maanantaina, tammikuuta 29, 2007

Tassunlämmittelyjumppa

Pakkaspäivinä Kampi harrastaa tassunlämmittelyjumppa. Ensin takaset ylös, Yy, kaa, koo! Sitten molemmille sivuille Yy, kaa, koo. Sitten muutama vaihtoaskel ja toistetaan sama uusiksi. Vaihdetaan etusille, vaihtoaskelia takajaloilla pomppien. Lopuksi vielä keinutaan pomppien sekä taka- että etujaloilla. Tämä jos mikä on lihaksistoa vahvistavaa jumppaa. Ihmekkös tuo, kun on tuollainen muskelimies.

Totta puhuen viime talvena pudonnut tossu on edelleen uusimatta ja lenkeillä ollaan käyty ilman tossuja. Tossuja tarvitaan yleensä vasta -20 asteen pakkasissa, mutta jumppaa harrastetaan lämpimimmilläkin lenkeillä. Tänä aamuna pakkasta oli -23 ja näytti siltä, että Kampi ei tiennyt kuinka päin olisi ollut. Milloinkahan kerkeäisin kangaskauppaan???

Täytyy munkin lähteä jumppaan.

-Pia-

sunnuntaina, tammikuuta 28, 2007

Komppaniassa herätys!

Aamulla kammettiin ylös aivan LIIAN aikaisin. Pasilla oli Sentan kans kisat klo 9, joten vietimme Virpiniemessä aamupäivän. Eka kisa oli hyppyrata. Kisa meni kaikkinensa hienosti, mutta puolenvälin jälkeen alkoi rimat ja muurinpalikat ropista. Tulos oli 15. Toinen rata oli haastavan näköinen radan reunaltakin katsottuna. Kontaktit olivat tällä kertaa nopeat ja horjahtaminen puomilta toi kontaktivirheen. Alkupätkä tästäkin radasta oli moitteettoman näköistä mm. hieno pujotteluun syöttö. Pujottelun loppupään vedätys ja liian aikainen valssi kostautuivat ja Senta hyppäsi väärän hypyn. Tämän jälkeen Pasin ohjaus muuttui löysäksi ja koirakin alkoi tiputtaan rimoja.

Onneksi hallissa oli lämmintä, sillä -10 asteen pakkanen ja erittäin kylmä viima yhdistettynä saivat kädet ja jalat tutisemaan. Kisojen jälkeen lähdimme lenkille läheiselle Isoniemen montuille. Muutaman kuvan kerkesin ottaa, ennen kuin kädet menivät kylmästä kohmeiksi. Mikin kuvasta korvien kärjet on pois, koska sormeni olivat jo niin tunnottomat, että kamera heilahti aina kun painoin nappia. Konstan kuvaaminen täytyikin jättää toiseen kertaan.

-Pia-



perjantaina, tammikuuta 26, 2007

Hugo 8 vuotta, ikinuori ja iloinen

Olinpa vähällä kirjoittaa otsikkoon 8 kk, sillä Hömppä- Hupauuno on edelleen kuin nuori poika. Ainoastaan kuonossa esiintyvä harmaus paljastaa todellisuuden. On joskus ihan oikeasti vaikeata käsittää, että tuon ikäinen koira voi olla tuommonen säheltäjä ja kouhottaja, mutta kai niitäkin aina joukkoon eksyy.

Joskus sitä toivoo, että Hugo olisi edes puolet nuorempi ja ainakin kaksi kertaa fiksumpi. Nuoruutta haikailen itsekkäistä syistä: olisi kiva päästellä agilityssa vielä pitkään, kun näyttää siltä että poitsu alkaa menemään radoilla varsin mukavasti. Fiksuus taas olisi paikallaan usein varsinkin lenkkeillessä, kun herra unohtuu aterioimaan kaiken maailman kokkareita ja kikkaroita. Useimmiten Hugo tekeekin puolet lyhyemmän lenkin kuin muu lauma.

Ettei totuus vallan unohtuisi, täytyy todeta ettei Hugo kuitenkaan niin paha tapaus ole, että siitä vapaaehtoisesti luopuisin. Siispä, hyvää syntymäpäivää Hugo!

Pasi

torstaina, tammikuuta 25, 2007

Kuinka ihmisen saa nauramaan pakkaspäivänä?

Siihen tarvitaan noutokapula, kasa nakkeja ja ihminen jota haluaa naurattaa. Sitten mennään lattialle istumaan vastakkain. Leikin nimi on noutokapulalla kopitelu. Otetaan noutokapula ihmisen kädestä ja sylkäistään takaisin mahdollisimman nopeasti. Osumasta käteen saa nakin. Tästä jo yleensä irtoaa ihmisen hymy. Jos ei, niin jatketaan... yritetään sylkäistä vielä nopeammin. Välillä napataan kapula kädestä ennen kuin ihminen kerkeää edes tarjota sitä. Tästä irtoaa yleensä jo naurun ääntä, muttei kuitenkaan nakkia. Kummallista!

Jossain välissä ihminen yrittää saada sinua hitaammaksi, siis pitämään kapulaa suussa pidempään, mutta älä mene siihen lankaan. Mitä nopeampi olet sen parempi. Jos ihminen yrittää pitää pokkaa, niin parhaiten saat sen taas nauramaan peruuttamalla taaksepäin ja ilvehtimällä mahdollisimman omaperäisesti. Pelin lopputulos on se, että nakit on syöty nopeasti, ihminen on saatu hekottamaan ja minä olen voittaja, sillä ihminen ei vieläkään saanut mitään edistystä aikaiseksi.

Helppoa, kuin heinän teko. Kokeilkaa vaikka.

-Kampi-

tiistaina, tammikuuta 23, 2007

Kisat peruttu...

Kampin osalta, sillä silmätulehdus todettiin ell käynnillä. On se aika kiva toi uusi doping -sääntö, kun silmätipoistakin saa 7 vrk varoajan. Kampi lepää nämä kisat ja kannustamme Sentan suorituksia sunnuntaina.

-Pia-

maanantaina, tammikuuta 22, 2007

Itsensä tutkiskelua...

Nyt, kun olen pari päivää sulatellut Kemin kisoja ja ajatukset on jo jotenkuten kasassa, niin voin teillekin kertoa mikä siellä oikein meni pieleen. Eka radalta tulos 15.



Tässä eka radan alku. (Huom! Rata muistinvarassa piirretty, joten ei ole oikeassa suhteessa) Otin 4 esteen valssilla sisäkautta ja lähdin viemään puomille. Tässä puomin ohitus, kun vein koiraa huolimattomasti. Puomilta alastulokontakti virhe. Lopussa vielä riman pudotus. Nyt kun ajattelen, niin olisi kannattanut viedä koira 4 esteelle ja leikata takana. Jotenkin kummasti en vaan taaskaan luottanut koiraan.

Toiselta radalta hyl. Virheitä oli jo alla ainakin 5, joten jatkoin vain matkaa, kun näin että koira tuli yhden hypyn ohi. Viimeinen rata oli täysi fiasko. Ensimmäinen rima tippu ja saman tien tippu ohjaajan hanskat tiskiin. En vaan kerta kaikkiaan saanut enää minkäänlaista fiilistä radalle. Paras olisikin ollut lähteä saman tien pois, mutta jatkoin matkaa. Harmittaa tosi paljon lähinnä se, että vein radan loppuun "hälläväliä" asenteella.

Mikä meillä sitten mättää??? Tässäpä pitkällisen pohdinnan jälkeisiä päätelmiä:
  1. Tavoitteena SM -kisat. Nollajahti takaraivossa ei ole hyväksi. Liian suuret suorituspaineet ja tulosten puute syövät "miestä".
  2. Ohjaajan hitaus ja kankeus yhdistettynä koiran nopeuteen ei ole paras yhdistelmä. Asialle voi tehdä jotain... mutta onko tarpeeksi tahtoa ja motivaatioita.
  3. Kontaktit. Ikuinen ongelma, johon olen yrittänyt jos vaikka mitä. Välillä hyvät ja taas välillä "leviää".
  4. Keskittymisen puute. Kisoihin mennään usein "juoruilemaan" seurakavereiden kanssa (mikä tietysti on myös kivaa) ja sitten huomaakin, että radalle mennessä ei jännitä yhtään.
Mitä nyt teen:
  1. Nollajahti unholaan. Aikaisemmin ajattelin, että luovutan, jos en yritä nollia viimeiseen asti. Nyt ajattelen, että olen realisti ja keskityn pieniin asioihin radoilla. Yritän taas saada kiinni akiliidon hauskuudesta.
  2. Venyttelyä ja jotain muuta liikuntaa. Ehkäpä tästä lisää myöhemmin...
  3. Kontakteista yritän saada koiralle vielä hauskemmat.
  4. Aloitan keskittymisen aikaisemmin, mutten tee keskittymisestä pakkopullaa!
Kampilta jää luultavasti ensi viikonlopun kisat väliin, koska sairastaa ilmeisesti silmätulehdusta. Silmä on punainen ja rähmii jonkun verran. Sain huomiseksi ajan ell:n, joten silloin selviää mikä silmää vaivaa.

-Pia-

sunnuntaina, tammikuuta 21, 2007

Kemistä kajahtaa...

... nimittäin uutisia Pakkasrallista. Käytiin hytisemässä kylmän kourissa, onneksi ei ollut niin kylmää kuin viime vuonna. Väittivät ettei ollut kuin - 15 pakkasta ja tuulta ei juuri ollut.

Päivä alkoi Sentan osalta hieman lämmitellessä päivän rientoihin, tuloksena 15 radalta ja sijoitus 8.
Pituus tuotti Sentalle ongelmia ja se mentiin vielä kahteen kertaan. Kuitenkin kokonaisuutena ajatellen rata oli varsin hyvä ja jatkossa meno paranikin. Toinen rata oli meille sopivampi, paitsi että nyt oli ongelmana kontaktien alastulot. Siinä vierähti aikaa sen verran, että aikavirhettä tuli 0,72 sekuntia mutta muuten puhdas rata! Yhteisen agilitytaipaleemme ensimmäinen 0- tulos oli siis nähnyt päivänvalon! Sijoitus oli 3. Viimeinen päivän radoista oli hyppyrata ja siinä taisi minulla loppua sekä kunto että sen myötä ajatus, koska tein itse pari tyhmää virhettä ja seurauksena oli 20 ratavirhettä ja sijoitus 8.

Hugo kisasi kaksi kisaa ja ensimmäinen sujui mainiosti lukuun ottamatta omaa sijoittumistani parissa kohdassa. Ensin Hugo koski minua ja toisessa paikassa kaarros meni pitkäksi. Tuloksena kuitenkin 0- rata ja sijoitus 4. Toisella radalla Hugo putosi puomilta, onneksi loukkaamatta itseään ja jälleen kerran menin muuttamaan ratasuunnitelmaa kesken radan, seurauksena hylkäys neljänneksi viimeisellä esteellä.

Kampi meni kolme kisaa, ekasta 15 radalta ja kahdesta hylkäys. Pia aikoi kommentoida niiltä osin lisää myöhemmin.

Kotimatkalla alkoi silmiä väsyttämään. Lisäväsymystä aiheutti Pian vanhempien luona nauttimamme hyvä ateria. Konsta lähti mukaamme kotiin ja saunan jälkeen olo oli jo erittäin väsynyt ja nukkumaan menoa ei tarvinnut miettiä kovin kauaa.

Pasi

torstaina, tammikuuta 18, 2007

Kun luotto pelaa...

Eka tämän päivän juttuja... Hugo ja Kampi pääsivät osteopaatin uusintakäsittelyyn. Molemmat olivat jälleen jumissa, mutteivat onneksi yhtä jumissa kuin viime kerralla. Oliskohan syynä poikien vetämät spurtit liukkailla keleillä?? Sitä kun ei paljon osata itseä säästellä. Jokatapauksessa nyt pitäs kisakuntoisten elukoiden olla kunnossa lauantain startteja ajatellen... Toista voi olla ohjaajien kunto. Aina sitä kyllä muistaa koirat huolehtia. Monesti käy niin, että vaikka kuinka olis itse jumissa, niin ei viitsi tilata hierontaa. No hyvä, että edes koirilla meno irtoo.

Sitten tohon otsikon jutuun. Eilen treenattiin tälläinen rata:



Haasteena tuossa radassa oli pujotteluun viennit. Mietin moneen kertaan, että miten menisin. Kampilla pujottelu on aika varma este, mutta en vieläkään luota siihen täysin. Lopulta menin radan niin, että ohjasin 1. , 2. ja 3. esteen menemällä puomin vasemmalta puolelta. Siitä sitten helposti pujotteluun. 8. esteen jälkeen tein valssin ja vein putkeen. Jäin puomin oikealle puolelle ja lähetin pujotteluun. Hienosti aloitti pujottelun ilman mitään kyselemisiä. Otin vielä "varmuuden vuoksi" uusinnan ja koira todisti, että osaa hommat itsenäisesti. Muutenkin rata meni varsin mallikkaasti, joten tästä on hyvä lähteä Kemiin kisailemaan.

Pasi akiliiti sekä Sentalla että Hugolla. Senta aloitti radan samalla tavalla kuin Kampi ja se onnistui hienosti. Ongelmia oli 7. ja 8. esteiden välistävedossa, joka korjaantui Pasin käännettyä rintamasuuntansa kohti 8. estettä. Pasi ohjasi Sentan 9. ja 10. esteille ulkokautta varmistaen Sentan pujottelun. Ongelmia oli myös esteillä 11 ja 12, kun Senta halusi aina välttämättä lemppariesteelle nimeltä puomi. Pasi vielä varoi viemästä puomille ja kuitenkin omalla liikkeellään vei kohti puomia.

Hugo aloitti samoin kuin Senta ja Kampi. Kolme ekaa estettä sujui mainiosti, mutta pujottelusta tuli kesken pois ainakin 3 kertaa. Toisella ratakierroksella malttoi vihdoin pujotella loppuun. Loppuosa radasta sujui mallikkaasti, ainoastaan esteellä 5 rima tippui huolimattoman kääntämisen johdosta. Toisella kierroksella sekin sujui hyvin.

Lauantaina kisailemme siis Kemin pakkasralli -kisoissa. Nimensä mukaisesti lauantaiksi on luvattu -20 astetta. Hyrrr, kylmää näin lämpimän jakson jälkeen. Kampi ja Senta on ilmoitettu kolmeen kisaan ja Hugo starttaa kaksi. Pitäkee peukkuja!

-Pia-

sunnuntaina, tammikuuta 14, 2007

Viikonlopun kuulumisia

Flunssa alkaa olla jo selätetty. Kuumeilu kesti kolme päivää, mutta nuhaa on vieläkin.

Lauantai iltana keksittiin lähtä klo 20 jälkeen treenaamaan. Kunto ei vielä sallinut kovin rajuja treenejä, joten otin Kampilla kontakteja ja pujotteluun syöttöjä. Avokulmat menee ihan kivasti, jos en mene sörkkimään sekaan. Pujottelun alkupään puolenvaihdot ovat ongelma. Ei kestä jyrkästä kulmasta lähettää Kampia pujottelemaan ja sen jälkeen vaihtaa puolta. Hugolle otettiin myös pujotteluun syöttöjä ja houkuttimena oli "lemppari" putki. Hugon ongelmana on se, ettei osaa aloittaa pujottelua avokulmista. Pasin täytyy näyttää oikea aloitusväli tai muuten Hugo painaltaa vaikka puoleen väliin pujottelua. Yritettiin harjoitella avokulmiin lähetyksiä laittamalla lelu eka väliin (toimii hyvin Kampilla). Yritykseksi jäi, sillä eihän Hugo sitä lelua nähnyt, vaikka minä kuinka näytin. Tapansa mukaan höselsi menemään puoleenväliin pujottelua. Treenataan tuota inhimillisemmällä ajalla, jottei naapureiden tarvii valittaa koirien huutamisesta. Tai sitten keksitään jotain muuta...

Tänään käytiin mielenkiinnosta katsomassa taloa Ylikiimingin Joloskylässä. Eli, Oulustahan on Joloskylään n. 43 km. Muutamia plussia: A la Carte -keittiö, Tulikiven takka ja leivinuuni, 3 ha tontti, hienot maastot, ei olis tarvinnu rempata. Sitten ne miinukset: Vain yksi makkari, pitkä matka Ouluun, vähän säilytystilaa, lähimpään kauppaan 14 km, sijaintiinsa nähden aika kallis. Talo oli vanha, mutta hyvin sisältä rempattu. Vielä ei tietoakaan mitä tehhään ... täytyy laittaa mietintämyssy päähän.

Mutta, nyt laitan unilakin päähän. Hyvää yötä!

-Pia-

tiistaina, tammikuuta 09, 2007

Ei kannattas nuolasta ennen kuin tipahtaa

Tuo vanha sanonta piti taas kohdallani paikkaansa. Sunnuntaina kun kävimme Minnan, Vilman ja Pennin kanssa iltalenkillä sanoin Minnalle, että on flunssainen olo, muttei kuitenkaan nuhaa. Seuraavana aamuna oli sitten se nuha. Eilen kirjoitin tänne, että on nuha, muttei kuumetta. Tunnin päästä kirjoituksesta oli kuumetta jo heti reilummin. Viime yö oli aivan kamala. Heräsin ainakin 30 kertaa niistämään ja pärskimään. Aamulla kuume oli kavunnut jo yli 38 asteen. Päivä olenkin sitten nukkunut. Onnkeksi on tuo "koiran kusettaja" paikalla, ettei ole tarvinnut lähtä lenkille. Eipä tuo ilmakaan paljon houkuttele; taas on niin liukasta, että saa tarkkaan miettiä mistä kävelee. Viikonlopun lumista ei ole tietoakaan. Uskomaton talvi.

Hieman arvelluttaa nuo Kemin kisat... takana on pitkä tauko. On ollut ns. virallista taukoa ja Kampin sairauslomaa. Tuskin päästään huomennakaan vielä treenaan. Kuinkahan Kampi käy kuumana, kun vihdoin pääsee kentille? Ittellä on jokapaikka juntturassa ja olis kiva käydä hierojalla, jotta edes joten kuten pystys ohjaamaan. Täytyy kuitenkin odottaa, että olo tästä paranee.

Oonkohan mä nyt ollu päivän kiintiön pystyssä?? Taidan taas painua pehkuihin.

-Pia-

maanantaina, tammikuuta 08, 2007

Punanen nenä ja sininen hetki

Iski sitten kaamea flunssa. Viikonloppu meni kurkun karheuden kans taistellessa. Tänä aamuna iski sitten nuha. Tuntuu ettei paperia kerkee alle laittaa, kun jo tippasee... Mutta ei tietenkään kuumetta, ei vaikka kuinka mittais. En tiedä olisiko kuume pahempi vai parempi, mutta ainakin voisi hyvällä omallatunnolla jäädä aamulla nukkumaan.





Tässä pari kuvaa viime lauantain "auringon " paisteesta. Myöhästyttiin vähän päivän parhaimmasta hetkestä ja kuvista taisi tulla lähinnä siniset. Mää lähen nyt vällyjen alle niistämään.

-Pia-

perjantaina, tammikuuta 05, 2007

Hugo ja Kampi käsittelyssä

Hugo ja Kampi kävivät eilen paikallisen osteopaatin käsittelyssä. Koirat alkavat nykyisin vinkumaan innoissaan, kun käännytään osteopaatille . Aivan kuin oltaisiin menossa treenaamaan... Kertoo kait jotain siitä, mitä mieltä ovat käsittelystä. Hugo oli jumissa kohdasta missä rintaranka ja lantio yhdistyvät. Käsittelyn jälkeen Hugolla oli "mukava olla", niinku osteopaatti sanos. Kampi oli jumissa lapaluiden välistä. Oikea puoli oli totaalisen jumissa ja kuulemma on vaikuttanut vasempaan etuseen. Kampin selkä on aina kivan pehmeän oloinen kun lähdetään käsittelystä. Venyttely, vanuttelu ja nikamien niksauttelu tekevät siis tehtävänsä. Tämän ja kahden viikon päästä olevan uusintakäsittelyn jälkeen on hyvä lähteä Kemiin pakkasralli-kisoihin.

Kevään treeniaikataulutkin ovat ilmestyneet nettiin. Jatketaan edelleen itseohjautuvassa ryhmässä samalla kokoonpanolla, vain pari koirakkoa oli tullut lisää joukkoomme. Meillä on hyvä treeniporukka, jossa saadaan hyviä vinkkejä ja toivottavasti osataan niitä myös muille antaa (joskus kovallakin äänellä).

Nyt iltalenkille! Hyvää yötä!

-Pia-

tiistaina, tammikuuta 02, 2007

Vanha vuosi takana, uudet kujeet edessä

Niin se vaan taas vuosi vaihtui uuteen. Ihan hyvin se meilläkin vaihtui, kun hokattiin laittaa radio päälle. Kampikin rauhoittui sängyn alle, kun istahdin koneen ääreen päivittämään kotisivuja. Kotisivujen muokkailun parissa vierähtikin joku tovi. Tein niitä aika monen mutkan kautta. Kuvat muokkasin kannettavallani, joka ei ollut verkossa. Sitten talletin kuvat tikulle ja siirsin verkossa olevaan pöytäkoneeseen. Jos kuvat eivät olleet sopivia, niin sitten takaisin kannettavan pariin. Sivujen ulkoasua muokkailin notepadilla. On muuten yllättävän kehittävää. Aamulla tunsin kyllä, että koneen ääressä on istuttu...

Pasi kävi Hugon, Mikin ja Konstan kanssa n. klo 22 aikaan vielä lenkillä. Minä jäin Kampin seuraan sisälle. Pojat olivat kulkeneet, kuin mitään pauketta ei olisi ollutkaan. Mitäpä ne vetskut enää säikähtäisivät...

Kampi ei ole enää nilkuttanut. Saimme osteopaatille ajan torstaiksi, joten eiköhän siellä selviä onko vaiva lihasperäistä. Ja itse Macho -Kampikin on palannut kehiin. Itseasiassa, jos Kampilta kysytään, niin mitään en ole koskaan pelännyt enkä pelkää! Niin ja vielä se, että Konstan vatsa on tervehtynyt, joten pojat saavat kohta avata hyllyn päälle jemmatut joulupaketit. Jeee!!!

-Pia-