tiistaina, syyskuuta 30, 2008

MM -kisatunnelmia

Niinpä niin, kauan odotettu reissu on nyt takana päin. Upeat tunnerikkaat kisat, jossa koettiin suurta jännitystä, onnen tunnetta ja pettymystäkin. Mutta sellaista agility on. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta. Kyllä kisat näyttivät sen, miten nopeatempoista ja hektistä agility on, yksi pieni virhe ja unelmat kaatuivat siihen. Onneksi MM -kisat eivät lopu näihin kisoihin. Ensi vuonna uudella rytinällä.


Medien voittaja jo toisen kerran peräkkäin sveitsiläinen Anton Zürcher & bordercollie Witch! Tippa linssissä voittaja huiskutti yleisölle.


Witch palkintojenjaossa. Ei voitto tainnut tuntua miltään :).


Suomi saalisti kisoista yhden pronssisen mitalin maxien yksilökisasta. Hienoa Jouni ja Yoko!


Yoko nauttii huomiosta!


Maxien voittaja oli USA:lainen Marcus Topps ja borcol Juice. Varsinkin perusrata oli upeaa katseltavaa.


Voittajan on helppo hymyilla :)!


Ja mikä musta oli tosi hienoa, niin norjalainen mali Cirkus ja Jan Egil Eide rikkoi bortsujen useamman vuoden mitaliputken olemalla maxien 2. Pari nousi sijalta 28 eka radan jälkeen.


Maxien palkintojenjako.


Brasialaisten juhlintaa oli myös mukava katsella, osasivat ottaa menestyksestään ilon irti. Kultaa Brasilialle tuli mini- ja maxijoukkueista.







Pojilla oli mennyt hyvin hoitopaikoissaan. Vipu oli osannut olla kiltisti... tai ainakin niin väittivät. Ruoka ei ollut ensimmäisenä päivänä maittanut kummallekkaan, mutta seuraavina päivinä jo sitten olivat vedelleet ihan normaalisti. Kampille oli kelvannut nukkumapaikaksi vain päiväpeitteen lieve, vaikka oma sänkykin oli mukana. Vipu oli nukkunut tapansa mukaan sängyssä ja lämmittänyt kuulemma mukavasti jalkoja.

Sellanen reissu se, lisää kuvia tulossa jossain vaiheessa galleriaan.

-Pia-

keskiviikkona, syyskuuta 24, 2008

Hurjaa kannustamista tiedossa

Niin se vaan uhkaavasti lähestyy kauan himoittu ja odotettu viikonloppu. Liput on hankittu aikoja sitten, matkaa suunniteltu pitkä tovi ja huomenna illansuussa toteutus pyörähtää käyntiin. Ihan koirattomina lähetään reissun päälle... vaikka reissu ei koiraton olekkaan. Eipä todellakaan, sillä kolme päivää katellaan satoja ja taas satoja koirakoita kiitämässä ja liitämässä MM -kisoissa. Pers siis voi olla pikkasen kipee viikonlopun jäljiltä... ensin 10 tunnin matka määränpäähän, sitten kolme kokonaista päivää tattina katsomossa ja sitten matka kotiin päin. Mutta ei passaa valittaa, tätä on odotettu!

Mukavasti tulee mieleen muistot vuodelta 2000, kun edelliskerran kisoja katseltiin. Silloin tuli eka kerran mieleen, että miltäs kuulostais ja näyttäs meidän taloudessa tollanen ketterä ja vauhdikas kromfohrländer? Ja hyvältä on näyttänyt, eip oo tarvinnu tuota ajatusta katua.

Poijjaat menevät reissun ajaksi hoitoon. Kampi ja Vipu mun vanhemmille ja Miki Pasin kotiin. Mua jännittää kovasti, miten vanhempani pärjäävät Vipun kanssa. Sillä kun riittää tuota kekseliäisyyttä ja virtaa vaikka mihin :). Vaan jospa Viputti yllättäs ja käyttäytyis hyvin... toivotaan ainakin.

Blogi hiljenee hetkeksi. Ens viikolla ollaan luultavasti ääni käheenä, mutta toivottavasti sormet pelaa, joten raporttia reissusta tiedossa.

-Pia-

sunnuntaina, syyskuuta 21, 2008

Agilityfiilistelyjä kuvina


Joko mennään?


Wau, tätä liidon hurmaa.


Tappomeininkiä


Siistiä


Siis aivan huippua


Vieläkö saa mennä?


Kyllä mä vielä jaksan, vaikka kieli tippuu suusta.


Et sä enää mitään jaksa. Kyllä nyt on jo mun vuoro.


Hurjaa ravistelua, niin ettei kuvaajakaan pysy matkassa.


Kumpi voittaa...


No Vipu tietenkin!


Kyllä tää on kivaa!


-Pia-

perjantaina, syyskuuta 19, 2008

Pieni taskuvaras

Vipusta voisi sanoa, että se on ammattitaitoinen taskuvaras. Ei se ohikulkijoilta tai vastaantulijoilta liikenteessä lompakkoja kähvellä (ainakaan vielä), mutta mun taskut ovat olleet pienestä pitäen varkauden kohde. Jaa, no miksi just mun taskut? Noko mulla sattuu aina olemaan jotain makupaloja taskuissa ja usein myöskin jätän housuni lojumaan kotona sellaiseen paikkaan, että Vipulla on hyvä tilaisuus toteuttaa itseään. Ammattitaitoa Vipulta löytyy, taskut on nätisti putsattu putipuhtaaksi, vain märkä tasku paljastaa Vipun touhut. Ei siis niin kuin Hugo, joka repi ja raastoi useat kalliitkin fleecetakit ja housut. Vanhoissa kirjoituksissa ainakin yks merkintä Hugon taskuvarkauksista.

Aamulla kun tultiin lenkiltä ja huutelin koiria syömään, niin ihmettelin että mihis Vipu on jäänyt, kun ei odottele keittiössä ruokaansa. Sieltä se makkarista tuli suu maiskuttaen ja arvasin, että frolicit on taskuista tehnyt kauppaansa. Eivätpähän jääneet taskuun kovettumaan. Hyvä Vips!

Piristetäänpä tätäkin tekstiä viime viikonlopun kuvatuksilla.


Smaikkeli tomerana


Hullunkiilto silmissä???


Uusi rotu: Pysytykorvainen kepinnoutaja


Kanat... eikäkö elikot orrella

-Pia-

sunnuntaina, syyskuuta 14, 2008

Eka askel, toinen askel...

Piirimestaruusskabat vietetty ja noh, ei ollenkaan huonoissa merkeissä. Lauantaina oli joukkuekisat ja Kampi kisasi seuramme kakkosjoukkueessa. Aivan rennolla meiningillä joukkue oli liikkeellä ja sillä irtosi 3. sija! Kampi taisi pudotella radalta parit rimat.

Sunnuntai aamuna oli Vipun aika ottaa ensimmäinen askel kohti agilityuraansa. Anne Savioja oli suunnitellut aika kinkkisen ykkösten hyppyradan ja hieman alkoi Ketylläkin radan reunalla puntit tutisemaan. Pasi otti radan hieman liian varman päälle ja ohjasi koiran hypyn ohi. Siitä siis hylky, kun Vipunen kerkesi napata jo seuraavan hypyn ennen korjausta. Mutta tosta on nyt hyvä ponnistaa ylöspäin... pää on aukaistu kohti uusia koitoksia.

Tässä vielä rata katsottavaksi. Sarille taas kiitos kuvauksesta:

video

Välillä käytiin kotona päikkäreillä ja syömässä, kunnes oli Kampin aika startata. Hyppiksen alku meni oikein loistavasti, kunnes pujottelun lopussa oli tiukka käännös. Pasi alkoi valmistelemaan käännöstä hieman liian aikaisin, jolloin Kampi jätti vikan keppivälin menemättä. Lopusta vielä pari rimaa alas ja tulos 15 + yliaikaa.

Toka rata oli varmaan parasta Pasia ja Kampia mitä olen ikinä nähnyt. Voi sanoa, että se oli ton parin rata isolla R:llä! Eipä siinä jäänyt enää paljon korjaillemisen varaa. Tulos upeasti nolla! Eikä siinä vielä kaikki... yllättäen kaikista nopein nolla! Wow, toinen voittonolla Kampin uralla. Toinen askel siis silläkin saralla otettu. Fiilis on aika mahtava pitkästä aikaa! Fiilistellään hetki... kyllä toi kaveri meidät pudottaa maanpinnalle :).



Onnittelut kaikille piirimestareille tai muuten vaan menestyneille!

T: iloinen Kety Pia

lauantaina, syyskuuta 13, 2008

Hässäkkä päivä ja tokoa

Eilen oli kyllä aika paljon kaikenmoista tekemistä. Aamupäivä perinteisesti töissä. Töiden jälkeen pyörähdettiin lenkille ja hallille ottamaan kontakti- ja pujottelutreeniä. Pujottelunaloitukset sujuu Vipulla jo oikein mallikkaasti ja hip hurraa, näyttäisi siltä että aivot on raksuttaneet jotain kontaktienkin kohdallakin. Ainakin kontakteilla maltetaan jo odottaa lupaa lähteä. Hallilta jäähdyttelylenkin jälkeen suoraan kauppaan ja kaupasta suoraan kyläilemään. Kotona kerkesin käydä pyörähtämässä sen verran, että selasin tuoreen länderilehden ja taas menoksi. Taas olin hallilla, tällä kertaa Vipun kanssa tokotreeneissä.

Keskityin palkaamaan Vipua paljon katsekontaktista. Aina kun kun se tapitti mua, niin naks ja palkka, ensin palkka vain vilkaisusta ja lopulta vaadin jo pitempää aikaa. Otettiin seuraamispätkää, jossa mulla meni taas pasmat ihan sekaisin. Huomasin tuijottavani Vipua ja hiippailuksihan se meni. Otettiin seuraamista myöhemmin uudestaan ylhäisessä yksinäisyydessä ja sain korjattua virheeni. Otettiin myös tokohyppyä, liikkeestä seisomista ja vauhtiluoksetulo. Tyytyväinen olen siitä, että Lilli -käppänän (ihana nainen Vipun mielestä) läsnäolosta huolimatta Vipu jaksoi keskittyä minuun.

Palataanpa vielä ajassa hieman taaksepäin... keskiviikkona sain tokon yksityisopetusta Sarilta. Käytiin vähän liikkeitä läpi ja mietittiin seuraamisen lähtemiseen uusia tuulia. Vipuhan laskee katseen aina perusasennosta lähtiessa, kunnes taas nostaa sen ylös. Kokeiltiin makupalan "sylkemistä" suusta, mutta siitähän Vipu riemastu. Mitäs ollaan leikitty joskus naamalle puhaltamista, josta Vipu saa hirveet pömöt. Toisena juttuna kokeiltiin, että Vipu istuu paikoillaan ja itse tulen lelun kanssa takaa. Kohalla sanon käskyn ja palkkaan ylöspäin. Tämä tuntu Vipusta olevan tosi hauskaa ja se riemuissaan odotti milloin oikein tulen kohalle. Tätä juttua ollaan treenailtu nyt ja toivotaan, että se pitemmän päälle toimii. Uutena juttuna harjoiteltiin ohjatun noudon alkeita ja Vipu sai hakea innoissaan lelua näyttämästäni suunnasta.

Pienin askelin mennään eteenpäin (ja välillä taaksepäin) tässäkin lajissa. Mutta eikös se ole sanontakin... hiljaa hyvä tulee!

Tänään Kampi skabaa piirimestaruusjoukkueessa. Kisat alkavat vasta illalla. Huomenna on sitten yksilökisojen vuoro. Ei siis muuta kun jännittämään kuin käy!

-Pia-

Kampin vika treenit

Torstaina Kampi liiteli viimeisen kerran ennen kahden viikon taukoa ActiveDogilla. Eka pätkällä haasteita oli 4-9 esteiden välissä. Kuinka saada Kampi irtoamaan 6 hypylle jotta kerkeää tekemään pienen vekin ennen kasia ja pujotteluun. Onnistuihan se kuitenkin muutaman toiston jälkeen. Leikkaus 9 pujottelun takaa vasemmalle puolelle ja 11 hypyn käännös onnistui paljon paremmin.



Toinen pätkä onnistui kaikkinensa ihan hyvin. Kutos putkeen menokin sujui mallikkaasti vastaisen käden viennillä. Hiomista tarvittiin lähinnä putkesta 7 hypylle 8 viennille. Parhaiten Kampi kääntyy kun Pasi muistaa ottaa molemmat kädet käännökseen mukaan ja kädet kans pysyvät edestä käännössä suht matalana. Välillä kyllä huomaa, että Pasi on pitkään ohjannut isoa sakemannia. Kädet käy kuin tuulimyllyt :)! Eihän nyt pieni länderi niitä nää.



Nyt sitten vietetään parin viikon tauko ja aloitellaan lokakuuna alusta sisätreenit. Sitä ennen käydään kannustamassa koutsia mm -kisoissa! Tsemppiä Mikolle ja Avalle koitokseen!

-Pia-

maanantaina, syyskuuta 08, 2008

Sani paistoi sittenkin

Huh, perjantain sadekelit väistyivät tieltä ja saatiin nauttia viikonloppu upeista keleistä. Eipä kuitenkaan luontopoluille "eksytty", vaan vietettiin aikaa muuten vaan metsässä. Saatiin kutsu jälkitreeneihin, eikä tarjousta tietenkään voinut ohittaa :). Siispä metsään mars... Pasi teki Vipulle n. alokasluokan pituisen jäljen, paitsi keppejä jäljellä oli vain kolme. Maastostakin löytyi kunnolla haastetta, oli tuoksuvaa saniaista, märkää sammalikkoa ja pitkää varvikkoa. Vähän jänskätti, että saapi nähä kuin äijän käy.

Tunti meni nopeasti rupatellessa ja kahavitellessa (Kiitos Sari antimista!) ja päästiin ns. tositoimiin. Eipä näyttänyt maasto olevan Vipulle hankala. Tasainen veto oli liinassa koko ajan. Eka kulma meni tosi hienosti ja ensimmäinen keppikin löytyi. Keppien merkkaaminen voisi olla parempaakin, nuuskaisu ja kiireellä jatkamaan jälkeä. Voisipa jäädä tositoimissa kepit metsään. No, eiköhän kaveri opi, kun hoksaa, että keppien löytyminen on tosi hauskaa. Leekataan aina tovi löytyneellä kepillä, mutta kun sanon kiitos, niin heti Vipu pyörähtää hakemaan jälkeä. Ei siis ainakaan motivaatiota puutu.

Yhessä kohtaa jälki meni vähän hukkaan. Pysähdyin ja annoin Vipun rauhassa etsiä. Kertaakaan nokka ei noussut maasta, vaan jäppinen teki töitä tosissaan. Työnteko palkittiin jäljen jatkumisella, kahden viimeisen kepin löytymisellä ja loppupalkalla. Ceasarkin maistui tällä kertaa.

Jälki on meille mukavaa ajanvietettä ja aktivointia vailla minkäänlaisia kisatavotteita. Kiva, kun tällaiset seurakoiran "rääpäleetkin" otetaan mukaan ehtaaitojen PK -rotujen sekaan treenamaan :)!

Keleistä nautittiin myös lenkeilemällä ja kameraa ulkoiluttamalla. Kuvasatoa siis tässä.


Juostaanko vähän kilpaa


Kyllä mä sut kiinni saan


Eihän noita jaksa Erkkikään


"Mä maalaispoika oon, pistän suihketta kainaloon."


"Vipu vaan haaveilee maalaiselämästä. Oikeesti me ollaan ihan kaupunkikangstereita."


Ai mäkin oon kanksteri... vai mikä se oli?"

-Pia-

perjantaina, syyskuuta 05, 2008

Litsis lätsis viikko

Perjantaipäivää jo vietellään ja voiko olla totta, ei suunnitelmia viikonlopuksi. Ei ainakaan mitään pakollista. Haaveissa kyllä olisi pitkä metsälenkki luontopolulla, mutta jos tämän päivän kelit jatkuvat viikonloppunakin, niin haaveeksi kyllä jää. Vettä tulee nimittäin just nyt kuin aisaa. Aamulenkin jälkeen sain pestä Vipun kunnolla, se kun sattui saamaan hirveen hurukohtauksen just pahimmassa lällykössä. Oli sitten kyynerpäitä myöten mustana.

Viikon kulussa ei ole ollut pahemmin muutoksia edellisiin viikkoihin. Maanantaina ja tiistaina oli Vipun agit. Keskiviikkona oli naapuriseuran epikset, johon Vipu oli osallistunut mölleihin ja ykkösiin, jossa ei myöskään ollut kontakteja. Kampi oli liidellyt myös ykkösten radan, josta oli saanut nollan. Mölleissä Vipu oli napannut nollan ja ykkösissä oli tippunut yksi rima. Torstaina oli sitten Kampin treenivuoro. Tänään Vipulla on vielä ekstraliidot ActiveDogin hallilla, sillä ensi viikon ulkoharjoitukset oli siirretty tälle päivälle. Pimeys valtasi ulkokentän, joten hallitreenit kuulostavat oikein hyvältä... ja varsinkin jos kelit jatkuvat tällaisena.

Agipainotteinen viikko siis alkaa olla takana, vaikka ollaan me aamupäivästä keretty muutamana päivänä tokoileenkin. Vakkarikentältä oli viety kytkytolpat, elikkäs maalit, pois. Maaleihin siis pistän toiset kiinni, kun treenaan yhdellä. Piti siis alkaa miettimään ihan tosissaan paikkaa missä vois tokoilla, mutta sitten muistin, että muutaman kilsan päässä on toinen kenttä. Sieltähän se löytyi ja vieläpä ihan tyhjillään ja kytkytolpatkin paikoillaan. Bonuksena vielä kentällä oli jostain syystä pystyssä kantoja, joista kehittelin tietty mukavia kiertotolppia. Kampi rakastaa kiertää tolppia, siinä kun saa kokea vauhdin hurmaa ja homma kaikkinensa muistuttaa litilätiä. Mikkeli taas on ihastunut maahanmenoihin. Kun treenaan Vipun kans maahanmenoja, niin tolpan nokasta alkaa kuulua räyh -koiran ääni. Hassu koira! Tietysti Mikikin pääsee toteuttamaan itseään temppuilemalla, ja ihanaa kun sen silmät oikein loistaa! Viimeiseksi Vipu pääsee tositoimiin. Vähän seuraamista, sivulle tuloja, maahanmenoja ja metallinoutoa. Väliin mahtuu tolpankiertoja ja temppuja. Yksin kun treenaa, ei oikein tiedä missä mennään ja tekeekö mitään oikein. Sari, tarttis taas kriittiset silmät avuksi!

On se muuten tuo tokoilukin aika rankkaa. Kolmen koiran kans kun kentällä huseraa, välillä juoksee ja riehuu, niin mä ainakin oon ihan hiestä märkä. Kävele siinä sitten vielä kotiin kaikkien kimpsujen ja kampsujen kanssa. Hikistä hommaa, vaikkei ehkä uskois!

Mutta nyt lopetan tän hikisten juttujen kertomisen ja lähen kauppaan. Loppus vaan tuo sade!

-Pia-