torstaina, huhtikuuta 30, 2009

Kreativ Blogger Award

Saatiin tällainen hieno tunnustus Hannamaarialta, Freyalta ja Linalta Kokkolasta. Kiitos kovasti!



Tässä Avardin säännöt:

1. Kopioi Kreativ Blogger palkintologo blogiisi
2. Tee linkki hänen blogiinsa keltä tunnustuksen sait
3. Anna tunnustusta 3:lle muulle blogille
4. Lisää blogiisi linkit heidän blogeihinsa
5. Jätä heidän blogeihinsa kommentti, että tietävät saaneensa tunnustusta.


Tunnustus ja iloiset vapputerveiset lähtevät seuraaville blogeille:

Råtta ja Tiltu
Merri ja Nemi
Pikku-Ruut

-Pia-

sunnuntaina, huhtikuuta 26, 2009

Käytiinpä mutka Vaasassa

Aamulla klo 5.30 pärähti kello soimaan, oli aika pistää kimpsut ja kampsut kasaan ja suunnata reilu 300 km Vaasaan näytelmiin. Perillä tajuttiin eräs äärettömän tyhmä ratkaisu reissun suhteen. Jouduttiin ajamaan kilsan päähän hallista auto ja takakontissa matkusti näyttelytähden lisäksi myös turistikoira Kampi. Mihin laitetaan Kampi, kun lämpöä ulkona oli 20 astetta? Eikä sitten käynyt mielessäkään viedä Kampia mihinkään hoitoon... äly hoi älä jätä!

No eipä siinä ollut paljon muuta mahdollisuutta, kuin Pasin ja Vipun lähteä talsimaan kohti näyttelypaikkaa minun jäädessä Kampin seuraksi. Tehtiin Kampin kanssa mukava reilun puolen tunnin lenkki katsellen Mustasaaren maisemia. Pasi soitteli, että ei mitään kiirettä, kehä on tunnin myöhässä. Jatkoin siis Kampin kanssa ulkona oleilua, kunnes seuraava puhelu ilmoitti, että kohta kehä alkaa. Laitoin autosta kaikki ikkunat auki, takakontin jätin raolleen, sillä onhan autossa häkki, josta Kampi ei ulos pääse. Auringon suojaksi laitoin viltin ja lisäksi vielä vettä häkkiin. Sydäntä silti kylmäsi lähteä...

Kun palattiin autolle, niin Kampilla oli kaikki hyvin. Häkki oli mukavan viileä ja Kampi oli selvästi ottanut rennosti.

Mutta itse siihen näytelmään... tuomarina oli Dan Ericsson Ruotsista. Kehä oli kuulemma myöhässä siksi, koska tuomarin lento oli ollut myöhässä. Noh, jälki näytti olevan sen mukaista... Kaksi länderiä oli ilmoitettu näyttelyyn: Vipu ja Jazzmo Flamenco "Enni". Vipu kävi ensin pyörähtämässä kehässä. Se oli n. minuutin keikka: yhesti kehän ympäri, pöydälle tutkittavaksi, maahan ja nauhoja jo käteen. EH oli tulos. Seuraavaksi Enni, arvostelu oli yhtä pikainen ja tuloskin sama.

Vipun arvostelu oli ihan todenmukainen: kehuttiin runkoa, turkkia, takaosaa ja kulmauksia ja moitittiin silmiä ja korvia. Yhden puuttuvan hampaankin tuomari löysi :). Pikkuisen jäi kyllä harmittamaan myyntitermiä käyttääkseni asiakaspalvelu: puolihuolimaton arvostelu, kun kuitenkin itse ollaan nähty vaivaa matkata paikanpäälle ja odotetaan tietysi tuomarilta paneutumista työhönsä. Vaan eipä taida olla ensimmäinen eikä varmaankaan viimeinen kerta, kuin näin käy...

Vaan ei meillä kuitenkaan ihan turha reissu ollut. Nähtiin Vipun tuleva morsmaikku Enni omistajineen ja päästiin kunnolla vaihtamaan kuulumiset. Aivan selvästi Vipu eka treffeillä kainosteli Enniä... ilmeisesti tosi lempeen pitää tutustua kunnolla :). Viikon päästä on uudet treffit, tiedä vaikka sitten jo uskaltaisi supattaa jotain hempeää...


Ensin haistellaan yhdessä postit...


Sitten puolin...


ja toisin.


Sitten odotetaan pientä purtavaa...


ja lopuksi poserataan eka virallinen treffikuva


Mikäs tällaista tyttöä on treffatessa, timanttipannat ja kaikki :)!

-Pia-

perjantaina, huhtikuuta 24, 2009

Vihdoin ja viimein...




... kotisivut saivat uuden päivitetyn ilmeen. Mulla oli suuria suunnitelmia ja loistavia visioita sivujen varalle. Piti olla helposti päivitettävää ja tietoa ties vaikka kuinka paljon. Yks kaunis päivä sitten tupsahdin maanpinnalle ja tajusin, että kaiken sen hienon opetteluun olisi mennyt vuosi ellei kaks.

No, nyt mennään taas eteenpäin noilla sivuilla. Poikien tulokset karsin pois, sillä niiden päivittäminen on liian työlästä... Sitä paitsi, tuloksethan löytyy aikaa myöten koiranetistä.
Uutena juttuna löytyy Uutiset -sivu, jota sitten yritän parhaani mukaan päivittää. Aika näyttää miten työlääksi se käy. Linkkien ja gallerian päivitys on vielä hieman kesken... aikaa kun on, niin nekin tulevat ajan tasalle.

Kaikkein vaikeinta ja eniten voimia vei Muistoissamme -sivujen tekeminen... Yritin väistellä sivujen tekemistä viimeiseen asti ja sitten kun aloitin... sivut ovat maustettu suolaisilla kyyneleillä ja ihanilla, mutta mulle vielä niin kipeillä muistoilla!

Sitten toivoisin pientä palvelusta. Jos huomaat sivulla kirotus taikka muita virheitä, tai jostain syystä joku kohta tökkii, niin laita viestiä s-postiin pia. soronen (ät) n-elikot.net tai kommentoi vaikka blogiin. Korjaan (jos osaan) asian pikimiten.

Katjalle vielä tuhannet kiitokset sivujen otsakkeen kuvasta! Se on niin loistava tilannekuva :)!

-Pia-

maanantaina, huhtikuuta 20, 2009

Sunnuntaina kisattiin taas

Joo, käytiin eilen kisaamassa agia Kampin ja Vipun kanssa. Oli aika kaksijakoinen päivä, toisaalta meni hyvin, toisaalta ei niin kovin hyvin. Kummallakin kaksi kisaa, hyppäri ja agirata.

Vipu meni ensin ja ensimmäisenä oli siis hyppäri. Aloitus sujui varsin hyvin, kunnes päästin koiran hieman liian vapaasti hyppäämään 5. ja 6. hypyn, joissa molemmissa tuli pitkät kaarrokset. Muuten rata meni hyvin ja Vipu kävi yllättävän kuumana radalla. Itse en sitä huomannut juostessani, mutta videolla kuuluu lähes taukoamaton räksytys. Nollalla selvittiin kuitenkin maaliin. Taidettiin olla neljänneksi viimeisenä lähdössä, joten tuota pikaa kuulutus kertoi, että olimme voittaneet! Huh heijaa, etten sanoisi... Liekö uutinen vienyt keskittymiskyvyn vai olisiko sittenkin syynä vähäinen harjoittelu Kampin kanssa, koska saatiin aikaiseksi nätti hylky. Vanha perusmokani eli hieman liian vaikea ratasuunnitelma erääseen kohtaan koitui kohtaloksemme.

Agiradalla Vipu sitten oli hieman liian nopea minun epävarmalle ohjaukselle. Alku oli meille(tai siis minulle) perin hankala, toistuvia käännöksiä vastakkaiseen suuntaan. Törkkäsin Vipun keppien aloituksessa liian pitkälle ja niinpä siitä tuli aloitusvitonen. Parissa paikkaa tuli aika myöhäiset kääntämiset ja loppujen lopuksi yksi aivan liian myöhässä ollut käännös, joka aiheutti hylyn.

Kampin kanssa sain aloituksen onnistumaan tosi hyvin, jopa jarrutus onnistui kohtuullisesti. Kepeille meno oli noin 40 asteen kulmassa terävämmältä puolelta. Lähetin Kampin aloittamaan ja leikkasin sitten keppien taakse, onnistui moitteettomasti. Hyvä Kampi!! Tuloksena 10 radalta, yksi riman pudotus ja yksi kielto. Kieltovirhe oli oma moka, olisi pitänyt sanoa puomille mennessä pelkkä "kiipee" eikä "puomi kiipee". Muistetaan seuraavalla kerralla paremmin(?!).

Valiokello pistettiin käyntiin siis myös Vipun osalta, Kampin kanssa jatketaan jahtaamista yhtä uutterasti kuin ennenkin ;- ) Tästä jatketaan kohti uusia kisoja.

Pasi

sunnuntaina, huhtikuuta 19, 2009

Tiukaksi meni!

Eilinen tokokisa todisti taas sen, että Vipu kyllä osaa järjestää yllätyksiä kokeeseen! Ei kerkee kyllästyä kaverin kanssa tokoiluun. Ja, jos joku väittää, että tokoilu on tylsä harrastus, niin saa ottaa Vipun hetkeksi lainaa... ihan varmasti kaveri järjestää ylimääräisiä sydämentykytyksiä :).

Mutta siis siihen kokeeseen: Tuomarina Piritta Pärssinen

Luoksepäästävyys: 10p. Ei mitään ongelmaa, kun tuomari tuli hyvin luo.

Paikalla makaaminen: 0p. Tää oli se sydämentykytys paikka... alku meinasi mennä taas pipariksi, kun Vipu meni ennen käskyä maahan. Onneksi liikkeenohjaaja ei ollut vielä sanonut käskyä, joten kerkesin huikkaamaan etten ollut valmis. Otin Vipun ylös ja takaisin sivulle istumaan. Toisella kertaa meni oikein maahan. Vähän puolen välin jälkeen näin kun Vipun korvat menivät taakse ja pientä levottomuutta oli ilmassa. Hirvee paniikki iski ja katsoin hetken muualle. Kun taas katsoin Vipua, niin siellä se jo seisoi. Seuraavaksi kaveri nuuskutteli siellä jo omiaan, kait siinä oli joku ihana tytsy viimeksi maannut. Sain luvan ottaa Vipun kiinni ja sitten aika olikin jo täys.

Niinpä niin, se meidän varma liike oli nyt nolla (älä koskaan sano varma liike!!!) ja minä olin maani myynyt. Kävelin kehästä suoraan autolle ja laitoin Vipun häkkiin. Oli pakko saada ravistella harmin tunne pois hartioilta. Onneksi kisailijoita oli 14 ja paikallaolo oli kolmessa ryhmässä. Oli siis aikaa miettiä asioita. Hetken rauhoittuminen auttoi ja otin Kampin autosta pihalle. Pidettiin hauskaa ja leikittiin Vipun ollessa autossa. Kampi alkaakin olla jo konkari tässä "vivun virityksessä!"

Otin Vipun autosta aivan viime tinkaan ja annoin sen vielä hetkeksi Pasille. Päätin, että otetaan nämä kisat aivan treenin kannalta ... mielestäni kun ykköseen ei ollut enää mitään mahiksia. Taas ennen kehään menoa Vipu näytti oleven aivan muissa maailmoissa, nokkaa oli vaikea saada irti maasta. Eikä nuuskuttelun tuoma epävarmuus auta mun jännityksessä yhtään. Vaan Vipupa päätti yllättää...

Seuraaminen kytkettynä: 9,5p Tosi hyvän tuntuista ja ilmeisesti näköistäkin. Perusasennot hyvät. Käännöksistä puoli pistettä pois.

Seuraaminen taluttimetta: 9,5p. Sama juttu!

Liikkeestä maahanmeno: 9p. Olisi saanut mennä nopeammin maahan.

Luoksetulo: 9,5p. Hyvä vauhti, mutta kävi hieman liian takana sivulle tultaessa. (Kerkesin jo ajatella, että mihin se katosi:))

Liikkeestä seisominen: 9,5p. Olisi voinut pysähtyä nopeammin. (Mun käsky oli kyllä "vähän" ylikorostettu)

Hyppy: 9p. nuuskutteli vähän hypyn jälkeen estettä ja sen jälkeen maata.

Kokonaisvaikutus: 9,5p. Puoli pistettä lähti koiran nuuskuttelusta, vasten hyppimisestä (länderi!) ja mun kumartelusta (mun paha ongelma!!!).

Olin aivan älyttömän onnellinen kehästä poistuessani! Kaivoin ensin pyörykät repusta ja istuin tovin maneesin lattialla vain syöttäen koiraa! Pasi kävi huikkaan tuloksen... 160p!!! Siis tä? Just ykköstulos... yhtään pistettä taikka sen puolikastakaan ei siis ollut vara menettää! Siis aivan mieletöntä... koko loppupäivän olin kuin hangonkeksi, niin hirveen tyytyväinen olin tuohon pieneen yllätyksen järjestäjään!

Kauppareissulta pojat saivat omat hienot palkinnot:


Vipu ja uusi koera!


Taitava "vivun virittäjä" Kampi ja nalle!

Kepo ja ohjastajakin olivat ansainneet "palkinnon" ja niin tultiin kotiin pizzerian kautta. Nelijalkaiset tietty herkuttelivat vielä pitsan osingoilla!

-Pia-

tiistaina, huhtikuuta 14, 2009

Pääsiäinen mennä jolokotti

Niin ne tuli lomat "lusittua" ja arkinen aherrus alkoi taas. Lumetkin on saaneet hurjaa kyytiä, kun lämpöä on riittänyt. Tänään erehdyin vielä metsälenkille ja karvaasti sain kokea märät kengät ja vielä märemmät sukat. Ughh, mikä ihana olotila! Tein sanattoman sopimuksen, että huomenna kuljetaan vain pyöräteitä.

Vipun kanssa ollaan valmistauduttu ensi viikonlopun kokeeseen. Tänään oli huippuhyvät ryhmätreenit. Saatiin treeniä oikein kunnolla paikallaolon alkuihin... pääsin siis hyvin palkkaamaan oikea- aikaisesta maahanmenosta. Treenailtiin seuraamista ja erityisesti otettiin perusasentoja, joissa ei tietenkään mitään ongelmaa ollut :). Luoksepäästävyyskin oli huippuluokkaa! Luottavaisin mielin ollaan siis menossa lauantain kokeeseen! Nyt sitten vaan peukut pystyyn!

Sunnuntaina Kampikin pääsee pitkästä aikaa kisoihin. Varpaanväli ei ole enää vaivannut... itseasiassa se on parantunut kokonaan. Voipi kaverissa olla "pikkasen" virtaa, vaan milloinpa siinä ei olisi :)! Vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis luvassa viikonlopulle... vaan sekös vasta mukavaa on!

Lopuksi kuvatuksia Vipu vilpertistä hankileikeissä, Kampi kun ei vapaaehtoisesti kahlaile märässä lumessa.

-Pia-







lauantaina, huhtikuuta 11, 2009

Pääsiäishulinoita

Tänään vietettiin länderimäistä päivää, kun käytiin lenkillä 4 länderin voimin. Eihän lenkki tietenkään ole mitään ilman epäländeriä, joten mukana oli myös Onni glenni. Kampilla ja Vipulla oli kovasti tekemistä, sillä Amandaa piti yrittää iskeä kaikin mahdollisin keinoin. Kampikin, joka on jo tyytynyt vanhanpojan osaansa, oli ihan LOVENA!


Epäländeri "Onni"


"uuh, mitä typyjä!"


"Hyvin koulutettuja koiria, kaikki osasivat istua :)"

Kuje käytti tilaisuutta hyväkseen, kun pojat seurasivat Amandaa, ja nautti täysin siemauksin lumipalloleikeistä.









Sitten oli aika sanoa haikeat jäähyväiset lomalaisille ja toivoa pikaista jälleennäkemistä!


"Et lähtis vielä Amanda!"


"Vaan mitäs jos tulisinkin teille yökylään?!?"

Hauskaa pääsiäisen jatkoa!

-Pia-

sunnuntaina, huhtikuuta 05, 2009

Harmittavan lähellä

Käytiinpä sitten eilen Kannuksen hulppean hienossa hallissa tokokisoissa. Tuomarina oli Jari Salokanto. Pisteitä tuli 156, joten harmittavan lähelle jäi ykkösestä...

Luoksepäästävyys: Tuomari halusi nähdä koirien hampaat. Vipu peruutteli ja väisteli tuomaria, mutta mun avustuksella antoi katsoa hampaat. Tilanteessa ei kuitenkaan ollut mitää murinaa tai hampaitten "napsuttelua", yritää vain paeta ahistavasta tilanteesta. Toivottavasti tästä ei tule tapa... 8p.

Paikalla makaaminen: Meni vasta toisella käskyllä maahan. Makas taas kuin tatti. 7p. (tuomarin mielestä annoin useamman lisäkäskyn...)

Seuraaminen kytkettynä: Tosi hyvää seuraamista, ei painanut niin paljon kuin viime kokeessa, mutta ei tehnyt ensimmäistäkään perusasentoa???? 6,5p.

Seuraaminen taluttimetta: Sama juttu, itse seuraaminen tosi hyvää, mutta ei niitä perusasentoja 7p.

Maahanmeno: Ihan loistava!! Pistemenetys tuomarin mielestä liian matalasta äänensävystä. 9p.

Luoksetulo: Lähti vasta toisella käskyllä ja tuli sivulle vinoon. 6,5p. (Vipulle oli liian suuri häiriö kehän laidalla istuneet nuoret, jotka pistivät kameransa "laulamaan" luoksetulossa)

Seisominen: Täys kymppi :)! 10p.

Estehyppy: Sama juttu :)! 10p.

Kokonaisvaikutus: 8,5p.

Monta viikkoa olen tuskaillut noiden jättävien kanssa ja ne meni niin loistavasti! Olen kyllä niistä tosi ylpeä! Pakko vaan luottaa siihen, että kyllä se ne osaa, vaikka välillä muulta näyttäiskin.

Ne missä Vipu on taas näyttänyt aiemmin osaamisensa, menivät nyt heikosti. Jäin miettimään, miksi kaikki perusasennot jäivät puuttumaan??? Ei passaa ottaa kuitenkaan niistä "pulttia", eiköhän ne taas sieltä löydy.

Ainut mikä jäi kovasti harmittamaan oli toi luoksepäästävyys. Sitä pitäisi nyt päästä treenaamaan paljon... vaan sitä on aika hankala yksin treenata. Täytyy yrittää jollain konstilla kehitellä tilanteita.

Pari viikkoa ja taas päästään kokeilemaan mitä uutta sitten keksittäs ja onko kotikentästä mitään etua?

-Pia-

perjantaina, huhtikuuta 03, 2009

Muutakin kuin agilityä

Jospa taas itse astuisin näihin kirjoituspuikkoihin...

Viikonloppuna, kun Vipu ja Pasi hurvittelivat Vöyrissä, me Kampin kanssa otettiin kotona rennosti. Käytiin pitkällä metsälenkillä ja olihan outoo kulkee yhen koiran kanssa. Kampistakin tilanne oli epänormaali, kun selvästi kulki lähempänä kuin normaalisti.


Tossupoika juoksee

Viikonloppuna kävin myös opiskelemassa valokuvauksen saloja. Pohjoisen Belgit järjestivät kahden viikonlopun kuvauskurssin, jonka ensimmäinen osio käsitteli (koirien) muotokuvausta. Lauantaina käytiin teoriaa läpi ja sunnuntaina tehtiin teoriasta käytäntöä. Hirveen paljon tuli uutta asiaa, paljon jäi vielä pimentoonkin, mutta osaanpa nyt käyttää tosta kamerasta jotain muutakin kuin automatiikkaa. Tänään olis vuorossa kurssin toinen osa, joka käsittelee liikekuvausta. Odotan mielenkiinnolla...

Keskiviikkona käytettiin pojat silmäpeilauksessa. Kampikin päätettiin käyttää ihan jo sen takia, että nähtäisiin onko lelun iskusta jäänyt silmään mitään vaurioita. Tulipa taas todettua, mikä on tullut todettua ennenkin, että on nuo kaverukset vaan niin erilaisia. Kampille laitoin yksin silmätipat, sillä aikaa kun Pasi täytteli lappusia, eikä se ollut moksiskaan. Vipun kohdalla tarvittiin mua pitämään ja Pasia laittamaan tipat, ja siltikin pikkukaveri pääsi aina valahtamaan tuolin alle :).

Kampi sai mennä ensin peilauspöydälle ja jäppinen tapansa mukaan seisoi kuin tatti. Ell tutki silmät tarkkaan, välillä kirjasi asioita ylös ja taas jatkettiin. Kaihi oli taas hieman edennyt, mutta etenee kuitenkin hitaasti. Molemmista silmistä kajastaa valo läpi, ainoastaan hämärässä näkö saattaa temppuilla. Lelun iskusta silmissä ei näkynyt mitään merkkejä. Samalla katsottiin Kampin anturanväliä. Rakko oli hieman pienentynyt, mutta ei poistunut kokonaan. Päätettiin, että seurataan tilannetta, koska se ei enää vaivaa Kampia. Mutta jos alkaa vaivata, niin sitten ehkä joudutaan operoimaan.

No, sitten oli Viputin vuoro päästä pöydälle. Vipu oli sitä mieltä, että mikäs karmea kolmisilmäinen hirviö sieltä tulee ja yritti rimpuilla Pasin otteesta kaikin tavoin. Meidän pieni draamakuningas oli hetken kauhuissaan, mutta rauhoittui kun huomasi ettei lamppupäinen ell syönytkään sitä. Ja miten ihania uutisia kuultiinkaan... terveet silmät, jahuu!!!


Vipu irrottelee!

Itse sairastuin ah, niinkin ihanaan tautiin kuin oksennustautiin toissayönä. Kyllä voi vetää ihmisen ventiksi kyseinen tauti. Reilu vuorokausi meni nukkuessa, mutta nyt onneksi aletaan olemaan jo voiton puolella... toivottavasti ainakin, sillä huomenna pitäisi lähteä ajamaan Kannukseen tokokisoihin.

-Pia-