Koettelemuksia kerrakseen

Tämän tositarinan opetus on, että älä koskaan edes mielessäsi manaa elämän tylsyyttä. Voi nimittäin alkaa tapahtumaan ja ei välttämättä niin kovin mukavia asioita.

Meille siis kävi näin. Mietin alkuviikosta, että mitä sitä tänne blogiinkaan kirjottas, kun ei viitti aina samoja toko- tai agijuttuja kirjottaa. Päivät siis toistivat aika pitkälle toisiaan. No, tiistaina soitti äiti ja kertoi että heidän 12 -vuotias ikiterve Siru -koiransa on sairastunut. Ei syö, oksentaa vedetkin ja pissaa verta. No, enpä osannut muuta neuvoa antaa, kuin vientiä ell:iin. Siinä sitten äidin hätään ja omaanikin lupasin lähteä lääkäriin mukaan. Seuraavalle päivälle saatiin aika, porukat jo huolestuneina melkein hyvästelivät Sirun viimeiselle matkalle ja minä mielessäni "manasin", että ei, miten saatoin taas itseni tähän tilanteeseen! Olenko taas saattelemassa ystävää viimeistä kertaa?

No, ell:llä tutkittiin ja hutkittiin Sirua ja oireet viittasivat haimatulehdukseen. Siru sai oireiden mukaista hoitoa ja on nyt onneksi paljon parempana. Sirulle siis pikaista paranemista!

Mutta.... mutta, aivan kuin tuossa reissussa ei vielä olisi ollut tarpeeksi koettelemusta. Ei ilmeisesti ollut... Torstaina ajeltiin hallille tarkoituksena ottaa vielä viime hetken treeniä viikonlopun kisoja varten. Kampi ensin kehiin. Tarkoituksena hieman treenailla kontakteja ja keppejä. Paljon ei keretty ottamaan, kun Pasi vei Kampin keinulle ja palkaksi suorituksesta Kampi sai lemppari narulelun. Narulelu on siis matonkuteista punottu lelu, jossa on solmut molemmissa päissä. Kampilla on tapana pyöriä lelu suussa itsensä ympäri ja tapporavistaa lelua. Tapporavistuksen voiman tietää vain se, joka on siitä osakseen joskus iskun saanut (kokemuksen syvällä rintaäänellä). Tämä tapporavistus osottautui kohtalokkaaksi, sillä lelun solmupää osui Kampia silmään ja Kampi ulahti. Aluksi Kampi siristi silmää ja yritti sitä tassullaan rapata. Odoteltiin ja katsottiin tilannetta ja hetken päästä silmä näytti normaalilta. Pasi siis vei Kampin vielä pujotteluun ja muutamille esteille, eikä niissä ollut ongelmaa. Autossa huomasin, että silmän vilkkuluomi on esillä ja silmä ikäänkuin karsasti. Sitten alkoi oksennus, Kampi oksensi autoon ja kotiin useasti. Pelkäsin, että Kampi on saanut aivotäräyksen ja soittoa nopeasti ell:iin. Onneksi saatiin vielä pika-aika ja lähdettiin liikkeelle samantien.

Ell:ssä silmää tutkittiin ja sarveiskalvosta löytyi pieni haava. Haaverisilmän pupilli oli vain n. nuppineulan pään kokoinen toisen ollessa ihan normaali. Oire viittaa hermostollisiin vaurioihin. Tätä on nyt seurattu ja nyt pupilli on jo lähes toisen kokoinen. Lääkkeeksi saatiin Rimadyliä, oksennuksen estolääkettä ja silmätippoja. Aloin antamaan Rimadyliä jo vastaanotolla, mutta olinkin jäädä oksennuksen alle. Sovittiin, että Kampi saa suosiolla ensilääkkeet piikkeinä. Jotain Kampin järkyttävän huonosta olosta kertoo myös se, että Kampi myös ripuloi huoneeseen.

Ilta meni Kampilla nukkuessa. Selvästi näki kuinka kipu helpotti ja Kampi pystyi rentoutumaan. Tänään kaveri on ollut jo aivan oma itsensä. Leikkii Vipun kanssa ja painaltaa lenkillä normaalisti.

Hippasen tapahtuma on jo naurattunut. Että sitä kaikkee voi sattuakkin... vetää nyt ittensä tyrmäyskuntoon lelulla. Jotenkin niin Kampia, niin Kampia :). Nyt pistetään narulelut pannaan ja keksitään sellaset palkat, ettei Kampi pysty niitä ravisteleen tai ainakaan loukkaa niillä itteensä.

Nyt toivutaan näistä koettelemuksista, toivottavasti uusia ei hetkeen tule. Olen aivan tyytyväinen tähän tylsään ja tasaiseen elämään :).

-Pia-