Tokoilua ja liitelyä

Taas on koittanut perjantai ja ihana, toivottavasti lämmin, viikonloppu edessä. Sitä ennen kuitenkin vielä yksi iltavuoro töissä. Blääh, harmittaa tällaisina aurinkoisina päivinä lähtä neljän seinän sisälle illaksi.

No, tokoiltu ollaan aina aamusella, ennen kuin päivä kerkeää kovasti kuumeta. Tosin tänään oli jo tosi lämmin avoimella kentällä ja koirat jo valmiiksi läähättivät lenkistä. En sitten kauheesti viittinyt niitä rassata. Kampi ja Miki lähinnä temppuilevat. Olen opettanut Kampille peruuttamista, joka alkaa jo sujua hyvin. Tarkkana saan olla kyllä palkkauksen kanssa, sillä herkästi Kampi istuu. Jos palkkaan vahingossa istumisesta, niin sitä sitten tarjotaan tovi.

Vipun seuraaminen on jo ihan hyvällä mallilla. Kovin kiinni se on jalassa, mutta en ole siihen puuttunut millään lailla. Parempi, että on kiinni, kuin hiippaille takana. Käännös oikealle menee tosi hyvin, mutta se ikuinen vasen. Aivan surkeaa! En osaa tehä sitä, enkä opettaa koiralle ollenkaan. Se onkin nyt jäähyllä niin kauan, että joku sen meille opettaa.

Nouto on ihan hyvällä mallilla. Vauhdista Vipu tulee jo kapulan kanssa sivulle. Nyt pitäs keksiä vielä keino pitää kapulaa hieman kauemmin suussa.

Vielä on paljon kaikenlaista opeteltavaa, kuten liikkeestä maahanmeno, jota ei olla treenattu vielä ollenkaan. Tarvis tehä treenisuunnitelma, mutta kun olen niissä niin huono. Kiva mennä kentälle ja miettiä siellä vasta mitä tänään ottas :).

Pasi on liidellyt Kampin ja Vipun kanssa iltasella. Eilen sain sellaisen puhelun, etten muista olenko koskaan aikaisemmin sellaista saanut. Oli niin onnellinen mies puhelimen toisessa päässä, kun Kampin kanssa oli treenit menneet niin hyvin. Kampi oli siis taas peruutuspaikalla ActiveDogin treeneissä. Kyllä siis voi kiittää Mikkoa, kun potkii Pasia persuuksille ja antaa myös paljon varmuutta, jota Kampin ohjauksessa tarvitaan.

Että sitten tällainen viikko. Toukokuu kohta takana ja ylihuomenna ollaan jo kesäkuussa. Nyt sitten vaan nauttimaan kesän lämmöstä, vaikka lomasta ei tietoakaan.

-Pia-

TAAS näitä elämän herkkuhetkiä, NOT!

Arvaatte jo varmaan mikä mun mielestä näitä ei niin "herkullisia hetkiä" on. Joo, nuori herra päätti haluta lenkiltä suoraan suihkuun ja kävi sitten ruskettamassa itsensä P...skassa! Vipulla olisi ollut valittavana tokoiluhetki lenkin päätteeksi läheisellä kentällä, mutta eipä sitten mentykkään. Reppu ja kaikki vermeet olivat mukana tokoilua varten... jos jotain hyvää haluaa repun kantamisesta hakea, niin hyvä puntti se ainakin on kipeille hartijoille. Alan pikkuhiljaa tulla siihen tulokseen, että lenkkeilijöille pitäs laittaa pururadan varrelle huusseja 500 m. välein, niin ei tarttis paskoa koirien lenkkeilymetsiin... tai vaihtoehtoisesti samanlaisia jätösroskiksia pururadalle kuin pyöräteillä koirille ja niissä sitten kuva ihmisestä kyykkimässä housut kintuissa. Pitäskö tehä aloite kaupungille vai valittasko asiasta johonkin foorumiin?

No, se siitä aiheesta... nyt niitä lupaamiani kuvia sunnuntain lenkkeilystä, tarkemmin sanottuna frispiin heitosta. Nuo kelit ovat tänään muisto vain, sillä ainakin täällä on pilvistä ja kylmää. Hanskat olis saanu olla aamulenkilläkin mukana.


Kumpi kerkeää...


Vai oliko sittenkin Kampi?


Tiukka käännös...


Vetävä ravi...


Kenguruko se siellä?


Tää on ainakin lentäväländeri.

-Pia-

Elossa ollaan

Hups, siinähän vierähti melkiistä viikko, etten tänne mitään kirjottanu. Viime viikko oli tasasen tappavan kiireistä koko viikko. Tiistaina oli Vipun liidot. Kyllä on pikku kaveri kehittynyt huimasti. Se painaltaa niin tomerana ja kuuntelee Pasia tosi tarkkaan. Ekaa kertaa kuulin sen jopa vokisevan radalla. Liekö nyt alkaa syttymistä tähän lajiin tapahtumaan?

Keskiviikkona oli Kampin treenit. Kampi sai ratatreenin lisäksi teho a-treenit... ja kyllähän se treeneissä osaa. Nyt vaan pitää muistaa vaatia tekemään aina kisoissakin. Torstaina Kampi pääsi peruutuspaikalle Activedogille treenaan. Wau, mikä taika Mikolla on Pasin asenteeseen. Kyllä oli ihan eri mies noissa treeneissä kuin edellisissä kisoissa. Oikein tsäpäkkää ja hyvää käskytystä. Pitäs kyllä saada Kampikin tuonne treenaan vakituisesti... jos vaan joku taikos lisää kahisevaa. Noista treeneistä kiiruhdettiin jäähdyttelylenkin jälkeen oman seuran kentälle vetämään treenejä. Siinä välissä kerettiin kuitenkin Vipulle ottamaan a-treeniä ja uskaltauduttiinpa kokeilemaan ekaa kertaa kokonaista pujottelua irti. Pari eka kerran höseltämisen jälkeen Vipu jaksoi malttaa kiertää loppuun asti. Vipullehan on nyt opetettu pujottelu vinokepeillä. Ollaan aina oltu perinteisen käsiohjauksen kannalla, mutta nyt on täytynyt käsitystä hieman muuttaa. On niin helppoa, kun ei tarvitse päästä siitä käsiohjauksesta pois ja Vipu on joutunut itse ajattelemaan pujottelun idean.

Perjantaina treenailtiin Vipun kanssa tokoryhmässä, mutta viikonloppu meni koirilla aika lailla rennosti. Itse käytiin lauantaina katsomassa luonnetestejä. Tai siis Jenssin luonnetestiähän me sinne mentiin kannustamaan ja katottiin sen jälkeen yks rotikka. On se vaan älyttömän mielenkiintoista mitä kaikkee tuomarit koirista näkevätkään mitä maallikko kentän reunalta ei näe. Ehkä joku päivä mekin Vipun kanssa uskaltaudutaan, mutta ei vielä ainakaan ensi vuonna.

Pasilla olli kiire luonnetestistä shelttikerhon järjestämään Mätsäriin tuomariksi. Pasi oli saanut arvostella lelukoirakilpailua :-D ja pentuja. Itte en ollut paikalla, joten en siitä kerro sen enempää.

Tässäpä nämä viikon hurjimmat uutiset. Kuviakin olisi ollut sunnuntain lenkkeilystä, mutta nyt on jo valmistautumisessa töihin niin kiire, että laitan sitten joku toinen päivä.

-Pia-

Kontaktiloikkaa, kohellusta ja puuskutusta

Viikonloppu oli ja meni ja sen mukana kisat myös. Kampi oli kisoissa repiä pelihousunsa, sillä niin onnellinen jätkä näytti synttärilahjastaan olevan. Kampin meno näytti kesälaitumelle päässeen sonnin riemulta ja sitä se kait olikin :). No mitäpä siitä sitten seuraa, A:n järkyttäviä kontaktiloikkia ja hirveetä kohellusta muutenkin. Hyppyrata kuitenkin ihan siedettävän näköistä menoa yhdellä rimanpudotuksella.

Eilen lenkkeiltiin Vilman, Pennin, Eeli -pojan ja Minnan kanssa. Tehtiin ensin Vipulle jälki vanhenemaan ja lähdettiin lenkkeilemään. Miki -vanhus nuortuu puolella aina kun näkee Pennin. Niin on Miki neitoon rakastunut :). Lenkin jälkeen ajettiin Vipun jälki. Taas lähettiin junan lailla puuskuttamaan, ensimmäinen "keppi" nousi metsästä hyvin. Käännöksen kohdalla hieman haettiin jälkeä, mutta taas Vipu taitavasti haki jäljen ihan itse. En tosin olisi pystynyt auttamaankaan, kun Pasi teki jäljen ja mulla ei ollut hajuakaan miten se kulki. Toinen "kepu" jäi jostain syystä metsään, vaikka Vipu puuskutti sen päältä. Nappasin sen kuitenkin vauhdissa taskuuni. Jäljen loppu löytyi hyvin ja Ceasar maistui metsässä makoisalta.

Tytöille tehtiin myös omat jäljet ja keksinpä alkaa opettamaan jälkeä Kampillekkin. Tein n. 10 metrin pituisen jäljen ja pistelin frolickeja jokaiselle askeleelle ja lopuun Ceasar -purkin. Kampin tarkkuus näkyi selvästi jäljellä. Joka ikinen askel haisteltiin tarkasti ja jokainen frolicki löysi tiensä Kampin vatsaan. Ja Ceasar näytti olevan suurensuurta herkkua. Ehkäpä saadaan tästä uusi harrastus Kampillekkin.

Jaahas, täytyy lähteä valmistautumaan Vipun agitreeneihin. Siis lähden KETYilemään.

-Pia-

Kampi 7 vee!

Eipä ihan uskois, että toi Kamppuri täyttää jo seiska vee. Ihan käsittämättömän nopeesti on aika mennyt. Ens vuonna jo vetsku, heh! Kampi on kaveri, joka on mut saanu rakastumaan tähän rotuun. Kampi raasu on joutunut mun koekaniiniksi, kun olen opetellut ymmärtämään sen ajatuksen juoksua. Nyt tunnen sen jo kuin omat taskuni (voisin väittää). Tiedän mitä sen pääkoppa kestää ja miten toimin jossain vaikeissa tilanteissa. Sen vekkuli katse, kun se miettii mitä sille haluan opettaa, on vailla vertaa. Isot tummat silmät vaan näkyvät kulmakarvojen alta ja aivot selvästi käyvät kahtasataa :).



Kampin myötä olemme saaneet myös monia ihania uusia ystäviä. Kasvattaja niistä varmasti meille tärkein. 7 vuotta ollaan vaihdettu kuulumisia, joka toisaalta tuntuu aika uskomattomalta. En ole laskenut kuinka monta kertaa ollaan Kipalassa käyty ja mökissä saatu nukkua, mutta jokaisessa kasvattitapaamisessa ollaan 7 vuoden aikana käyty. Tapaamiset on meille yks kesän kohokohta, sillä on ihanaa nähdä "sukulaisia", vaihtaa toisten kanssa kuulumisia ja aina on ollut jotain mielenkiintoista ohjelmaa. Kiitos Kipa, että jaksat tapaamisia järjestää!

Nyt sitten vaan olisi enää yksi toivomus... että saataisiin ensi vuonna viettää Kampin synttäreitä iloisemmissa merkeissä! 15. päivähän tuli vuosi Hugon kuolemasta, joten kahteen vuoteen ei olla iloisissa merkeissä Kampin synttäreitä juhlittu. Kampi saa onneksi nauttia lahjastaan. 4 agirataa edessä! Onnea hauska kaveri!

-Pia-

Elämä jatkuu EHKÄ sittenkin

On tämä niin vaikeaa, vaikka pikkuhiljaa alkaa helpottamaankin. Kotona oleminen on kaikkein vaikeinta ja ne tutut lenkkipolut, joilla Konsta oli mukana. Jokainen asia kotona muistuttaa Konstasta ja sen poissaolosta. Panta naulakossa, tyhjä kupinpaikka, kuvat seinällä ja pöydällä. Muistot tuntuvat vielä niin kovin kipeiltä asioilta. Onneksi meillä on kuitenkin paljon ihania muistoja Konstasta, joita voin myöhemmin lämmöllä muistella.

Onneksi on nuo toiset kaverit pitämässä meidät kiinni rutiineissa. Vipu varsinkin on sellainen ilopilleri, ettei sitä voi hymyilemättä katsoa. Ja jos ei yhtään hymyilytä, niin se tulee viereen istumaan ja tökkää märän kuononsa korvaan. Ei siinä voi kiljumatta istua. Kyllä nämä kaverit pakostakin helpottaa oloa.

Jotain olemme yrittäneet tehdäkkin. Olen ollut iltaisin töissä, joka on antanut hengähdystauon tälle kaikelle. Vaatekaapit ovat saaneet kotona kevätsiivouksen. Paljon on pyykkikone nielaissut sukkia, kun melkein puoli pussillista "varalta säilytettyjä" parittomia sukkia meni roskiin. Kirppiksellekkin olisi vaatetta, jos vaan joku niitä möisi. Eilen tokoilin kavereiden kanssa. Aijai, kun Vipu kerää mukavasti kierroksia kun pääsee vasta viimeisenä tekemään. Kyllä on pikkasen topakkaa poikaa! Nyt alkaa ilmeissä ja tekemisissä olla sitä "minä haluan" -paloa. Kateus on kantava voima.

Pasi kävi eilen ActiveDogin epävirallisissa agikisoissa Kampin ja Vipun kanssa. Vipukin siis sai mennä elämänsä ensimmäisen möllikisan. Mölleissä ei ollut kontakteja eikä keppejä. Ja Wautsi, Wau voittohan sieltä oli napsahtanut... kylläkin yhdellä hylyllä, mutta mölleissähän niitä ei lasketa. Olipa muuten harvinaisen hienot palkinnot. Kotiin tuomisina 15 kg säkki Hund och Jakt lammas-riisi ruokaa!

Tämä viikonloppu on sitten Kampin kisaviikonloppu. Neljä kisaa aivan kotikulmilla. Mietin ensin, että pystynkö paikanpäälle edes lähtemään. Kuitenkin paremmalta tuntuu mukaan lähteminen kuin kotia jääminen.

-Pia-

Elämäni koira

Taas valo viiltää taivaanrantaa,
se päivän yöstä erottaa.
On tullut aika pois se antaa,
jota niin paljon rakastaa.
Sen järjellä me ymmärrämme,
toinen lähtee, toinen jää,
vain pieni lapsi sisällämme
ei tahdo sitä käsittää.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
kulje kanssa enkelin.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
sinua paljon rakastin.
-Marcus Bäckman-

Saatoimme eilen illalla Rakkaan Ystävämme viimeiselle matkalle sateenkaarisillalle. Sairaus uuvutti Konstan, eikä lopullisen päätöksen tekeminen ollut vaikeaa. Emme saa koskaan tietää mikä Konstan sairaus oli, koska kilpirauhasarvot olivat liki normaalit.

Kiitos Konsta, että saimme jakaa kanssasi monet ihanat hetket. Meillä on sinua suunnaton ikävä.

Rakkaudella: Pia ja Pasi

Ei mee hyvin

Viikko on ollut täynnä huolta Konstan tilasta. Pari parempaakin päivää joukkoon on mahtunut. Välillä Konsta on jopa tuonut lenkillä keppiä heitettäväksi, mutta jaksaminen on loppunut lyhyeen. Kokeiden tulokset saimme torstaina ja tulehdusarvot olivat korkeat, mutta maksa- ja munuaisarvot normaalit. Nyt sitten odotellaan kilpirauhaskokeiden tuloksia tiistaihin asti. Tuntuu että tiistaihin on ikuisuus, sillä tänään Konstan tila on taas huonontunut. Jokainen tunti ja minuutti tuntuu liian pitkältä ajalta katsoa Konstan väsyneitä silmiä. Iho on mennyt karmean näköiseksi. Jatkuvasti löydän uusia vereslihalla olevia paikkoja eikä niihin tunnut tehoavan mikään. Olo on todella voimaton tämän sairauden edessä. On aivan hirveää katsoa, kun toinen on kipeä ja äärimmäisen väsynyt eikä ite voi oikein tehdä mitään. Eilen ja tänään ei ole oikein enää ruoka maistunut ja tänään Konsta oksensi kaikki lääkkeensä. Nyt illalla kuitenkin söi pienen annoksen helposti sulavaa ruokaa kädestäni.

Toivon todella, että tämä olisi kilpirauhasista johtuvaa. Ainakin lääkkeet löytyisivät siihen ja voisi olla toivoa vielä paremmasta huomisesta. Aikaa ei ehkä ole enää paljon, joten toivottavasti syy noihin vaivoihin löytyy äkkiä.

Kaikesta tästä murheesta huolimatta Vipu toivottaa Chili äidilleen, Kampi Aasa äidilleen ja Miki Veera äidilleen Hyvää äitienpäivää!

-Pia-

Paapan kuulumisia

Konsta -paappa kävi eilen vähän tutkittavana. Ainakin väsymykselle ja "nopealle vanhentumiselle" löytyi selitys, sillä Konstalla oli kuumetta yli 40 astetta. Ei siis ihme, että Konsta kulki lenkeillä vaisusti perässä ja nukkui paljon ja erittäin sikeästi. Ell:n pöydälläkin Konsta huojui ja meinasi tipahtaa, kun istahti liian reunalle. Konstalta otettiin myös verikokeita maksa- ja munuaistutkimuksia varten, sekä pissanäyte. Huomenna voin kysellä tuloksia niistä. Ihossa oleville haavoille ei löytynyt muuta selitystä, kuin tulehduksen aiheuttama reaktio. Tänään pesen Konstan desinfioivalla shampoolla perin pohjin. Nyt antibioottien ja kuumetta alentavien lääkkeiden ansiosta Konsta on paljon virkeämpi. Silmät ovat paljon kirkkaammat ja innostui jo tuossa vähän leikkimäänkin. Toivottavasti tämä nyt tästä lähtee parempaan suuntaan.

Onpa meillä ollut tämä vuosi huonoa tuuria noiden koirien kanssa. Ell:iin on mennyt jo nelinumeroinen luku kahisevaa... en oikeestaan uskalla edes laskee kuinka paljon. Vipulla on vakuutus, mutta vanhusten hoidot ollaan saatu pulittaa kokonaan omasta kukkarosta. Toisaalta, ihmekkös tuo, kun talossa asustaa kaksi 12 vuotiasta. Ei voi olettaakaan, etteivät koskaan sairastaisi... toivoa toki voi.

Vipu aloitti eilen Agtive Dogilla valmennusryhmässä. Kuulostaapa hienolta, eikö vaan :). Itelläkin oli tarkoitus lähteä treenejä katsomaan, mutta jäin Konstan kunnon takia kotiin. Hyvin oli kuulemma treenit menny. Oli ollut onnistunutta takaaleikkausta ja esteen kiertoa. Itsenäisesti oli menty aata ja keinua.

-Pia-

Läntsymestaruus ja ell reissu

Tässäpä tiiivistettynä menneet tapahtumat ja kuulumiset.

Lohja/Janakkala reissu takana päin. Reissu oli älyttömän mukava, mutta tietysti aika raskas. Muutama mutkakin matkassa oli, mutta nyt en niistä jaksa kirjoittaa. Lauantain kisat eivät menneet aivan "putkeen". Eka radalta 15 riman pudotuksina ja toiselta radalta hyl en enää muista mistä.

Sunnuntaina oli sitten ne länderimestaruuskisat, johon osallistui peräti kaksi maxi -länderiä. Vähiin ovat maxit käyneet. Kampihan sen sitten voitti, sillä vastus Repa hylkääntyi ekalta radalta. Kampin eka rata oli alussa oikeen mallikkaan näköistä, mutta loppua kohden ote hieman herpaantui. Siihen nähden, että hetkeä aikaisemmin oli ukkonen jyrähdellyt, Kampi pystyi toimimaan varsin mallikkaasti. On sillä agilla vaan ihmeellinen voima. Toinen startti oli huomattavasti tsäpäkämmän ja tarkemman näköistä menoa. Kampikin oli oma itsensä, vaikka taivaalta satoi rankasti vettä. Yksi riman pudotus tältä radalta ja molempien ratojen yhteistulos 15. ONNEA PASI JA KAMPI!!!!

Itse heiluin kameran kanssa kisoissa. Huh, olipas siinä urakkaa kerrakseen. Harmittaa ihan vietävästi, kun moni hyvä kuva tärähti yksinkertaisesti taidon puuttuessa. Opin ainakin arvostamaan todella agikisoissa kuvaavia. Ei ole ihan maallikon hommaa, ei. Muutamia kohtuullisia kuvia sain ja laitan ne esille, kunhan ensin saan ne käsiteltyä. Pahoittelen jo etukäteen sitä, ettei varmastikkaan kaikista länderikisaajista ole onnistuneita kuvia.

Olipa mukava nähdä länderiporukkaa kisoissa ja vaihtaa kuulumisia. Monelle tutulle nimelle löytyi kasvot. Avartava reissu siis siinäkin mielessä. Suuret kiitokset Kipalan porukalle taas meidän majoittamisesta ja muonituksesta! Tuli taas päivitettyä monet kertomatta jääneet kuulumiset. Kuukauden päästä kohtaamme pentutapaamisen merkeissä!

Ja hyvien uutisten päälle kerron huonot uutiset. Konsta ei ole oikein kunnossa. Toissa viikolla huomasin Konstan selässä peukalonpään kokoisen karvattoman kohdan, josta oli nahka rikki. Luulin sen olevan Hotspottia, joka on ainakin collielle yleinen vaiva. Hoidin sitä "ohjeiden" mukaisesti, mutta pian huomasin, että paikkoja on muuallakin. Eilen kun haimme Konstan hoidosta rupisia haavoja oli pitkin selkää alkaen hännän päästä ja jatkuen päälaelle. Soitin tänään ell:lle ja sain ajan tälle päivälle. Toivottavasti selviää mikä paappaa vaivaa ja saadaan siihen hoito.

-Pia-

Lenkkeilyä ja "hulluuden" pohtimista

Tänään käytiin päivälenkillä Vilma ja Penni sheltien kanssa Auranmajan hieman kosteissa maastoissa. Ensin tehtiin Vipulle jälki vanhenemaan ja lähdettiin tyttösten kanssa lenkkeilemään. Ilma oli mitä mahtavin. Kummasti sitä ei vaan osaa pukeutua talven jälkeen oikein, vaan päällä oli aivan liikaa vaatetta. Oli ihanaa, kun Vipu ja Penni pääsivät pitkästä aikaa leikkimään ja Vipu oikeasti leikki Pennin kanssa eikä mielessä ollut koko ajan "miesten jutut".



Lenkin jälkeen ajettiin Vipun jälki. Maasto oli vaikein mitä koskaan aikaisemmin. Melkoista varvikkoa koko matkan. Hienosti Vipu jäljen kuitenkin selvitti, ainoastaan loppu oli pienoista hakemista. Tosin jälki loppui linjalle ja linjalla juoksi pari koiraa irti. Luultavasti olivat käyneet ainakin lähellä loppupalkkaa tutkailemassa. Vilmalle ja Pennille otettiin myös elämänsä ensimmäiset jäljet. Siitä on hyvä jatkaa tyttöjenkin kanssa eteenpäin.


Varma kesän merkki! Tällainen kaveri löytyi lenkin varrelta.

Huomenaamuna pitäisi ohjata auton nokka kohti Lohjan harjuja ja Kipalaa. Vietetään perjantai-ilta kasvattajan hyvässä hoivassa ja ajellaan lauantaina Janakkalaan kisaamaan Janakkalan kennelkerhon järjestämiin kisoihin. Sunnuntaina on samassa paikassa länderimestaruuskisat länderiyhdistyksen järjestämänä. Joskus sitä aattelee, ettei tämänkään koiraharrastuksen kanssa ole aina järki mukana. Ajellaan viikonlopun aikana arviolta 1500 km. Samana viikonloppuna olisi ollut lähempänäkin kisat. Nimittäin n. 10 km päässä meiltä. No, täytyy ajatella positiivisesti, nähdään kasvattajaa ja muita etelän tuttuja. Ja hieman lohduttaa myös ajatus siitä, ettei olla ainuita hulluja tässä maassa:).

-Pia-

p.s Kevään aikana otettuja kuvia löytyy nyt uudesta osoitteesta.