keskiviikkona, tammikuuta 30, 2008

Tokon kotitehtävä

Eilen tupsahti s-postiin kotitehtävä Vipulle ja mulle tokotreeneihin. Tehtävänä on harjoitella katsekontaktia eri paikoissa ja perusasentoa. Eka meillä sujuukin varsin mallikkaasti, sillä katsekontaktia harjoitellaan päivittäin arkisissa asioissa (vapaana olo ja ruoan saanti). Sivulle tuloon tarvitaan vielä käsiapua tai muuten sivulle tulo on vino. Samoin vauhtia saisi olla lisää.

"Emäntä" sai lisätehtäväksi etsiä netistä tokon kilpailusäännöt ja google löysi ne helposti. Tehtävässä piti pohtia mitä taitoja koira tarvitsee alokasluokan liikkeiden suorittamiseksi ja mitä taitoja omalla koiralla jo on ja mitä puuttuu. Siinäpä siis kunnon pähkinä purtavaksi...

Mitä Vipu osaa:

Luoksepäästävyys: Voisko sanoa, että ainut varma liike. Vaikka Vipu onkin varautunut, niin antaa kyllä koskea vieraiden ihmisten itseensä... tai on tähän asti antanut *koputtaa puuta*.

Paikalla makaaminen: Luvattoman vähän harjoiteltu. Makaa ehkä n. 30 s. remmin matkan. En ole paljon pitempää aikaa vielä pitänyt. Kestää kuitenkin mun liikkumisen sivusuunnassa ja koiran takana.

Seuraaminen kytkettynä ja taluttimetta: Seuraamista mennään vieläkin 2 -10 askeleen pätkissä. Siihen asti säilyy innokkuus ja katsekontakti. Pitempää pätkää en ole vielä uskaltanut ottaa. Paikalla käännöksiä ollaan jonkun verran harjoiteltu, mutta ei esim. täyskäännöksiä muutamaa kertaa lukuun ottamatta ollenkaan. Juoksua ei olla harjoiteltu.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: Olen käyttänyt apuna mattoa, johon Vipu menee nopeasti maahan. Kävellään kohti mattoa ja kohdalla annan käskyn. Ilman mattoa maahanmenot ovat HYVIN hitaita.

Luoksetulo: Luoksetuloon ollaan haettu vain iloisuutta ja vauhtia leikkimällä. Ei siis oikeestaan ollenkaan vielä perusasentoa mukana.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: eipä olla paljon treenailtu... ajattelin käyttää tähän apuna kosketuskeppiä ja "vaappua" johon kosketuskeppi laitetaan.

Estehyppy: Autsss... tänkin treenaaminen on totaallisesti jäänyt... esteen yli Vipu osaa hypätä, mutta takana seisominen ja muu esteeseen kuuluva on unohduksissa.

Olipa se hyvä pohdinta, kun tuli oikein nähtyä itekkin konkreettisesti missä mennään. Ei tosiaankaan olla vielä mihinkään kokeisiin menossa, mutta tiedetään nyt miten paljon on vielä tehtävää, jos joskus kokeisiin mielitään. Tässähän tuo tuli samalla tehtäväkin tehtyä... ainaskin melkein.


Täynnä/ full. Etsi parkkisi muualta.

-Pia-

perjantaina, tammikuuta 25, 2008

Vuoden ekat tokotreenit

Käytiinpä tuossa Vipun kanssa vuoden ekoissa möllitokotreeneissä. Oli aika rankat treenit meille molemmille. Vipun aivot on nyt vähän niin kuin narikassa ja jätkän pallit painaa 100 kiloo. Minä yritän parhaani mukaan pitää Vipua "käynnissä" ja kiertää mahollisimman kaukaa kaikki nartut. Jos en treeneissä koko aikaa pitänyt Vipuun kontaktia, niin se käytti tilaisuuden hyväkseen etsien sopivia morsianehdokkaita. No, ei passaa ottaa tuosta tilanteesta kauheesti paineita. Kait se vuodessa ohi menee... jos menee.

Niin, tänään tulee Vipulle täyteen 11kk 1pv. Kasvettu on kovasti vajaassa vuodessa. Kuvat otettu samasta paikasta ja välissä n. 9kk


Kampi ja Vipu 9vk


Kampi ja Vipu 11kk

-Pia-

torstaina, tammikuuta 24, 2008

Aurinko pilkisti viimeinkin

Eilen se sitten näkyi se punakellertävä möllykkä taivaalla. Pakkasta rapiat 10 astetta. Siis oiva keli lähteä metsään koirien kanssa samoilemaan ja kamera kainaloon. Pikkasen myöhästyin parhaimmasta valosta, kun ei se jokapaikassa paistanutkaan. Vipu näissä kuvissa mieliharrastuksessaan:


Kato, mulla on kepu


Löytyskö tälle piilopaikkaa?


Tähän mää tän piilotan


Näkikö kukaan?


Tyyt, tyyt, leveä kuljetus!


Aurinkohepuli


Lirpun, lirpun

Aurinko paistaa työrintamallekin. Huomenna pitäisi lähteä tuttuun taloon töihin. Tehtävät ovat kyllä uusia, joten siinä mielessä tosi kiva. Aika kului kyllä hyvin kotonakin poikien kanssa, mutta palkkapäivä varmasti maistuu nannalta. Työrupeaman pituudesta ei vielä mitään tietoa, viikko, kuukausi vai pitempään, sillä olen vuokrausfirman palkkalistoilla.

-Pia-

sunnuntaina, tammikuuta 20, 2008

Kamu 8vk



Tällaista pikku miestä käytiin tänään katsomassa. Onneksi ei pentukuume päässyt iskemään, on nimittäin vielä tuoreessa muistissa Vipun pikkupentu ajat. Mutta suloinen oli tämä Kamu, oikein nätti pojanviikari.

-Pia-

lauantaina, tammikuuta 19, 2008

Filmitähtenä ja testiryhmässä

Aamupäivällä lähdettiin kotoa ensin Vipun agitreeneihin ja sen jälkeen agituomaripäiville testikisaajaksi Kampilla. Puoli 7 illalla oltiin kotona hyvin kovin nuutuneina.

Vipu treenasi seurakaveri Sisun kanssa. Vipu pääsi sitten oikein filmitähdeksi ja saatiin treenit itelle digiversioina. Meillä kun on sellanen aatamin aikuinen videokamera, joka tallentaa vaan kasetille. Toisaalta hyvä niin, sillä vois olla aika äkkiä tukossa blogi taikka kotisivut, kun pääsisin vauhtiin.

Vipulle tuli yhdellä kertaa opeteltavaksi monta uutta asiaa... takaaleikkaus, takaakierto sekä sylikäännös. Tässäpä pari pätkää kateltavaksi. Laittakaa äänet pois...


video

video

Tuomaripäivillä oli monta tuttua tuomarikokelasta, mutta paljon oli kyllä sellaisiakin kasvoja, joita ei tunnistanut. Vipu kävi mittauspisteessä kolmen eri tuomarikokelaan mittauksessa. Korkeimmillaan mittaustulos näytti 42.8cm ja matalimmillaan 41.8cm. Tiukaksi menee medi/maxi rajan kanssa. Eihän Vipu tosta enään kasva, mutta kuinka paljon tulee massaa joka sitten nostattaa säkää. Ei meillä mitään maxia vastaan ole, mutta kun Vipu jotenkin tuntuu niin pieneltä.

Kampi meni kolme rataa, joista eka meni tosi nappiin ja kaks seuraavaa ei niin nappiin. Pitkästä aikaa loikkasi A:n kontaktin, jota on viimeksi tehny ties millon. Pohdittiin siinä sitten, että voiko kova ja hieman liukas mattopohja tehdä alastulon epämiellyttäväksi, sillä Kampi ei ollut ainoo aalta loikkaaja. No, enivei huomenna olis uudet radat mentävänä, sillä kokelailla on testiarvostelut.

Jokohan se sauna olis lämmenny?!?

-Pia-

maanantaina, tammikuuta 14, 2008

Viikonlopun treeninkejä

Niin se vaan Pasin lomakin loppui ja arkinen aherrus alkoi. Minä reippaana (NOT) nousin samaan aikaan Pasin kanssa ja tein normi aamutoimet, kuin työpäivänä konsanaan. En kuitenkaan mennyt töihin vaan muille asioille ja Pasin kyydissä pääsin sopivasti kaupunkiin. Nyt sitten jo kotona koneella istun ja neljä koiraa koisii ympärillä.

Lauantaina käytiin Kampin ja Vipun kanssa hallilla. Sielläpä olikin tosi haasteellinen kuvio jossa paljon vaikeita kohtia. Välistävetoja, jotka ovat Pasille vaikeita, mutta menivät hyvin hetken treenailun jälkeen. Mutta se sylikäännös... on se vaikee. Sitä siinä sitten hetken jankattiin, ilman vauhtia meni ihan hyvin, mutta vauhdin kanssa tuli heti tökkejä. Minä yritin parhaani mukaan neuvoa ja keksiä ongelmakohtia, mutta enpä tuota itekkään sen paremmin osaa. Täytyy varmaan pyytää joku sylikäännön hallitseva meitä opastamaan.

Vipulle sitten Sari suunnitteli radan. Eipä ole Vips noin montaa estettä peräkkäin mennytkään, mutta onhan se hyvä tietää missä mennään. Radalla oli rengasta, hyppyjä, putkea ja pujottelu. Eka kierros meni hieman haparoiden, kun Pasia jänskätti ja Vipu koko ajan odotti, että milloin tulee palkka. Putken suut olivat vähän hukassa. Toinen kierros meni jo huomattavasti paremmin. Ohjeeksi saatiin: kokonaisen pujottelun opettaminen, pujottelun aloituksen opettaminen ja putkien ohitustreenit.

Sunnuntaina keksin lähteä läheisen supermarketin parkkikselle treenaileen Vipun kanssa tokoa. Uusi paikka näytti kiehtovan sen verran, että mulla oli melkoinen työ pitää Vipun nokka ylhäällä. Joten kuten siinä onnistuin, mutta kun otin noutokapulan esiin, niin Vipun ilme muuttui tyyliin "toi kapula ei vois vähempää kiinnostaa". Eihän siitä sitten oikein mitään tullut. Olen miettinyt tuohon noutamiseen Vipun kohdalla monia eri keinoja. En halua millään lailla "pakottaa" ottamaan kapulaan, vaan mielummin ilon ja halun kautta. Illalla sitten yks kaks keksin vielä ottaa kapulan esille. Koko lauma pyöri ympärillä. Laitoin kapulan maahan ja annoin Konstan hakea sen. Hirveesti kehuja päälle ja pari kolme kertaa sama juttu. Siinä vaiheessa Vipu oli jo sitä mieltä, että nyt on mun vuoro. Se nappas kapulan ennen kuin Konsta kerkes ja toi sen käteeni. Uskalsin koittaa vielä toisen kerran, mutta sitten oli lopetettava. Jes, mallioppiminen rules! Nyt sitten vaan tuota treeniä lisää... toivottavasti auttaa.

Lopuksi vielä touhuja tämän päivän lenkistä, kun sheltti Ama tuli meitä vastaan. Siinä sitä vaan kaksi nuorta urosta leikki ilman ärinöitä... mitä nyt Vipu vähän yritti astua Amaa.


"Näytä mulle sun kieli"


No, enkä näytä!


Elä nyt viitti kaveri, mitä sää siitä mun kielestä?


No, katotaan kummalla on pitempi kieli.


"Okei, näytetään yhtä aikaa" "änn, yy, tee, nyt!" " Yhtä pitkät!!"

-Pia-

lauantaina, tammikuuta 12, 2008

Iloista jälleennäkemistä ja kakaran tempauksia

Torstaina käytiin katsomassa Sentan ja Ruskan uutta kotia. Kylläpäs tytöillä onkin nyt tilaa temmeltää. Peltomaisemaa niin kauas kuin silmä siintää :). Ja voi tuota Sentaa... se tyttö ei säästele tunteitaan meidät nähdessään. Kasvot tuli putipuhtaiksi tyttösen riemusta. Ikävä oli meilläkin kova! Ruska taas esitti kaikki hauskat temppunsa uudella lelullaan... on se vaan niin touhukas.

Ollaan nyt treenattu Vipun kanssa luoksetulemista, sillä Vipusta on tullut TOSI itsenäinen kaveri. Se saattaa painaltaa lenkeillä kauempana kuin muu lauma autuaan tietämättömänä meidän liikkeistä. Muu lauma pysyttelee suht lähellä ja tarkkailee meitä. Ongelma on tietenkin se, että kuljetaan paljon koko lauman kanssa metsälenkeillä ja pojat juoksee irti. Laiskuus siis syynä... helppoa pakata koko lauma autoon ja lähteä lenkkeilemään metsäiseen maastoon.

Hajujen maailma on vienyt pikku jätkältä korvat ja luoksetulo voi olla tyyliin "joo joo, kohta, kohta". Makupaloilla luoksetulo on vähän nopeampi, mutta haluan siihen ehdottoman HETI luo -tyylin.

Miten me sitten luoksetuloa treenataan? Vipu on yksin lenkillä. Ollaan "kuurupiiloa"metsässä tyyliin jos lähtee kaahottaan, niin mennään piiloon, jotta oppisi tarkkailemaan meitä eikä me sitä. Ja sitä, että luoksetuleminen kannattaa, voi saada lelun, makupalan, kepin tai vaikka lumipallon palkaksi... koskaan ei tiedä. Katsotaan miten näissä treeneissä edistytään.

-Pia-

tiistaina, tammikuuta 08, 2008

Aamutreenit

Innostuttiinpa aamulla lähtemään hallille treenailemaan. Pasi viettää viikon lomaa, joten aamutreenit oli helppo järjestää. Aamulenkki tehtiin perillä ja pojat tietysti olivat intopiukeena koko ajan menossa hallille päin. Treenasin eka Vipulla hieman seuraamista. Hyvin se jaksaa seurata ihan pienen pätkän, kun palkaksi saa leekata vetolelulla. Nopeaan maahanmenoon olen löytänyt hyvän keinon maton palasesta. Maton voi jo laittaa kauemmas ja "lähettää" Vipun matolle. Palkka tulee heti maahanmenosta. Kokeiltiin myös kävellä kohti mattoa ja käsky maahan maton kohdalla. Hyvin sekin meni. Sitten leikittiin vähän luoksetulojen muodossa, jotta treenistä jäi oikein hyvä mieli.

Pasi ja Kampi treenasivat hieman irtoamisia ja kauko-ohjausta pienellä radanpätkällä. Tuli todettua taas noissa treeneissä, että on tolla Pasilla vaan aika vikkelät jalat... Pasi kerkesi juosta näyttämään suoran putken jälkeen olevan hypyn, niin ettei koiran tarvinnut aprikoida seuraavaa estettä. Ite olisin jäänyt putken kohdalla kuin nalli kalliolle ja koira pyörimään ennen hyppyä. Jotenkin hämmästyin nyt myös Kampin puomin suoritusta. Ei sillä paljon itsesuojeluvaistoa ole, kun kaahaa sen läpi käsittämätöntä vauhtia.

Vipulla otettiin Kampin jälkeen vielä vähän agia. Laitettiin kaksi hyppyä rinnakkain ja siitä hypyn vastaanottoa ja kääntöä toiselle hypylle. Vielä ainakin näyttäs siltä, että käännökset ovat hyvin tiiviit ja pienet. Otettiin myös pari kertaa keinua, mitä ollaan otettu viimeksi elokuussa Active Dogin alkeiskurssilla. Ei ainakaan vielä hoksannut keinua pelätä, lähinnä vaan oli ihmeissään, kun keinu alkoi laskemaan.

Muuten ollaan päivä vötkistelty. Nyt kun olisi aikaa tehä vaikka mitä, niin aika menee surffailuun ja tv:n kattomiseen. Kummasti läppäri ja tv vetävät enemmän puoleensa kuin kotihommat. No jospa ensiviikolla ryhdistäytyis, kun Pasikin palaa työn pariin.

-Pia-

sunnuntaina, tammikuuta 06, 2008

Pakkanen paukku Kajaanissa

Perjantaina vietiin vanhuksia hoitoon vanhempiemme luokse ja Pasin isä kysyi tuttuun tapaansa, että mitäs sieltä Kajaanista lähdetään hakemaan? Hetken täytyi miettiä, mutta sitten vastattiin, että Vipulle sertiä ja Kampille nollaa. Toinen toteutui toinen ei, mutta kaikkensa koira yritti että toinenkin olisi toteutunut...

ok, aloitetaanpa ihan alusta. Klo kuusi hyrähti Transportteri käyntiin parkkipaikalta kohti Kajaania. Matka meni mukavasti ja nopeasti, kun pari papupataa pääsi vauhtiin koiramaailman kiemuroista. Kuski kuunteli sujuvasti ja kommentoi "sopivan" harvakseltaan.

Kajaanissa oli kylmä. Asteista ei ollut aluksi tietoakaan, mutta luissa ja ytimissä tuntui pakkasen lisäksi kylmä tuuli, joka mahtui hyvin hallin edustalle. Joku kommentoi kehän reunalla, että pakkasta oli ollut -20 astetta. Taisi olla tämän talven ennätyslukemat.

BC -kehän reunalla odottelimme matkakumppani Jensin kehää. Ennen kehää jaettiin Jenssin emännälle viime hetken vinkit ja tsempit. Siellä pari pyöri kuin vanhat tekijät ja kaikki meni tosi hyvin. Onneksi olkoon kultapojalle titteleihin riittävästä näyttelytuloksesta! Nyt vaan niitä titteleitä keräämään...

Sitten olikin luppoaikaa juoda kaffit, käyttää koirat ja pitää autoa käynnissä ennen Vipun kehää. Ländereille (ja muutamalle muulle rodulle) oli vaihtunut tuomari Gunnel Holmiksi kreikkalaisen tuomarin estyttyä tulemasta paikalle. Olipa kiva tutustua uusiin länderi-ihmisiin, sillä mukana oli Tampereelta Rekku ja Enni perheineen sekä jo tutut Tiina ja Caro. Vipu liikkui oikein kivasti. Pöydällä vähän jotain venkuili. Antoi kyllä katsoa hampaat ja itsensä mutta oli jotenkin vetku. Tuomari kuitenkin tykkäsi Vipusta ja tulos siis: PU1, VSP ja sert. Onnea ROP:sta Tiina ja Caro!

Taas oli luppoaikaa huoltaa itseämme ja koiria ennen agiliitokisoja. Ennen maxien alkua kävelytin jotain 45 min Kampia sisällä hallissa ristiin rastiin. Lämpimäksi tuli sekä koira, että varsinkin emäntä. Taisi se kuskikin muistaa lämmitellä... Rata oli hyvin helpon näköinen. Alku lähtikin varsin mainiosti käyntiin. Kaikki rimat pysyivät ylhäällä ja hyppääminen oli helpon näköistä. Sitten Pasin pieni ajatuskatko ja ohjaamatta jättäminen veivät Kampin väärälle esteelle ja hyllyllä aloitettiin tämä vuosi. Jenssin hieno tulos lämmitti meidän mieliä: Onnittelut nollasta ja 2. sijasta!

Kotona oltiin joskus klo 22, väsyneinä, mutta tuloksiin hyvin tyytyväisinä. Ei mitenkään turha reissu...

-Pia-

torstaina, tammikuuta 03, 2008

Vuosi vaihtui

Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä. Kampi oli suht rauhallinen, muutamaa tärinäkohtausta lukuun ottamatta. Kaikkein paras Kampia ajatellen olisi, jos ite malttaisin mennä nukkuun aikaisin radion soidessa taustalla. Nimittäin, jos ite liikkui tai kävi ulkona, niin Kampi seurasi perässä ja kuuli tietysti paremmin paukkeenkin. En tosin Kampia ulos asti ottanut. Vipu ei paukkeesta välittänyt tuon taivaallista. Kampia yritti välillä saada leikkimään, mutta eipä siitä oikein mitään tullut.

D.A.P -pantakin on nyt kokeiltu. Vaikee sanoa kuinka paljon siitä oli apua, mutta luulenpa ettei seuraavana vuona osteta sitä. Eliminoidaan paukkeen ääni mahdollisimman pieneksi ja yritetään pärjätä sillä konstin.

Lauantaina on lähtö kohti Kajaania. Transu starttaa pihasta klo 6.00, sillä BC Jens emäntineen lähtee kyytiin elämänsä toiseen näyttelyyn. BC -kehä tietysti alkaa 9.30 ja Vipun kehä vasta 13.30. Kampi osallistuu sitten iltapäivällä olevaan agikisaan ja kotia kohti päästään lähteen toivottavasti jo klo 19. Pitkä päivä on siis edessä, mutta eihän tuo ensimmäinen kerta ole.

Tänään on aikomus vielä käydä kertaamassa Vipun kanssa näyttelyjuttuja hallilla. Toivottavasti treeneissä olisi muitakin kuin Vipu, jotta saataisiin näyttelyfiilistä aikaiseksi. Korviin en ole koskenutkaan. Mietin kyllä, että pitäiskö ne laittaa kiinni, mutta en sitten laittanut. Säälittää, kun ottaa korvateipin esille, niin Vipu juoksee pakoon. Pasi sanoikin, että annetaan pojan korvien olla ihan luomuna.

-Pia-