Eilen oli taas koulupäivä. Nyt opiskeltiin jo todella haasteellisia juttuja. Oli kontaktikävelyä häiriönalaisena niin, että häiriötä tuli joka suunnalta. Harjoiteltiin paikalla istumista niin, että pyörittiin koiran ympärillä ja paikalla makaamista. Opin taas monta uutta temppuniksiä, kun harjoittelimme jalkojen välistä pujottelua eri tavoilla ja istumista etutassut oman käteni päällä. Nämä kaikki menivät hyvin, mutta vaati kyllä koko ajan kontaktia Vipuun. Kun tuli vuoro käydä tervehtimässä muita koiria, niin Vipu päätti alkaa hankalaksi. Piti siis tehdä niin, että pidettiin oman koiran pannasta/valjaista kiinni ja silitettiin parin koiraa. Käytiin näin kaikki läpi. Vipuhan ärräsi kaikille koirille, ei siis ihmisille. Toisaalta taas mielestäni tämä oli koiralle aika pakonomainen ja painostava tilanne. Kauhea kuhina kun ihmiset vaihtuu, jotkut päästivät koiransakin haistelemaan, kun eivät jaksaneet pidellä sitä kauempana, kauhea kiristys valjaissa jne.
Murkkuiän merkkejä on ollut muitakin. Takapihaa täytyy vartioida naapureilta, nartut kiinnostavat, metsästä löytyy pelottavia mörköjä, ja ärripurria on itseä pienempiä tai samankokoisia kohtaan. Itseä isommat koirat kohdataan kyllä hyvin pienenä ja alistuvana. Toisten koirien ohitukset ovat menneet toistaiseksi hyvin. Kiinnostusta vastaantulevia koiria kohtaan kyllä on, mutta ääntäkään Vipu ei päästä. Mitään kokeilemisen merkkejä ei ole ollut meitä taikka lauman muita koiria kohtaan… ainakaan vielä.
-Pia-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti