perjantaina, marraskuuta 30, 2007

Joulukalenteri

Väsäsinpäs tollasen Joulukalenterin. Tai en sitä ite tehny vaan netistä löytyi sopiva php pohjainen kalenteri jota sitten muokkailin meille sopivaksi. Tekstit yhtä lukuun ottamatta ovat Positiivareiden joulurunoja ja kuvissa seikkailevat Konsta, Miki, Kampi ja Vipu. Linkki kalenteriin löytyy oikeasta valikosta ja kotisivuiltamme.

Mukavaa Joulun odotusta! Käykäähän availemassa luukkuja.

T: Pia ja pojat

torstaina, marraskuuta 29, 2007

Jumit, tittelit ja lenkkeilyt

Kampi pääsi eilen osteopaatin käsittelyyn. Edelliskerrasta oli kulunut jo "liian" pitkä aika ja koira oli päässyt tosi jumiin. Lauantain näyttelytreeneissä huomattiin, että Kampihan seisoo selkä köyryssä ja peitsasi enemmän kuin ravasi. Ja kipeähän se oli, sillä koko selkä oli aivan juntturassa molemmin puolin. Parinkymmenen minuutin käsittelyn jälkeen huoneesta lähti ulos aivan toisen näköinen ja oloinen koira. Kiristys oli poissa selästä. Ensiviikolle on suunnitteella vielä uusintakäsittely, sillä nyt viikonloppuna Kampi starttaa neljän kisan verran liitoa ja sitten onkin jo messari viikonloppu.

Kampin vaivana on myös ollut takajalkojen nuoleminen. Se nuolee niitä meiltä salassa, sillä todistusaineistona on ainoastaa punertavat tassut. Viestin vaihdossa kasvattajan kanssa selvisi, että tassujen nuoleminen voi johtua mm. takapään jumeista. Tassut ovat kylmät, mikä voisi hyvinkin viitata verenkiertohäiriöihin. Nyt sitten vaan tarkkailemme, helpottaako tuokin vaiva tässä samalla vai onko kyse jostain muusta. Kiitos Kipa taas avusta ja hoito-ohjeista!

Eilen tuli Ruotsin kennelliitosta postia. Kampi on nyt sitten virallisesti S MVA. Joskus olis vielä haaveena käydä vaikka Norjan puolella näyttelyssä, mutta katotaan päästäänkö koskaan sinne asti. Vipu ilmoitettiin Kajaanin tamminäyttelyyn. Samalla kertaa Kampi kisaa yhden agikisan.

Vipun kanssa olet tokoillut nyt luvattoman vähän. Kaikki aika on mennyt johonkin muuhun muka "tärkeämpään". Virtaa Vipulla riittää enemmän kuin pienessä pitäjässä... joten olisi syytä hieman ryhdistäytyä. Lenkkeily on nyt pikku pakkasessa maistunut hyvältä. Ns. hyötylenkit on tulleet taas kuvioihin, kun kauppareissulta jään jossain kohti pois ja kävelen kotiin. Yleensä ainakin Vipu on mukana, usein joku muu kaverina. Pasi tulee vastaan kunhan on ostokset nakannut kotiin. Kampi on ihan outo noissa kohtaamistilanteissa. Luulis, että olis kiva nähä toiset (niin kuin muista koirista on) niin ei, hirvee rähinä päällä kävis koirien kimppuun. Vipu on ihana, kun se lirputtaa ja nuolee Kampia tyyliin "Terve jätkä, mitä sä nyt siinä hermoilet... ota ihan iisisti vaan!"

Mutta nyt on taas treenien vetopäivä... mitäs kivaa sitä nyt keksis?!

-Pia-

lauantaina, marraskuuta 24, 2007

Pian kotiparturi ja Vipun hygieniahuolto

Kauan ei tuo musta jakso jatkunut, vaan lunta satoi perjantaina ihan mukavasti. Nyt on taas kiva ulkoilla.

Mun kotiparturi on ollut viikon aikana ahkerassa käytössä. Ensin käsittelyyn pääsi peikkopoika Miki. Tursake sai uuden hieman siistimmän lookin. Onneksi Mikin kasvattaja ei ollut näkemässä mun saksimisia. Olis varmaan pyörtynyt, kun leikkelin "vähän sieltä ja täältä ja vielä vähän sieltä" -tyylillä.

Vipusta olen nyppinyt vähän kerrallaan aina tilaisuuden tullen ja Kampin nypin tossa äskettäin. Kampissa ei paljon nypittävää ole, joten se on aina helppo homma. Ainut ongelma on toi mun selkä. Meinaa väsyä, kun joutuu aina jonkin verran kyyhöttään.

Vipulla taas on yritys joka pitää huolen nelijalkojen intiimihygieniasta. Aina tilaisuuden tullen on toisia putsaamassa. Asiakkaat näyttävät olevan aina hyvin tyytyväisiä. Me kaksjalat tosin ei tykätä tosta Vipun liikeideasta, joten Vipu joutuu tekemään sitä salassa.

Tänään ollaan tokoiltu ja pyörähdelty näytelmätreeneissä. Niin ja käyty vaateostoksilla... nimittäin koiranvaateostoksilla. Vipu ja Miki saivat uudet manttelit ylleen. Nyt sitten naatitaan koti-illasta saunan ja glögin kera.

-Pia-

torstaina, marraskuuta 22, 2007

Pimeetä ja sairastelua

Blääh, mua masentaa, kun täällä on niin mustaa, märkää ja pimeää. Kaikki lumet on melkein sulaneet. Lenkillä saa vuoroin varoa rapakoita ja vuoroin jäätä. Koirat pitää pestä lenkin jälkeen. Inhoon liukkaita kelejä kaikkein eniten, kun jalat tulee kipeeksi jännittämisestä. Viime talvena mulla oli sellaset jääpiikit, mutta mihinkäs olenkaan ne laittanut???

Oli niin ihanan valoisaa, kun lunta oli maassa ja puutkin saivat kivan lumipeitteen. Pikku pakkanenkin tuntui vaan kivalta. Sitä on heti paljon pirteempi, kun lumi tulee maahan. Mutta harvemminpa ensilumi pysyvää on, joten kait se on sitten vaan kestettävä ja odoteltava uutta lunta.

Vipu sairasteli lievästi viime sunnuntaina. Pissan mukana tuli verta ja ajattelin, että taitaa olla pissatulehdus. Veren tulo kuitenkin loppui, eikä sitä ole tullut enää sunnuntain jälkeen. Soitettiin kuitenkin ell:lle varulta, ja ohjeeksi saatiin seurata tilannetta. Arveli sen johtuvan vilkaasta hormonitoiminnasta. Olemme suihkutelleet pippeliä lämpimällä vedellä ja huuhdelleet sitä laimennetulla desinfiointi aineella. Jospa se siitä. Täytyy nyt kuitenkin varoa vähän tilanteita missä Vipu tarpeettomasti kiihtyy. Narttujen tapaamiset ovat nyt vähän aikaa pannassa. Katsellaan pysyykö pää mukana hormonien hyrräyksessä, vai otetaanko taukoa myös tokotreeneistä. Kotona varmasti tokoillaan, mutta riittääkö keskittymiskyky kun muita on ympärillä. Toistaiseksi on riittänyt.

Jahas, täytyy lähteä treenien vetoon. Pistetään porukka juoksemaan :).

-Pia-

sunnuntaina, marraskuuta 18, 2007

Hyvä Pasi, Hyvä Kampi!!!

On se vaan kone toi Pasi! Tai no... dieselkone, kun alkuun piti tehä kolme heikohkoa rataa (yks 10 ja 2 x hyl) ennen kuin nappasi voittonollan!!! Jes, se kauan hamuttu ja kovasti koitettu on vihdoin totta... siis voittonolla! Monesti on käynyt mielessä, ettei Kampi ikinä saavuta sitä, mitä unelmissa siintää, mutta ehkä se sittenkin voi joku päivä joskus olla totta. Nyt ainakin ovat yhtä nollavoittoa lähempänä Ava -titteliä!

Niin monesti toi on ollut lähellä... yhen sata kertaa joku rima tai tyhmä virhe on tapahtunut radalla tai sitten joku on kiitänyt nopeempaa kuin Kampi. Tuuria oli tuolla viimeisellä radallakin. Toinen rima kopsahti, muttei tippunut, hallin toisessa päässä meinasi hypätä yhden hypyn väärään suuntaan, mutta Pasi sai hyvin pelastettua tilanteen. Ennen tuota rataa oli vielä alla surkea hylky rata, jossa Pasin ja Kampin kemiat eivät kohdanneet sitten ollenkaan. Hyvin Pasi sai nollattua eka radan ja lähti toiseen erillä asenteella.


Päivän päätähti!

Lättytaikina on turpoomassa Kampin voiton kunniaksi... jospa lähtisin paistamaan ja porukalla herkuttelemaan!


-Pia-

perjantaina, marraskuuta 16, 2007

Kyllä sitä vähästä voi olla ihminen onnellinen.

Nimittäin perjantai päivästä ja viikonlopun alusta. Oikein hyvä mieli tuli aamulla, kun ajatteli että seuraavana aamuna saa nukkua pitkään ja ottaa rennosti. Ei hirveetä kiirettä mihinkään ja voi syödä aamupalankin pitemmän kaavan mukaan.

On sitä ohjelmaakin viikonlopuksi. Pasi ja Kampi starttaavat neljän kisan verran. Lauantaina kisat alkavat vasta 18.30 eka startilla ja sunnuntai aamuna pitäs olla paikalla 8.30 Kotona siis kerkeää käydä nukkumassa... Niin sunnuntaina sitä ei sitten pitkään nukutakkaan. Herätys suunnilleen samoihin aikoihin kuin arkenakin, mutta eiköhän sen kestetä, jos saa nukkua päikkärit.

Lyhyestä virsi kaunis... lopetan raporttini tähän.

-Pia-

maanantaina, marraskuuta 12, 2007

Talven riemuja

Kukin nauttii lumesta tyylillään...


Oot sää vaan aika etevä


Mitäs tuumitte näistä loikista?


Tahtoo opetella kans


Tosta vois antaa jo 9 1/2!



Montako pistettä tästä liikkeestä saa? Missä on pää???


Eikö ookki aika komeet pallerot mulla?!?

perjantaina, marraskuuta 09, 2007

Agiliitoviikko

Tää viikko on ollut agiliitoviikko. Keskiviikkona oli Kampin treenit. Kävelin osan matkasta "vanhusten" kanssa ja osan matkasta Vipun kanssa kahden hallille. Vipu epäilytti edessämme kävelevä pieni mustakaapuinen mummo kävelysauvoineen. Irokeesi pystyssä se tuijotti mummoa, mutta ei onneksi päästänyt ääntäkään. Hieman meinasi naurattaa tilanne, mutta onneksi mummo kääntyi edestämme ennen kuin saavutimme hänet ja Vipu saattoi jatkaa matkaa muina miehinä.

Pasin ja Kampin eka kierros meni hieman juoksenteluksi. Heti kun Pasia muistuttaa oikeasta asenteesta, niin alkaa pätkät kulkea huomattavasti paremmin. Hugon kanssa Pasi tottui, että voi ohjata "sinne päin" tyylillä, Hugo ei ollut niin tarkka. Kampilla se ei onnistu. Täytyy koko ajan ohjata ja käskyttää tai muuten Kampi alkaa kyselemään. Siinäpä sitä onkin opettelemista.

Vipullakin otettiin vähän liitoa. Ensin suoranpätkää parilla hypyllä ja putkella, sitten hyppyä ja käännöstä molempiin suuntiin ja lopuksi vielä A:ta, jota ei oltukkaan otettu sitten alkeiskurssin. Vipu on ihana kun se töröttää tomerana esteen takana ja odottaa lupaa tulla. Huomaa, että pikkuhiljaa alkaa näkymään radan lukutaitoa, vaikka edellisistä liitotreeneistä on aikaa.

Torstaina Kampi sai epävirallisissa mennä yhden radan, jota sitten perjantaina heti töitten jälkeen käytiin treenaamassa. Kokeiltiin muutamiin kohtiin eri variaatioita miten kannattaisi Kampilla mennä ja löydettiin sopivimmat ratkaisut.

Vipun treenien teemana oli harvemmin otetut esteet (ja muutama jo tutumpikin). Muuri ja pussi menivät ok. Rengaskin menee yksittäisenä esteenä hyvin, mutta kun lisättiin rengas hyppyjen väliin, niin Vipu tuli välistä. Eka kun helpotettiin harjoitusta, niin saatiin se sitten menemäänkin ihan ok.

Nyt jätetään liidot hautumaan hetkeksi. Huomenna treenataan tokoa ja nätöä, joten eiköhän siinä ole toimintaa vähäksi aikaa. Rentouttavaa viikonloppua kaikille.

-Pia-

maanantaina, marraskuuta 05, 2007

Jäljen ja lasten kielen opiskelua

Viikonloppu meni aika rennoissa meiningeissä. Normien kotihommien ja veljenpojan synttäreitä lukuun ottamatta ei kummempaa ohjelmaa. Nukuttiin pitkään ja lenkkeiltiin kirpsakassa pakkassäässä. Eilen keksittiin ottaa Vipulle jälkitreenit. Hmm, mitäs laitettas jäljen loppupalkaksi?! Pakkasessa ei ollut enään jauhelihaa joten ei kun kauppaan miettimään sopivaa palkaa. Ja löytyi, nimittäin broilerin paistettua rintafilettä! Miten niin koiralla paremmat eväät kuin meillä?!? No, Vipu sai paketista yhden fileen ja kaksjalat söivät töissä eväänä loput. Ei siis ihan ilman jääty.

Pasi teki jäljen, jossa oli yksi tien ylityskin. Annettiin jäljen vanheta reipas tunti ja käytiin sillä välin lenkillä. Sitten vaan ajamaan. Alku meni tosi hienosti. Välillä näin kuinka Vipu poikkesi jäljeltä, koska Pasin jalanjäljet näkyivät kohmeisessa kangasmetsässä, mutta aina se palasi takaisin jäljelle. Välillä mentiin sellaista kyytiä, että sain juoksun kanssa tulla perässä. Tiellä Vipu tuumaili hetken, haisteli ja kulki etsien jälkeä, kunnes sai hajun lelusta. Kävi hyvin merkkaamassa lelun ja nyt kerkesin jopa kehaista hienosta suorituksesta. Taas jatkettiin matkaa. Nyt näin itse loppupalkan, mutta Vipu olisi kovasti painaltanut vaan eteenpäin. Hetken oltiin paikoillaan ja Vipu palasi takaisin päin ja löysi itse loppupalkan. Kylläpä maistuivat fileet hyviltä! Jäljen ajaminen on kyllä siinä mielessä tosi kiva juttu, että koira joutuu miettimään ratkaisuja itse, eikä ohjaaja pääse härppimään sekaan. Toivottavasti jälki opettaa koiralle itsenäistä työskentelyä ja ongelmanratkaisutaitoja muussakin elämässä.

Iltapäivällä lähdettiin veljenpojan synttäreille ja Vipu sai kunnian lähteä taas mukaan opiskelemaan lasten kieltä. Tällä kertaa kaikki sujui paljon paremmin, kuin edelliskerralla. Pikku Eetu -kani ei ollut enää yhtään pelottava. Vipu vain katteli, kun Eetu istui häkissään. Lasten kanssa revittiin pehmolelua ja taidettiinpa syödä kädestä muutama naksukin. Loppujen lopuksi Vipu nauratti lapsia nuolemalla korvia samalla kun minä kutitin kainaloita.

Kaiken kaikkiaan aika Vipu painotteinen viikonloppu. Toiset on vaan lenkkeilleet. Niin se vaan tuo kakaran kouliminen vie toisilta aikaa, vaikka pitäs tietty "vanhustenkin" kanssa jotain tehä. *potee huonoa omatuntoa*. Pitäs olla vapaata 24h/vrk niin sitten vois keretä kaikkien kanssa jotain touhuamaan. Työ siis haittaa rankasti harrastuksia.

-Pia-

lauantaina, marraskuuta 03, 2007

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Otsikon sanonta sopii moniin meidän tekemisiin kuin nenä päähän. Niin myös Kampin Ruotsin valioanomukseen. Tänään saatiin se postiin. Anomuksen löytäminen Ruotsin kennelliiton sivuilta, sen tulostaminen ja täyttäminen, kirjekuoren etsiminen, osoitteen kirjoittaminen, postimerkin osto ja kirjeen laittaminen postiin kesti siis yhteensä vaivaiset 4kk . Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan.


Panikko nää nyt siihen varmasti oikian osotteen?

Viime viikolla käytiin naapurikunnassa, Kiimingissä, lenkillä ja kaupassa. Kassajonossa meidän takana oli 90% varmuudella ländereiden messarituomari Marjatta Pylvänäinen-Suorsa. Tiedettiin, että tuomari asuu Kiimingissä. Naurettiin vaan autossa, että olisko pitänyt pitää tuomarille ennakko esittely Kampista ja Vipusta.

Tänään jäi Vipun tokotreenit väliin. Ohjelmassa oli talvirenkaiden vaihtoa, auton pesua sekä edesmenneiden neli- ja kaksjalkojen muistamista haudoilla käyden. Käytiin myös pitkä metsälenkki ja varsinkin Vipu ja Kampi päästelivät sydämensä kyllyydestä. Iltapäivällä, ennen pimeän tuloa otin Vipulla tokoa, joten en ihan laistanut siitäkään hommasta. Maahanmeno onnistuu jo ihan kivasti, samoin sivulle tulo pelkällä käsimerkillä. Meidän kompastuskivi on seuraaminen, joka tuottaa mulle harmaitahiuksia. Täytyy vaan malttaa, ehkäpä se joku päivä joskus alkaa sujumaan.

Tuliko nyt kaikki, mitä oli mielessä?!? Kait ne tuli...

-Pia-