Pieni tokokoira

Pieni tokokoira kävi nyt astelemassa ensi askeleensa tokokisarintamalla, eikä ihan pöllömmin...

Pohdintoja ennen liikkeitä ja liikkeistä:

Alokasluokan alkua odotellessa, Vipu bongas kehänlaidalta kultsunartun, joka tietysti nostatti mun sydämensykettä aikamoisesti. Yritin siis pitää Vipun visusti mahdollisimman kaukana kultsusta. Onneksi Vipu ei sitä sitten pahemmin noterannutkaan. Sirutarkastus oli Vipulle melkoinen koitos. Hirvee rimpuileminen tuomarin edessä. "Huoh" ajattelin, että mitäköhän tästäkin tulee. No siru saatiin tarkastettua ja tilanne rauhoitettua.

Vihdoin oli aika mennä kehään luoksepäästävyys- ja paikallaolo-osioon. Huomasinpa siinä, että kultsu narttu oli myös alokasluoksassa ja vain yksi koira välissä. Vipu katseli neitoa kainosti, mutta kun käskin sivulle, niin onneksi unohti nartun. Luoksepäästävyys meni ihan hyvin. Istui sivulla, mutta kun tuomari tuli rapsuttamaan, niin Vipu oli selvästi sitä mieltä, että eiköhän se lääppiminen jo riitä. Siitä siis 10 p.

Sitten se 2 min paikallaolo. Siinä vaiheessa kun irrotettiin taluttimia, niin vieressä oleva valkoinenpaimenkoira uros bongas Vipun, pääsi omistajan hallinnasta ja tuli luoksemme. Yritin husia koiraa pois ja pidellä samalla Vipua kauempana. Omistaja ei meinannut saada koiraa kiinni. Onneksi koira ei ollut vihainen, muuten meidän paikallaolo olis jäänyt siihen. En varmasti olisi uskaltanut ottaa riskiä, että monta kertaa isompi koira syö Vipun. Rauhoittelimme koirat paikallaoloon ja Vipu meni kertakäskystä maahan (itseasiassa hieman ennakoi, mutta tuomari ei huomannut sitä). Kaks minuuttia on kamalan pitkä aika seistä koiraa päin. Siinä kerkes monet kerrat katsoa Vipua ja Vipun vieruskaveria ja mittailla matkaa kuin kauan itsellä menis juosta paikalle, jos jotain sattuisi. Onneksi mitään ei sattunut ja koirat makasivat levollisesti. Vihdoin kaks minuuttia täynä, palaaminen koiran luo ja eka käskystä istumaan. Tästä liikkeestä myös 10 p.

Sitten pikku tauko, jonka aikana kerettiin käydä ulkona vähän kuumentamassa Vipua. Otin nimittäin Kampin autosta ja leekasin sen kanssa pihalla ja sekös Vipua sapetti. Sisällä tehtiin vielä niin, että Pasi piteli Vipua ja minä olin kauempana. Vähän ennen omaa vuoroamme, otin koiran ja leikitin sitä ja siitä mahdollisimman nopeasti kehään.

Seuraaminen kytkettynä: Olisi voinut olla parempaakin. Vipu oli vähän ulkona kartalta ja seurasi hyvin väljästi, mutta kuitenkin suurimman osan aikaa oikealla paikalla. Tästä 8 1/2p.

Seuraaminen taluttimetta: Sama meno jatkui, välillä ihan siedettävän näköistä, välillä väljää. Viimeiseen sivulletuloon tarvittiin toinen käsky. 8 1/2p.

Maahanmeno: Jättävät olivat ne kaikkein jänskimmät liikkeet, mutta turhaan. Maahanmeno oli hyvä... ehkä pikkuisen hidas ja vino... mutta hyvä kuitenkin :). Tästä 10 p.

Luoksetulo: Vipun bravuuri oli Vipun bravuuri. Hidasti vähän lopussa ja kävi suoristamassa itsensä ehkä hitusen liian kaukana takanani, mutta tuli suoraan sivulle. Tästä 10 p.

Seisominen: Pysähtyi hyvin käskystä, mutta palatessani alkoi haistelemaan mattoa ja otti pari askelta eteenpäin. Liekkö ollut jotain sijaistoimintoa vai mitä? Tästä pisteitä 8.

Estehyppy: Lähti eka hyppykäskyllä, mutta kopsautti jalkansa esteeseen. Jäi hyvin seisomaan toiselle puolelle, eikä liikkunut kun tulin vierelle. Tästä 9 p.

Kokonaisvaikutus: 10 p.

Yhteensä siis 185 p, 1. tulos ja sijoitus 6.

Eipä voi muuta sanoa kuin, että meni paremmin kuin olisin osannut odottaa!!! Olen siis HIRVEEN YLPEE tosta pikku, pikku tokokoirasta!!! Otus jaksoi koko karkelot alusta loppuun asti, vaikka häiriötä tuli vähän joka suunnasta. Mulla jäi kyllä noista riennoista niin hyvä mieli, että mennään varmaan toistekkin!

Itteeni olen silleen tyytyväinen, että muistin tehdä kaiken mitä pitikin, en unohtanut käskyjä, pysyin rauhallisena ja varmana, enkä edes jännittänyt kehässä.

Kiitos kaikille meitä kannustaneille! Teiltä on tullut ihanan kannustavia kommentteja! Erityiskiitokset Paulalle hyvistä ryhmätreeneistä ja Katjalle hyvistä vinkeistä ja poppaskonsteista, muistin käyttää niitä :). Sarille ISO kiitos, että yleensäkkin innostuin tästä lajista, ilman sua olisin varmasti heittänyt kinttaat tiskiin! Sarille myös kiitos kisoihin valmentamisesta, siitä oli iso apu!

SUURET KIITOKSET kasvattajalle, KIITOS Kipa tästä upean ihanasta harrastuskoirasta!


Tokokoira kerää virtaa...

-Pia-