maanantaina, huhtikuuta 30, 2007

sunnuntaina, huhtikuuta 29, 2007

Paljon uusia kokemuksia

Taas on pikku miehelle tullut viikonlopun aikana paljon uutta mietittävää. Lauantaina kävimme katsomassa agility -kisoja kakkosluokkien verran. Vipu löysi kisoista paljon ihania ihmisiä ja vielä ihanampia koirakavereita. Ihmiset tervehdittiin iloisesti kasvot nuollen ja sopivan kokoisten kavereiden kanssa oli kiva ottaa hieman matsia. Kylmä tuuli verotti ulkona olemista, joten osan ajasta Vipu koisi autossa. Katja otti Vipusta muutamia kivoja kuviakin kentän laidalla. Suuret kiitokset Katjalle kuvauksesta!


Tänään sitten käytiin tutustumassa pieniin ihmisiin. Veljen tytöllä Merillä oli 4 -vuotis synttärit ja Vipu pääsi juhlahumuun mukaan. Oli siinä pennulla ihmettelemistä, kun viidestä veljeni lapsesta neljä oli kotona ja kaikki vuorotellen pyörittelivät kakaraa sylissään. Reissu oli oikein mainio harjoitus lapsiin totuttamiseen, sillä edes nuorin, 2 -vuotias, ei pelännyt koiria.

Jaahas, taitaa olla pikku -Viputin iltapalan aika. Siispä syömään, pisulle ja koisimaan.

-Pia-

perjantaina, huhtikuuta 27, 2007

Vipun ensi kosketus

Jaa, mihinkö? No agilityyn tietysti. Käytiin keskiviikkona hallilla treeneissä, siis Kampi ja Pia treenasivat ja me oltiin Vipun kanssa tutustumassa radanrakentamisen ajan hieman esteisiin ja yleiseen tunnelmaan. Vipun piti päästä tutustumaan vaikeisiin esteisiin heti alkuun eli pussi ja keinu kuuluivat opeteltavien listalle. Pussia toki haisteltiin vain päältä ja keinuakin tutkittiin hieman kauempaa, mutta siitä huolimatta eka "treeni" on nyt takana. Siinä vaiheessa kun isot koirat aloittivat omat suorituksensa, me lähdettiin autoon lepäämään. Kas kun kaikissa harjoitusohjelmissa lukee, että levon ja rasituksen suhde on pidettävä oikeana.

Eilen käytiin sitten näyttäytymässä "mummolassa" eli Pian vanhempien luona. Siru-koira oli ensin ihmeissään naperosta, mutta tokeni nopeasti ja oli pian oma itsensä. Vipulle uusia kokemuksia tarjosivat hissi sekä räsymatot, joita piti maistella. Tunteakseen olonsa kotoisaksi, Vipu päästi matolle pikku lirut. Paluumatka alkoi kuten aina ennenkin autoillessa eli Vipu nukahti välittömästi auton käynnistyttyä ja unta riitti kotipihaan asti.

Tänään se sitten tapahtui! Vipu vietti muiden paitsi Hugon kanssa parituntisen kotona ilman ihmisiä. Virittelimme oviaukkoon portin ja keittiön liukuovi suljettiin. Lisäksi Miki jätettiin seuraksi, mikä olikin siinä mielessä virhe, että vanha herra oli saanut liukuoven auki ja koko nelikko oli vastassa, kun saavuin kotiin. Ainakin seuraa oli ollut riittävästi, eikä sen kummemmin lähtiessä kuin takasin tullessakaan kuulunut ylimääräisiä ääniä.

Viikko "isyyslomalla" on kulunut todella nopeasti ja pennun kanssa on ollut todella mukava touhuta kaikenlaisia uusia juttuja. Miki on ollut hyvänä apuna muun muassa pissalenkeillä ja kärsivällisesti antautunut kiintymyksen osoitusten kohteeksi. Aina kiintymys ei ole ollut kovin lempeää, mutta tunteella ne on tarjottu. Tästä jatkamme eteenpäin.

Pasi

tiistaina, huhtikuuta 24, 2007

Paavon luona kylässä

Tänään Vipulla oli sovittuna miitinki Paavo -länderin kanssa. Automatka Paavon luo oli Vipun mielestä suuri loukkaus. Matkustaminen häkissä ei ollut Vipun mielestä oikeutettua ja kontista kuului sydäntä särkevä uikutus. En osannut varautua tilanteeseen oikein, mutta tämän reissun jälkeen aloitamme häkkitreenit.


Paavon aurinkoisella pihalla oli paljon tutkittavaa ja hutkittavaa. Ensin toki täytyi moikata Paavo -poika nöyrästi, ja Tiina iloisesti naama ja korvat lipittäen. Sitten tutkittiin pihalla oleva suihkuallas juoden siitä vettä, törmättiinpä siihen kerran niin, että etutassut kastuivat. Pihalta löytyi myös ihanan makuista sammalta, kukkapurkkeja, portaita ja kaikkea muuta kivaa. Sisälläkin käytiin tutkimusretkellä. Kaikkea tutkittavaa oli niin paljon, että nukkumatti vei voiton ja pöydän alla koisittiin tovi, ennen kotiin lähtöä.


Paavo ja Vipu tervehtivät


Paljon kaikkea kivaa.

Kiitos Tiinalle pentulahjasta. Pentu-kongille on varmasti käyttöä, kun alamme harjoittelemaan yksinoloa häkissä ja muualla kotona. Niin ja kiitos vinkistä ostaa kompostiverkkoa pentuaitaukseksi. Painelemme heti huomenna Biltemaan! Otetaan muutaman kuukauden päästä miitinki uusiksi, niin leikitkin ovat varmaan jo tasavertaisemmat.

-Pia-

maanantaina, huhtikuuta 23, 2007

Mainio matkakumppani

Vipu on kyllä mitä mainioin matkakumppani. Junamatka Riihimäeltä Ouluun meni koisiessa muutamaa valveillaoloa lukuun ottamatta. Muutamana päivänä ollaan oltu jo auto kyydissä ja Vipu sammuu autossa saman tien, kun moottori käynnistyy ja herää vasta, kun nostetaan hereille. Eilen iltalenkillä nukkui mun takin sisällä. Hetken jo luulin, että on sattunut jotain kamalaa, kun Vipu ei vastannut nimittelyyn eikä sievään herättelyyn. Vasta, kun nostin päätä reilusti, niin raotti silmiä merkiksi, että elossa ollaan. Tänään sitten päivälenkillä juoksi hetken Kampin ja Konstan kanssa, kun nostin kakaran reppuun sammui kuin saunalyhty. Loppulenkin nukkui sitten roikottaen päätään repun suusta. Kyllä siinä oli vastaantulijoilla hymyssä pitelemistä.

Tänään on satanut vettä. Länderin perusluonne on tullut hyvin esille. Nurmikolla saattaa juuri ja juuri käydä pissalla, mutta asfaltilla kävely on todella epämiellyttävää. Hyi, rapakkoja.

-Pia-

sunnuntaina, huhtikuuta 22, 2007

Reissumies repussa


Tänään lähdimme jälleen päivälenkille Isoniemen hienoihin maisemiin. Aurinko paistoi nyt todella lämpimästi ja lumet olivat sulaneet käytännöllisesti katsoen kokonaan. Vipu sijoitettiin alkumatkasta reppuun ja matka alkoikin mukavasti. Isot pojat, Kampi ja Miki etunenässä, vaelsivat kaukana edellämme. Niinpä jouduimme huhuilemaan niitä tuon tuostakin lähemmäksi, koska alue varsinkin viikonloppuisin on tosi suosittua liikunta-aluetta. Mukavan kumpuileva maasto on sinänsä mukava, mutta muodostaa samalla tehokkaan näkemäesteen, joten koirat on sitten pidettävä yleensä aika lähellä meitä ihmisiä.
Vihdoin koitti se hetki kun Vipu vapautui repusta ja pääsi juoksentelemaan pitkin hiekkarinnettä. Kyllä siinä pikku tassut saivat kyytiä ja monia asioita piti ihmetellä. Esimerkiksi ruohonkorret, jäkälä ja pikku oksat saivat kyytiä kun Vipu pääsi vauhtiin. Elämä synkkeni heti kun poitsu pistettiin takaisin reppuun lepäämään. Jouduin olemaan tosi tarkkana, ettei pentu ponnistanut ulos repun suusta.

Lenkin jälkeen pistäydyimme vielä hetken kaverimme Sarin luona. Vipu sai uuden kaverin, bordercollie Jensin, jonka kanssa synkkasi todella hienosti heti. Pojat telmivät takapihalla risuja kantaen, välillä oltiin hippasilla ja lopuksi oli pakko juoda kunnon kulaus vettä. Aurinkoinen ja lämmin takapiha, lenkki ja uusi kaveri veivät Vipun voimat niin, että ruuan jälkeen uni on maittanut.

Pasi

Ostoksilla

Tänään (tai siis eilen) haettiin ensin isoille pojille ruokaa ja sen jälkeen menimme paikalliseen eläintarvikeliikkeeseen hakemaan ruokaa Vipulle. Vipu pääsi tietysti mukaan ostoksille. Ensin tervehdittiin iloisesti parit asiakkaat kunnes huomattiin, että hei täällähän on ruokaa! Sen jälkeen kävi veto itseä suuremman luun luo. Hirveä nälkä käytiin tyydyttämässä kotona, ennen kuin lähdettiin lenkittämään isoja poikia. Repusta oli taas hyvä katsella isompien menoa ja välillä mennä itsekin.

Kyllä näyttäs Vipussa olevan potentiaalia vaikka mihin, sellaisella sisulla ja rohkeudella tällä hetkellä asioita tehdään. Tiedä sitten miten ja mihin suuntaan luonne muuttuu, mutta nyt näyttää hyvältä.

Sitten sellainen äly hoi, älä jätä juttu: Käytiin Pasin kanssa ostamassa lapsiportti, jotta voidaan helpommin erotella koiria eri looseihin. Eipä tietenkään ajateltu, että länderin pentu on pienempi, kuin vuosikas lapsi. Vipu menee lapsiportin alta ja väleistä. Lisäksi vielä Kampi, Hugo ja Konsta tulevat portin yli tahtoessaan. Miki olisi ainut joka jää sille puolelle porttia, mille on jätettykin. No, saahan tuosta portista tietysti fiksaamalla ihan toimivankin, mutta joskus on järki jossain muualla kuin kotona.

Ja kotisivut on nyt uusittu. Vipu on nyt sivulla, sekä jotain muutakin uutta. Käykäähän urkkimassa ja kertokaa, jos löytyy jotain korjattavaa tai parannettavaa. Paljon jäi suunniteltuja juttuja tekemättä, mutta aika ei vain riittänyt niihin perehtymiseen.

-Pia-

perjantaina, huhtikuuta 20, 2007

Kotiutumista ja koiravieraita

Selviä kotiutumisen merkkejä on ollut ilmassa Vipun käyttäytymisessä. Enää ei olla niin vieraskoreita kuin eka päivänä. Konstan ja Kampin kärsivällisyyttä on koeteltu yrittämällä nykiä hännästä tai karvoista. Kampi viihtyykin nykyään parhaiten eri huoneessa kuin Vipu.

Ulos ei olla paljon uskaltauduttu. Reissumies pääsi aamulla reppulenkille. Muuten ollaan viihdytty vain asioiden verran ulkona, sillä keli on ollut märkää. Paljon on ollut sisälläkin ihmeteltävää. On ollut imurin surinaa, suihkun suhinaa ja veden lorinaa sankoon. Oman haasteensa siivoamiseen pikkuviikari toi kulkemalla kokoajan perässä. Siinä sai tosissaan katsoa, mihin jalkansa ja siisvousvärkit laittaa.

Iltapäivällä tulivat ensimmäiset koiravieraat kylään. Vilma ja Penni olivat juuri sopivan kokoiset kaverit Vipulle. Leikki yltyi jopa välillä rajuksi ja Vilman ja Pennin poski- ja kauluskarvat saivat kyytiä. Kyllä uni maittoi vieraiden lähdettyä.

Loppuun muutamia kuvia päivän tapahtumista:

Vipu roikkuu Vilman poskikarvoissa.

"Sapelien" kalistelua A´la Penni ja Vipu.

Vanhus ja nuorikko päikkäreillä.

Penni tarkistaa Kampin hammaskaluston kunnon.

-Pia-

torstaina, huhtikuuta 19, 2007

Terve, mää oon Vipu!

Vipu on siis mun kutsumanimi. Oikea virallinen nimeni on Kipazin Mentha Viridis ja työnimeni on Ferrari. Ferrari kuulemma siksi, että vauhtia on piisannut syntymästä asti, jokapaikassa aina ekana. Vipu musta tuli siksi, kun on toi Kampikin, josta on jo tullut mun idoli. Tulin siis sekoittamaan n-elikot lauman, mutta vaikka lauma ei olekaan nelikko enää niin elikkoja me ollaan kutenkin. Täytynee keksiä alkuun joku hyvä n -kirjaiminen sana...


Eilen siis aloitimme matkan Lohja-kodista Oulu-kotiin. Ekaks pääsimme Kepon kyytiin. Sillon mä yritin kovaan ääneen ilmoittaa, et hei, te vahingossa otitte mut mukaan! Mut ei ne kuullu, vaan jatkoivat matkaa. Riihimäellä mä sit totesin, et no, kait se maisemanvaihto on nyt edessä.

Junassa oli TOOOOSI tylsää. Ei ketään kavereita kenen kans olis seurustellu. Mä sit päätiin alkaa koisiin. Koisinkin yhtäkyytiä yli puolet matkasta, mut sit täyty kysyä, et missä on vessa? Asioiden toimituksen jälkeen taas untapalloon ja seuraavaksi mut herätettiinkin Oulussa.

Asemalla mua oli vastassa koko n-elikot kööri ja Pasi. Taas jatkettiin matkaa auton kyydissä. Onneksi ei niin pitkää matkaa kuin lähtiessä. Oulu-kotona oltiin tuota pikaa. Tervehdin hieman paremmin Pasia sekä Konstaa ja Kampia. Kampi katselikin mua suurilla silmillään. Totesi varmaan, et nyt on kuopuksen paikka menetetty. Toivottavasti musta tulee kuitenkin joku päivä Kampille tosi hyvä juoksu- ja leikkikaveri.

Tutkin ja hutkin paikat, söin ja sitten löysin Lohja-kodin tuoksuisen paikkani häkistä ja kömmin sinne nukkumaan.

Tänään me ollaan tutustuttu hieman kotimetsään. Olen päässyt ISOJEN poikien lenkeillekin mukaan. Pia laittoi minut reppuun ja sitten mentiin. Tänään tapaan myös Hugon ja Mikin. Huisin jännää, varsinkin JÄTTILÄIS-Hugon tapaaminen.

Tässäpä vielä pari kuvaa, joissa touhuan vielä sisarusteni kanssa.


Autan Totoro-veljeäni pois kuopasta.

Tässä peuhaamme kaikki viisi, jotka vielä olimme Lohja-kodissa. Minä alimmaisena.

Kaikille sisaruksilleni oikein paljon terveisiä. Toivottavasti näemme pian, sillä olisihan se metkaa pistää bileet pystyyn. Märkiä nuolaisuja myös äipälle ja iskälle. Hurjat pisi-pusut ja hännän huiskautukset kasvattajalle ja Kepolle. Ihanaa oli päristellä pihallanne kunnon Ferrarina! Tapaamisiin!

keskiviikkona, huhtikuuta 18, 2007

Junamatka Kipalaan

Tänä vuonna on kyllä koeteltu mun vastustuskykyäni olan takaa. Ja aika huonosti se on siinä pärjännyt. Vaihteeksi tautina on ollut kova päänsärky, kuume, hartia- ja kurkkukipu. No mitäpä sitä aikaa tuhlaamaan. Buranaa naamariin ja baanalle. Junan aikatauluja tsekkaamaan netistä ja yhteys Kipalaan. Pari tuntia olis aikaa seuraavan junan lähtöön. Eiku kamat kassiin, muistellen Kipan viestiä siitä mitä pitää muistaa ottaa mukaan. Konstan ja Kampin lenkitys ja menoksi.

Junassa matkustaminen jännitti hieman n. 12 vuoden tauon jälkeen. Enhän mä osannut edes paikaani katsoa oikein, vaan istuin junan numeron mukaiselle paikalle. Hetken tavattuani juna lippua, hokasin, et paikka numero taitaa ollakkin joku ihan muu. Tamperella piti sitten vaihtaa junaa. Yhden sortin jännitys momentti sekin. Mistä löytyy oikea raide jne.

No perille päästiin onnellisesti. Mitäs mä sitten täällä taas teen? Ehkäpä mukaan tartuu joku noista pienistä palleroista. Siitäpä sitten lisää tarinaa kunhan kotiudutaan.

-Pia-

lauantaina, huhtikuuta 14, 2007

Ahtautta autossa

Tänään käytiin kisaamassa naapuriseuran järjestämissä kisoissa. Minä menin Sentan kanssa kaksi kisaa ja Pia Kampin kanssa yhden kisan. Aamu alkoi siis ajolla Kempeleeseen ja taas huomasimme, että isommalle autolle todella olisi käyttöä. No, sopu sijaa antaa ja pääsimme kisapaikalle mainiosti.

Sentan eka kisa meni poskelleen esteellä 5 kun kääntäminen vasemmalle myöhästyi ja edessä ollut rengas viehätti enemmän. Toka radalla päästiin maaliin, mutta rimoja ropisi 25 pisteen edestä. Tarkempi analyysi jää tuonnemmas, mutta kaikkiaan olen tyytyväinen Sentan kulkemiseen ja kontakteihin sekä pujotteluihin.

Kampin suoritus oli kamerankin läpi katsottuna mainio. Alussa tuli pitempi kaarros käännöksessä ja kaksi viimeistä rimaa tuli alas, mutta kokonaisuutena minä olin tyytyväinen suoritukseen. Samoin oli Pia itsekin, muutamat "kokeiluluontoiset" jutut onnistuivat hyvin.

Lähes kotikisoista huolimatta päivälle kertyi pituutta hieman reilut 10 tuntia. Syötyämme olo on ollut aika nuutunut ja kroppa halajaa jo unten maille, mutta kai iltalenkki pitää vielä jaksaa tehdä.

Pasi

maanantaina, huhtikuuta 09, 2007

Pääsiäisrientolot vietetty!

Etelän lumitilanne oli kehno, sääolosuhteet tuuliset ja kylmät ja Lohjan harjut yhtä kauniit kuin aina ennenkin. Perille päästiin ennätysajassa, joten pääsimme tutustumaan 8 suloiseen pentuun mukavasti jo ensimmäisenä iltana. Nukkumaan meno pitkittyi reilusti yli puolen yön, sillä paaperoiden touhuja ja nukkumista olisi voinut seurata vaikka läpi yön. Aamulla oli ihanaa herätä pentujen kiljuntaan ja mennä ensimmäisenä pentujen sekaan istumaan. Pikkuväen mahatauti verotti niiden vointia sen verran, ettei päästy ulos koko aikana.

Pentujen suureksi riemuksi mukanamme tuli myös uusi leikkikalu. Nimittäin kameran hihna oli pennulle todella mieluisa. Siinä riekuttiin aina tilaisuuden tullen. Kivoja juttuja oli myös farkkujen saumojen kaluaminen, nappien järsiminen ja kuminauhojen kiskominen. Unohtamatta tietysti korvia, varpaita ja muita ulkonevia osia.

Täytyyhän lomareissulla tutustua myös paikallisiin nähtävyyksiin, joita Kepo ansiokkaasti esitteli meille. Matkalla Nummelan keskustaan tutustuimme paikalliseen pienteollisuusalueeseen, kunnan suurimpaan firmaan sekä asuinalueiden monipuoliseen kirjoon (sekä uuteen että vanhaan). Uusina kohteina oli Nummelan M&M sekä K-extra, mutta suureksi riemuksemme näimme myös vanhat tuttavamme Prisman ja Citymarketin.

Kotimatkalle ei meinattu malttaa lähteä ollenkaan... Pennut aloittivat aamulla sellaiset rientolot, ettei niistä voinut irrottaa silmiään (eikä kameran linssiä). Niinpä aiottu klo 10 lähtö vaihtui 11.30:een. Kotimatka sujui vaivattomasti, koska etelän ihmiset eivät vielä olleet lähteneet paluumatkalle.

Tuhannet kiitokset Kipalle ja perheelle meidän täysylläpidosta sekä mielenkiintoisista keskusteluhetkistä! Teille on aina mukava tulla! Ainoa asia mistä voisi valittaa on, että jompikumpi meistä asuu liian kaukana toisesta .

Pentujen kuvia löytyy galleriastamme.

torstaina, huhtikuuta 05, 2007

Hyvää Pääsiäistä!




Tänne pohjolaan on tullut uusi talvi. Lunta on tullut 2-3 cm ja puut ovat valkoisen kerroksen peitossa. Pakkastakin on pari astetta. Toivottavasti huomenna olisi hyvä keli, sillä matka on pitkä. Ai, että mihinkö? Lähdemme tutkimusretkelle tarkkailemaan etelän lumitilannetta, sääolosuhteita sekä havainnoimaan, onko Lohjanharjun maisemat talvisena yhtä viehättävät kuin kesäkelillä.




Kaikille blogin lukijoille suklaamunan tuoksuista pääsiäistä! Me saamme viettää pentujen tuoksuista vappua... eikäkö juhannusta... eikäkö joulua ...eikäkö pääsiäistä! *jännitystä ilmassa*

T: Pasi ja Pia



sunnuntaina, huhtikuuta 01, 2007

Sunnuntain supinoita

Taas viikonloppu oli ja meni... liian nopeaa. Mitään ei oikein tehty. Tai jos tarkemmin ajattelee, niin tehtiin paljonkin. Aloitetaan vaikka lauantaista.

Aamupäivällä käytiin ostamassa tarvikkeet Kampin ja Mikin petiin, koska ystäväni Minna lupautui meille ne tekemään. Tosi nopeasti Minna ne tekikin ja niistä tuli todella hienot!! Paras palkkio Minnalle taisi olla, kun Kampi ryöväsi heti Mikille tarkoitetun pienemmän pedin ja kun oma peti oli valmis, vaihtoi siihen. Kiitos vielä Minnalle, itsellä noiden tekemiseen olis mennyt varmaan viikko! Tässä kuva onnellisesta uuden pedin omistajasta:



Ostoreissun jälkeen älytöntä kyytiä kotiin vaihtamaan vaatteet ja hallille nätö treeneihin. Suunnitelmissa on lähteä Ruottin puolelle näyttelyyn, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi ilmoittautua. Treenaus ei kuitenkaan ole koskaan pahasta, vaikkei näyttelyyn olisikaan menossa... varsinkaan ländereillä. Alku esteiden haun jälkeen Kampi hoksasi mistä on kyse, ja käyttäytyi kokeneen konkarin tavoin. Kehäpyörähtelyjen jälkeen olikin hyvä siirtyä este -harjoitteluun.

Treenasin edelleen kontakteja Pasin avustuksella. Vielä tarvitaan paljon ohjausta oikeaan paikkaan, mutta eiköhän se siitä ala suttaantuun. Lisäksi treenasin pujottelun itsenäistä suoritusta laittamalla lelun pujottelun päähän. Itse pysähdyin puoleenväliin pujottelua tai jätin jonkun esteen väliin. Upeasti Kampi osaa nämä hommat. Toisena pujottelu treeninä otin aloituksia, jossa laitoin putken U:n muotoisena niin lähelle aloitusta kuin sain. Ja eri kulmista lähetyksiä pujotteluun. Kertaakaan Kampi ei mennyt putkeen, mutta ohjatessani koiran oikealta puolen painaltaa kakkosväliin. Tämä meillä onkin ollut ongelmana jo pitemmän aikaa, ja olen miettinyt siihen ratkaisua.

Tänään kävimme isoniemessä lenkillä. Pojat innostuivat taas kirmaan harjuja ylös alas. Välillä kepin perässä, välillä hepuleissaan. Kuvaaja myöhästyi otoksissaan radikaalisti, mutta jonkinmoisia räpöstyksiä sain taltioitua.


Kampi ja tuulen tuivertama korva


Hugo naattii


Miki the harjuman


Kyllä kirmaaminen on poikaa

Nyt sitten toivotaan vaan, että viikko menisi nopeasti ja päästäisiin nauttimaan pääsiäisestä. Voi kuinka odotankaan sitä lomaa.

-Pia-