Perjantaina töiden jälkeen hurautettiin oikein PK –kentälle tokoilemaan. Vipun idoli Jens oli jo meitä odottamassa. Vipun fanitus oli taas tosi kova, suorastaan tunkeileva. Tällä kertaa Vipun nokka oli enemmän maata kohden kuin minua kohden, joten oli työ ja tuska saada pidettyä Vipun nokka irti maasta. No onneksi makupalat kuitenkin hieman irrottivat viestien luvusta ja sain tehtyäkin jotakin. Maahanmeno sujuu muuten jo tosi kivasti, mutta jollain konstilla pitäisi saada Vipun nokka irti kädestäni. Siinä asiassa on siis mentävä seuraavaksi eteenpäin. Sivulletulo menee jalan ja käden auttamisen kanssa myös hienosti, mutta apuja on tästäkin vähennettävä. Siispä harjoittelemme seinänvierus sivulletuloja ja ylempää palkkaamista. Seuraamista ollaan otettu tähän asti makupalan ”imuttamisella”, mutta jos otan makupalaa irti koirasta, niin vieterikone on valmis käyntiin. Mitenkähän siinä etenesin??? Täytyy kysyä pentukurssilla ohjeita.
-Tänne se makupala
- Anna jo
Konsta myös tokoili, tai paremminkin hömpötti kanssani hetken tekemällä vuoroin tottista vuoroin temppuja. Kampi treenasi vielä tätä meidän pitkäksi käynyttä nouto –projektia. Elokuun 23. päivä 2006 olin asettanut tavoitteeksi, että saisin kuvan Kampista kapula suussa. Tässä se nyt on! Konsta vaan puuttuu kuvasta.
- ota jo, ota äkkiä.
Ei nyt sentään vuotta olla noutoa treenattu, vaan vasta nyt reilun kuukauden. Nyt ollaan edistytty tossa kapulan pitämisessä alun sekunnin pitämisestä jo 30 s. pitämiseen. Enpä olisi ihan arvannut, että noudon opettaminen voi olla näin vaikeaa. Paljon se on vaatinut hermoja, ja kokeiluja siitä mikä toimii ja mikä ei. Kampin mielestä kapulan pitäminen on kyllä huippu kivaa, mutta sen antaminen käteeni tai kapula suussa tekeminen ei onnistu. Pitkä matka on vielä täydelliseen noutoon, mutta asetetaan se tavoitteeksi, että joskus se vielä onnistuu.
Lauantaina napattiin kyytiin Tiina ja Paavo –länderi ja mentiin näytelmätreeneihin. Tällä kertaa meidän poppoosta vain Vipu pääsi näytelmiin. Pasin aamuinen selkäkipu vain paheni treenatessa, mutta sinnillä näytelmät mentiin loppuun asti. Agitreeneihin Pasista ei ollut, joten käytin tilaisuuteni hyväksi ja treenasin Vipun kanssa. Otin vähän pujottelua ja eteen menoja. Kampi pääsi lopuksi hyppelemään aivan huvin vuoksi. Tiedän, että ei saisi koskaan lähteä asenteella ”huvin vuoksi” treenaamaan, mutta hallin hiostava ilma veti kyllä minut aivan ventiksi.
Sunnuntaina oli sitten vuorossa esineruutua ja Vipulle jälkeä. Esineruutumaasto oli hieman hankalaa hakkuumetsää, jossa oli oksia kasassa siellä täällä. Mutta eipä se Konstaa haitannut, kolme esinettä löytyi kolmella lähetyksellä. Ainakin Konstalla hajuaisti pelaa mainiosti. Kampilla taas oli huonompi päivä, sillä en muista milloin olisi näin kauheasti takkuillut. Ensimmäinen löytyi hyvin, mutta toiseen tarvittiin pari sijaistoiminto pissaa ja pari – kolme uusinta lähetystä. Olisi pitänyt lopettaa tähän, mutta kun kolmas esine oli keskellä ruutua ja suht lähellä, päätin lähettää vielä sillekkin. Sepä olikin sitten virhetikki. Yhdesti Kampi jopa merkkasi esineen, mutta ei tuonut. Kävimme sen sitten yhdessä metsästä hakemassa ja Kampi kyllä toi sen mielellään. Esine ei siis ollut liian vaikea. Jäin miettimään, että oliko risukkoinen maasto Kampin kauhistus? Herkkähipiäinen kun on. No mene ja tiedä, toivottavasti seuraava kerta on parempi.
Vipu jäljesti n. 30 m. jäljen, jossa oli n. 5 makupalaa ja lopussa makupalakuppi. Autolta asti nenä maassa mentiin ja heti löytyikin oikea jäljen paikka. Pari kertaa jäljen aikana pyörähti taaksepäin etsien jälkeä, mutta muuten eteni hienosti. Ja jäljen päänkin löysi tällä kertaa ihan itse, mutta ei ne makupalat olleet kovin kiinnostavia. Syötiin lähinnä asenteella ”no, jos on ihan pakko”.
Jotain muutakin kerettiin viikonloppuna tekemään, mutta jätänpä ne nyt kertomatta. Vipu lähtee taas mun kanssa opiskelemaan. Onkohan tänään vuorossa matikkaa vaikko äidinkieltä?
-Pia-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti