sunnuntaina, helmikuuta 24, 2013

Synttärihumua

Kummasti sitä lapsen myötä koirienkin synttärit muuttavat muotoaan. Neiti, kun kuuli, että Vipulla on synttärit, niin alkoi se mahoton "hyysääminen". Pöytiä ja tuoleja järjesteltiin jo päivää aikaisemmin ja pöydälle katettiin leikkiastiasto odottamaan. Kortti tehtiin johon tietysti "Vipu ihastuu" ja lahjakin piti paketoida. Sitten neiti toivotti "Hyvää onnea vakas Vipu" ja luikautti huilulla onnittelulaulun. Kiva oli Vipun 6 -vuotta täyttää :)!


tiistaina, helmikuuta 19, 2013

Kolmen länderin loukussa

Nyt kun Hakakin on jo "iso" poika ja käynyt vähän koulujakin, niin on ollut mielenkiintoista pohtia noiden luonne-eroja. Haka ja Kampi toimivat monissa asioissa samalla lailla ja Vipu on "poikkeava" yksilö ;). Haka ja Kampi ovat suht itsenäisiä, nukkuvat omissa oloissaan ja mielellään ihan eri huoneessakin kuin me ihmiset. Vipu taas on aina siellä missä ihmisetkin. Lenkillä Vipu painaltaa usein hyvinkin kaukana omissa maailmoissaan ja Haka ja Kampi pyörivät lähettyvillä. Haka ja Kampi kulkevat nätisti remmissä ja molempia inhottaa, jos remmi menee jalkojen väliin. Vipu painaa menemään kuin hinaja. Kiskoisi, riuhtoisi ja säntäilisi sinne tänne, jos vaan annettaisiin, eikä paljon jalkojenvälissä kulkeva remmi menoa haittaa.



Harrastuksissa Kampille ja Hakalle on ollut pääasia, että on kivaa tekemistä; sillä ei niin väliä kuka vie. Vipulle taas on ollut nuorempana suurikin väli sillä, kuka vie - pentuna ei meinannut lähteä edes Pasin mukaan. Nyt Veekin on itsenäisempi, lähti jopa viime agikisoissa sille tuiki tuntemattoman ohjastajan matkaan. Hakalle ei myöskään näyttäs vaikuttavan mitään häiriökoirien / -hajujen läsnäolo, vaan keskittyy hyvin tekemiseensä. Vipulle taas motivaation hakeminen on ollut varsinkin tokossa iso haaste, sillä tyttökoirien hajut  on niin ihania.



Kampi on ehdottomasti porukan taistelutahtoisin ja tempperamenttisin. Sitä ei ole tarvinnut houkutella leluun tarttumaan. Vipi ja Haka molemmat on opetettu taistelemaan lelusta. Haka on porukan varautunein, ainakin  vielä. Kokemuksen myötä varmasti sosiaalistuu, niin on nuo muutkin tehneet. Haka on myös mielestäni porukan "kovapäisin". Voi tietysti olla, että Hakan kohdalla tilanteet on tuoreimmassa muistissa, mutta välillä tuon murkkuikäisen kans on ollut ihmeissään. Kovapäisyydellä tarkoitan lähinnä sitä, että Hakalla on luonnetta pistää vastaan, jos tuntee olonsa uhatuksi. Mitään agressiota näissä tilanteissa ei ole, vaan ne on lähinnä sellaista "paniikkipyristelyä". Vipu on kyllä ollut tosi helppo koira, en muista että sen kanssa olisi taisteltu nuorenakaan poikana. Vipu on nöyrä, muttei jää miettimään juttuja sitä hetkeä pitempään.

Haka kiipeämässä lintutorniin


Oppimistilanteissa Kampi ja Haka käyttäytyvät samoin. Jos tehtävä on sellainen, että koiran pitää itse löytää ratkaisu, molemmat passivoituvat ja jos tehtävä käy painostavaksi, lähtevät pois tilanteesta. Vipu taas tarjoaa ihan kaikkea mahdollista ja mahdotontakin :). Painostavissa tilanteissa hetkeksi istahtaa miettimään ja taas on innokkaana valmis oppimaan uutta.




Olen joskus sanonut että Vipu on meillä laumanjohtaja. Ennemminkin voisi sanoa, että Vipu johtaa laumaa, kun se kulkee aina edellä, muttei se kuitenkaan Kampin asemaa ole järkyttänyt. Ei noista nuoremmista kumpikaan uskalla Kampille ryppyillä, Kampi nappaa taistelutilanteissa lelut Vipun suusta ja kyllä Kampi vieläkin ratkoo tiukkoja tilanteita menemällä vanhuksen itsevarmuudella paikalle. Haka taas yrittää aika ajoin horjuttaa Vipun asemaa haastamalla riitaa. Veljekset rähisee yleensä lenkillä kepeistä sun muista jutuista ja välillä kähinät on aika pahan kuulosia, onneksi vain kuulosia...

Yhtä kaikki, jokainen pojanpässikkä omine kommervenkkeineen on yhtä rakas meidän perheessä!

maanantaina, helmikuuta 04, 2013

Tokokisoja kiikarissa.

Maaliskuulle Vipu on saanut kaks paikkaa tokokisoihin. Hieman on varmemmalla pohjalla liikkeet, kuin viime kokeen aikoihin, mutta toki treenattavaa aina riittää :). Itseasiassa, mitä enempi treenaa, sitä enempi ilmenee ongelmia...

Meidän suurin haaste varmasti tulee olemaan tuon viriilin keski-ikäisen motivoiminen kokeeseen, eikä kentän pohjan nuuskimiseen. Pohja nimittäin on nykyään entistä kiinnostavampi, kun juoksunartut treenaavat agilityä samassa hallissa. Mielessä on kyllä ollut, että varmasti olisi helpompaa harrastaa, jos Vipulta poistas kulkuset...

Liikkeissäkin on paljon treenattavaa. Ennen niin varmat paikallaolot ovat muuttuneet vähän epävarmemmiksi lähinnä jättämisen osalta. Zetassa vaikein liike on istuminen, herran haltuun istuuko vaiko seisoo. Kaket oli hetken suorastaan loistavat, kunnes keksi taas alkaa yrittämään liikaa. Tunnari on periaatteessa hyvä, mutta saattaa lähtä haisteleen sijaistoimintona ihan muuta. Ruutu ja ohjattu tällä hetkellä ok. Seuraamiseen oon myös ihan tyytyväinen. Luoksetulossa ennakoi vähän, mut parempi sekin, kuin ettei pysähdy ollenkaan ;). Metalli periaatteessa ok, muttei kyllä hyppää hyppyä, jos kapula vinossa. Pitäis saada ottamaan katsekontakti ennen hypylle lähetystä, niin sitten onnistuis. Pitää siis heittää suoraan :).

Ja tämähän ei ollut mikään kootut selitykset juttu, vaan katsaus missä mennään. Tekeminen ei ainakaan lopu :)