keskiviikkona, joulukuuta 31, 2008

Vuoden viimeinen päivä

Se olis sitten vuoden 2008 viimeinen päivä ja viimeiset tunnit käsillä. Me ollaan tultu juhlintaa "pakoon" Pasin kotikotiin vähän syrjemmälle suuremmista räiskeistä. Tosin ulkona on sellainen myrsky, jonka luulisi hillitsevän räiskettä missä tahansa. Yöksi on vielä luvattu pakkasen kiristymistä, joten luulisi, että olisi luvassa hieman hillitympi uusi vuosi.

Ajattelin summata hieman vuoden 2008 kulkua, mutta koska päällimmäisenä mielessäni on vain surun vuosi rakkaiden ystäviemme poismenon johdosta, niin taidan jättää summauksen tekemättä.

Katsotaan siis tulevaan vuoteen, jossa luvassa toivottavasti monenlaisia positiivisia asioita: On Vipun toko- ja agiuran käynnistyminen sekä titteleiden metsästystä molemmilla pojilla. Tulevaa vuotta ei voi ennustaa, mutta toivon tähän laumaan ja samalla kaikille teille paljon terveyttä, roppakaupalla hauskaa tekemistä ja iso pussillinen yhteisiä iloisia hetkiä ystävienne kanssa vuonna 2009!

- Pia-

maanantaina, joulukuuta 29, 2008

Oliko pojat kilttejä?

Joulu mennä huristi jo (melkein) ohitte. Aatto vietettiin kyläluutina sanan mukaisesti, kun "luutailtiin" neljässä eri paikassa. Ollaan saatu nauttia hyvästä ruoasta, niin suolaisesta kuin makeastakin. Kilttejäkin ollaan ainakin pakettien määrästä päätellen oltu.

Pojatkin olivat olleet kilttejä, varsinkin Kampi, joka sai jo ennakkoon Back on Track -takin ja uuden pedin. Olisittepa nähneet Kampin ilmeen, kun kannoin vanhan pedin ulos ja pistin uuden tilalle. Kyllä oli nyrpeetä miestä... suorastaan haistatti pitkät koko pedille, eikä ole paljon pedissään makoillut... mielummin vaikka matolla. Paljon mieluisempia lahjoja sen sijaan molemmille olivat luut ja röhky -possu sekä vinkupallo.

Treenailtu ollaan jonkun verran. Huikeaa onnen tunnetta Vipu on järjestänyt kunnostautumalla kontakteissa. Pikkuhiljaa ne alkavat näyttämään sellaisilta kuin pitääkin. A on jo aika varma nakki, puomillakin etutassut napsahtavat nätisti maahan, vaikka Pasi juoksee puomin ohi. Ja kaikkein ihanin yllätys on ollut keinu, jossa ollaan menty hurjasti eteen päin. Parina kertana Vipu on saanut mennä keinun irti. Vipu tulee keinun päähän asti ja kun keinu laskeutuu alas, niin siirretään vielä etutassut nätisti maahan. Kova työ näyttäs nyt palkitsevan, vaikka hurjasti töitä vielä onkin.

Tokoiltukkin ollaan vähäsen. Eilen käytiin hallilla ja saatiin upeaa treeniä, sillä hallilla oli myös kaksi narttukoiraa treenailemassa agilityä. Kovasti Vipua tyttöset olisivat kiinnostaneet, mutta vaadin siltä katsekontaktia. Hirveen tyytyväinen olin siihen, että Vipu ei kaikesta kiinnostuksestaan huolimatta lähtenyt tyttöjä moikkaamaan, vaikka se oli koko ajan mulla irti. Lemppariliikkeellä, jalkojen välistä pujottelulla, sain Vipun huomion hyvin itseeni.

Neitoset ovat vieneet nyt Vipun ajatusmaailman aika lailla tyystin. Kilkuttimet jalkojen välissä taitaa painaa tuhatkunta kiloa :). Lauantaina lenkkeiltiin länderineitojen Amandan ja Kujeen sekä glenni -Onnin kanssa. Vipun silmissä leijaili sydämiä, kun se näki Amandan ja eipä se sitten muuta lenkillä nähnytkään :). Siskolikka Kuje sai välillä kyytiä, kun se yritti tulla Vipun iskuyrityksiä sekoittamaan.

Sellaiset jouluvapaat meillä. Seuraavaksi juhlistetaan Uutta Vuotta, paitsi ettei hirveesti juhlisteta. Mennään taas "maalle" pauketta pakoon.

-Pia-

sunnuntaina, joulukuuta 21, 2008

HAU HAU hauskaa Joulua!

Unohtiko pukki Kampin ja Vipun joululahjat???



Se selvinnee parin päivän päästä...

Mukavaa joulun aikaa kaikille blogimme lukijoille ja heidän karvaisille ystävilleen.

T: Pia, Pasi, Kampi ja Vipu

lauantaina, joulukuuta 20, 2008

Hajujen maailmassa

Voisipa luulla, että täällä ollaan jouluntuoksuisissa tunnelmissa, mutta ei, kyllä täällä päivät kulkee enemmänkin tyttökoirien tuoksuissa. Tai siis korjaus, Vipun päivät kulkee. Kampi on jo niin vannoutunut vanhapoika, ettei tyttöjen riiaus paljon kiinnosta ennen kuin on parhaimmat ajat kyseessä.

Mutta toi nuoriherra... jessus, se harrastaa jäljestämistä pyöräteilläkin. Nokka maassa vaan puksuttaa menemään niin kuin höyryveturi, höyryt vaan puuttuvat. Välillä tuntuu, että hermot menee kun mitään ei kuule, ei näe, haistaa vaan. Vaan mitäpä se auttaa, ei mitään. Oon sitten antanu sen höyrytä.

Mettälenkeillä huomaa, etteivät kumpikaan ainakaan mammanpoikia ole. Välillä hirvittää kun molemmat painaa jossain 50 metrin päässä menemään, tulevat onneksi molemmat käskystä, mutta hetikohta ovat taas kaukana. Eivät kyllä aina kulje noin kaukana, mutta nyt viime päivinä ovat sitä tehneet.

Viime lauantaina sain tuta tokoillessa sanonnan "kyllä se kotona osaa". Vieraan koiran paine sai Vipu -paran pään ihan sekaisin, eikä pikkumies voinut tehä osaamiaan asioita. Mietinnässä siis ankarasti tammikuun tokostartin peruminen. Treenataan nyt kovasti tokoa vieraissa paikoissa, ja katotaan miten lähtee menemään.

Lunta on vielä hitusen maassa. Viime yönä satoi pikkuisen lisää ja oli ihana käydä aamulenkillä, kun puut olivat valkoisina. Nyt lumiset puut ovat muisto vain, mutta pidetään peukkuja, että lumi säilyisi joulun yli.

-Pia-

perjantaina, joulukuuta 12, 2008

Treenikuvioita

Tää nyt on taas tällainen treenienanalysointijuttu. Torstaina Kampi ja Vipu siis liitelivät Mikon opeissa. Pikku pakkanen pureskeli lämmittely- ja jäähdyttelylenkillä, mutta onneksi sisällä oli lämmintä ja etenkin puhdasta... Luxusta :)! Kampi sai ennakkojoululahjansa, kun Back on track -takki saapui. Kauan harkittiin ja mietittiin tuota ostosta, toivottavasti on sen arvoinen.



Kampi liiteli numeroidun pätkän kahdessa osassa: ensin nrot 1 - 20 ja lopuksi nrot 21-30. Taas kuumakalle ei meinannut millään malttaa, A:n kontaktikin meni uusintaan pari kertaa. Hyviä jarrutus- ja käännöstreenejä Kampille.

Vipu taas liiteli kirjaintreenin. A:ta ja keinua ensin kiinni ja sitten radanpätkällä A irti. Keinua ei vielä otettu irti, pitäisi senkin opetuksessa mennä jo eteenpäin. Upeasti Vipu meni A:n, vaikka palkkaa ei ollutkaan. Eka kerralla kyllä selvästi etsi, että minnes se namikuppi on piilotettu. Lopuksi rata mentiin kisafiiliksellä. Vipu meni keinun sijasta vieressä olevan hypyn. Ainut virhe tulikin tuolta hypyltä, kun rima tippui. Muuten oikein napakkaa menoa.

-Pia-

keskiviikkona, joulukuuta 10, 2008

Kaamostelua

Kaamostelu ei kun vaan jatkuu, sillä moni suunniteltu juttu on jäänyt tekemättä ihan vaan laiskuutta. Ainakin puolet joululahjoista on ostamatta. Ihan on pitänyt itteäni patistaa asioille, jotta ne muutamat paketit on saanu ostettua. Paketointia odottavat kaikki muut paitsi yksi, jonka ystävällinen myyjä mulle paketoi. Tänään leivoin ekaa kertaa torttuja. Nekin olisi varmasti jäänyt leipomatta, jos vieraita ei olisi käynyt. Sentäs jouluvalot olen saanut ikkunaan ja ulos, niin ja ne matot pestyä. Paljon olis vielä tekemistä, mutta mennään periaatteella "tehdään mitä keretään, ei paniikkia".

Tokorintamallakin kaamostellaan. Paljon on mietintämyssyssä ollut ajatuksia, mutta tekoaste on uupunut. Nyt olen kuumeisesti miettinyt sitä, että koska nouto ja kaukokäskyt ovat vielä "lapsenkenkä"- asteella, niin koittaisinko kuitenkin Vipulle sitä TK1:stä. Alunperin suunnitelmissa on ollut siirtyä ensimmäisen ALO 1 tuloksen jälkeen AVOimeen, mutta ajatukset ovat hieman muuttuneet. Eihän sitä tiedä, saanko noutoa ja kaukoja sille mallille, että joskus AVOimeen edes viittis yrittää. Niin, ja mistä sitä tietää kuin kauan tahkotaan tota ALO 1 tulosta, kaikkea kun voi länderin kans tokossa sattua :). No, tammikuussa koitetaan eka kertaa kuin meittin käy.

Agia Pasi on treenannut Vipulla viimeksi maanantaina. Eka pätkä meni ihan hyvin muutamaa parannuskohtaa lukuunottamatta, mutta käänteinen pätkä oli Pasin muistille ihan liikaa. Siellä humpattiin ihan olan takaa, yhen kohdan kun Pasi sai päähänsä niin seuraava meni jo taas hukkaan :). Pitäs vissiin hommata Pasille lisää muistikapasiteettia :). Tällä viikolla on agia tiedossa molemmille lisää, sillä torstaina treenaillaan Active Dogilla ja sunnuntaina on samassa paikassa korvaavat treenit. Tiedossa siis pojille hubaa ja mulle ketyilyä.

-Pia-

sunnuntaina, joulukuuta 07, 2008

Viikonlopun turinat

Viikonloppu meni aika hujauksessa. Lauantaina nukuttiin pitkään, aivan liian pitkään mielestäni, sillä kaikenlaista puuhaa riittäs näin joulun alla. Melkein heti aamupalan jälkeen siis liikenteeseen. Ensin kavereiden Eeli -pojan 1 -vuotissynttäreille. Sieltä sitten pienen lenkkeilyn kautta äidin ja isän luo mattokääröjen kanssa. Vietiin matot likoamaan seuraavan päivän pesua varten. Ja matka jatkui hallille, jossa Vipu treenaili tokoa. Seuraaminen on ihanan iloista, voisiko jopa sanoa että pikkuisen liiankin iloista, sillä välillä kaveri pompahteli vasenta kättäni vasten. En kuitenkaan puuttunut siihen... toivotaan että jää pois. Nyt liikkeestä seisomiset meni nappiin... toivo siis elää jättävien suhteen. Hauskuutena otettiin tolpankiertoja yhdistettynä vauhdikkaaseen luoksetuloon ja hyppyä joka nyt näyttää oikein hyvältä.

Tänään sitten viisastuneina heräiltiin kellon soittoon hyvissä ajoin. No, olipa meillä syytä herätäkkin, sillä matot jo odottelivat pesijöitä. Matoista tuli oikein kiiltävät ja puhtaat, kyllä ne nyt passaa laittaa jouluksi lattiaan. Ja yllätys, yllätys seuraavaksi ajeltiin hallille. Kampi treenaili sylkkärikuviota, joka osottautui Kampille vaikeaksi. Kampin ongelma sylkkärissä on se, että katse hakeutuu seuraavalle esteelle eikä ohjaavaan käteen. Sitä korjailtiin lelun avulla.

Vipu tokoili seuraamisen käännöksiä... vasemmalle kääntyminen näyttää jo aika hyvältä. Sitte kokeiltiin liikkeestä maahanmenoa ja tadaa, ei mitään ongelmia. Pohdittiin sitten, että onko häiriö ryhmätreeneissä liian suuri, koska siellä aina jättävät menee sekaisin. No, seuraavissa treeneissä näkee, onko oppi mennyt perille vai vieläkö sekoillaan. Mutta sika hyvä mieli jäi tokoilusta, kaikki mitä treenattiin meni nappiin. Hyvä Piipeli!

Lopuksi Vipu treenaili vielä puomia ja Aa:ta. Ensin vaan puomin laskuosuutta, jotta saatiin nopeita pysähdyksiä. Sitten koko puomia ja lopuksi irti, josta tuloksena kolme upeeta itsenäistä alastuloa. Vielä ei kärsi Pasin paljon liikkua kontaktilta, mutta ajan kanssa sitäkin täytyy treenailla. Aa:ta pari kertaa remmissä ja sitten pujottelun ja putken kautta irti Aa:lle ja wau! mikä kontakti. Alastulo oli niin hyvä, että oli pakko lähteä ekstrapalkan jälkeen pois. Hienon fiiliksen treenit tänään!


Mitäs tonttuja sieltä kurkkii??


Vipu ja Kampihan ne siltä lumisten oksien takaa kurkkii.


Ei me mitään tonttuilla. Me kysyttäs vaan, että onhan meillekkin muistettu ostaa paketit?

-Pia-

perjantaina, joulukuuta 05, 2008

Tee-Se-Itse tokohyppy

Onkohan tää tokoilu menny jo liian vakavaksi?!? Hommasin töistä vähän pahvia ja lisäksi tarvittiin teippiä ja puukko ja tadaa... sain kuin sainkin aikaiseksi tokohypyn näköisen kapistuksen.



Ohjeen kapistukseen löysin täältä. Hieman liian korkea siitä tuli Vipulle, mutta hyvinpä tuo siitä yli pääsi. Nyt voidaan harkata hyppyä kotonakin, sillä ongelmana on ollut, ettei Vipu lähde hypylle kuin kaksoiskäskyllä.

Muitakin esteitä pojat on päässeet hyppimään. Eilen oli Active Dogin treenit. Itte en ollut paikalla, kun päälle pukkasi iltavuoro, joten ihan kuulopuheiden varassa kirjottelen. Kampi oli ollut ihan täpinöissään. Olihan Kampilla viikon totaalitauko treeneistä ja muutenkin Kampi on vaan saanut katsoa, kun Vipu käy treenailemassa. Eka pätkä oli siis mennyt ihan haihatteluksi, mutta sitten oli malttiakin tullut kuvioihin.

Vipu taas oli mennyt ekaa kertaa A:n radan pätkällä irti. Loistavasti oli kuulemma etutassut napsahtanut maahan. A:n kontakti näyttääkin nyt tosi hyvälle, keinukaan ei ole hassumpi, mutta puomin kanssa on vielä tekemistä. Treeniä ja malttia siis kontaktien kanssa vielä... toivotaan, että joku päivä työ palkitsee.

-Pia-

sunnuntaina, marraskuuta 30, 2008

Vitosen kisat

Tänään oli ainakin nopeet kisat, sillä Kampi on saikulla ja Vipu kisasi vaan hyppyradalla. Aamuhämärissä lähettiin kisapaikalle ja perillä käytiin Vipun suosikkitytön Råtan ja mummo Mantan kanssa lämmittelylenkillä. Vipu ja Kampi ihastuivat oitis melkein 15 -vuotiaaseen Mantaan ja taisipa Mantakin iskeä silmänsä nuoriin miehiin. Siinä touhussa Råtta jäi rannalle ruikuttaan. Kiitos Minna hyvästä lenkistä ja meille uudesta reitistä.

Sitten odoteltiin hyppyradan alkua ja taisipa jännitys hieman kohota kuvaajalla mitä lähemäs Vipun vuoro koitti. Ja hyvinhän se rata meni. Ainut virhe tuli renkaalta, kun Vipu kokemattomuuttaan meni renkaan ja kehikon välistä. Videolta näki, kuinka Pasi käskyttää ennen rengasta "tänne" ja Vipu kuuliaisesti tottelee kattomatta seuraavaa estettä. Mutta paras tulos tähän mennessä ja sijoituskin 3.

Arvatkaapa oliko Kampi harmissaan, kun lähettiin kisapaikalta ajelemaan kotiin? Vastalausetta kuului melkein koko matkan. Harmi, ettei sille voi selittää mistä johtui, ettei se päässyt radalle. Kampi on siis jo nyt aivan kunnossa. Rimadyliä ollaan vielä sille annettu ja tietysti silmätippoja ohjeen mukaan, mutta oksennuksen estolääkkeen olen jättänyt suosiolla pois... mitä sitä turhia antamaan, kun ei oksetakkaan.

-Pia-

perjantaina, marraskuuta 28, 2008

Koettelemuksia kerrakseen

Tämän tositarinan opetus on, että älä koskaan edes mielessäsi manaa elämän tylsyyttä. Voi nimittäin alkaa tapahtumaan ja ei välttämättä niin kovin mukavia asioita.

Meille siis kävi näin. Mietin alkuviikosta, että mitä sitä tänne blogiinkaan kirjottas, kun ei viitti aina samoja toko- tai agijuttuja kirjottaa. Päivät siis toistivat aika pitkälle toisiaan. No, tiistaina soitti äiti ja kertoi että heidän 12 -vuotias ikiterve Siru -koiransa on sairastunut. Ei syö, oksentaa vedetkin ja pissaa verta. No, enpä osannut muuta neuvoa antaa, kuin vientiä ell:iin. Siinä sitten äidin hätään ja omaanikin lupasin lähteä lääkäriin mukaan. Seuraavalle päivälle saatiin aika, porukat jo huolestuneina melkein hyvästelivät Sirun viimeiselle matkalle ja minä mielessäni "manasin", että ei, miten saatoin taas itseni tähän tilanteeseen! Olenko taas saattelemassa ystävää viimeistä kertaa?

No, ell:llä tutkittiin ja hutkittiin Sirua ja oireet viittasivat haimatulehdukseen. Siru sai oireiden mukaista hoitoa ja on nyt onneksi paljon parempana. Sirulle siis pikaista paranemista!

Mutta.... mutta, aivan kuin tuossa reissussa ei vielä olisi ollut tarpeeksi koettelemusta. Ei ilmeisesti ollut... Torstaina ajeltiin hallille tarkoituksena ottaa vielä viime hetken treeniä viikonlopun kisoja varten. Kampi ensin kehiin. Tarkoituksena hieman treenailla kontakteja ja keppejä. Paljon ei keretty ottamaan, kun Pasi vei Kampin keinulle ja palkaksi suorituksesta Kampi sai lemppari narulelun. Narulelu on siis matonkuteista punottu lelu, jossa on solmut molemmissa päissä. Kampilla on tapana pyöriä lelu suussa itsensä ympäri ja tapporavistaa lelua. Tapporavistuksen voiman tietää vain se, joka on siitä osakseen joskus iskun saanut (kokemuksen syvällä rintaäänellä). Tämä tapporavistus osottautui kohtalokkaaksi, sillä lelun solmupää osui Kampia silmään ja Kampi ulahti. Aluksi Kampi siristi silmää ja yritti sitä tassullaan rapata. Odoteltiin ja katsottiin tilannetta ja hetken päästä silmä näytti normaalilta. Pasi siis vei Kampin vielä pujotteluun ja muutamille esteille, eikä niissä ollut ongelmaa. Autossa huomasin, että silmän vilkkuluomi on esillä ja silmä ikäänkuin karsasti. Sitten alkoi oksennus, Kampi oksensi autoon ja kotiin useasti. Pelkäsin, että Kampi on saanut aivotäräyksen ja soittoa nopeasti ell:iin. Onneksi saatiin vielä pika-aika ja lähdettiin liikkeelle samantien.

Ell:ssä silmää tutkittiin ja sarveiskalvosta löytyi pieni haava. Haaverisilmän pupilli oli vain n. nuppineulan pään kokoinen toisen ollessa ihan normaali. Oire viittaa hermostollisiin vaurioihin. Tätä on nyt seurattu ja nyt pupilli on jo lähes toisen kokoinen. Lääkkeeksi saatiin Rimadyliä, oksennuksen estolääkettä ja silmätippoja. Aloin antamaan Rimadyliä jo vastaanotolla, mutta olinkin jäädä oksennuksen alle. Sovittiin, että Kampi saa suosiolla ensilääkkeet piikkeinä. Jotain Kampin järkyttävän huonosta olosta kertoo myös se, että Kampi myös ripuloi huoneeseen.

Ilta meni Kampilla nukkuessa. Selvästi näki kuinka kipu helpotti ja Kampi pystyi rentoutumaan. Tänään kaveri on ollut jo aivan oma itsensä. Leikkii Vipun kanssa ja painaltaa lenkillä normaalisti.

Hippasen tapahtuma on jo naurattunut. Että sitä kaikkee voi sattuakkin... vetää nyt ittensä tyrmäyskuntoon lelulla. Jotenkin niin Kampia, niin Kampia :). Nyt pistetään narulelut pannaan ja keksitään sellaset palkat, ettei Kampi pysty niitä ravisteleen tai ainakaan loukkaa niillä itteensä.

Nyt toivutaan näistä koettelemuksista, toivottavasti uusia ei hetkeen tule. Olen aivan tyytyväinen tähän tylsään ja tasaiseen elämään :).

-Pia-

lauantaina, marraskuuta 22, 2008

Patterit lopussa???

Kaamos vai mikä lie on saanut ainakin mun patterit latausvaihteelle. Alkuviikko meni totaalisen harakoille vain elpyessä, juuri ja juuri jaksoin lenkille vääntäytyä. Loppuviikko on ollut hieman parempi. Piristysruiskeen huumassa vissiin innostuin ja ilmoitin Vipun ensimmäiseen viralliseen tokokokeeseenkin ens vuoden alkupuolelle. Ja heti seuraavana päivänä alko kaduttaan... ku jättävät liikkeet menee pers...lleen. Maahan on seiso ja seiso on maahan... tai jotain sinne päin. Arghh... on tää tokoilu niin vaikeeta. No, onneksi on pari kuukautta aikaa yrittää korjata tilanne, katotaan kuin pahaa jälkeä saan siinä ajassa aikaiseksi.

Perjantaina tokoiltiin tokoryhmässä. Treenailtiin mm.

luoksepäästävyyttä, joka menee Vipulla tosi hyvin.
hyppyä, joka menee silloin hyvin, kun muistan ensin vaatia katsekontaktin.
luoksetuloa, Vipun bravuuri!
käännöksiä, vasemmalle käännöksessä on jo jotain ideaa, kunhan muistan ite mitä pitää tehä.
ruutua, Vipu tykkää tästä tosi paljon.
liikkeestä seisomista, jossa Vipu meni koko ajan maahan. Piti antaa käsiapuja, jotta tajusi. Positiivista kuitenkin, että kestää nyt hyvin mun taakse palaamisen ja vierelle tulemisen.

Akiliitoakin poijjat on päässeet treenaileen. Torstain Mikon treeneissä taas kimurantteja kiemuroita, joita sitten käytiin tänä aamuna pienellä porukalla kertaamassa.

Siinäpä viikon touhuja, taidan lähtä lataamaan pattereita saunan puolelle :). Mukavaa lauantai-iltaa.

-Pia-

sunnuntaina, marraskuuta 16, 2008

Tulokselliset kisat

Viikonloppuna kisailtiin seuramme kisoissa. Vipu starttasi lauantaina hyppyradalla ja sai ensimmäisen virallisen tuloksensa. Rata meni hienosti melkein loppuun saakka, kunnes pujottelun lopussa loppui joko koiralla tai ohjaajalla maltti ja Vipu tuli toiseksi viimeisestä välistä ulos. Toiseksi viimeinen rima vielä tipahti, kun Pasi ohjasi Viput tiukkaan paikkaan hyppäämään. Mutta eka tulos, eikä ihan pöllömpi rata.

Sunnuntaina oli Kampin vuoro startata parin kisan verran. Eka rata näytti minusta kinkkiseltä, varsinkin loppu jossa ensin kiihdytettiin suoralla täyteen vauhtiin ja sitten käännettiin tiukka vasen. Radan alussa meinasi tulla paha kämmi, kun Kampi viittä vaille meni A:lle, vaikka piti mennä sen ohi keinulle. Siitä pari selvisi kuitenkin virheittä ja niin myös koko radasta. Pelottava loppukin sujui oikein mallikkaasti. Tuloksena siis nolla ja sijoitus 3.

Toinen rata ei ollut ihan niin sujuvaa menoa. Parit rimat ropsahteli alas ja pujottelun alotuksesta tuli kielto. Mutta eihän sitä nyt kahta hyvää rataa samalle päivälle :).

Kaiken kaikkiaan ihan jees -fiilis jäi kisoista. Parin viikon päästä seuraavat.

-Pia

perjantaina, marraskuuta 14, 2008

Parasta lääkettä

Kaiken tämän surun ja murheen keskellä on ehottomasti parhaimmaksi piristyskeinoksi ja lääkkeeksi muodostunut puuhailut koirien kanssa. Silloin on aika unohtaa murheet hetkeksi ja keskittyä iloisiin asioihin. Pistää väkisinkin hymyn huulille, kun näkee, että nuo kaksi kaverusta nauttii ja iloitsee tekemisestä, eikä niillä ole huolen häivää.

Keskiviikkona aamutuimaan otettiin yhteistreeniä Sarin ja Jenssin kanssa. Kampille otin helppoa takaleikkaus treeniä, joka aluksi tökki pahasti, mutta kun lelu laitettiin harkan päähän, niin alkoi sujumaan. Nyt muistiin palautui meidän tai oikeestaan mun ongelma, "tänne" käskyllä yritän hallita koiran menoa ja Kampihan kääntyy käskyn kuullessaan. Mun sanavarastosta pitäs poistaa "tänne" -käsky tai pistää tiks lukkoon koko suu suorituksen ajaksi. Kampille otettiin vielä kolmois-sarjaa lopuksi. Eka meni ihan hyvin ilman vauhtia, mutta menipä hankalaksi vauhdin kanssa. Eka hyppy yli hirveellä loikalla, toinen paikaltaan suoraan ylöspäin ja kolmas joten kuten räpistellen. Uusinnassa Kampia alko hirvittään niin paljon, että mentiin jo rimojen ali. Lopuksi helpotettiin niin paljon, että saatiin treeni onnistuun.

Vipulle uskaltauduin kokeilemaan kaikki alokasluokan liikkeet. Halusin tietää missä mennään ja mitä vielä pitää treenailla. No treenattavia asioita löytyi pitkä lista: Sivulla maahanmeno ja maahanmenosta istumaan nousu varmemmiksi, seuraamisessa vasemmalle kääntyminen paremmaksi, liikkeestä maahanmenon ja seisomisen paluu niin, että koira pysyy siinä asennossa eikä ennakoi istumista ja hypyssä sama juttu. Iteltä on korjattava remmiseuraamisessa nykiminen ja irti seuraamisessa vasemman käden käyttö (vispaa ylöspäin). Hyviäkin juttuja löyty: itse paikallaolo on hyvä ja rauhallinen vaikka takana kolisteltas, oikealle kääntyminen ja täyskäännös seuraamisessa hyvät ja tiiviit, luoksetulo täysi 10 :), itse jättävät liikkeet ja hyppy ovat hyvät, paluussa vain korjattavaa.

Kiitos Sari tuomaroinnista ja liikkuroinnista, me aletaan kihisemään :)!

Torstaina pojat pääsivät Pasin kans liitelemään. Olihan taas kimurantti rata ja porukalla mukavasti hiki virtas :). Treenin aiheena mm. takaakierrot ja poispäin käännökset. Kampin treeneissä mentiin rataa eka kahessa osassa ja lopuksi 27 esteen rata kilpailunomaisesti. Kyllä Kampin kääntyminen on kuin rautakankea vääntäs verrattuna Vipun kääntymiseen.

Vipun treeneissä oli vain kaksi koirakkoa ja siis hurjasti aikaa tehdä pätkää. Ensin Vipun treenissä tehtiin myös rataa pienemmissä osissa ja sitten koko harkkaa. Hurja miten hienosti pikku-ukolla onnistu poispäin käännökset, tosi loistavasti. Koko radankin Pasi pystyi menemään Vipulla hyvin keskittyneesti ja puhtaasti loppuun asti. Onnistuispa noin hyvin viikonlopun kisoissakin. Lopuksi Vipu treenasi vielä puomia. Viimeinen kerta oli kyllä huippu hyvä kontakti, ei tarvinnut Pasilta jarrutusapua remmistä. Siihenpä oli hyvä lopettaa treenit.

Nyt lähen poikien kans nauttimaan aurinkoisesta pikkupakkasesta ulos.

-Pia-

keskiviikkona, marraskuuta 12, 2008

Kiitos

Kiitos kaikille meitä muistaneita kauniista sanoistanne!

Ikävä on kova Mikiä. Sitä tekee tahtomattaankin tekoja niin kuin Miki olisi siinä. Lenkillä käännyn odottamaan milloin Smaikkeli köpöttelee jostain, ruoka-aikana käsi haparoi kolmatta kuppia, johon voisi ruoan laittaa. Kakki Mikin tavarat ovat vielä koskemattomina paikoillaan. Panta roikkuu naulakossa, puvut odottavat pesuaan samoin kuin Mikin peitteet häkissä. En vaan ole vielä pystynyt siihen.

Tämä on ollut hirvittävän rankkaa aikaa, nämä lähiviikot sekä kokonainen 1 1/2 vuotta. Viiden koiran laumasta kolme ollaan menetetty tuossa ajassa. Kaikki se ilo minkä olemme saaneet viettää noiden kavereiden kanssa on nyt talletettu sydämiimme muistoiksi. Toivottavasti tässä on nyt meidän surut vähäksi aikaa... ja saataisiin nauttia noista kahdesta vielä pitkään.

Onneksi on nuo kaksi partasuuta vielä. Ei ole päässyt arkirutiinit unohtumaan. Vipusta on tullut taitava lohduttaja. Se tulee lähelle, nuolee suolaiset kyyneleet kasvoiltani ja tökkää märällä kuonollaan korvaani. Eipä siinä voi olla hymyilemättä. Seuraavaksi pikku kaveri tuo lelua ja katsoo kysyvästi "Piristyisitkö, jos vähän leikittäis?". Leikkituokion jälkeen kaveri käpertyy ihan lähelle nukkumaan. Pieni lohduttaja...

Kampikin on ehkä hieman muuttunut. Ennen aina kotona omissa oloissa pysyttelevä Kamppuri on tullut paljon läheisyyden hakuisemmaksi. Varsinkin Pasilta Kampi hakee paljon rapsutuksia ja minulta lähinnä vain silloin kuin touhuan Vipun kanssa. Kampilla onkin kova urakka ottaa nyt Mikin paikka ja pistää kakara ojennukseen.

-Pia-

lauantaina, marraskuuta 08, 2008

Mikin muistolle



"Mä seuraan suuntaa kirkkaan johtotähden,
pyörät pyörii, päivät vierähtää.
Ei tärkeää se ole, mä miksi lähden,
on tärkeää vain se mä miks en jää"

(Juice Leskinen - Per Vers, Runoilija)


Miki jätti laumamme perjantai- iltana. Luonteelleen uskollisena Miki asettui rauhallisesti ja tyynenä odottamaan toimenpiteitä, meidän viereemme makaamaan. Päätös oli erittäin vaikea, mutta emme voineet antaa ystävämme kärsiä yhtään enempää. Kasvain suussa otti voiton Mikin iloisesta ja avoimesta olemuksesta. Muutaman kuukauden ajan oli ollut nähtävissä, ettei se tuttu silmien loiste ollut ennallaan. Toki välissä oli hyviäkin päiviä, mutta ...

On merkillistä, miten niin pieni koira voi jättää jälkeensä niin ison aukon elämäämme. Jäämme kaipaamaan hännän heilutuksiasi, vähintään yhtä kenkää suussasi kotiin tullessamme, tyytyväisen urinan kera sekä lukemattomia muita "räyh- koiramme" tempauksia.

Toivomme hartaasti, että olosi on nyt rauhaisa eivätkä kivut enää vaivaa. Meille jää valtava ikävä ja surumme on suuri. Paljon jäi muistoja, paljon on muisteltavaa. Lepää rauhassa, pikkuinen.

Pasi ja Pia

maanantaina, marraskuuta 03, 2008

Ensilumesta riemuissaan

Ensilumi säilyi kuin säilyikin viikonlopun yli. Nyt tosin näyttää jo, että taitaa sulaa olemattomiin. Olispa ollut niin hienoo, kun oltas saatu nauttia valkoisesta vähän pitempäänkin.

Viikonloppuna otettiin kuitenkin ilo irti lumesta. Pojat saivat mm. urheilla lumipallojen perässä. Käytiinpä sunnuntaina ottaan Vipulla lumijälkeä, harjoituksen aiheena lähinnä mun toiminta liinan päässä. Ja kun jotain muistaa tehä oikein niin toinen sitten unohtuu. Valjaat jäivät kotiin, joten Vipu joutui menemmään pannalla. Saiskos mistään ostettua muistikapasiteettia lisää aivoituksiin??? No, hyvin Vipu pystyi kaikesta huolimatta käyttämään nokkaansa, joten ei pannasta sitten niin paljon haittaa ollutkaan.

Riemumielisiä kuviakin tuli otettua, tosin kuvaaja oli pahasti myöhässä/hukassa välillä.










Lissäää....


Paleltaa.

-Pia-

perjantaina, lokakuuta 31, 2008

Lunta tupaan

No ei nyt sentäs ihan tupaan asti, mut hurjasti on tullut. Puoli 3 aikaan käytiin poikien kans lenkillä ja silloin tuprutus pääsi vauhtiin. Ihan sama miten päin käveli ja mihin suuntaan, aina piiskasi naamalle.


Takapihalla n. klo 16


Miki naatiskelee lumikylvyistä


Etupiha n. klo 18

Tän päivän tokotreenitkin jäivät väliin... kesärenkailla ei paljon näillä keleillä ajella. Pasin työmatkakin kotiinpäin oli ollut sellaista extreme urheilua, etten edes harkinnut lähtöä treeneihin. Korvasin sitten tokot treenaamalla Vipulle tassun antamista :). Niin, sitä huisin tärkeää ja hyödyllistä liikettä :)! Konsta oli ainoo tästä porukasta, joka osasi antaa tassua, joten ajattelin jatkaa perinnettä. Ei vaiskaan, oikeestaan tassun antaminen tuli siitä, kun Vipu käyttää paljon tassujaan "kaapimiseen" eli huomion hakuun. Joskus jopa ärsyttävyyteen asti, ainakin silloin kun tassu lävähtää naamalle! No, eipä mennyt kauaa, kun Vipunen sen tajus, heti ekalla kerralla oppi. Nyt kun vielä sais sen tajuamaan, että tassu annetaan vain käskystä :).

Torstaina oltiin Mikon treeneissä. Aiheena välistävedot ja sylkkärit. Mielenkiintoisia syheröitä ja koukeroita näin radan reunalla. Pasi sai hyvin onnistumaan sylkkärit, Vipulla jo oikein hienosti. Pujottelun aloitukset Vipu on kyllä hiffannu upeesti, pitäs saada vaan toi Pasi luottamaan niihin. Aa:ta hinkattiin lopuksi ja muutaman jarrutusmuistutuksen jälkeen pysähty jo hienosti ite. Pitkä on tie vielä kontaktiradoille, mut täytyy luottaa, et joku päivä työ palkitsee.


Kampin treenit kokonaisuudessaan

-Pia-

tiistaina, lokakuuta 28, 2008

No nyt niitä flippejä

Alkuviikko on ollut kaikenlaista touhua täynnä. Maanantaina aamusta käytiin Sarin ja Jenssin kanssa hallilla treenailemassa. Innostuinpa minäkin astumaan Kampin puikkoihin ja pääsin treenaileen flippejä (ei siis twistejä :)). Hirvittävän hauskaa oli ja Kampi oli niiiin innoissaan (vaikka millonpa se ei olis). Aika hyvin flipit onnistu jopa multa, ottaen huomioon millon viimeksi oon edes treenannu. Ihan käyttökelpoinen liike, kunhan uskaltas joskus jossain kisoissa sitä käyttää. Lisäksi keksittiin Sarin kans jaakotukselle uusia käyttötapoja, huisin kivaa kun onnistui :).

Vipun kans tokoilin ja uskallauduinpa kokeilemaan eka kertaa seuraamista ilman leluapua. Aluksi Vipu oli hämmentynyt siitä, että mihin lelu oikein katosi, mutta hoksas pian idean. Sekoitettiin tottisteluihin vähän putkee ja hyppyjä, jottei hommasta tulis ihan tylsää. Illalla oli vielä Vipun agitreenit, aiheena välistävedot.

Tänään aamusta sitten tokoilua lisää, seurana Sari ja Jens. Kampi hömpötti ensin temppuja. Välissä meni tokotaitaja Jens ja vikaksi pääsi kierroksia autossa kerännyt Vipu kehiin.
Sari liikkuiroi meille seuraamista, jossa oli paljon meille vaikeeta vasemmalle kääntymistä. Saatiinkin siihen hyviä vinkkejä... aletaan kiertään tötsiä :). Uutena asiana opiskeltiin ruutua. Käytin ruudussa Vipulle tuttua pintaa, johon kaveri hyvin kävi läppäämässä tassuansa. Törpötkin tarkistettiin, toivottavasti autto ruudun hahmottamisessa :). Tätä treenaillaan lisää. Sarille kiitos tarkkailevista silmistä ja uusista vinkeistä! Jatkamme harjoituksisa.

Iltapäivällä Pasi kävi vielä ottaan Vipulle kontaktitreeniä. Pikku hiljaa edistymistäkin havaittavissa. No, pääasia et on hauskaa!

Taidanpa antaa koneen ohjakset Pasille, kisailmoittautumisia kuulemma ohjelmassa.

-Pia-

sunnuntaina, lokakuuta 26, 2008

Tokokisoissa turistina ja metsässä

Lauantaina kerettiin kuin kerettiinkin alokasluokan tokoja katsomaan. Ihan väkisinkin pohdiskelin kehänlaidalla miten toi ja toi liike meillä menis. Pääni päällä keikkui varmaan haavekupla... mukana ehkä hitusen todellisuuttakin. Toisaalta taas, nyt kun kävin kisoja katsomassa niin kynnys kisoihin menoon pieneni huomattavasti. Ei siksi, että kisaajat olisivat olleet huonoja, vaan siksi, että tuomari oli alokkaille ihanan anteeksiantavainen.

Hallilta auton nokka kohti metsätietä. Oltiin nimittäin sovittu pienellä porukalla jälkitreenejä. Mukavasti mettässä saa ajan kulumaan juoruillen, piirrellen suunnitelmia tiehen, tehden jälkiä, ajaen jälkiä ja mikä tärkeintä kaffitellen :). Reipas 3 tuntia hurahti ihan huomaamatta.

Kampille tehtiin pikku ylläri, nimittäin ainakin 3 vuoden tauon jälkeen otettiin hakutreenit. Ajattelin jo, ettei se muista enää mitä piti tehdä. Saatiin lainaksi pari rullaa, sillä ties minne olen Kampin rullat jo heittänyt (Kampi on opetettu rullakoiraksi, ei haukkuvaksi). Maalimies eka vähän leikitti rullalla ja hienosti Kampi tarttuikin rullaan. Sitten ukko pakenevana metsään ja kohta Kampi perään. Hyvin Kampi löysi ukon, tarttui rullaan ja lähti heti tuomaan sitä mulle. Jess, hyvin meni! Näytölle tarvittin vähän apuja, ennen kuin Kampi tajusi lähtä näyttämään mulle ukkoa. Palkaksi hirveet revitykset ja pois mettästä. Sama toiseen kertaan ja yhtä hienosti meni. Kyllä Kampi oli polleeta poikaa, kun pääsi näyttämään mulle, ettei vanhat taidot ole mihinkään ruostuneet. Mulla itellä oli unohtunut kaikki toiminta keskilinjalla, mutta hauskaa oli!

Vipun jälki oli sillä aikaa vanhentunut reilun tunnin. Yritin ensin käyttää Vipua pikku pissalenkillä, mutta eihän se kaveri joutanut muuta kuin nokka maassa ettimään jälkeä. Mentiin sitten jäljen alkuun ja hyvin lähdettiin liikkeelle. Ensimmäinen kulma meni tosi hyvin ja ensimmäinen keppi löytyi hienosti. Kepiltä lähdettiin hyvin jatkamaan matkaa, mutta sitten en tiedä mitä tapahtui. Hetkellistä pyörimistä metsässä ja Vipu lähti takaisin päin. Kohta oltiin jo tiellä... mitäs nyt? Pasi kehotti aloittamaan jäljen uudestaan alusta ja lähti meidän mukaan. Alku vähän kangerteli, koska oltiin siitä jo kerran menty. Sitten kuitenkin lähti rullaamaan, mentiin uudelleen sama kulma, toinen kulma, toinen keppi löytyi... jees, ollaan oikeella suunnalla, kolmas keppi löytyi ja loppupalkka! Jess, kaveri pystyi toimimaan, vaikka eka kerralla ei palkkaa saanutkaan. En tiedä mitä eka kerralla tapahtui. Mä sain kuitenkin hyvän opetuksen taas siitä, etten saa vaan roikkua liinan päässä, sillä silloin Vipulla on mahdollisuus hökeltää ja oikoa jäljellä. Pitäis muistaa hieman pidätellä liinasta, jotta Vipukin tarkentas ajoa.

Hyvä keikka oli, kotona oltiin vasta kun jo oli pimeää. Kolme raatoa makas pitkin kämppää, joten hyvillä mielin saatiin kattoa telkkua ja maata soffalla loppuillan.

-Pia-

lauantaina, lokakuuta 25, 2008

Twister sister

Torstain treeneissä poijjat harjoittelivat twistejä. Näytti hauskalta kun Pasikin pyörähteli kuin parkettien partaveitsi konsanaan :).

Rata oli sama sekä Kampin että Vipun treeneissä: Twistit piti tehdä 5 hypyllä putkeen vientiin ja B-C hyppyjen välissä, jotta koiran sai ohi putken suun.



Kampi: Ongelmia oli 5 hypyllä, kun Kampi haki joko "ansahypyn" tai meni putken ohi. Loppuviimein kuitenkin onnistui. 7 hypyltä putkeen vienti onnistui mainiosti. Toisessa pätkässä (A-H) ongelmia tuotti pujotteluun syöttö, kun Kampi haki 4 ansahyppyä ahnaasti.

Vipu: 5 hypyltä putkeen vienti onnistui tosi hyvin, mutta ongelmat tulivatkin suoran putken jälkeen, kun Pasilla tuli "pikkasen" kiiruus :). Kyllä siinä sai pistää tossua toisen eteen, että kerkesi putken toiseen päähän ohjaaman Viput hypylle 7 ja siitä putkeen 8. Toisessa pätkässä (A-H) harjoiteltiin irtoamista pujottelussa, sillä pikkukaveri ei vielä oikein kestä sellasta. Lopuksi kerettiin ottaan vielä monet puomit remmissä ja saatiin Mikolta kullanarvoisia vinkkejä. Välillä nimittäin meinaa usko loppua noiden kontaktien kanssa, kun ei Vipu oo vielä(kään) niitä oikein hiffannu. A:lla on havaittavissa jo ideaa, mutta vaikeeta se on. Työtä toi tyyli vaatii ihan älyttömästä ja myöskin uskoa siihen mitä tekee. Toivotaan, että se joskus palkitsee.

Tänään olis ohjelmassa tokokisojen katselua ja pitkästä pitkästä aikaa jälkeä. Tokossa kiinnostaa lähinnä alokkaat, miten siellä koirakot menevät. Toivottavasti saan vinkkiä omaan treenaamiseen. Sieltä suoraan sitten jälkimetsään.

-Pia-

keskiviikkona, lokakuuta 22, 2008

Päivä kerrallaan

Pasi oli tilannut Mikille eläinlääkäriajan jo useita viikkoja aikaisemmin ja eilen sitten oli se päivä. Mikin suun tilanne ei ole näyttänyt hetkeen kovin hyvältä ja ollaan mietitty monia vaikeitakin asioita. Välillä on toki hyviäkin päiviä, Miki on pirtee oma itsensä. Syöminen ja lenkkeily ovat koko ajan olleet Mikin mieleen.

Automatka taittui hyvin hiljaisissa tunnelmissa, sillä oltiin varauduttu kaikkein pahimpaan... Miki ei tulisi enää kotiin. Odotushuoneessa odottelimme piinaavan pitkän ajan. Miki makoili soffalla keskellämme ja yhtäkkiä mieleeni tuli ajatus, että kyllä Miki lähtee vielä kotiin. En tiedä mistä ajatus tuli, kait tunsin, etten ollut vielä valmis tähän.

Vihdoin päästiin ell- vastaanotolle. Eläinlääkäri oli todella miellyttävä, oikein rauhallinen ja empaatinen. Kerrottiin ensin Mikin kuulumisia. Yöllä Miki on levoton, kaveri joka ei normaalisti nuku sängyssä hakeutuu yöllä jopa jalkojen väliin nukkumaan... kertoo varmasti kiputilasta jotain. Kerrotiin myös, että ruoka ja ulkoilu maistuvat. Ell tarkisti Mikin suun ja kasvanuthan kasvain oli. Se oli kiinteää massaa, joten edes sen pienentäminen ei ollut järkevää. Ell ehdotti kuitenkin antibiootin vaihtoa, sillä voisi saada suussa olevan tulehduksen kuriin. Saatiin miettiä asiaa hetki ja päätettiin kokeilla sitä. Katsotaan tilannetta viikko pari, saadaanko siitä apu. Lopuksi vielä ell halasi Pasia ja käski laittaa hännän pystyyn.

Parannahan lääkkeet ei Mikiä, mutta lisäaikaa voidaan saada. Vaikea päätös on edessä, mutta ensi kerralla tiedetään että kaikki on kokeiltu. Päivä kerrallaan...

-Pia-

maanantaina, lokakuuta 20, 2008

Hyl, hyl, hyl

Lauantain agikisat olivat tuloksellisesti hyvin tasaista menoa. 3 x hyl napsahti plakkariin. Vipu meni hyppyradan. Hylkäys tuli vähän samantapaisesti kuin viimekertainenkin. Vipu ajautui hypyn ohi ja suoritti sen väärin päin. Ollaan kelattu tuota hylkypaikkaa videolta eessun taas ja näyttäs siltä, että Vipu katsoo Pasin jalkoja, jotka hieman jarruttelevat käännökseen ja epävarmuuttaan Vipu kääntyy ennen hyppyä pois. Positiivista radalla oli tosi hieno pujotteluun lähetys, joka onnistui aivan upeesti.

Kampin molemmat hyllyradat olivat paikka paikoin nättiä menoa. Hyppyradalla hylky tuli aivan loppumetreillä, kun olisi pitänyt kääntää koiraa oikealle, niin Kampi pyörähtikin vasemmalle ja nappasi juuri hypätyn hypyn uudelleen. Mutta tällaista tää on... tästä tulostasosta on helppo ponnistaa ylöspäin :).

Sunnuntaina pojat olivat niin naatteja hoitolaisen viihdyttämisestä, että koisivat koko illan. Oli kyllä tosi mukavaa, kun kaverit tulivat niin hyvin toimeen keskenään ja alkuhuumakin rauhoittui loppua kohden lähes normaaliksi elämäksi.

-Pia-

lauantaina, lokakuuta 18, 2008

Treeninkiä ryhmissä, koiravahtina ja kisajännitystä

Torstaina oli taas tehotreenit Mikon opeissa. Rata oli aika kinkkinen sisältäen kolmen ei -linjassa olevan hypyn vastaanoton, pakkovalssia, twistiä ja pujotteluun syöttöä. Eniten Kampille tuotti vaikeuksia twisti, kun Pasin liike loppui ja koira pääsi sujahtamaan milloin mistäkin väärin hypylle. Vipun rata oli vähän erilainen, mutta sisälsi samoja juttuja. Vipulta nähtiin hyviä irtoamisia hypyn taakse ja pujotteluun menoja, rytmiä tosin pujotteluun saisi tulla lisää. Keinua otettiin lopuksi remmissä ja hyvin Vipunen tulee kontaktille asti ennen kuin pysähtyy. Tätä voisi jo kokeilla irti.

Perjantaina oli Vipun tokotreenit. Ryhmätreenit on kyllä silleesti hyvät, kun aina tulee jotain uutta mitä ei ole edes muistanut treenata. Nyt treenailtiin uutena seuraamisen eri variaatioita, hidasta seuraamista ja juoksua. Vetäjä oli tuonut omien koiriensa lelukokoelman halliin ja saatiin kokeilla niillä noutoa. Vipu haisteli eka kaikki lelut läpi ja valitsi sitten mielestään kivoimman ja toi sen. Seuraavat lelut tulikin jo paljon reippaammin. Kotona ollaan treenailtu noutoa noin paljonkin ja Vipu tuo niin lelunsa kuin kynät, kännyt ja kaukosäätimetkin mulle, joten siinä mielessä tehtävä ei ollut vaikea. Mutta ainahan vieraissa esineissä ja uudessa paikassa on omat haasteensa.

Tänään ollaan saatu laumaan hoitolainen. Iitu kultsu joutui poikien ihailun kohteeksi. Lenkkeily sujui perävaunu meiningillä, mutta onneksi neitonen osaa komentaa haaremiaan. Sisällä onneksi pojatkin rauhoittuivat ja nyt jokainen koisii jossain. Iitu taitaa nukkua eteisen oven edessä, jos vaikka emäntä sieltä kohta tulisi :).

Jotain erikoista taitaa olla tänään tiedossa. Pasi kävelee tuossa hermostuneena edes takaisin, mumisee ja puree kynsiään... kun siltä kysyy jotain, niin en saa vastauksesta mitään selvää. Onko se sitä kisajännitystä?!? Juu, nyt kun mun jutut alkaa meneen reilusti ohi todellisuuden, niin on aika lopettaa.

-Pia-

keskiviikkona, lokakuuta 15, 2008

Keikkea kivaa ja sitä vähemmän kivaa

Poikkeukselliset työkuviot on sekoittaneet mun arkea. Pukkasipa sitten yöviikon päälle ja mulle henk.koht aika rankka viikko. Yöllä nukuttas kovasti, mutta päivällä sitten ei = univelka painaa päälle. Hyvää yöviikossa ja vähissä unissa on se, että aikaa on enemmän koirille. Ollaan tokoiltu reippaasti. Kampi saa aina ensin hömpötellä kivoja temppuja, Miki ottaa rauhallisia liikkeitä ja Vipu viimeiseksi totisempia tokojuttuja. Eipä noita kyllä totisiksi voi oikein sanoo, kun kaverilla on VÄHÄN virtaa kintuissa :). Seuraaminen näyttää jo oikein kivalta. Välillä katse laskee alas, kuin seuratakseen mun jalan liikkeitä, mutta liike on kuitenkin koko ajan hyvin tiivis. Vasemmalle kääntyminen ja täyskäännös tuntuu huippu hyvältä (en sitten tiedä miltä näyttää :)).

Yöllä on myös ollut aikaa pohtia "tokouraa". Mitä vielä pitää treenata alokasluokkaa varten ja milloin sitten eka kisoihin uskaltaudutaan. Jättävät liikkeet, eli liikkeestä maahanmeno ja seisominen ovat ainakin vielä vajavaiset. Muissakin liikkeissä on toki vielä viilaamista. Tavoitteitakin olen mielessäni asetellut, mutta niistäpä ehkä sitten lähempänä H-hetkeä.

Tiistaina käytiin liitelemässä ulkokentällä, nyt hyvissä ajoin ennen pimeän tuloa. Molemmille Pasi otti eteenmenemisiä. Kampikin tarvitsi lelun suoran päähän, ennen kuin irtosi eteenpäin. Saatiin Kampille hyvät mielikuvatreenit, kun lopuksi irtosi empimättä ilman leluakin. Vipulle samaa treeniä samalla tekniikalla. Lisäksi pujottelun alotusta umpikulmasta ja hienosti osasi alottaa itse. Lopuksi vielä A:n kontaktia ensin remmillä ja sitten kokeiltiin irti. Takajalat ei meinaa sitten millään pysyä kontaktilla, vaan pysähtyy vasta maassa. Remmitreeniä siis lisää.

Sunnuntaina lenkkeiltiin shelttityttöjen, Vilman ja Pennin, kanssa. Mikillä oli onnen päivät, kaksi hemaisevaa typykkää, eikä oikein tiennyt kumman perässä kulkisi. Teki mieli laulaa "vanhakin nyt nuortuu" biisiä, mutta siitä ei olis tainnut tulla muuta kuin sanomista :). Kuvatuksia lenkiltä:


Miki perävaunu jahtaa Penniä ja Vilmaa.


Välillä Mikillä oli vaikeuksia pysyä vauhdikkaan Pennin perässä.


Vipu ja Penni jahtaavat keppiä


Hups, eihän tämä este tässä viimeksi ollut...


Söpöstelyä, ennen kuin kameran akku loppui.

-Pia-

perjantaina, lokakuuta 10, 2008

Viikko vilahti

Maanantai: Vipulla kakaratreenit hallilla. Aiheena oli tällä kertaa kellotettu rataharjoitus. Kisailtiin vähän niin kuin episten muodossa. Jee, sain kokeilla tuomarina olemista ja täytyy kyllä sanoo, ettei olis meitsin hommaa. Virhe... eikäkö kielto eikäkö hylky. Huh huh. Pasi oli Vipun kanssa ihan pississä...Ei tietoakaan siitä tasaisesta ja varmasta ohjauksesta. Tai Pasin ohjaus oli tasaista, mutta Vipu kävi melkoisilla kierroksilla ja kerkesi kysyä tuhat ja sata kertaa, ennen kuin Pasin vastaus tuli. Huomaa, että Vipu on treenannut paljon lyhyttä ja tekniikkapainoitteista pätkää. Helpot ykkösluokan radat tuottavat vaikeuksia.

Tiistai: Käytiin ottaan ulkokentällä kontakteja illankähmässä. Voisko sanoo, et oli melkosta extreme liitelyä. Uhkaavasti alkoi hämärtää, kun Vipu pääsi kentälle. Kontaktit menevät remmissä ihan kohtuudella. Pienen jarrutuksen Vipu vielä tarvii. Pujottelun aloitukset näyttävät tosi hyvälle. Vaikka mietittiin, että näkeeköhän Vipu edes koko pujottelua, niin joka kerta aloitti pujottelun oikein. Pasin ei siis tartte mennä sössimään aloitukseen, Vipu kyllä osaa. Tarkoitus oli ottaa vielä treeniä Kampillakin, mutta kentällä ei paljon enää esteitä nähny. Hei, mut voitas valaista kenttä autonvaloilla ja pääsihän se Kampikin liiteleen. Tosin piti vähän kattoo mille esteille sen päästää, ettei vahinkoa pääsis syntymään.

Torstai: Oli Kampin ja Vipun Active Dogin treenit. Aiheena pakkovalssit ja twisti (onpas hienoja nimiä käännöksille :)). Pasi pääsi eka testaan Kampilla pätkää. Ainakin pakkovalssit tuottivat Pasille vaikeuksia, jalat eivät meinanneet millään kulkea oikeaan suuntaan. Mukavaa, kun saan arvostella ja naureskella radan reunalta. Ei tartte lähtä ite radalle sekoileen koipieni kanssa. Vaihtoehtona sitten ketyily... lämmittelen ja jäähdyttelen vesisateessa ja tuulessa koiria, kuskaan koiria halliin ja hallista autoon jne. jne. Molempi parempi?!?! Luxusta kuitenkin lämmin halli, josta löytyy penkki ketyllekkin :). Vipulla näytti menevän paremmin sekä pakkovassit että twistit. Rengasta piti ottaa muutamaan kertaan uudestaan, kun kovassa vauhdissa unohtu, mistä sitä pitikään mennä.

Tänään olis vielä Vipun tokotreenit. Ihanaa mennä tokoileen ryhmään kolmen viikon tauon jälkeen. Saapa nähä onko Vipusta yhtä ihanaa :). Hyvää viikonloppua kaikille!

-Pia-

maanantaina, lokakuuta 06, 2008

Miki järjestää tylsään päivään actionia

Lauantaina iltapäivällä pakattiin koirat autoon ja syhkästiin hallille. Janita oli tullut Turusta seuralaisiamme viikonlopuksi kouluttamaan ja Kampi siis pääsi liitelemään Pasi kanssa. Paljon ajattelemisen aihetta, hyviä vinkkejä ja haastavia ratoja tuli kurssilta saaliiksi. Älyttömän hyödyllistä aina välillä, kun joku ulkopuolinen katselee menoa. Mieltä erityisesti lämmitti Janitan kehut Kampista :)!

Miki oli ilmeisesti loputtoman tylsistynyt odottamiseen, sillä järjestipä vanhus meille illaksi sydämentykytyksiä. Suoraan hallilta jotain n. puol ysin aikoihin ajeltiin vielä metsään lenkille. Tuohon aikaanhan on jo ihan pilkkopimeää ja meillä oli mukana vain yksi otsalamppu. Vajaa 50 m. oltiin kuljettu autolta, kun ihmeteltiin että mihinkä se Miki taas jäi. Yleensä Miki haistelee omiaan ja kulkee vähän meidän takana. Kun Mikiä ei odottelusta ja huhuiluista huolimatta kuulunut, lähti Pasi lampun kanssa takaisin päin. Pojilla oli heijastintakit päällä, joten valossa Miki olisi pitänyt näkyä. Vaan eipä vanhusta näkynyt. Miki on joskus ennenkin kadonnut, aina kylläkin valoisaan aikaan, ja mitä enemmän Mikiä huutaa sen lujempaa köpötti juoksee toiseen suuntaan. Kuulo siis tekee välillä tepposia.

Ei auttanut muu kuin tehdä nopeita ratkaisuja, sillä lähellä kulkee autotie ja pelotti, että Miki on lähtenyt sinne päin. Pasi hyppäsi autoon ja minä otin lampun ja lähdin Kampin ja Vipun kans metsään. Pasi ajoi hiekkatietä molempiin suuntiin ja minä huhuilin metsässä. Kumma miten niin lyhyessä ajassa kerkeää kalvaa mieleensä monenmoisia kauhutarinoita. Kamalin ajatus taisi olla, että Miki joutui pedon kynsiin. Kun olin harhaillut mettässä jotain 15 min, soi puhelin ja Pasi soittaa, että kaveri on löytynyt. Pasi oli ajanut parkkiin paikkaan josta lähdettiinkin, antanut auton olla käynnissä ja mennyt ulos. Kohta Miki oli tullut selän takaa aivan eri suunnasta, mihin oltiin lähdetty. Mutta hyvä että vanhus löytyi, olo oli hyvin huojentunut. Osaa se vanhuskin järjestää meidän kinttuihin vipinää.

-Pia-

perjantaina, lokakuuta 03, 2008

Tuliaisia reissusta ja muuta puuhaa

Toinpa sitten tuliaisia itsellenikin reissusta ja ihan ilmatteeksi. Hirvee flunssa ilmestyi heti maanantaina. Ei taida sopia meille tuo etelän ilmasto, Pasi kun sai flunssan heti kun päästiin Helsinkiin. Onneksi ollaan sentään selvitty nuhalla ja yskällä. Kuume nyt tästä vielä puuttuisi.

Tiistaina oli vielä jokseenkin siedettävä olo. Niinpä sitten hypättiin Vipun kans Sarin ja Jensin kyytiin ja mentiin tokoilemaan. Vipu oli kyllä ihan täpinöissään. Seuraaminen meni hienosti, ilme oli innokasta ja paikka hyvä. Luoksetulot olivat hirmu vauhdikkaat ja tulee kivasti sivulle. Maahanmenot on sisäistetty vähän liiankin hyvin, Vipusta on hirveen kiva mennä maahan jo ennen kuin annan edes käskyä. Tähän mietittiin uusia juttuja, jotta saatas ennakointi pois.

Ohjattua noutoakin kokeiltiin jo kapulalla. Olemme opetelleet sitä vain lelulla. Suunnat menee tosi hyvin, mutta Jensin ohjattu kapula tuotti Vipulle ihmetystä. Ongelma kuitenkin ratkesi hetkellisen mietinnän jälkeen ja kapula kelpasi tuotavaksi.

Treeneistä jäi kyllä tosi hyvä mieli. Enpä olisi vielä vähän aikaa sitten uskonut, että toko voi olla hauskaa. Olen pitänyt sitä aina vähän sellaisena tosikkona touhuna. Nyt Vipun kanssa, kun on joutunut käyttämään motivointiin kaikenlaisia konsteja ja huomannut, että ne toimii, niin tokosta on tullut tosi kiva harrastus. Tärkeintä tietenkin, että koira nauttii hommasta. Kiitos Sari taas avusta!

Eilen Kampilla ja Vipulla oli peräkkäiset treenit pienen tauon jälkeen Active Dogilla. Kampin treenit olivat ensin ja aiheena sivukäännökset ja jaakotukset. Hirveen opettavaista seurata sivusta Kampin menemistä ja huomata miten se kääntyy ja toimii parhaiten. Vastainen käsi näyttäs olevan Kampin juttu. Jaakotuksissa Kampi lähti aluksi ihan väärään suuntaan, mutta korjaantuipa sekin oikeanlaiseksi. Viimeistä pätkää en nähny, kun lähin lämmitteleen Vipua, mutta se oli menny tosi hienosti.

Vipulla oli onnen päivät, kun Råtta -kelpie tuli pienen tauon jälkeen samaan ryhmään. Vipu kun on NIIIN rakastunut Råttaan, että. Pihalla Vipu sai flirttailla ja liehistellä ennen treenejä. Kun Råtan emäntä laittaa agitennarit jalkaan, niin sittenpä ei enää riiustellakkaan, silloin Råtta on työmoodissa. Onneksi Vipukin on sen verran työnarkomaani, että hoitaa hommansa tytskistä huolimatta. Ja hyvin treenit menivätkin, todella tiukkoja käännöksiä sekä sivuviennillä, että jaakotuksella.

Vipu muisti kyllä vinkata Råtalle silmää radallakin. Aina kun Pasi laitto Vipun lähtöön istumaan, Vipu vilkas taakseen tyyliin "näetkös kaunis neito, täällä mä nyt menen". Pikkasen meinas naurattaa :)!

Viikonloppuna Kampilla on Leinosen Janitan kurssi. Tiedossa siis litilätiä muuan tunti.

-Pia-

tiistaina, syyskuuta 30, 2008

MM -kisatunnelmia

Niinpä niin, kauan odotettu reissu on nyt takana päin. Upeat tunnerikkaat kisat, jossa koettiin suurta jännitystä, onnen tunnetta ja pettymystäkin. Mutta sellaista agility on. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta. Kyllä kisat näyttivät sen, miten nopeatempoista ja hektistä agility on, yksi pieni virhe ja unelmat kaatuivat siihen. Onneksi MM -kisat eivät lopu näihin kisoihin. Ensi vuonna uudella rytinällä.


Medien voittaja jo toisen kerran peräkkäin sveitsiläinen Anton Zürcher & bordercollie Witch! Tippa linssissä voittaja huiskutti yleisölle.


Witch palkintojenjaossa. Ei voitto tainnut tuntua miltään :).


Suomi saalisti kisoista yhden pronssisen mitalin maxien yksilökisasta. Hienoa Jouni ja Yoko!


Yoko nauttii huomiosta!


Maxien voittaja oli USA:lainen Marcus Topps ja borcol Juice. Varsinkin perusrata oli upeaa katseltavaa.


Voittajan on helppo hymyilla :)!


Ja mikä musta oli tosi hienoa, niin norjalainen mali Cirkus ja Jan Egil Eide rikkoi bortsujen useamman vuoden mitaliputken olemalla maxien 2. Pari nousi sijalta 28 eka radan jälkeen.


Maxien palkintojenjako.


Brasialaisten juhlintaa oli myös mukava katsella, osasivat ottaa menestyksestään ilon irti. Kultaa Brasilialle tuli mini- ja maxijoukkueista.







Pojilla oli mennyt hyvin hoitopaikoissaan. Vipu oli osannut olla kiltisti... tai ainakin niin väittivät. Ruoka ei ollut ensimmäisenä päivänä maittanut kummallekkaan, mutta seuraavina päivinä jo sitten olivat vedelleet ihan normaalisti. Kampille oli kelvannut nukkumapaikaksi vain päiväpeitteen lieve, vaikka oma sänkykin oli mukana. Vipu oli nukkunut tapansa mukaan sängyssä ja lämmittänyt kuulemma mukavasti jalkoja.

Sellanen reissu se, lisää kuvia tulossa jossain vaiheessa galleriaan.

-Pia-

keskiviikkona, syyskuuta 24, 2008

Hurjaa kannustamista tiedossa

Niin se vaan uhkaavasti lähestyy kauan himoittu ja odotettu viikonloppu. Liput on hankittu aikoja sitten, matkaa suunniteltu pitkä tovi ja huomenna illansuussa toteutus pyörähtää käyntiin. Ihan koirattomina lähetään reissun päälle... vaikka reissu ei koiraton olekkaan. Eipä todellakaan, sillä kolme päivää katellaan satoja ja taas satoja koirakoita kiitämässä ja liitämässä MM -kisoissa. Pers siis voi olla pikkasen kipee viikonlopun jäljiltä... ensin 10 tunnin matka määränpäähän, sitten kolme kokonaista päivää tattina katsomossa ja sitten matka kotiin päin. Mutta ei passaa valittaa, tätä on odotettu!

Mukavasti tulee mieleen muistot vuodelta 2000, kun edelliskerran kisoja katseltiin. Silloin tuli eka kerran mieleen, että miltäs kuulostais ja näyttäs meidän taloudessa tollanen ketterä ja vauhdikas kromfohrländer? Ja hyvältä on näyttänyt, eip oo tarvinnu tuota ajatusta katua.

Poijjaat menevät reissun ajaksi hoitoon. Kampi ja Vipu mun vanhemmille ja Miki Pasin kotiin. Mua jännittää kovasti, miten vanhempani pärjäävät Vipun kanssa. Sillä kun riittää tuota kekseliäisyyttä ja virtaa vaikka mihin :). Vaan jospa Viputti yllättäs ja käyttäytyis hyvin... toivotaan ainakin.

Blogi hiljenee hetkeksi. Ens viikolla ollaan luultavasti ääni käheenä, mutta toivottavasti sormet pelaa, joten raporttia reissusta tiedossa.

-Pia-

sunnuntaina, syyskuuta 21, 2008

Agilityfiilistelyjä kuvina


Joko mennään?


Wau, tätä liidon hurmaa.


Tappomeininkiä


Siistiä


Siis aivan huippua


Vieläkö saa mennä?


Kyllä mä vielä jaksan, vaikka kieli tippuu suusta.


Et sä enää mitään jaksa. Kyllä nyt on jo mun vuoro.


Hurjaa ravistelua, niin ettei kuvaajakaan pysy matkassa.


Kumpi voittaa...


No Vipu tietenkin!


Kyllä tää on kivaa!


-Pia-

perjantaina, syyskuuta 19, 2008

Pieni taskuvaras

Vipusta voisi sanoa, että se on ammattitaitoinen taskuvaras. Ei se ohikulkijoilta tai vastaantulijoilta liikenteessä lompakkoja kähvellä (ainakaan vielä), mutta mun taskut ovat olleet pienestä pitäen varkauden kohde. Jaa, no miksi just mun taskut? Noko mulla sattuu aina olemaan jotain makupaloja taskuissa ja usein myöskin jätän housuni lojumaan kotona sellaiseen paikkaan, että Vipulla on hyvä tilaisuus toteuttaa itseään. Ammattitaitoa Vipulta löytyy, taskut on nätisti putsattu putipuhtaaksi, vain märkä tasku paljastaa Vipun touhut. Ei siis niin kuin Hugo, joka repi ja raastoi useat kalliitkin fleecetakit ja housut. Vanhoissa kirjoituksissa ainakin yks merkintä Hugon taskuvarkauksista.

Aamulla kun tultiin lenkiltä ja huutelin koiria syömään, niin ihmettelin että mihis Vipu on jäänyt, kun ei odottele keittiössä ruokaansa. Sieltä se makkarista tuli suu maiskuttaen ja arvasin, että frolicit on taskuista tehnyt kauppaansa. Eivätpähän jääneet taskuun kovettumaan. Hyvä Vips!

Piristetäänpä tätäkin tekstiä viime viikonlopun kuvatuksilla.


Smaikkeli tomerana


Hullunkiilto silmissä???


Uusi rotu: Pysytykorvainen kepinnoutaja


Kanat... eikäkö elikot orrella

-Pia-