Vuoden 2007 yhteenveto

Tämä, jo tavaksi muodostunut, uuden vuoden vietto "maalla" on alkanut käyntiin mainiosti. Mainiosti siksi, että kaikki koirat makoilevat kuka missäkin... ei tietoakaan Kampin läähätyksestä ja tärinästä. Viime uusi vuosi olikin Kampin ensimmäinen pelkojuhla. Sitä aijemmin ei uudessa vuodessa ole ollut mitään ihmeellistä.

Nyt varauduttiin uuteen vuoteen D.A.P pannalla, ikkunoiden pimentämisellä ja musiikilla. Toivottavasti kaikkien yhteisvaikutuksesta vältyttäisiin stressavalta vuoden vaihtumiselta. Nyt ainakin vielä näyttää hyvältä.

Vuosi 2007 oli aika tapahtumarikas vuosi. Viputti piputti pikkalainen saapui huhtikuussa talouteemme. Voisinpa sanoa, että Vipun ottaminen oli paras päätös pitkään aikaan elämässämme. Vaikka sitä niin paljon mietin ja jahkasin (monestakin syystä) niin olen hyvin onnellinen ja iloinen siitä että päätimme näin. Tästä päätöksestä täytyy lähettää suuret kiitokset Kipalle ja Adeinalle :)!

Vasta kun Vipu oli asettunut taloksi, niin sattui vuoden murheellisin tapahtuma. Hugo lähti luotamme hyvin äkkiarvaamatta ja nopeasti toukokuussa. Puolitoista tuntia Pasin heräämisestä Hugo oli kuollut. Syynä luultavasti mahalaukunkiertymä. Suru valtasi kotimme kun muistelimme tuota ikuista hassuttelijaa. Pieni länderinpentu palautti kuitenkin meidät nopeasti arkirutiineihin kiinni. Arki oli nyt helpompaa, kun meidän ei tarvinnut varoa suuren sakemannin ja pienen pennun kohtaamisia lenkillä tai kotioloissa.

Sitten tuli aika laittaa Pasin kanssa ns. hynttyyt yhteen. Meitä voisi sanoa "hitaiksi hämäläisiksi" vaikka ollaan kummatkin palijasjalakasia Oululaisia. Vielä on matkaa unelmaan punasesta talosta ja perunamaasta, mutta sitä kohti mennään. Koirat sopeutuivat nopeasti uuteen tilanteeseen. Miki muutti Pasin mukana saman katon alle Konstan, Kampin ja Vipun kanssa.

Kampi sai heinäkuussa uuden ohjastajan agiin, kun Pasi astui remmiin. Ei ole kyllä ainakaan vielä yhtään kaduttanut tämä päätös. Koira nauttii agista yhtä paljon Pasin kuin munkin kanssa (ihan sama kuka vie!). Ton parin yhteistyön kehittymistä on hienoo seurata. Koko ajan mennään parempaan suuntaan. Kampi on pienentänyt käännöksiään huomattavasti ja molemmilla on selvästi hauskaa radalla. Ite saan olla touhussa mukana lämmittelijänä, jäähdyttelijänä, kannustajana, kuvaajana ja "persiille potkijana".

Ja tuon ohjaajan vaihdon seurauksena Pasi ja Kampi nappasivat marraskuussa Oulussa ensimmäisen 0 voittonsa! Se kauan hamuttu ja odotettu on totta! AVA -titteli ei sittenkään ole Kampin kohdalla mahdoton unelma vaan toivoa siihen on.

Olen myös aloittanut uuden harrastuksen... Vipun kanssa opettellaan jälkeä. Meille molemmille se on jotain aivan uutta ja kiehtovaa. Tänään viimeksi käytiin jäljellä, ja ai että Vipu takutti hienosti jälkeä. Koskaan ei kisamaan pk -kokeisiin päästä, mutta meille jälki onkin vaan tosi kiva aktivointiharrastus. Toko on myös Vipun ja mun harrastus. Sen kiehtova maailma on napannut mut mukaani. Tavoitteena olisi päästä jossain vaiheessa kisaamaan tokossa. Katsotaan mihin asti päästään.

Siinäpä sitä olikin yhdelle vuodelle tapahtumaa. Jotain väi varmaan kertomattakin, mutta ei varmaan mitään tärkeää.

-Pia-

Onnekasta ja menestyksellistä Uutta Vuotta 2008!!!! T: n-elikot + kaksjalat

Uusi ulkoasu blogiin

Uuden vuoden kunniaksi blogi sai luvan uusiutua ulkoisesti. Katsellaan tuleeko muita muutoksia vai jääkö tähän muotoonsa.

Kotisivujen ulkoasukin kaipaisi radikaalia muutosta. Itteä kyllästyttää katella. Niiden muokkaaminen ei sitten olekaan ihan muutaman tunnin juttu... jään odottelemaan sitä luovaa inspistä...

-Pia-

Historiallisen harrastuksen aktivointia

Eilen illalla ystävämme innoittamana ajettiin hallille. Ei treenaamaan liitoa, vaan kaiveltiin esiin käyttämättömyyttään hieman ruostunut flyball -laatikko ja muisteltiin hieman vanhoja aikoja. Löysin sivun, josta löytyy tietoa flyballista ja kuva samanlaisesta laatikosta, jota käytimme. Niin, siitähän on aikaa, kun viimeksi tuota harrastusta ollaan kokeiltu. Konsta harrasti sitä nuorena poikana enemmänkin. Joskus 90 -luvun lopulla oltiin jopa Juhannuskisoissa epävirallisessa joukkuekisassa mukana.


Konsta nuorena poikana vanhan flyball -laatikon kimpussa.

No, eilen Konsta pääsi verestämään muistoja eikä vielä ollut dementia iskenyt. Hyvin vaari paukutti laatikkoa ja hyppipä vielä esteetkin edes takaisin. Hieman tosin hyppääminen on jo haparoivaa... ei kait tietysti ikä huomioon ottaen ole mikään ihmekkään.

Piti oikein tarkaan miettiä, onko Kampilla otettu kyseistä lajia. Muistelin, että pari kolme kertaa oltas treenattu joskus neljä vuotta sitten. Oikeessa olin siinä, että otettu on, sillä Kampi kyllä tiesi mitä laatikko tarkoitti. Pallon hakutekniikka vaan oli väärä. Kamalasti Kampi yritti palloa saada kolosta suullaan kaapimalla. Minä pöljä vielä kehuin väärästä toiminnasta! No, palattiin sitten ihan alkeisiin ja opetettiin Kampia nousemaan etutassuilla konetta vasten. Aika äkkiä se sen hoksas. Nyt tietty pitäs ottaa laatikon opettamista aika usein, jotta taidot ei ruostus. Harmi vaan, kun tuokin harrastus on Suomessa hiipunut olemattomiin, mutta voihan sitä tietty ottaa omaksi iloksikin.

Vipulla otin sitten hieman tokoa. On mulla vaan vahvasti syövereissä Konstan aikaiset toko-opit. Ei meinaa millään pystyä uusiutumaan... Teen lajista älyttömän vaikeeta itselleni. Ja se tärkein, että koira itse tarjoaa toimintaa ja haluaa tehä, meinaa multa välillä unohtua. Kiitos taas Sari, että muistutit noista asioista tätä tumpeloa. Jos oikein monesti taot noita mun päähän , niin joku päivä muistan ne ittekkin.

Tänään ollaan sitten käyty metsälenkki oikein kirjaimellisesti. Metsätie oli niin jäässä, että vaikka oli piikit jalassa, niin helpompi oli kävellä metsän puolella. Pojille, ja itsellekin, tuli siis hieman koordinaatioharjoituksia vaihtelevassa maastossa. Nyt sitten kaikki koisaa tyytyvaisinä, joten ehkäpä minäkin kaadun soffanpohjalle.

-Pia-

Joulu takana, uusi vuosi edessä

Tämä joulu oli mulle hieman erikoinen. Ei niinkään tavoiltaan, samat kuviot vuodesta toiseen, mutta en stressannut kauheesti mistään. Normaalisti touhotan leipomisten, lahjojen oston ja siivouksen kanssa ennen joulua. Tänä jouluna tein normi viikkosiivouksen, leipasin pari pellillistä torttuja ja ostin muutaman paketin. Oliskohan Pasi, joka ei liiemmälti kaipaa joulu hössötystä, rauhottanut muakin?!?

Koirat saivat muutaman paketin. Lähinnä syötävää ja vinkuvia pehmoja, joita ollaankin vingutettu pyhien aikaan rasittavuuteen asti. Kampi sai joululahjaksi D.A.P -pannan. Pannasta siis erittyy koiraa rauhoittavaa feromonia. Katsotaan onko pannasta apua Uuden vuoden räiskeessä... toivottavasti edes jonkinlaista helpotusta.

Mitäs me ollaan tehty? Pari päivää ennen jouluaattoa käytiin Adeinan, Amandan ja Kujeen kanssa lenkkeilemässä ja treenaamassa agia. Adeina kera tyttöjen tuli lenkin jälkeen vielä lämmittelemään meille glögin ääreen ja arvatkaapa oliko pojat vähän sekasin? Välillä ne täyty pistää makkariin jäähylle, koska varsinkin Amanda oli superhyper ihana. Ai niin, Adeina... lelu löytyi lenkkipolun varrelta :)

Tapanina, eli eilen, käytiin sitten hieman sulattelemassa kinkkua, karjalanpaistia ja suklaata. Vähän isompi porukka oli kokoontunut hallille. Itse sulattelin lämmittelijän ominaisuudessa Pasi sai juosta radalla. Mielenkiintoinen pätkä vaikeine pujottelualoituksineen meni varsin sujuvasti, ottaen huomioon ne mahassa vellovat kinkut sun muut.

Kelit on olleet karmeet. Eilen muka sateli lunta ja hetken se jopa sitoi pinnan varsin mukavaksi. Ei sitä kuitenkaan kauan kestänyt. Tänään taas luistellaan. Onneksi etsivä Pasi löysi mun piikit... jos niillä pysyisin vähän paremmin pystyssä.

Nyt sitten vaan odotellaan vuoden vaihtumista.

-Pia-

HAUskaa Joulua !

T: Pia, Pasi ja pojat

Joululoma alkoi

Eilen vietin viimeistä työpäivää. Olo on vähän haikea, kun työt päättyivät. Mutta toivotaan parasta, että ei tarvis kauaa työttömänä olla. Muutenhan tämä joutenolo olis ihan mukavaa, kerkeis koirien kans touhuta kaikenlaista, mutta tämä taloustilanne... se ei ainakaan parane tällä tyylillä.

Tällä viikolla ollaan tokoiltu ja liidetty. Tiistaina tokoiltiin vähän isommalla porukalla. Oltiin Vipun kanssa molemmat ihan "pihalla". Mikään ei oikein onnistunut ja kaikki meni vähän sinne päin. Mutta saatiinpahan monta kullan arvoista vinkkiä touhuun. Mujusen tokokirja saapui eilen ja sen kimppuun käyn joulunpyhien aikaan. Toivottavasti niistä pystyn ammentaan lisäpotkua tokoiluun.

Keskiviikkona oli liitopäivä. Kampi pääsi taas ryhmätreeneihin. Ekaa pätkää en edes nähnyt, kun "juorusin" pihalla, mutta toiseen pätkään pääsin taas "ruoskiin" Pasia. Ai että on kivaa huutaa reunalta neuvoja muka niin tietävänä . Paljon Pasi on kehittynyt Kampin ohjaajana, joten oikeesti niiden menoa on mukava kattoo. Vipun treenit olivat lähinnä hauskaa leekaamista ja valssien opettelua. Pujottelua otettiin lopuksi ja sitten lähdettiin pois.

Kosketuskeppiä ollaan Vipun kanssa opeteltu parina päivänä. Se on Vipulle entuudestaan tuttu juttu, mutta nyt olen päättänyt ottaa sen mukaan seuraamiseen. Ai, että se on Vipusta niin hauska leikki, kun kosketuskeppi saattaa olla missä vain. Kuljettelen sitä ylös ja alas ja välillä laitan piiloon jne. Ajattelin käyttää kosketuskeppiä apuna katsekontaktin saamisessa ylöspäin. Sitä en tiedä vielä miten häivytän sen pois, mutta eiköhän siihen joku keino keksitä.

Ai niin, lamppu on nyt katossa. Kahden miehen voimin olivat sen kattoon saaneet. Ei vissiin passaa tästä ihan heti muuttaa, jotta ei tarvi sitä repiä katosta irti.

-Pia-

Historiallisia projekteja ja vähän muutakin

Meille on muuttanut homppelipoika. Luulis varmaan, että kyseessä on Vipu, mutta ei, Kampi on toivottoman ihastuksissa Vipuun. Vikittelee ja liehittelee minkä kerkeää ja välillä yrittää astuakkin. Se on niin rasittavaa! Luojan kiitos meillä ei ole narttuja talossa… tulisin varmaan hulluksi, jos tuo olisi jatkuvaa.

Konsta alkaa taas näyttämään omalta itteltään. Syksyllähän Konstalle annettiin hormonihoitoa ja mieliala muuttui vähän masentuneemmaksi. Lauantaina Konsta pisti tsempalot pystyyn Vipun kanssa sitten ton hormonipiikin annon jälkeen. Jospa se mieli nyt vähän virkustuisi.

Muuten meillä on ollut aika perinteinen joulutohinainen viikonloppu. Kaupungilla käyntiä, siivousta, lahjojen paketointia jne. Saatiin ennakkojoululahjaksi olohuoneeseen uusi lamppu. Siinä on sellaiset kiskoilla kulkevat ledilampput. Ainakin 10 tuntia Pasi on sitä kattoon värkännyt, välillä ollaan molemmat roikuttu katossa ja välillä kontattu lattialla etsien jotain pientä ruuvia tai mutteria. Loppujen lopuksi piti luovuttaa, kun kädet puutuivat niin, että alkoi pyörryttää. Tänään olis taas uusi yritys kahden miehen voimin. Jos ei onnistu, niin en takaa miten kapistukselle käy…

Olen muuten tehnyt melkomoista historiaa. Sitten yläasteen pakollisten käsityötuntien en ole ompelukoneeseen koskenut. Inhosin käsitöitä niin paljon, eikä opettajakaan ollut niitä kannustavimpia. Muistan kun ompelin farkkuhametta ja sain siihenkin jollainkonstilla revittyä järkyttävän reiän. No, nyt 15 vuoden jälkeen innostuin. Eka aattelin, että koitan tehä Mikille ja Vipulle takit, mutta sitten tulin järkiini ja käytiin ne ostamassa. Luultavasti säästin tuolla päätöksellä paljon rahaa, siilä olis tullu kalliiksi ostaa eka kankaat takkeihin, pilata ne ja käydä sitten ostamassa valmiit. Jotain kuitenkin sain aikaan äidin ompelukoneella. Mulla oli sellaista joulukangasta, josta päätin tehä joulukasseja. Kaksi kappaletta niitä eilen syntyi. Eikä edes pahasti hermot menny. Karmeita ovat, saumat vähän vinksottaa ja langan värikin on väärä, mutta tunteella ne on tehty. Toivottavasti ne jotka kasseissa saavat lahjansa arvostavat tätä tunnepuolta

Tänään olisi tarkoitus lähteä kattomaan shelttien Vilman ja Pennin uutta perheenjäsentä, 10 päivän ikäistä pientä poikavauvaa.

-Pia-

Arki on taas koittanut

Mulla on ollu pari päivää kestopääkipu. Ei meinaa hellittää edes särkylääkkeillä. En tiedä johtuuko viikonlopun linja-autossa istumisesta mitä ihmeellisimmissä asennoissa vai tästä koneella istumisesta. Siitä johtuen Vipun tokot on tältä viikolta jääneet kokonaan, ei vaan oo yhtään huvittanut. Toisaalta toi Vipu on kyllä ihana, vaikka nukkuu (kait??) työpäivän niin jaksaa rauhottua nukkuun työpäivän jälkeenkin. Tilasin netistä Mujusen Salmen Tie tottelevaisuusvalioksi kirjan, joten jospa siitä sais taas uutta potkua tokoiluun.

Eilen Kampi ja Vipu kävivät liitämässä. Eka oli Kampin ryhmätreenit, jossa mentiin radanpätkää. Hyvin se kääntyilee Pasin ohjaksissa. Kaarrokset on pienentyneet huomattavasti. Vipukin sai fiilistellä pitkästä aikaa. Nyt alkaa näyttämään siltä, että ymmärtääkin jotain liidosta. Tauko näytti tekevän Vipun aivoituksille oikein hyvää sillä aina tapahtuu kehitystä. Nyt se on alkanut irtoamaan ihan kivasti esteille, eikä Pasin tarvi saattaa enää jokaiselle esteelle erikseen. Putkista on tullut lemppareita. Vipun ensimmäinen takaaleikkauskin tuli kokeiltua ja hyvin irtosi putkeen ja Pasi sai leikattua takana. Puomi mennään jo tosi vauhdilla, eikä tietoakaan alun epäröinneistä. Vielä ei ole Vipu sisäistänyt kontaktilla pysähtymistä, mutta ihmekkö tuo, kun niin harvoin ollaan käyty. Puomia jatketaan siis remmiharjoituksena. Puolikas pujottelu menee jo rytmikkäästi Pasin käsiohjauksella. Loppuhuipennus on aina huippuhauska, sillä silloin Vipu saa revitellä lelulla ja riehua oikein kunnolla.

Eilen laittelin Kampin ja Vipun näyttelyarvostelut kotisivuille. Vipu oli näköjään sitä mieltä, että arvostelu oli ihan kakka. Tietsikkapöydältä oli sen päivällä napannut ja repinyt pieniksi palasiksi. Kampin arvostelu oli näköjään parempi, kun se oli saanut jäädä kokonaiseksi, vaikka olikin lattialla.

Mulla lähti viimeinen viikko työharjoittelussa. Ens keskiviikkona on viimeinen päivä ja torstaina pari tuntia harjoittelun purkua. Vielä ei ole tietoa mitä harjoittelun jälkeen, mutta pariin paikkaan on paperit vetämässä. Toivottavasti tärppäis pitempiaikainen työpaikka, sillä ei mitenkään jaksais näitä pätkähommia.

Mutta nyt taas niitä treenejä vetämään…

-Pia-

Tulipa tehtyä...

Nimittäin Messarin reissu. Otetaanpa ihan alusta… Perjantaina linja-auto lähti klo 22 Oulusta kohti Helsinkiä. Aluksi tuntui, että matkasta ei tule mitään. Vipun viereisessä häkissä terrieri vinkui ja rappasi häkin lattiaa raivokkaasti. Vipu tietenkin siitä hämmentyi ja aloitti piipaamisen. Onneksi koira siirrettiin lähemmäs koiran ”hoitajaa” ja rauha laskeutui maahan joka häkissä.

En saanut nukutuksi vaikka mitä kokeilin. Linja-autossa oli hyvin tilaa jokaisen vallata oma penkki, joten tilanpuutteesta ei ollut kyse. Tyyny ja viltti oli varattu unta silmälläpitäen, mutta ei sitä vaan tullut. Kokeilin nukkua käytävälläkin, mutta uni pysyi poissa. Ennen Mäntsälää nukahdin hetkeksi, mutta kun siinä pysähdyttiin, niin unta en enää saanut. Pasi tietysti koisasi sitten minunkin edestä. Jokaiselle tauolle piti herättää ja Helsingissäkin täytyi sanoa, että perillä ollaan. Hyvä, kun toiselle unta riitti.

Perillä sitten kannettiin kamat ja koirat sisälle. Pistettiin leiri pystyyn aussikehän laidalle ja tutkailtiin vähän paikkoja. Ennen puoltapäivää oltiin valmista kauraa lähtemään Kipalaan. Kepo kävikin meidät hakemassa ja päästiin heti kaffittelemaan. Parin tunnit päikyt olivat kaffien jälkeen poikaa ja herätessä olin kuin uusi ihminen. Sitten vaan pikkujouluja viettämään. Yllättävän hyvin ”pennuilla” sujui vieläkin yhteisolo. Välillä vähän rähjättiin pöydän alla, mutta suurin osa ajasta oltiin sulassa sovussa. Kampi näytti tällä reissulla kyllä parhaat puolet itsestään. Ei se pentujen kanssa samassa tilassa ollut, mutta tosi kiltisti odotteli ja katseli portin toisella puolella pentujen touhuja. Olipa kiva kuulla Vipun sisarusten kuulumisia ja nähdä miten toiset ovat kasvaneet ja kehittyneet.


Kampi tarkkailee lapsosia


Arskakin osallistui pikkujoulutunnelmaan


Marsutkin saivat maistella herkkuja


Väsynyt pieni juhlija


Sunnuntaiaamu alkoikin tavaroiden pakkauksella ja valmistautumisella näytelmiin. Messariin kun päästiin, lähdin käyttämään poikia lähialueella asioilla. Jaksan aina ihmetellä sitä p..kan määrää keskellä tietä ja yleensäkin kaikkialla mihin menet. Sääli niitä siivoajia, jotka sitä aluetta siivoavat.

No joo, itse siihen näyttelyyn. Tavoite tuli täytettyä ja molemmat pojat käyttäytyivät kehässä tosi hyvin. Päätettiin lähtiessä, että se on meidän päätavoite ja loput on plussaa. Vipukin jaksoi pyörähtää kehässä useamman kerran temppuilematta ollenkaan. Siitä jäi kyllä tosi hyvä mieli! Pelkäsin Kampin kohdalla sitä, että se peitsaisi, mutta Pasi oli aivan varma, että ei peitsaa. Oikeassa Pasi oli, ei kertaakaan yrittänytkään peitsata, vaan liikkui hyvin. Plussana saatiin nämä: Vipu oli PU 3 ja sai vara sertin ja Kampi oli PU 2 ja sai Cacibin, joten ei turha reissu! Urosten voiton vei ihana junnu Toto, joka oli VSP ja kyllä tosi komee! Onnittelut Harjun porukalle! Onnittelut myös Rop -koira Ruutille ja muille menestyneille! Poikien näyttelyarvostelut tulevat joku päivä kotisivuille, kunhan toivumme tästä reissusta.


Vipu kehässä

Kotimatkalle päästiin onneksi lähtemään ajoissa ja puolenyön paikkeilla saavuttiin kotimaan kamaralle. Miten ihanaa olikaan koirien pisutuksen jälkeen kaatua omaan sänkyyn. Luulenpa, että meillä on pari päivää aika hiljasta, kun reissulaiset toipuvat matkaväsymyksestä.

-Pia-

Ketyn kisaraportti!

Jep, mut on sitten pestattu ketyksi (kenneltyttö). Kampin lämmittäminen ja jäähdyttely olivat pitkälti mun heiniä viikonlopun kisoissa. Kivaahan se on, kun saa siinä samalla hieman hyötyliikuntaa ja aikakin kuluu rattosammin. Ja tulee koira liikuttettua varmasti kunnolla ennen ja jälkeen kisan… ja ennen kaikkea ei tartte hermoilla onko rataesittely jo alkanut tai oma vuoro mennyt. Mutta kävipä mullakin siinä Kampia liikuttaessa mielessä toi Anskun liikeidea pestata "tolppa" koirien lämmittäjäksi/jäähdyttelijäksi. Keräis listaan nimet liikutettavista koirista ja sitten kunkin koiran kans kävis ennalta sovitun mittasen lenkin tekemässä. Mutta kukas huolehtis ohjaajien lämmittelystä/jäähdyttelystä?!? Ai niin, eihän sellasta tarvi tehä

Kisat menivät Pasilla ja Kampilla aikas hyvin. Neljä kisaa ja kaikissa Pasin asenne kohillaan. Viimeisellä radalla meni ehkä jopa hieman yli, mutta takaspäin on helppo tulla. Jokaiselta radalta tuli tulos… pieniä virheitä siellä täällä esti kuitenkin nollien saamisen. Eka radalla Pasi pyllähti suoran putken kohdalla, mutta sai kuin saikin Kampin ohjattua putkesta umpikulmassa lähtevään pujotteluun. Muuten rata oli hienon näköistä loppumetreille saakka, kunnes ajatuskatko ja ylimääräisen valssin tekeminen vei Kampin ohi hypyn ja siitä kielto. Toinen rata oli hyvin sujuvaa menoa, mutta rimoja tippui 10 verran.

Sunnuntain hyppyrata oli ohjauksellisesti parasta Pasia, mitä olen nähnyt. Tiukat käännökset ja nopea pujotteluun syöttö… olipas hienoa katseltavaa. Ainoana huonona puolena kolme riman tiputusta. Viimeinen rata oli myös hyvä, mutta meni jo liikayrittämisen puolelle. Ja taas ropisi rimoja alas… nyt 10 verran.

Täytyy käyttää Kampi vielä tällä viikolla osteopaatilla ja sitten katsellaan käydäänkö vielä jollakin hierojalla tms. Mielestäni suurin osa rimoista tippui Pasin ohjauksesta, Kampi katsoo hypyn päällä Pasia ja laskee samalla takajalat alas. Kohta alkaa joulutauko ja sitten lepäillään ja elvytään koko porukka.

-Pia-