Nimittäin Messarin reissu. Otetaanpa ihan alusta… Perjantaina linja-auto lähti klo 22 Oulusta kohti Helsinkiä. Aluksi tuntui, että matkasta ei tule mitään. Vipun viereisessä häkissä terrieri vinkui ja rappasi häkin lattiaa raivokkaasti. Vipu tietenkin siitä hämmentyi ja aloitti piipaamisen. Onneksi koira siirrettiin lähemmäs koiran ”hoitajaa” ja rauha laskeutui maahan joka häkissä.
En saanut nukutuksi vaikka mitä kokeilin. Linja-autossa oli hyvin tilaa jokaisen vallata oma penkki, joten tilanpuutteesta ei ollut kyse. Tyyny ja viltti oli varattu unta silmälläpitäen, mutta ei sitä vaan tullut. Kokeilin nukkua käytävälläkin, mutta uni pysyi poissa. Ennen Mäntsälää nukahdin hetkeksi, mutta kun siinä pysähdyttiin, niin unta en enää saanut. Pasi tietysti koisasi sitten minunkin edestä. Jokaiselle tauolle piti herättää ja Helsingissäkin täytyi sanoa, että perillä ollaan. Hyvä, kun toiselle unta riitti.
Perillä sitten kannettiin kamat ja koirat sisälle. Pistettiin leiri pystyyn aussikehän laidalle ja tutkailtiin vähän paikkoja. Ennen puoltapäivää oltiin valmista kauraa lähtemään Kipalaan. Kepo kävikin meidät hakemassa ja päästiin heti kaffittelemaan. Parin tunnit päikyt olivat kaffien jälkeen poikaa ja herätessä olin kuin uusi ihminen. Sitten vaan pikkujouluja viettämään. Yllättävän hyvin ”pennuilla” sujui vieläkin yhteisolo. Välillä vähän rähjättiin pöydän alla, mutta suurin osa ajasta oltiin sulassa sovussa. Kampi näytti tällä reissulla kyllä parhaat puolet itsestään. Ei se pentujen kanssa samassa tilassa ollut, mutta tosi kiltisti odotteli ja katseli portin toisella puolella pentujen touhuja. Olipa kiva kuulla Vipun sisarusten kuulumisia ja nähdä miten toiset ovat kasvaneet ja kehittyneet.
Kampi tarkkailee lapsosia
Arskakin osallistui pikkujoulutunnelmaan
Marsutkin saivat maistella herkkuja
Väsynyt pieni juhlija
Sunnuntaiaamu alkoikin tavaroiden pakkauksella ja valmistautumisella näytelmiin. Messariin kun päästiin, lähdin käyttämään poikia lähialueella asioilla. Jaksan aina ihmetellä sitä p..kan määrää keskellä tietä ja yleensäkin kaikkialla mihin menet. Sääli niitä siivoajia, jotka sitä aluetta siivoavat.
No joo, itse siihen näyttelyyn. Tavoite tuli täytettyä ja molemmat pojat käyttäytyivät kehässä tosi hyvin. Päätettiin lähtiessä, että se on meidän päätavoite ja loput on plussaa. Vipukin jaksoi pyörähtää kehässä useamman kerran temppuilematta ollenkaan. Siitä jäi kyllä tosi hyvä mieli! Pelkäsin Kampin kohdalla sitä, että se peitsaisi, mutta Pasi oli aivan varma, että ei peitsaa. Oikeassa Pasi oli, ei kertaakaan yrittänytkään peitsata, vaan liikkui hyvin. Plussana saatiin nämä: Vipu oli PU 3 ja sai vara sertin ja Kampi oli PU 2 ja sai Cacibin, joten ei turha reissu! Urosten voiton vei ihana junnu Toto, joka oli VSP ja kyllä tosi komee! Onnittelut Harjun porukalle! Onnittelut myös Rop -koira Ruutille ja muille menestyneille! Poikien näyttelyarvostelut tulevat joku päivä kotisivuille, kunhan toivumme tästä reissusta.
Vipu kehässä
Kotimatkalle päästiin onneksi lähtemään ajoissa ja puolenyön paikkeilla saavuttiin kotimaan kamaralle. Miten ihanaa olikaan koirien pisutuksen jälkeen kaatua omaan sänkyyn. Luulenpa, että meillä on pari päivää aika hiljasta, kun reissulaiset toipuvat matkaväsymyksestä.
-Pia-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti