perjantaina, syyskuuta 28, 2007

Mitä me ollaan tehty?

Onpas tämä viikko mennyt nopeasti. Jotain ollaan keretty touhuilemaankin. Tiistaina otettiin kotitottista vähän jokaisella koiralla. Konsta lähinnä hömpötti siivoten lelujaan omaan koriinsa. Että sitten jonkun mielestä voi siivoominenkin olla hauskaa!!! Kampi jatkoi noudon opettelua naksun avulla ja Vipskalle otin rauhallisia sivulle tuloja. Yritän siis itse tehdä käsi liikkeen rauhallisesti, jotta Vipu pysyy perässä eikä tarvi pomppia.

Keskiviikkona käytiin liitämässä. Vipulle otettiin U:n muotoista treeniä. Tavoitteena oli siis eteneminen ja sivukäännöt. Hyvin se jo taitaa noita pikkujuttuja. Paikalla olo on jo tosi hyvä ja lähtee vasta tule -käskyllä. Makupalakippoa ollaan käytetty pätkän päässä, mikä välillä näyttää olevan Vipulla hukassa. Lisäksi otettiin vielä puolikasta pujottelua, jossa myös on kivasti jo rytmi löytynyt. Nämä jutut jätettiin sitten Vipun osalta hautumaan ja otettiin Kampi kehiin.

Rakennettiin hyppyrata, jossa oli kivan haastava alku ja pitkät estevälit. Ensimmäinen pätkä meni Pasilla ja Kampilla hieman harjoitteluksi, mutta jo toisella yrittämällä palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Koko ajan meno näyttää paremmalta ja paremmalta. Kait se on myönnettävä, että harjoittelu tuottaa tulosta eikä vain lahjattomat treenaa.

Treenien jälkeen iltalenkin aikaan Kampi vingahti noustessaan ylös. Toinen etusista oli kipeä ja Kampi ontui selvästi. Mitään paikkaa ei kuitenkaan aristanut kun tassua vääntelin. Tehtiin sitten tavallista lyhyempi lenkki ja jalka sai kaipaamaansa lepoa yöllä. Aamulla ontuminen oli jo huomattavasti lievempää ja iltapäivällä ontumisesta ei ollut tietoakaan. En tiedä mistä tuo johtui, mutta onneksi selvittiin noinkin vähällä.

Eilen käytiin treenaamassa pikaisesti tokoa. Sain kullanarvoista vinkkiä Vipun seuraamiseen. En ole tuntenut tuota makkaralla imuttamista oikein meidän jutuksi ja sen on tekemisistäni huomannut epävarmuutena. Nyt aloitetaan seuraaminen hieman eritavoin lelun avulla ja tuntuu, että tää on meidän juttu. Toivotaan parasta!

Jaahas, taitaa perjantaisauna olla lämmennyt. Taidanpa lähteä sinne lämmittelemään. Hauskaa viikonloppua kaikille!

-Pia-

sunnuntaina, syyskuuta 23, 2007

Kesämuistelot

Ihan pakko laittaa vielä yksi kuvasarja tulemaan... löysin nämä otokset kuvia peratessani. Vaikka syksy on jo täysillä päällä, ainakin täällä pohjoisessa, niin muistellaan vielä hieman viime kesää. -Pia-


Jes, sain napattua tämän suuren lelun pojilta.


Upsista, jalkani tarttui kiinni!


Kupperiskeikkaa, nyt mennään!


Doing, onneksi oli pehmeä alusta!


Oi voi tuota kakaraa. Kasvahan vielä hieman, niin ehkä se sitten luonnistuu!

lauantaina, syyskuuta 22, 2007

Kuva-aiheinen viikonloppu

Tää viikonloppu on sitten tällainen kuva-aiheinen. Saryn galleriasta löytyi kuvia Okk:n viime viikonlopun kisoista. Tässäpä pieni annos teillekin katseltavaksi. Kiitos Sarille taas upean vauhdikkaista otoksista! -Pia-





perjantaina, syyskuuta 21, 2007

Koirakuvat viikkohaaste: uni

Löysinpäs Pirkon ja Nucan blogin kautta Koirakuvat-viikkohaaste blogin, johon innostuin osallistumaan. Aiheena oli uni. Konstasta ja Mikistä ei valitettavasti tähän hätään löytynyt yhtään uneliasta kuvaa, joten Vipu ja Kampi poseeraavat tässä.



Vipu (10vk) ottaa unoset "äipän" sylissä




Kampi, väsynyt, mutta onnellinen agirotu karkeloiden jälkeen.

-Pia-

tiistaina, syyskuuta 18, 2007

Viimeiset pentutreenit

Niin se vaan 6 viikkoa vierähti nopeasti ja eilen päätettiin pentukurssi. Nyyh, kouluttajakin sanoi, että tulee ikävä meitä kurssilaisia. Vielä ei ilmoittauduttu uudelle kurssille, katotaan sitten ensivuoden puolella josko jotain mielenkiintoista kurssia olisi tulossa. Mutta ei meidän tokoilut nyt tähän jääneet. Päästiin puikahtamaan kesken kauden seuramme möllitokoihin. Ei taideta ihan vielä olla möllitasoisia, mutta otetaan tavoitteeksi ryhmässä tekeminen. Jos jotain juttua ei osata, niin tehdään se sitten oman tason mukaan.

Pentukurssilla tehtiin jo TOSI vaativia juttuja. Piti osata seurata hallin mittainen pätkä ilman makupalaa eikä käsi saanut olla nokassa kiinni. Ihan kivasti se meni, tosin Vipu taisi luulla, että makupala on kuitenkin mulla jemmassa. Toisella kierroksella piti tehdä itsestä kiinnostava pyörimällä ja tekemällä siksakkia. Vipu oli ihan äimän käkenä, että mikäs tolle emännälle nyt tuli. "Pitäskö soittaa piipaa-auto??"

Otettiin häiriönalaisena istumista, seisomista ja maahanmenoa sekä erilaisia juttuja hyppyesteen kanssa. Lopuksi iloiteltiin agiesteiden parissa. Otettiin pussia, hyppyä ja puomia. Meidän agihirmu päätti puomilla, että tää este on aivan hirvee, mua ette kyllä laita tota menemään!! Ensin alko sydäntäsärkevä huuto ja sitten yritettiin kaikin tavoin kammeta pois nousu-osuudelta. Tasanen ja alastulo oli sitten tosi vauhdikas, jopa niin, että täyty jarruttaa valjaista. Oliskohan ollut syynä uusi puomi (oli kyllä ihan tukeva) vai liekö ollut vaan murkkuiän ketkutuksia, sillä ollaanhan me menty puomia jo useampi kerta???

Tänään on ollut ihan lunkkipäivä. Ollaan vaan lenkkeilty ja vötkistelty kotona. Aika hyvin jo Vipukin osaa rauhoittua kotona. Jos mitään ei tapahdu, niin loikoilee jossain lähettyvillä. Välillä toki täytyy kokeilla lähtisikö Konsta tai Kampi käyntiin, jos vähän härnäisi.

-Pia-

sunnuntaina, syyskuuta 16, 2007

Vuoden viimeiset ulkokisat

Viikonloppu meni agilityn merkeissä. Kisattiin ihan kotikulmilla naapuriseuran kisoissa. Kisat tuomaroi Johanna Nyberg. Radat olivat kivan jouhevia, jopa helpohkoja. Mukavaa, että välillä saa mennä loogisia ratoja vailla ylettömiä ansoja.

Lauantain eka radalta Pasi ja Kampi ottivat työvoittonollan. Miksi työvoitto? No ohjaus oli hieman hapuilevaa, käännökset laajahkoja ja Kampi kyseli paljon johtuen myöhäisistä käskyistä. Mutta nolla mikä nolla. Tyytyväinen mieli siitä! Voiton tällä radalla vei meidän kultapoika! Onnittelut vielä tätäkin kautta ohjastajalle ja Jensille!

Toinen rata oli Pasilta ja Kampilta tosi hieno. Ei riman tiputuksia eikä laajoja kaarroksiakaan. Harmittavasti vaan pujottelun jälkeen Pasi unohti koiran käännöksessä ja Kampi livahti selän takaa väärälle hypylle. Heh, kuinkahan monta kertaa mä olen tehnyt tollasen virheen.

Sunnuntain eka kisan alku oli haastava. Pasin ohjauksessa näkyi alun vaikeus epävarmuutena ja siinä Kampi pyörähteli kysellen mihin mennään. Yhdellä riman pudotuksella selvittiin tästä alusta ja lisäksi tuli vielä toinen rima myöhemmin alas. Siis 10 tulokseksi.

Toinen kisa oli sellainen rata, jossa ajattelin Kampin pudottavan paljon rimoja. Radalla oli paljon hyppypyörityksiä. No, väärin ajattelin. Pasi ohjasti Kampia oikein mallikkaasti. Kampin ei tarvinnu turhaan kysellä, suunta oli selvillä jokaisella esteellä. Upeasti radalta nolla ja sijoitus oli 3.

Tyytyväinen voi siis olla viikonlopun saldoon. Kampilla jo nyt enemmän SM -nollia kasassa, kuin viime vuonna yhteensä. Kauaksi ei jäänyt tuplanollakaan tältä viikonlopulta (mikä siis tarvitaan SM -kisoihin osallistumiseen). Kaatui siis yhteen mokaan lauantaina. Tästä on hyvä jatkaa... seuraavaksi kisataankin jo sisäkisoissa lokakuussa.

-Pia-

tiistaina, syyskuuta 11, 2007

Käytöskoulua!

Ei opittu eilen koulusa matikkaa eikä äikkää, vaikka Pia niin luppaili. Aiheena oli opastus hyvvään käytökseen sekä mallikäytöksen alakeet. Niin, siis jankattiin niitä samoja juttuja mitä aijemminkin. Piti osata kävellä makkara nokassa ja hyvinhän mää sen osasin. Välillä makkaraa nostettiin ylemmäs ja mun piti hypätä ylettyäkseni siihen. Simppeli juttu. Sit meidän piti käyä moikkaamassa toiset kurssilaiset. Siellä on yks sellanen ärhäkkä kaveri, jonka kans ois kivvaa ottaa pikku painit. Mut painit ei kuulemma kuulu hyvvään käytökseen, joten jätettiin sitten välliin. Välillä mua alako niin sapettaan toi samojen juttujen jankkaaminen, joten pistin ihan ranttaliksi. Miks muka makkoilusta pitäs nousta istumaan? Emmää jaksanu, kun just olin päässy hyvvään lepoasentoon. Enkä mää ollenkaan tajunnut miksi se nyt käski mun mennä istumisesta makkoiluun??? Pia on ite sanonu, et paras tapa mennä makkoiluun on mennä suoraan seisomisesta. Ei siis mittään lokkiikkaa tässä jutussa!

No sitten päästiin mallikouluun ja mun handleri kutsuttiin paikalle. Siinä me sitten pyöräheltiin muijen katteltavina muutama kerta. Katottiin mun upian valakonen hammaskalusto, kauniin ulukonevat korvat ja komia selänpäälle kaartuva häntä. Siinä emännät kehuivat mua kilivan ja mikäs siinä oli ollessa. Kommee kyllä oonkin! Ja just kun pääsin oikeeseen rytmiin catwalkissa, niin aika loppu! No, onneksi on vielä kerta opiskelua, jospa jatkettas vielä vaikka mallikoulua.

Nyt mää lähen lenkkeileen, sillä täytyyhän virriilin nuoren miehen pitää kunnostaan huolta.

Moikka! T: A. Vipunen

maanantaina, syyskuuta 10, 2007

Kaikenlaista toimintaa mahtuu viikonlopulle

Taas se viikonloppu niin sanotusti suhahti ohitse. Ihan liian nopeesti se aina menee. Koiraihmisellä pitäisi ehdottomasti olla viisi päivää vapaata ja kaksi töitä, ja palkka tuplasti parempi. Samaa mieltä???

Perjantaina töiden jälkeen hurautettiin oikein PK –kentälle tokoilemaan. Vipun idoli Jens oli jo meitä odottamassa. Vipun fanitus oli taas tosi kova, suorastaan tunkeileva. Tällä kertaa Vipun nokka oli enemmän maata kohden kuin minua kohden, joten oli työ ja tuska saada pidettyä Vipun nokka irti maasta. No onneksi makupalat kuitenkin hieman irrottivat viestien luvusta ja sain tehtyäkin jotakin. Maahanmeno sujuu muuten jo tosi kivasti, mutta jollain konstilla pitäisi saada Vipun nokka irti kädestäni. Siinä asiassa on siis mentävä seuraavaksi eteenpäin. Sivulletulo menee jalan ja käden auttamisen kanssa myös hienosti, mutta apuja on tästäkin vähennettävä. Siispä harjoittelemme seinänvierus sivulletuloja ja ylempää palkkaamista. Seuraamista ollaan otettu tähän asti makupalan ”imuttamisella”, mutta jos otan makupalaa irti koirasta, niin vieterikone on valmis käyntiin. Mitenkähän siinä etenesin??? Täytyy kysyä pentukurssilla ohjeita.


-Tänne se makupala

- Anna jo

Konsta myös tokoili, tai paremminkin hömpötti kanssani hetken tekemällä vuoroin tottista vuoroin temppuja. Kampi treenasi vielä tätä meidän pitkäksi käynyttä nouto –projektia. Elokuun 23. päivä 2006 olin asettanut tavoitteeksi, että saisin kuvan Kampista kapula suussa. Tässä se nyt on! Konsta vaan puuttuu kuvasta.

- ota jo, ota äkkiä.

Ei nyt sentään vuotta olla noutoa treenattu, vaan vasta nyt reilun kuukauden. Nyt ollaan edistytty tossa kapulan pitämisessä alun sekunnin pitämisestä jo 30 s. pitämiseen. Enpä olisi ihan arvannut, että noudon opettaminen voi olla näin vaikeaa. Paljon se on vaatinut hermoja, ja kokeiluja siitä mikä toimii ja mikä ei. Kampin mielestä kapulan pitäminen on kyllä huippu kivaa, mutta sen antaminen käteeni tai kapula suussa tekeminen ei onnistu. Pitkä matka on vielä täydelliseen noutoon, mutta asetetaan se tavoitteeksi, että joskus se vielä onnistuu.

Lauantaina napattiin kyytiin Tiina ja Paavo –länderi ja mentiin näytelmätreeneihin. Tällä kertaa meidän poppoosta vain Vipu pääsi näytelmiin. Pasin aamuinen selkäkipu vain paheni treenatessa, mutta sinnillä näytelmät mentiin loppuun asti. Agitreeneihin Pasista ei ollut, joten käytin tilaisuuteni hyväksi ja treenasin Vipun kanssa. Otin vähän pujottelua ja eteen menoja. Kampi pääsi lopuksi hyppelemään aivan huvin vuoksi. Tiedän, että ei saisi koskaan lähteä asenteella ”huvin vuoksi” treenaamaan, mutta hallin hiostava ilma veti kyllä minut aivan ventiksi.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa esineruutua ja Vipulle jälkeä. Esineruutumaasto oli hieman hankalaa hakkuumetsää, jossa oli oksia kasassa siellä täällä. Mutta eipä se Konstaa haitannut, kolme esinettä löytyi kolmella lähetyksellä. Ainakin Konstalla hajuaisti pelaa mainiosti. Kampilla taas oli huonompi päivä, sillä en muista milloin olisi näin kauheasti takkuillut. Ensimmäinen löytyi hyvin, mutta toiseen tarvittiin pari sijaistoiminto pissaa ja pari – kolme uusinta lähetystä. Olisi pitänyt lopettaa tähän, mutta kun kolmas esine oli keskellä ruutua ja suht lähellä, päätin lähettää vielä sillekkin. Sepä olikin sitten virhetikki. Yhdesti Kampi jopa merkkasi esineen, mutta ei tuonut. Kävimme sen sitten yhdessä metsästä hakemassa ja Kampi kyllä toi sen mielellään. Esine ei siis ollut liian vaikea. Jäin miettimään, että oliko risukkoinen maasto Kampin kauhistus? Herkkähipiäinen kun on. No mene ja tiedä, toivottavasti seuraava kerta on parempi.


Vipu jäljesti n. 30 m. jäljen, jossa oli n. 5 makupalaa ja lopussa makupalakuppi. Autolta asti nenä maassa mentiin ja heti löytyikin oikea jäljen paikka. Pari kertaa jäljen aikana pyörähti taaksepäin etsien jälkeä, mutta muuten eteni hienosti. Ja jäljen päänkin löysi tällä kertaa ihan itse, mutta ei ne makupalat olleet kovin kiinnostavia. Syötiin lähinnä asenteella ”no, jos on ihan pakko”.

Jotain muutakin kerettiin viikonloppuna tekemään, mutta jätänpä ne nyt kertomatta. Vipu lähtee taas mun kanssa opiskelemaan. Onkohan tänään vuorossa matikkaa vaikko äidinkieltä?

-Pia-

torstaina, syyskuuta 06, 2007

Viimeinen kerta alkeiskurssia

Eilen oli oikea agilitypäivä. Töitten jälkeen kotiin, koirien lenkitys, kaffittelu ja matkaan. Ensin Kampin kanssa seuramme kentälle, jossa aikaistetut treeniryhmämme harkat. Pitkästä aikaa siis oikein rataharkat ja jotenkin tuo tauko näkyikin yhteistyön hakemisena. No, nyt kun Vipun alkeiskurssi on ohi, niin voidaan taas osallistua ryhmän treeneihin Kampin kanssa.

Kampin jäähdyttelyn jälkeen auton nokka kohti seuraavaa treenipaikkaa.Vipun treenien aiheena oli keinu, etenemiset ja valssit. Selvästi Vipu on rohkaistunut noiden ”lankkujen” kanssa, sillä keinu ei tuntunut yhtään pelottavalta. Toki keinusta pidettiin kiinni kun se laskeutui, mutta sen kiipeäminen ei ollut kauheaa. Sitten mentiin hyppy – hyppy – hyppy ja hyppy – putki –hyppy suoria. Mikko muistaa melkein joka kerta kysyä Pasilta, että minkä ikäinen Vipu on. Niin nytkin. Edelliskerralla kuulin vain Mikon sanovan, että Vipu on vaan niin aikuisen näköinen. Niin olen kuullut kyllä muidenkin sanovan. Jännä sinänsä, sillä kun itse katselee Vipua päivästä toiseen, niin minusta se on kyllä ihan kakaran näköinen.

Takaisin siihen asiaan… aiheena oli myös ne valssit. Pari suoraa hyppyä ja 90 asteen käännös vasemmalle, jossa suora putki ja vielä hyppy. Valssi tehtiin kahden hypyn jälkeen putkeen vietäessä. Pari kertaa valssi onnistui hyvin, mutta yhdesti valssi tuli liian aikaisin vetäen Vipun mukaansa ennen toista hyppyä. Yllättävän hyvin Vipu hakee edessä olevia esteitä, vaikka Pasi tulisikin perässä. Loppukaneetiksi Vipu sai hienon todistus suoritetusta kurssista! Tästä on hyvä jatkaa hetken omilla opeilla, jos vaikka sitten keväällä katseltas Vipulle uutta agikurssia.

-Pia-

tiistaina, syyskuuta 04, 2007

Murkkuiän murinat

Eilen oli taas koulupäivä. Nyt opiskeltiin jo todella haasteellisia juttuja. Oli kontaktikävelyä häiriönalaisena niin, että häiriötä tuli joka suunnalta. Harjoiteltiin paikalla istumista niin, että pyörittiin koiran ympärillä ja paikalla makaamista. Opin taas monta uutta temppuniksiä, kun harjoittelimme jalkojen välistä pujottelua eri tavoilla ja istumista etutassut oman käteni päällä. Nämä kaikki menivät hyvin, mutta vaati kyllä koko ajan kontaktia Vipuun. Kun tuli vuoro käydä tervehtimässä muita koiria, niin Vipu päätti alkaa hankalaksi. Piti siis tehdä niin, että pidettiin oman koiran pannasta/valjaista kiinni ja silitettiin parin koiraa. Käytiin näin kaikki läpi. Vipuhan ärräsi kaikille koirille, ei siis ihmisille. Toisaalta taas mielestäni tämä oli koiralle aika pakonomainen ja painostava tilanne. Kauhea kuhina kun ihmiset vaihtuu, jotkut päästivät koiransakin haistelemaan, kun eivät jaksaneet pidellä sitä kauempana, kauhea kiristys valjaissa jne.

Murkkuiän merkkejä on ollut muitakin. Takapihaa täytyy vartioida naapureilta, nartut kiinnostavat, metsästä löytyy pelottavia mörköjä, ja ärripurria on itseä pienempiä tai samankokoisia kohtaan. Itseä isommat koirat kohdataan kyllä hyvin pienenä ja alistuvana. Toisten koirien ohitukset ovat menneet toistaiseksi hyvin. Kiinnostusta vastaantulevia koiria kohtaan kyllä on, mutta ääntäkään Vipu ei päästä. Mitään kokeilemisen merkkejä ei ole ollut meitä taikka lauman muita koiria kohtaan… ainakaan vielä.

-Pia-

maanantaina, syyskuuta 03, 2007

Seura- ja piirinmestaruuksissa ja synttäreillä

Lauantai aamuna heräsin reilusti ennen kellon soittoa. Liekö mullakin ollut sisäinen jännitys Adeinan ja Onnin ensimmäisten kisojen puolesta, sillä harvoin viikonloppuna näin käy. Aamupalan sekä koirien lenkityksen ja syötön jälkeen istahdin vielä hetkeksi koneen ääreen. Katsoin aina välillä tietsikan vieressä olevaa herätyskelloa, ettei vaan myöhästyttäs. Jep, aikaa oli vielä vaikka kuinka. Mielessä ei tietenkään käynyt, että miksei aika kulje eteenpäin vaan pysyy joka vilkaisulla samassa. Onneksi tuo armas avomieheni hoksasi kysyä, että joko lähetään? Siinä vaiheessa hoksasin katsoa tietsikan kelloa ja voi juma! kahtakyt vaille kymmenen. Herätyskello oli siis pysähtynyt. Hirveetä kyytiä kamat kassiin, koirat autoon ja menoksi. Ykköset oli siis ilmoitettu alkavaksi klo 10 ja olimme paikalla 10.05. Siis taas myöhässä! Pelkäsin koko matkan, että nyt myöhästytään siitä, minkä takia kisapaikalle niin aikaisin halusimme. Mutta, nou hätä, kisatkin alkoivat myöhässä.

Siellähän se Adeina oli jo hermoilemassa Onnin kanssa. On se Onni vaan niin ihana pötkylä! Ja voi kyllä sanoa, että kannatti tulla katsomaan, niin hienosti pari kyllä meni! Siitä se kisakärpänen nyt sitten puraisee.

Radan jälkeen päästiin moikkaamaan tikkujalka sporttimimmi Kujetta. Kuikuli oli niin sirppana Vipun rinnalla, vaikka korkeuseroa ei niin kauheen paljon olekaan. Sisaruksilla oli heti mielessä ärripurrit, kun päästettiin Vipu ja Kuje leikkimään. Mukava oli nähdä Kujetta, kun muuten niin harvoin Vipun sisaruksia päästään näkemään.

Laitan tähän vaan kisoista sellaisen yhteenvedon. Lauantaina oli hyllypäivä. Kampi otti sekä seuramestaruus- että hyppykisasta hylyn. Seuramestaruuskisassa epäonnistui alun välistäveto ja hyppärissä Pasi ohjasti Kampin väärään päähän putkeen. Vilma meni Pasin kanssa mölliradan ja luulimme tovin, että Vilmallekin olisi tullut hylky. Vilmaa jäi aivan selvästi kaivelemaan, kun ei saanut puomilta makupalaa. Takasin päin tultaessa puomi piti käydä uudestaan tarkistamassa… oisko siellä sittenkin ollut jotain. Mölli kisoissa ei kuitenkaan hylätä ketään, joten Vilma tuli hienosti toiseksi.

Sunnuntaina olivat vuorossa piirinmestaruudet. Eka radalta 20 virh. 2 x riman pudotus, puomin alastulo ja pujottelun aloitus. Viimeinen rata oli jo paremman näköistä menoa. Pari rimaa tuli alas tiukoissa käännöksissä, mutta muuten hyvin sujuvan näköistä menoa. Piirinmestaruuksien sijoitus taisi olla 18.

Sunnuntain kisojen jälkeen kävimme Vipun kanssa toivottamassa Paavolle 2 –vuotis synttäri onnittelut. Muusa länderikin oli paikalla. Vipu rakastui silmittömästi Muusaan ja kulki nokka Muusan perässä kiinni. Paavo taas kulki Vipun perässä, joten puuttui vaan laulu kolmesta pienestä norsusta. Vipu itki sydäntäsärkevästi kun Muusa lähti kotiin. Elämä on nuorella miehellä joskus niin kovaa! Kiitos Tiina ja Paavo tarjoiluista ja onnea vielä Paavolle ”miehen ikään” pääsystä!

Siinä se viikonloppu taas hurahti. Aina se menee ihan liian nopeasti. Toisaalta eipä tässä taas kauan mene, kun on perjantai ja viikonloppu, joten sitä jäädään odottelemaan.

-Pia-