perjantaina, helmikuuta 29, 2008

Haaste: Konstan 7 totuutta

Sain länderi Aasalta haasteen, jossa pitäisi kertoa itsestä seitsemän totuutta. Hmm... mistähän lähtisi liikkeelle.

1. Olen aika verkkainen kaveri. En ymmärrä miksi noilla nuoremmilla on aina niin kiire. Autoon pitää kiivetä nopeesti, sisälle pitää mennä nopeesti, haistella pitää nopeesti ja sitä rataa. Menkööt ne eellä joilla on kiire, mä tulen sitten perässä.

2. Olen nautiskelija. Syön ruokani aina nautiskellen, jokaisen suupalan maistellen. Jälkkäriksi saan aina AB -piimää ja kaikki pipanat ja riisin murut pitää olla syötynä ennen kuin sitä voi kaataa kuppiin.

3. Nukun yöni sängyssä. Joskus kaksjalat marmattavat, kun nukun poikittain vallaten yli puolet sängystä. Olen ehdottanut isomman sängyn ostoa :).

4. Paras leikkikaverini on Vipu. Otetaan aina joskus pikku painimatsit. Joskus myös koulin Vipua. Täytyyhän sitä opettaa kakara arvostamaan ja kunnioittamaan vanhuksia.

5. Olen mustis noille nuoremmille. Ärsyttää, kun ne pääsevät aina Pian tai Pasin kans tekemään kaikkee kivaa ja mä pääsen enää TOSI harvoin... ihan liian harvoin mun mielestä.

6. Osaan VAATIA rapsutuksia ja makupaloja. Osaan katsoa sopivat hetket milloin on otollisin hetki rapsutuksille. Pia varsinkin on helppo nakki... se rapsuttelee mua ihan huomaamattaan ja ehdottomasti omantunnon tuskissaan. Makupaloja saan tietysti lohdutukseksi kun nuoremmat pääsevät rientoloihin. Uusin käsky, milloin tulee varmaa nakkia on "Vipu tule!" Silloin kannattaa olla paikalla.

7. Kesällä tehtäviini kuuluu hengenpelastus. Nuo hullut ihmispolot täytyy pelastaa vedestä, sillä ne menevät aivan liian kauas uimataitoonsa nähden. Varoitusäänenä käytän kimeää vinkumista ja pyörin varalta koko ajan uimarin ympärillä. Yritän raapimalla saada ne takaisin rantaan, mutta siitä ne ryökäleet vaan suuttuvat. Onneksi nyt on talvi, eivätkä nuo harrasta avantouintia.

Koska Aasa haastoi mut, niin mä haastan Aasan pojan Hugon mukaan tähän totuusleikkiin. Toinen haaste menee sitten lampuri Helgalle erinomaisen asuinkaupunkinsa takia.

-Konsta-

keskiviikkona, helmikuuta 27, 2008

Konsta 12 v.




Jos et ole nuori, olet vanha.
Voit vain valita sen, oletko
aikuisnuori, nuorekas vanhus, hyvin
säilynyt varhaisaikuinen tai kypsään
ikään ehtinyt.
(Matti J. Kuronen)


12 yhteistä vuotta takana! Kiitos Konsta näistä opettavaisista vuosista. Paljon ollaan keretty maailmaa näkemään ja yhteisiä asioita tekemään. Olet ollut helppo ja äärettömän kiltti koira, aina kuitenkin halukkaasti valmiina töihin. Toivottavasti meillä on vielä monta yhteistä vuotta jäljellä! Onnea elämäni koira!

T: Pia

& Pasi




Konsta 7vk. (kuva: Anne Myllyoja)

sunnuntaina, helmikuuta 24, 2008

Että sellanen kisaviikonloppu

Kampilla oli taas urakka liitää neljän startin verran viikonloppuna. Tai koirassahan urakka ei pahemmin näkynyt, mutta ohjaaja hyytyi loppua kohden. Tulokset eivät päätä huimanneet. 3 x hylky ja viimeiseltä radalta vitonen. Lauantai oli aika rankka päivä, kun kahen aikaan mentiin hallille ensin katsomaan Paavo -länderin kisauran aloitusta. Paavo nappasi hyllyt tuleville pokaaleille. Hienosti oli kaveri kehittynyt, varsinkin eka rata oli mainio. Nyt on pää auki, siitä vaan seuraaviin kisoihin ilmoittautumaan! Paavon kisojen jälkeen hurjaa kyytiä kotiin vaihtaan kuivat sukat jalkaan, lenkittään koirat, kauppaan, kotiin syömään ja takaisin hallille odottamaan Kampin startteja. Pakkasta alkoi olemaan jo -12 - -17 astetta, joten naputtelin webastoa päälle aina kun kävin autolla. Ei olisi kannattanut, sillä kun kotiin oltiin lähdössä n. klo 22.30 niin eihän se auto inahtanutkaan parkkikselta. Perhanan Wee oli syönyt akun tyhjäksi. Miksi pitää olla tollasia hienouksia, jos niitä ei saa edes käyttää?!? Ei mene naisen kaaleen, ei. No onneksi apua löytyi vielä niinkin myöhään ja saatiin auto käyntiin. Kiitos Unnin "emäntä" ja "isäntä" virrasta!

Niin ne kisat, parit hylyt siis tuli lauantaille. Oikein mallikkaita ratoja, ei edes rimoja tippunut, mutta jossain kohtaa joku moka ohjaajalta ja tadam, Kampi salamana väärällä esteellä. Tässäpä katsottavaksi lauantain hyppyrata, josta hylky muurin ohituksesta. Kiitti Tarja Vidiosta!


video

Sunnuntaina oli sitten mielestäni hieman heikompia ratoja. Ohjaajalla käskyt myöhässä tai ohjauslinjat hukassa ja koiralta tippui enemmän rimoja. Tällaista tää on... seuraavaksi kisataan ehkä kuukauden päästä... toivottavasti paremmin tuloksin.

-Pia-

Vipu 1.vee




Meidän pieni hörökorva täyttää tänään yksi vee! Taas pakko sanoa, että aika on mennyt hurjaa vauhtia! Se pieni pentu jonka hain n. 10 kk sitten Kipalasta on nyt jo iso poika. Vipu on huoleton hulivili, jonka suurin huoli tällä hetkellä on keksiä paras iskurepliikki tyttöjen maailmassa. Muuten Vipua ei maailman meno paljon paina. Kaverista ei saa tosikkoa tekemälläkään vaan kaikkiin asioihin osallistutaan tietynlaisella huumorilla. Äärettömän utelias Vipu on. Se on kaikissa kotitouhuissa aina mukana oli sitten kyse imuroinnista tai ruoanlaitosta. Suurin ero Kampin ja Vipun välillä on se, että Kampi viihtyy omissa oloissaan eikä sitä kotona huomaa ja Vipu on aina läsnä... hyvällä tavalla. Kampi ei myöskään pysty rentoutumaan sylissä, tykkää ja hakeutuu rapsuteltavaksi kylläkin, mutta ei "relaa"ja Vipu taas hakeutuu liki meitä nukkumaan ja saattaa köllistellä pitkät tovit sylissä. Vipun cool -asenteesta kertoo sekin, ettei sen tartte rähistä vastaantulijoille vaikka Kampi rähähtäisikin vieressä. Melkoinen vetojuhta Vipu kyllä on, voimaa on kuin pienessä pitäjässä. Opetusmetodit vetämisen poistoon on tiedossa, jaksas vaan alkaa siihen ruljanssiin.

Harrastuskoirana Vipu on kyllä mainio. Agility on ja tulee olemaan ykkösharrastus Pasin kanssa. Vielä sen opettelussa ollaan hyvin lapsen kengissä, mutta kiirettä ei ole. Ja se toko... Vipun innokkuus tokoa kohtaan on kyllä yllättänyt minut. Tokossa on tarkoitus pitää huisin hauskaa ja katsotaan kuinka pitkälle se riittää. Pääasia, että koiralla säilyy into ja halu myöhemmässäkin vaiheessa.


Onnea Vipun sisaruksille! Monia ihania ja hauskoja vuosia teille! Pidetään lippu korkealla! Kiitos kasvattajalle ihanasta kakarasta! Tällä hymy- ja naurumäärällä ollaan saatu monta lisävuotta!

T: Pia & Pasi

perjantaina, helmikuuta 22, 2008

Onnellinen tokoilija

Täällä kirjoittaa onnellinen tokoilija! Toivottavasti Vipukin on edes vähän samaa mieltä kanssani tokoilusta... siis että se on kivaa ja eritoten hauskaa. Ainakin taas Vipulla oli kysyvä katse päällä koko ajan kuin odottaakseen mitä seuraavaksi tapahtuu. Otettiin pienissä ryhmissä sivulle tuloa niin että toiset arvostelivat sen. Apuna käytän vielä jonkun verran kättä, mutta sivulle tulo on jo mukavan nopea ja suora. Sitten otettiin vielä ryhmässä luoksepäästävyysharjoituksia, missä vieras ihminen tuli kättelemään ohjaajaa. Eka Vipu meinas ryykiä tervehtimään tulijan, mutta kun otin tarkemman kontaktin Vipuun, niin ei enää lähtenyt.

Halliin oli laitettu tehtäväpisteitä, missä oli aidan siivekkeitä ja tolppia erilaisissa rykelmissä. Niitä sitten piti kiertää koira sivulla (ei seuraamista). Siinä tuli vähän jumpattua koiran kroppaa, kun kääntyiltiin oikealle ja vasemmalle tiukoissa mutkissa.

Ja yks saavutus oli minuutin paikalla olo! Tosi kivasti meni nyt eka käskyllä maahan. En puuttunut vielä vinoon asentoon, täytyy miettiä miten sen korjaan. Yhesti palkkasin minuutin aikana ja matka koirasta oli vaan muutaman metrin. Mutta silti olen kyllä tosi tyytyväinen suoritukseen!

No enpä olisi kyllä vähän aikaa sitten uskonut, että tokoonkin voi hurahtaa. En ole siitä koskaan aikaisemmin niin hirveesti nauttinut. Ehkäpä olen löytänyt nyt jonkinmoisen punaisen langan... toivottavasti saan sen pidettyä enkä ainakaan putoa kovin korkealta... tai ainakaan kovaa :)

-Pia-

keskiviikkona, helmikuuta 20, 2008

Pikku otus ja liitoa

Meillä kävi eilen sellainen pieni otus. Tai ainakin Vipun mielestä kopassa liikkui ja äänteli joku otus. Aluksi Vipu ei edes tajunnut kopassa olevan mitään elävää... uusia hajuja vaan piti kovasti haistella... kunhan Minnan moikkaamiselta kerkesi. Ai, että koirista olikin mukavaa nähä Minna, Vilma ja Penni shelttien emäntä. Pojat kiittävät tuliaisista, luut maistuivat makoisilta! Tytöt oli jätetty kotiin juoksuttelemaan, sillä molemmille juoksu sattui yhtä aikaa.


Omituinen otus????

Niin, se kopassa oleva "otus", kuoriutui hetken päästä ja sieltähän paljastui pieni Eeli -poika. Eipä siinä Vipullakaan enään ollut mitään ihmettelemistä. Kauheesti piti tutkia ja nuuskutella pikkuista.


Eeli ja Vipu tekevät tuttavuutta

Vipulla alkoi eilen Active Dogin agilityn jatko2 -kurssi. Itse en päässyt paikalle, kun jäin kotiin valmistautumaan yö-vuoroon, mutta kuulopuheiden mukaan kivaa oli ollut. Treenit olivat sisältäneet eteenmenoja / irtaantumisia, putkeen lähetyksiä ja paljon lelulla leikkimistä. Pujottelua oli kuulemma otettu puolikkailla kepeillä remmin kanssa niin, että lelu oli ollut päässä. Kurssissa piisaakin opettelemista 6 kerran verran... varmasti paljon uusia juttuja tulee tuona aikana. Jäämme odottamaan mielenkiinnolla.

-Pia-

sunnuntaina, helmikuuta 17, 2008

Kylässä Sentalla ja Ruskalla

Melkein päivä vietettiin Tyrnävällä. Mikäs siinä oli vietellessä... päästiin moikkaamaan aina yhtä ihana ja iloinen Senta ja vauhdikas Ruska. Oli ehkä alkuvuoden komein ilma, joten päästettiin koko lauma pelloille juoksemaan. Pojilla siis oikea onnen päivä... Vipu ihastui heti temperamenttiseen Ruskaan ja Ruskahan juoksutti Vipua oikein olan takaa. Miki taas hokasi, että Senta on hieman rauhallisempi liikkeissään, joten pappara otti Sentasta iskukohteen. Pelloilla siis mentiin pitkälle "majakka ja perävaunu" tyyliin. Katja napsi pojista hienoja kuvia! Tuhannet kiitokset Katja!











Saatoin myös reilun kuukauden urakkani päätökseen viimeistelemälläni Sentan ja Ruskan uudet sivut julkaisukelpoisiksi. Pientä hiomista vielä jäi, mutta millonpa sitä olisi kaikkeen täysin tyytyväinen... Kiitos Katja tästä "harjoitustyöstä", oli ilo tehdä tyttärien sivut! Ja kiitos lahjakortista... olen taas hieman lähempänä omaa unelmaani :).

-Pia-

torstaina, helmikuuta 14, 2008

Ystävänpäivätervehdys


Kaikille ystävillemme, tassullisille ja tossullisille, sydämellistä ystävänpäivää!

T: Pasi, Pia & tassulliset

maanantaina, helmikuuta 11, 2008

Kisaviikonloppu pulkassa

Neljän kisan viikonloppu on taas takanapäin. Kisat menivät hyvin Kampimaisesti. Ei siis yhtään nollaa. Molempien päivien ekat radat olivat tosi hyviä, toiset ei sitten niin hyviä. Ekalta radalta viimeiselle esteelle asti nolla ja sitten hyvin kampimaiseen tyyliin viimeisen riman tiputus. Toisella radalla Pasi oli myöhässä monessa paikkaa ja hylkyhän sellaiselta radalta tuuppaa tulemaan.

Sunnuntaille uusi yritys. Eka hyppyrata. Monissa paikoissa loistavaa ohjausta Pasilta. Nopeita käännöksiä, mutta sitten paikka, missä tulee esiin Kampin heikkous. Takaaleikkaukset ovat hyvin epävarmoja Kampille, joten Pasi päätti vääntää paikkaan valssin. Pasi oli koiran hyppylinjan edessä ja mitäpä sitä koira muuta voi kuin pudottaa riman. Siinäpä siis harjoituksen paikka...

Tokalle radalle taisi jo väsymys painaa ainakin ohjaajan jaloissa. Kinkkisissä paikoissa Pasin ohjaus taas myöhässä ja se näkyi rimanpudotuksina ja yhtenä kieltona. Radalta siis 15.

Sellainen siis se viikonloppu... ei mitään huippu tuloksia, mutta kahteen rataan voi olla tosi tyytyväinen. Pari ihmistä kehui kisoissa, kuinka paljon paremmin Kampi kulkee Pasin ohjaksissa. Ei kait se mikään ihme olekaan... onhan tolla nopsemmat jalat :). Jos kiinnostaa, viikonlopun tuloksia voi katsella täältä.

-Pia-

perjantaina, helmikuuta 08, 2008

Sairaisiin liittyi vielä yksi

Konsta sairastaa taas eturauhastansa... eilen Pasi käytti Konstaa lekurissa. Sai perinteiset hoidot mitä ennenkin ja samalla Pasi varasi ajan kastrointiin maaliskuulle. Nyt sitten on Konstan aika luopua sukukalleuksistaan... varmaan oikein mieluinen 12 vuotis synttärilahja . Vaan eipä tuo ole noita ennenkään tarvinnut... eikä olisi tarvinnu myöhemminkään. Päästäänpähän noista eturauhasvaivoista ja leikkauksenkin uskaltaa tehä, kun vanhus on vielä niin hyvässä kunnossa. Ainut mikä mua arveluttaa on luonteen muutos. Aina hormonipiikin annon jälkeen Konsta muuttuu masentuneeksi ja kärttyiseksi... ja NÄLKÄISEKSI. Mutta pienempi paha tietty tuokin, kuin ainaiset tulehdukset.

Pasi käytti eilen myös Kampia hoidossa, eli osteopaatin käsittelyssä. Rintaranka oli ollut tosi jumissa, muuten tavis jumeja. Viikonloppuna nähdään miten käsittely on auttanut.

Vipu popsii vielä antibiootteja ja nyt ruoka on vaihdettu kokonaan kide-ruoaksi. Teräsvatsa ei reagoinut vaihtoon mitenkään, ihanaa! Parin viikon päästä käydään katsomassa ovatko kiteet hävinneet... toivottavasti.

Käytiin me tänään tokoilemassakin. Taas oli halli täynnä porukkaa... mutta nyt Vipu oli kivasti hallinnassa. Katsekontaktin se on ainakin sisäistänyt. Aina kun kädessä on makkara, Vipun katse hakeutuu kasvoihini. Helppoa palkkausta siinä ootellessa. Tänään kiemmurreltiin estesiivekkeitä katsekontaktilla, harjoiteltiin seisomista ja otettiin hyppyä. Kotiläksyksi saatiin seisomisen ja luoksepäästävyyden harjoittelua. Ens kerta meillä jääkin väliin iltavuoroni takia.

Sitten muisteloa keskiviikon upeista säistä. Nyt ne muisto vaan, kun nollakeli vei puista ja melkein maastakin lumet.


yks juoksee yksin


toinen juoksee yksin


Sitten juostaan kaksin


Suuruudenhulluko???


Kuka vetristäisi vanhusta?


Joko mennään?

Jos joku miettii miksi Miki ei useinkaan näy kuvissa, niin se ei johdu siitä, että Miki olisi jätetty kotiin. Miki vaan kulkee aina kantapäiden takana ja osaa väistellä lahjakkaasti kameraa. Sen takia sitä ei noissakaan kuvissa näy.

-Pia-

keskiviikkona, helmikuuta 06, 2008

Kaks kun tervehtyy...

Tai on ainakin tervehtymään päin, niin yks sairastuu. Sainhan se minäkin sen kuumetaudin sitten. Oikeestaan vaan ekan yön (sunnuntai/maanantai) olin kunnon kuumeessa aamuun asti, mutta sitten on ollut vaan sellaista pientä lämpöä. Kotona on jotain pystynyt touhuamaan, sillä aivan sänkypotilaaksi en ole joutunut. Pääkipu on välillä kaatanut sänkyyn, mutta muilta flunssan oireilta olen välttynyt.

Vipu on tervehtynyt hyvin. Pissa on jo aivan normaalia. Uusi ruoka on maistunut samaan malliin kuin vanhakin. Nyt vielä syödään puolet ja puolet periaatteella, mutta loppuviikosta vaihdetaan kokonaan uuteen ruokaan. Vipulla on kyllä teräsvatsa, joten ei ole tarvinnut pelätä tuota ruoan vaihtoa. Kampi on kans samanlainen, ihan sama mitä syö niin ei ole juuri ripuloinut. Toista ovat nämä meidän vanhukset...

Tokon kotiläksyä ollaan Vipun kanssa treenailtu. Eli liikkeestä seisomista. Vipun kanssa on niin mukava tehä, kun se jaksaa miettiä ja pähkäillä juttuja ja jos ei heti onnistu niin istahtaa kattoon mua tyyliin "emmä tajuu, helpota vähän"! Kampi on aina paennut paikalta, kun on ajatusta vaativista tehtävistä kyse. Tosin nykyään mua vaan naurattaa Kampin tempaukset ja teen asiat sille niin helpoksi, ettei paine kasva liian suureksi. Uusin Konstan ja Kampin "hyödyllinen" temppu on pesuvadin kiertäminen. Etutassut vadille ja takatassut kiertää vatia. No, temppu on molemmilla siinä vaiheessa vasta, että takajalat yleensä liikkuu, Kampi on hiffannut asiaa hieman enemmän kuin Konsta. En tiedä johtuuko siitä, että Kampi osaa tarjota toimintaa naksun avulla. Konstalle en ole ikinä naksua käyttänyt, enkä opettanut tarjoamaan toimintaakaan.

Pasilla on viikonloppuna mukava urakka, kun pitäisi hilipasta Kampin kanssa neljä rataa. Saa nähä miten flunssasen kunto kestää...

-Pia-

lauantaina, helmikuuta 02, 2008

Sairasta porukkaa

Joku virusaalto on taas vaihteeksi iskeytynyt meihin. Pasi makaa jo kolmatta päivää kuumeessa. Mulle on tietty jäänyt koirien lenkitykset tykkänään. Melkoista organisointia neljän koiran kanssa, mutta hyvin on toistaiseksi menny. Tänään aattelin, että pakkaan taas koirat autoon ja ajelen metsään lenkille. Siellä olisivat saaneet purkaa energiaansa mielin määrin. Yöllä vaan oli satanut lunta tosipaljon, joten säälin sen verran töppöjalka Mikiä, että päätinkin käydä pyörätielenkin kahessa eri osassa. Niin, itellä vaivana on jonkinmoinen penikkatauti säärissä. Kävely on lähinnä puujalka kävelyn tyylistä. Kaikkein häjyimmältä tuntuu kun koirat vetävät ja joutuu kulkemaan lujempaa kuin jalat antaisivat myöten. Sinnillä kuitenkin mennään. Viime yönä töissä alkoi kurkkua kaihertaa inhottavasti... tänään olen yrittänyt lääkitä itteeni, jotten sairastus samaan tautiin mikä Pasilla on.

Sitten on vielä yks sairas koiralaumassa... Alkuviikosta Vipun pissassa oli taas verta ja pissaaminen oli sellaista tiristelyä. Pari päivää seurattiin tilannetta ja torstaille saatiin aika ell:iin. Tuota vaivaahan on siis ollut aijemminkin ja sitä on hoidettu antibiooteilla, vaiva on kadonnut hetkeksi, mutta palannut taas kiusaamaan Vipua. Pissanäytteen kanssa mentiin siis torstaina lekurille. Kaikki meni lekurissa siihen asti tosi hyvin, Vipu oli oikein hyväkäytöksinen otus, kunnes alettiin utraamaan virtsarakkoa. Kauheeta oli maata selällään patjojen välissä pöydällä, kun tungettiin jos vaikka minkä moista mönjää mahaan. Sisukas sissi yritti kokoajan pungertaa itseään ylös, kuitenkaan siinä onnistumatta. Virtsarakko oli liian tyhjä ultraamiseen, joten mitään ei tälläkertaa löytynyt. Saatiin uusinta ultraan seuraavalle päivälle aika.

Seuraavana päivänä sitten uusintayritykselle. Tällä kertaa varmistin rakon täyteyden kantamalla Vipun autosta ell aseman ovelle. Traumoja ei ollut edelliskerrasta jäänyt, sillä sisään mentiin tosi reippaasti. Vasta kun sama vastaanottohuoneen ovi avautui mikä edellisellä kerrallakin, niin huomasin Vipussa pientä epäröintiä. Nyt kuitenkin utraus sujui paljon paremmin ja ultrassa näkyi pientä hiekkaa, niin kuin ell sanoi. No virtsakokeesta selvisi, että se hiekka oli virtsakiteitä. Siihen lääkkeeksi saatiin kideruokaa säkki ja antibiootit. Kontrolli ultra on sitten 2-3 viikon päästä, jossa selviää ovatko kiteet kadonneet. Helpottaa nyt, kun tiedetään mistä oireet johtuu. Toivottavasti selvitään näillä hoidoilla, eikä uusintoja tulisi.

Oli muuten aika hupaisaa, kun perjantaina jouduin vielä ottamaan Vipulta virtsanäytettä. Sain lekurilta astiaksi kaarimaljan ja painelin Vipun kanssa pihalle. Malja oli helppo saada täyteen, kun virtsarakko oli täysi, mutta ongelmaksi muodostui suorastaan myrskyinen ilma. Maljassa ei tietenkään ollut kantta ja kun käännyin takaisin päin niin oli hurja vastatuuli. Ajattelin, että jos tästä nyt tuuli riuhtaisee maljan kädestäni, niin olen kirjaimellisesti kusessa. Pakko sitten oli kääntyä itse tuulen eteen ja peruuttaa takaperin ovelle. Mummo kadulla katsoi mua pitkään ja taisipa sanoakin jotain, mutta en onneksi kuullut mitä. Huokaisin helpotuksesta, kun säilyin perille asti kuivana.

Perjantaina käytiin Vipun kans tokoilemassa ja nyt kyllä voin sanoo, että lähdin hallilta hymyillen kotiin. Ryhmässä ei ollut kuin viisi koirakkoa, joten hallissa pysty hyvin ottamaan omaa tilaa. Alku näytti pahalta, kun heti hallin ovella oli vastassa Vipun unelmatypy. Mutta onneksi se unohtui, kun alettiin tekeen töitä. Suurimman osan ajasta Vipu tapitti mua ja pääsin siitä palkkaamaan reilusti. Välillä sain itsekkin hengähtää, kun koko aikaa ei tarvinnu olla ihan skarppina. Meidän kompastuskivi on edelleen se maahanmeno. Ilman mattoa se on kuin hidastetusta filmistä ja siihen tarvitaan ehdottomasti käsimerkki avuksi. Maton kanssa se on paljon nopeampi. Paikalla olo oli kuitenkin tosi hyvä sitten, kun menee maahan.

Tässä kait tärkeimmät näiltä muutamalta päivältä. Menen juomaan taas jotain rohtojuomaa ja yritän karkoittaa virukset kauas pois.

-Pia-