Aamupäivä kului kivasti metsässä sääskien ininää kuunnellessa. Pakattiin nimittäin poijjat autoon ennen ysiä ja suunnattiin Valkiaisjärven maastoihin. Tuli ihan lapsuus mieleen, kun käytiin tuolla järvellä aina uimassa. Tai me sanotiin järvee Valkeisjärveksi, mutta enivei, siellä polskuteltiin kuitenkin. Niin ja tulihan mulla nekin kerrat mieleen, kun Konstan kans oltiin pelastuspalveluporukoissa ja joskus isoissa etsintäharjoituksissa kera virkavallan ja Sepen noilla perukoilla.
Siis asiaan... Pasi taiteili eka ensimmäisiin kisoihinsa matkaavalle Jenssille alokasluokan jäljen. Vipulle tehtiin myös ihan kohtuu pitkä jälki, jolla kaksi keppiä. Tarkoitus oli nyt muistaa jarrutella koiran menoa, jotta saataisiin sitä tarkkuutta lisää. No mitäpä sitten tehtäis tunti siinä odotellessa?? Kaffiakin tekis mieli. Briljantti idea oli lähteä läheiselle kirppikselle kaffille ja odottelemaan jälkien vanhentumista.
Ja eikun takaisin metsään. Vipun jälki oli vanhentunut reilun tunnin, joten sinne siis. Maasto oli aika haastava, pitempää kasvillisuutta, joten ei paljon tarvinnut jarrutella. Eka keppi löytyi hienosti, leekausta hieman ja taas töihin. Toinen keppikin löytyi, mutta mitä tekee emäntä. Käyttää mukamas omia aivojaan ja päättelee, ettei se TUO keppi voi olla. Voi pöllöjen pöllö. Ei pitäisi ajatella jäljellä mitään, vaan antaa koiran tehdä työ. Toinen keppi olisi tietysti ollut se. No, jatkettiin matkaa ja loppupalkkakin löytyi hienosti. Vipu teki kyllä hyvää työtä koko ajan. On se vaan pätevä poika jäljestämään!
Sitten oli vuorossa Jensin "kisajälki"... tai olisi ollut, mutta tuli "pikku" viivästys. Kaikista Oulun alueen metsistä olimme osanneet valita paikan, jossa oli myös VaPePan 2 km pituinen kisajälki. Ei oltu aivan varmoja menivätkö jäljet päällekkäin, joten sovittiin, että annetaan kisaajan ensin ajaa omansa ja Jens pääsee sitten omallensa. Tunti taisi vierähtää autossa istuessa, ennen kuin Jens pääsi töihin. Onneksi keli oli hieno, eikä mitään kiirettä minnekään (kotihommat eivät olleet kadonneet), joten odottelu ei haitannut. Eivät jäljet olleet sitten tainneet mennä ristiin, sillä hienosti Jens nosti kaikki keppinsä.
Vipulla on ollut iltapäivällä erinäisiä aktiviteettejä. Kotona kiltisti odottaneet kotihommat tarjoavat aktiiviselle nuorelle miehelle paljon puuhaa. Ikkunanpesua täytyy seurata silmä tarkkana, takapihan siivoukseen osallistutaan ainakin syömällä heinää, jos ei muuten. Ja täytyyhän naapurin kissaa hätistellä kauemmas omalta reviiriltä. Tosin Vipu enemminkin pelkäsi kissaa ja koiriin tottunut kissa vaan tuijotti tyyliin, tyhmä kakara.
Nyt talossa makaa väsyneitä nelijalkaisia... taidanpa tehdä seuraa niille.
-Pia-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti