Niin se vaan uhkaavasti lähestyy kauan himoittu ja odotettu viikonloppu. Liput on hankittu aikoja sitten, matkaa suunniteltu pitkä tovi ja huomenna illansuussa toteutus pyörähtää käyntiin. Ihan koirattomina lähetään reissun päälle... vaikka reissu ei koiraton olekkaan. Eipä todellakaan, sillä kolme päivää katellaan satoja ja taas satoja koirakoita kiitämässä ja liitämässä MM -kisoissa. Pers siis voi olla pikkasen kipee viikonlopun jäljiltä... ensin 10 tunnin matka määränpäähän, sitten kolme kokonaista päivää tattina katsomossa ja sitten matka kotiin päin. Mutta ei passaa valittaa, tätä on odotettu!
Mukavasti tulee mieleen muistot vuodelta 2000, kun edelliskerran kisoja katseltiin. Silloin tuli eka kerran mieleen, että miltäs kuulostais ja näyttäs meidän taloudessa tollanen ketterä ja vauhdikas kromfohrländer? Ja hyvältä on näyttänyt, eip oo tarvinnu tuota ajatusta katua.
Poijjaat menevät reissun ajaksi hoitoon. Kampi ja Vipu mun vanhemmille ja Miki Pasin kotiin. Mua jännittää kovasti, miten vanhempani pärjäävät Vipun kanssa. Sillä kun riittää tuota kekseliäisyyttä ja virtaa vaikka mihin :). Vaan jospa Viputti yllättäs ja käyttäytyis hyvin... toivotaan ainakin.
Blogi hiljenee hetkeksi. Ens viikolla ollaan luultavasti ääni käheenä, mutta toivottavasti sormet pelaa, joten raporttia reissusta tiedossa.
-Pia-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti