maanantaina, maaliskuuta 31, 2008

Tää on niin Kampin tuuria

Viikonloppu meni hevosen kakkia haistellessa. Ensin lauantaina oltiin kolmen kisan verran töissä kisamaneesissa ja sitten sunnuntaina oli Kampin vuoro startata kolmen kisan verran.

Pari eka kisaa oli agiratoja. Aivan hyvän näköistä menoa parilla oli. Rimoja ropisi jonkun verran ja toiselta radalta tuli harvinainen A:n kontaktivirhe. Milloin lie viimeksi tehny kontaktivirheitä?

Viimeinen rata oli hyppis. Alku oli tosi hienon näköistä. Tiukat käännökset ja kaikki rimat pysyivät ylhäällä. Puolessa välissä alkoi oikein itteäkin jänskättään, kun rata oli niin hyvän näköistä menoa. Sitten lähetys viimeiseen putkeen ja enään viiden esteen "loppusuora". Mitä hittoa? Pasille iski putken kohdalla blackout, pyöri vain kuin väkkärä etsien omaa paikkaansa. Mitäpä se koira siinä välissä kerkeis tehä, kuin tulla putkesta ulos ja mennä selän takaa seuraavan esteen. Eka tietty harmitti sikana meitä molempia, mutta nopeesti harmi kyllä katosi. Oli se siihen asti vaan niin hienon näköistä. Liekö noihin hylkyihin jo turtunut, kun ei ne enää tunnu oikein missään. Ja tietty pää asia, että koiralla on kivaa. Hyllyistä viis!

Saatiin kisoissa vinkki uudesta osteopaatista, joka samalla myös hieroo lihaksia. Aateltiin kokeilla sitä Kampille, jospa siitä olisi apua jumeihin. Kiitos Tiina vinkistä!

-Pia-

lauantaina, maaliskuuta 29, 2008

Harvinaisia vieraita

Torstaina meille tuli sellaisia special yövieraita, jotka eivät ennen ole meillä käyneet ja taitaapi tovi mennä ennen kuin seuraavan kerran tulevat. Vipu oli tyystin myyty näiden vieraiden edessä, ei se oikein tiennyt miten päin olisi ollut. Tunsi kyllä nämä ystävät heti eikä peitellyt onneaan. Ihan itellekkin tuli niin hyvä mieli Vipun onnellisuudesta. Kampikin tunsi nämä vieraat selvästi, mutta jäyhänä tyyppinä tervehti tyynesti. Konsta ja Miki ottivat vieraat vastaan vanhuuden tuomalla tyyneydellä ja rauhallisuudella.

Tovi siinä vierähti kaffittelujen ääressä vaihtaen kuulumisia puolin ja toisin. Taisipa olla puolenyön kieppeillä, ennen kuin nukkumatti kutsui luokseen. Vipu raasu ei tiennyt missä olisi nukkunut. Patjan rahina ja hännän koputus vain kuului olohuoneen puolelta, kun Vipu piti vieraille seuraa. Taisi se kuitenkin lopulta valita meidän seuran loppuyöksi. Aamulla sitten kaffittelujen jälkeen oli vieraiden aika jatkaa matkaansa. Kiva kun kävitte. Harmi kun aika jäi niin lyhyeksi, mutta otetaan joskus uusiksi!



-Pia-

P.S. Konekkin toimii taas :)

tiistaina, maaliskuuta 25, 2008

Eikö kellekkään kelepaa??

Niin, edelleen ovat hyllyt myytävänä, ostajia ei ole ilmaantunut.... Tässä olis videot hyllyistä, josko sitten kävisivät paremmin kaupaksi nämä upeat luomukset. Huom! Ovat rakkaudella tehty :)!









Kiitos Sarille videoista!

-Pia-

sunnuntaina, maaliskuuta 23, 2008

Hyllyjä myytävänä

Olis pari hyllyä myytävänä... sellaisia Pasin tekemiä, ihan Rovaniemellä asti tehty. Ovat kuin uusia. Myydään tarjousten perusteella...

Joupa jou, siis reissu tehtiin Rovaniemelle eilettäin. Hieman olivat iltapainotteiset kisat, sillä viimeinen startti oli ohi n. klo 22.00 ja kotona oltiin puoli kahen aikaan yöllä. Tää päivä onkin menny sitten elpyessä ja hoitolaisia hakiessa.

Niin, ihan hyviä ne Pasin hylyt olivat. Vähän käden vippausta siellä ja myöhästymistä täällä, niin äkkiäkös se tollanen sähäkkä kaveri käyttää tilaisuudet hyväkseen. Ei se ole helppoa tollaselle nopea jalkasellekkaan toi Kampin ohjaaminen. Vaikeinta siinä on varmaan se, kun Kampi ei ole kovinkaan itsenäinen suorittaja, mutta reagoi kuitenkin herkästi pienimpäänkin ohjausliikkeeseen.

Tällaista nyt tällä kertaa. Ensi viikonloppuna uusi yritys.

-Pia-

perjantaina, maaliskuuta 21, 2008

Vauhdikasta pääsiäistä













Hauskaa pääsiäistä! T: n-elikot

torstaina, maaliskuuta 20, 2008

Sairauslista pitenee

Jottei vaan pääsis toi sairauslista lyhenemään, niin Pasi käytti eilen Mikiä ell:ssä. Miki on jonkin aikaa vingahdellut vaihtelevista asioista: Pannan laitossa kaulaan, tavaroiden kantamisesta jne. Muuten sen vaivoja ei ole kyllä huomannut. Syö normaalisti (ottaa ehkä makupalan hieman sievemmin kädestä) ja on muutenkin ollut oma rauhallinen itsensä. Huomattiin, että tavallisesti innosta haukkuva Miki on lopettanut haukkumisen kokonaan. Katsaus suuhun paljasti, että jonkinlainen tulehdus on kyseessä. Miki sai ell:stä antibiootit tulehdukseen ja uuden ajan hammaskiven/hampaiden poistoon. Saapa nähä tuleeko Mikistä hampaaton kaveri, etuhampaat kun on poistettu jo n. 3 vuotta sitten.

Niin ne nuo vanhat koirat saavat aina yllättäviä vaivoja riesakseen. Miki tosin on ollut koko elämänsä muuten tosi terve. Hammaskalustoa vaan on rempattu. Kampi on nyt ainut laumasta, jota ei ole tämän vuoden puolella ell:iin kuskattu. Toivottavasti ei hetkeen tarviskaan *koputtaa puuta*.

Vipu kävi tiistaina liitokurssillaan. Rata oli näyttänyt suurin piirtein tältä (piirretty Pasin paperiversiosta, ite en ollut paikalla):



Eka oli menty numeroidut (1-6) kohdat ja sitten kirjain (A-F) kohdat. Lopuksi oli menty koko rata niin, että hyppy nro 6 oli jätetty pois. Viimeisellä pätkällä oli ollut ongelmia päästä koiran edelle viemään hypyltä B putkeen C. Sekin oli onnistunut, kun Pasi ei ollut saatellut Vipua niin pitkälle hypylle A. Pussi oli tuottanut myös jonkin verran ongelmia. Meidän hallilla on niin huono pussi tällä hetkellä, joten sitä ei olla paljon pystytty ottamaan.

Nyt valmistautumaan iltavuoroon... ja sitten pääsiäisen viettoon.

-Pia-

maanantaina, maaliskuuta 17, 2008

Ystävät yllätysvierailulla yökylässä

Vipun sisko Kuje "perheineen" Tampereelta oli tullut viikonlopuksi Ouluun Adeinan vanhempien kotiin. Lauantaiksi sovittiin lenkkeilyä porukalla. Lenkille olisi siis lähdössä 6 urosta ja 1 narttu. Ennakkoon lenkin onnistuminen vähän mietitytti. Ajettiin Adeinan kodin pihalle ja annettiin osan koirista vähän tutustua toisiinsa. Ja kun oltiin lähtöä tekemässä niin sattui se mikä on joskus meillekin sattunut. Toinen laittaa oven kiinni ja toinen huomaa, ettei avaimet olekaan taskussa. Vara-avaimia ei tietenkään ollut missään ja Adeinan vanhemmat tulisivat vasta sunnuntaina kotiin. No, hetki pihalla mietittiin ja pähkäiltiin tilannetta, kun hoksattiin, että meillähän on tilaa. Juu, ei meidän reilun 60 neliön kaksioon ihan 7 koiraa ja 4 ihmistä mahdu, mutta me suunnattiinkin omat kamat Pasin kotiin "maalle".

Lauantain lenkki meni tolla laumalla ihan kivasti. Jopa kaikki saivat juosta metsässä irti. Vipu kävi vähän haastamassa nuorempaansa, 8 kk ikäistä seropi Elmeriä, mutta onneksi Elmeri ei osallistunut haasteeseen. Oi, että Elmeristä tulikin Hugo elävästi mieleen. Jotenkin niin samanlaisia elkeitä ja tapoja. Tosi hauska kaveri!

Sunnuntaina lenkkeiltiin toiseen kertaan samalla kokoonpanolla. Murkku -Vipu oli päättänyt taas ottaa mittaa Elmeristä... tällä kertaa remmi tuli kaulaan ja loppulenkin Vipu saikin olla talutusnuorassa. Kampi taas oli Mamin pikku enkeli ja kulki tosi mallikkaasti koko matkan.

Kuviakin tuli otettua, mutta säät eivät todellakaan suosineet kuvauksia. Muuten kyllä kelit olivat kivat, mutta ei kuvia ajatellen. Harmaata ja hämärää. Tietysti kun oltiin käyty pitsalla ja toivotettu Adeinalle ja Helluselle hyvää loppulomaa niin aurinkokin alkoi paistamaan.

-Pia-


Onni -glenni lelu suussa


Elmeri ja Onni vetopuuhissa


Kuje ottaa rennosti


Vipun ja Kujeen keppileikkejä


Välillä toisinpäin


Hyökkäys


Ota nyt tää, ota!!


Sisarukset Kuje ja Vipu


Kaunis Kuje poseeraa

perjantaina, maaliskuuta 14, 2008

linssiluteilua + kaikkee muutakin

Tänään oli oikeen kivan aurinkoinen keli... siis oiva keli kaivaa kamerakapistus esiin ja lähteä pienelle kuvaussessiolle. No kuvat ovat mitä ovat, sillä vielä on aivan liian tuoreessa muistissa vanhan kameran käyttöohjeet ja niitä sitten kovasti yritän tähän uuteenkin soveltaa. Saa sitä sitten aina ihmetellä, että miksi myöhästyy pahoin hyvistä hetkistä. Noh, eiköhän sitä joskus opi...

Konsta on toipunut hyvin leikkauksesta. Tavallista väsyneempi se ehkä kuitenkin on. Sen huomaa lähinnä lenkkeilyssä, että jalka ei nouse yhtä reippaasti kuin ennen.

Itekki olen ollut nyt extraväsynyt. Liekkö neljän viikon 4.30 herätys tehnyt tehtävänsä vai onko jotain kevätväsymystä, mutta päikkäreittä en ole monesta päivästä selvinnyt. Sitten tietysti koirien treenaamiset on jääneet minimiin, muutamaa tsemppauspäivää lukuun ottamatta.

Eilen kuitenkin oltiin Vipun kanssa tokoryhmän treeneissä. Ei ollut meidän ihan paras päivä, muttei nyt niin huonokaan. Lempparitypyn seura olisi ollut kiinnostavampi kuin mun seura :). Seuraaminen menee ihan pyllylleen, jos pitää aloittaa sivulla olosta. Olen siis treenannut seuraamista vauhdista ilman perusasentoa. Eiköhän se PA:n kanssakin sieltä tule, kunhan saadaan varmuutta lisää.

Näihin päivänpaistatuskuviin lopetan jutustelun.

-Pia-









maanantaina, maaliskuuta 10, 2008

Potilas voi hyvin

Konsta on toipunut hyvin aamupäivän leikkauksesta. Aluksi vointi oli hyvin huteraa, kuten arvata saattaa. Liikkeelle oli kuitenkin päästävä nopeasti ja sitten ryömittiin kun takapää ei pitänyt. Nyt ollaan jo käyty ulkona pikku lenkillä ja jo melkein jalkakin nousi. Harmi kun nyt tuli nuo liukkaat kelit... saa olla Konstan kans tosi varovainen.

Onneksi on tuo kepo -Pasi, jonka tehtävänä on huolehtia toipilaan hyvinvoinnista silloin kun olen töissä.

-Pia-

sunnuntaina, maaliskuuta 09, 2008

Haaveita, onnea, iloa ja huolta

Kaikkea otsikon tunteita ollaan tässä viikonlopun aikana mietitty ja koettu.

Monen vuoden takaisen haaveen toteutimme viikonloppuna, kun ostimme digijärkkärin. Olen himoinnut järkkäriä jo pitkään, mutta sen hinta on estänyt haaveen toteuttamisen. Nyt muutaman työllä ansaitun lahjakortin avulla sen toteutin. On se vaan melekosen valtava kapistus, kun on tottunut pieneen pokkarityyliseen kameraan. Lauantaina pääsin vähän kokeilemaan tuota kapistusta. Tänään ei paljon kannattanut mukaan sitä ottaa, sillä lunta satoi kiitettävästi.





Onnea on sitten ollut poikien 25 -vuotis synttäreiden juhliminen. Päätettiin julistaa Vipun, Konstan ja Mikin synttärit yhdellä kertaa, kun ovat niin lähekkäin. Pojat saivat oman lättykakkunsa ja kuokkavieras Kampi myös.

Ilon tunteita saatiin tuntea jo keskiviikkona, kun Vipu sai täysin terveen paperit ell:stä. Ultrauksessa rakko oli ollut täysin puhdas. Parin kuukauden päästä on tarkoitus käydä kontrollissa katsomassa mikä on tilanne. Samalla ell -reissulla Vipu sai myös rokotukset... Pasin kertoman mukaan Vipu oli ollut reipas poika :).

Huolta tuottaa huominen Konstan kastrointi. Tiedän ettei se ole mitenkään iso leikkaus, mutta kuitenkin on vanha koira kyseessä... ja leikkaus on aina leikkaus. Pasi joutuu Konstan viemään yksin ell:lle, sillä ite joudun töihin. Toisaalta hyvä, sillä se on aina niin surkeeta kattoo kun koira nukutetaan, mutta toisaalta kannan suurta huolta siitäkin etten itse ole paikalla. Toivottavasti kaikki huoli on turhaa ja saadaan Konsta vaari kuntoon. Kaikki siis peukut pystyyn huomiselle!

-Pia-

lauantaina, maaliskuuta 08, 2008

Miki 12 vuotta!



Ettei vain pääsisi bileet loppumaan, tänään täytti Miki 12 vuotta. Päivänsankari otti luonteensa mukaisesti juhlapäivän aika hillitysti, isompia touhuamatta.

Muistan hyvin sen huhtikuisen perjantain, kun sain kahteen kämmeneen mahtuvan aussipojan kasvattaja- Orvokin tuomana pitkän odotuksen jälkeen. Tuon päivän jälkeen ei olla montaa päivää oltu erossa. Päin vastoin, pari lomareissuakin on tehty yhdessä ulkomaille ja tuliaisina sieltä mm. kansainvälisen muotovalion arvo.

Tittelit eivät paljoa paina sen rinnalla, mitä kaikkea Miki on tuonut vuosien varrella elämääni. Voi sanoa täydellä syyllä, että siinä on suuri koira pienessä koossa. Monesti on saanut olla tiukkanakin, mutta aina on yhteisymmärrys löydetty. Tässä blogissa on aika vaikea kertoa tai kuvailla kaikkea sitä, mitä ajatuksia tuo pikku veijari saa aikaan mielessäni, mutta voin yrittää.

Ensiksi, se vilpitön riemu kaikkine "omituisine" tempauksineen, kun tulen esim. töistä kotiin. Vaikka olisi ollut miten p..kamainen päivä, ei voi olla ilostumatta kun näkee Mikin kantavan jopa kahta kenkää suussaan ja lisäksi iloinen hännän heilutus ja urina mukana.

Toiseksi, vasta jälkeen päin on huomannut, että kaikki se mitä on itse pitänyt jonkinlaisena menestyksenä tai tavoitteiden täyttymisenä, on kuitenkin ollut ainakin Mikille täysin toisarvoista. Sen mielestä todennäköisesti ja toivottavasti mukavinta on ollut yhteinen tekeminen. Miki on kai huomaamattani saanut minut laittamaan asiat oikeaan mittakaavaan. Kuulostaa juhlallisemmalta kirjoitettuna kuin omassa ajatuksessani, mutta enpä ajatellutkaan sen olevan helppoa ilmaista.

Mikin kanssa olen myös päässyt tutustumaan moniin hienoihin ihmisiin. Jokaiselle erikseen ja kaikille yhteisesti kiitokset näistä vuosista meiltä molemmilta. Minun täytyy kuitenkin mainita vielä aivan erityisesti kaksi nimeä, jotka ovat olleet vahvasti vaikuttamassa Mikin ja minun yhteiseen eloon. Ja sattuupa vielä niin, että molemmat tapasin samana päivänä Tornion koiranäyttelyssä vuonna 1995. Toinen on Orvokki, joka lupasi minulle pennun nimenomaan Veera- nartusta joka puolestaan vei tai pikemminkin valtasi sydämeni heti ensi tapaamisella.

Kun tuo synttärisankari makoilee tuossa vieressä, en voi olla menemättä hieman rapsuttamaan ja hellimään sitä. Kai se hyväksytään?!



kysyy Pasi

keskiviikkona, maaliskuuta 05, 2008

Kiitoa, liitoa

Hurjaa vauhtia on viikonloppu ja viikko mennyt. Viikonloppu meni koirattomissa hommissa, paitsi sunnuntai-iltana keksittiin lähteä hallille treenaamaan. Otin eka Vipun kanssa tokoa: Seuraamista, joka sujuu kerta kerralta paremmin ja hyppyä kosketuskepin kanssa. Onneksi Pasi oli nyt kattomassa mun tekemisiä, sillä käskytykseen saan kyllä kiinnittää enemmän huomiota. Käskyt sekoittuvat liian helposti muuhun höpöttämiseen, joten tartten kyllä aina välillä apusilmiä ja -korvia tuohon hommaan. Sitten Kampilla otettiin teho kontaktitreenit. Voi miten helposti kontaktit lipsuvat, kun muutaman kerran antaa tulla kisoissa tai treeneissä eri tavalla kun on opetettu. Vielä kesällä ja syksyllä A:n kontaktin Kampi tuli alas niin, että etutassut olivat maassa ja takatassut kontaktilla. Nyt pysähtyy vasta kokonaan maassa. Näihin kontakteihin täytyy kyllä kiinnittää huomiota.

Vipu treenasi vielä lopuksi pujottelua, keinua ja puomia. Pujottelu menee jo aika sujuvasti. Keinulle saatiin hyviä vinkkejä, miten koira tulee suoraan kontaktille ja sitten vasta keinu laskeutuu alas. Kontakteja Vipu ei ole vielä hiffannut ollenkaan. Tarvitaan siis edelleen mua roikkumassa remmin päässä ja pysäyttämään kontaktille.

Eilen oli Vipun kolmas treenikerta ActiveDogin ryhmässä. Aika luxusta, kun eka saa alkaa vähentään vaatetta kun astuu halliin. Porukka juoksee t-paita silleen ja silti tulee kuuma. Treeneissä oli pientä radanpätkää (Råtan blogissa rata) ja itsenäisesti keppejä, keinua ja A:ta. Kiva oli kattoo kuinka Vipu on edistynyt radanlukutaidossa ja kuinka innokkaasti, mutta kuitenkin tasaisesti se menee.

Tänään Vipulla on Ell reissu edessä. Ultrataan pikkumies ja katotaan ovatko kiteet kaikonneet rakosta. Samalla reissulla saadaan sitten rokotukset. Pidetään peukkuja, että nyt tulis kiteiden osalta terveet paprut.

-Pia-