin kontakteilla maltetaan jo odottaa lupaa lähteä. Hallilta jäähdyttelylenkin jälkeen suoraan kauppaan ja kaupasta suoraan kyläilemään. Kotona kerkesin käydä pyörähtämässä sen verran, että selasin tuoreen länderilehden ja taas menoksi. Taas olin hallilla, tällä kertaa Vipun kanssa tokotreeneissä.

Keskityin palkaamaan Vipua paljon katsekontaktista. Aina kun kun se tapitti mua, niin naks ja palkka, ensin palkka vain vilkaisusta ja lopulta vaadin jo pitempää aikaa. Otettiin seuraamispätkää, jossa mulla meni taas pasmat ihan sekaisin. Huomasin tuijottavani Vipua ja hiippailuksihan se meni. Otettiin seuraamista myöhemmin uudestaan ylhäisessä yksinäisyydessä ja sain korjattua virheeni. Otettiin myös tokohyppyä, liikkeestä seisomista ja vauhtiluoksetulo. Tyytyväinen olen siitä, että Lilli -käppänän (ihana nainen Vipun mielestä) läsnäolosta huolimatta Vipu jaksoi keskittyä minuun.

Palataanpa vielä ajassa hieman taaksepäin... keskiviikkona sain tokon yksityisopetusta Sarilta. Käytiin vähän liikkeitä läpi ja mietittiin seuraamisen lähtemiseen uusia tuulia. Vipuhan laskee katseen aina perusasennosta lähtiessa, kunnes taas nostaa sen ylös. Kokeiltiin makupalan "sylkemistä" suusta, mutta siitähän Vipu riemastu. Mitäs ollaan leikitty joskus naamalle puhaltamista, josta Vipu saa hirveet pömöt. Toisena juttuna kokeiltiin, että Vipu istuu paikoillaan ja itse tulen lelun kanssa takaa. Kohalla sanon käskyn ja palkkaan ylöspäin. Tämä tuntu Vipusta olevan tosi hauskaa ja se riemuissaan odotti milloin oikein tulen kohalle. Tätä juttua ollaan treenailtu nyt ja toivotaan, että se pitemmän päälle toimii. Uutena juttuna harjoiteltiin ohjatun noudon alkeita ja Vipu sai hakea innoissaan lelua näyttämästäni suunnasta.

Pienin askelin mennään eteenpäin (ja välillä taaksepäin) tässäkin lajissa. Mutta eikös se ole sanontakin... hiljaa hyvä tulee!

Tänään Kampi skabaa piirimestaruusjoukkueessa. Kisat alkavat vasta illalla. Huomenna on sitten yksilökisojen vuoro. Ei siis muuta kun jännittämään kuin käy!

-Pia-

Kampin vika treenit

Torstaina Kampi liiteli viimeisen kerran ennen kahden viikon taukoa ActiveDogilla. Eka pätkällä haasteita oli 4-9 esteiden välissä. Kuinka saada Kampi irtoamaan 6 hypylle jotta kerkeää tekemään pienen vekin ennen kasia ja pujotteluun. Onnistuihan se kuitenkin muutaman toiston jälkeen. Leikkaus 9 pujottelun takaa vasemmalle puolelle ja 11 hypyn käännös onnistui paljon paremmin.



Toinen pätkä onnistui kaikkinensa ihan hyvin. Kutos putkeen menokin sujui mallikkaasti vastaisen käden viennillä. Hiomista tarvittiin lähinnä putkesta 7 hypylle 8 viennille. Parhaiten Kampi kääntyy kun Pasi muistaa ottaa molemmat kädet käännökseen mukaan ja kädet kans pysyvät edestä käännössä suht matalana. Välillä kyllä huomaa, että Pasi on pitkään ohjannut isoa sakemannia. Kädet käy kuin tuulimyllyt :)! Eihän nyt pieni länderi niitä nää.



Nyt sitten vietetään parin viikon tauko ja aloitellaan lokakuuna alusta sisätreenit. Sitä ennen käydään kannustamassa koutsia mm -kisoissa! Tsemppiä Mikolle ja Avalle koitokseen!

-Pia-

Sani paistoi sittenkin

Huh, perjantain sadekelit väistyivät tieltä ja saatiin nauttia viikonloppu upeista keleistä. Eipä kuitenkaan luontopoluille "eksytty", vaan vietettiin aikaa muuten vaan metsässä. Saatiin kutsu jälkitreeneihin, eikä tarjousta tietenkään voinut ohittaa :). Siispä metsään mars... Pasi teki Vipulle n. alokasluokan pituisen jäljen, paitsi keppejä jäljellä oli vain kolme. Maastostakin löytyi kunnolla haastetta, oli tuoksuvaa saniaista, märkää sammalikkoa ja pitkää varvikkoa. Vähän jänskätti, että saapi nähä kuin äijän käy.

Tunti meni nopeasti rupatellessa ja kahavitellessa (Kiitos Sari antimista!) ja päästiin ns. tositoimiin. Eipä näyttänyt maasto olevan Vipulle hankala. Tasainen veto oli liinassa koko ajan. Eka kulma meni tosi hienosti ja ensimmäinen keppikin löytyi. Keppien merkkaaminen voisi olla parempaakin, nuuskaisu ja kiireellä jatkamaan jälkeä. Voisipa jäädä tositoimissa kepit metsään. No, eiköhän kaveri opi, kun hoksaa, että keppien löytyminen on tosi hauskaa. Leekataan aina tovi löytyneellä kepillä, mutta kun sanon kiitos, niin heti Vipu pyörähtää hakemaan jälkeä. Ei siis ainakaan motivaatiota puutu.

Yhessä kohtaa jälki meni vähän hukkaan. Pysähdyin ja annoin Vipun rauhassa etsiä. Kertaakaan nokka ei noussut maasta, vaan jäppinen teki töitä tosissaan. Työnteko palkittiin jäljen jatkumisella, kahden viimeisen kepin löytymisellä ja loppupalkalla. Ceasarkin maistui tällä kertaa.

Jälki on meille mukavaa ajanvietettä ja aktivointia vailla minkäänlaisia kisatavotteita. Kiva, kun tällaiset seurakoiran "rääpäleetkin" otetaan mukaan ehtaaitojen PK -rotujen sekaan treenamaan :)!

Keleistä nautittiin myös lenkeilemällä ja kameraa ulkoiluttamalla. Kuvasatoa siis tässä.


Juostaanko vähän kilpaa


Kyllä mä sut kiinni saan


Eihän noita jaksa Erkkikään


"Mä maalaispoika oon, pistän suihketta kainaloon."


"Vipu vaan haaveilee maalaiselämästä. Oikeesti me ollaan ihan kaupunkikangstereita."


Ai mäkin oon kanksteri... vai mikä se oli?"

-Pia-

Litsis lätsis viikko

Perjantaipäivää jo vietellään ja voiko olla totta, ei suunnitelmia viikonlopuksi. Ei ainakaan mitään pakollista. Haaveissa kyllä olisi pitkä metsälenkki luontopolulla, mutta jos tämän päivän kelit jatkuvat viikonloppunakin, niin haaveeksi kyllä jää. Vettä tulee nimittäin just nyt kuin aisaa. Aamulenkin jälkeen sain pestä Vipun kunnolla, se kun sattui saamaan hirveen hurukohtauksen just pahimmassa lällykössä. Oli sitten kyynerpäitä myöten mustana.

Viikon kulussa ei ole ollut pahemmin muutoksia edellisiin viikkoihin. Maanantaina ja tiistaina oli Vipun agit. Keskiviikkona oli naapuriseuran epikset, johon Vipu oli osallistunut mölleihin ja ykkösiin, jossa ei myöskään ollut kontakteja. Kampi oli liidellyt myös ykkösten radan, josta oli saanut nollan. Mölleissä Vipu oli napannut nollan ja ykkösissä oli tippunut yksi rima. Torstaina oli sitten Kampin treenivuoro. Tänään Vipulla on vielä ekstraliidot ActiveDogin hallilla, sillä ensi viikon ulkoharjoitukset oli siirretty tälle päivälle. Pimeys valtasi ulkokentän, joten hallitreenit kuulostavat oikein hyvältä... ja varsinkin jos kelit jatkuvat tällaisena.

Agipainotteinen viikko siis alkaa olla takana, vaikka ollaan me aamupäivästä keretty muutamana päivänä tokoileenkin. Vakkarikentältä oli viety kytkytolpat, elikkäs maalit, pois. Maaleihin siis pistän toiset kiinni, kun treenaan yhdellä. Piti siis alkaa miettimään ihan tosissaan paikkaa missä vois tokoilla, mutta sitten muistin, että muutaman kilsan päässä on toinen kenttä. Sieltähän se löytyi ja vieläpä ihan tyhjillään ja kytkytolpatkin paikoillaan. Bonuksena vielä kentällä oli jostain syystä pystyssä kantoja, joista kehittelin tietty mukavia kiertotolppia. Kampi rakastaa kiertää tolppia, siinä kun saa kokea vauhdin hurmaa ja homma kaikkinensa muistuttaa litilätiä. Mikkeli taas on ihastunut maahanmenoihin. Kun treenaan Vipun kans maahanmenoja, niin tolpan nokasta alkaa kuulua räyh -koiran ääni. Hassu koira! Tietysti Mikikin pääsee toteuttamaan itseään temppuilemalla, ja ihanaa kun sen silmät oikein loistaa! Viimeiseksi Vipu pääsee tositoimiin. Vähän seuraamista, sivulle tuloja, maahanmenoja ja metallinoutoa. Väliin mahtuu tolpankiertoja ja temppuja. Yksin kun treenaa, ei oikein tiedä missä mennään ja tekeekö mitään oikein. Sari, tarttis taas kriittiset silmät avuksi!

On se muuten tuo tokoilukin aika rankkaa. Kolmen koiran kans kun kentällä huseraa, välillä juoksee ja riehuu, niin mä ainakin oon ihan hiestä märkä. Kävele siinä sitten vielä kotiin kaikkien kimpsujen ja kampsujen kanssa. Hikistä hommaa, vaikkei ehkä uskois!

Mutta nyt lopetan tän hikisten juttujen kertomisen ja lähen kauppaan. Loppus vaan tuo sade!

-Pia-

Seuramestaruudet

Niinpä niin, seuramestaruuksissa tuli oltua lauantaina. Kampi liiteli ensin oikein näpsäkän radan, mutta tuloksena se perus 5 (rima), jolla ei sijoituksissa kovin korkealle ylletty. Rataan voi kyllä olla hyvin tyytyväinen kaikkinensa.

Sitten alkoikin kunnon jännitysmomentti, kun pikku sintti päästettiin irti :). On se vaan hurjan jännää, kun kakara ottaa ensiaskeleitaan kisaurallaan. Ensin ostettiin Vipulle kisakirja tulevaisuutta varten ja mentiin tuomarin viralliseen mittaukseen. Eipä siinä kerenny paljon jännittämään, kun mitaus oli jo ohi. Sen verran reilusti Vipu oli medi, ettei jäänyt jossittelun varaa. Sitten jännittämään kaukalon laidalle möllirataa (epävirallinen). Kun Vipun vuoro tuli, otin muka pari askelta kaukalon laidalta taaksepäin. Aivan turhaan, sillä Vipu teki hommia sata lasissa, eikä joutanut mammaa etsimään. Olipas se hienon näköinen rata. Kontaktit mentiin siinä uskossa, että makkara löytyisi sieltä. Vaan kun ei löytynyt, niin jatkettiin matkaa. Putkiin Vipu irtosi empimättä. Yhdessä kohtaa Pasi oli vähän myöhässä valsissa ja Vipu räkytti tyyliin: "POIS EESTÄ!" Radan tulos oli nolla ja sillä Vipskasta tuli möllimestari! Kyllä voi olla tyytyväinen pikku miehen suoritukseen... ja vähän ohjaajankin :).

Kampin toisella radalla sattui jotain kummallista. Ensinnäkin rimoja ropisi kolmisen kappaletta ja pujottelun alotuksesta tuli virhe. Ja, kun Kampi oli suorituksensa tehnyt ja tullut maaliin, niin huomattiin että vasen etutassu oli veressä. Siinä paikanpäällä katsoin, että kynsi on irti. Päätettiin heti, ettei tulla seuraavana päivänä ja näytettiin tassua ylitoimitsijalle. Kotona sitten pesin ja puunasin tassua ja paljastuikin, ettei vaiva olekkaan niin vakava. Kynsivalliin oli tullut jostain viiltohaava, joka oli auennut. Päätettiin kuitenkin, että vaikka Kampi ei ontunutkaan, niin annetaan haavan parantua ja tassun levätä. Onneksi siis ei mitään vakavampaa ollut kyseessä... selvittiin vähän niin kuin säikähdyksellä.

Sellaiset seuramestaruuskisat... seuraavaksi hauskutellaan piirimestaruuksissa parin viikon päästä.

-Pia-

Viikko takana, seuramestaruudet edessä

Maanantaina käytiin seuran epiksissä treenailemassa. Pasi ohjasti Vipua ja, ylläripylläri, minä vein Kampia. Vipu oli taas tarmoa täynnä. Kontakteilla oli namialustat ja ne menivät oikein hyvin. Lopussa Vipu hokas mut radanreunalta ja meinasi tulla moikkaamaan. Pasi sai onneksi kututtua pois. Täytyy muistaa tuo lauantain seuramestaruuksissa, pysyttelen suosiolla jossain kauempana.

Mun reilun vuoden ratareenitön aikakin loppui, kun hurviteltiin epiksissä Kampin kans. Jotenkin mun jalat vaan jähmetty hallin pohjaan kiinni, enkä päässy eteenpäin vaikka kuinka yritin. Taistelu nolla kuitenkin tehtiin... ja äärettömän kivaa oli! Kieltämättä polttelee jo hieman päästä areenoille. Täytyis vaan hommata lisenssi, mutta en tiedä kannattaako enään loppuvuodeksi sitä ostaa.

Tiistain treeneissä aiheena oli poispäinkäännökset. Esteillä 2-3 tehtiin poispäinkäännös niin, että koira oli oikealla puolella ja vastaisella käännettiin kolmoselle. Sama juttu 3-4 esteillä. Ihan hyvin toimi Vipulla, kun Pasi muisti laittaa käden alas ja kääntää siitä. Toisella radalla (A-H) Vipulla oli ongelmia mennä hypylle C, kun Pasi käänsi liian aikaisin. Putkelle F tehtiin taas poispäinkäännös. Pujottelu meinasi vähän olla Vipulla hukassa, mutta kun se radalta löytyi, niin osasi kyllä hyvin aloittaa sen. Vipulla toimii hyvin, kun laittaa käden matalaksi koiran eteen ja "vetää" läpi pujottelun. Heti tulee pujotteluun nopea ja matala rytmi.


Kampin torstain treenit näyttivät suurin piirtein tältä:


Aiheena samat poispäinkäännökset. Ensin 6 putkeen P-käännös, sitten 10 - 11 välissä niin, että itse oltiin pituuden ulkopuolella. Viimeinen p-käännös esteiden 11 - 12 välissä.

Toisella radalla (A-G) kuljettiin pujottelun C oikeaa puolta ja vastaisella käännettiin pituudelle ja samoin putkelta E esteille F ja G. Kampilla oli heti pyörimistä, jos käskyt tai ohjaus ei ollut oikean aikaista. Mutta radalla oli myös paljon onnistuneita käännöksiä.

Huomenna olis sitten seuramestaruus hulapaloot. Siinpä riittää päiväksi touhua. Pitäkee peukkuja!

-Pia-

Kotiparturissa

-Päivää, tarvitsisin hieman kotiparturin palveluja. Siistitään hieman sieltä sun täältä.



-Ei herran jumala! Pyysin siistimään hieman!


- Kerrohan parturi, mistä kohti tämä on siisti ja mitä tarkoittaa hieman?!?

-Pia-

Kemin kieputukset

Kemin kisat ei menneet ihan putkeen... tai siis menivät, yhesti jopa väärään päähän :). Tulokset eivät ainakaan parantuneet. Kahelta perusradalta kympit ja hyppikseltä hyl. Ja mikä on äärettömän harvinaista Kampille, niin kaks kertaa tuli pujottelun alotuskielto. Kampi kyllä taitaa yleensä lemppariesteensä nin hyvin, ettei siitä virheitä tule. Ohjaaja voi siis kattoo peiliin. Laitan nyt radat jokaisen itse analysoitavaksi :). Kiitos Hannulle ja Sarille videoista!



Eka perusrata. Tuomariharjoittelijana Jari Tienhaara.



Hyppyrata. Tuomari Pertti Siimes



Perusrata. Tuomari Pertti Siimes

T: Pia

Tiivistelmä viikosta

Arki taas hurahti, eikä tännekään mitään ole kerenny kirjottaa, vaikka monia juttuja on mielessä ollutkin. Niin se vaan on, että jos ei heti voi ajatuksiaan kirjata, niin ne tuuppaa unohtuun.

No tiivistettynä sitten näitä viikon tapahtumia. Vipu liiteli maanantaina "nuorisoryhmässä" harjoitellen edestäpyörityksiä elikkäs sylkkäreitä. Eka oli kuulemma takkunnu, mutta kun Pasi oli saanu sorkkansa oikeaan järjestykseen, niin olihan se alkanut sujumaan. Tiistaina Vipu liiteli (kohta varmaan nousee lentoon :)) Mikon opeissa. Rata ohessa:

Pari eka kertaa oli mennyt ihan "munilleen", kun Vipulla oli ollu VÄHÄN virtaa ja Pasi oli jäänyt putkilla kuin nallikalliolle. Vika kerralla, ohjaajan oikealla asettumisella, rata oli mennyt nappiin.

Kampin vuoro oli torstaina. Rata siitä alla. Pasille iski pahimmoilleen flunssa, mutta sinnikkäästi oli mennyt treeneihin kuitenkin. Eka pätkällä (nrot 1-10) keppien jälkeinen tilanne onnistui parhaiten kun oli keppien vasemmalla puolella ja heitti koiran hakemaan hyppyä nro 6. Toisella pätkällä (A-I) kaikkein vaikeinta oli ollut viedä koira puomilta hypylle G, kun Pasi ei ollut kerennyt tekemään siinä pakkovalssia.

Meiltä on kyselty, että milloin Vipu alkaa kisamaan. Kisaikähän täytyy 24.8, kun 18kk tulee täyteen. Seuramestaruuksiin Vipu osallistuu mölliluokkaan ja sieltä pyritään saamaan kilpailukirjaan virallinen mittaus. Eihän sitä tiedä, vaikka Vipu olis maxi... kääk! Kontaktit on ns. vielä hukassa, ei osaa pysähtyä ilman remmiohjausta. Kontaktit ja muutamat muut jutut kun Vipu oppii, niin sitten vois ajatellakkin. Ehkä jo tänä vuonna tai sitten vasta ensi vuonna :).

Kampikin on saanut nyt lenkkeillä levollisin mielin. Paukuttelu on ainakin tältä erää ohi ja ollaan päästy aamuisin metsälenkeille. Ihanaa, kun ei tartte stressata paukutellaanko jossain ja suunnitella sen mukaan lenkkejä. Joo, pakko myöntää että stressaannun ite, jos Kampi pelkää. Pyrin sen tietenkin mahollisimaan hyvin peittämään ja olemaan normaalisti, mutta huolestuttaa kuitenkin. Onneksi Kampi ei ole paikkasidonnainen äänille. Ei siis rupea pelkäämään paikkoja, joissa on ääniä kuullut.

Mikin vointi on pysynyt ennallansa. Ei muutosta parempaan eikä huonompaan. Päivä kerrallaan tyyliin jatkellaan. Sunnuntaina olisi tarkoitus tehdä Mikille muodon muutos "röllipeikosta siloturkiksi made by Pia". Ainakin pieni sähkökone on lainattu valmiiksi.

Huomenna matkataan Kemiin. Kampi starttaa 3 kisan verran. Saapa nähä jatkuuko tulosputki vielä... toivottavasti ja mielummin vielä parempaan suuntaan.

-Pia-

Mettäkeikkaa pukkaa

Nautittiin eilisestä päivästä metsän siimeksessä. Mikäs siellä oli nauttiessa, hienon aurinkoisessa säässä, eikä sääskiäkään ollut riesaksi asti. Tehtiin Vipulle n. 300m pituinen jälki, jossa oli kolme keppiä. Vanhentumista odotellessa käytiin lenkkeilemässä ja kuvauskeikalla.


Aika etevä... kokeilkaapa itte juosta silmät kiinni ja keppi suussa.


Riehumista A´la Kampi ja Vipu


Vanhakin intoutuu


Ja kas, jälleen keppi suussa


Kampi haaveilee

Tunnin lenkkeilyn jälkeen voitiinkin lähteä jäljelle. Vipu on ollut useamman päivän huonosyöntinen, joten jäljessä oli koiran aktivoinnin lisäksi tarkoitus saada Vipu syömään. Jäljen päässä siis odotteli Ceasar -ateria, joka on ollut Vipun suurta herkkua. Mutta toisin kävi tällä kertaa, haistatti ns. pitkät koko purkille. Jälki kyllä meni tosi hienosti, kaikki kolme keppiä löytyi matkalta.





Mutta palataksemme tähän Vipun syömättömyyteen... Liekkö murkkuiän kotkotuksia vai mitä, mutta Vipu on ollut kaks vuorokautta syömättä. Ei siis vielä mitään hirveen huolestuttavaa, mutta kamalaa kattoo, kun valmiiksi laiha kaveri laihtuu entisestään. Mahataudista ei näyttäs olevan kyse, kaikki sillä saralla on normaalia. Tänään Vipu on jo ollut vähän vaisu... vaan ihmekkö tuo kun ei mitään syö. Nyt on puuro kypsymässä uunissa, jospa se maistuisi.

-Pia-

Aika hyvät kisat

Kampi siis starttasi lauantaina naapuriseuran kisoissa pari starttia. Ainakin nyt oli kiva huomata, että Kampi oli palannut takaisin omaksi itsekseen. Eka kisa oli mukavan jouheva rata, joka sisälsi paljon irtaantumista ja lähettelyä, mutta jossa oli mukana myös haastetta. Ja hyvinhän Kampi irtoili ja Pasi ohjaili. Tuloksena tyypillinen Kampin vitonen, yksi rima tältä radalta.

Toinen rata oli ehkä vähän kinkkisempi, mutta ainakin näin radan reunalta katsottuna mukavan näköinen sekin. Tältä radalta Kampi keräsi pari rimaa ja tulos siis 10.

Vaikka tulokset eivät päätä huimanneet, niin positiivisia asioita löytyi paljon.

• Molemmat radat olivat Pasilta ohjauksellisesti hyviä, ei pahoja mokia.
• Viisi peräkkäistä rataa ilman hylkyjä.
• Kontaktit ovat hyvät.
• Kampin antura säilyi ehjänä :)

Tästä on hyvä jatkaa... ensi lauantaina Kemissä kolme starttia.

-Pia-

Kampin litilätit ja Vipun tokostartti

Kampi liiteli torstaina Mikon opeissa. Jo automatkalla huomattiin, että Kampi stressasi jotain. Läähätti ja vinkui takaosassa eri tavoin kuin normaalisti innostuessaan. Lämmittelylenkki myös meni siinä samassa olotilassa. Niinpä eka harjoitus oli yhtä taistelua, että Pasi sai Kampin pysymään käsissä. Toinen irtoamisharjoitus meni jo paljon paremmin, Kampi alkoi olla oma itsensä. Ilmeisesti jatkuvalla paukuttelulla on ollut vaikutusta Kampin olotilaan viime viikkoina. Tuohon paukutteluun kun ei pahemmin ite voi vaikuttaa, muuta kuin lenkkeilemällä jossain muualla kuin kotimaisemissa ja sitäkin ollaan tehty mahollisuuksien mukaan.

Vipu aloitti tänään tokokoulun. Hulluuksissani ilmoitin Vipun alo -ryhmään. Kun tieto tuli ryhmään pääsystä, alkoi heti kaduttamaan. Eihän me nyt vielä aloliikkeitä osata. No, mentiin kuitenkin ensimmäiselle kerralle. Saatiin onneksi kuulla koutsilta, että ollaan tervetulleita, vaikka liikkeet ei vielä olekaan hallinnassa. Eka kerta olikin kivaa tutustumista toisiimme. Harjoiteltiin kontaktitreenejä ja ohituksia ryhmässä. Aluksi olin huomaavinani, että Vipua vähän jänskätti. Katteli toisia, sille vieraita koiria, kun ne tulivat lähelle, mutta hetken päästä rentoutui ja keskittyi vain minuun. Ihanaa oli huomata, että Vipua ei enää tarvinnut koko aikaa pitää käynnissä. Ollaan siis sillä saralla kehitytty viime keväästä. Eka treeneistä jäi oikein hyvä mieli... pari viikkoa menee ennen kuin päästään seuraavan kerran.

Huomenna olis Kampilla pari agikisaa. Toivottavasti nyt antura kestää.

-Pia-

Treenikauden avaus

Nyt on seurankin treenikausi avattu. Maanantaina Vipu aloitti treenit "nuorisoryhmässä", jossa ite olen toisena vetäjänä. Vipulla olikin "kestämistä", kun radan reunalla oli kaks lemppari ihmistä, eikä niitä saanut pahemmin edes moikata. Hyvin Vipun pystyi tekemään "työnsä" ja vasta lopuksi moikattiin koutsit.

No, jotta ei pääsis Vipulla litiläti unohtuun, niin eilen oli ActiveDogin treenit. Aiheena oli irtoaminen. Ensin otettiin yhdellä hypyllä irtoamista ja sitten mentiin pari pientä pätkää jossa harjoiteltiin irtoamista. Vipulla ei ollu irtoamisissa mitään ongelmaa. Radan reunalla otettiin vielä eteen menoja, kontakteja ja pujottelua.









Kuvat: Juha Lehtikangas

Kampilla on ollut rankka viikko, kun läheisellä armeijan alueella on paukuteltu oikein urakalla. Luultavasti käynnissä on kertausharjoitukset tms. kun paukuttelu kestää aamusta iltaan. Sisälle äänet eivät onneksi kuulu ja Kampi saa olla ihan rauhassa, mutta lenkillä sitten stressataan. Tänään olin huomaavani, että kunnon siedätyksestä taitaa olla jotain hyötyäkin, kun ei enää pahemmin läähättänyt. Ja kaiken paukuttelun kukkuraksi, eilen jytisi luontoäidin toimesta oikein kunnolla. Taisipa olla kesän komein ukkonen. Meillä töissä, isossa IT -talossa, vesi tulvi käytävillä ja kokoushuoneissa, kun viemärit eivät jaksaneet vetää veden määrää. Oli siinä hulinaa, kun porukka juoksi hakemaan siivouskopista lastaa, moppia ja imuria lattian siivoukseen. Kaiken kukkuraksi leimauspisteet pimenivät ja ovetkin reistailivat. Luontoäidillä on ihmeellinen voima. Töiden jälkeen kotona odotteli yks läähättävä ja kaks normin onnellista kaveria. Mikillä ja Vipulla ei siis jytinä ollu tuntunu missään.

-Pia-

Sinne minne nokka näyttää...

Eilen se näytti kohti Pihtipudasta ja sinne mentiin. Aamulla siis starttasi klo 7 reikäleipä auto kotipihasta kohti päivän määränpäätä. Aamulla olikin hyvä ajella, sillä Suomi suurinpiirtein nukkui, ainoastaan valtava sumuverho haittasi näkyvyyttä loppumatkasta. Kaksi tuntia ja 200 km ja oltiin perillä. Aikaa oli ruhtinaallisesti käydä aamulenkillä ja juoda termarista aamukaffit (kerrankin me ajoissa :))

Eka startti oli perusrata. Ei mikään kauhean vaikean näköinen rata. Yksi vaikea putken vääräänpäähän vienti siellä kuitenkin oli ja johon moni pari sortuikin. Kolmas rima tippui, mutta muuten rata oli hienon näköistä. Pasi ohjasi Kampia hyvin rauhallisesti ja onnistui tekemään kaikki jutut mitä radanreunalta katottiin. Tuloksena siis se perinteinen vitonen.

Toista rataa odotellessa hain Vipun kentänlaidalle kulijaileen. Salaa hiippailtiin Pasilta lämppäriesteille ja kokeilin miltä tuntuu ohjata kakaraa. Ja aivan mahtavaltahan se tuntui. Kääntyy niinku pennin päällä. Kuumeisesti aivot alkoivat raksuttaa, että miten saisin Vipun ittelle ohjattavaksi. Ei kuulemma onnistu, ellei jalka mee poikki tai jotain. En nyt kuitenkaan ala toivoa, että Pasin jalka menis poikki, mutta toivoa on, että se joskus heltys ja antas mun enemmänkin kokeilla.

Toinen rata oli sitten hyppis. Radassa olikin sitten useampi mietittävä kohta. Alku näytti minusta vaikealta, mutta hyvä ettei Pasista. Hyvinhän se alku menikin, ja taas oli rauhallista ohjaus. Pari laajaa kaarrosta radalla tuli, mutta pikkasen alko jännittään ennen viimeisiä hyppyjä, että tuleeko siitä nolla. Ja tulihan siitä! Ihanneajan alitusta n. kolme sekkaa ja sijoitus 3.

Radan jälkeen ihmeteltiin, että mistä tulee housuille veritahroja. Tutkittiin Kampin kynnet ja anturat eikä mistään mitään haavaumaa löytynyt. Tutkin pariinkin otteeseen, ennen kuin huomasin Kampin ylimmäisen anturan olevan auki. Ei sieltä verta tullut valumalla, mutta tuli kuitenkin. Kosketusarka haava oli, mutta ei muuten kipeä, kun ei ontunut tms. Mietittiin, että mennäkkö vielä viimeiselle perusradalle. No, siinä hetkessä päätettiin, ettei haava ole niin pahan näköinen etteikö voisi mennä. Ehkei olisi kannattanut sitten kuitenkaan. Hypyt olivat tällä radalla huomattavasti huonompia. Yhden hypyn päälle Kampi hyppäsi aika pahan näköisesti. Radalta tuli virheitä kolmen riman verran ja pujottelun alotus, eli 20 ja yliaikaa. Tyytyväinen radasta voi olla siinä mielessä, että taas Pasi onnistui muutamassa paikassa kääntämään Kampin oikeaan suuntaan ennen hyppyä, eli malttia löytyi ohjauksessa.

Kisojen jälkeen kaarrettiin vielä moikkaamaan Iitu kultsua. Käytiin ihastelemassa järvenrannalla sorsanpoikasia ja syötiin hyvin kupumme täyteen. Niin täyteen, ettei meinattu kotiin jaksaa ajaa. Kärsämäellä oli ihan pakko pysähtyä jalottelemaan ja hakemaan kaupasta energiaa, jotta pysytään hereillä. Lopulta päästiin kotiinkin. Taas reissusta väsyneinä, mutta onnellisina.

Lopuksi: Mitä tekee nuoriherra, kun kaksjalat nousevat aamukaffeelle?

Käyttää tietty tilaisuuden hyväkseen ja valtaa koko sängyn.

-Pia-

Trion viikko

Nämä mun iltavuoroviikot on tolle triolle aika rentoja viikkoja, kun ei tartte olla pitkiä aikoja keskenään kotona. Toisaalta taas enpä tiedä siitä rentoudesta... päikkärit taitaa jäädä porukalla väliin, kun on sitä tekemistä.

Tokoiltu ollaan muutamana aamuna läheisellä kentällä. Niitä iänikuisia maahanmenoja ollaan treenailtu ja, joo alkaahan ne pikkuhiljaa sujuakkin. Kunhan vaan muistaisin itteni pitää kurissa ja olla söheltämättä käsillä. Ja sitä seuraamista kans, kait sekin jollain tapaa etenee... vaikee sanoo, kun olen opetellut "kotiläksyjen" mukaisesti pitämään katsetta eteenpäin, että onko Vipun paikka aivan oikea. Yritän kyllä kovasti nurkkasilmällä kurkkia :). Jospa tänään ehtis käydä tokoilemassa niin, että Pasi on mukana. Pitäs ottaa kuvakin meidän uudesta hienosta kapistuksesta :). Niin ja ollaanhan me jo pari- kolme viikkoa treenailtu metallikapulaa, mutta siitä riittää juttua ihan omaksi tarinaksi :).

ActiveDogin treenit pyörähtivät käyntiin tällä viikolla. Molemmat pojat on ilmoitettu kursseilemaan Mikon oppeihin. Pitäisi kyllä olla kevyt askel, kun ei paljon lompsa taskussa paina, mutta hyvästä saa aina maksaa. Treenien aiheina molemmilla koirakoilla oli valssit ja persjätöt, joita treenailtiin tällasella radalla:




Sitten Mikin kuulumisia. On ollut parempia päiviä ja huonompia päiviä... välillä kaveri on oikein pirtsakkana, välillä vähän vaisumpana. Syö edelleen hyvin ja kulkee lenkeillä. Paksua kuolaa valuu varsinkin lenkkien jälkeen, mutta ei enää veristä kuolaa. Siihen auttoi karvojen leikkaaminen suun ympäriltä. Päivä kerrallaan tässä mennään, ei odotella liikoja, mutta pidetään peukut pystyssä.

Huomenna lähetään Pihtiputaalle kisaamaan. Herrentsyykkeli, viimeksi Kampi on kisannut agirodussa heinäkuun alussa. Niin, no eipä tuo niin pitkä tauko ole, kuukausi vaan, mutta jotenkin tuntuu vaan niin pitkältä. Kolme starttia siis tykitettävänä, mukavaa :)!

-Pia-

Noviisi päihittää konkarit

Eilen Kampi ja Vipu pääsivät liitämään Bc Jenssin kanssa hallille. Radanpätkä näytti tältä:



Tarkoitus oli treenailla putken väärään päähän vientejä sekä käännöksiä. Kolomosen koirat testasivat radan ensin ja tahkusivat läpi moneen kertaan paikkoja hioen. Lähinnä vaikein paikka taisi olla vitosputkelta ysiputkelle ja siitä vienti loppuun. Mutta keksittiin me lopulta ysiputkelle vientiin erinomainen keino, joka näytti lähinnä jaakotuksen variaatiolta. Koirat toimivat sillä hyvin.

Lopuksi kehään astui Vipu-noviisi, joka oli odottanut autossa täpinöissään koko ajan. Tuo pikku ukko oli päättänyt näyttää mistä "kanat pissii" ja meni radan kaksi kertaa puhtaasti tiukoilla käännöksillä ja tosi vauhdikkaasti. Oli siinä meillä muilla hieman pokassa pitelemistä. Pääteltiin, että se on sitä lapsen uskoa vielä, kun mennään just sinne minne Pasi ohjaa, eikä vielä ole itseluottamusta valita esteitä. Jäämme odottelemaan päivää, kun Vipu pistää Pasia kuusnolla :).

-Pia-

Eikö yhtään hymyilytä?

Jos masentaa, suu on väärällänsä tai muuten vaan väsyttää, niin tarttis varmaan piristystä?!? Meillä olis yks keino, jolla voit saada hymyn huulille. Ainakin meillä tepsi, kun kaivelin Cd osastolta pari vuotta vanhan videonpätkän Kampista ja testasin sen lähetystä galleriaan. Siinä tuli kelattua videota useampaan kertaan eessun taas. Testaappa hymyilyttääkö sua, vai tarvitaanko järeämmät aseet. Kiitos Minnalle tästä hienosta muistosta!

-Pia-