Kiitos

Kiitos kaikille meitä muistaneita kauniista sanoistanne!

Ikävä on kova Mikiä. Sitä tekee tahtomattaankin tekoja niin kuin Miki olisi siinä. Lenkillä käännyn odottamaan milloin Smaikkeli köpöttelee jostain, ruoka-aikana käsi haparoi kolmatta kuppia, johon voisi ruoan laittaa. Kakki Mikin tavarat ovat vielä koskemattomina paikoillaan. Panta roikkuu naulakossa, puvut odottavat pesuaan samoin kuin Mikin peitteet häkissä. En vaan ole vielä pystynyt siihen.

Tämä on ollut hirvittävän rankkaa aikaa, nämä lähiviikot sekä kokonainen 1 1/2 vuotta. Viiden koiran laumasta kolme ollaan menetetty tuossa ajassa. Kaikki se ilo minkä olemme saaneet viettää noiden kavereiden kanssa on nyt talletettu sydämiimme muistoiksi. Toivottavasti tässä on nyt meidän surut vähäksi aikaa... ja saataisiin nauttia noista kahdesta vielä pitkään.

Onneksi on nuo kaksi partasuuta vielä. Ei ole päässyt arkirutiinit unohtumaan. Vipusta on tullut taitava lohduttaja. Se tulee lähelle, nuolee suolaiset kyyneleet kasvoiltani ja tökkää märällä kuonollaan korvaani. Eipä siinä voi olla hymyilemättä. Seuraavaksi pikku kaveri tuo lelua ja katsoo kysyvästi "Piristyisitkö, jos vähän leikittäis?". Leikkituokion jälkeen kaveri käpertyy ihan lähelle nukkumaan. Pieni lohduttaja...

Kampikin on ehkä hieman muuttunut. Ennen aina kotona omissa oloissa pysyttelevä Kamppuri on tullut paljon läheisyyden hakuisemmaksi. Varsinkin Pasilta Kampi hakee paljon rapsutuksia ja minulta lähinnä vain silloin kuin touhuan Vipun kanssa. Kampilla onkin kova urakka ottaa nyt Mikin paikka ja pistää kakara ojennukseen.

-Pia-