Hajujen maailmassa

Voisipa luulla, että täällä ollaan jouluntuoksuisissa tunnelmissa, mutta ei, kyllä täällä päivät kulkee enemmänkin tyttökoirien tuoksuissa. Tai siis korjaus, Vipun päivät kulkee. Kampi on jo niin vannoutunut vanhapoika, ettei tyttöjen riiaus paljon kiinnosta ennen kuin on parhaimmat ajat kyseessä.

Mutta toi nuoriherra... jessus, se harrastaa jäljestämistä pyöräteilläkin. Nokka maassa vaan puksuttaa menemään niin kuin höyryveturi, höyryt vaan puuttuvat. Välillä tuntuu, että hermot menee kun mitään ei kuule, ei näe, haistaa vaan. Vaan mitäpä se auttaa, ei mitään. Oon sitten antanu sen höyrytä.

Mettälenkeillä huomaa, etteivät kumpikaan ainakaan mammanpoikia ole. Välillä hirvittää kun molemmat painaa jossain 50 metrin päässä menemään, tulevat onneksi molemmat käskystä, mutta hetikohta ovat taas kaukana. Eivät kyllä aina kulje noin kaukana, mutta nyt viime päivinä ovat sitä tehneet.

Viime lauantaina sain tuta tokoillessa sanonnan "kyllä se kotona osaa". Vieraan koiran paine sai Vipu -paran pään ihan sekaisin, eikä pikkumies voinut tehä osaamiaan asioita. Mietinnässä siis ankarasti tammikuun tokostartin peruminen. Treenataan nyt kovasti tokoa vieraissa paikoissa, ja katotaan miten lähtee menemään.

Lunta on vielä hitusen maassa. Viime yönä satoi pikkuisen lisää ja oli ihana käydä aamulenkillä, kun puut olivat valkoisina. Nyt lumiset puut ovat muisto vain, mutta pidetään peukkuja, että lumi säilyisi joulun yli.

-Pia-