torstaina, maaliskuuta 29, 2007

Eiliset treenit

Eilen treenattiin Kaplas/Aaltonen kurssilta yksi rata, jota en voinut mennä silloin Kampin kynsiongelman takia. Muut meni radan eri järjestyksessä, mutta itse halusin treenata alun, jota sain mennä kurssilla vain kuivaharjoitteluna. Piirsin vain radan alun, koska en muistanut selvästi loppurataa. Alun mittasuhteetkin voi olla päin prinkkalaa, mutta saa siitä varmaan jonkinmoisen käsityksen. Radan alku tuotti mulle vaikeuksia, koska selkäytimestä tuli peruutus liike esteelle nro 4, vaikka olisi pitänyt rohkeesti viedä sivuvientinä. Lopulta sain paikan jopa kaksi kertaa peräkkäin onnistumaan. Eka kerralla Kampi meni väärin pujotteluun, mutta kaikki (ehkä n. 5 kertaa) seuraavat kerrat meni oikein vaikka vein 5. hypyn molemmilta puolilta. Olen Kampista aika ylpee!




Hugo pääsi varmaan eka kerran kolmeen viikkoon treenaan. Arvatkaapa oliko sällissä virtaa! Tuntu ettei housuissa pysy... tai ei ainakaan paikallaan. Pasilla olikin totuttelemista Hugon ohjaukseen. Aivan selvästi eka kiekka meni Sentaa ohjatessa, ennen kun sai naisilta vähän sapiskaa ja ryhdistäytyi!

Sellaset oli ne treenit! Nyt taidan istahtaa soffalle katsomaan Idols -nimistä formaattia.

-Pia-

tiistaina, maaliskuuta 27, 2007

Jälkilöpinöitä

Upean aurinkoiset ilmat ovat virkistäneet niin mieltä kuin kroppaakin. Kummasti, aivan huomaamatta lenkit ovat pidentyneet. Ollaan seikkailtu välillä (märässä) metsässä ja välillä liukkailla teillä. Koirien pesukin on tullut kuvioihin. Eikä karvanlähdöltä vältytty tänäkään vuonna. Konsta pudottaa taas pohjavillaansa, joten karvaa on joka paikassa. Nytkin katselen sinistä sohvaani, jota peittää valkoinen untuvakerros. Taisi olla sunnuntai kun se on viimeksi imuroitu.

Lauantaina kävimme siis Jyväskylässä lenkillä. Aikaisemmin puhutut pitemmät lenkit eivät kyllä lenkkeilyä Jyväskylässä tarkoittaneet, mutta voihan sitä näinkin lenkkeillä. Sillä aikaa kun Pasi koe-ajoi autoa, käytiin Konstan ja Kampin kanssa tutustumassa kaupunkiin. Löydettiin lenkin varrelta koirakenttäkin. Märällä kentällä oli A-este, pk-esteitä ja varasto missä luultavasti oli loput esteet.

Sunnuntaina haettiin viikonlopun tarpeellinen agility -annos kisoista. Käytiin katsomassa vaihteeksi ykkösluokan kisat. Oli meillä siihen hyvä syykin. Kaveri aloitti kisaamisen nuorella koirallaan. Ja mahtavasti aloittikin... toiselta radalta voitto 0! Kyllä me oltiin ylpeitä! Onnittelut vielä Sari ja Jens! Kisojen jälkeen käytiin lenkillä Isoniemessä. Lumi oli sulanut mukavasti "harjuilta" ja koirat innostuivat juoksemaan kevätrallia. Kamera ei tietystikään ollut mukana...

Eipä tullut liito-annos täyteen, kun piti lähteä iltapäivällä treenaamaan. Mukaan lähti vielä Paavo -länderi kera Tiinan. Mahtavasti on pari edistynyt, sillä esteitä mennään jo useampi peräkkäin ja pujotteluun tarvitaan enään "sormenpää" -ohjausta. Kampille otettiin kontakteja niin, että Pasi oli apu-ohjaajana ja vei koiran niin, että etutassut on maassa.

Tässäpä tiivistettynä viikonlopun löpinät. Aika meni liian nopeasti, ja arki koitti taas. Onneksi huomenna on keskiviikko ja kolmanneksi viimeinen herätys tälle viikolle. Sitten on taas viikonloppu.

-Pia-

lauantaina, maaliskuuta 24, 2007

Lauantaiajelulla

Oli niin hienon näköinen aamu, että päätettiin pistää kamat autoon ja lähdettiin ajelulle. Suunnaksi etelä ja eikun menoksi. Tavaraa oli sen verran paljon, että vain Kampi ja Konsta mahtuivat kyytiin, Mikin ja Hugon jäädessä kotimiehiksi. Otimme mukaan kuitenkin vain neljä kesärengasta, takapenkin niskatuet, tavaratilan hattuhyllyn ja toisiin vanteisiin sopivat kiinnityspultit sekä pari koiran häkkiä.

Tulipa sitten todistettua vääräksi nekin väitteet, ettei vieraassa kaupungissa muka löydä perille ilman karttaa sekä sen, että joissakin paikoissa kaupunkisuunnittelu muka toimisi. Tosin ko. kaupungissa on tullut vierailtua useaan kertaan läpiajomatkalla ja eihän insinööritkään voi aina onnistua.

No joo, käytiin siis Jyväskylässä yrittämässä vaihtaa menopeliämme hieman isompaan. Auto olisi ollut meidän tarpeisiimme ihan perfecto, mutta hinnasta emme päässeet myyjän kanssa sopuun. Hieman pisti korvaan, kun myyjä esitteli meille halvempia autoja tyyliin: "kyllähän nuo koira-autoksi käyvät?!" Aivan kuin spitaalisiksi olisi kokenut meidät...Ja kaiken hyvän päälle ilmoitti, että koiraihmisten autoissa on enemmän työtä saada se myyntikuntoon! Eipä kaveri tajunnut hyvän päälle mitään; siinähän olisi valmiiksi irtopehmusteet ja ilmainen lisäeriste! Eikä tarttis hankkia mitään Wunderbaumeja, ei ainakaan syksyllä.

Paluu kotiin ei kuitenkaan ollut niin synkkä kuin olisi voinut ajatella. Pohdimme, ajaessamme Ouluun päin, erilaisia vaihtoehtoja kuljetustarpeemme täyttämiseksi. Itse asiassa alkumatkalla keksimme useita mahdollisuuksia ja kai osaa niistä täytyy testata ihan käytännössä.

Että näin meillä käytetään kauniit lauantaipäivät!

Pasi

P.S. olis hyvä farmariauto myynnissä, lisävarusteista voidaan sopia.( olikohan niitä imurin pusseja missään enää)

Sama

tiistaina, maaliskuuta 20, 2007

Verta, verta!

Kampi kävi tänään antamassa verta pari putkiloa hyvään tarkoitukseen. DNA -näyte siis menee epilepsia-, HC- ja DH-tutkimukseen, johon länderiyhdistys osallistuu. Rohkean pojan varmuudella pöydällä seistiin. Ja ell:tä saatiin kehuja hyvin käyttäytyvästä koirasta.

Olipa pitkä juttu... mutta ei nyt tule muuta mieleen!

-Pia-

sunnuntaina, maaliskuuta 18, 2007

Mutkia putkia ja kipeitä jalkoja

Viikonlopun rankkuus onnellisesti selvitetty. Kampin treenit alkoivat lauantaina hieman ennen puolta päivää. Vetäjänä oli Mikko Aaltonen. Ryhmässämme oli neljä koiraa ja aikaa 2,5 tuntia. Melkoisen syherön Mikko oli rakentanut, painotus lähinnä kiihdytys, jarrutus ja kääntäminen. Jokaiseen koirakkoon panostettiin täysillä ja oppia annettiin lähes kädestä pitäen. Keinun opetukseen saatiin hyvät neuvot, joita aiomme nyt kokeilla. Hiki virtasi niin, ettei koskaan ennen ja aamulla ylös noustessa tiesi treenanneensa. Mattopohja oli Kampille hieman huono, sillä pehmeät kynnet kuluivat niin, että verta tihkui hieman. En sitä kuitenkaan noteerannut muuten, kuin tarkistamalla etteivät kynnet olleet halki.

Sunnuntaina treenit alkoivat Sentan ja Kampin kohdalla 10.15. Tai olisi pitänyt alkaa, mutta lämmittelylenkillä juoksuttaessani Kampia hangella verta tuli kynnestä niin paljon, että jouduimme jättämään treenit väliin. Harmitti, sillä Mari Kaplaksen opit olisivat kyllä kelvanneet, varsinkin kun kuulin, että Mari oli seurannut meitä edellisissä kisoissa.

Senta meni toisella radalla Mikon opeissa. Pasi sai hyviä neuvoja sekä kääntämisten että liikkeen rytmityksen suhteen. Olimme molemmat tyytyväisiä kurssin antiin, pääkoppa on täynnä uusia ideoita ja treeniaiheita. Täytyy laittaa tavoitteet uusiksi.

-Pia-

p.s Mikon ja Marin yrityksen, Active Dog:n sivut.

Loppukevennykseksi tarina Hugo Hirviöstä!



Jos en pian pääse treenaamaan niin muutun hirveäksi hirviöksi!



Älä viitti naurattaa, kyllä sut jo tunnetaan! No niin, nyt se lähti jo karkuun.

perjantaina, maaliskuuta 16, 2007

Kevättä rinnassa

Keskiviikkona oli ihanan aurinkoinen ilma. Aurinko paistoi, räystäistä tippui vesi ja minä satuin olemaan sattuneesta syystä kotona. Nappasin kameran ja koirat mukaani ja matkasin läheiselle mäelle napsimaan kuvia. Pojat esittelivät lumen kiinniottotaitojaan ja minä yritin toisella kädellä painaa kameran laukaisinta. Muutaman hyvän otoksen sainkin ja paljon sellaisia missä koiralta puuttuu jokin tärkeä ruumiinosa tai koko koira uupui kuvasta.

Tässäpä siis Konstan ja Kampin taitoja.













Huomenna koittaa varmasti tosi paikat, kun "pääsemme" Mikko Aaltosen (MM1 2003) ja Mari Kaplaksen (MM5 2000) liitokurssille. Melkein jänskättää enemmän kuin kisoihin meno. Hyvä niin, sillä osaapahan panostaa kurssiin kunnolla. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan mitä huominen tuo tullessaan.

-Pia-

tiistaina, maaliskuuta 13, 2007

Kylkikyljessä!

"Ihmeiden aika ei ole ohi"... Näin sanoin aamulla kun tulin suihkusta. Heti kun näin mitä sängylläni tapahtuu muistin erään helmikuisen blogikirjoitukseni, jossa väitin, etteivät Konsta ja Kampi ole koskaan toistensa kyljissä kiinni. Niin somasti pojat loikoilivat sängyllä, ja nimenomaan kylkikyljessä, että piti kaivella kamera esille. Tässäpä todistuskappale:



Ei ole vieläkään mitään hempeily -tyyliä, mutta edistystä on tapahtunut...

-Pia-

sunnuntaina, maaliskuuta 11, 2007

Rimakauhua ja rakkautta!

No nih, taas olis aika kisaraportin. Pasi suihkaisi Sentan kanssa neljä rataa ja liekö ollut pieni treenitauko, koiran jumit vai maneesin pehmeä pohja syynä, mutta rimoja ropisi hurjan paljon jokaisessa kisassa. Muuten radat olivat sujuvan ja jouhevan näköisiä. Ensin selvitellään Sentan kunto ja sitten aloitetaan hyppyharjoitukset jumppasarjoilla.

Kampi myös suihkaisi neljän radan verran. Tavoite täyttyi mallikkaasti, sillä ei ensimmäistäkään kontakti virhettä koko viikonloppuna! Kontaktit olivat jopa suht nopeat ja hyvät! Ensimmäinen rata meni muutenkin mallikkaasti. Radalta 5 (rima) ja Kampi oli ainut ihanneajan alittanut maxi tällä radalla. Yhtään ei tietenkään harmita, että voittonolla oli niin lähellä. Mutta eikös sitä sanota, että lähellä ei lasketa. Hyppikseltä otettiin sitten hylky, kun ohjaajalta loppui loppusuoralla kunto ja mentiin ensin hypyn ohi ja sitten hyppy väärään suuntaan.

Sunnuntaina pääsi Hugokin starttaamaan. Ja komeasti aloittikin. Upea nollarata ja sijoitus neljäs . Katottiin videolta rataa ja todettiin, ettei löydetty yhtään sellaista paikkaa mistä olisi enää voinut aikaa paremmaksi nipistää. Samalla radalla meille tuli pujotteluvirheitä sekä alussa että lopussa. Harvinaista Kampille toi pujottelun keskeyttäminen. Lisäksi pudotettiin, jo perinteeksi muodostunut, yksi rima. Viikonlopun viimeinen rata oli erittäin, voisiko sanoa, mielenkiintoinen. Laitan sen vapaasti piirrettynä tähän:



Radan vaikein kohta oli hypyltä 6 renkaalle 7 meno ja radan jatkaminen siitä eteenpäin. Niinhän me, kuin useat muutkin, lankesimme ansaan. Hugo ja Kampi painalsivat siis kuutoshypyn jälkeen vasemmalle putkeen, vaikka kuinka yritimme viedä koiria suoraan renkaalle.

Nyt on taas agiliidon kiintiö hetkeksi täytetty. Koirat ja itsemme ruokittu ja maneesin pölyt huuhdottu, joten puuttuu enää pienet päikkärit, niin elämä on taas mallillaan. Ensi viikonloppuna haemme oppia Kaplas/Aaltonen -kurssilla Sentan ja Kampin kanssa.

-Pia-

perjantaina, maaliskuuta 09, 2007

Kiireinen viikko

Viime viikko meni punkan pohjalla sairastellessa ja tällä viikolla ollaan painettu tukka putkella paikasta toiseen. Tai ainakin siltä on tuntunut. Koirien kanssa tekeminen on jäänyt vähemmälle, mutta jotain sentään ollaan tehty... Keskiviikkona päästiin treenaamaan. Melkeinpä oli ilo ylimmillään , kun viiden viikon treeniryhmän tauko päättyi. Sen "kunniaksi" treenattiin Salme Mujusen haastava rata, jossa ei säästelty ohjaajan liikkumista. Kampille keinu on tullut nyt todelliseksi ongelmaksi. Jarrut pohjaan juuri ennen kontakti viivaa ja siitä sitten loikalla alas... aina sitä pitää jotain treenattavaa olla.

Eilen Kampi ja Hugo sekä allekirjoittanut kävimme osteopaatin käsittelyssä. Kampi oli taas lapaluiden kohdalta tosi jumissa. Paikat kuitenkin avattiin ja toivottavasti viikonloppuna meno on notkeaa. Hugo ei ollut kovinkaan jumissa, mutta muutama paikka tiukka paikka löytyi kuitenkin. Entäs sitten minä? Jätetään se tarina toiseen kertaan tai muuten tästä tulee liian pitkä juttu.

Viikonloppuna kisataan sitten urakalla. Hugo menee 2 kisaa ja Kampi ja Senta 4 kisaa. Tavoitteena Kampille saada taas hyvät kontaktit, ei muuta sillä siinä on tavoitetta tarpeeksi.

Nyt , jotta jaksaa huomenna urakoida.

-Pia-

torstaina, maaliskuuta 08, 2007

Miki 11 vuotta

Huh huh, kyllä on aika mennyt nopeasti. Tuntuu että vastahan minä hain käärön kotiin, mahtui kahden kämmenen muodostamaan kuppiin. Tutki innokkaasti paikkoja, otti Masin(ensimmäisen sakemannini) isoveljekseen saman tien ja aloitti taipaleensa reippaana, kuten on aina ollut tähänkin asti.

Jos koimme Masin kanssa paljon, on Mikinkin kanssa oltu monessa mukana. Ensimmäinen valiokoirani, ensimmäinen agilitykoirani, ensimmäinen koira jonka kanssa olen käynyt ulkomailla näyttelyissä, ensimmäinen koira joka on hurmannut minut täysin luonteellaan.

Kun katselen Mikiä samalla kun kirjoitan tätä, ei voi kuin ihmetellä, miten noin pienessä koirassa asuu niin iso sielu! Jo aivan pentuna Miki osoitti olevansa terrieri sataprosenttisesti, eivätkä prosentit ole tippuneet piirun vertaa vieläkään. Liekö ripaus pippuria virtaa suonissa, mutta siitä huolimatta olemme aina tulleet toimeen sekä keskenämme että muiden kanssa.

Mukavuudenhalu on kasvanut vuosien mittaan, ja niinpä olen usein havahtunut siihen, että Miki pomppaa sankyyn nukkumaan eikä suinkaan vaatimattomasti jalkopäähän. Tyynylle pitää päästä, ainakin sen verran että on mahdollisimman lähellä sekä tyynyä että minua ;- )

Taidanpa päättää jutun tähän, tuli nimittäin halu lähteä rutistamaan ja silittämään tuota iloista velikultaa! Hyvää syntymäpäivää, Miki!

Pasi

lauantaina, maaliskuuta 03, 2007

Isoniemen vuoren valloitus!

Tästä se lähtee. Huipulle on vielä pitkä matka...

Tarkistetaan turvavaljaat. Onko kaikki kunnossa?

Kampi: "Työnnetään vähän Miki sitä, jotta saahaan
siihen vauhtia."

Kampi: "Tuu sääkin nyt sieltä vähän työntämään!"

Kampi: Ei olis enää paljon matkaa... Taistele Pasi!

Se on tuuletuksen paikka!!


Mites tämä möhkäle saatas ylös?


torstaina, maaliskuuta 01, 2007

Sitkaassa on!

Sitkas kuumetauti vaivaa edelleen. Selkä- ja kylkilihakset on kipeenä armottomasta yskimisestä. Alaselkä ja takapuoli taas puutuneita makoilusta ja syöminenkään ei maistu miltään. Oiva laihdutus ja kuntoilumuoto siis. Paitsi ettei ole. Päivän lenkit on rajoittuneet sängystä vessaan ja keittiöön keittämään mehua. Tosin joka päivä olen raahautunut ulos koirien kanssa lenkkeilemään hieman pitemmän "postilaatikko" lenkin ja sen jälkeen puolikuolleena takas sänkyyn. Eiliset treenitkin jäivät väliin, mutta nyt ei voinut pakkasherraa syyttää. Ihmeen rauhallisesti koiratkin ovat makoiluni ottaneet. Makaavat saman mitä minäkin. Toisin onhan mulla ollut koirien ulkoiluttaja ja koirat ovat saaneet tehdä samat lenkit kuin normaalistikkin. Kiitos siis Pasille!

Huomenna aijon kyllä raahautua kouluun, sillä pelottaa kamalasti, että kuinka paljon sitä on jäänyt jälkeen. Täytyy vielä tämä päivä ottaa lepäilyn kannalta. Mars, sänkyyn siis!

-Pia-