. Vaan eipä tuo ole noita ennenkään tarvinnut... eikä olisi tarvinnu myöhemminkään. Päästäänpähän noista eturauhasvaivoista ja leikkauksenkin uskaltaa tehä, kun vanhus on vielä niin hyvässä kunnossa. Ainut mikä mua arveluttaa on luonteen muutos. Aina hormonipiikin annon jälkeen Konsta muuttuu masentuneeksi ja kärttyiseksi... ja NÄLKÄISEKSI. Mutta pienempi paha tietty tuokin, kuin ainaiset tulehdukset.Pasi käytti eilen myös Kampia hoidossa, eli osteopaatin käsittelyssä. Rintaranka oli ollut tosi jumissa, muuten tavis jumeja. Viikonloppuna nähdään miten käsittely on auttanut.
Vipu popsii vielä antibiootteja ja nyt ruoka on vaihdettu kokonaan kide-ruoaksi. Teräsvatsa ei reagoinut vaihtoon mitenkään, ihanaa! Parin viikon päästä käydään katsomassa ovatko kiteet hävinneet... toivottavasti.
Käytiin me tänään tokoilemassakin. Taas oli halli täynnä porukkaa... mutta nyt Vipu oli kivasti hallinnassa. Katsekontaktin se on ainakin sisäistänyt. Aina kun kädessä on makkara, Vipun katse hakeutuu kasvoihini. Helppoa palkkausta siinä ootellessa. Tänään kiemmurreltiin estesiivekkeitä katsekontaktilla, harjoiteltiin seisomista ja otettiin hyppyä. Kotiläksyksi saatiin seisomisen ja luoksepäästävyyden harjoittelua. Ens kerta meillä jääkin väliin iltavuoroni takia.
Sitten muisteloa keskiviikon upeista säistä. Nyt ne muisto vaan, kun nollakeli vei puista ja melkein maastakin lumet.
yks juoksee yksin
toinen juoksee yksin
Sitten juostaan kaksin
Suuruudenhulluko???
Kuka vetristäisi vanhusta?
Joko mennään?
Jos joku miettii miksi Miki ei useinkaan näy kuvissa, niin se ei johdu siitä, että Miki olisi jätetty kotiin. Miki vaan kulkee aina kantapäiden takana ja osaa väistellä lahjakkaasti kameraa. Sen takia sitä ei noissakaan kuvissa näy.
-Pia-
2 kommenttia:
Meillä Lucas voi joutua samaan junaan Konstan kanssa... Olen tässä miettinyt, että jos seuraava koira tulee niin jos se on tyttö munat lähtee pieneltä mieheltä... Jos kuitenkin käy niin että tulisi poika niin sitten pieni miäs saisi säilyttää kalleutensa...
Meillä on tällä hetkellä Duolla juoksu. Onneksi Lucas on sen verran järkevä, että alkaa piippaamaan vasta 10. päivän kohdalla. Sitä ennen voidaan vielä lenkkeillä yhdessä...
Miki on selvästi viksuin. Pienen koiran töppöjaloilla on helpointa kulkea viimosena, valmiiksi tallattua polkua. :D
Rapsutukset koko koirakatraalle! Ja pikaista paranemista ihan kaikille!
Lähetä kommentti