Huh huh, kyllä on aika mennyt nopeasti. Tuntuu että vastahan minä hain käärön kotiin, mahtui kahden kämmenen muodostamaan kuppiin. Tutki innokkaasti paikkoja, otti Masin(ensimmäisen sakemannini) isoveljekseen saman tien ja aloitti taipaleensa reippaana, kuten on aina ollut tähänkin asti.
Jos koimme Masin kanssa paljon, on Mikinkin kanssa oltu monessa mukana. Ensimmäinen valiokoirani, ensimmäinen agilitykoirani, ensimmäinen koira jonka kanssa olen käynyt ulkomailla näyttelyissä, ensimmäinen koira joka on hurmannut minut täysin luonteellaan.
Kun katselen Mikiä samalla kun kirjoitan tätä, ei voi kuin ihmetellä, miten noin pienessä koirassa asuu niin iso sielu! Jo aivan pentuna Miki osoitti olevansa terrieri sataprosenttisesti, eivätkä prosentit ole tippuneet piirun vertaa vieläkään. Liekö ripaus pippuria virtaa suonissa, mutta siitä huolimatta olemme aina tulleet toimeen sekä keskenämme että muiden kanssa.
Mukavuudenhalu on kasvanut vuosien mittaan, ja niinpä olen usein havahtunut siihen, että Miki pomppaa sankyyn nukkumaan eikä suinkaan vaatimattomasti jalkopäähän. Tyynylle pitää päästä, ainakin sen verran että on mahdollisimman lähellä sekä tyynyä että minua ;- )
Taidanpa päättää jutun tähän, tuli nimittäin halu lähteä rutistamaan ja silittämään tuota iloista velikultaa! Hyvää syntymäpäivää, Miki!
Pasi
5 kommenttia:
Miki on suurella sisustalla varustettu pieni koira, jolta ei tahtoa ja taistelua puutu! Huippu tyyppi :)! Onnea Miki!
-Pia-
Onnea Miki!!!! ja vielä montamonta vuotta lisää :)
Paljon Onnea pieni-SUURI koira! :)
Oikein paljon onnea Mikille! Muista vaatia oma tyyny ja ISO nakkikakku, kyllä tossa iässä jo kannattaa pitää huolta oikeuksistaan. Paljon terveitä vuosia lisää!
t. Kipa & kööri
Myöhästyneet onnittelut ihanalle Mikille!
Lähetä kommentti