perjantaina, tammikuuta 30, 2009

Kuka alkaisi hippasta?


Kuka mua alkaisi?


"Mä en ainakaan sorru moisiin leikkeihin" tuumii Iitu


Vielä vähemmän mä, täällähän on luntakin melkein nilkkoihin asti!


Alkasit mua, jooko! Pliiss!


Pliiss, alkakaa mua...


Edes...


ihan vähän, jooko!


Hei, kattokaa nyt kuin kivaa mulla on!


Sait ylipuhuttua, näytän sulle kuinka hippasta leikitään!


Hei, mihin se Iitu oikein hävis?


Heh, heh, kakara lankes ansaani pahemman kerran ja meni ihan hukkaan.


Nyt kakara ei hippastella vaan mennään sisälle lämpimään.


Ääähh, tylsiä tyyppejä. Kuka mua alkaisi?!?

HIPPAsen hauskaa viikonloppua!

-Pia-

sunnuntaina, tammikuuta 25, 2009

Noviisi ja konkari pakkasrallissa

Klo 7 napattiin matkalta kyytiin Adeina, Amanda ja Vipun sisko Kuje ja lähdettiin kohti Kemin Junkohallia. Perillä oltiin hyvissä ajoin (kerrankin), vietiin kamat halliin, hoidettiin ilmoittautumiset ja lähdettiin hyvälle lämmittelylenkille.

Vipu mennä humputti kolme rataa. Ensin kaksi agirataa ja viimeisenä hyppyradan. Agiradoilla tarkoituksena oli testailla, että toimiiko Vipun kontaktit myös kisoissa. No, ei toiminut silleen kuin treeneissä. Suurin syy taisi olla ohjaaja, joka tahmaili, kökki tai muuten vaan kiirehti, jota ei tietenkään treeneissä tee. Yksi A:n kontakti oli hyvä, muut kontaktit Vipu otti, mutta pysähtyi joko liian aikaisin tai liian myöhään (vasta maassa).

Mistä sitten virheitä tuli? Yllätys, yllätys kaikki Vipun ratojen virheet olivat kieltovirheitä. Syykin oli selvä, Pasin jalat vetivät enemmän puoleensa kuin ohjaava käsi ja edessä olevat esteet jäivät suorittamatta. Mukana oli tietysti ripaus molemmipuolista jännittämistä, epävarmuutta ja yhteistä kisakokemattomuutta, joten näiden yhteys toi radalle häilyvää ohjausta.

Vipun hyppyrata oli täynnä dramatiikkaa. Kentän laidalla piti melkein laittaa silmät kiinni, niin hurjan näköistä meno oli. Pasi oli ihan hukassa radalla, valsseja ja persjättöjä tuli mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Pari kuitenkin taisteli radan nollalla maaliin 7 sekunnin ihanneajan alituksella ja sijoittuivat 1. Toinen sijakin tuli meidän autokyytiin Amandalle ja Adeinalle. Onnittelut toisesta nollasta!

Kampi kisaili yhden agi- ja yhden hyppyradan verran. Molemmilta tuli hylyt. Ágirata oli ehkä vähän varovaista menoa, aivan kuin Pasille olisi jäänyt päälle Vipun ohjaaminen. Hyppyrata oli jo toisenlaista, sitä normaalia Kampin ohjaamista. Parin menoa olikin tosi kiva katsoa. Seppo Savikko oli suunnitellut kinkkisen radan, jonka lopussa moni koira hyllytti putkeen vaikka sinne ei olisi pitänyt mennä (koitan jossain välissä pirtää ainakin lopun radasta). Niin, sinne putkeenhan se Kampikin itsensä Pasin estelyistä huolimatta survoi. Tosin sitä ennen oli jo tullut ainakin yksi rima alas.

Nyt täytyy saada Vipulle paljon ratatreeniä, helppoa ykkösluokan treeniä, jossa irrotellaan ja tehdään itsenäisesti esteitä. Niin ja paljon lisää kontaktitreeniä, ehkäpä videokameran kera, jotta Pasikin pääsee näkemään mitä oikeasti itse kontakteilla tekee.

Näillä mietteillä uuteen viikkoon.

-Pia-

torstaina, tammikuuta 22, 2009

Rentoutusta ja revittelyä

Ihan ekaksi... SUURET KIITOKSET kaikille onnitteluista! Vipun kanssa jatketaan vielä alokasluokassa ja yritetään saada kasaan ne kolme 1. tulosta. Tarkoitus olis saada kisakokemusta (ainakin minä tarvitsen sitä :)) rutkasti lisää. Avoimeen siirtyminen on vielä pitkän matkan päässä, sillä esim. noudon opettelussa ollaan jouduttu palaamaan taaksepäin (alkoi puremaan kapulaa). Vaan mihinpä meillä olisi kiire... ei mihinkään. Treenaillaan ja kisaillaan pikkuhiljaa ja katsotaan mihin asti innostus ja taidot riittävät.

Sunnuntaina oli tiedossa Kampin hemmottelupäivä. Luottohieroja tuli pitkästä aikaa käsittelemään Kampia. Vipu oli taas rasittava... haukkui tulijan pystyyn. Onneksi rauhoittui suht nopeasti, viimeistään sen jälkeen kun vieras istui aloilleen. Ja mitä tekee Kampi, innoissaan haukahtaa pari kertaa ja sen jälkeen menee vieraan luo rapsuteltavaksi. Siinä yks suuria eroja Kampin ja Vipun käyttäytymisessä.

Kampi tapansa mukaan lösähti hierojan eteen käsittelyyn. Heti kohta silmät alkoivat luppasemaan ja kaveria sai melkein herätellä kun käsittely oli ohi. Toinen lapa oli tosi jumissa, samoin vastakkaisen puolen takaosa. Ne kun hieroja sai auki, niin olipas Kampi ihan erinäköinen liikkuessaan. Loppupäivä otettiin liikunnallisesti ihan iisisti ja samoin maanantai, jolloin Kampin vuoden ensimmäiset ryhmätreenit jäivät väliin.

Tiistaina käytiin Vilman ja Pennin kans pitkästä aikaa mukavalla mettälenkillä. Kameraakin tuli ulkoilutettua pitkästä aikaa, mutta valon puute ei suonut hääppöstä kuvan laatua. Kiitos Minna lenkkiseurasta. Kaksin aina mukavampaa!


Vipu ja Vilma kirmailevat


Pennin ja Vilman painia


Kampi kurvailee

Illalla oli sitten Vipun tokopäivä, jolloin alkoi pyörimään uusi ryhmä kolmen vetäjän voimin. Vetäjät halusivat nähdä jättävien liikkeiden ja seuraamisen suoritusta. Menin ensin näyttämään jättävät liikkeet, jotka molemmat menivät hyvin. Pienen tauon jälkeen menin seuraamispisteeseen, jossa seuraaminen ei sitten mennytkään hyvin. Vipu oli sitä mieltä, että taas treenataan jättäviä ja pysähteli aina kun kuvitteli mun antavan jonkinmoisen merkin. Treenailin sitten itsekseen seuraamista hyvin lyhyissä pätkissä, vaihdellen suuntia nopeasti.

Eilen oli Vipun litiläti ryhmätreenit. Vipulla oli oikein mukavat treenit, tuttuja tyttöjä paljon, joita pystyi treenejen välissä riiaamaan. Tytöt vaan eivät olleet kovin suotuisia :). Itse treenit menivät tosi hyvin, sillä radalla oli kaikki kontaktit, joiden suoritus meni ihan nappiin. Toivottavasti onnistuisi Kemissäkin!

Tänään pääsin purkamaan agressioitani pikkupoikiin!!! Pojat olivat nimittäin kentällä paukuttelemassa papatteja ja sain ne itseteosta kiinni. Arvatkaa tuliko muutama ärräpää ja poliiseilla uhkaus! Säikähtivät sen verran, ettei paukuttelua sen jälkeen kuulunut. Vaan kuinka kauan muistavat...

Tässäpä viikon puuhat, tänään olis vielä Vipulla treenit Mikon opeissa ja niillä eväillä sitten jännittämään Kemiin Vipun ensimmäistä agilityrataa.

-Pia-

sunnuntaina, tammikuuta 18, 2009

Pieni tokokoira

Pieni tokokoira kävi nyt astelemassa ensi askeleensa tokokisarintamalla, eikä ihan pöllömmin...

Pohdintoja ennen liikkeitä ja liikkeistä:

Alokasluokan alkua odotellessa, Vipu bongas kehänlaidalta kultsunartun, joka tietysti nostatti mun sydämensykettä aikamoisesti. Yritin siis pitää Vipun visusti mahdollisimman kaukana kultsusta. Onneksi Vipu ei sitä sitten pahemmin noterannutkaan. Sirutarkastus oli Vipulle melkoinen koitos. Hirvee rimpuileminen tuomarin edessä. "Huoh" ajattelin, että mitäköhän tästäkin tulee. No siru saatiin tarkastettua ja tilanne rauhoitettua.

Vihdoin oli aika mennä kehään luoksepäästävyys- ja paikallaolo-osioon. Huomasinpa siinä, että kultsu narttu oli myös alokasluoksassa ja vain yksi koira välissä. Vipu katseli neitoa kainosti, mutta kun käskin sivulle, niin onneksi unohti nartun. Luoksepäästävyys meni ihan hyvin. Istui sivulla, mutta kun tuomari tuli rapsuttamaan, niin Vipu oli selvästi sitä mieltä, että eiköhän se lääppiminen jo riitä. Siitä siis 10 p.

Sitten se 2 min paikallaolo. Siinä vaiheessa kun irrotettiin taluttimia, niin vieressä oleva valkoinenpaimenkoira uros bongas Vipun, pääsi omistajan hallinnasta ja tuli luoksemme. Yritin husia koiraa pois ja pidellä samalla Vipua kauempana. Omistaja ei meinannut saada koiraa kiinni. Onneksi koira ei ollut vihainen, muuten meidän paikallaolo olis jäänyt siihen. En varmasti olisi uskaltanut ottaa riskiä, että monta kertaa isompi koira syö Vipun. Rauhoittelimme koirat paikallaoloon ja Vipu meni kertakäskystä maahan (itseasiassa hieman ennakoi, mutta tuomari ei huomannut sitä). Kaks minuuttia on kamalan pitkä aika seistä koiraa päin. Siinä kerkes monet kerrat katsoa Vipua ja Vipun vieruskaveria ja mittailla matkaa kuin kauan itsellä menis juosta paikalle, jos jotain sattuisi. Onneksi mitään ei sattunut ja koirat makasivat levollisesti. Vihdoin kaks minuuttia täynä, palaaminen koiran luo ja eka käskystä istumaan. Tästä liikkeestä myös 10 p.

Sitten pikku tauko, jonka aikana kerettiin käydä ulkona vähän kuumentamassa Vipua. Otin nimittäin Kampin autosta ja leekasin sen kanssa pihalla ja sekös Vipua sapetti. Sisällä tehtiin vielä niin, että Pasi piteli Vipua ja minä olin kauempana. Vähän ennen omaa vuoroamme, otin koiran ja leikitin sitä ja siitä mahdollisimman nopeasti kehään.

Seuraaminen kytkettynä: Olisi voinut olla parempaakin. Vipu oli vähän ulkona kartalta ja seurasi hyvin väljästi, mutta kuitenkin suurimman osan aikaa oikealla paikalla. Tästä 8 1/2p.

Seuraaminen taluttimetta: Sama meno jatkui, välillä ihan siedettävän näköistä, välillä väljää. Viimeiseen sivulletuloon tarvittiin toinen käsky. 8 1/2p.

Maahanmeno: Jättävät olivat ne kaikkein jänskimmät liikkeet, mutta turhaan. Maahanmeno oli hyvä... ehkä pikkuisen hidas ja vino... mutta hyvä kuitenkin :). Tästä 10 p.

Luoksetulo: Vipun bravuuri oli Vipun bravuuri. Hidasti vähän lopussa ja kävi suoristamassa itsensä ehkä hitusen liian kaukana takanani, mutta tuli suoraan sivulle. Tästä 10 p.

Seisominen: Pysähtyi hyvin käskystä, mutta palatessani alkoi haistelemaan mattoa ja otti pari askelta eteenpäin. Liekkö ollut jotain sijaistoimintoa vai mitä? Tästä pisteitä 8.

Estehyppy: Lähti eka hyppykäskyllä, mutta kopsautti jalkansa esteeseen. Jäi hyvin seisomaan toiselle puolelle, eikä liikkunut kun tulin vierelle. Tästä 9 p.

Kokonaisvaikutus: 10 p.

Yhteensä siis 185 p, 1. tulos ja sijoitus 6.

Eipä voi muuta sanoa kuin, että meni paremmin kuin olisin osannut odottaa!!! Olen siis HIRVEEN YLPEE tosta pikku, pikku tokokoirasta!!! Otus jaksoi koko karkelot alusta loppuun asti, vaikka häiriötä tuli vähän joka suunnasta. Mulla jäi kyllä noista riennoista niin hyvä mieli, että mennään varmaan toistekkin!

Itteeni olen silleen tyytyväinen, että muistin tehdä kaiken mitä pitikin, en unohtanut käskyjä, pysyin rauhallisena ja varmana, enkä edes jännittänyt kehässä.

Kiitos kaikille meitä kannustaneille! Teiltä on tullut ihanan kannustavia kommentteja! Erityiskiitokset Paulalle hyvistä ryhmätreeneistä ja Katjalle hyvistä vinkeistä ja poppaskonsteista, muistin käyttää niitä :). Sarille ISO kiitos, että yleensäkkin innostuin tästä lajista, ilman sua olisin varmasti heittänyt kinttaat tiskiin! Sarille myös kiitos kisoihin valmentamisesta, siitä oli iso apu!

SUURET KIITOKSET kasvattajalle, KIITOS Kipa tästä upean ihanasta harrastuskoirasta!


Tokokoira kerää virtaa...

-Pia-

perjantaina, tammikuuta 16, 2009

Arkinen aherrus alkaa taas

Torstaina oli ensimmäiset Activedogin treenit joulutauon jälkeen. Pakkasta oli ulkona yli 20 astetta, mutta onneksi sisällä oli lämmintä. Kampi ei nyt ainakaan kevätkaudella pääse nauttimaan hallin fiiliksistä, sillä haimme vain Vipulle paikkaa. Ja sekös Kampia tietenkin sapettaa!!!

Vipu olikin aivan elementissään treeneissä. Kaikki ohjaajat tutustuivat ensin rataan ja menivät sitten radan kuvitteellisella koiralla. Sitten otettiin koirat kehiin ja yllätysyllätys, ei ihan mennyt Pasin suunnitelmien mukaan. Muutamalla muutoksella ja toistolla pätkä onneksi onnistui. Viimeisenä esteenä ollut keinu meni loistavasti. Yhesti Vipu ei malttanut jäädä kontaktille.

Ensi viikolla pyörähtävät käyntiin loputkin treenit. Huh, ei pitäis olla vapaa-ajan ongelmia kun joka illalle, paitsi perjantaille, olis jotakin ohjelmaa. Onneksi on kaks koiraa ja kaks ohjaajaa, niin ei tartte ihan joka ilta olla menossa.

Huomenna on sitten edessä se tosikoitos. Vielä ei ole perhosia vatsassa ja toivottavasti ei pahemmin tulekkaan. Huomasin muuten, että huomenna tulee tasan 1v11kk, kun olin Konstan kanssa saimaisessa hallissa samaisen tuomarin kokeessa avoimessa luokassa ja saatiin 1. tulos. Katsotaan miten huomenna käy.

Lopuksi vielä kuvia Kampin kynimisestä... vai oliko se nyppimisestä :).


Voi ei, taasko kotiparturilla on näppinsä pelissä


Viheltele ja hyppele vaan, en tod poseraa sulle... veit sitten viimeisetkin lämmittimet.

-Pia-

maanantaina, tammikuuta 12, 2009

Torniossa tokoilemassa

Sunnuntaina pakattiin koirat autoon ja auton nokka kohti pohjoista. Matkaa 130 km ja määränpäänä Tornio. Oltiin varattu Torkk:n treenihallista (kuva tiloista) tunti halliaikaa tokotreenejä varten. Halli sijaitsee teollisuusalueella ja treenitilat ovat hallin toisessa kerroksessa. Ihanan lämpimät tilat ja puhdas halli.

Jaa, että miksikö me sinne asti lähdettiin treenaan ja vieläpä tokoa?!? Sitä kysyin ensin itseltänikin, että oikein tokon takia Tornioon. Jos olisi ollut agista kyse, niin ei olisi ollut mitään kyseenalaistettavaa. No, toko on nyt kuitenkin mun ykkösharrastus (agilisenssiä en vieläkään hommannut), joten miksei sitten tokonkin takia. Niin, ja tärkein syy oli se, että ensi lauantaina startataan tokoura samaisessa hallissa, joten halusin hieman totuttaa Vipua halliin.

Pidettiin Vipun kanssa hallissa hauskaa, leikittiin liikkeiden lomassa paljon, otettiin välillä tolpan kiertoja, jalkojen välistä pujottelua ja ympäripyörimistä. Liikkeissä panostin onnistuneisiin suorituksiin, joten otettiin liikkeet helpoimman kautta. Itelle jäi ainakin hyvä mieli treeneistä, toivottavasti koirallekkin.

Nyt ei sitten enää korjailla mitään liikkeitä, viikossa ei kerkee muuta kuin sotkea asioita koiran päässä. Vahvistetaan vaan muutamia juttuja ja hassutellaan. Mielikuvaharjoituksia yritän tehdä ja kaikki liikkeet ajoin käydä kisamaisesti ilman koiraa läpi. Kisan suhteen ei ole mitään odotuksia, tämä on vain taidontarkistus koe. Toiveita toki on mm. se, että pystyisin pitämään oman jännitykseni siedettävällä tasolla, enkä mokaisi mitään pahasti. Toivelistalla on myös se, että Vipu kestäisi kisatilanteen tuomat haasteet: vieraat ihmiset, toiset koirat, minun jännittämisen ja olisi reipas koira. Peukut pystyyn!

-Pia-

Lauantain kontaktitreenit

Agilityä oli vuorossa lauantaina ja aiheena kontaktit radalla. Kampi konkarina meni samaa Vipulle suunniteltua pätkää, mutta kertaus ei koskaan ole pahitteeksi. Kampin huonoin kontakti on ehdottomasti keinu, hirvee hinku hypätä pois heti kun keinu laskeutuu.

Vipu treenaili ensin yksittäisiä kontakteja remmissä, sitten irti ja lopuksi ratana. Keinu on tosi hyvä, tulee päähän asti ja odottaa keinun laskeutumista. Lopuksi vielä etutassut maahan. A oli niin vaudikas, että heikompia hirvitti. Ei tainnut hipastakkaan A:n harjalle, kun loikkas ylösnousulta suoraan alastulolle, mutta hienosti pystyi jarruttamaan niin, että takatassut jäivät kontaktille. Puomi sitten on edelleen murheenkryyni. En tiedä miten se on niin erilainen, ettei siihen meinata millään pysähtyä. Jarrutetaan kyllä, mutta pysäytys menee aina niin pitkäksi, että kaikki tassut on jo maassa. Palattiin sitten taas remmiohjaukseen puomin osalta.

Kuun lopussa on kisat Kemissä, joihin Kampi osallistuu kahden kisan verran ja Vipulle on sitten siunaantunut kolme kisaa. Ensimmäiset perusradat olis siis Vipulla edessä ja kontaktit pitäisi saada sitä ennen kuntoon. Muissa esteissä ei onneksi ongelmia olekkaan, pujottelu on jo aika varma, toki treenaamista kulmien ja irtoamisten kanssa on paljonkin. Tärkeysjärjestyksessä ensin kuitenkin nuo kontaktit.

-Pia-

perjantaina, tammikuuta 09, 2009

Kisamaista treenaamista

Tokotreenit aloitettiin reilun puolen tunnin reippaalla lämmittelylenkillä. Meinas tulla oikeesti hiki, kun vaatetta oli saman verran kuin -20 asteen pakkasella. Nyt sentään pysyttiin kympissä. No, lenkki meni rattoisasti puhelimessa läpättäen ja hikeä pyyhkien. Eipähän palellut hallilla.

Pasi nappas meidät matkalta kyytiin ja ajeltiin hallille, jossa meillä oli treeniseurana Katja ja Ruska. Kovasti Vipua olis Ruska kiinnostanut, mutta ei onneksi häirinnyt tekemistä. Suunnitelmissa oli ottaa alokasluokan liikkeet ilman palkkauksia, mutta hieman jouduin siitä lipsumaan.

Luoksepäästävyys: hyvä, ei liiku sivulta, mutta "mulkoili" hieman Katjaa.
Paikallaolo: Paikkamakuussa kaverina Ruska. Meni maahan vinoon, mutta makasi paikallaan tapansa mukaan kuin tatti, vaikka Katjan kans lärpäteltiin :).
Seuraaminen hihnassa: Ihan kauheeta remmiohjausta multa. Treenattu aivan liian vähän.
Seuraaminen vapaana: Ihan eri tuntuista menoa. Seuras hyvin ja piti paikkansa.
Liikkeestä seisominen: Oli vähän hypähtänyt Katjan "käsky" sanalla, mutta jäi seisomaan mun käskystä. Palatessa vähän liikkumista.
Luoksetulo: Vauhdikas, mutta perusasento ei nyt ihan nappi.
Liikkeestä maahanmeno: Meni hyvin maahan, mutta palatessani nousi seisomaan. Otin liikkeen uudestaan.
Hyppy: Mokasin, kun tein valmistelevat rituaalit hyppyä varten ja vastasin liikkurin kysymykseen "valmis" ja Vipu luki sen käskyksi ja hyppäsi hypyn. Hypyssä vaihdan valmis -sanan pelkkään nyökkäykseen.

Suurin ongelma meillä näyttäs olevan nyt kokeessa palkkaamisen vähyys. Kun ei tule edes sanallista palkaa, niin Vipu on ihmeissään. Siksi jättävien liikkeiden paluussa tulee pyörimistä. Ja toinen palkaamattomuuteen liittyvä juttu on motivaation säilyttäminen kokeen ajan.

Ihan kaikkein suurin ongelma taidan kuitenkin olla minä, etten vain itse mokaisi tulevaa koetta jännittämiselläni. Lähdetään kuitenkin pitämään hauskaa... Tokokoutsin sanoin: tämähän on vain tokoa, ei sen kummempaa :).

Katjalle ISO kiitos kaikista vinkeistä. Treenaillaan vielä, kun keritään, remmiseuraamista, takapalkkaa ja etupalkkaa jättävissä... ja paljon muuta :).

-Pia-

maanantaina, tammikuuta 05, 2009

Treenihuumaa

Paukkupakkasten jälkeen yksi lauhempi päivä sai tämän lauman treenihuumaan ja syhkästiin hallille. Laumasta puuttui vain yksi, Pasi, joka oli leipää tienaamassa. Minä siis pääsiin ohjastamaan piiiitkästä aikaa Kampia. Juu, ja sen huomasi... jalat olivat kuin olisi puupökkelöitä vetänyt perässä, eikä tuo muu kroppakaan niin hienosti kulkenut. Mutta hyvät treenit oli ja hirvittävän mukavaa... melkein olin jo unohtanut, miten mukavaa.

Vipulle sain mukavat häiriötokotreenit, kun muitakin innokkaita treenaajia ilmestyi hallille. Ja nyt sain kyllä olla oikein ekstraylpeä pikkumiehestä! Vipu oli koko ajan kuulolla, vaikka radalla meni innosta haukkuen koira ja vieläpä narttu. Niin se onni vaihtelee, viimeksi oli työ saada Vipu kuulolle ja nyt ei mitään ongelmaa. Mutta hyvä näin.

Nyt sitten vietetään ansaittua vapaailtaa ja huomenna vielä vapaapäivää. Seuraavan kerran taitaakin olla pitemmät vapaat vasta joskus pääsiäisenä, jos vaan töitä piisaa.

-Pia-

perjantaina, tammikuuta 02, 2009

Vuosi 2009 pyörähti käyntiin

Toista päivää jo mennään vuodesta 2009. Vuosi vaihtui meille melkein kuin mikä tahansa päivä... jotenkin sitä piti kuitenkin juhlistaa, joten ostin sipsipussin ja Fantapullon. Niillä vuosi vaihtui makoisasti :). Pauketta oli varmasti samalla lailla, kuin muinakin vuosina. Myrsky ei siis pelastanut meitä. Alkuillasta, kun naapurit intoutuivat paukuttelemaan, Kampia hieman hirvitti, kampesi syliin, tärisi ja läähätti. Myöhemmin sitten rauhoittui jo makoilemaan lattialla. Vipua eivät paukkeet hetkauttaneet. Kauheesti olis tehnyt mieli leikkiä Kampin kanssa, vaan pakko oli rajoittaa, kun Kampi taas ei tajunnut leikistä mitään.

Ittellä sammui "lyhty" jo ennen vuoden vaihtumista ja kiipesin yläkertaan nukkumaan. Aamulla kun avasin silmäni, eka ajatus oli päästää pojat pissalle. Olihan Kampin edellisestä käynnistä jo reilu puolivuorokautta aikaa. Vaan hui kauhistus, miten pelottavat yläkertaan johtavat jyrkähköt puiset portaat Vipun mielestä ovatkaan... niistähän vielä näkee läpikin! Ajatus oli ottaa Vipu syliin ja kantaa alas, mutta liukas luikero kerkesi livahtaa pakoon sängyn alle. Luuli varmaan, että aion tuupata sen portaita alas, raukka! Kepulikonstein sain Vipun syliin ja vihdoin päästiin ulos asti. Vaan kyllä meinasi naurattaa, kun Vipu osaa olla niin dramaattinen :)!

Noita portaita ollaan aina välillä makupalojen avulla harjoiteltu. Lähinnä ylöspäin kiipeämistä. Paras saavutus on nyt kuusi askelmaa, eli vähän alle puolenvälin. Kampinkin kanssa aikoinaan harjoittelimme samoja portaita, mutta se oli paljon helpompi tapaus. Ja kun Kampi oppi menemään portaat ylös, se oli aina yläkerrassa ja vinkui sitten sieltä, että tulkaa hakemaan mut alas :). Nyt ISOpoika menee portaat mennen tullen ja palatessa.

Silleesti alko vuosi meillä, pelkojen kanssa ja ilman :).

-Pia-