Lauantaina kerettiin kuin kerettiinkin alokasluokan tokoja katsomaan. Ihan väkisinkin pohdiskelin kehänlaidalla miten toi ja toi liike meillä menis. Pääni päällä keikkui varmaan haavekupla... mukana ehkä hitusen todellisuuttakin. Toisaalta taas, nyt kun kävin kisoja katsomassa niin kynnys kisoihin menoon pieneni huomattavasti. Ei siksi, että kisaajat olisivat olleet huonoja, vaan siksi, että tuomari oli alokkaille ihanan anteeksiantavainen.
Hallilta auton nokka kohti metsätietä. Oltiin nimittäin sovittu pienellä porukalla jälkitreenejä. Mukavasti mettässä saa ajan kulumaan juoruillen, piirrellen suunnitelmia tiehen, tehden jälkiä, ajaen jälkiä ja mikä tärkeintä kaffitellen :). Reipas 3 tuntia hurahti ihan huomaamatta.
Kampille tehtiin pikku ylläri, nimittäin ainakin 3 vuoden tauon jälkeen otettiin hakutreenit. Ajattelin jo, ettei se muista enää mitä piti tehdä. Saatiin lainaksi pari rullaa, sillä ties minne olen Kampin rullat jo heittänyt (Kampi on opetettu rullakoiraksi, ei haukkuvaksi). Maalimies eka vähän leikitti rullalla ja hienosti Kampi tarttuikin rullaan. Sitten ukko pakenevana metsään ja kohta Kampi perään. Hyvin Kampi löysi ukon, tarttui rullaan ja lähti heti tuomaan sitä mulle. Jess, hyvin meni! Näytölle tarvittin vähän apuja, ennen kuin Kampi tajusi lähtä näyttämään mulle ukkoa. Palkaksi hirveet revitykset ja pois mettästä. Sama toiseen kertaan ja yhtä hienosti meni. Kyllä Kampi oli polleeta poikaa, kun pääsi näyttämään mulle, ettei vanhat taidot ole mihinkään ruostuneet. Mulla itellä oli unohtunut kaikki toiminta keskilinjalla, mutta hauskaa oli!
Vipun jälki oli sillä aikaa vanhentunut reilun tunnin. Yritin ensin käyttää Vipua pikku pissalenkillä, mutta eihän se kaveri joutanut muuta kuin nokka maassa ettimään jälkeä. Mentiin sitten jäljen alkuun ja hyvin lähdettiin liikkeelle. Ensimmäinen kulma meni tosi hyvin ja ensimmäinen keppi löytyi hienosti. Kepiltä lähdettiin hyvin jatkamaan matkaa, mutta sitten en tiedä mitä tapahtui. Hetkellistä pyörimistä metsässä ja Vipu lähti takaisin päin. Kohta oltiin jo tiellä... mitäs nyt? Pasi kehotti aloittamaan jäljen uudestaan alusta ja lähti meidän mukaan. Alku vähän kangerteli, koska oltiin siitä jo kerran menty. Sitten kuitenkin lähti rullaamaan, mentiin uudelleen sama kulma, toinen kulma, toinen keppi löytyi... jees, ollaan oikeella suunnalla, kolmas keppi löytyi ja loppupalkka! Jess, kaveri pystyi toimimaan, vaikka eka kerralla ei palkkaa saanutkaan. En tiedä mitä eka kerralla tapahtui. Mä sain kuitenkin hyvän opetuksen taas siitä, etten saa vaan roikkua liinan päässä, sillä silloin Vipulla on mahdollisuus hökeltää ja oikoa jäljellä. Pitäis muistaa hieman pidätellä liinasta, jotta Vipukin tarkentas ajoa.
Hyvä keikka oli, kotona oltiin vasta kun jo oli pimeää. Kolme raatoa makas pitkin kämppää, joten hyvillä mielin saatiin kattoa telkkua ja maata soffalla loppuillan.
-Pia-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti