maanantaina, kesäkuuta 30, 2008

Kampi hieronnassa ja Vipu liitämässä

Tänään oli Kampin rentoutus päivä, kun osteopaatti saapui aamulla meille. Itse tosin olin töissä, mutta Pasi hoiti virkansa hyvin. Eipä Kampi sitten ollutkaan niin jumissa, kuin luulin. Ilmeisesti kotihieronnasta oli ollut jotain apua. Vasen lapa oli ollut tosi jumissa, mutta selkä muuten aika hyvässä kunnossa. Jatkamme siis silloin tällöin kotihierontaa.

Pieni paniikki meinaa tulla ton agirodun kanssa... vähiin on jäänyt Vipun agitreenaaminen. Hyvinhän Vipu menee ns. hyppyrataa, mutta kontaktit on vähän hakusassa. Remmitreenit eivät ole tuottaneet toivottua tulosta, sillä pikkumiehellä ei ole käsitystä pysähtyä kontaktilla. Tänään käytiin treenailemassa kontakteja irti. Putken kautta eka A:lle ja minä kontaktilla ottamassa Vipua vastaan. Hyvinhän se noin onnistu... viikko aikaa saada kaveri sisäistään edes vähän asiaa :). No, pääasia ettei loukkaa radalla itteänsä. Muutama kerta samalla lailla puomia ja sitten Vipu oli sitä mieltä ettei jaksa enempää. Paineli varjoon loikoileen, kun oli niin kuuma. Lopetettiin sitten siihen.

Tänään vasta hommattiin majoitus tuonne agirotuun. Saatiin edullinen mökki vajaan 50 km päästä Ylöjärveltä Ikaalisista. Onneksi on tuo auto persiin alla, nopeastihan tuon matkan suhauttaa tulemaan.

Mutta nyt iltapalalle. Lomalainen saa käyttää koirat lenkillä kun duunari painuu pehkuihin.

-Pia-

lauantaina, kesäkuuta 28, 2008

Jälkimetsässä

Aamupäivä kului kivasti metsässä sääskien ininää kuunnellessa. Pakattiin nimittäin poijjat autoon ennen ysiä ja suunnattiin Valkiaisjärven maastoihin. Tuli ihan lapsuus mieleen, kun käytiin tuolla järvellä aina uimassa. Tai me sanotiin järvee Valkeisjärveksi, mutta enivei, siellä polskuteltiin kuitenkin. Niin ja tulihan mulla nekin kerrat mieleen, kun Konstan kans oltiin pelastuspalveluporukoissa ja joskus isoissa etsintäharjoituksissa kera virkavallan ja Sepen noilla perukoilla.

Siis asiaan... Pasi taiteili eka ensimmäisiin kisoihinsa matkaavalle Jenssille alokasluokan jäljen. Vipulle tehtiin myös ihan kohtuu pitkä jälki, jolla kaksi keppiä. Tarkoitus oli nyt muistaa jarrutella koiran menoa, jotta saataisiin sitä tarkkuutta lisää. No mitäpä sitten tehtäis tunti siinä odotellessa?? Kaffiakin tekis mieli. Briljantti idea oli lähteä läheiselle kirppikselle kaffille ja odottelemaan jälkien vanhentumista.

Ja eikun takaisin metsään. Vipun jälki oli vanhentunut reilun tunnin, joten sinne siis. Maasto oli aika haastava, pitempää kasvillisuutta, joten ei paljon tarvinnut jarrutella. Eka keppi löytyi hienosti, leekausta hieman ja taas töihin. Toinen keppikin löytyi, mutta mitä tekee emäntä. Käyttää mukamas omia aivojaan ja päättelee, ettei se TUO keppi voi olla. Voi pöllöjen pöllö. Ei pitäisi ajatella jäljellä mitään, vaan antaa koiran tehdä työ. Toinen keppi olisi tietysti ollut se. No, jatkettiin matkaa ja loppupalkkakin löytyi hienosti. Vipu teki kyllä hyvää työtä koko ajan. On se vaan pätevä poika jäljestämään!

Sitten oli vuorossa Jensin "kisajälki"... tai olisi ollut, mutta tuli "pikku" viivästys. Kaikista Oulun alueen metsistä olimme osanneet valita paikan, jossa oli myös VaPePan 2 km pituinen kisajälki. Ei oltu aivan varmoja menivätkö jäljet päällekkäin, joten sovittiin, että annetaan kisaajan ensin ajaa omansa ja Jens pääsee sitten omallensa. Tunti taisi vierähtää autossa istuessa, ennen kuin Jens pääsi töihin. Onneksi keli oli hieno, eikä mitään kiirettä minnekään (kotihommat eivät olleet kadonneet), joten odottelu ei haitannut. Eivät jäljet olleet sitten tainneet mennä ristiin, sillä hienosti Jens nosti kaikki keppinsä.

Vipulla on ollut iltapäivällä erinäisiä aktiviteettejä. Kotona kiltisti odottaneet kotihommat tarjoavat aktiiviselle nuorelle miehelle paljon puuhaa. Ikkunanpesua täytyy seurata silmä tarkkana, takapihan siivoukseen osallistutaan ainakin syömällä heinää, jos ei muuten. Ja täytyyhän naapurin kissaa hätistellä kauemmas omalta reviiriltä. Tosin Vipu enemminkin pelkäsi kissaa ja koiriin tottunut kissa vaan tuijotti tyyliin, tyhmä kakara.

Nyt talossa makaa väsyneitä nelijalkaisia... taidanpa tehdä seuraa niille.

-Pia-

torstaina, kesäkuuta 26, 2008

Miesvoimin epiksissä

"Ukot" olivat olleet tänään naapuriseuran epävirallisissa. Ite kärvistelin töissä, joten ketyä ei tänään ollut matkassa. Vipu oli päässyt mölliradalle, jossa ei ollut kontakteja, pujottelua eikä rengasta. Rata oli ollut helppo M:n mallinen, jonka Vipu oli mennyt hienosti. Tällä kertaa Vipu tarjosi muille palkinnoksi saamiaan koirankeksejä. Vipu sai uuden kokemuksen, miltä tuntuu olla naapuriseuran kentällä kehäaitojen sisäpuolella. Ulkopuolelta agimenoa ollaan katsottu useat kerrat.

Kampilla oli ropsahtanut radalta pari rimaa. Kontaktit oli kuitenkin Pasin mielestä mennyt hyvin. Hyvä, sillä niihin onkin nyt kiinnitettävä huomiota. Rimojen tiputteluun saadaan toivottavasti apua maanantaina, kun osteopaatti tulee käymään. Kampi selkä on ollut kireänä ja olen sitä yrittänyt ite löysätä, mutta aika huonoin tuloksin. Ei ole meikällä sellaisia taikasormia, kun noilla ammattilaisilla... eipä tosin ammattiakaan tuolle puolelle :).

Pari kertaa tällä viikolla ollaan käyty kentällä tokoilemassa. Olen yrittänyt muistaa pitää ryhtiä suorana ja katsoa eteenpäin. Välillä olen kyllä saanut itseni kiinni toljottamasta Vipua kumartuneena sen päälle. Täytyy varmaan ruveta "Kaikkoseksi" ja hommata kanki. Pitkä ja kivinen on tie meidän tokokisauran aloitukseen. Välillä tuntuu aivan toivottomalta... vaan mihinpä sitä kiire olisi... ei mihinkään.


-Pia-

sunnuntaina, kesäkuuta 22, 2008

Juhannustunnelmia

Juhannusaatto meni niin kuin mikä tahansa perjantai. Eipä paljon tullut juhlittua keskikesän juhlaa. Lauantaina lähdettiin aamupäivästä ajelemaan Rokualle, missä järjestettiin Juhannuskisat. Upeat kangasmaastot houkuttelivat heti merkityille poluille lenkkeilemään. Ei tosin kovin kauas, sillä Kampin eka startti oli hetken kuluttua.

Rata oli Salme Mujusen käsialaa. Alku alkoi kolmella hypyn takaakierrolla, joka tuotti monille koirakoille vaikeuksia. Niin Kampillekin (tai Pasille), viimeinen takaakierto epäonnistui ja siitä hylky. Positiivista radalla oli Kampin bravuuri, pujottelun aloitus, joka tälläkin kertaa meni nappiin avokulmasta. Pujottelun takana oli putki, jonne moni koira meni suoraan.

Ykkös- ja kakkosluokat olimme töissä. Uhkaavia pilviä alkoi kerääntyä taivaalle juuri, kun meidän työhuki alkoi. Saatiin tosissaan kaivella sadekamppeita autosta, laitella auton ovet kiinni ja toivoa parasta. N. puoli tuntia vettä tuli kuin aisaa ja jyrinä oli, voisko sanoo, mahtava. Omat housut oli litimärät, koska varustuksesta puuttui sadehousut. Sateenvarjo oli olemassa, mutta se jouduttiin lainaamaan ruotsalaistuomarille, hänellä kun oli college päällään. Sitten kuuro oli ohi. Kerkesin saada housut kuivaksi ennen seuraavaa kuuroa, joka oli hieman edellistä laimeampi.

Ja tietysti kun työhukit olivat ohi, niin alkoi aurinko paistamaan komeasti. Kampi oli hieman paniikissa, mutta rauhoittui nopeasti lenkillä, kun Pasin kanssa höpötimme Kampille agiesteiden nimiä.

Toinen rata oli siis ruottalaismiehen käsialaa ja hyppyrata. Rata meni jo paljon paremmin, tosin rimoja tippui parinkympin edestä. Olenkin katsellut Kapin liikkumista jo hetken ja huomannut, että selkä on kireänä. Toivottavasti saataisiin osteopaatille aikaa ensi viikolle.

Siinäpä ne Juhannuksen hulinat. Tämä päivä on mennyt elpyessä. Ens viikolla uudet kujeet.

-Pia-

torstaina, kesäkuuta 19, 2008

Aurinkoista Jussia



Toivotamme kaikille blogimme lukijoille oikein ihanaa, toivottavasti kesäisen aurinkoista, Juhannusta!

keskiviikkona, kesäkuuta 18, 2008

Vipu tarjoaa ruoat

Taas eilen lähti ruokasäkki mukaan ActiveDogin epävirallisista. Vipu on oikein kunnostautunut Kampin ja Mikin ruokkimisessa. Itse Vipu syö sitten "hieman" kalliimpaa erikoisruokaa.

Takaisin niihin eilisiin kisoihin... Mölliluokassa oli tosi paljon porukkaa. Näin kun Pasi odotteli omaa vuoroaan Vipun kanssa ja Vipulla oli koko ajan nokka maassa. Liekö paikalla ollut hyväntuoksuinen narttu vai mikä niin kiinnosti, mutta tuli mieleeni että saapa nähä kuin käy. Niin vaan Viputti istui oman vuoron tultuaan hypyn takana kuin tatti ja sitten mentiin. Todella hienosti Viputti kiiti tiukoilla käännöksillä. Draivia ei ollut ehkä ihan niin paljon kuin joillakin aikaisemmilla kerroilla on ollut, mutta vauhdikas rata oli kuitenkin. Ja eka nollahan sieltä plakkariin räpsähti ja vieläpä medimöllien voitto. Ja taas radan jälkeen saattoi alkaa nuuskutus :).

Tässäpä rata noin niinku suurin piirteen. Suhteet ja estekulmatkin voi heittää ihan häränpyllyä.



-Pia-

maanantaina, kesäkuuta 16, 2008

Kesämielellä

Aloitetaanpa lauantaista. Käytiin aurinkoisessa, suorastaan lämpimässä säässä Hietasaaressa ensin liitäen yksittäisiä esteitä. Kamera oli mukana harjoituksen vuoksi ja pari otosta onnistuikin.

Kampin taidonnäytteet





Sitten Vipu näyttää taitonsa





Ja kun oli urheiltu voi lähteä vilvoittelemaan... tai siis Vipu vilvoitteli, muut "ruikuttivat" rannalla.











Lopun päivää kaverit saivatkin leputella silmiään kotona, sillä me matkattiin ystävämme synttäreille herkkujen ääreen. Ensimmäisenä meitä oli vastassa pihalla, ei synttärisankari, vaan Senta, joka kellahti heti nurmikolle tyytyväisen örinän saattelemana Pasin rapsuteltavaksi. Meinattiin ottaa Senta mukaan yön kähmässä ja eihän tuo näyttänyt kovin vastahakoiseltakaan, mutta kuitenkin oman "äipän" kutsu vei voiton. Olipas hauskat yllätyssynttärit! Kyllä nuilla miehilläkin näyttää olevan tuota järjestelykykyä :).

Sunnuntaina oli sellainen päivä, ettei paljon kerennyt tajutakkaan, kun oli jo illan kähmä. Nukuttiin pitkään ja kun viimein herättiin niin lähdettiin kaverin luo talonmaalaukseen. Ja siinähän tunnetusti aikaa vierähtää. Vettä satoi päivän aikana enemmän ja vähemmän, mutta maalailtiin kuitenkin sellaisia paikkoja, mihin ei satanut. Kello taisi olla 18 kun viimein oltiin kotona. Koirien lenkityksen jälkeen pakkasin Vipun ja kamat autoon ja matkasin tokotreeneihin. Sari oli jo Jensin kanssa aloitellutkin kentällä. Ja sade vaan koko ajan yltyi. Mielenkiintoista olikin nähdä, kuinka Vipu toimisi sateessa. Turha pelko, virtaa oli enemmän kuin pienessä pitäjässä. Ei paljon vesipetoa sade haitannut. Minä sain taas rankasti satikutia. Kumartelut koiran päältä seuraamisessa pois. Selitykseksi ei kelpaa, että en muuten näe koiraa. Sitä se teettää, kun yksin treenaa. Palkkaukseen on kiinnitettävä kans huomiota... sen olen kyllä tiedostanutkin, että joskus palkkaan vääristä asioista ja palkkaan liian paljon. Pelkään siis, että Vipu "sammuu". Mutta mullahan on "järeät" aseet käytössä. Jos sammuu, niin Kampi kehiin ja Vipu pois. Oppii varmasti, että kannattaa olla skarppina mun kans.

No oltiin me vähän hyviäkin. Edistystä oli tapahtunut ton motivaation kans huomattavasti siitä kun Sari viimeksi näki meitä. Ja nouto oli innokas, vaikka otettiin Jenssin kapula. Hetken eka kerralla mietti, että mikäs tää on, mutta ratkas ite ongelman ja toi kapulan. Noudossa muistettava lopussa, etten sähellä kapulaa itelle.

Kiitti Sari "satikutista", pisti taas miettimään tokon saloja. Otetaan ens kerralla treenit auringon paisteessa... tai ukkosen jyrinässä tai vaikka räntäsateessa. Jospa me taas oltas jotain opittu.

-Pia-

perjantaina, kesäkuuta 13, 2008

Uusi koiransänky

Toukokuussa kun kävimme Kipalassa, ihastuin hirvittävästi ländereiden uuteen sänkyyn. Kipa tarjoutui hakemaan meillekin seuraavana päivänä samanlaisen sängyn ja halusin tietysti Kampille sellaisen. Miksi Kampille, no jotenkin ajattelin sen ihastuvan siihen, se kun tykkää nukkua aina pehmeällä paikalla. No, eihän niitä sänkyjä Honkkarissa enää seuraavana päivänä ollut, joten jäimme siltä erää ilman.

Eräs perjantai, kun olin Vipun kans menossa treenaamaan, soi puhelin. Kipa kyseli, että haluanko vielä sängyn, sellaisia olisi taas tarjolla. No iliman muuta halusin. Sitten kasvattitapaamisessa kammettiin suuri Elainsanky (niin paketin kyljessä luki) autoon. Onneksi on iso auto.


Tässä kuva sängystä

Vaan kuinkas sitten kotona sängylle kävikään. Kampi on mennyt sänkyyn tasan kaks kertaa, kehoituksestani. Ei kertaakaan vapaehtoisesti. Vipun olen nähnyt makoilevan siinä pari kertaa, mutta ihmissänky tuntuu paremmalta. Parina aamuna kun olen herännyt niin Miki on koisinut siinä onnellisen autuaallisena. Mikihän yleensä koisii sängyn alla, mutta nyt näyttää siltä että Miki valtasi uuden "luomuksen". Samapa se, kuka siinä nukkuu. Olisi ollut sääli, jos sänky olisi jäänyt käyttämättä.


Sängyn uusi omistaja

Iloista viikonloppua!

-Pia-

torstaina, kesäkuuta 12, 2008

Tokotokotokoa ja oksennusta

Kampilla oli eilen illalla tosi huono elämä. Kaikki alkoi, kun huomasin Kampin istuvan nenä nurkkaan päin tosi jännittyneenä. Sitten alkoi niiskutus ja epäilin nenäpunkkia. Niiskutus ja korina vaan jatkuivat, kunnes mukaan tuli oksennus. Vuorotellen Pasin kanssa kerättiin alkuyöstä limaisia oksennuksia lattialta. Huono olo ei meinannut millään loppua, ja näki että kaikki ei ollut tosiaankaan kunnossa. Epäilen, että Kampi oli taas leikkinyt lehmää ja saanut heinänkorren kurkkuunsa/nenäänsä ja se ärsytti pahasti tai sitten kyseessä oli mahatauti. Vihdoin puolenyön kieppeillä Kampi rauhoittui sängynviereen maate ja itse nukahdin samontein. Aamulla kaikki oli ok. Kampi söi ja kulki ihan normaalisti. Toivottavasti oli vain jotain tilapäistä.

Tokoiltu ollaan parina aamuna läheisellä kentällä. Tulee aina niin älyttömän hyvä mieli, kun saa Vipun kanssa touhuta. On se sen verran touhukas Vipunen! Nyt olen kokeillut jo luoksetuloa sivulletulon kanssa ja vauhtia kyllä piisaa. Tänään rohkenin myös kokeilemaan noutoa sivulletulon kanssa ja toimii! Jes, hyvä Vipunen! Yks epäkohta noissa, samoin kuin seuraamisessa on, sivulle tulo on vino. Jospa se korjaantuisi tässä. Tärkeintä on nyt pitää yllä hyvä vire ja hauskuus... ja omalla porukalla näyttää hyvältä. Ryhmässä en tiedä.

On Kampi ja Vipu päässeet myös liitämään. Vipulla oli viimeinen kerta ActiveDogilla ennen kesätaukoa. Treenien kulusta en pahemmin osaa kertoa, kun en ite ollut paikalla, mutta pujottelu oli kuitenkin mennyt hyvin. Eilen Kampin treeneissä olivat olleet taas sääskien syötävinä. Siellä jos missä niitä riittää.

Tässäpä nämä kuulumiset...

-Pia-

maanantaina, kesäkuuta 09, 2008

Kasvattitapaamisessa

Perjantaiaamuna pakattiin auto viikonlopun reissua varten. Ajeltiin ensin lenkille Sanginsuun maastoihin ja käytiin samalla kastelemassa koirien haudoilla kukat. Sitten vietiin Miki viikonloppuhoitoon ja matka kohti Lohjaa pääsi alkuun. Ensimmäinen pysähdys oli vakio paikalla Pihtiputaalla. Järvimaisemissa on ihana lenkkeillä sopivan mittainen lenkki.



Eväiden syönnin jälkeen jatkettiin taas matkaa. Vielä toinen pysähdys matkalla ja illan suussa oltiin perillä Kipalassa. Pojat saavat aina ensin tutkia pihaa, sillä siellä kyllä hajuja piisaa. Kampi ei paljon kasvattajaa joudakaan tervehtimään, mutta Vipu tekeekin sitten senkin edestä. Pusuja satelee tervehdykseksi. Ja me päästiin taas runsaan iltapalan ääreen. Näillä reissuilla ei nälkä pääse yllättämään. En oo vielä uskaltanut käydä puntarilla, kuinka paljon on tullu lisää painoa. Sitten saunaan ja saunan kautta olikin mukava päästä mökkiin nukkumaan. Eikä tarvinnut unta paljon ootella.

Lauantaiaamu valkeni suht aikaisin ja olikin itse tapahtuman aika. Kymmenen huitteilla porukkaa alkoi tulla tapaamiseen . Oli ihana nähdä kaikki... erityisesti Kampin veli Hugo isäntineen ja emäntineen ja kaikki Vipun sisarukset perheineen.

Ensin tehtiin ostoksia, sillä Nummelan M&M oli paikalla. Ja minä tietty elementissäni tuhlaamassa kaiken käteiseni. Onneksi en sentään laskulle ostanut, senkin olisi saanut tehdä. Kaikkee tarpeellista ja vähemmän tarpeellista tuli ostettua, kuten röhkivä possu, Wubba ja PlaqueOffia hammaskiviin. Kun ensimmäiset kuulumiset oli vaihdettu niin oli aika siirtyä kuuntelemaan luentoa koiran oppimisesta. Erinomainen luento, jossa mulle vahvistui monta asiaa lähinnä Vipun tokokoulutukseen liittyen.

Mukavasti luennon jälkeen oli taas vapaata seurustelua ja syömistä, ennen seuraavaa luentoa. Kasvattaja kertoi koiratanssista ja näytti meille muutamia temppuja Cellon kanssa. Kasvattajalle oli myös esitetty "kiperiä" kysymyksiä, joihin hän vastaili. Kysymykset herättivät myös kivasti keskustelua jokaisen omista kokemuksista.


Takaa Roosa, Flii ja Chili


Veljekset Padi ja Veikko


Kuje lepakko


Hugolla jo iltaunien aika?

Loppuilta kului rennon juttelun merkeissä ja juttuahan riitti. Ihana kuulla toisten kuulumisia, mitä kukin on kerennyt tekemään koiriensa kanssa. Ilman näitä tapaamisia moniakaan sukulaiskoiria tuskin koskaan näkisi. Mahtavaa, että kasvattaja haluaa koota meidät kaikki tällaiseen tilaisuuteen, antaa meidän tavata toisiamme ja samalla näkee itse paljon kasvattejaan. Tulee turvallinen fiilis siitä, että kasvattaja haluaa kuulla meidän niin hyvät kuin huonotkin kuulumiset ja haluaa auttaa/tukea meitä kaikissa tilanteissa. KIITOS KIPA, OLET IHAN HUIPPU!

Sunnuntai tuli sitten taas äkkiä ja oli aika pakata auto kotimatkalle. Sitä ennen kuitenkin meidät evästettiin hyvin matkalle. Eipä tarvinnu huoltoasemien eväitä ostella kun kylmälaukussa oli runsaat Kipalan eväät. Pihalla vielä lopputurinat, kiitokset ja halaukset ja kotimatka alkoi. Ajeltiin kotiin hieman eri kautta. Puikattiin Hämeenlinnaan läpi, Pälkäneelle ja Orivedelle ja sieltä Jyväskylään. Vaihtelu virkistää. Kotona taas illansuussa. Väsyneinä, mutta reissusta hyvillä mielin.

-Pia-

keskiviikkona, kesäkuuta 04, 2008

Mammanpoika liitää

Vipulla oli eilen agitreenit vissiin eka kerran aurinkoisessa säässä Haukiputaalla. Aina on vähintäänkin ripistellyt vettä. Vitsailtiinkin siinä, että täytyy vissiin soittaa Mikolle, ettei tulla treenaan kun on näin hyvä ilma, mennään biitsille. No mentiin tietty kuitenkin treenaileen.

Vipu oli oikea mammanpoika tällä kertaa. Eka treeni meni hyvin. Paria käännöskohtaa siinä taisivat "hinkata". Eka kertaa Vipu meni pujottelun radalla. Aloitukset meni aika hapuilevasti, mutta itse pujottelu jo tosi loistavasti. Aloitusten opettaminen on meillä vähän jäänyt. Täytynee nyt ottaa nekin asiaksi.

Niin sitten se toinen treeni... siinä oli suoranpätkä, jossa hyppy, muuri ja rengas. Seisoin kentän laidalla kameran kanssa ja Vipu väänsi aina ohi muurista kohti mua. Sitten se ei suostunut istumaan Pasin sivulla selkä minuun päin. Täytyi ihan lähteä pois kentän reunalta. Luulen, että Vipu keksi omassa päässään, että palkka on mulla ja sinnepäin siis. Eipä oo tuota kuitenkaan tehny sitten alkeiskurssin, jolloin meno oli paljon pahempaa.







Ite yritin siis kuvailla kentän reunalla ja suoraan sanottuna meinas hermot mennä! Ei siis yhtään terävää kuvaa hypyiltä. Aina kuvattava koira ihan samee. Olis ehkä parempi perehtyä ohjekirjaseen ennen kuin menee kiroileen kentänlaidalle. Ylempänä kuitenkin Vipusesta onnistuneita pujottelukuvia... ne ainoat onnistuneet 50 kuvasta.

Valmistautuminen kasvattitapaamiseen on alkanut. Pasi sai lomapäivän huomiselle, joten pistin ukon hommiin. Olis pyykättävää ja siivottavaa, jotta on sitten sunnuntaina mukavampi palata reissusta kotiin. Huominen päivä vielä ja sitten reissu voi alkaa...

-Pia-

sunnuntaina, kesäkuuta 01, 2008

Lauantai kuvina

Aamusta makkarasuolle jälkitreeneihin. Kampille ja Vipulle jäljet. Kampikin aivan selvästi jo hoksasi mistä on kyse. Vipu ajoi pitkän jäljen vastatuuleen. Jo autolta lähtiessä oli heti työnteossa ja voi hirvitys sitä vauhdin määrää. Sain ohjeeksi alkaa jo jarruttelemaan jäljenajoa liinan päässä, jotta tarkkuutta tulisi lisää.



Sitten pihalla köllöttelyä maalaismaisemissa...


Piehtarointia...


Auringonpalvontaa...


Lirputtelua...

Iltapäiväksi jätimme koirat kotiin koisimaan ja lähdimme haistelemaan pennun tuoksua. Ihana pieni valkoinen palleroinen tuo kaveri olikin... rodultaan valkoinenpaimenkoira ja nimeltään Tyyne.


Ketäs tylsiä tyyppejä tänne saapuu??


Jaa, ette te nyt niin kauheen tylsiä olleetkaan, kun viititte mun kaa leikkiä.


Voin mä vähän poseratakin, kun sulla tollanen kapistus kerta on mukana.


Joo, olitte ihan kivoja tyyppejä, mutta voisitteko nyt lähtee, kun mua jo väsyttää?

-Pia-